lauantai 7. maaliskuuta 2020

Osa 11: Sopimus (Jääpuikko)

Kevään jälkeen saapui kesä, mistä Jasmina ei ollut ollenkaan mielissään.
-Ääh, on niin kurja olo... Jasmina vaikeroi odotellessaan palvejan tuovan häelle ruokaa.
-Pitäisikö minun suostua Camillan ehdotukseen? Silloin saisin kaipaamani talven, mutta siihen liittyy niin paljon riskejä, Jasmina pohti. Samassa palvelija saapuikin ja laittoi pöytään kummallisen värisiä jäädytettyjä leivonnaisia. Jasmina alkoi mutustella niitä palvelijan lähdettyä juoksujalkaa yläkertaan.

Hetken kuluttua palvelija palasi Julius sylissään.
-Mitä oikein olet tehnyt näille leivonnaisille? Jasmina kummasteli.
-Kuinka niin? Palvelija kysyi.
-Nämä ovat jotenkin oudon värisiä ja maistuvat palaneelta. Ethän vain laittanut niitä vahingossa uuniin? Jasmina tiedusteli.
-E-en tietenkään. Kokeilin vain uutta maustetta, palvelija keksi.
-Jaa. No, voit jatkossa jättää sen pois, pidin niistä vanhoista enemmän, Jasmina kertoi.
-Kyllä, kyllä, palvelija lupasi ja huokasi helpotuksesta. Hänellä oli ollut niin kiireinen aamu, ja tehdessään aamiaista hän oli epähuomiossa laittanut Jasminalle tarkoitetut leivonnaiset uuniin.
-Onneksi Jasmina ei tajunnut mokaani, johtuu varmaan tuon kesän saapumisesta. Jos olisin jäänyt kiinni, olisin varmasti saanut potkut, palvelija mietti.

Jasmina oli koko ajan huonolla tuulella ja äksyili kaikesta.
-Miksi pitää olla olemassa edes joku kesä? Kukaan ei ole edes koskaan miettinyt, miltä tuntuu, kun oksettaa ja huimaa päivästä toiseen, eikä parannusta ole tiedossa ennen talven tuloa, Jasmina raivosi alkaen mietiskellä jälleen Camillan ehdotusta.
-Kun kerran kukaan muukaan ei ajattele, miltä minusta tuntuu, en minäkään välitä muista, Jasmina päätti. Miksi muka aina hänen pitäisi suostua siihen, mitä muut käskevät, kun he eivät kerran koskaan kysy, mitä mieltä Jasmina on asiasta.

Jorma oli ainoa, joka sai Jasminan vointia hieman paremmaksi.
-Talvi tulee aina päivä päivältä lähemmäksi, Jorma huomautti.
-Lohduttaa paljon, talveen on ikuisuus, Jasmina parahti.
-Mutta ei voi koskaan tietää, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Ehkä vielä jonain päivänä talven aika on pidempi tai kesäisin viileämpää, Jorma pohdiskeli.
-Tosiaan, ikinä ei tiedä, mitä hyvää voikaan tapahtua, Jasmina uskoi.
-Mennään nyt vaan nukkumaan, Jorma ehdotti.

Jasmina nukahti haaveisiinsa pitkästä talvesta. Ja mikä parasta, Camilla ehkä voisi toteuttaa Jasminan suurimman toiveen.
-Mitä edes epäröin? Camilla ymmärtää minua, eikä ikinä pettäisi luottamustani. Koko hommaan liittyy vain niin paljon epäkohtia ja riskejä. Kysyn vielä Jorman mielipidettä. Pitkä talvi on houkutteleva, Jasmina mietti.


Nukkumisesta ei kuitenkaan meinannut tulla yhtään mitään Jasminan herähdellessä jatkuvasti huonoon oloon tai painajaisiin. Kesä oli Jasminalle suurta painajaisten aikaa. Silloin aina huoletti kaikki.

Vihdoin ja viimein oli Juliuksen aika kasvaa, jolloin taikapöly lennähti maasta nostaen pojan korkealle.

Tällainen Juliuksesta kasvoi. Hän peri isänsä hiustenvärin. Ihan suloinen pojasta tuli. .-)

Jormalla oli poikaansa erittäin lämpivät välit. (Vai kuvaisiko kylmä paremmin, Jääpuikoilla kun ollaan..) Osittain se johtui siitä, että oli kesäaika, ja Jasminalla meni kaikki energia itsensä kunnossapitoon, eikä hän oikein ehtinyt huomioida pikkuista. Mutta ei se Juliusta haitannut, sillä hän sai isästään paljon seuraa. Jorma oli salaa toivonut poikaa ja oli nyt mielissään, kun sai puuhailla Juliuksen kanssa kaikkea.
-Sitten, kun sinä kasvat vähän isommaksi, opetan sinulle kaiken tärkeän, Jorma kertoi haliessaan Juliusta.

Eräänä päivänä Jasminan istuessa sohvalla hän yritti viilentää oloaan käyttämällä kaukosäädintä viuhkana. Se ei tainnut paljon auttaa.
-Nyt tämä saa riittää! En kestä enää aurinkoa ja näitä sietämättömän kuumia päiviä! Otan yhteyttä Camillaan, jos hänen avullaan saisin luotua ikuisen talven... Jasmina unelmoi, mutta vakavoitui sitten.
-Mitä Jormakin sanoisi siihen? Ja Jormalle olisi oikeastaan pakko kertoa. Ei asia mitenkään pysyisi salassa. Antaisiko Jorma minun edes ryhtyä moiseen puuhaan? Jos siinä menisi jokin pieleen, voisi pahimmassa tapauksessa seurata karkoitus maasta! Jasmina mietiskeli.

Jasmina heräsi mietteistään Jorman istuttua hänen viereensä.
-Mitäs se jääkuningattareni täällä miettii noin otsa kurtussa? Jorma uteli.
-No kun.. Camilla kertoi, että hänellä olisi keino saada muutettua koko Taikapölyn alue lumen ja jään peittoon, Jasmina alkoi kertoa nopeasti.
-Todellako? Jorma yllättyi.

-Camilla lupasi järjestävänsä minulle Taikapölyyn kylmyyttä ja lunta. Epäilyttää vain vähän, tuleeko hanke onnistumaan, ja millä seurauksin, Jasmina mutisi.
-Camillan tuntien hän ei antaisi periksi tahdostaan. Camillako ehdotti sinulle yhteistyötä? Jorma varmisti.
-Itse asiassa Camilla haaveilee syöstävänsä Pilvilinnat vallasta, jotta pääsisi itse johtamaan maata. Minut hän pyysi apuhenkilöksi, ja vastapalvelukseksi jäädyttäisimme yhdessä maan, Jasmina selitti.
-Tarjous kuulostaa mahtavalta! Mieti, pääsisit eroon kesäisistä pahoinvoinneista, ja voisit keskittyä vaikkapa perheeseen! Jorma innostui.

-Taidanpa sitten heti huomenna soittaa Camillalle ja kerron suostuvani ehdotukseen, Jasmina ilmoitti.
-Loistava ratkaisu! Olen varma, että teet oikean päätöksen, Jorma kannusti, mikä sai Jasminankin hymyilemään.
-Kaikki kääntyy hyväksi aina lopulta, Jasmina arveli.

Seuraavana aamuna heti herättyään Jasmina kiiruhti soittamaan Camillalle. Jasmina oli vahvimmillaan aina aamuisin levättyään rauhassa yön yli. Pieni epävarmuuden poikanen oli kadonnut täysin. Jormakin oli täysin alueen jäädyttämisen puolella.
-Camilla tietää, mitä tekee, Jasmina ajatteli nostaen luurin korvansa viereen.
-Camilla, vastasi Camilla hetken odotuksen jälkeen.
-Jasmina täällä. Nyt olen päättänyt, suostun ehdotukseesi. Jäädytetään Taikapölyn alue, ja hankitaan sinut hallitsijaksemme, Jasmina vastasi.
-Mainiota, ei muuta kuin allekirjoittamaan sopimus, Camilla tuumaili.
-Milloin? Jasmina tiedusteli.
-Tulen käväisemään siellä heti. Kirjoittelin sopimuksen jo valmiiksi, sillä arvasin sinun suostuvan lopulta, näkemisiin ja nähdään pian! Camilla pölisi ja sulki luurin niin nopeasti, ettei Jasmina ehtinyt sanoa enää mitään.
-Olipas hänellä kiire, Jasmina totesi.

Camilla saapui pian puhelinsoiton jälkeen, ja Jasmina meni häntä vastaan.
-Onpa mukava nähdä! Jasmina kiljahti heti Camillaa tervehtiessään.
-Olen samaa mieltä, ja varsinkin tällaisissa merkeissä, Camilla naurahti viekkaasti.
-Sopimus on täällä laukussa, mennään allekirjoittamaan se tuonne sisälle, jotta pääsemme pian asiaan, Camilla jatkoi, ja ystävykset kävelivät ruokasalin suuntaan.

Ruokasalissa Jasmina ja Camilla jäivät vielä keskustemaan suunnitelmista.
-Milloin aloitamme jäädyttämisoperaation? Jasmina tiedusteli.
-Mahdollisimman nopeasti, Camilla vastasi.
-Miten me sen teemme? Jasminalta sateli kysymyksiä.
-Odota nyt, allekirjoita ensin tämä sopimus, Camilla huomautti alkaen kaivella laukkuaan.

Kun Camilla löysi sopimuksen, hän ojensi sen Jasminalle, joka istui pöydän ääreen ja alkoi lukea sopimusta. Camilla seisoi Jasminan vierellä, ja tarkkaili tämän ilmeitä.
-Etkö luota sopimukseeni? Camilla ärähti.
-Kuinka niin? Jasmina ihmeteli.
-Kai ymmärrät, että ajattelen vain parastasi. Ei sopimuksessa ole mitään epäkohtaa, Camilla murahti.
-En tietenkään ajattele sinun yrittävän huijata minua. Haluaisin vain lukea tämän kaikessa rauhassa, jotta tiedän, mihin sitoudun, Jasmina selitti, ja päätti aloittaa sopimuksen lukemisen vielä alusta.

"Osapuolet: Camilla Paholainen ja Jasmina Jääpuikko auttavat toisiaan, jolloin kummatkin saavat tahtonsa läpi. Camillan tehtävänä on hoitaa johtotehtävät, ja hän määrää, kuinka suunnitelmassa edetään. Jasmina on apuhenkilönä ja tottelee Camillan parhaaksi näkemää tapaa toimia. Taikapölyn alueelle luodaan pitkä kylmä talvi, ja maan johtajaksi hankkiututetaan Camilla..."
-Kuulostaa hyvältä, Camilla ottaa paljon vastuuta itselleen, ja minä toimin vain taustahenkilönä ja saan haluamani, Jasmina mietiskeli rustatessaan nimeään oikealle kohdalle. Camilla virnuili tyytyväisenä huomatessaan Jasminan suostuvan ehdotukseen.

Kirjoittelun jälkeen Jasmina ojensi paperin takaisin Camillalle, joka laittoi sen visusti laukkuunsa.
-Mentäisiinkö sitten jäädyttämään Taikapölyä? Olen niin innoissani ja täynnä puhtia! Jasmina kertoi energisenä.
-Mennään toki, sitä parempi, mitä nopeammin saamme yhteistyömme käyntiin, Camilla vastasi virnuillen tyytyväisenä.
-Miten me oikeastaan jäädytämme paikan? Jasmina tiedusteli.
-Kyllähän sinun pitäisi tietää. Suvussannehan kulkee jääkone, Camilla muistutti.
-Eihän sen tehot riitä, Jasmina kertoi.
-Eivät muka? Mennään pihalle ihailemaan konettasi, Camilla kehotti.

Yhtiötoverit köpöttelivät pihalle, ja siellä sijaitsikin ikivanha jääkone.
-Mitä sinulla on mielessäsi? Miten saamme tästä vanhasta rotiskosta uuden veroisen? Jasmina kyseli.
-Yhdistämme vahvat voimamme tietenkin. Sen jälkeen käyt vain pistämään koneiston käyntiin, Camilla kertoi.
-Aivan, onneksi minulla on noin viisas ja kekseliäs ystävä! Jasmina huudahti innoissaan.

Camilla ja Jasmina menivät toisiaan vastakkain ojentaen kätensä.
-Keskity, tämä on tärkeää onnistumisen kannalta, Camilla komensi.
-Mutta en näe mitään, Jasmina kertoi katsellen pettyneenä käsiin, joista ei hehkunut taikakipinöitä.

-Et ehkä näe mitään, mutta tunnet, Camilla oivallutti.
Samassa Jasmina tunsi käsiinsä virtaavan valtavasti polttelevaa voimaa, ja hänen jalkansa alkoivat täristä.
-Mitä tapahtuu? Jasmina kysyi, mutta Camilla ei vastannut.
Kun oudot aallot pikku hiljaa alkoivat hävittymään, Camilla sanoi:
-Nyt voit mennä laittamaan jääkoneesi käyntiin.

Jasmina käveli vanhan hökötyksen luo, ja hetkellisen pähkäilyn jälkeen vetäisi ruosteisesta kahvasta.
-Ei tapahdu mitään, Jasmina ruikutti.
-Odota hetki! Ei mitään tapahdu sekunnissa, ainakaan noin kivikautisella vanhalla laitteella, Camilla murahti. Häntä alkoi pikku hiljaa ärsyttämään Jasminan kärsimättömyys.

Yllättäen kone käynistyi, ja iso valo nousi kohti taivasta. Jasmina kurkki ihmeissään suu auki laitetta, monien vuosien jälkeen se todella toimi!

Valo nousi aina vain korkeammalle ja korkeammalle, ja lopulta se katosi taivaalla olevien pilven taakse. Jasmina ja Camilla tuijottivat taivasta malttamattomina. Kaiken järjen mukaan seuraavaksi pitäisi alkaa sataa lunta.

Viimein tapahtui se, mitä Jasmina ja Camilla olivat toivoneet; Taivaalta alkoi hiljalleen sataa lumihiutaleita. Jasmina oli riemuissaan ja ojenteli käsiään kohti hiutaleita. Lumihiutale osui hänen käteensä.
-Kyllä, tämä on aivan oikeaa lunta! Voin tuntea, miten voimani palaavat taas parhaimmilleen! Jasmina hihkaisi vetäen keuhkonsa täyteen ihanan kylmää talvi-ilmaa.
-Tietysti tämä on oikeaa lunta, Camilla huomautti, mutta oli sen jälkeen pitkään hiljaa ja miettiväisen näköinen.

Mahtoivat perhoset ihmetellä, kun keskellä lämmintä kesäpäivää alkoi sataa lunta. .-D

Jasmina meni Camillan luo.
-Voi kiitos Camilla! Ilman sinua kärsisin vieläkin kurjuudesta, mutta nyt vointini on mitä parhain! Jasmina kiitteli ystäväänsä. Camilla ei kuitenkaan ollut niin hyvällä tuulella.
-Ei tämä onnistu, Camilla sanoi.

-Miten niin ei onnistu? Konehan toimi! Jasmina huudahti.
-Niin, mutta se hädin tuskin saa tonttisi lumen peittoon, eikä mitenkään jaksa jäädyttää koko Taikapölyä, Camilla kertoi.
-Mitä me sitten teemme? Jasmina kysyi.
-Keskeytämme lumisateen ja keräämme lisää voimia, sitten onnistumme, Camilla sanoi.
-Mutta eikö kone voisi jäädyttää edes minun taloani? Jasmina aneli.
-Ei! Kaikki on säästettävä vallankumoustamme varten! Camilla huusi jo kovemmalla äänellä. Häntä ärsytti, kun Jasmina ei tahtonut uskoa, mikä oli parhaaksi.
-Entä jos en suostu keskeyttämään lumisadetta? Jasmina uhkaili.
-Sinun on pakko, sillä sopimuksessa luki: "...Jasmina on apuhenkilönä, ja tottelee Camillan parhaaksi näkevää tapaa toimia..." Camilla muisti sopimuksen ulkoa.

Niin ei Jasminan auttanut muu kuin totella Camillaa, kuten sopimukseen oli kirjoitettu. Heti lumisateen lakkauttamisen jälkeen ilma oli jälleen lämmennyt, ja Jasminan huono vointi palasi.
-Miksi en lukenut sopimusta kunnolla? Ei olisi pitänyt luottaa Camillaan! Hän on alkanut käydä inhottavaksi, ja ajattelee vain itseään eikä muita, Jasmina mietti päättäessään käydä nukkumaan. Hänen vointinsa oli juuri tällä hetkellä todella omituinen... Keskellä yötä Jasmina heräsi ja tajusi olevansa raskaana!
-Siis tämän takia vointini on ollut aivan super huono. En enää ikinä halua tulla kesän aikana raskaaksi! Jasmina päätti käyden takaisin nukkumaan.

Raskauden takia Jasmina oli nyt entistä huonovointisenpi, ja hän viettikin suurimman osan ajastaan vain vuoteessa jääpussi otsansa päällä, mutta ei sekään tuntunut auttavan. Jorma vietti kaikki päivät pikku Juliuksen kanssa yrittäen opettaa tätä kävelemään, mutta Julius tykkäsi mieluummin kontata.
-Hupsu poika, sinun on opittava kävelemään. Mitä kaikki koulussakin sanovat, jos sinä konttaat sielläkin? Jorma naureskeli.

Vaikka Julius saikin isältään huomitä joka päivä, häntä harmitti, kun äiti ei viettänyt aikaa pojan kanssa.
-Minä tahto äti! Julius kiljui lattialla surullisena.

Julius kuitenkin rauhoittui, kun palvelija tuli nostamaan hänet kehtoon. Voi kun Julius on niin suloinen nukkuessaan. <3

Aika kului nopeasti, ja pian olikin jo synnytyksen aika. Jasmina oli juuri käynyt suihkussa, ja hän oli aikeissa mennä keittiöön syömään, kunnes yhtäkkiä tunsi mahassaan kovaa kipua.

-Heii! Tulkaa joku apuun! Vauva syntyy nyt! Jasmina huusi tuskissaan apua, mutta kukaan ei kuullut hänen huutojaan.

Niin Jasmina joutui pärjäämään synnytyksessä aivan yksin. Lopulta kovien ponnistelujen jälkeen Jasminan käsissä oli poikavauva!
-Sinun nimesi olkoon Justus! Jasmina päätti.

Justus oli aivan veljensä kopio: valkoinen iho, harmaat simmut, ja hiuksista en ole vielä varma.

Jasmina päätti käydä syöttämässä Justuksen, mutta ruokasalissa häntä odotti yllätys; palvelija istui syömässä pöydän ääressä.
-Missä olit, kun tarvitsin sinua? Jasmina kysyi jäätävän vihaisella ääneellä. Palvelija huomasi Jasminan sylissä lepäävän vauvan.
-Mitä? Syntyikö vauva äsken? palvelija kummasteli.
-Kyllä! Ja sinun olisi pitänyt olla auttamassa! Jasmina sanoi.
-Anteeksi, mutta en kuullut mitään, palvelija tunnusti nolona.
-No, saat anteeksi, jos nyt hoidat Justuksen kuntoon, ja kokkaat minulle jotain herkullista. Minulla on kamala nälkä, Jasmina tunnusti.
-Tietenkin! palvelija huudahti ja tuli ottamaan Justuksen syliin.

Syötyään Jasmina meni köllöttelemään sängylle. Hän oli vieläkin uupunut synnytyksestä. Samassa Jorma asteli ovesta sisään.
-Mitä mahallesi on tapahtunut? Jorma huomasi heti.
-Justus syntyi, Jasmina kertoi.
-Ai siitä tuli poika, Jorma tajusi.
-Niin, ei vieläkään tyttöä, joka tulisi perimään tämän jääpalatsin, Jasmina harmitteli.

Jorma istahti Jasminan viereen, ja kuiskasi tämän korvaan:
-Ehkä asialle pitäisi tehdä jotakin.
-Vai jaksatko? Jorma varmisti.
-Jaksan, jaksan. Ei näitä lämpimiä päiviä tarvitse enää kauaa sietää, Jasmina sanoi tyytyväisenä.

-Ihanko totta? Jorma innostui.
-Camilla tietää mitä tekee. Kohta Taikapölyssä nähdään vain pelkkiä talvisia päiviä, Jasmina kertoi.
-Hmm, ehkä kaikkea pitäisi juhlistaa jotenkin, Jorma ehdotti.
-Hyvä ajatus, Jasmina myönsi.

Lopulta huoneeseen oli saapunut rauha. Jasmina ja Jorma nukahtivat haaveisiinsa ikuisista raikkaista talvipäivistä. Silloin Jasmina voisi keskittyä viimein perheeseensä, ja unohtaa kaikki ikävät ajat ja kesäpäivät. Haaveitahan kaikki olivat, vielä. Molemmat uskoivat jäiseen Taikapölyyn enemmän kuin mihinkään muuhun.

:=) <--- nennänreikähymiö <3 .-D

Vuodatuksesta kopioidut kommentit & vastaukset

1 kommentti:

iikku kirjoitti...

Pakko oli jättää toi nenänreikähymiö loppupuheesta. .---DD Niin random! Jopas se palvelija täällä mokailee. Ensin hän laittaa leivonnaiset uuniin, eikä hän tajunnut tulla avustamaan synnytyksessä. .-D Sentään Paljulan nainen on siellä taustalla, vaikka hänet on yritetty "taidokkaasti" piilottaa Jasminan taakse. .--D Somia poikavauvoja! Jasmina selvästi aistii, ettei Camillan suunnitelma ole täysin hyvä idea, ja sen takia hän miettikin pitkään suostumista mukaan. Onko kuitenkaan oikein jäädyttää koko maata vain siksi, että Jasminalla itsellä on parempi olla kylmässä? Jasminan epäilykset kasvoivat vaan lisää, kun Camilla alkoikin käyttäytyä ikävämmin sopimuksen laatimisen jälkeen. Silti Jorma ja Jasmina jaksavat uskoa talviseen unelmaansa. .-) Jorma on ihana isä. Ei ihmekään, että Julius halusi myöhemmin isänsä innoittamana lääketiedealalle. Jorma kun aikoo opettaa esikoiselleen "kaiken tarpeellisen". .--DD