Aurora alkoi tuntemaan viilenemisen merkkejä, mutta hän päätti antaa asian olla. Pikkuhiljaa hänen voimansa alkoivat hupenemaan, mutta Aurora halusi näyttää vahvalta.
James kummasteli vaimonsa käytöstä, muttei osannut arvata mitään. James sai kuulla kiinnostavia uutisia, että Camilla voisi jotenkin järjestää kesän takaisin.
Aamu sääti Johannes Pilvilinnan ja Hauki Merithaimenin kanssa heti teini-ikään kasvettuaan.
Perheen nuorimmaiset Antti ja Aleksanteri kasvoivat, ja Auroran mahavauva odottaa jo syntymää.
Ilman viiletessä ja ainaisen talven jatkuessa alkoi Sunien elämä käydä vaikeammaksi. Auroran voimat olivat ruvenneet heikkenemään päivä päivältä aina rivakampaan tahtiin: nykyään hän istui usein kirjojen parissa. Silloin oli helppo näyttää pirteältä pitämällä silmiä väkisin auki ja vaihtamalla välillä sivua, vaikkei yhdestäkään sanasta ymmärtäisi mitään. Aurora tiedosti tilansa olevan vakava, mutta hän ei halunnut huolestuttaa ketään, ei edes itseään pohtimalla pitkän talven haittavaikutuksista.
-Aurora, sinun täytyisi mennä lepäämään. Vapiset kokoajan, James ehdotti vaativaan äänensävyyn. Kaikesta esityksestään huolimatta Aurora ei pystynyt petkuttamaan kuitenkaan Jamesia, mistä Aurora olikin pettynyt itseensä.
-Sinä kuvittelet. Olen monta kertaa sanonut, että kaikki on ok, Aurora vastasi tavalliseen tapaansa Jamesin pudistaessa päätään. Häntä puolestaan ärsytti, ettei Aurora halunnut uskoutua aviomiehelleen.
Aamu ja Antti kuitenkin elivät valheessa, ja luulivat kaiken olevan kohtalaisen hyvin ruoan- ja auringonpuutteen lomassa. Sisarukset olivat hyvin läheisiä keskenään ikäerostaan huolimatta. Antti sai Aamun iloiselle mielelle kaikkien ongelmiensa lomassa, ja Antti sai isosiskoltaan korvaamattomia neuvoja elämän haastavissa tilanteissa. Roolit kävivät kummellekin.
Sokeita he eivät kuitenkaan olleet. Aamu ja Antti viettivät nykyisin paljon aikaa pohtiessa äitinsä syrjäänvetäytyneisyyttä, ennen äiti oli ollut perheen päivänsäde ja yhteinen onni, nyt tämä istui tuntikausia vakavana kirjojen äärellä.
-Äiti, mikset sä tänäänkään ollut katsomassa, kun me piirrettiin Aamun kanssa aurinkoja? Niistä tuli tosi nättejä, Antti selitti.
-Äidillä oli tänään muuta puuhaa, ehkä joku toinen kerta, Aurora totesi haikeana, mielellään hän lastensa kanssa oleskelisi, hän vain pelkäsi saavansa jonkun kohtauksen juuri silloin.
-Milloin sulla muka sitten sitä aikaa on? Antti karjaisi raivostuneena, pitkään jatkunut tilanne sai hänet kiukkuisemmalla mielelle.
-Niinpä, sen mäkin haluaisin tietää. Ymmärtääkseni sinä luet päivittäin vain jotain kirjoja. Ihan kuin et edes haluaisi viettää aikaa kanssamme, Aamu pohdiskeli ääneen.
-Ollaanko me niin tyhmiä, ettei sua kiinnosta edes nähdä meitä? Antti ärähti jälleen. Aamukin yllättyi pikkuveljensä reaktioihin, tämä ei usein näyttänyt noin vihaiselta.
-Lapset, ajat ovat olleet vaikeita meille kaikille. Voisitte kohdella äitiänne hiukan kunnioittavammin. Jatkuva talvi ja auringon puute saa hänet voimaan pahoin, James yritti rauhoitella.
-James, älä suotta. Tämä kaikkihan on yksin minun syytäni. Anteeksi, että olen laiminlyönyt teitä ja ollut huono äiti. Taidankin lähteä tästä nukkumaan, Aurora selitti nopeasti, minkä jälkeen hän poistui ruokasalista. James jäi tuijottamaan lapsiaan murhaavalla ilmeellä, josta nämäkin ymmärsivät lähteä nukkumaan päin.
Jamesin saavuttua makuuhuoneeseen ja vaihdettuaan yövaatteensa päälleen nousi yllättäen Aurorakin vuoteesta.
-Olen pahoillani lasten puolesta, he eivät ymmärtäneet, mitä suustaan päästivät. Juteltaisiinko jostakin mukavammasta? James kysäisi vetäisten suunsa suureen hymyyn.
-Paha tässä on mukavista puhua, kun mahassa myllertää näin, Aurora kertoi ällöten.
Samassa Aurora tunsi jonkin suuremman kivun, minkä takia hän lyyhistyi alemmaksi.
-Kaikki ei taida olla kunnossa! James huudahti saaden melkein sydänkohtauksen.
-Äh, vauva taitaa tahtoa syntyä. Miksi juuri nyt, heikottaa jo ihan tarpeeksi, Aurora tuskaili melkein itkien.
-Älä huoli, minä tulen! James ilmoitti juosten saman tien Auroran vierelle.
-James, minä en jaksa. En vain jaksa. Sattuu, Aurora tuskaili.
-Älä luovuta. Minä olen tukenasi. Hengitä ja ponnista vain oikeilla tavoilla, kuten aikaisemmissakin synnytyksissä, James neuvoi huolettomasti. Mies ei selvästikään tajunnut asian oikeaa tilaa, eikä Aurora halunnut tuottaa enää kellekään pettymystä. Niinpä hän yritti synnyttää parhaansa mukaan, ja hän laittoi kaikkensa peliin, kunhan lapsi vain selviäisi hengissä.
Kun tahdonvoima ja tavoitteet olivat paikoillaan, oli tehtävästä helpompi suoriutua. Aurora saattoi vain huokaista helpotuksesta saadessaan viimein täysin terveen pienokaisen maailmaan erittäin rankan ja haastavan synnytyksen jälkeen. Nyt Aurora oli vain kuolemanväsynyt ja uupunut, pelkästään seisominen tuntui epävarmalta ja huteralta. Myös palvelija hipsi huoneeseen vähin äänin.
Aurora vilkaisi tuoretta pienokaistaan, josta tunsi saavansa voimaa.
-Minun pieni tyttöni, kiitos, että olet nyt siinä. En olisi antanut itselleni ikinä anteeksi, jos en olisi jaksanut synnyttää sinua, Aurora huokaisi kyyneleen vierähtäessä silmästään. Aurora ei enää edes käsittänyt, mitä hänelle itselleen oli tapahtumassa, nykyään hän oli kauhean herkällä mielellä jatkuvasti. Vauvan tuhina sai kuitenkin Auroran unohtamaan kaiken pahan hetkeksi.
-Anniina, nimesi olkoon Anniina, Aurora päätti.
-Rouva Sun, näytätte kovin väsyneeltä. Antakaa minun hoitaa vauvaanne, jotta pääsette itse lepäämään, palvelija ehdotti, ja järjestely sopikin Auroralle erityisen hyvin.
-Toki, katso, miten suloinen hän on, minun kaunis tyttäreni! Aurora leperteli hymyillen.
-Kaikki lapsenne ovat tosiaan erittäin kauniita, palvelija kehui ottaessaan Anniinan syliinsä.
Annettuaan Anniinan palvelijan varmoille käsille, uskalsi Aurora viimein näyttää heikkoutensa, eikä esittänyt enää mitään. Oikeastaan Aurora ei mahtanut tilanteelle mitään, jalat pettivät ja nainen löysi pian itsensä maasta.
-Aurora, mitä tapahtuu!? Palvelija, auttakaa! James hätääntyi Auroran vaivuttua tajuttomuuteen.
-Mutta minulla on Anniina sylissä, palvelija huomautti.
-Niin tietysti, Anniina pitää hoitaa ensin. Mene tekemään se, minä autan Auroraa, James jakeli käskyt. Palvelijan mentyä James kyykistyi vaimonsa velton ja elottoman näköisen ruumiin viereen. Pahinta peläten Jasmes kokeili Auroran pulssia, huokaisten lopulta helpotuksesta. Pulssi tuntui, mutta se oli hyvin heikko. James alkoi varovasti ravistella Auroraa, muttei siitä ollut mitään hyötyä.
-Aurora, sinä olet vahva, älä luovuta! Selvisit juuri rankasta synnytyksestä, se jo todistaa sinun pystyvän mihin vaan! Kaikki on hyvin, kunhan sinä vain heräisit... James puheli itku kurkussa.
Aurora ei hievahtanutkaan paikaltaan. Kaikesta äskeisestä tuskasta huolimatta naisen kasvoille oli jäänyt pieni hymy ennen pyörtymistä. Hän oli tehnyt sen, mikä pitikin: saattanut pienokaisen maailmaan turvallisesti, se oli tärkeintä. Hän olisi voinut valita myös toisin, luovuttaa, jolloin vauva olisi varmasti menehtynyt, tai ainakin saanut hapen puutteen vuoksi vammoja. Aurora ymmärsi kuitenkin, että hänen tulisi ponnistella läpi rankan synnytyksen. Mieluummin hän menehtyisi kuin antaisi niin käydä lapselleen.
Synnytyksestä oli kulunut muutama päivä. Ne päivät olivat olleet tuskaa koko perheelle. Aurora ei ollut herännyt pyörryttyään synnytyksen jälkeen, mikä aiheutti huolta erityisesti Jamesille. Lapsilta asia salattiin, James kertoi heille äidin olevan tavallisessa kylmetaudissa, eikä häntä saisi tulla katsomaan, koska se tarttui. Antti ärsyyntyi tästä, mutta Aamu alkoi aavistella jotakin outoa olevan tekeillä.
Auroran tila oli mennyt aina vaan huononpaan suuntaan. Naisen ennen iloiset ja eloisat kasvot olivat nyt aivan kalpeat, lukuunottamatta tummuneita, verestäviä silmänalusia. Lisäksi Auroran ruumiinlämpö laski jatkuvasti, vaikka palvelija oli järjestänyt paikalle kaikki ylimääräiset huovat ja peitot, mitä Suneilta löytyi. Talon lämmityskin pidettiin tavallista korkeampana, mutta mikään ei tuntunut auttavan.
James katseli surkeana vaimoaan, eikä voinut olla syyttämättä itseään tästä kaikesta.
-Minun itsekyyteni takiani Aurora on tuossa tilassa, minä halusin vauvoja, vaikka tiesin Auroran olevan heikko. Hän ei tietenkään halunnut pahoittaa mieltäni, vaan suostui kaikkeen pitääkseen minut tyytyväisenä. Olen toki onnellinen kaikista lapsistani, enkä luopuisi kenestäkään, mutta tämä on vain niin väärin Auroraa kohtaan! James kävi jälleen päänsä sisällä noita samoja ajatuksia läpi.
Kidutettuaan tarpeeksi kauan itseään katsomalla Auroran heikkenevää tilaa, meni James lastensa luo. Kun James näki lastensa iloiset kasvot, joista paistoi Aurorankin hymy, tunsi hän itsensä jälleen tarpeelliseksi. Aurorakin olisi toivonut, että James huolehtisi heidän lapsistaan, varsinkin nyt, kun vanhempia oli vain yksi jalkeilla. Erityisesti perheen pieninpien, Aleksanterin ja Anniinan seura teki Jamesin onnelliseksi.
Vaikka James olikin pyytänyt lapsiaan olemaan miettimättä Auroran tapausta, oli asia jäänyt kaivertamaan Aamun mieltä. Äitihän sairasteli erittäin harvoin, ja hän oli ollut kummallinen ja hiukan allapäin jo paremman aikaa. Jameskin näytti aina vain huolestuneemmalta päivä päivältä, ja yhdistellessään kaikki asiat Aamu pelkäsi Auroran sairastuneen johonkin vakavampaan kuin isän väittämään kylmeeseen. Kaikki täsmäsi siihen suuntaan pelottavan paljon, sehän olisi loogistakin otettaessa huomioon pitkään jatkunut talvi ilman minkäänlaista lämpimää jaksoa. Tämän kaltainen tilanne on erittäin vaativa Auringon valtiattarelle, sen Aamukin oli tajunnut pohdiskelujensa aikana. Lisäksi Aamua vaivasi ja nolotti Paholaisilla sattunut välikohtaus Hauen kanssa. Aamun ei ymmärtänyt, mikä häneen oli mennyt silloin, eikä hän olisi missään nimessä halunnut viestittää Hauelle vääriä tuntemuksia. Ja mikä pahinta: Aamu ei saanut Haukea hetkeksikään mielestään.
Palvelijankin tilanne oli rankentunut Auroralle tapahtuneen välikohtauksen jälkeen: hänen piti kannustaa alakuloista Jamesia ja käydä lääkittämässä Aurora nykyisten tehtäviensä lisäksi. Myös lapset alkoivat kiintymään hoitajaansa.
-Oletko sinä minun äitini? Aleksanteri-vauva kysyi leveästi hymyillen. Kysymys lämmitti palvelijan mieltä.
-Voi sinua. Vaikka kuinka haluaisin olla äitisi, sellainen en ole. Sinun äitisi on Aurora, jolla on pieni pipi, mutta äiti paranee vielä, palvelija selitti. Aleksanteri ei kuitenkaan tainnut pahemmin ymmärtää palvelijan kertomusta, vaan pikkuinen nukahti heti palvelijan jättäessä hänet rauhaan. Palvelijalla oli katkera olo, miksi häneltä oli riistetty äitiyden ihanuus? Hän oli vain siivooja, jolla ei ollut mitään arvoa.
Seuraavana aamuna James saapui tavalliseen tapaan tervehtimään elämänsä kullankimpaleita! James koki velvollisuudekseen leikkiä lastensa kanssa kahden edestä Auroran ollessa sairaana. Eikä Jamesista määräämä velvollisuutensa mikään kurja juttu ollutkaan, hänestä oli ilo leikkiä huolettomien ja nauravaisten lastensa kanssa, he auttoivat Jamesia jaksamaan kaikessa tässä vääryydessä.
Anniina nousi nopeasti Jamesin suosikiksi pienyytensä ja avuttomuutensa vuoksi. James suorastaan vaati palvelijalta, että saisi hoitaa edes lapsensa ruokinnan omatoimisesti, ja mitäpä palvelijalla oli moista vastaan. Kerran syöttömatkallaan James näki järkytyksekseen Antin pelaamassa pahaa talvipeliä!
-Hyi, Antti! Laita se peli heti pois. Meidän talossamme ei tuollaista lumipeliä pelata, lumesta on ollut jo aivan tarpeeksi harmia meidän perheellemme! James ärähti ehkä turhankin raivokkaasti.
-Justus Jääpuikko lainasi tän mulle. Tää on hyvä peli, kokeile, Antti kehotti Jamesin huokaillessa.
-Hankitaan sinulle uusia pelejä cdon.comista, sitten sinun ei tarvitse pelata tuommoisia, kun on kivempiakin olemassa, James selitti.
-Joo! Antti kiljaisi.
James jatkoi matkaansa Antin jäädessä vielä koneelle. Poika suuntasi oitis verkkopelikauppaan tutkimaan uutuuksia ja suunnittelemaan, mitkä niistä valitsisi. Samalla hän meni meseen, ja sattumalta Justus Jääpuikko olikin paikalla. Pojat aloittivat heti keskustelun.
Jutsi: Moi! Tykkäsitkö siitä pelistä??
Ahntti: En mä saa pelata sillä, iskä kielsi.
Jutsi: Tyhmä iskä teillä! Mä ainakin saan pelata kaikkia haluamiani pelejä.
Ahntti: Iskä kyllä lupas mun saavan uusia pelejä cdon.comista. Voin palauttaa sulle pelisi jo huomenna.
Jutsi: Ok...
Kun James oli syöttänyt Anniinan, hän palasi samaa reittiä takaisinpäin ja oli erittäin tyytyväinen nähdessään, kuinka Antti oli niin kiltisti lopettanut pelaamisen. James ei tykännyt Antin viettävän aikaa Jääpuikkojen kanssa, nuorten ystävyys olisi saatava loppumaan tuotapikaa.
-Teidät muut lapset opetan kyllä heti pysymään kaukana Jääpuikoista, James suunnitteli silittäessään sormillaan Anniinan poskia.
Hauki oli alkanut kuljeskelmaan usein Sunien talon lähettyvillä. Poika oli Aamun tavoin ymmällään Paholaisten juhlissa sattuneesta lähemmästä kanssakäymisestä. Hänen olisi tehnyt mieli mennä puhumaan Aamun kanssa asiasta, mutta rohkeus petti aina, eikä Hauki mahtanut mitään ruumilleen, joka voitti järjen. Jalat liikkuivat automaattisesti talon ohi, vaikka aivot huusivat pysähtymään. Tällä kertaa Hauki ei kuitenkaan aikonut jänistää, asia täytyisi selvittää.
Palvelija päästi Hauen sisään ja neuvoi tien kohti Aamun huonetta. Ovi oli auki, ja Hauki käveli koputtamatta sisälle tähyillen samalla, oliko Aamu edes paikalla. Kauaa ei kuitenkaan mennyt, kun Hauen silmät tarkensivat Aamun edessään. Haukea alkoi kuumottaa ja jalat meinasivat lakata toimimasta, siinä seisoi hänen ihastuksensa, Aamu Sun, kauniinpana kuin koskaan!
Hauki sai kuitenkin pidettyä ilmeensä melko neutraalina olleessaan muuten vähän sekaisin. Aamu ei tuntunut huomaavan kalapojan tuloa, poseerasi vain itsekseen peilinsä edessä. Hauki veti syvään henkeä, nyt ei voisi enää perääntyä, asiasta olisi keskusteltava. Vedettyään syvään henkeä Hauki sai suustaan ulos rykäisyn, johon Aamu havahtui ja kääntyi katsomaan, kuka hänen takanaan seisoi.
Nähtyään stalkkerinsa olevan Hauki nousi Aamulle kiukku ensimmäisenä mieleen, ja hän alkoi sättiä Haukea:
-Mitä sä täällä oikein hiiviskelet ja kyyläät mua salaa!? Ootko ihan kahjo? Aika epätoivoista tulla tänne, mä en aio sua vaihtaa Johanneksen tilalle. Jos ihmettelet sitä juhlissa sattunutta välikohtausta, mä en sitä tahallani tehnyt. Olin kai nukkunut huonosti, tai jotain...
-Okei, okei, selväksi tuli. Mua on vaivannut näiden päivien ajan sun outo käytöksesi siellä pirskeissä, ja olin tulossa keskustelemaan juuri siitä. Eiköhän kaikki ole kuitenkin nyt selvää, vaahtomisesi perusteella ainakin, Hauki puhui rauhallisempaan sävyyn.
Aamua alkoi nolottaa äskeinen kohtauksensa, hänen olisi pitänyt ensin kuunnella pojan asia, eikä suinpäin alkaa sillä tavalla riehumaan.
-Anteeksi, mä olen pahoillani äskeisestä, ei ollut tarkoitus sanoa pahasti! Aamu huudahti katuvana syöksyen sitten halaamaan Haukea.
-Joo, ei se mitään, Hauki vastasi kietoen hänkin kätensä tytön ympärille. Aamun käytös oli todella kummallista, ensin riehuu hulluna, mutta sitten onkin jo halaamassa...
Hali kesti ehkä hieman liiankin kauan, kumpikaan ei tiennyt, miten lopettaa. Lopulta teinit irtaantuivat toisistaan, mutta Hauen, ja ehkä jopa Aamunkin, yllätykseksi tyttö jäi pitämään kiinni toisen käsistä.
-Hyvä, että ymmärrät. Mulla on vaan vähän hankalaa ollut, ja hain kai vaan jotain lohtua susta. Mutta tästä lähtien mä aion tukeutua Johannekseen, ja jätän sut rauhaan, Aamu sanoi. Hauki oli todella harmissaan tilanteesta, hän oli kuvitellut hetken jopa saavansa Aamun itselleen, mutta ilmeisesti niin ei ollut tarkoitus. Ei Hauki kaunaa jäisi kantamaan, hän piti Aamusta liikaa ollakseen vihainen tälle.
-Eiköhän sun ole jo aika lähteä, Aamu lopulta sanoi, kun hiljaista tuijottelua oli molempien osalta seurannut jonkin aikaa.
-Öh, joo, mä tästä lähdenkin, Hauki sönkötti, Aamu sai hänet sekaisin.
-Oota vielä hetki, Aamu sanoi yllättäen, tuli taas lähemmäs Haukea, lähemmäs kuin oli sopivaa pelkille ystäville. Hän hipaisi nopeasti pojan poskea irroittautuen siitä kuitenkin nopeasti.
Hauen mentyä Aamu lyhähti sängylleen istumaan masentuneena. Hän oli tehnyt sen taas, pettänyt Johannesta Hauen kanssa. Aamu heittäytyi selälleen makaamaan, mikä häntä oikein vaivasi? Johannes olisi hänen tuleva miehensä, Hauki pelkkä ystävä. Ystävyyden raja oli kuitenkin ylitetty jo useaan kertaan, Aamu ei pystynyt hallitsemaan kehoaan Hauen lähettyvillä.
Aamu lähti haikena kävelemään alakertaan. Johanneksesta ei ollut kuulunut moneen päivään, vasta nyt Aamu oli alkanut huomata välttelemisen merkkejä pojan käytöksessä. Auroran sairastumisen jälkeen Aamu oli tuntenut itsensä onnettomaksi ja olisi mielellään kaivannut tukea poikaystävältään, mutta Johanneksesta ei kuulunut mitään. Hauki puolestaan olisi aina lähettyvillä Aamun tarvittaessa tukea. Aamu ei tiennyt, miten hänen pitäisi toimia kohdellakseen kaikkia oikein. Tilanne oli alkanut riistäytymään käsistä.
Aleksanteri puolestaan eleli taaperomaailmoissaan tietämättä ollenkaan mitään muiden perheenjäsenten ongelmista. Pikkuinen vietti laatuaikaa omalla tavallaan rumpusetillä soittamalla. Tai no, aikeeksihan se jäikin tutun tavan mukaan, Aleksanteri nautti enemmän rumpukapulan pureskelusta kuin sillä paukuttamisesta.
Pian kuitenkin taikapölyn hiukkaset tulivat ja saartoivat Aleksanterin. Ensin poika oli hiukan hädissään, kunnes taika lennätti hänet korkealle ilmaan, mikä kutkutti masussa hauskasti! Kuluupa aika nopeasti, Aleksanterinkin on jo aika jättää taaperuus taakseen!
Hetkessä Aleksanterista oli kasvanutkin jo iso poika, jota Anttikin juoksenteli katsomaan ainoana perheenjäsenenään. James istui Auroran sängyn luona ja Aamu itki kurjaa tilannetta omassa huoneessaan. Toisten surut eivät kuitenkaan saaneet poikia lakkaamasta juhlimasta. Antista oli mahtavaa saada oman ikäisensä leikkitoveri, Aamu kun tiedettävästi oli liian hienohelma kaikenlaisiin muumio-leikkeihin.
Tämmöinen poju Aleksanterista kasvoi. .->
Antin huoneesta kiikutettiin suuri sänky tilaa viemästä, ja tilalle James osti pojilleen yksilövuoteet. Jamesilla ei nimittäin ollut erityistä mielenkiintoa sisustaa Aleksanterille omaa huonetta kaiken sen huolen alla. Moinen ei poikia haitannutkaan, heistä oli suoraan sanottua siistiä päästä samaan huoneeseen pölisemään kiehtovia juttujaan myöhään yöhön unen saamiseen asti.
Ikävä kyllä Antti nukahti aina ensimmäisenä, ja turhautuneena yökyöpelinä Aleksanteri marssi yläkerran parvekkeelle soittamaan pianoa. Taaperuuden palikan ahmimis -tapansa jälkeen Aleksanteri oppi arvostamaan sointuja ja musiikkia. Aleksanteri oli kuin luotu pianonsoittaja, hän oppi nopeasti uusia säveliä tajuamatta itse lahjojaan. Joka öisen toistuvan harjoittelun avulla Aleksanteri soitti pian erittäin kauniisti ja sointuvasti. Aleksanteri ei tiennyt, miksi soittaminen tuntui jollain tapaa niin tärkeältä, ihan kuin se olisi ollut hänen velvollisuutensa.
Lapseksi kasvettuaan Aleksanteri oli tajunnut, ettei palvelija ollut hänen äitinsä, vain pelkkä siivooja ja ruuanlaittaja. Uteliaana poikana Aleksanteri halusi tietenkin selvittää asian, kaikilla koulukavereillakin oli oma äiti, veli-Antiltakin hän oli kuullut juttuja Aurorasta. James kuitenkin selitti, ettei Auroraa pääsisi nyt katsomaan.
James oli huolissaan, lapset tuntuivat puhuvan Aurorasta jatkuvasti. Nyt ei kuitenkaan ollut sopivaa viedä lapsia katsomaan äitiään, sill, Auroran tila oli huonontunut entisestään. Lapsia ei saisi järkyttää liikaa. Toisaalta, entä, jos Aurora ei selviäisi, ja lapset eivät koskaan enää näkisi äitiään? Pitäisikö kaiken varalta suoda heille siihen viimeinen mahdollisuus? James oli vaikeiden kysymysten äärellä.
James päätti lykätä Auroran näyttämistä lapsille vielä muutamalla päivällä, hän nimittäin muisti Camillan puheet Paholaisten bileissä: Taikapölyn lämpeneminen olisi mahdollista, ja Camilla kuulemma tietäisi siihen keinot. Vaikka Camilla oli käskenyt Jamesia olemaan hiljaa asiasta, oli miehen nyt pakko kutsua Paholainen kylään. Camilla hörppi kyllästyneesti juomaa lasistaan kuunnellessaan Jamesin pölinöitä.
-...ja siksi toivoisin, että voisitte kertoa lisää Taikapölyn lämmittämisestä, miten se oikein kävisi päinsä? James päätti puheensa. Salaa Camilla nauroi hiljaa itsekseen Jamesin jutuille, kuinka hyvältä tuntuikaan kuulla juttuja Sunien huonosta tilanteesta! Camilla nautti kaikenlaisen kiusan tekemisestä ja siitä, kun aiheutti muille pahaa mieltä.
-Katsotaan nyt, mitä on tehtävissä. En lupaa mitään, mutta tilanne voisi kyllä saada yllättävänkin käänteen, Camilla puhui välinpitämättömästi.
Aika kuluu ja lapset kasvaa. Perheen arki pysyi suunnilleen samanlaisena monia kuukausia. Eräänä hämäränä iltana valoa toi kuitenkin pienen Anniinan kasvu, jolloin taikapöly kiertyi tytön ympärille, kuten aina ennenkin.
Anniina kasvoi nätiksi tytöksi, jolle varmasti löytyisi kysyntää poikavaltaisessa naapurustossa. Nyt ei kuitenkan ollut aika miettiä semmoisia asioita. James oli nimittäin päättänyt, että sinä päivänä, jona Anniina kasvaa, hän viimein veisi lapset katsomaan äitiään ja kertoisi heille kaiken. Oli väärin valehdella lapsille.
Lopulta kaikki lapset olivat paikalla katsomassa sairasta äitiään Jamesin turvin. Aamun oli vaikea katsoa toista, ei hänen eloisa ja ihana äitinsä voinut tuolta näyttää, ei ikinä! Hän oli ollut oikeassa ajatelmissaan ja katui syvästi, että oli edes luullut Auroran erakoistuneen tahallaan. Pitkään jatkunut talvi otti nähtävästi enemmän voimille, kuin olisi edes voinut kuvitella. Antti puolestaan oli syvästi järkyttynyt, hyvä, ettei itku tullut. Aleksanteri katsoi vain kummistuneena, hän ei muistanut äidistään muuta kuin aurinkoisen hehkun, ja nyt sekin oli poissa. Ihan kuin hänellä ei olisi äitiä koskaan ollutkaan.
James yritti jututtaa lapsiaan, mutta nämä väittivät kaiken olevan kunnossa. Salaa Antti kuitenkin tunsi tuskaa ja pelkoa. Hänestä oli kamalaa nähdä äiti sellaisena. Antti sulkeutui järkytyksestä itseensä, eikä halunnut puhua asiasta kellekään, hänestä asia tuntui kiusalliselta ja vaikealta. Jos kaikki muutkin perheen lapset pärjäisivät omillaan, selviäisi Anttikin, niin hän ainakin uskotteli itselleen. Nukahtaminen oli hankalaa, sillä ajatukset mietittyttivät ja pimeys sai huolet ja pelot moninkertaistumaan.
Anniina puolestaan ei ymmärtänyt minkäänlaisista harmeista, hän oli nähnyt Auroran vain kaksi kertaa, eikä niiden merkityksellä osannut pitää äitiään tärkeänä. Hän ei edes muistanut koko naisesta mitään. Anniina vaistosi muilta jotain olevan pielessä, muttei jaksanut vetää asiasta mitään kummempaa haloota. Tyttö oppi viihtymään itsekseen soittaessaan rumpuja.
Vuodatuksesta kopioidut kommentit & vastaukset
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti