Taikapölyläiset hankkivat rahaa myymällä kukin omia juttujaan: kalaa, kasveja, rakkauspalveluita ja esityksiä. Kaikki tulot menivät taikapölyläisten yhteiseen kassaan.
Aiméen lemmenkojulle saapui asiakkaaksi Titania Unelmala, joka pyysi apua itselleen. Aimée auttoi myymällä naiselle lemmenjuomaa.
Johanna päätti tienata rahaa omalla tavallaan. Hän perusti salaisen meikkaus- ja stailauspisteen ja tienasi paljon rahaa, vaikka aiemmin oli sovittu, ettei veronalaisille tartuteta vaikutteita.
Saamillaan rahoilla taikapölyläiset rakennuttivat yhteisen talon, jossa kaikki asustelivat suhteellisen sovussa.
Simit hankkivat markkinatontin ylläpidon lisäksi omia työpaikkoja. Ongelmia kuitenkin aiheutti Kreivi ja hänen valikoiva työläispolitiikkansa sekä tummaihoisten syrjintä.
OSA ALKAA:
Oli meneillään tuikitavallinen iltapäivä. Teinit tekivät sen päiväisiä läksyjään, ja kotona olevat aikuiset opiskelivat tai hoitivat talon askareita. Päivä muuttui kuitenkin hujaukseksi poikkeavaksi, kun Kreivi yllättäen avasi ulko-oven. Kaikki kääntyivät katsomaan tulijaa, ja tunnelma muuttui hetkessä ahdistuneeksi. Kukaan ei arvostanut Kreiviä sen jälkeen, kun tämä oli päättänyt jättää heidät ilman tukea ja apua.
-Teidän kannattaisi ehkä lukita ovi. Kuka tahansa voi astua sisään koska vain. Mahtaakohan tosin olla edes vaivan arvoista? Eihän täällä ole mitään varastettavaa, Kreivi totesi kepeästi.
-Minkähän takia herra sitten itse on asialla täällä päin? Jorma kysyi piikittelevään sävyyn.
-Täytyyhän minun tietää, millaisessa kopperossa alamaiseni asuvat, Kreivi totesi ylimielisesti.
Jasmina pani kirjan syrjään ja asteli Kreivin eteen. Hän olisi ehkä koko talosta ainoa, jota Kreivi mahtaisi kuunnella.
-Sinä tiedät ettemme mahda muuta, Jasmina huokaisi.
-Voi kuule. Teillä olisi ollut mahdollisuuksia vaikka mihin ja on edelleen, jos tarjous vielä kiinnostaa, Kreivi totesi vihjaillen ja kosketti ohimennen vaalean rouvan kättä.
-Mitä te oikein kuvittelette? Jasmina tokaisi ja kiskaisi kätensä nopeasti pois.
-Äiti, oletko kunnossa? Lumiana kysyi.
-Voi kulta, kaikki on hyvin. Keskity sinä vain läksyihisi, Jasmina kehotti hellästi.
-Tein ne jo. Menen kävelylle, tyttö kertoi. Hän vilkaisi epäileväisenä Kreiviä. Kaikki ei ollut nyt kunnossa. Lumiana huomasi sen äidin pelokkaista kasvoista.
-Tuoko on sinun tyttäresi? Todella sievä. Ehkä hän ei olisi niin itsekäs kuin äitinsä, ja haluaisi tarjota teille kaikille paremmat elinolot. Hän kelpaa minulle aivan yhtä hyvin vaimoksi, Kreivi totesi. Jasmina jäi katsomaan kauhulla miestä. Uhkailiko tämä? Kreivi kääntyi ja lähti matkoihinsa.
---
-Voitko kuvitella? Kreivi tuli tänne vain liehitelläkseen minua. Sen minä sentään vielä voin antaa anteeksi, mutta että hän ottaisi Lumianan vaimokseen! Se on jo liian paksua, Jasmina purki tunteitaan ystävälleen Floralle.
-Lumianalla ja Kreivillähän on ainakin tuhat vuotta ikäeroa! Kuinka hän saattaa edes kuvitella? Mutta mitä yhteyttä on Lumianalla ja elinolojemme parantumisella? Flora tiedusteli. Jasmina kääntyi katsomaan huolestuneena Floraa.
-Sinä tiedät nyt kyllä jotain, mitä minä en! Flora karjaisi. Taustalla olleet Julius ja Nina kääntyivät katsomaan ihmeissään salaperäistä kaksikkoa. Jasmina kertoi kaiken Kreivin ehdottamasta sopimuksesta ja siitä, kuinka tämä olisi järjestänyt kaikille taikapölyläisille asunnot, jos Jasmina olisi suostunut sen hirviön vaimoksi.
-Miksi sitten et suostunut? Meillä kaikilla olisi nyt paljon paremmat oltavat! Flora tiuskaisi. Jasminan kasvot murtuivat.
-Mieluummin minä kuin Lumiana. Ehkä minun pitäisi oikeasti suostua, ettei Kreivi vain ala vaatimalla vaatia tytärtäni vaimokseen, Jasmina huokaisi. Flora huomasi, ettei ainakaan parantanut Jasminan oloa omilla syytöksillään.
-Anteeksi. Et tietenkään suostu eikä tarvitse Lumianankaan, Flora sanoi.
-Et voi olla siitä niin varma. Mitä jos Kreivi kiristää meitä? Vie meiltä oikeuden työntekoon tai ylipäätään Veronalassa asumiseen! Jasmina loi kauhuskenaarioita.
-En ymmärrä, miten Kreivin kaltainen kiero ja paha mies on päätynyt Veronalan johtajaksi. Hänellä on ehkä valtaa, mutta hän ei ole yhtä viisas kuin me kaksi. Päähäni pälkähti juuri idea, miten voimme tuhota hänen pahat aikeensa, Flora totesi voitontahtoisesti.
-Minulle käy ihan mikä vain, kunhan saan turvattua Lumianan elämän, Jasmina ilmoitti.
---
Veronalan kuntosalilla hiki virtasi ja painot kolisivat kuntolaitteissa. Paikallisen jalkapallojoukkueen valmentajana toimiva Kornivuori Capula seisoi vihreässä urheilupuvussaan miesten pukuhuoneen edustalla jakamassa joukkueelleen milloin mitäkin käskyjä ja komentoja. Paljon kuntoilua treenannut Ahven Merithaimen oli hyväksytty joukkueen jäseneksi ilman sen kummenpia kiertoteitä, sillä hän täytti kaikki Capuloiden yleisesti arvostamat kriteerit: Hän oli vaaleaihoinen ja sukupuoleltaan mies. Johanna Pilvilinna oli haaveillut kovasti samasta työpaikasta salarakkaansa kanssa, ja lopulta nainen oli hyväksytty joukkueen maskotiksi. Myös maskotit osallistuivat joukkueen kanssa usein treeneihin, ja harjoitellessaan uusia koreografioita saivat treenajat kuunnella samalla kannustushuutoja.
Myös Anniina Sun oli hakenut töitä urheilu-uralta, mutta vaikka nuoren tytön yleiskunto olikin hyvä, ei tätä oltu päästetty joukkueen jäseneksi. Suoraa syytä ei kerrottu, mutta Monttupuiden kertomien rasismipuheiden jälkeen ei ollut vaikea arvata, että Anniinan kaltaista tummaihoista simiä ei kaivattu Veronalan parasta jalkapallojoukkuetta "likaamaan". Jotain kuitenkin oli tarjolla, ja Anniina oli saanut paikan vesivastaajana. Päivät pitkät tyttö sai ravata treenihuoneen ja pukuhuoneen välillä ja kanniskella vettä janoisille joukkueen jäsenille. Työ ei ollut mitään herkkua ottaessa huomioon sen, että Anniina olisi kuntonsa puolesta voinut päästä jopa joukkueen jäseneksi, mutta maassa maan tavalla. Jotain hyvää työpaikassa kuitenkin oli, nimittäin Anniinan työpari Puck Unelmala.
Nuoret olivat tutustuneet toisiinsa nopeasti, vaikka aluksi tavallisesti syrjäänvetäytyvä ja hieman töykeästi käyttäytyvä Anniina ei ollut kiinnittänyt poikaan minkäänlaista huomiota. Nyt heistä oli kuitenkin tullut kavereita, ja työpäivät kuluivat rattoisasti rupatellessa mukavia. Unelman väki oli suvaitsevaisempaa kuin Capulan suku, ja nämä tulivat toimeen hyvin myös Monttupuiden kanssa, joten Puckin tapoihin ei ollut kuulunut koskaan syrjiä ketään.
-Ajattelin järkätä bileet viikonloppuna. Haluaisitko sä tulla? Muukin teidän kommuunin nuoriso on tietenkin tervetulleita, Puck otti bileet puheeksi sinä päivänä. Anniina avasi vesihanan ja odotti kunnes vesi oli sopivan viileää.
-Hmm, kaipa se kävisi, Anniina vastasi hymyillen mietittyään hetken. Jotain vaihtelua arkeen olisi kieltämättä kiva saada.
Johanna oli tietenkin innoissaan maskotiksi pääsystään, vaikka Veronalan joukkuepukuihin sointuvat laama-asut olivat aivan kamalan näköisiä. Mukavuus paksu puku päällä ei muutenkaan ollut parhain, ja hiki tuli pelkästään paikallaan seisoessa. Onneksi harjoituksissa ei tarvinnut pitää asuun kuuluvaa päähinettä. Toki Johanna oli joskus nuorena haaveillut cheerleaderiksi pääsemisestä, mutta hän ei koskaan olisi kuvitellut sen olevan tällaista. Ehkä hän voisi joskus suunnitella sievemmät puvut maskoteille, jos työkin muuttuisi miellyttävämmäksi? Johanna halusi kuitenkin kestää työtään Ahvenen tähden. Nainen saattoi välillä vahingossa seota askelistaan unohduttuaan tuijottamaan treeneihinsä keskittynyttä Ahventa, ja hänen työparinsa sai tällöin tökkiä Johannaa kylkeen muistutukseksi siitä mitä he olivat tekemässä. Ei Kornivuorikaan pitäisi kauaa mokailevaa maskottia palkkalistoilla.
Valmentajan puhallettua pilliin lopettamisen merkiksi, siirtyivät kaikki vähitellen pukuhuoneisiin. Johanna oli aina ihmetellyt pukuhuoneen seinien värikkyyttä, sillä suurin osa Veronalan rakennusten pinnoista oli valkeita puulaudoituksin tuettuja seiniä. Toisaalta pukuhuoneisiin ja suihkutiloihin puuseinät eivät edes kunnolla sopisi, paikat vain mätänesivät nopeammin. Johanna istui aution naisten pukuhuoneen penkillä jännittyneenä. Paikalla oli vain kamppeitaan lokerikosta laukkuun siirtävä Johannan kollega, joka teki lähtöä.
-Mitä sinä vain istuskelet? toinen uteli huomattuaan Johannan vain olevan paikallaan.
-Lepäilen tässä vähän, rankka työpäivä, Johanna virnisti. Toinen nainen nyökkäsi ja kumartui nostamaan laukkunsa lattialta. Naiset sanoivat hyvästit ja niin Johanna jäi paikalle yksin.
Hetken päästä pukuhuoneen ovi kävi taas, mutta tällä kertaa sisään tallustelikin Ahven. Johanna ei ollut tippaakaan yllättynyt hänen salarakkaansa asteltua naisten pukuhuoneeseen vaan oli kuin siinä ei olisi ollut mitään ihmeellistä. Sen sijaan nainen heittäytyi miehen syleilyyn ja voihkaisi, kuinka hän oli odottanut tätä hetkeä koko työpäivän ajan. Enempää sanoja ei tarvittu. Molemmat kaipasivat vain kipeästi toisen läheisyyttä. Ahvenella ja Johannalla oli tapana aina työpäivän jälkeen viettää aikaa yhdessä. Täällä he saivat viettää kahdenkeskeistä aikaa pelkäämättä, että Kuha, Jonna tai kuka tahansa taikapölyläinen huomaisi heidät.
Ahven nosti Johannan vahvoille käsivarsilleen ja päästi tämän alas vasta siivouskomeron ovella.
-Näethän sinä itsekin, että täällä ei ole ketään? Miksi menisimme siivouskomeroon, kun meillä olisi koko pukuhuone käytettävissämme? Johanna kysäisi suudelmien lomasta.
-Siivouskomeroista on hyviä muistoja, ja niissä on aina tiiviimpi tunnelma, Ahven huomautti. Sanat ja äänensävy sai Johannankin innostumaan.
-Mennään sitten äkkiä. Haluan nopeasti tämän laama-asun pois, Johanna totesi. Ahven tyrkkäsi Johannan nopeasti siivouskomeroon ja tuli itsekin perässä. Komeron ovi pamahti kiinni.
Sillä hetkellä Anniina avasi pukuhuoneen oven, tähyili ympärilleen ja oli helpottunut, ettei paikalla näkynyt ketään. Hän kiikutti salamyhkäisesti mustan jätesäkin pukuhuoneen roskikseen.
-Hah, koittakaapa vain pelata ilman polvitukianne! Anniina naurahti. Hänelle oli aivan yllättäen tullut mieli tehdä kiusaa, ja siitä tilasta saisi vastajoukkue kärsiä! Samassa jostain kuului kolinaa. Aivan selvästi siivouskomerosta. Anniina ei ollutkaan ollut yksin, vaan siivoojan oli täytynyt tulla hiukan ennen häntä. Anniina luikki heti tiehensä, ettei hän jäisi vain kiinni sabotoinnista. Silloin hän saisi heittää hyvästit töilleen!
Anniina oli päättänyt odottaa seuraavaan päivään ennen kuin hän kertoisi Puckin bilekutsusta. Koulun jälkeen olisi otollisin hetki, kun kaikki simit olisivat yhdessä paikassa.
-Puck sanoi, että me kaikki olemme tervetulleita. Miksi emme menisi? Saisimme kerrankin tehdä muuta kuin mädäntyä ahtaassa talossamme. Vanhukset ovat vain tyytyväisiä, kun pääsevät meistä eroon edes yhdeksi illaksi, Anniina puhui kuuluvasti.
-Minustakin meidän pitäisi suostua. Meneillään oleva tilanne on pakottanut meidät kaikki aikuistumaan liian nopeasti. Olemme kaikki kuitenkin vielä nuoria, ja meilläkin on oikeus pitää hauskaa, Lumiana kannusti. Koko Taikapölyn väestä oli tullut hänelle yksi suuri perhe, ja nykyään hän jopa puolusteli Suneja. Pienenä hänelle oli kuitenkin opetettu inhoamaan kyseisen perheen asukkeja. Lumianalle vain palasi mieleen kaikki ne hyvät ajat, kun hän veljineen järjesti teinibileitä Taikapölyssä.
Pientä juhlatunnelmaa ennen Puckin teinibileitä saatiin aikaan Taikapölyn asukkienkin talolla, kun tuli toisten synttärijuhlien aika. Tällä kertaa kasvajana oli Paljuloiden nuorin jäsen, August. Koska poika oli vain tavallinen sim eikä mikään taikahahmo, kasvoi hän seuraavaan ikävaiheeseensa tuttuun tapaan synttärikakun kanssa eikä taikapölyä apuna käyttäen. Augustin tavallisuus oli myös syynä siihen, ettei hänen ympärilleen kerääntynyt yhtä paljoa katsojia kuin Annan kasvun aikaan. Edes pojan isä Esko ei vaivautunut nousemaan löhöilyasennostaan sohvalta, vaikka Jessica oli miestä tullut patistelemaan.
-Näen minä kaiken yhtä hyvin täältäkin, mies oli perustellut, ja Jessica oli joutunut palaamaan päätään pudistellen katsojajoukkion etuosaan huutelemaan hurrauksia pojalleen.
Kasvanut August muistuttaa ulkonäöllisesti paljon isäänsä Eskoa! Toivotaan että yhdennäköisyys jäisi vain ulkonäköön eikä Augustista tulisi samanlaista laiskiaista ja naistenpyörittäjää kuin Eskosta.
---
-Sinä olet uusi puutarhurini, Kreivi Capula kommentoi ja ojensi kätensä Floralle, joka tarrasi siihen, ja näin työsopimus oli varmistettu. Flora ei kenenkään muunkaan taikapölyläisen tapaan halunnut olla mielellään Kreivin kanssa tekemisissä, mutta jostain oli rahaa tienattava. Floran aiheuttamien konfliktien takia naista ei enää huolittu Monttupuun kasvimaalle töihin, joten nainen oli päättänyt alkaa tehdä puutarhanhoitokeikkoja. Usealla Veronalassa asuvalla perheellä oli suuret pihamaat, joiden hoitaminen oli työlästä, joten moni oli palkannut Floran mielellään kukkien kastelijaksi tai villiintyneiden pensaiden harventajaksi.
-Voit aloittaa työsi saman tien. Tekemistä on paljon ja haluan puutarhani kukoistavan entistä ehompana mahdollisimman pian, Kreivi tiedotti ennen kuin lähti astelemaan portaita pitkin taloaan kohti. Flora myhäili tyytyväisenä itsekseen. Voimiensa avustuksella hän saisi työt tehtyä nopeammin kuin kukaan osaisi arvatakaan.
Capulan siskokset valmistautuivat yhdessä illalla olevia Puckin bileitä varten Julian huoneessa. Julia makasi sängyllä ja heilutteli jalkojaan radiossa soivan kappaleen tahdissa. Samalla hän silmäili eteensä levitettyä meikkikokoelmaansa, joka oli saanut kummasti täydennystä Johanna Pilvilinnan ilmestymisen myötä.
-Nämä Johannalta saamamme kosmetiikkatuotteet ovat aivan uskomattomia! Myös Johannan shampoot saavat hiuksiin upeaa tuuheutta, Julia ihasteli, mutta Hermia ei tuntunut kuuntelevan.
-Herätys! Julia huudahti, jolloin Hermia hätkähti.
-Anteeksi. Mietin vain mitä pukisin päälleni. Saanko lainata jotain sinun vaatteitasi? Hermia kysäisi.
-Sopii. Ota mitä haluat, Julia lupasi, jolloin Hermia alkoi penkoa toisen lipastoa.
Löydettyään mieluisan topin ja tummat farkut Hermia istahti siskonsa seuraksi sängylle.
-Hei, varo näitä meikkejä, Julia hätäili ja kiskoi puuteri- ja luomivärirasioita sekä huulipunapuikkoja turvaan Hermian alta. Pelastettuaan meikit muussaantumiselta, ennätti Julia kiinnittää huomiota Hermiaan, joka istui paikoillaan mietteliään näköisenä.
-Mikä nyt on? Julia tivasi pikkusiskoltaan.
-No kun sulla on Romeo ja mulla ei ole ketään sillä tavalla tärkeää simiä, Hermia lopulta kakisti ulos mieltä painaneen asian.
-Vai siitä kenkä puristaa. Mut nythän sulla on hyvä tilaisuus tutustua vaikka niihin uusiin tulokkaisiin bileissä! Meikataan sut niin nätiksi että kaikki iskevät silmänsä suhun, Julia ehdotti, eikä Hermialla ollut siskonsa innostumisen jälkeen mahdollisuutta kieltäytyä.
-Mitä sinä täällä teet? Tybalt töksäytti löydettyään vastapalkatun puutarhurin keittiöstä.
-Minä... en tiedä, missä harava on. En millään löytänyt sitä ja... Flora sönkötti. Tybalt katsoi häntä kuin idioottia.
-Harava on talon päässä. Keittiö on kyllä viimeinen paikka, josta sitä välinettä kannattaa etsiä, Tybalt tokaisi.
-Eh, minä vain eksyin teidän suureen kartanoonne! Ja päätin hörppäistä hiukan vettä. Ulkona on niin kamalan kuumaa, Flora koitti vielä selitellä.
-Aivan sama, Tybalt sanoi, haki jääkaapista tuoremehun ja käveli tiehensä. Hänen täytyisi lähteä kohta bileisiin. Ei hänellä ollut aikaa vahtia enempää vajaata puutarhuria, joka selvästi koitti vain laiskotella työajallaan. Ei ollut ensimmäinen eikä taatusti viimeinen kerta. Flora huokaisi helpotuksesta. Tilanteeseen sopeutuminen oli vaatinut enemmän voimavaroja, mitä hän oli uskonutkaan.
Päivä oli kulunut kasveja hoidellessa, ja ennen kotiinlähtöä Flora päätti vielä käydä katsomassa työnantajaansa.
-Anteeksi, saisinkohan häiritä teitä? Mietin, maistuisiko teille juotava? Flora kysäisi pirteällä äänellä. Kreivi katsoi häntä pelottavan hyytävillä kasvoillaan.
-Olen vain niin kiitollinen tästä työpaikasta. Tehän näitte, millaisessa talossa asuimme. On hienoa saada työskennellä teidän kaltaisellenne simille. Siksi haluan tarjota teille kasviyrteistä valmistetun juoman kiitollisuudesta. Maista edes, olen hyvin kätevä kasvien kanssa, Flora puhui ja pakotti hymyn naamalleen. Hän ojensi lasillista ja toivoi miehen ottavan sen.
-Mikä ettei, tauko onkin paikallaan, Kreivi naurahti möreästi.
-Olet niin ahkera liikemies. Nähdään taas seuraavan puutarhahoitokeikan lomassa, Flora sanoi ja ojensi juoman vanhukselle. Tuntui oudolta sanoa niin. Flora lähti ylpein mielin talosta pimeyteen.
---
Anniina oli juuri saattanut oman joukkionsa Unelmalien takapihalle, jossa Puck oli luvannut juhlat pitää. Tunnelma oli hyvin miellyttävä, ja hyvä musiikki pauhasi stereoista. Monttupuut ja Capulat olivat toistaiseksi sovussa. Saapuvaa laumaa ei voinut olla huomaamatta, ja hyvänä isäntänä Puck tuli tervehtimään vieraitaan. Anniina ja Puck tervehtivät toisiaan heilauttamalla pienesti kättään.
-Tervetuloa! Teitä onkin enemmän mitä kuvittelin, mutta olette kaikki kuitenkin erittäin tervetulleita! Ottakaa syötävää ja juotavaa ja muistakaa pitää hauskaa, Puck huusi musiikin yli.
-Kiitos. Mukavaa että saimme tulla, Anniina vastasi mielistellen. Yleensä hän ei ollut kenellekään "turhaan" ystävällinen, mutta juhlat olivat saaneet hänet positiiviselle mielelle etenkin sen vuoksi, että Puck oli luvannut hänen saavan toimia DJ:nä.
Taikapölyläiset hajaantuivat vähitellen Unelmalien laajalle takapihalle. Suurin osa hengasi mieluiten kavereidensa kanssa, mutta Antti Sun oli päättänyt tehdä tuttavuutta myös veronalaisten kanssa, ja poika astelikin reippaasti flipperillä pelailevan simin luokse.
-Moi, olen Antti, poika esitteli itsensä. Pelaajan nimeksi puolestaan paljastui Mercutio.
-Kuinka emme ole tavanneet aiemmin? Luulisi että olisimme törmänneet joskus peltotöissä, Mercutio hämmästeli.
-Eh, tapoihini ei kuulu mullassa möyriminen, Antti vastasi. Vaikka hän olikin tummaihoinen, eli taikapölyläisten keskuudessa edelleen vanha simien paremmuusjärjestys, eivätkä voimaperheiden simit olleet halunneet osallistua alhaiseen työntekoon, vaikka se Veronalan työpolitiikkaan olisi periaatteessa kuulunutkin. Antti huomasi pian, ettei Mercutio kuunnellut häntä ollenkaan, vaan pojan silmät olivat nauliintuneet keskenään flirttailevien Puckin ja Hermian suuntaan.
Antti ei voinut muuta kuin ihmetellä, kun Mercutio säntäsi yhtäkkiä kesken pelin Puckin ja Hermian eteen. Punapäät kääntyivät hämmästyneinä vihaisenoloisen Mercution puoleen. Ennen kuin kukaan ehti sanoa mitään, oli Mercutio nostanut kätensä ilmaan ja läppäsi sillä Hermiaa kasvoihin. Tyttö heilahti rajusti taaksepäin.
-Senkin kiero ämmä! Miten kehtaat lirkutella toisten kanssa meidän yhteisen illan jälkeen?! Mercutio huusi kovaan ääneen.
-Luulin ettei se merkinnyt sulle mitään... Hermia mutisi säikähtäneenä. Suurin osa juhlavieraista oli kääntynyt seuraamaan meneillään olevaa riitatilannetta kiinnostuneina.
-Miten itse kehtaat löydä tyttöä? Mene muualle riehumaan! Puck komensi.
Mercutio tajusi itsekin toimineensa typerästi käyttäytyessään väkivaltaisesti, mutta poika ei ylpeydeltään tohtinut myöntää ylireagoineensa. Sen sijaan Mercutio lähti astelemaan vihoissaan pois lavalta. Pojan kulkuväylälle osuneet Lumiana ja Justus väistivät suosiolla, jotteivat joutuisi aggressiivisen simin nyrkkeilysäkiksi Hermian tapaan.
-Ootko sä kunnossa? Puck kysyi huolestuneena ja kaappasi poskeaan pitelevän tytön turvaan halaukseensa.
-Olen kun sä olet siinä, tyttö vastasi ja kiersi itsekin kätensä pojan ympärille. Sivusilmällä hän kuitenkin seurasi loittonevaa Mercution selkää. Pilvi Paljula ei ollut kiinnittänyt huomiota äskeiseen kahakkaan, sillä hänen silmänsä olivat nauliutuneet yhdessä hengaaviin Romeoon ja Juliaan. Pilvi tuijotti murhaavasti Julian niskaa. Hän oli tavannut Romeon työskennellessään Monttupuiden kasvimaalla ja ehkä jopa vähän ihastunut poikaan, ja nyt tuntui kamalalta nähdä oma ihastus toisen tytön seurassa.
-Huvittaa tuo Monttupuiden ja Capuloiden tilanne, Hannes mutisi Pilvin takana.
-Miten niin? Pilvi kummasteli ja kääntyi ympäri.
-Kummankin suvun aikuisilla ja vanhuksilla on hirveä sota meneillään toisiaan vastaan, mutta nuorison välillä inha toisia kohtaan ei olekaan ollenkaan niin paha. Tietävätköhän Romeon ja Julian huoltajat heidän suhteestaan? Luulisi tuosta seuraavan aikamoiset tupenrapinat varsinkin Kreivin suunnalta. Hän tuskin on mielissään Julian tapaillessa alhaista työläistä, Hannes pohdiskeli. Pilvi kuunteli toisen kertomusta kiinnostuneena. Hän itse ei ollut tullut aiemmin edes ajatelleeksi asiaa tuolta kantilta. Kumpikin hiljeni Antin laskeutuessa läheisiä portaita alas.
Antti loikkasi lämpimään poreilevaan veteen. Tällaisia ylellisyyksiä hän oli kaivannut jo kauan. Ja mikä sen parempaa kuin nätti tyttö vierellä.
-Minua ei kiinnosta tutustua enää yhteenkään veronalaiseen. Hulluja riitapukareita kaikki, Antti totesi kepeästi, vaikka Tybalt oli paikalla. Lisäksi kaikki Veronalan neidit olivat varattuja. Antti ei edes muistanut, milloin oli saanut muhinoida viimeksi! Anna oli aivan hiljaa ja varuillaan, eivätkä vitsiksi tarkoitetut sanat saaneetkaan häntä nauramaan.
-Etkö kuullut mitä sanoin? Antti tokaisi katsoen Tybaltiin. Hänen täytyi saada pehmittää Annaa kahdestaan.
-Muistuttaisin, että minä se tässä olen hallitsijan poika. Teidän pitäisi olla minulle kunnioitettavia, tai joudutte kärsimään! Tybalt murahti ja nousi altaalta.
-Käyköhän meidän nyt huonosti? Anna kysäisi hiljaa.
-Tuskin. Olemme jo niin pohjalla, ettei huonommin enää voisi mennä, Antti naurahti, ja Annakin hymyili pienesti. Keskusteluyhteys avattu!
Oberon raahasi korokkeelle oikein kunnolliset DJ-välineet, ja Anniina asettui tiskijukaksi Puckin pyynnöstä. Stereoita hiljennettiin ensin, mutta lopulta se sammutettiin kokonaan. Sunin tyttö oli nimittäin luova persoona, ja hän osasi laittaa juuri oikealla kohdalla hidasta ja nopeaa tanssikappaletta. Pian piha täyttyi tanssivista nuorista: Puck ja Hermia olivat löytäneet yhteisen sävelen, ja Mari sekä Eetu keinahtelivat toisiinsa liimaantuneina. Nina halusi jorata omiaan, joten tällä kertaa Justus sai tyytyä isoveljensä seuraan. Aiemmin kiukuissaan ollut Mercutiokin oli tullut paremmalle mielelle vietettyään tovin baaritiskin juomien luona, ja poika jorasikin riehakkaasti muiden mukana.
Leevi katseli toisten tanssia sivusta. Eetu oli kyllä tuonut pikkuveljensä mukaan juhliin, mutta pian Leevi oli havahtunut olleensa yksin jo hurjan pitkän aikaa. Jalkarampa huokaisi syvään. Mitä hän oli edes ajatellut, kun lähti juhliin? Tai oikeastaan hän ei olisi välttämättä lähtenyt, elleivät kaikki muutkin olisi ja ellei Eetu olisi vaatinut. Oikein Leevi oli kuitenkin arvannut. Hänellä oli juhlissa vain tylsää. Muut vain tuijottivat häntä, eikä kukaan uskaltautunut tulla hänen kanssaan juttusille. Leevistä tuntui, että hän oli kaikkien tiellä ja että pyörätuoli karkotti kaikki simit pois luota.
Kummaloiden pojat eivät olleet kovinkaan kiinnostuneita tanssimisesta, ja porealtaalle he eivät tohtineet mennä ihoonsa kuuluvia ruhjeita esittelemään. Kaksikolla oli kuitenkin mukavaa.
-Osnpa kivaa etktä meidätkin kutssuttiin juhliin! Uhlo riemuitsi veljensä nyökkäillessä merkiksi siitä että hän oli samaa mieltä. Taikapölyssä asumisen aikoihin Kummalan perheen väkeä ei koskaan oltu kutsuttu juhliin, koska he olivat kuuluneet ala-arvoisimpien joukkoon tuolloin. Eivät pojat tosin olisi muutenkaan päässeet osallistumaan mihinkään, kun heidän piti kahdestaan pyörittää omaa talouttaan ja hoitaa pikkusiskoaan Elinaa, kun vanhemmat olivat hylänneet lapsensa.
-Ei se teistä mitään merkkihenkilöitä tee, vaikka pääsittekin bileisiin, Hannes saapui yllättäen irvailemaan. Hän oli kuullut Uhlon aiemman kommentin.
Kummalat olivat tottuneet kuulemaan kaikenlaista heihin kohdistuvaa pilkkaa, mutta ei se silti mukavaltakaan tuntunut.
-Eikö voitaisi unohtaa vanhat kaunat ja arvojärjestelmä? Olemme kuitenkin nyt tavallaan yhtä suurta perhettä, Olhi yritti luoda rauhallisempaa tunnelmaa.
-Ja pah. Mua ei yhtään kiinnosta olla teidän kanssa missään tekemisissä. Odotan jo, että saamme tarpeeksi rahaa kasaan ja saamme yhteisen rakennuksen sijaan omat talot, Hannes tuhahti nokka ylväästi pystyssä. Yllättäen poika tunsi kylmän kosketuksen selässään ja värähti.
-Jos Olhin ja Uhlon seura ei kerran sinua miellytä, voit vaikka jättää heidät rauhaan ja mennä muualle, paikalle saapunut Lumiana vinkkasi. Hannes katsahti Kummaloita puolustamaan tullutta Lumianaa hämmentyneenä ja lähti sen jälkeen paikalta.
-Kiitkos, sinä oloet tosi ystägvä, Uhlo sanoi hymyillen kun Hanneksesta oli päästy eroon.
-Minusta on vain niin sääli että teitä syrjitään! Eikä murhasyyte Sami Paljulan taposta* ainakaan kohenna asemaanne... Kunpa saisimme jotenkin todistettua teidän syyttömyytenne, Lumiana huokaisi.
-Mahtaakohan mitään olla enää tehtävissä? Muut ovat jo tuominneet meidät syyllisiksi. Ilman päteviä todisteita kukaan tuskin jatkaa aiempia tutkimuksia, Olhi harmistui.
-Tai ehkä sittenkin! Samin luut otettiin mukaan, ja voisin pyytää veljeäni tutkimaan asiaa! Julius aikoo lähteä yliopistoon lukemaan lääketiedettä, joten hänellä on tietämystä simien anatomiasta. Uskon että saisin puhuttua hänet ympäri tutkimaan asiaa, Lumiana intoutui. Pojat epäröivät, mutta Lumiana vakuutti suunnitelman toimivan.
*Katso osa 60
Pilvi kuljeskeli yksinään juhla-alueella murheellisin mielin. Hän oli saanut tuijottaa koko juhlien ajan yhdessä olevia Romeota ja Juliaa. Pilvi oli jo aikeissa lähteä etuajassa kotiin, kun hän yllättäen kuuli jonkun huutavan hänen nimeään. Pilvin sydän alkoi tykyttää lujempaa hänen tajuttua kutsujan olleen Romeo!
-Mitä sä täällä? Tai siis, luulin että viettäisit iltaa Julian kanssa, Pilvi puhui kummastuneena.
-Hermian poskea alkoi särkeä joten Julia ja Tybalt lähti saattamaan siskoaan kotiin. Mä halusin kuitenkin jäädä vielä bileisiin, Romeo selitti. Pilviltä meni puolet Romeon kertomasta kokonaan ohi tytön tuijottaessa pojan suklaanruskeita silmiä lumoutuneena. Lopulta Pilvi rohkaistui pyytämään Romeota kanssaan tanssimaan, eikä poika Pilvin onneksi kieltäytynyt ehdotuksesta.
Sillä välin Titania oli paennut Oberonin kanssa mölyä syvemmälle puutarhaan. Tähdet tuikkivat taivaalla, kasvit kukkivat ja tekolammikon vesi kimmelsi. Paikalla olivat vain he kaksi. Titania oli hetki sitten hörpännyt lemmenjuoman, ja ennen kuin sen teho alkaisi laskea, polvistui Titania jo alas kosiakseen. Ja miksei Oberon olisi suostunut? Hän oli hulluna Titaniaan jo valmiiksikin, mutta tänä iltana nainen tuntui erittäin vastustamattomalta! Titanialla itselläänkin oli jotenkin rakastettava olo. Hänen jokainen askeleensa oli saanut pieniä kimaltelevia kukkia kasvamaan. Siihen hänen ylitsevuotava lempeytensä sitten purkautui.
Kun Titania katsoi Oberonia silmiin, hän tajusi heti Aiméen olleen oikeassa. Kihlojen kunniaksi ei ollut tarvinnut keksiä mitään erityistä. Kaikki oli jo erityistä ja ainutlaatuista itsessään. Ei sillä ollut väliä, mitä teki. Simit siitä elämästä niin mielekästä tekivät, ja Titania toden totta toivoi, että Oberon haluaisi jakaa elämänsä hänen kanssaan. Samaa oli tahtonut Oberonkin, mutta hän oli tajunnut sen vasta hetki sitten.
-Tyttäremme Pulma on jo nukkumassa, ja Puckilla on täysi tohina juhliensa kanssa. Meillä on siis koko ilta aikaa olla aivan kahdestaan, Titania huokaisi onnellisena.
---
Johanna oli hetki sitten aivastanut. Hän oli varma pölykerroksista päätellen siitä, ettei naisten pukutilojen siivoamiseen panostettu samalla tavalla kuin miesten. Johanna oli niistänyt nenänsä tyhjäksi ja heittänyt täyteen roskakoriin limaisen liinan, ja tietenkin se putosi pois heti. Johanna oli ensin aikeissa jättää roskan lattialle näyttääkseen tyytymättömyytensä, mutta sitten hän tajusi tempauksen kohdistuvan lopulta vain itseensä. Juurihan hän oli todennut, ettei täällä siivottu. Lisäksi Kornivuori oli tyypillinen Capula. Hän ei tekisi mitään, vaikka Johanna kuinka jaksaisi kiukutella. Korkeintaan antaisi vain potkut.
-No eihän tänne mitään mahdu, kun joku on tunkenut suuren jätesäkin tänne, Johanna huokaisi ja viskoi pussin pois muiden roskien joukosta. Kun vihdoin joku siivooja saapuisi, hän saisi viedä tukkeen pois erillään.
Johanna sähelsi roskapussin kanssa Kornivuoren asteltua yllättäen pukuhuoneeseen. Nainen kääntyi ympäri ja valmistautui kuulemaan valmentajansa saarnat hidastelusta, mutta hänen yllätyksekseen Kornivuori kumartui Johannan äsken asettaman jätesäkin luokse.
-Mitäs sinä täällä piilottelet, Kornivuori uteli ja avasi pussin suun. Johanna ei ehtinyt kertoa ettei säkki tai sen sisältö todellakaan ollut hänen omaisuuttaan, kun Kornivuori jo nosti kahden sormensa varaan yhden pussissa olleista polvituista.
-Vai tällaista sinä kelvoton olet mennyt tekemään! Vastustajajoukkueen kapteeni syytti minua ja joukkuettamme heidän polvitukiensa viemisestä eikä ilmeisesti edes ilman syytä! Vain naisen aivoissa voi kehittyä tällainen typerä ajatus! Kornivuori huusi suu vaahdoten. Johanna olisi halunnut puolustautua, mutta hän meni miehen syytöksistä hämilleen, eikä nainen muutenkaan tiennyt miten voisi todistaa syyttömyytensä. Tuskin siinä tilanteessa olisivat auttaneet hyvätkään argumentit, sillä Kornivuori oli jo päätöksensä tehnyt:
-Saat potkut!
Johanna surkutteli huonoa tilannettaan kotona ystävälleen Aamulle.
-Tämä on niin epäreilua, varsinkin kun olen syytön! Todella kohtuutonta käytöstä Kornivuorelta antaa potkut, kun en saanut edes puolustautua ja selittää mitä oli tapahtunut, Johanna mollasi entistä työnantajaansa. Aamu kuunteli toisen angstia hiukan tympääntyneenä. Olihan toinen aiheesta vihainen, mutta ei muillakaan helppoa ollut.
-Sinä sentään sait töitä! Minua ja isääni ei ole hyväksytty minnekään työntekijäksi. Voisit joskus ajatella vähän muitakin kuin itseäsi, Aamu tokaisi ajatuksensa julki. Johanna katsahti vaaleahiuksista naista ensin kummastuneena mutta pian äreys ilmaantui takaisin hänen kasvoilleen.
-Jos taas aiot saarnata minulle siitä etten muka arvosta kihlattuani Kuhaa tarpeeksi niin anna olla! Minun on parempi hankkia sellaisia ystäviä jotka arvostavat minua, Johanna tuhahti ja poistui paikalta.
---
Titania Unelmala oli ottanut yhteyttä Aiméehen ja pyytänyt naista kylään. Aiméella ei ollut minkäänlaista aavistusta toisen motiiveista, mutta totta kai hän oli kohteliaasti vastannut kutsuun. Tiarapäinen nainen ohjasi Aiméen istumaan laatusohvalle, ja hetkeksi aikaa Aimée unohti kaiken muun ympäriltään nauttiessaan pehmoisesta istuimesta. Siitä oli ikuisuus, kun hän oli viimeksi saanut istua kunnollisella tuolilla.
-Halusin kiittää sinua henkilökohtaisesti. Suosittelemasi lemmenjuoma teki tehtävänsä ja kihlajaisistamme tuli ikimuistoiset, Titania hehkutti heilutellen sormessa olevaa sormustaan Aiméen silmien edessä.
-Oi, sepä on mukava kuulla! Aimée iloitsi toisen puolesta ja katseli kaunista timanttisormusta toisen nimettömässä.
-Autoit minua ja haluan palkita sinut, Titania kertoi. Aimée kohotti katseensa sormuksesta naisen kasvoihin hämmentyneenä.
-Mutta eihän se nyt ole tarpeen! Annoit minulle jo vastapalvelukseksi rahaa, Aimée muistutti.
-Tiedän sen, mutta minusta ansaitset jotain parempaa. Tiedän porukkanne rahanpuutteesta ja kehnohkoista elinoloista ahtaassa talossanne, joten ajattelin tarjota sinulle töitä. Olen pian saamassa ylennyksen, ja voisin suositella sinua vanhaan työhöni tiskijukaksi yhdelle klubille, Titania selitti.
-Oh, kunnon töiden saaminen olisi kieltämättä hienoa ja rahalle on aina käyttöä, Aimée innostui toisen tarjouksesta.
-Eikä siinä vielä kaikki. Nyt kun minä ja Oberon olemme virallisesti yhdessä, nukumme luonnollisesti samassa makuuhuoneessa. Siksipä meillä on nyt yksi huone tyhjillään. Haluaisitko muuttaa sinne asumaan? Titania ehdotti hymyillen.
-Kysytkin vielä! Aimée huudahti innostuneena.
Seuraavana päivänä Aimée oli jo pakannut kaiken vähäisen omaisuutensa ja oli valmiina astelemaan taksin kyytiin. Oli varhainen aamu, ja suurin osa simeistä oli vielä nukkumassa. Siksi Aimée saikin lähteä ilman suurempia hyvästejä, mutta ei nainen sellaisia kaivannutkaan.
-Onneksi olkoon uudesta asuinpaikasta. Niin sitä huomaa, että hyvät teot palkitaan vieläpä aivan yllättäen! Jonna totesi iloisesti vilkutellen. Hän oli tietysti iloinen Aiméen puolesta, mutta samalla tapaus antoi toivoa muillekin. Kun yksi onnistuu, saavat muutkin uutta puhtia pyrkiä samaan.
-Kiitos kaikesta Jonna. Ilman sinun kykyäsi johtaa ei olisi perustettu markkinoita, enkä minä olisi nyt tässä, Aimée sanoi lempeästi. Jonna tunsi sanoin kuvaamatonta ylpeyttä sisällään. Kaikkien näiden vuosien jälkeen hän oli vihdoin kyennyt auttaa entistä kansaansa. Aimée astui auton kyytiin, ja matka kohti uutta elämää mahtoi alkaa. Esko jäi haikeana katsomaan loittonevaa autoa. Sinne hävisi silmänilo.
Hetken päästä ilmaantui lisää muuttajia. Jääpuikkojen pojat, ystävykset Anniina ja Nina sekä onnellinen pari Mari ja Eetu olivat lähtemässä kohti kampusta. Teinien tienaamilla stipendeillä ja pienellä lisärahoituksella oli saatu maksettua kullekin yliopiston ensimmäiset lukukausimaksut ja asuntolahuoneet väliaikaisesti. Taikapölyläisillä ei ollut antaa paljon rahaa matkaan mukaan, mutta teinit lupasivat työskennellä ahkerasti esimerkiksi kahviloissa ja siten tienata lisää rahaa opintoja varten.
-Voi minun poikiani, Jasmina huokaisi liikuttuneena.
-Älä nyt sentään itke! En minä ole toiselle mantereelle lähtemässä, Justus naurahti.
-En minä itke! Jasmina tokaisi ja pyyhkäisi nopeasti juuri valahtaneen kyyneleen.
Syrjemmällä Nina katseli Jääpuikkojen hyvästelysessiota tympääntyneenä. Hänen mielestään moiset liikutuskyyneleiden tirauttelut olivat turhaa hempeilyä, sillä eiväthän yliopistoon lähtijät olleet lopullisesti pois katoamassa. Tyttö oli tyytyväinen siitä, ettei hänellä ollut ketään jättämässä hyvästejä vanhempien menehdyttyä Taikapölyssä, ja ainut eloon jäänyt pikkusisko Noorakin oli sillä hetkellä koulussa. Nina käänsi katseensa Anniinaan saatuaan tarpeekseen Jääpuikkoperheen meiningistä. Anniina jutteli juuri veljensä kanssa.
-Aika huvittavaa, että mä lähden ennen sua yliopistoon vaikka sä olet mua vanhempi, Anniina pilkkasi.
-Tiedät varsin hyvin että mulla on ongelmia koulun kanssa... Mutta kyllä mä vielä saan arvosanat tarpeeksi ylhäälle, Antti vakuutteli.
Leevi katseli haikeana pyörätuolissa istuen kun vanhemmat hyvästelivät vuorotellen Eetua. Leevi itse tuskin tulisi yliopistoon koskaan pääsemään. Floran hyvästeltyä poikansa kääntyi nainen Marin puoleen.
-Tiedäthän, että vedenvoimien kantajana sinulle pitäisi ilmaantua ennen pitkää pyrstö, kuten äidilläsikin oli. Sait voimat haltuusi niin nuorena, ettei kehosi ole vielä täysin sopeutunut tilanteeseen. Voimien aiheuttamat muutokset eivät ilmaannu hetkessä, joten on hyvä varautua etukäteen kaikkeen, Flora selitti tytölle.
-Ei minulla ole hätää, olen pärjännyt hyvin tähänkin asti, Mari vakuutteli huolettomana. Eemeli rutisti Eetua sellaisella voimalla, että pojan kantama kirjapino meinasi sortua. Hänellä ei ollut omaa laukkua, joten tavarat oli kannettava kädessä.
-Isä, lupaa että korjaat välisi äidin kanssa, Eetu sanoi yllättäen. Eemeli yllättyi poikansa kommentista. Oli totta, että hänen ja Floran välit olivat olleet viileämmät Taikapölyssä tapahtuneiden menetyksien jälkeen, mutta Eemeli ei ollut osannut aavistaa lastenkin tajunneen asian.
Lähtöhässäkän keskellä Kummalan pojat olivat löytäneet rauhallisen keskustelupaikan yhdestä huoneen nurkasta.
-Eikö sinudnkin pitäisi lähteiä yliopistoon heideän mukana? Oolet jo atika vanha, Uhlo huomautti veljelleen.
-Tiedän, mutta minusta on parempi että jään tänne. Elina tarvitsee meitä molempia. Tarvitsemme rahaa oman asunnon hankkimiseen, ja säästän mieluummin opintorahani meidän kaikkien hyväksi, Olhi selitti.
-sEi sinun tarvittsisi uhrautua! Miinä voin kysllä pitää huoilta Elinasta sinusn opintojesi aojan, Uhlo yritti suostutella, mutta Olhi ei aikonut muuttaa mieltään.
---
Eetun sanat olivat jääneet kummittelemaan Eemelin päähän useamman päivän ajaksi nuorten yliopiston lähdön jälkeen. Eemeli tiesi että oli selityksen velkaa Floralle, mutta eihän hän voisi kertoa totuuttakaan räjähdyksen aikaisista tapahtumista.* Kaksikko ei ollut jutellut tapauksen jälkeen, ja heidän välinsä olivat jääneet viileiksi. Nyt Eemeli halusi kuitenkin edes yrittää korjata hänen ja vaimonsa välejä, eihän siitä haittaakaan olisi. Hän lähestyi Floraa, joka oli juuri korjaamassa satoa rahapuusta.
-Flora, emmekö voisi lopettaa tämän mykkäkoulun? Tiedän että lapset olivat vastuullani ja olen osasyyllinen siihen mitä heille tapahtui, mutta tehtyä ei saa enää tekemättömäksi, Eemeli mutisi vähän matkan päässä Florasta
-Ei räjähdys ollut sinun syytäsi vaan Camillan. Meidän perheellämme oli onneton kohtalo tapahtuneessa, mutta sille ei voi enää mitään. En kanna kaunaa sinulle tapahtuneesta, Flora sanoi rauhallisesti.
*Eemeli oli räjähdyksen aikaan ollut Aiméen luona, jolloin hänen valvonnassaan olleet lapset olivat menneet ulos kasvimaalle ja menehtyneet.
Kuin yhteisestä sopimuksesta pari kävi kiinni toisiinsa sovintosuudelman merkeissä. Ympäriltä alkoi kantautua vislailua, jolloin kaksikko tajusi lopettaa julkiset hellyydenosoitukset.
-Ihanaa että saimme puhuttua asian selväksi. Minulla on ollut sinua ikävä, Eemeli kertoi. Flora hipaisi nopeasti miehensä kädenselkämystä hymyillen.
-Muuten, meidän täytyisi keskittyä taas perijän hankintaan. Alamme kuitenkin olla jo vanhoja, Flora muistutti.
-Mutta emmehän me täällä voi pelehtiä, Eemeli hyssytteli vaimoaan.
-En minä täällä ajatellutkaan. Mennään ensi yöksi syvälle metsään. Muistat kai että minulla on Luonnon voimat? Olen parhaimmillani vehreässä ympäristössä, Flora iski silmää.
Illan hämärtyessä kaksikko sitten hipsikin ulos kenenkään huomaamatta, ja Flora sai johdattaa heidät vaistojensa varassa metsän rauhallisimpaan ja elinvoimaisimpaan paikkaan. Vain sormiaan napsauttamalla hän taikoi kukka-aiheisen maton pehmikkeeksi ja lampun valaisemaan.
-Olet sinä kyllä ihmeellinen, Eemeli sanoi lempeästi.
-Tämä ei ole edes paras, mihin pystyn, Flora totesi kepeästi. Viimein heillä oli mahdollisuus keskittyä vain toisiinsa. Vaikea elämäntilanne ja menneet kurjuudet saattoi unohtaa hetkeksi. Miten hyvältä ja vapaalta luonnon helmassa voikaan tuntua.
Aamun sarastaessa Flora ja Eemeli heräsivät hyväntuulisina, ja päälleen he pukivat auringon lämmittämät vaatteensa.
-Kunpa voisimme vain jäädä tänne. Minun oloni on elinvoimaisempi kuin koskaan! Flora naurahti kotimatkalla. Hän oli kietonut kätensä Eemelin mahan ympärille takaapäin ja silitteli massua.
-Tiedät hyvin ettemme voi jäädä tänne. Muut ihmettelevät jo varmaan, missä oikein olemme. Mitäköhän kellokin mahtaa olla? Kuinkakohan Leevikin pärjää? Eemeli puhui samaan aikaan onnellisena ja hermostuneena.
-Älä suotta murehdi kaikkea! Nauti luonnosta - niin ja minun seurastani! Flora hihkaisi ja pomppasi miehensä reppuselkään. Eemeli kantoi vaimonsa loppu matkan. Tämä oli oikeassa. Nyt kannatti vain nauttia, kun siihen oli mahdollisuus. Ihan sama vaikka mökillä olisi minkälainen tilanne silloin, kun he palaisivat!
Vaikka tiedossa olisi todennäköisesti kummeksuvia katseita ja vihjailevia uteluita, päätti Flora avata oven. Aviopari seisahtui ovensuuhun tarkkailemaan tilannetta. Huone oli kyllä täynnä väkeä, mutta jostain syystä kukaan paikallaolioista ei tuntunut kiinnittävän huomiota saapujiin. Tunnelma oli muutenkin todella vaisu. Flora kiinnitti huomiota Jasminaan, joka selasi kädessään olevan opuksen sivuja eteenpäin luonnottoman nopeasti. Aivan niin kuin toinen ei edes keskittyisi lukemaansa mutta teeskenteli olevansa kiinnostunut kirjasta. Monet simit olivat kääntäneet katseensa Jormaa kohti, joka piteli sanomalehteä käsissään.
-Onko jotain tapahtunut? Flora heitti kysymyksen hiljaisuuteen saaden vihdoin muutamia katseita osakseen.
-Kreivi Capula on kuollut. Siitä on juttu sanomalehdessä, Jonna tiedotti.
-Todellako? Mitä lehdessä sanotaan? Eemeli uteli.
-Kreivi Capula löydettiin viikko sitten elottomana asunnostaan. Kuolinsyyksi epäillään murhaa, Jorma luki ääneen.
-Mistä sellaista on osattu päätellä? Onko epäiltyjä? Flora halusi tietää. Yhtäkkiä hänet oli vallannut ikävä tunne ja edellisöinen metsäseikkailu ei tuntunut enää miltään. Nainen katsahti vähän matkan päässä istuvaan Jasminaan päin, joka myös oli kohottanut katseensa ylös kirjan sivuilta.
-Tässä sanotaan vain että poliisi tutkii parhaillaan asiaa ja lisätietoja tulee myöhemmin, Jorma selitti.
-Hyvä vain että päästiin siitä eroon! Ehkä tilalle tuleva johtohenkilö on meille tummillekin armollisempi, James pohdiskeli hymyillen.
-Ei kenenkään kuolemasta saa riemuita, Aamu nuhteli isäänsä. Jostain syystä suurin osa taikapölyläisistä olivat innoissaan tapahtumasta. Ehkä heille koittaisi viimein paremmat ajat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti