torstai 8. elokuuta 2019

Osa 2: Julmia suunnitteluja (Paholainen)


Camilla oli kirjahyllyn luona, kun Pekko tuli.
-Mitä kirjaa etsit? Pekko kysyi.
-Jotain, joka kertoo tämän maan historiasta, Camilla vastasi silmäillen kirjojen nimiä.
-Aiotko alkaa lukea historiaa? Pekko kysyi kummissaan.
-Tarkoittaako se sitä, että aiot jättää maanvalloitus suunnitelmasi? Pekko jatkoi.

Camilla huokaisi kyllästyneenä, laittoi kädessään olleen kirjan pois ja kääntyi mieheensä päin.
-En tietenkään ole jättämässä suunnitelmaani, hankin siihen vain pohjatietoja, Camilla sanoi viekkaasti.
-Mutta en oikein ymmärrä, Pekko sanoi kummissaan.
-Ei sun tarvitsekaan ymmärtää. Varaudu vain, että pian alkaa taistelu tämän maan hallitsijattaresta! Camilla kerskui.

Pekon mentyä omiin puuhiinsa Camilla otti hyllystä kirjan "Taikamaiden historia" ja valitsi sisällysluettelosta kohdan "vallankumoukset".
-"Viimeisin vallankumous Taikapölyn maassa tapahtui vuonna 20076, jolloin syynä siihen oli kansan tyytymättömyys hallitsijaan" Camilla luki kirjaa.
-Tuo voisi olla ihan hyväkin idea: saada kansa vihaamaan Jonnaa... Ja se onnistuu varmasti, jos kerron kaikille Jonnan masennuksesta, Camilla myhäili tyytyväisenä.
-Liittolainenkin olisi hyvä saada, niin voisimme toteuttaa vallankumouksen yhdessä. Ensin pitää vaan löytää sellainen, Camilla suunnitteli.

Hetken päästä tontin ohi kipitteli Sami Paljula.
-Terve, onko tässä valtakunnassa mielestäsi jotain huonoa tai muuten vaan epäonnistunutta? Camilla tiedusteli.
-Ei, minusta tämä on oikein viihtyisä paikka, Sami vastasi.
-Entä jos kertoisin kuningattarella, Jonna Pilvilinnalla, olevan pahanlaatuinen masennus, Camilla kysyi viekkaasti.
-En usko, sinä olet niin paha ja katala, että keksit muutenkin tuollaisia perättömiä juoruja meistä muista kansalaisista ja taikaolennoista, Sami murahti.

-No hohhoijaa, ei tuosta ainakaan saa mitään irti. Minkäs sille mahtaa, kun on tyhmä ja tavallinen sim, eikä tajua yhtikäs mitään! Taitaa kaivata pientä pahuutta elämäänsä ja sen jälkeen tulee sitten mulle räyhäämään vääristä luuloistaan! Camilla ajatteli vihaisena. Hän oli luullut, että Taikapölyn alueella olisi monia epäkohtia...

Camilla kääntyi ja lähti kävelemään huimaa vauhtia poispäin.
-Kyllä tulen löytämään vielä liittolaisen, vaikka se olisikin aivan tavattoman vaikeaa, Camilla ajatteli päättäväisenä.

Camilla palasi sisälle ja etsi miehensä käsiinsä. Lopulta tämä löytyikin vessasta.
-Pekko, arvaa mitä, tapasin äsken aivan sairaan tyypin ja mitä pottua sä teet? Camilla kysyi ihmetellen.
-Käskit varautua taisteluun tämän maan hallitsijattaresta, ja tässä minä varaudun. Nostan kuntoni huippuun ja sitten on turha tulla ryppyilemään minulle. Voitamme taistelun ja saat kiittää minua! Pekko sanoi ylpeänä Camillan pudistaessa päätänsä.
-Pönttöpää! Ajattelin vähän sivistyneempää tapaa taistella! Luuletko tosissasi, että aion voittaa voimalla? Camilla karjaisi.

Pekko ei pysynyt enää kovassa vauhdissa, vaan kaatui lattialle.
-Millä tavalla aiot sitten voittaa? Pekko ihmetteli.
-Tietenkin oveluudellani! Camilla huudahti.
-Niin tietysti, olet kyllä aika viisas touhuissasi, Pekko myönsi.
-Niin mun kuuluukin, Camilla sanoi ja naurahteli katalasti.

Samassa tontille saapui vähän enemmänkin väkeä, kuten myös Ehla Kummala, joka pomppi vain pimahtaneena innoissaan, ei tainnut oikein tajuta, minne oli menossa. Paholaisten kanssa täytyi olla todella varovainen, ettei paha viha käänny omaan perheeseen päin.

Myös Merithaimenet olivat saapuneet tontille, hieman pelokkaina vain.
-Olikohan sittenkään hyvä idea tulla tänne? Meri kysyi.
-Vaikka ajatus tuntuukin nyt hiukan epämukavata, ainakin pääsemme tapaamaan maamme pääpahan, ja kenties saamme keskusteltua vihat perheeltämme pois, Mika huomautti.
-Niin, olet ehkä oikeassa, Meri myönsi.

Camilla oli aivan varma, ettei ryhtyisi Kummaloitten kanssa yhteistyöhön, joten hän päätti suosiolla mennä keskustelemaan Mikan kanssa, samasta aiheesta tietenkin kuin Saminkin kanssa.
-Minusta täällä on oikein viihtyisä elää. Simit ovat mukavia ja naapurusto varsin kaunis. Voisiko täällä mitään huonoa ollakaan? Mika pohti.
-Täällä on paljon epäkohtia, esimerkiksi hallitsija, Camilla ärähti.
-Minusta Jonna on oikein hyvä hallitsija, paras mahdollinen, Mika ylisti.

-Miksi kaikki ovat tuota mieltä! Jonnalla on vakava masennus, ettäs tiedät! Camilla murisi, mutta Mika katseli vain ihmeissään.
-Toivoton tapaus! Vihani kertyy kertymistään! Camilla kiljui Mikan yrittäessä rauhoitella, mutta siitä Camilla hermostui vielä enemmän.

Camillan ärtyisyys oli saanut entistä rajumman myrskyn syttymään. Ukkonen jyrisi niin rajusti että tanner tömisi ja valtava salama rosahti pihan lehdittömiin puihin kuuluen vain natinaa ja rotinaa. Mika säikähti Camillan aiheuttamaa salamaa ja päätti poistua pikimmiten tontilta. Ties vaikka Camilla suuttuisi vielä pahemmin jostain, ja seuraava salama osuisi hänen päähänsä. Sen jälkeen ei Mikasta olisi enää mitään jäljellä.

Kun Camillaa ärsytti jokin, hän meni halimaan kissaansa Pahista, ja hetkessä hän oli hieman rauhoittunut. Camilla ikään kuin "siirsi" huonoa tuulta kissaan.

Hali-hetkien jälkeen Pahis olikin erittäin pahalla päällä, ja säntäili ympäri taloa sinne tänne tuima ilme naamallaan.

Meri ei tiennyt Pahiksen olevan huonolla tuulella, ja meni leikkimään kisun kanssa. Pahis kuitenkin luuli Meriä kalaksi tämän pyrstön vuoksi. Kissa meinasi jopa haukata pyrstöstä palasen! Onneksi Meri kuitenkin tajusi vaarallisen tilanteen ja siirtyi kauemmaksi ja päätti lähteä kotiin.
-En kyllä koskaan hanki taloomme lemmikkiä, varsinkaan kissaa! Meri ajatteli kotimatkalla.

Muidenkin vieraiden lähdettyä jäi Pekolle ja Camillalle aikaa olla kahden.
-Saanko tanssahdella kanssasi pienen hetken? Pekko kysyi.
Camilla epäröi hetken, mutta vastasi kuitenkin:
-Saat.

-Onneksi edes minä tiedän, ettet ole täysin kova, vaikka ulkokuori siltä näyttääkin, Pekko kertoi.
-Älä viitsi, mähän olen kova! Niin sisältä kuin ulkoakin, tanssittaisiin vaan, Camilla ehdotti.
-Hyvä on, vaikka tiedän hyvinkin, että et oikeasti ole täysin kova, Pekko naurahti.
-Ei sittenkään ei tanssita, meillä on nimittäin tärkeämpiäkin juttuja, Camilla sanoi yllättäen.
-Mitä juttuja? Pekko kysyi hieman surullisena. Hänestä tanssiminen on oikein mukavaa.
-Perijä tietysti! Meidän täytyy saada perijä! Camilla huomautti.

Niin pari meni rentoutumaan.

Hetken päästä molemmat olivat syvässä unessa. Camilla hymyili tyytyväisenä. Hän oli varma, että vielä jonakin päivänä haillitsisi Taikapölyn maata.

Seuraavana aamuna palvelija oli jättänyt parille yllätyksen: aamiainen oli katettu jo valmiiksi, odottamassa vain ruokailijoita. Pekko oli ollut laiska aamulla, eikä ollut jaksanut laittaa arkiasua ylleen. Eihän nyt vielä kiire ole, kun talossa ei ollut vieraita kyläilemässä aamuvarhaisella.

-Otatko vielä toisenkin kulhollisen? Minä olen ainakin ihan ähky, Pekko kertoi.
-Eikö täällä muka enää saa syödä? Camilla karjaisi.
-Saa tietenkin, en sillä, Pekko vastasi.

-Täytyy kyllä myöntää, että palvelija on aivan verraton kokki! Camilla kertoi ruokaa syödessään. Camillalla oli jostain syystä tänään jotenkin erilainen olo kuin ennen. Hän oli varma, että tämän päivän aikana tapahtuisi jotakin suurta tulevaisuutta ajatellen.

Hetken päästä James Sun käveli ohi, jolloin Camilla kiirehti tervehtimään tätä.
-Mitäs tykkäät asua täällä? Camilla kysyi.
-Oikein mukavaa, varsinkin kun kevät saapui juuri, James kertoi.
-Mitä vikaa talvessa on? Camilla kysyi. Hän itse piti talvesta. Silloin oli niin synkkää ja pimeää; juuri sopiva valaistus pahoille.
-No kun vaimoni Aurora ei pidä talvesta, koska silloin ei aurinko ei paista, ja ilman auringon valoa Aurora on aika heikossa kunnossa, James selitti. Camilla kuunteli kiinnostuneena.
-Auringon valo on selvästi tärkeää kansalle. Mitenköhän he tulisivat toimeen ilman sitä? Camilla pohti viekkaana. Jos hän saisi auringon piilotettua, hän voisi kiristää kansan puolelleen... Mutta Camilla tiesi, ettei mitenkään pystyisi yksin peittämään aurinkoa. Hän tarvitsisi siihen liittolaisen. Ja tuskinpa kukaan vihaisi aurinkoa, ja tulisi hänen apurikseen. Se ei toimisi, täytyi keksiä jotain muuta.

Jamesin mukana oli tullut myös Sunien keltainen koira, Arttu. Kun Pahis äkkäsi koiran, ei hyvää seurannut. Kuten Camilla, myös Pahis oli ilkeä ja meni sähisemään Artulle.
-Tyhmä koira! Pahis pilkkasi.
-Ei saa kiusata! Arttu suri. Hän ei ollut ennen tottunut niin ärhäkköihin eläimiin. Pahis sähähti vihaisesti, ja Arttu katsoi parhaaksi palata kotiin.

Arttu halusi kuitenkin tehdä vielä jonkin tihutyön ennen kotiin lähtiöä. Niin Arttu sitten kaatoi pihalla olevan roskiksen ja alkoi levitellä roskia ympäri pihaa.
-Hah hah! Toivottavasti se kissa tulee kävelemään pihalle, ja sotkee tassunsa johonkin saastaan! Arttu naureskeli.

Palvelija kuitenkin huomasi Artun tuhmat temput ja tuli hätistämään sen pois.
-Hus hus! Meidän pihaa ei saa sotata! Palvelija hätisteli Arttua pois. Arttu ei jaksanut enää jäädä riitelemään, vaan häipyi suosiolla.

Myöhemmin päivällä Camilla tapasi Jorma Jääpuikon. Jälleen Camilla esitti saman kysymyksen, vaikka ajatteli sen olevan aika turhaa, sillä kaikki tuntuivat olevat Jonnan puolella. Nyt Camilla kuitenkin yllättyi Jorman vastauksesta.
-Ilmasto saisi olla viileämpi. Vaimoni Jasmina on taas helteestä pyörryksissä, niin kuin joka edellinenkin kevät ja kesä. Nämä alkuhetket ovat kaikista pahimpia, kun keho on tottunut olemaan viileämmässä ilmassa, mutta minkäs teet, Jorma kertoi apeana.
-En mäkään niin tälle keväälle perusta. Tämä valo alkaa särkeä silmiä, Camilla kertoi.
-Etkö tosiaan? Kaikki tuntuvat rakastavan kesän lämpöä, mutta aina kesän saapuessa Jasmina sekoaa ja voi pahoin, Jorma kummasteli.
-Tosiaan, täytyykin tästä palata kotiin päin, en viitsi jättää Jasminaa kauhean pitkäksi ajaksi yksin. Hänelle voi käydä vaikka mitä, mutta nähdään! Oli ihana jutella jonkun kanssa, joka ymmärtää, Jorma kertoi ja lähti kotiinsa päin.

Palvelija oli juuri sopivasti tehnyt ruokaa, ja Camilla ja Pekko päättivät mennä aterialle.
-Et kyllä usko! Löysin vihdoin samanhenkisen  liittolaisen itselleni! Camilla pamautti.
-Ihanko totta? Palkittiinko viimein se suuri etsintä? Pekko kysyi.
-Kyllä, vihdoin! Jääpuikot inhoavat kesäistä aikaa. Jasmina suunnilleen sulaa lämpimällä ajalla! Päässäni alkaa jo raksuttaa katala suunnitelma ja kohta Taikapölyn vyöhyke kuuluu minulle, ja vain minulle! Muahahahahahha! Camilla innostui.
-Kuulostaa lupaavalta, tässä innostuvat muutkin, Pekko kertoi, vaikkei vielä oikein tiennyt, miten Camilla aikoi naapuruston valloittaa.

Hieman illemmalla Camilla päätti kutsua kylään Jääpuikot. Hän halusi tehdä hyvän ja luottamuksellisen pohjan suurelle liitolle.

-Hei Jorma! Miten Jasmina voi? Camilla aloitti keskustelun Jorman vastatessa.
-Terve! Ihan hyvin säähän verrattuna. Lämpötila on nimittäin nousussa, Jorma kertoi.
-Jaa, kyselisin vaan, tulisitteko meille tänään illallisille? Camilla kysyi.
-Kuulostaa hauskalta. Yritän suostutella Jasminan mukaan, Jorma juonitteli.
-Hyvä, hyvä! Haluankin kovasti tavata vaimonne, Camilla paljasti.
-Joo, emmeköhän ole sitten tulossa. Näkemisiin! Jorma sanoi ja katkaisi puhelun.

Camilla kävi vaihtamassa jotain juhlavampaa päälleen ja käveli ruokasaliin, jossa palvelija oli juuri siivoilemassa.
-Jääpuikot ovat tulossa vierailemaan. Sun on paras valmistaa herkullinen ateria! Camilla komensi.
-Tietenkin, mitä teen heille? palvelija kysyi.
-Jotain jäätävää tietenkin! Tee jotain kylmää ja viilentävää, siitä Jasmina pitää, Camilla opasti.
-Hyvä on, ryhdyn heti hommiin, palvelija kertoi.

Palvelijan aloittaessa kokkailut, meni Camilla tervehtimään tulijoita.

Camilla meni heti Jasminan luo ja esitteli itsensä.
-Hauska tavata, olen Camilla Paholainen, Camilla esittäytyi.
-Mukavaa tavata myös sinut, olen Jasmina Jääpuikko, Jasminakin esittäytyi.

Kaikki siirtyivät ruokasaliin, mutta ruoka oli vielä hiukan kesken, joten koko joukko päätti mennä istuskelemaan sohvalle. Jasmina ei oikein jaksanut keskittyä puhumiseen, mutta Jorma ja Camilla juttelivat jonnin joutavia. Camilla oli päättänyt, ettei puhuisi tänään vielä suunnitelmistaan yhteisestä liitosta ja maailman valloituksesta. Hän halusi vain luoda hyvät välit Paholaisten ja Jääpuikkojen välille.

Hetken päästä ruoka oli valmistunut.
-Salaatti jääpalojen kera on valmistunut, asettukaapas pöytään, palvelija komensi.

Jasmina piti kovasti ruoasta.
-Tämä on kyllä todella maukasta ja se viilentää niin ihanasti, Jasmina kehui.
-Jäätävät ruoat on munkin mielestäni erittäin hyviä, Camilla paljasti.

Lopulta keskustelu oli siirtynyt vain Camillan, Pekon ja Jasminan puheluksi.

Mutta pian se oli vain Camillan ja Jasminan välinen. Nämä kaksi tulivat erittäin hyvin juttuun keskenään. Heillä oli niin hauskaa, etteivät he huomanneet edes ajan kulua, ja Jasmina suunnilleen unohti pahan olon rupatellessa Camillan kanssa. Jasmina oli aivan varma, että heistä tulisi parhaat kaverukset.

Ruokahetken jälkeen Camilla ja Jasmina jäivät juttelemaan vielä kahdestaan Jorman ja Pekon tutustuessa toisiinsa paremmin.
-Meillä on kyllä ollut aivan mahtava ilta! Kiitos, kun kutsuit minut ja Jorman teille, Jasmina kiitti.
-Eihän tässä mitään. Aavistelinkin, että tulisimme oikein loistavasti toimeen, Camilla kertoi.
-Olet kyllä oikein mahtava tyyppi. Kukaan muu ei ymmärrä minua, Jasmina paljasti.
-Samaa voisin sanoa mäkin. Kaikki vain pelkäävät mua, Camilla paljasti.
-Ne simit ovat seonneet! Olet paras tyyppi, kenet tunnen, Jasmina huudahti.

-Luulen, ettemme tule löytämään kumpikaan yhtä samankaltaisia simejä, Camilla arvasi.
-Olen samaa mieltä, Jasmina myöntyi.
-Siksi ajattelin, jos Jääpuikot ja Paholaiset voisivat mennä keskenään naimisiin, Camilla ehdotti.
-Ihanko oikeasti? Se olisi mahtavaa! Jasmina karjaisi.
-Ihan totta, mutta kello lähenee jo yhtä, joten teidän on varmaan aika palata takaisin asuntoonne, Camilla huomautti.
-Olet oikeassa, meidän täytyy varmaan lähteä. Oli kiva jutella, Jasmina ilmoitti.

Jääpuikkojen lähdettyä Camilla ja Pekko päättivät vielä rupatella illalla.

-Tämä on mahtavaa! Kaikki etenee mainiosti! Camilla kertoi innoissaan.
-En kyllä oikein vieläkään ymmärrä, mitä ajat takaa, Pekko ihmetteli.
-Ei sun tarvitse vielä ymmärtää, valmistaudu vaan kohta alkavaan sekasortoon! Camilla kehotti.

Vuodatuksesta kopioidut kommentit & vastaukset

1 kommentti:

iikku kirjoitti...

Tää oli yllättävän hyvin rakennettu osa. Oli mielenkiintoista seurata Camillan liittolaishanketta. .-D Ihanaa miten hyviä kavereita Paholaisista ja Jääpuikoista tuli. Molemmat taitavat olla vähän väärinymmärrettyjä. .-D Tykkään siitä, miten nokkela Camilla tuntuu olevan, ja hänellä on hieno mielentila unelmansa toteutumiseen. Joku olisi voinut luovuttaa ja ajatella, ettei aurinkoa voi kadottaa ja lopettaa mietinnät siihen, mutta Camilla sen sijaan miettii "miten" hän auringon kadottaa. Vaikka jokin juttu näyttää mahdottomalta, se ei välttämättä ole sitä! .-D Tykkään myös siitä miten suloinen ja pöljä Pekko on. <3 Hän niin tukee vaimonsa suunnitelmaa, vaikkei ymmärrä miten Camilla käytännössä aikoo kaiken hoitaa. .-) Siinä vasta kunnon mies! Pakko vielä sanoa, että se oli niin väärin, että Camilla ilmeisesti tasaisin väliajoin siirtää Pahis-parkaan vaikeita energioita, ja sen vuoksi kissa on aina pahalla päällä! .-o Kävi sääliksi Arttu-koiraa, jota kiusattiin ja vielä myöhemmin toruttiin. .-( Huvitti myös se mielikuva, miten Sami Paljula kipitti(xD) tontille. .-D Olipa jännää. Ehkä innostun julkaisemaan osia useamminkin. .-D