perjantai 22. marraskuuta 2019

Osa 65: Luuranko kaapissa

KERTAUS:
UPECMUh.png  wA2L62J.png
Pilvilinnat ja Jääpuikot onnistuivat irtautumaan ensimmäisinä taikapölyläisten jakamasta yhteisasumuksesta omiin koteihin, mikä aiheutti eriarvoisuuden tunnetta muiden keskuudessa:
Niinhän sitä luvattiin, että markkinatuotot menevät kaikkien eduksi, mutta kyllähän ne tietenkin niille "ylempiarvoisille" päätyvät!
3FvVX6N.png  aTGNlal.png
Johanna Pilvilinna ei kuitenkaan osannut iloita alkaneesta yhteiselosta Kuhan kanssa, sillä hän haikaili kihlattunsa veljen Ahvenen perään. Naisen tilanne tuntui mutkistuvan entisestään, kun hän havaitsi olevansa raskaana - eikä tietenkään ollut varmaa kumpi Merithaimenien veljeksistä olisi vauvan isä. Kaiken kukkuraksi Johanna riitautui hyvän ystävänsä Aamun kanssa, jonka mielestä Johanna käyttäytyi pikkumaisesti valittaessaan kaikesta, vaikka tällä oli sentään oma talo, toisin kuin Aamun perheellä.
Suneja ei ollut onnistanut työnhaussa heidän tumman ihonvärinsä vuoksi, mutta sitten Aamu ja löysi isänsä Jamesin kanssa kuuman lähteen, jota kaksikko alkoi hyödyntää kylpyläbisneksien merkeissä.
c2m2Bon.png  RHu2dMf.png
Uusia romansseja saattaa olla ilmassa: James järjesti Jonnalle romanttisen kylpyhetken kuumalla lähteellä, ja Lumiana alkoi tuntea vetoa häntä juorulehden toimittajan tehtävissä auttaneeseen Hannekseen. Katsotaan mihin suuntaan suhteet kehittyvät!
Varautukaa myös näkemään aiemmin kampukselle suunnanneet teinit nyt nuorina aikuisina!

---

Osa alkaa:

Puoli vuotta aiemmin:


Öinen pimeys oli laskeutunut Veronalan ylle. Kukat olivat käpristyneet nuppuihinsa, jotta ne olisivat aamulla taas valmiita näyttäytymään maailmalle. Simit olivat vaipuneet yöpuulle näkemään satumaisia uniaan. Edes heinäsirkkoja eikä hämähäkkejä ollut liikkeellä - Nekin olivat varmaan nukkumassa.

Vain Pirkko Paholainen sekä kaverukset Nina ja Anniina olivat liikkeellä. He ottivat määrätietoisia askelia eteenpäin kohti Monttupuiden ylvästä asumusta. Nyt olisi liian myöhäistä perääntyä tai potea huonoa omatuntoa. Ajoitus oli täydellinen, sillä näin rauhallisena yönä kukaan ei osaisi odottaa heidän tuloaan. Pirkko johdatti joukkoa vuosien kokemuksella*.

*Pirkko on hiippaillut toisten tonteilla öisin ennenkin, katso vaikka osa 49.

-Nää Monttupuut on kyllä tehneet meidän pienen ryöstöretken ihan mahdottoman helpoksi. Mahtoiko talonrakentajalla moti loppua kesken kaiken, kun seinät on täynnä aukkoja? Anniina höpötti, mikä kikatutti Ninaa.
Pirkko laski tyhjät laukut maahan hiljalleen.

-Jutut sikseen ja ryhdytään hommiin. Tiedätte mitä tehdä. Täytetään kassit mahdollisimman pienillä ja kevyillä mutta arvokkailla tavaroilla. Pysykää te näillä käytävillä, niin minä lähden etsimään Isabellan arvokoruja, Pirkko kertasi tärkeimmät ohjeet.
-Meihin voit luottaa. Liekki ja Varjo palveluksessanne! Anniina sutkautti jälleen. Teinit olivat keksineet itselleen osuvat ryöstäjänimet - Pitihän jokaisella mestarivarkaalla olla salainen koodinimi! Pirkko piti päänsä kylmänä, vaikka Sunin tyttö ei millään pystynyt olemaan hiljaa. Nuoret olivat vielä niin kokemattomia ja varomattomia.

Kaikki sujui suunnitelmien mukaan, ja ennen kuin kukaan Monttupuiden asukkaista oli huomannutkaan tavaroiden puuttumista, olivat ryöstäjät jo kaukana. Pirkko johdatti joukon nopeinta reittiä tutuille ja turvallisille seuduille. Adrenaliiniryöppy purkautui verenkiertoon, mikä tuntui teineistä kutkuttelevan hyvältä ja jännittävältä!

Viimein kolmikko saavutti määränpäänsä: Pirkon ja Ninan kerrostaloasunnon. Anniina ja Nina läimäyttivät kunnon ylävitoset onnistuneen ryöstöreissun päätteeksi.
-Me oltiin ihan sika hyviä ja nopeita! Nina riemastui.
-Jos olisin tiennyt, miten helppoa ja kivaa varastaminen on, olisin ryhtynyt tähän jo paljon aiemmin, Anniina tokaisi.

-Hiljempaa ettei kukaan vaan kuule, Pirkko komensi, ja sillä samaisella sekunnilla teinit hiljenivät katsomaan esikuvaansa.
-Älä aina jaksa pomotella. Kaikki nukkuu eikä ketään muutenkaan kiinnosta, Nina tiuskaisi huoltajalleen*.
-Tämä on sitten viimeinen ryöstökeikkanne. Tarvitsemme rahaa, jotta saatte yliopisto-opintonne alkuun. Varastaa saa ainoastaan silloin, kun siihen on hyvä syy, ja tämä on yksi niistä. Te pysytte tästä lähin kaidalla tiellä ja erossa ongelmista, onko selvä? Pirkko tivasi jämäkästi.
-Joojoo... Nina huokaisi.

*Pirkko on huolehtinyt veljentyttäristään Camillan ja Pekon kuoleman jälkeen.

---

Paluu nykyaikaan:

Yliopistoelämä oli lähtenyt hyvin käyntiin. Jääpuikkojen pojat Julius ja Justus sekä jälkimmäisen tyttöystävä Nina Paholainen, tämän ystävätär Aamu Sun ja myöhemmin saapunut veli Antti Sun olivat valloittaneet asuntolan. Myös Puck Unelmala oli valinnut sattumalta saman asuntolan Taikapölyläisten kanssa. Nuoret opiskelivat tunnollisesti siinä toivossa, että hyvin menestyneiden loppukokeiden pohjalta he saisivat hyvät tukirahat seuraavalle lukukaudelle. Opintorahaa sai suhteessa sitä enemmän, mitä paremmat tulokset oli saanut kokeesta. Eihän taikapölyläisillä huolta ollut. Ensimmäinen puolisko vuodesta oli jo takana, ja nuoret olivat menestyneet kaikki tasaisen hyvin. Elämä yliopistolla oli asettunut uomiinsa.

Kun Antti kyllästyi kirjojen pänttäämiseen, hän suuntasi urheilemaan. Kuntoilu toi hänelle energiaa ja iloa sekä pienen aivotauon. Usein jo puolen tunnin jumpan jälkeen hän pääsi taas kiinni opittavasta aiheesta, ja näin Antti sinnitteli yliopistossa. Ei hän ollut ikinä mitään lukijatyyppiä ollut - hyvä että oli saanut edes läksynsä tehtyä nuorempana. Lisäksi Antti koki saavansa kuntoilun avulla naisia. Kun hän vähän esittelisi lihaksiaan, kuka tahansa lankeaisi häneen. Rappusia ylös kapuava Nina ei kuitenkaan vaikuttanut kiinnostuneelta Antin kiinteästä kropasta, mutta nuori mies uskoi vielä tekevänsä läpimurtonsa.

Useamman simin kiinnostus värkkäilyä kohtaan oli herännyt kampuksella, ja Juliuksella, Anniinalla ja Puckilla oli tapana kerääntyä aamuisin ennen luennolle lähtöä näpertelemään asuntolasta löytyviä sähkölaitteita. Pienellä hienosäädöllä pystyi saamaan ihmeitä aikaan, ja kolmikko olikin saanut kiitosta muilta asukkailta kehiteltyään tehokkaammin ruokaa lämmittävän mikroaaltouunin ja säädettyään televisioon äänen voimalla vaihtuvat kanavat. Pieniä haavereita sattui silloin tällöin, jos onnistui tökkäämään ruuvimeisselin väärään paikkaan, mutta sähköiskujen ei annettu lannistaa vaan hommia jatkettiin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Vaikka loppukokeista saatiin kohtuullinen summa rahaa, eivät lisätienestit olleet pahitteeksi. Taikapölyläiset olivat sopineet, että jokainen tekisi vuorollaan töitä asuntolan keittiössä saadakseen rahaa vuokran maksamista varten. Vähitellen tilanne oli kuitenkin päätynyt sellaiseen pisteeseen, että vain Justus piti kiinni kokkausvuoroistaan, ja hän saattoi välillä joutua tekemään myös muiden työt. Tytöt olivat alkaneet laiskotella ensimmäisenä, eikä Anttikaan halunnut työskennellä jos hänen siskonsakaan ei tarvitsisi. Julius puolestaan oli kiireinen tohtoriopintojensa kanssa, joten hän sulkeutui tavallisesti koko iltapäiväksi huoneeseensa tenttikirjoja lukemaan. Justus pyöritteli silmiään huomattuaan Antin saapuneen keittiöön ruokailemaan. Miten toiset kehtasivat tulla edes syömään tietäessään Justuksen joutuvan työskentelemään ihan yksin heidän takiaan?

---


Mari Merithaimen seisoskeli tyytymättömänä poikaystävänsä huoneessa. Hän nosti kädet lanteilleen ja kohotti leukaansa ylimielisen ylös näyttääkseen arvokkaammalta, mutta häneen selin kukkapöydän edustalla työskentelevä Eetu Puska ei tietenkään voinut nähdä tyttöystävänsä elekieltä.
-Milloin oikein lopetat tuon... viherpeukalointisi? Sinun tulisi jättää kasvit ja siirtyä kalastuksen pariin. En halua että olemme mikään kukkakala-pariskunta vaan puhdas vesi olisi elementtimme, Mari valitti häntä vaivanneesta asiasta ties kuinka monetta kertaa.
-Tiedät varsin hyvin, että rahoittaaksemme opintomme meidän on tehtävä töitä. Pärjään paremmin kasvien kanssa, joten miksemme voi hankkia rahaa myös myymällä kukkakimppuja? Eetu huomautti. Hän oli kasvanut kasvien parissa ja viihtyi niiden lähettyvillä, vaikka avioliitto Vedenvoimien kantajan kanssa odottikin.
-Hmph, olet mahdoton, Mari kivahti ja lähti huoneesta ovet paikkuen. Eetu ei jaksanut huolestua tyttöystävänsä käytöksestä. Hänet voisi lepyttää myöhemmin treffien jälkeen kukkakimpulla.

Saatuaan yhden asetelman taas kauniisti maljakkoon Eetu pukeutui ja talsi ulkona olevalle pienelle kasvimaalle, jossa Mercutio olikin jo työntouhussa. Eetun ja Marin lisäksi samassa asuntolassa elelivät myös Monttupuun veljekset. Kasveista ja luonnosta kiinnostuneet Eetu ja Mercutio olivat yhteistuumin pistäneet asuntolan sivustolle pystyyn pienen kasvimaan, ja sadon tultua he jakaisivat kasvikset tasan.
-Isovanhempamme rahoittavat kyllä minun ja veljeni opintoja eikä kasvimaatöiden tekeminen olisi enää välttämätöntä, mutta luonto kiinnostaa minua, ja tykkään käydä myös patikoimassa läheisessä metsässä, Mercutio selitti lannoitustöiden ohessa.

Mari ei pahemmin tullut juttuun Monttupuun veljesten kanssa, ja pelkkä poikaystävän seura alkoi välillä tympiä erimielisyyksien vuoksi, joten Mari oli tehnyt tuttavuutta asuntolan muiden tyttöjen kanssa. Mari olikin päässyt nopeasti sisään porukkaan, ja tyttöjengi kokoontui usein jonnekin päin asuntolaa juttelemaan koulusta, muodista, meikeistä tai pojista. Kampukselle tuli väkeä muualtakin kuin vain Veronalasta, ja Marista oli ihanaa kun hänen ns. pakolaistaustaansa tai perheongelmia ei tiedetty, jolloin hän saattoi rakentaa suhteita muihin vapaammin. Kaikkea ei tietenkään voinut kertoa, mutta taikavoimien salailu ei oikeastaan tuottanut ongelmia, sillä harvoin Mari edes tarvitsi perimiään Vedenvoimia arkielämässään.

---


Johanna tuijotti wc-pöntössä lilluvia illallisensa jämiä, ja näky meinasi saada hänet puklaamaan uudelleen. Nainen odotti vielä hetken aikaa, mutta loput mahan sisällöstä eivät onneksi pyrkineet enää ulos, joten hän saattoi nostaa päänsä pois pöntön reunalta ja vetää vessan. Pöntöstä lähti kuvottava haju, mutta Johanna ei jaksanut vielä tarttua vessaharjaan, sillä pahoinvointikohtaus ei välttämättä olisi kokonaan ohi. Johanna lösähti istumaan lattialle ja kosketti kevyesti vielä melko olematonta mahakumpuaan, jonka kuitenkin pystyi havaitsemaan jos vatsaa tunnusteli paidan alta. Vessan ovea kopautettiin kevyesti ja Johanna arvasi äitinsä olevan asialla, joten hän antoi tälle luvan tulla sisään.

Jonna istahti lattialle tyttärensä seuraksi ja katsahti tätä merkitsevästi. Johanna pöyräytteli silmiään Jonnan aloittaessaan jälleen saman saarnan.
-Sinun pitäisi kertoa raskaudesta Kuhalle. Eikö hän ihmettele kun lähdet melkein joka aamu asunnoltasi aamupahoinvointiaikaan käymään jossakin? Jonna huomautti.
-Selitän vain että lähdin hakemaan jotain ruoka-ainetta aamiaista varten. En vain voi kertoa hänelle vielä... Johanna selitti.
-Olette sentään jo kihloissa, ja lastenhankinta tulisi joka tapauksessa jossain kohtaa ajankohtaiseksi. En usko että Kuha järkyttyy asiasta, Jonna vakuutteli. Johanna ei vastannut vaan nousi ylös ja noukki vessaharjan käteensä.
-Minun täytyy siivota sotku, Johanna mutisi.

Aamupahoinvoinnin viimein helpottaessa Johanna sai kerättyä voimia palatakseen takaisin kotiinsa. Tietysti Kuhan piti olla häntä vastassa heti ovella.
-Tämä on jo ainakin neljäs aamu putkeen kun livistät ennen aamupalaa jonnekin. Kerrohan nyt mitä oikein on tekeillä? Kuha vaati. Mies asetti kätensä oven ja Johannan väliin niin ettei nainen päässyt livahtamaan ohi.
-M-minä vain... Kun kaapista oli ruoka loppu, niin käväisin nopeasti naapurissa lainaamassa äidiltä näitä, öhm... Johanna vilkaisi vasta nyt kainaloonsa nappaamaansa ruoka-astiaa kunnolla ja tajusi ottaneensa purkillisen perunoita. Kuka muka söi perunoita aamupalaksi, tämä ei menisi mitenkään läpi!
-Vai ei muka ruokaa? Olisihan pari räiskälettä saanut hyvin aikaan eilen lainaamastasi maidosta ja toissapäivänä hakemastasi jauhoista ja kananmunista. Kerrohan nyt mitä oikein on tekeillä? Kuha toisti jälleen saman kysymyksen.

Johanna ei löytänyt pakokeinoa tilanteesta, joten hänen ei auttaisi muu kuin kertoa totuus. Johanna laski perunapurkin käsistään ja pyysi Kuhaa istumaan alas. Kaksikko istahti nojatuoleille, ja Kuha katsoi kihlattuaan odottavasti.
-Poistun aina välillä yllättäen, koska... olen raskaana. En ollut vielä valmis kertomaan vauvasta sinulle, joten aina pahoinvointikohtauksen iskiessä kiirehdin naapuritaloon. Heh, myönnän, onhan se vähän outoa, Johanna hymähti. Kuha ei sanonut mitään vaan nousi ylös. Johanna teki vaistomaisesti samoin, ja ennen kuin nainen tajusikaan oli Kuha kaapannut hänet halaukseen.
-Me saamme vauvan, aivan mahtava uutinen! Kuha riemuitsi silitellen kädellään Johannan vatsaa.
-Oletko todella sitä mieltä? nainen varmisti.
-Tietysti, olen aina pitänyt lapsista! Suotta sinä minulle kertomisesta huolehdit, tietenkin olen iloinen asian johdosta! Voi miten hienoa, olemme seurustelleet jo monta vuotta, ja pian meillä on oma pieni perhe, Kuha puhua pälpätti. Johanna ei jaksanut kuunnella Kuhan onnenylistyksiä heidän "täydellisestä" parisuhteestaan, joten hän päätti vaientaa miehen suudelmalla.

---


Jonna tyrkkäsi mikin Jamesin käteen ja käynnisti karaokelaitteen ennen kuin pappa ennättäisi ujostella ja karata yhteislauluhetkestä. Eihän James kuitenkaan esiintymistä karttanut, ja laulamisen lisäksi hän tanssahteli menevän musiikin tahdissa niin että Jonna oli seota sanoissa yrittäessään pidätellä nauruaan seuratessaan Jamesin hassua esitystä. Seuraava kappale oli imelä rakkausluritus, jonka aikana kaksikko heilui kevyesti musiikin tahdissa katsellessaan toisiaan silmiin. Jonna puristi mikkiä ja hykerteli tuntiessaan ihastuksen aiheuttamat perhosenlehahtelut vatsassaan aina kun James katsoi häntä. Ajatella että tällaista sai kokea vielä näin vanhemmallakin iällä. Karaoken laulaminen toi mieleen monet yhteislaulukerrat Pilvilinnojen upeassa palatsissa Taikapölyssä, mutta Peterin sijasta Jonnan seurana oli nyt James.

Kun kumpikin oli laulanut kurkkunsa käheäksi James ehdotti, että he voisivat mennä välillä ulos. James johdatti Jonnan kauniille kukkaniitylle, ja kaksikko asettui vieretysten makuulle vehreälle nurmelle. Kirkkaasti taivaalla paistava aurinko toi Jamesin mieleen muistoja Aurorasta. Taikapölyssä hän ja Aurora olivat saattaneet viettää useita tunteja loikoillen pihalla ja nauttien lämpöisistä kesäpäivistä. Sekä James että Jonna tuntuvat kumpikin haikailevan edesmenneiden puolisoidensa perään, mutta toisaalta juuri tuo kaipaus oli myös lähentänyt heitä: kaksi yksinäistä sielua olivat löytäneet toisensa.

Jonna ja James olivat tapailleet toisiaan jo pidemmän aikaa, mutta nyt kaksikko halusi virallisesti julistaa suhteensa läheisilleen, joten he pistivät pienet juhlat pystyyn perheenjäsenten kesken Pilvilinnojen takapihalla. Aamu mulkoili pöydän toisella puolella istuvaa Johannaa ikävään sävyyn, sillä kaksikon välit eivät olleet edellisen riidan jälkeen olleet ennallaan, mutta hän ei halunnut pilata juhlamieltä muilta, joten toisen seuraa oli vain siedettävä. Kaikkien saatua hyytelöannokset lautasilleen James tarrasi Jonnaa kädestä ja päästi ilmoille jymyuutiset. Tiedote tuli suurimmalle osalle yllätyksenä, sillä Johanna ja Aamu olivat keskittyneet omiin asioihinsa, ja teinit eivät olleet ehtineet juurikaan kiinnittää äitiinsä huomiota koulukiireiden vuoksi. Uutiset kuultuaan Johanna katsahti arvioiden Jamesia, ja hänestä tuntui oudolta nähdä äiti läheisissä väleissä jonkun muun kuin Peterin kanssa. Hanneskaan ei oikein tiennyt miten suhtautua uuteen isäpuoleen, mutta toisaalta hän muuttaisi pian pois kotoa opintojen alkaessa yliopistolla, joten James tulisi tuskin paljon vaikuttamaan hänen elämäänsä. Anna ei puolestaan tiennyt yhtään mitä ajatella koko tilanteesta, joten hän keskittyi hyytelöannokseensa.

Aamu rikkoi tapailu-uutista seuranneen hiljaisuuden ensimmäisellä onnentoivotuksella, minkä jälkeen muutkin tajusivat onnitella Jonnaa ja Jamesia. Hyväksyvät kommentit kevensivät vanhuspariskunnan mieltä, ja kaksikko loi helpottuneen katsaukseen toisiinsa.
-Mukavaa että otatte tämän hyvin vastaan, vaikka uusi tilanne vaatiikin varmasti aluksi sopeutumista, James lausahti hymyillen leveästi.
-Kerrottava olisi vielä toinenkin juttu. Olemme nimittäin suunnitelleet yhteenmuuttoa, ja tulimme siihen tulokseen että James muuttaa meille! Jonna paljasti.
-Hetkinen, aiotko todella muuttaa ja jättää minut yksin yhteisasumukseemme köyhien kanssa? Aamu järkyttyi. Perhe oli ollut hänelle tärkein tukiverkko, mutta nyt nuoremmat sisarukset olivat yliopistolla ja Jameskin muuttaisi pois.
-Enpä tullutkaan ajatelleeksi. Noh, jos jatkat yksin lähdeprojektiamme saat kokoon tarpeeksi rahaa omaa asuntoa varten varmaan parin vuoden päästä, James yritti keksiä tilanteeseen ratkaisua, mutta moinen järjestely ei juuri sillä hetkellä lohduttanut Aamua tippaakaan.

Hetkessä tunnelma pöydässä oli muuttunut ikävän kireäksi Aamun ja Jamesin kinatessa asumisjärjestelyistä. Hannes tunki loput hyytelöannoksestaan suuhunsa ja pohdiskeli minkä tekosyyn turvin pääsisi livistämään pois kiusalliselta perheaterialta. Samassa pojan korviin kantautui sisältä vaimea puhelimen pirinä, mistä Hannes sai hyvän syyn poistua paikalta. Hannes nosti puhelimen luurin korvansa juureen ja pyyhkäisi ylähuuleltaan äskeiseltä aterialta jääneet hyytelörippeet ennen kuin lausui nimensä.
-Moi Hannes, juuri sinua yritinkin tavoittaa! luurin toisessa päässä oleva Lumiana hihkaisi. Tytön äänen kuuleminen sai hymyn kohoamaan pojan huulille, ja suupielet venyivät melkein korviin asti Lumianan kutsuessa pojan kylään.
-Joo, voin tulla. Ei tässä ole nyt mitään tärkeänpääkään tekemistä, Hannes vakuutteli ja lupasi lähteä kävelemään Jääpuikkojen talolle saman tien.

Ovikellon kilahdus sai Lumianan hypähtämään vaikka hän oli osannut odottaakin kyläilijän saapumista, sillä hänhän oli kutsunut Hanneksen kylään. Nuoret viettivät nykyään paljon aikaa yhdessä, ja Hannes oli yksi Lumianan läheisimmistä ystävistä.
-Moi Lumiana! Kiva kun kutsuit minut kylään. Tarvitsetko taas apua jonkin juorupalstan artikkelin laatimisessa?
-Haha, tällä kertaa kyse ei ole artikkeleista, vaan tarvitsen apuasi eräänlaisessa toisessa tehtävässä.
-Kerro toki lisää, poika pyysi. Lumiana vilkaisi sivummalla kirjoihin syventyneitä vanhempiaan ja arveli, että heidän olisi parempi mennä juttelemaan jonnekin muualle.
-Tule, mennään yläkertaan niin selitän sitten, Lumiana sanoi. Kalpea tyttö tarrasi Hannesta kädestä ja kiskaisi tämän mukaansa portaisiin.

Kivuttuaan rappuset ylös Lumiana vilkaisi vielä olkansa yli varmistaakseen, ettei äiti tai isä ollut seurannut heitä. Vaaraa ei näyttänyt olevan, joten tyttö kääntyi Hanneksen puoleen.
-Tarvitsen apuasi, Lumiana supatti niin hiljaisella äänellä, että Hanneksen täytyi nojautua lähemmäs kuullakseen paremmin.
-Minun on haettava vanhempien makuuhuoneesta salaa yksi juttu. Voitko pitää vahtia tässä ovella sen aikaa? Lumiana pyysi.
-Enpä tiedä, mitä jos joku tulee? Hannes alkoi epäröidä. Tuntemattomien simien kustannuksella häntä ei pelottanut pelleillä, mutta nyt kyseessä olivat Lumianan hyiset vanhemmat, joiden valvovan silmän alla poika ei tuntenut oloaan kovinkaan mukavaksi.
-Näithän itsekin miten he olivat äsken uppoutuneet kirjoihinsa. En usko että heillä on vähään aikaan asiaa huoneeseensa, mutta jää vartioon ihan varmuuden vuoksi.

Hannes ei halunnut tuottaa Lumianalle pettymystä, joten hän suostui jäämään vahtivuoroon. Ehkä kaikki sujuisi hyvin eivätkä Lumianan vanhemmat edes saapuisi paikalle, jolloin Hannes ei joutuisi minkäänlaisiin varatoimenpiteisiin. Poika katseli miten Lumiana pujahti vanhempiensa makuuhuoneen ja veti oven perässään kiinni. Jäätyään yksin yläkerran käytävään Hannes seisoi hetken aikaa oven vieressä, mutta vahtiminen alkoi nopeasti kyllästyttää ja poika alkoi katsella kiinnostuneemmin huoneen vastakkaisessa nurkassa olevaa pelikonetta. Ihan hyvin hän voisi vahtimisen ohessa vähän pelailla flipperillä. Hannes käynnisti pelin ja alkoi seurata pelilaudalla kimpoilevaa kuulaa silmä tarkkana.

Pelikoneen musiikki ja äänitehosteet hukuttivat kaikki muut ympäristön äänet, eikä Hannes huomannut Jasminan kiipeävän portaita ylös. Yllättäen poika tunsi vilunväreitä selässään ja kääntyessään hän säikähti nähtyään Jasminan seisovan hänen edessään.
-Mitä sinä täällä käytävässä yksinäsi hillut? Jäänainen kysyi tiukkana.
-Odotan Lumianaa. Hän meni vessaan, Hannes valehteli ja yritti pitää äänensä vakaana. Jasminan hyytävä läsnäolo sai pojan hampaat kalisemaan ja lyhythihaisen paidan paljastamat käsivarret kananlihalle.
-Vai niin. Kirjan pieni präntti alkoi aiheittaa minulle päänsärkyä, tällaista se on aina kesäisin... Ajattelin käydä hetkeksi aikaa pitkäkseni, Jasmina kertoi.

-Ette kai ole menossa makuuhuoneeseen? Hannes kauhistui ja tajusi heti miten typerältä hänen kysymyksensä oli kuulostanut.
-Sinne tietysti, Jasmina tokaisi ja mietti miksi edes oli vaivautunut vastaamaan. Poika käyttäytyi kummallisesti, ja jäänainen epäili Hanneksen jekkuilevan jotain hänen kustannuksellaan.
-Ette saa missään nimessä mennä makuuhuoneesenne! Hannes huudahti ja loikkasi Jasminan eteen kädet ojossa estääkseen tämän matkan.
-Minulla ei ole nyt aikaa pelleillä sinun kanssasi, Jasmina kimpaantui. Hän kohotti kätensä ilmaan ja valmistautui luomaan pienen hyytävän taikapallon karkottaakseen teinin tieltään, mutta lopulta hän päätti antaa olla. Päätä kivisti jo valmiiksi, ja voimien tuhlaaminen taikaenergiaan valmiiksi uupuneena aiheuttaisi hänelle todennäköisesti päänsäryn lisäksi vielä pahoinvointia, mitä Jasmina ei todellakaan kaivannut lisäriesaksi. Hannes päästi Jasminan kulkemaan ohitseen ja katseli kauhistuneena, miten tämä käveli suoraan makuuhuoneeseen.

Hannes syöksyi pois käytävästä Lumianan huoneeseen. Sydän hakkasi tiuhaan tahtiin pojan rinnassa tämän valmistautuessa naapurihuoneesta kuuluvaan luennointiin kun Jasmina saisi tietää Lumianan olleen siellä. Seinän takaa ei kuitenkaan kuulunut pihastustakaan, mutta sen sijaan Lumianan vaatekomerosta kuului kolinaa. Hannes asteli lähemmäs, ja hetken päästä Lumiana kömpi ulos vaatteiden seasta.
-Miten sinä tuon teit? Luulin jo että jäisimme kiinni! Hannes huudahti helpottuneena.
-Minun ja vanhempien makuuhuoneita yhdistää tämä vaatehuone. Pidätellessäsi äitiäni ehdin piiloutua komeroon ja pääsin poistumaan sitä kautta, Lumiana selitti.

-Sepä hyvä. Löysitkö muuten etsimäsi? Hannes uteli, ja vasta silloin hän tajusi kiinnittää huomiota Lumianan kädessä kannattelemaan ruskeaan salkkuun.
-Kyllä. Piti vähän penkoa vanhempien tavaroita mutta tämä löytyi lopulta, Lumiana sanoi helpottuneena ja taputti kevyesti salkkua. Hannes uteli laukun sisältöä, mutta Lumiana perääntyi heti muutaman askeleen ja laittoi salkun selkänsä taakse pois pojan nähtäviltä.
-Hei, minä olin äsken hengenvaarassa takiasi, joten ansaitsen tietää, Hannes vaati.
-Vai muka hengenvaarassa. Ihan suotta sinä pelkäät äitiäni, Lumiana ei voinut muuta kuin naurahtaa pojan kommentille. Salkku pysyi yhä kiinni, joten Hannes päätti kokeilla toisenlaista lähestymistapaa.
-Kerro tai kutitan! poika huudahti ja hyökkäsi samantien sormet ojossa Lumianan kimppuun.

Lumiana ehti reagoida kuitenkin poikaa nopeammin, ja Hanneksen lähestyessä tyttö kiersi kätensä pojan ympärille ja suuteli tätä suoraan suulle. Hannes meni tilanteesta hämilleen, mutta hetken päästä hänkin kiersi kätensä tytön ympärille vetäen tämän lähemmäksi. Hannes oli haaveillut tästä hetkestä jo kauan, mutta poika ei ollut tiennyt miten tekisi aloitteen, sillä karkotuksen jälkeen hänellä ei ollut juuri ollut mahdollisuutta luoda suhteita tyttöihin, ja tilanne oli pojalle ihan uusi. Lumianan historian oli sen sijaan sisältynyt suhteita aiemminkin. Aikoinaan sovittu avioliitto Nikolas Paholaisen kanssa ja lyhyt salasuhde Antti Sunin kanssa palasivat hetkeksi tytön mieleen, mutta ne olivat nyt ollutta ja mennyttä - historiaa. Saatuaan Hanneksen kokonaan pauloihinsa Lumiana tyrkkäsi kengänkärjellään lattialle pudonneen salkun piiloon työpöytänsä alle. Suunnitelma Hanneksen huomion herpauttamiseen oli toiminut, mutta suudelma pojan kanssa kutkutteli suunniteltua vahvemmin tytön vatsanpohjassa.

Jasmina lepuutteli makuuhuoneessa iltaan saakka.
-Onko vointisi yhtään parempi? Jätin sinua varten ruokaa pakastimeen siltä varalta että olet nälkäinen, Jorma selitti saapuessaan makuuhuoneeseen käydäkseen yöpuulle.
-Olitpa huomaavainen, kiitos, Jasmiina ilahtui. Mikään ei ollut parempaa kuin hyisenjäinen yöateria! Jorma käveli vaatekaapille etsiäkseen puhtaan pyjaman, ja samalla hänen huomionsa kiinnittyi kaapissa vallitsevaan sekasotkuun, eikä Jorma voinut muuta kuin ihmetellä, kuka vaatekaapin oli sellaiseen kuntoon myllännyt. Pukeuduttuaan pyjamaansa Jorma asettui vaimonsa vierelle makuulle.
-Hannes viipyi kylässä koko illan. Nuoret taitavat pitää toisistaan enemmänkin kuin pelkkinä ystävinä, Jorma vihjaili.

-Samaa minäkin olen ounastellut. Hanneksella ei ole kovin hyvät käytöstavat, mutta sentään hän tulee Pilvilinnojen perheestä, joten hänellä on hyvät sukujuuret. Tuleva avioliitto näiden kahden välillä on minun puolestani ok, Jasmina sanoi hyväksyvästi.
-Justus sen sijaan... En oikein pidä hänelle suunnitellusta avioliitosta Paholaisen Ninan kanssa. Paholaisten menetettyä sukunsa taikavoimat eivät he ole enää yhtään vaikutusvaltaisia, he ovat arvojärjestyksessä jopa Kummalan väkeä alempana, Jasmina kauhisteli.
-Tulinhan minäkin ihan tavallisesta perheestä, Jorma huomautti.
-Se oli eri asia, me olimme ihastuneet toisiimme ja sitä paitsi sinulla oli arvokas tohtorin tutkinto. Olen varma ettei kukaan halua naimisiin sen Paholaisten kiusankappaleen kanssa... Minun täytyy tehdä tiedustelutyötä ja etsiä Justukselle parempi vaimoehdokas! Jasmina ilmoitti päättäväisenä.

Jääpuikkojen Elli-kissa tuntui unohtaneen yhtäkkiä tyystin kaikki käytöstapansa, sillä kissan mielipuuhaa oli nykyään huonekalujen kynsiminen raapimispuun käyttämisen sijaan. Olohuoneen kallissa sohvassa oli jo sen verran raapimisjälkiä että tilalle oli pitänyt hankkia uusi. Ennen sohvan ostaminen ei olisi ollut mikään vaiva, mutta nyt rahankäyttöä oli seurattava tarkemmin, varsinkin kun Jasminan vaalikampanja* söi ison osan Jääpuikkojen talouden varoista. Uusi sohva sentään säästyi Ellin kynsiltä, mutta vieressä ollut koriste-esine oli sen sijaan hajonnut säpäleiksi Ellin käsittelyssä. Kisu kapusi tyytyväisenä sohvalle tähyilemään seuraavaa sopivaa raapimiskohdetta.

*Osassa 64 Taikapölyn naiset päättivät (lähes) yksimielisesti laittaa Jasminan ehdokkaaksi tuleviin vaaleihin Veronalan entisen hallitsijan Kreivi Capulan kuoltua.

---


Anniina loikoili veljensä asuntolahuoneen sängyllä ja heilutteli kinttujaan ilmassa pitkästyneenä. Hänen paras kaverinsa Nina oli sanonut viettävänsä tämän illan poikaystävänsä kanssa kahdestaan, joten Anniina oli tullut hakemaan seuraa veljestään. Tytön harmiksi Antti ja Julius pulasivat kuitenkin tietokoneella jonkin pelin parissa, mikä ei voinut Anniinaa vähempää kiinnostaa.
-Kiitti paljon että sain lainata tätä lumilautailupeliä! Muistan yhä miten joskus lapsuusvuosina isä kielsi pelaamasta kotona näin lumisia pelejä, Antti pölisi ääneen pelin nostattamia muistoja.
-Noh, se hyvä kotoa pois muuttamisessa ainakin on, että saa itse määrätä vapaammin tekemisistään, Julius totesi. Pojat sopivat pelin lainassaoloajasta ennen kuin Julius lähti jatkamaan illanviettoa lääketiede-opustensa kanssa.

Juliuksen poistuttua Anniina nousi ylös ja käveli veljensä viereen.
-Aamu soitti ja kertoi isän ja Jonnan suhteesta ja heidän järjestämästä perhepalaverista, Anniina puheli.
-Joo, James oli lähettänyt minullekin sähköpostia, jossa selitti muuttavansa yhteen Jonnan kanssa, Antti muisteli.
-Isä tekee sen taas! Muuttaa uuden naisytävänsä luokse ja hylkää muun perheensä!* Ei edes vaivautunut kutsumaan meitä kahta kesteilleen, aivan kuin hän olisi unohtanut meidän olemassaolon. James ei välitä lapsistaan tippaakaan, Anniina raivosi. Siskon puheet saivat irveen Antinkin kasvoille. Hän ei ollut edes aiemmin ajatellut asiaa tältä kantilta, mutta Anniinan sanat olivat avanneet hänen silmänsä.

*Anniina viittaa Jamesin toimintaan, kun tämä aikoinaan muutti silloisen naisystävänsä Aiméen kanssa yhteen osissa 51-52.

Seuraavana päivänä opiskelijoiden asuntolaan saapui yllätysvieras, nimittäin Juliuksen ja Justuksen sisko Lumiana. Pojat riensivät tervehtimään pikkusiskoaan, eikä Lumiana ehtinyt eteisaulaa pidemmälle kun veljekset tekivät hänelle yhdessä kutitushyökkäyksen.
-Lo-lopettakaa! Lumiana kirkui naurunlomasta. Jääpuikkojen suvussa kulkivat kylmät geenit, joten kutitus oli suoranaista kidutusta hyytävänviileiden sormien vipeltäessä pitkin kylkiä. Tyttö oli pudottaa kädessään kannattelemansa salkun yrittäessään kiemurrella irti vapaaksi kutittajilta.
-Eihän sinun pitänyt vielä aloittaa opintojasi täällä, etkös ollut hakemassa sitä urastipendiä toimittajatyöstäsi? Justus muisteli.
-Juu, en minä siksi tullutkaan. Julius, minulla olisi sinulle kahdenkeskistä asiaa, Lumiana ilmoitti puristaen salkun kahvaa aavistuksen tiukemmalla otteella. Julius vilkaisi taustalla tanssahtelevaa Ninaa ja juuri luennolta asuntolalle palannutta Anttia ja ehdotti että he menisivät juttelemaan Juliuksen huoneeseen, missä olisi rauhallisempaa.

Juliuksen huoneeseen päästyään Lumiana leväytti salkun kannen auki, ja Juliuksen silmät laajenivat lautasen kokoisiksi tytön nostaessa hänen lipastonsa päälle siminluita. Lumiana selitti, että kyseessä olivat Taikapölystä murhattuna löytyneen Sami Paljulan jäännökset.
-Miksi toit luut tänne? Miten edes ylipäätään sait nämä käsiisi? Julius alkoi pommittaa siskoaan kysymyksillä.
-Vein luut salaa isän kätköistä. Haluan että tutkit niitä uudemman kerran ja etsit todisteita, jotka kumoavat Kummalien harteille lasketun murhasyytteen*, Lumiana tiedotti vakavana.
-Sehän on jo ihan vanha juttu, eivätkä Kummalat tule saamaan edes rangaistusta, koska murhasta ei tiedetä täällä Veronalassa, Julius huomautti.
-Ehkä, mutta muiden taikapölyläisten silmissä Kummalat ovat vajonneet entistä alemmas. Ei syyttömien pitäisi joutua kärsimään jostain mitä he eivät ole tehneet, Lumiana puolusteli.
-Oletko varma että he ylipäätään ovat syyttömiä? Julius tokaisi, mutta saadessaan ruman mulkaisun siskoltaan Julius lupasi tutkia luut vielä kertaalleen, kunhan tohtoriopintokiireiltään ehtisi.

*Sami Paljulan ruumis löytyi osassa 60 Kummalien talon kellarista, jolloin Jorma julisti Kummalan väen syylliseksi murhaan. Lumiana lupasi auttaa Kummala-perheen ystäviään puhdistamaan maineensa perättömästä murhasyytteestä osassa 63.

Julius ja Lumiana eivät olleet ainoita joiden keskusteluaiheet olivat valonarkoja, sillä paraikaa alakerran keittolan ruokailutiloissa Anniina ja Nina supattelivat keskenään jotakin odotellessaan ruuan valmistumista. Anniina vilkaisi nopeasti olkansa yli varmistaakseen, ettei ketään ollut kuuloetäisyydellä ja nojautui eteenpäin kiero virne naamallaan.
-Ihan mahtavaa että Pirkko opetti meille rötöstelyn alkeita hankkiessamme opintorahoja. Niistä taidoista tulee olemaan hyötyä sitten kun hankkiudun alamaailman rikollisiin töihin, Anniina naureskeli.
-Niinpä. Ja kun olen lukenut tarpeeksi lakia, tulee minusta yksityinen asianajajasi, ja puhun sinut vapaaksi kiperimmistäkin tilanteista oikeudenkäynneissä, Nina suunnitteli.
-Ja ryöstösaaliin lisäksi taskuumme jää myös vastapuolen maksamat oikeudenkäyntikulut, Anniina lisäsi, minkä jälkeen kaksikko alkoi naureskella kierosti ovelille suunnitelmilleen.

Naisten naurunpyrskähdykset kantautuivat toisessa pöydässä istuvien Justuksen ja Antinkin korviin.
-Onpas heillä nyt hauskaa, tuskin puhuvat parin viikon päässä häämöttävästä koesumasta tuohon sävyyn, Antti mutisi. Pelkkä tenttien miettiminen sai Antin olon tukalaksi, sillä koulu oli aina lapsesta saakka tuottanut hänelle vaikeuksia, ja oli suoranainen ihme että hänet oli hyväksytty opiskelijaksi yliopistoon. Justus vilkaisi taakseen ja tunnisti tyttöystävänsä kasvoilta sen kieron ilmeen, mikä tällä oli aina kun hän suunnitteli jotain ketkua. Käytöksen selitti tietenkin pahuusjuoma, jonka juomisen jälkeen Nina ei ollut enää oma itsensä*. Sitä Justus kuitenkin ihmetteli mikä Anniinalla oli, sillä tämä tuntui olevan ihan yhtälailla mukana Ninan pahisjutuissa. Justus ei kuitenkaan osannut sanoa, oliko tämä Anniinan normaalia käytöstä, sillä hän ei ollut tuntenut Sunin perheen väkeä lapsesta asti perheiden välillä vuosia vallinneiden voimasuhde-erojen vuoksi. Jokin sai Justuksen kuitenkin epäilemään, että Anniinankin käytöksen taustalla saattaisi olla jonkin sortin manipulointia.

*Camilla juotti Ninalle pahuusjuoman osassa 58.

Syötyään Justus nappasi tarjoilupöydältä mukaan yhden ylimääräisen ruokakulhon ja kiikutti sen tuttuun tapaan yläkerrassa sijaitsevaan veljensä huoneeseen. Juliuksen lääkäriopinnot veivät niin paljon aikaa, että välillä nuori mies unohti tulla syömään. Justus oli pudottaa juustopastat lattialle nähdessään veljensä lipaston päälle levitetyt siminluut, mutta Julius sai rauhoiteltua Justusta väittämällä luurankoa muoviseksi, ja hän sepitti nopeasti valetarinan luuston tutkimisen liittyvän hänen lopputyöaiheeseensa. Hän katsoi parhaaksi olla mainitsematta Lumianalta saamastaan tehtävästä edes veljelleen, sillä mitä harvemmat tiesivät hänen tutkivan Sami Paljulan murhaa sen parempi. Luurangon ja opintojen lisäksi Julius joutui pähkäilemään myös veljeltään aiemmin saamansa toimeksiannon parissa: vastalääkkeen kehittely pahuusjuomalle. Pitikin nuorempien nakittaa kaikki tehtävät isoveljensä harteille! Justus tiedusteli projektin etenemistä, ja Julius selitti analysoineensa Justuksen tuomaa pahuusjuomanäytettä ja tutkineensa miten erilaiset aineet reagoivat sen kanssa, mutta toistaiseksi vastalääkkeen valmistus ei ollut vielä edennyt sen pidemmälle.

---


Eetu hapuili valokatkaisijaa hämärässä huoneessa. Hän oli herännyt keskellä yötä tyttöystävänsä asuntolahuoneesta kantautuviin tuskanhuutoihin, ja mies oli hypännyt saman tien ylös sängystään rientääkseen selvittämään, mikä Marilla oli hätänä. Valojen viimein syttyessä Eetun eteen ilmestyi näkymä vuoteellaan tuskallisesti kiemurtelevasta Marista. Hänen jalkansa sätkivät tahattomasti, ja peittokin oli pudonnut päältä. Kyyneleet valuivat naisen poskia pitkin ja suu oli irveessä Marin yrittäessä pidätellä suustaan ilmoille pyrkiviä tuskanhuudahduksia.
-Mari rakas, mitä sinulle on tapahtunut? Eetu huudahti ja riensi tyttöystävänsä sängyn vierelle.
-E-en tiedä. Heräsin vain yhtäkkiä siihen jalkojani pisteli hassusti, mutta pian kipu vain yltyi ja nyt tuntuu kuin jalkani olisivat tulessa. Eetu, a-auta minua! Mari vaikeroi. Eetu tarttui Maria kädestä kun ei muutakaan keksinyt. Hän ei ehkä pystyisi poistamaan kipuja, mutta mies tiesi kenen puoleen kääntyä saadakseen paikalle apua.

Myöhäisestä ajankohdasta huolimatta Eetu sai puhelimella yhteyden toisessa asuntolassa majailevaan Julius Jääpuikkoon ja kutsui tämän paikalle. Juliuksen saapuessa Marin tila oli mennyt entistä kummallisemmaksi: Hänen jalkansa pakottautuivat kiinnittymään toisiinsa kuin ne olisi liimattu yhteen, ja kaiken kukkuraksi kipuileva alue oli alkanut hohtaa kirkkaansinistä valoa. Eetu oli tehnyt viisaasti kutsuessaan Juliuksen paikalle, sillä vaivoihin liittyi selvästi jotakin maagista, ja Juliuksella oli aiheesta jonkin verran tietämystä.
-Luulen että Marin keho reagoi hänen aiemmin vastaanottamiinsa Vedenvoimiin, Julius selitti havaintojaan Eetulle.
-Mutta voimat ovat olleet Marilla käytössä jo pidemmän aikaa, miksi tämä tapahtuu vasta nyt? Eetu ihmetteli.
-Hän sai taikavoimat käyttöönsä kovin nuorella iällä, ja jotain vaikutusta voi olla myös sillä että voimien olisi alun perin pitänyt periytyä hänen siskolleen*, Julius selitti.
-Onko sinulla jotain lääkettä millä saisi tämän kivun pois? miesten keskustelua kuunnellut Mari karjaisi taustalta.
-En valitettavasti voi tehdä enempää. Ottakaa minuun aamulla uudelleen yhteyttä jos tilanne sitä vielä vaatii, Julius sanoi ennen lähtöään.

*Mari vastaanotti taikavoimat äidiltään osassa 59. Voimat olisivat oikeasti kuuluneet perheen vanhimmalle tyttärelle, mutta koska Vedenvoimien senhetkinen haltija oli heikossa kunnossa päädyttiin voimat siirtämään Marille, joka sattui olemaan paikalla sillä hetkellä.

Yö ei ollut ikinä kestänyt niin pitkään, ja aika tuntui matelevan Marin maatessa vuotellaan jalkakipujen pitäessä häntä valveilla. Eetu vietti yön tyttöystävänsä vierellä, ja rakkaan läsnäolo rauhoitti Maria hiukan. Jossain vaiheessa kaksikko vaipui tiedostamattaan uneen, ja Mari havahtui hereille vasta aamuauringon ensisäteiden leikitellessä hänen kasvoillaan. Eilisyön tapahtumat palasivat heti Marin mieleen. Kipu oli onneksi poissa, mutta alaruumis ei tuntunut aivan normaalilta, ja yrittäessään liikutella jalkojaan hän potkaisi vahingossa poikaystäväänsä kasvoihin. Eetu heräsi saamansa tällin vaikutuksesta unimaailmastaan ja räpytteli silmiään tuijottaessaan edessään olevaa näkyä pöllämystyneenä.
-Mari, sinulle on muodostunut pyrstö! Eetu henkäisi ihmeissään.
-Mitä?! Mari hämmästyi ja yritti kohottautua itsekin katsomaan, mutta hän ei hallinnut liikeitään enää ollenkaan samalla tavalla kuin ennen eikä pystynyt vaihtamaan asentoaan.

Eetu auttoi tyttöystävänsä istuma-asentoon sängylle, ja nyt Marikin saattoi nähdä jalkojen tilalle muodostuneen sinihopeista suomuista koostuvan pyrstön evineen päivineen. Jostain syystä muodonmuutos tuntui shokeeraavalta, vaikka olihan Mari nähnyt äidilläänkin pyrstön, mutta muistot Taikapölystä ja edesmenneistä vanhemmista ja sisaruksista tuntuivat tällä hetkellä niin kaukaisilta, että Mari oli jopa hetkeksi aikaa unohtanut Vedenvoimien perijänä toimimisen tuoman vastuun.
-En halua mitään tyhmää pyrstöä vaan omat jalkani takaisin! Miten minä edes pääsen luennolle tämän kanssa, kaikkihan näkevät ja ihmettelevät, Mari hätäili.
-Minusta pyrstö pukee sinua hienosti. Voi kuitenkin olla parempi piilotella sitä ulkopuolisilta. Vaatekaapistasi löytyy taatusti jotakin auttamaan asiaa, Eetu yritti pysyä positiivisena, mutta pettynyt ilme ei kaikonnut mihinkään Marin kasvoilta.

---


Johanna ja Ahven sopivat salaisia tapaamisia useita kertoja viikossa erään syrjäisen lammen rannalla. Nämä hetket toimivat valopilkkuina kummankin elämässä, sillä toistensa seurassa heidän ei tarvinnut esittää mitään, ja rakkaan simin läsnäoloon ei vain voinut ikinä kyllästyä. Tänään Johanna päätti ottaa raskautensa puheeksi myös Ahvenen kanssa, sillä olisi yhtälailla mahdollista että tämä olisi vauvan isä. Nyt asiasta kertominen oli paljon luontevampaa, ehkä Johanna sai harjoiteltua puhuessaan asiasta Kuhan kanssa, tai sitten se johtui siitä että Johannan oli helpompi uskoutua rakkaimmalleen.
-Onpa hieno uutinen! Ahven lausahti. Hän tarttui kiinni tyttöystävänsä käteen ja suuteli tätä hellästi ilmaistakseen olevansa Johannan tukena. Nuoruudessaan Ahven ei ehkä suhtautunut vauva-ikäisiin pikkusisaruksiinsa parhaalla mahdollisella tavalla, mutta se oli ollut enemmänkin kateutta siitä että pikkusiskot veivät vanhempien huomion. Ajatus siitä että hän ja Johanna saisivat vauvan tuntui hienolta!
-Tuota, onhan lapsi minun? Ahven tajusi kysyä hetken päästä.

Johannan kasvoilla ollut hymy hälveni nopeasti Ahvenen esittämän kysymyksen jälkeen.
-En ole varma, Johanna tunnusti. Ahven irrotti otteensa Johannan kädestä ja käänsi naiselle selkänsä.
-Seurustelusi Kuhan kanssa piti olla pelkkää kulissia, tarvitseeko sinun heittäytyä rooliin myös makuuhuoneen puolella? Ahven tuhahti piikittelevään sävyyn.
-Teen sen vain ettei Kuha epäilisi mitään. En todellakaan nauti tilanteesta, Johanna tokaisi.
-Eli vauvan synnyttyä ei ole edes lopulta merkitystä kumman se on, sillä sinä ja Kuha jatkatte joka tapauksessa keskenänne kotileikkejänne ja minä jään yksin. Tämä on naurettavaa, emmekö voisi jo lopettaa salailua? Ahven aneli.
-En halua riskeerata mitään ennen kuin olen perinyt äitini taikavoimat. Sitä ennen minun on oltava Jonnalle mieliksi, Johanna perusteli.
-Ja kuinkakohan monta monta vuotta siinä vielä menee? Lopettaisit joskus tuon itsesi miettimisen ja ajattelisit tilannetta minunkin kannaltani! Ahven tiuskaisi ja poistui paikalta taakseen katsomatta.

Saatuaan kotitehtävänsä valmiiksi Anna keräsi koulukirjansa ja läksyvihkonsa siistiin pinoon ja sujautti tavarat laukkuun valmiiksi odottamaan seuraavaa koulupäivää. Läksyjen tekemisen jälkeen tyttö siirtyi tuttuun tapaansa tietokoneen ruudun äärelle ja asetti lempipelinsä koneen levyasemaan. Pelin alkulatausvalikon ilmaantuessa näytölle Annan tuijotti ikkunasta ulos hiljalleen hämärtyvään iltaan. Nykyään Anna vietti suurimman osan päivistä omissa oloissaan, sillä Hannes kyläili melkein kaikki päivät Lumianan luona, ja Jonna oli puolestaan keskittynyt parisuhteeseensa Jamesin kanssa yhteenmuuton jälkeen. Isosiskonkaan kanssa Anna ei ollut juuri koskaan tekemisissä, sillä heidän välinsä olivat jääneet hyvin etäisiksi heidän jouduttua vuosiksi erilleen Pilvilinnojen karkoituksen vuoksi. Kodin ulkopuolella Annalla ei juuri ystäviä ollutkaan, sillä hiljainen tyttö ei oikein osannut tehdä tuttavuutta vieraisiin simeihin opittuaan lapsesta saakka välttelemään tuntemattomia. Äiti ja Hannes tuntuivat mukautuvan sivistyksen pariin palaamiseen luonnostaan, mutta Annalle se oli vaikeampaa.

---


Eetu kopautti pari kertaa Marin asuntolahuoneen ovea ennen kuin asteli sisään.
-Kävin hakemassa lehtoriltasi materiaaleja, joiden pohjalta voit laatia esseetekstin ensi keskiviikoksi... Oh Mari, mitä on tapahtunut? Eetu hätääntyi tajutessaan Marin makaavan selällään lattialla.
-Yritin harjoitella kävelyä - vai miksi tällä pyrstöllä liikkumista tulisikaan kutsua - ja kaaduin taas enkä päässyt nousemaan ylös, Mari mutisi onnettomana. Naisen muodonmuutoksesta oli kulunut jo yli viikko, mutta vieläkään hän ei hallinnut uuden alaruumiinsa kanssa luontevaa liikkumista paikasta toiseen. Mari oli käytännössä kuin kala kuivalla maalla. Hän ei ollut voinut poistua asuntolahuoneestaan pyrstön ilmaantumisen jälkeen, ensinnäkin siitä syystä että kävely pyrstön kanssa ei vielä sujunut, mutta hänen täytyi myös pitää merenneito-taustansa salassa täällä Veronalan maaperällä, missä simien suhtautumista taikuuteen tai paranormaaleihin ilmiöihin ei tiedetty.

Eetu viskoi sinikantisen esseevihkon kädestään ja kumartui Marin vierelle auttaakseen tämän ylös. Saatuaan tukea poikaystävästään Mari kykeni kulkemaan huojuvin liikkein huoneensa poikki, ja Eetu katsoi että nainen pääsi laskeutumaan turvallisesti vuoteelleen.
-En ikinä opi enää kävelemään uudestaan, Mari nyykäisi ja heilautti pyrstöään turhautuneena.
-Eivät taaperotkaan opi sitä taitoa hetkessä, vaan oikean tekniikan hallitsemiseen menee aikaa. Tärkeintä on että uskot itseesi ja mahdollisuuksiisi, etkä anna vastoinkäymisten lannistaa, Eetu yritti kannustaa, mutta Marin mutrussa olevat suupielet eivät hievahtaneet yhtään ylöspäin. Eetu veti kätensä puuskaan turhautuneena. Hän halusi olla tyttöystävänsä tukena, mutta kun Mari näki kaikessa pelkkää negatiivista, ei Eetu tiennyt mitä voisi enää tehdä parantaakseen naisen oloa. Marin katse osui sängyn reunalla olevaan esseevihkoseen, ja seuraavaksi hän aloitti ties kuinka monennen kerran valituksen siitä, miten hänen oli turha opiskella kun hän ei kykenisi tällä menolla pyrstönsä kanssa kuitenkaan käymään töissä tai tekemään mitään muutakaan hyödyllistä.

Edistystä tapahtui kuitenkin lopulta, ja muutamaa viikkoa myöhemmin Mari kykeni vihdoin liikkumaan pyrstönsä kanssa jo sen verran sulavasti että hän saattoi välillä poistua huoneestaan hengaamaan asuntolan käytäville. Opiskelun hän hoiti kuitenkin edelleen etänä, sillä hän ei jaksanut kulkea vielä kovin pitkiä matkoja väsymättä. Aluksi Mari oli innoissaan päästessään pois vankilalta tuntuneesta huoneestaan, mutta yllättäen muiden simien näkeminen alkoi masentaa häntä vain lisää: Mari joutui vain istua nököttämään paikoillaan ja katselemaan kateellisena, miten asuntolan muut tytöt kerääntyivät käytävään tanssahtelemaan radiosta soivan kappaleen tahdissa. Mari tuijotti kadehtien toisten säärien sulavia liikkeitä ja mietti, ettei kykenisi mitenkään samaan pitkän mekon helman alle kätketyn pyrstönsä kanssa.

Tilansa vuoksi Mari ei kyennyt juurikaan tekemään muuta kuin istumaan paikoillaan, ja silloin hänen ei auttanut muu kuin viettää suurin osa päivästä asuntolan telkkarihuoneessa tai lukusalissa. Eräänä viikonloppupäivänä Mari selaili television ohjelmatarjontaa hyppien kanavalta toiselle yrittäessään epätoivoisesti löytää katsottavakseen jonkin sellaisen ohjelman, mitä ei ollut nähnyt jo uusintana vähintään kolmea kertaa. Ei sillä toisaalta ollut niin väliä mitä päätyisi katsomaan, sillä asuntolassa majailevien opiskelijoiden pölistessä jatkuvasti ympärillä ei juurikaan pystynyt keskittymään TV:n ohjelmatarjontaan. Parin huutosakkilaisen ilmestyessä tekemään kannustushuutojaan sohvan viereen Mari päätti luovuttaa suosiolla ja nappasi kaukosäätimen sulkeakseen telkkarin. Vilkaistessaan huutosakkityttöä ja maskottipoikaa Mari sattui bongaamaan näiden takana portaita kipuavan punatukkaisen naisen pinkissä paidassa. Mikäli Mari ei aivan väärässä ollut oli kyseessä Julia Capula, jonka Mari muisti hämärästi nähneensä Unelmalilla järjestetyissä bileissä.* Mutta mitä rikkaasta Capuloiden suvusta tuleva Julia teki tässä rähjäisessä asuntolarakennuksessa?

*Teinibileet järjestettiin osassa 63.

Hetken mielijohteesta Mari nousi ylös pinkiltä sohvalta, ja saatuaan tasapainon kohdilleen hän lähti kulkemaan Julian perässä yläkertaa kohti. Mari huokaisi saavuttuaan portaiden eteen ja tarttui tiukasti kiinni kaiteeseen. Portaat olivat hänen inhokkinsa, sillä niiden nouseminen pyrstön kanssa oli erityisen vaikeaa. Päättäväisesti Mari kuitenkin eteni askel kerraan ottaen tukea kaiteesta ja saavutti lopulta portaikon yläpään. Nousussa oli kestänyt sen verran kauan että Mari epäili, olisiko Julia jo ehtinyt kaikota käytävältä johonkin asuntolan huoneeseen, mutta yllätyksekseen Marin silmiin osui heti Julia, joka halaili Romeo Monttupuuta erittäin läheisissä merkeissä. Näiden kahden välillä oli selvästi enemmän kuin pelkkää ystävyyttä. Mari hivuttautui kolikkopelikoneen taakse vakoilemaan Romeota ja Juliaa kiinnostuneena. Kun otti huomioon Veronalassa vallitsevat Capuloiden ja Monttupuiden sukujen välillä olevat riidat, vaikutti tämä kaksikko varsin erikoiselta parilta. Pitkästä aikaa Mari sai jotain muuta mietittävää ainaisten pyrstö-ongelmiensa tilalle, tälle juorulle tulisi vielä käyttöä!

Uudet voimat olivat alkaneet vaikuttaa Marin hyvinvointiin pyrstön muodostumisen myötä päivä päivältä enemmän. Vedenvoimien kantaja kaipasi lähelleen paljon vettä, ja koska ylipitkät suihkut eivät tyydyttäneet tätä tarvetta kylliksi, oli Mari ottanut tavaksi vierailla asuntolaa vastapäätä sijaitsevassa puistossa, jossa oli kaunis lampi. Usein Mari ajoitti nämä reissut yöakaan, jolloin puistossa oli autiota ja Mari saattoi istua lammen rannalla ja liottaa pyrstöään vedessä ilman että kukaan ulkopuolinen näkisi ja ihmettelisi asiaa. Mari veti keuhkonsa täyteen raikkaan viileää yöilmaa, johon oli sekoittunut myös lammen kaislojen tuoksu ja nautti kehonsa vallanneesta kehyvestä olosta. Pelkästään luonnossa sijaitsevan vesistön lähistöllä oleskelulla oli paljon parempi vaikutus hänen voinnilleen kuin tavallisella suihkulla!

Mari asteli vakiopaikalleen suuren itkupajun juurelle ja valmistautui jo nostamaan mekkonsa helmaa, kunnes hänen näköpiiriinsä osui yllättäen lammen toisella puolella yksinään istuskeleva henkilö.
-Pahus, Mari sihahti ja kätkeytyi puun taakse voidakseen tarkkailla simiä etäältä. Punaiset hiukset ja nuo vaatteet, Mari ei voinut erehtyä: kyseessä oli Julia Capula, joka vieraili Marin kanssa samassa asuntolassa majailevan Romeo Monttupuun luona niin tiheään tahtiin, että Mari oli oppinut tunnistamaan naisen ulkonäön hyvin. Mitä ihmettä Julia teki puistossa keskellä yötä? Vaikka Mari olikin nähnyt Julian lukuisia kertoja, ei hän ollut milloinkaan rohjennut mennä toisen puheille, mutta nyt olisi otollinen hetki. Mari lähti ylittämään lammen poikki kulkevaa siltaa.

-Ymh, iltaa, Mari lausahti vaisusti saavuttuaan Julian luokse.
-Hei. Tulitko sinäkin etsimään rauhallista paikkaa jossa voisit miettiä asioita? Julia kysäisi ja hymyili myötätuntoisesti.
-Jotain sellaista, Mari vastasi takaisin ja mietti, halusiko Julia olla sittenkin yksin, mutta samassa nainen taputti kädellään vieressään olevaa sammalmätästä kehottaakseen Maria liittymään seuraan. Mari kävi istumaan varovasti pyrstönsä päälle vaikka asento hieman epämukavalta tuntuikin, mutta hän ei voinut päästää pyrstöä näkyville Julian edessä. Kaksikko tuijotti aluksi lammen tyyntä pintaa vaitonaisina, mutta lopulta Julia alkoi purkaa sydäntään Marille. Julia kertoi tapailevansa Romeota (minkä Mari jo tiesikin) ja selitti heidän suhteensa kuoppaista kulkua, joka aiheutui heidän isovanhempiensa sukuriidoista.
-Luulimme että tilanne helpottuisi Kreivin kuoltua, mutta jopa veljeni vastustaa seurusteluamme, Julia huokaisi. Marilla ei ollut auttavia sanoja, mutta Julian olo keveni pelkästään siitä että hän sai uskoutua huolistaan jollekin. Mari oli puolestaan oivaltanut ettei ole ainoa, jonka elämässä on vaikeita vastoinkäymisiä, ja se sai hänen pyrstö-ongelmansa tuntumaan hiukan siedettävämmältä.

2 kommenttia:

Octomb kirjoitti...

Vou, tänään teki mieli olla nostalginen (eli yritän vitkutella jotain...) ja päätin fiilistellä Taikapölyjä ja sehän jatkuukin edelleen! 10 vuotta tämäkin jo! Minustakin on nykyään tullut vanha. On hauskaa seurata kuinka Taikapölyn väki joutuu sopeutumaan varsin erilaiseen maailmaan. Hauska yhdistelmä pelin valmissimejä, mutta myös omia.

Terveisin Octomb.

(Vanhalta nimeltään C*esse) (Pakko sensuroida vanha nimi lol)



Kasa kirjoitti...

Oi, hauskaa että päädyit tänne nostalgisoimaan! ♥ Taikapöly on tosiaan herännyt uudelleen henkiin, vaikka jatkoa tuleekin hitaammanpuoleisesti. Kymmenessä vuodessa ehtii vanhustua itse kukin. .--D Veronalaan saapuminen pisti kyllä taikapölyläisten arvojärjestyksen uusiksi siellä vallitsevien erilaisten käytäntöjen vuoksi, kun vallan määrittääkin mammona taikavoimien sijasta. Kiitos paljon kommentin jättämisestä! .-)