Osa 16: Ulkoa ruma, sisältä kaunis (Kummala)

Eräänä aurinkoisena aamuna Esko kiikutti läjän löyhkääviä torakoiden popsimia muhennoksia kiireisesti roskakoriin. Ne olivat alkaneet haista liian pahalta, ja jopa laiska Esko otti itseään niskasta kiinni ja poimi aikoja sitten vanhaksi menneitä elintarvikkeita jätesäkkiin. Roskiksella häntä vastaan köpötteli yksi Ehlan ällöistä kulkukoirakavereista, joka virnuili kieli kuolasta valuen.
-Ai, tuliko nälkä vai? Toinkin teille tyhmille rakeille aikamoisen ruokaläjän, mutta älkää sotkeko, vaikka se onkin jo liikoja pyydetty, Esko murisi koiralle. Koira haukahti iloisesti, minkä jälkeen juoksi katsomaan riemuiten Eskon juuri tuomaa roskapussia. Esko oli pyörtymäisillään järkytyksestä ja päätti palata sisälle.

Sisällä Eskon ällötysvalitukset kohdistuivat tietenkin vastaheränneeseen Ehlaan.
-Onko sinun aivan pakko hengailla niiden koiriesi kanssa, kun ne tulevat sotkemaan pihan? Äskenkin vein suuren suuren roskapussillisen ällötyskokkailujasi, ja se pahuksen elukka potkaisi koko pussin kumoon nurmikolle. Eli varmaankin on levittänyt roskia ympäri pihaa. Se olet muuten sinä, joka sen kaiken siivoaa. Ja onko sinun aivan pakko pitää noita järkyttäviä alusvaatteitasi, kun kaikki ruhjeesi näkyvät niissä niin hyvin. Näytät entistäkin rumemmalta, ja milloin olet käynyt viimeksi edes suihkussa? Haiset kamalalta, Esko valitti kummastellen Ehlalle, joka ei reagoinut mitään, taaskaan. Hän vain lähti pois, kuten tavallista.
-Se olio ei taida enää edes ymmärtää, mitä puhun! Esko arveli.

Ehla meni ulos katsomaan näkyisikö koiraa vielä pihalla, mutta se oli kadonnut. Sen sijaan Merithaimenien Meri sattui kävelemään ohitse, ja Ehla meni mielellään tervehtimään tätä.
-Hyäeä iltaha, Ehla toivotti.
-Ööh, hauskaa päivän jatkoa vain sinullekin, Meri vastasi yrittäen saada käden Ehlan puristuksista irti. Se tuntui niin tahmaiselta ja inhottavalta.

Meri yritti näyttää iloiselta, muttei se ollut helppoa.
-Miten kukaan voi olla niin kuvottava? Miksi edes kävelin täällä päin? Täällä haisee niin kamalalle, ja kaikki ovat kummallisia. Ehla on niin ällöttävä, hänellä on jokin ongelma, kun ei ymmärrä, mitä me muut hänestä ajattelemme. Hän ei pidä huolta edes hygieniastansa ja on niin outo, Meri mietiskeli.

Lopulta Ehla päätti mennä pesulle, kun Eskon katkerat sanat kaikuivat päässä.
-Nayt, kuen käyn hiukqan kylpemzässä, on Eisko onnelelinen. Kylläw hän yllävttyyklin, kun näakee minyut, Ehla suunnitteli hyvin mielin laittaen vettä koirien kylvetysammeeseen (ostin sellaisen, kun ladatuissa ammeissani ei ole koirien kylvetys vaihtoehtoa), joka sijaitsi pihalla. Juuri sillä hetkellä Esko oli ulkoilemassa, ja tervehti ohikulkevaa Eemeliä, joka muuttui heti kauhistuvaksi saavuttuaan. Esko käänsi päänsä Eemelin osoittamaan suuntaan, ja hän oli hävetä silmät päästään.
-Yh, kylpisit sisällä, etkä ulkona täällä kaikkien nähtävillä! Esko kiljaisi Ehlalle, joka kummasteli, mille hänen miehensä taas suuttui.

Kylvyn jälkeen Ehla laittoi jälleen alusvaatteensa päälle ja meni kokkailemaan kerrankin tuoreista aineksista. Eskon ilme kääntyi pieneen hymyyn.
-Kerrankin olet saanut jotain aikaan, jotain kunnollista. Jos jätät ruokailusi jälkeen nuo jääkaappiin, saatankin maistaa niitä illalla kokeeksi. Nyt on mentävä "töihin", Esko kertoi. Ehla ei sanonut mitään, vaan käänsi päätänsä hymyillen hiukan.

Pian vain ovi kolahti Ehlan istuutuessa ruokailemaan. Herkullinen tuoksu houkutteli myös muita ruokapöydän ääreen. Pekko Paholainen saapui paikalle maha kurnien. Hänellä oli niin nälkä, ettei edes viitsinyt ajatella, mitä Ehla ruokaan oli laittanut.
-Ei siellä mitään sammakoita voi olla. Hyvä sitä paitsi tutustua näihin "ei-niin-hohdokkaisiin" tyyppeihin. Camilla käski minun hankkia paljon ystäviä, kun haluan varautua hänen vallankumoukseensa niin innokkaasti. Miksen siis yrittäisi saada keskustelua Ehlan kanssa? Pekko mietiskeli.
-Anteeksi, mutta saisinkohan liittyä seuraanne? Pekko kyseli. Ehla nosti katseensa vieraaseen nyökäten.
-Mainiota kauhea nälkä, Pekko totesi, mutta hänen ruokahalunsa loppui siihen, kun huomasi, ettei paikalla ollut mitään haarukkaa. Ehla ei ollut edes ajatellut tuoda esille sellaisia, hän itse nappasi sormilla leivästään palasia, ja pisteli ne suuhun. Pekko yökkäsi pari kertaa ja nousi pöydästä mitään syömättä.

Sen sijaan Pekon silmiin osui Eemeli Puska, jota hän ei tuntenutkaan kovin hyvin. Miehen innokas tanssi näytti idiootilta, mutta Pekko päätti yrittää tutustua tuohonkin hilpeään ukkoon, joten pisti itsekin tanssiksi. Eemeli oli ihmeissään, muttei antanut Pekon häiritä. Yhdessä he tanssivatkin pitkään. Ei sitten tiedä, kumman tanssi näytti tyhmemmältä; Eemelin, joka riehui rajusti vai Pekon, joka ei tuntunut osaavan tanssia yhtään, pikkuisen vaan käsiään heilautti.

Päivät kuluivat, ja eräänä aamuna Ehla huomasi mahansa hiukan kasvahtaneen. Hän oli iloinen, sillä Esko aina karjaisi hänelle jotain, kun Ehla muistutti perijän hankinnasta. Viimein onni oli koittanut, ties vaikka tyttö syntyisi, ja huolet olisivat ohi. Tyytyväisenä Ehla käveli vessaan viettäen pitkän kylvyn, joka rentoutti ihanasti.

Ehlan mielen saivat vieläkin paremmaksi rakkaat kulkukoirat.
-Vowi, minurn uskollianen ystävähni. Kiitdos, kuon jaksqat käyd5ä katsqomassa minuha! Ehla riemastui nähdessään koiran kävelevän tontille päin. Kinuski teki suloisen ilmeen, jolloin Ehlan oli aivan pakko rapsutella hiukan koiran massusta. Siitä ne tykkäsivät.

Rapsutustuokion jälkeen Kinuski juoksahti puskaan, ja Ehla oli aivan varma, että Kinuski jatkoi matkaansa muihin sen illan seikkailuista. Ehla käveli surullisena ovelle päin, kunnes kuuli iloisen hullun haukahduksen takaaltaan. Kinuski kantoi risua, jonka oli hakenut leikkivimmastaan. Ehla heitteli lemmikille innoissaan keppiä samalla, kun Esko hoiteli vihoissaan kasvimaata.

-Siellä sinä vain turhuuksia pelleilet. En minä yksin näitä halua kerätä! Esko tiuskaisi, muttei Ehla sanonut taaskaan mitään. Eskoa alkoi pikku hiljaa risoa, kun Ehla ei nykyään puhunut juuri mitään! Paikallaan vaan toljotti, eikä hänestä saanut mitään selvää.
-Olen niin kyllästynyt tuohon ikuiseen murjotukseen, vaikka mihinkään ei ole aihetta. Kukaan oikea sim ei voi ymmärtää, kaikki vain mököttävät, eivätkä tyydy mihinkään, Ehla ajatteli.
-Saat luvan edes antaa sadot hakijoille, minä en siihen ainakaan ryhdy! Esko kertoi karjaisten vihaisena.

Samassa Camilla Paholainen saapuikin pihalle sanoen kovaan ääneen:
-Mikä ihme nyt maksaa? Ei minulla ole aikaa odotella teidän typeriä satojanne näin kauaa. On vielä monta asiaa hoitelematta ja suunnittelut kaikeasta aivan kesken. Koska saan jotain hyppysiini?
-Syytä kaikesta Ehlaa. Hän ei suostu auttamaan minua, leikkii vain niitten likaisten piskiensä kanssa, Esko tiuskaisi paiskoen tomaatteja koriin.
-Tehkööt, mitä tekee, mutta ruokaa haluan, Camilla karjaisi.

Ehla tuli hakemaan Eskolta tomaattikorin, ja antoi sen sisällön Camillalle, joka näytti hyvin kiukkuiselta.
-Pyh, kestipä kauan, Camilla huokaisi repien paketin Ehlalta. Sen tehtyään kuului vain rivakas korkokenkien kolina kohti Paholaisten linnaa. Ehla ei vain voinut ymmärtää tavallisia simejä. Koko ajan kaikki tuntui olevan niin pilalla kuin suinkin.

Raskaana Ehla tunsi itsensä kovin nälkäiseksi muiden tavoin. Hän päätti kokata juuri tulleista tomaateista maukkaan kastikkeen ruokaa hiukan maustamaan. Ehla ahmi ruokansa nopeasti suuhunsa, minkä jälkeen hän päätti mennä nukkumaan. Viime aikoina väsymys tuntui lisääntyneen. Maha näyttää muuten aika megalta tossa kuvassa. .-D

Aamulla Ehla oli kiiruhtanut hoitamaan puutarhaa, joka oli täyttynyt jälleen kerran rikkaruohoista. Ehla on todellakin aivan muissa maailmoissa. Hän ei edes huomannut, kuinka Esko tervehti Jessicaa. Ehla oli alkanut viime aikoina kaipailemaan synnyinmaahansa. Siellä kaikki oli niin erilaista ja simit ystävällisempiä. Ehla tiesi kuitenkin velvollisuutensa olevan täällä eikä voisi palata.

-Hullu! Päästä irti, ennen kuin vaimosi tajuaa! Jessica sähisi yrittäen rimpuilla irti Eskon lujasta otteesta.
-Ei se mitään näe, elää ihan omissa maailmoissaan koko ajan, Esko sanoi hellittäen hieman otettaan Jessicasta.
-Tulitko minua katsomaan? Esko uteli intoillen.

-Mitä oiken kuvittelit! Jessica sanoi ärjyllä äänellä päästen viimein irti Eskon otteesta.
-Mehän sovimme, että tämä juttu on nyt ohi, ja sillä siisti. Sääliksi käy sinua, kun et tunnu pääsevän siitä yli, Jessica jatkoi.
-Mutta jos et kerran tullut minun vuokseni käymään, mitä sitten teet täällä päin? Esko ei lannistunut.
-No.. Tulin Ehlaa katsomaan, Jessica sanoi.
-Hahhaahha, tuo oli hyvä vitsi. Kuka tulisi vapaaehtoisesti katsomaan Ehlaa? Esko naureskeli.
-Minä ja Ehla olemme nykyään ystäviä, ettäs tiedät. Mutta hänellä näyttää olevan niin päljon kiireitä, että minun on nyt mentävä, Jessica sanoi poistuen pikaisesti tontilta, ettei Esko ehtisi estää.
-Turhaan yrität peittää tunteesi, näen kyllä, että ikävöit minua! Esko vielä huusi perään.

Pian Ehla siirtyi sisälle syömään. Koko talo oli likaisten lautasten vallassa. Ehla söi, muttei ikinä ehtinyt siivoamaan. Eskokaan ei jaksanut välittää, sillä miksi hän siivoaisi, kun Ehla sotkee heti kaiken uudestaan. Ehlaa ei tuntunut sotku häiritsevän, eikä se vienyt hänen ruokahaluaankaan, sillä aina vaan Ehla söi ja söi..


Koirat pitivät huolen siitä, että kaikki tuli syötyä. Elhi nuoli lautasten pohjalta kaikki ruuan rippeet, ja Memmä piti lätäköt poissa. Ehla unohti välillä ruokkia jopa hänelle tärkeät koirat, mutta onneksi ne osasivat hankkia ruokaa itsekin. Voi kun Memmä hymyilee tyytyväisesti. Taitavat nuo lätäköt olla sen lempiruokaa.


Laitanpa tähän samaan pötköön muutkin kuvat koirista. Voi että, tuo Memmän haukkumiskuva on kyllä niin suosikkini. .-D Elhikin niin innoissaan rapsuttaa korvaansa, lemmikit tekevät sitten koko ajan jotain hupsun näköistä. <3

Aivan yllättäen tavoistaan poiketen Ehla nousi ylös, kasasi lattialta muutaman lautasen, ja kantoi ne tiskattavien astioiden joukkoon. Siihen siivoaminen kuitenkin jäi, sillä Ehlaa alkoi väsyttää, ja hän päätti mennä lepäilemään. Mahan koosta päätellen vauva voi syntyä koska vaan. ,-)

Ja niin se todella syntyikin. Saman illan aikana, kun Ehla ja Esko olivat jo nukkumassa, ponkaisi Ehla yllättäen ylös alkaen ulvoa kipujensa tahtiin.
-Voitko olla nyt hiljaa? Minä nukun, Esko pyysi.
Ehla ei vastannut mitään. Hän arvasi, ettei Esko kuitenkaan haluaisi olla tukena vauvan synnytyksessä. Ehla puri huultaan yrittäen olla huutamatta niin kovaa, että Esko voisi jatkaa uniaan.

Esko ei kuitenkaan saanut enää unen päästä kiinni, joten hän päätti jäädä makoilemaan sängylle odottelemaan, että vauva olisi syntynyt.
-Olipa hauskaa sinulla herättää minut keskellä yötä. Että osaat olla itsekäs, olisit mennyt synnyttämään johonkin toiseen huoneeseen, Esko murahti, mutta Ehla ei taaskaan vastannut, vaan alkoi puhumaan omiaan:
-Uskoen vaquvan synatyvän piatn, kivkut ovait ainawkin helpotötaneet.

Ehla arveli oikein. Hetken päästä pikkuinen vauvan itku täytti pienen huoneen.
-Onpda häwn kaunuis, Ehla huudahti hymyillen. Hän ei ollut pitkiin aikoihin riemuinnut näin kovasti. Nyt hän sai lapsen, josta päätti pitää aina huolen ja opettaa kaltaisekseen. Ehla halusi tälle pienokaiselle kaikkea hyvää.
-Tugle katsohmaan, Eskko! Hädnessä oön mreidän mmolempien näktöä, Ehla kertoi riemuiten vähemmän iloiselle Eskolle.

Esko hivuttautui hitaasti sängyltä toivoen vauvassa olevan enemmän hänen näköään kuin Ehlan. Esko piti peukkuja pystyssä ja silmiään kiinni pelokkaana. Viimein, kun hän uskalsi avata silmänsä, hän kauhistui. Pikkuinen vauva, joka ei ollut tehnyt mitään väärää, oli saanut Ehlan kuvottavan ihon. Esko ei halunnut uskoa näkymäänsä todeksi, vaan laittoi kätensä suunsa eteen, ettei Ehla näkisi niin kauhistunutta ilmettä.

-Onko sinulla pakko olla niin ruma iho? Etkö tajua sen periytyvän lapsille? Esko murahti, mutta Ehla pysyi hiljaa. Hän vain silitteli vastasyntyneen vauvan päätä.
-Voitko edes kertoa, onko tuo tyttö vai poika? Esko tiedusteli.
-Hänwen nimöensä oyn Olhi, pätätin sebn äswken, Ehla vastasi.
-Ei tuo minulle mitään sano. Onko Olhi tytön vai pojan nimi? Esko marisi.

-Poajan tietsysti. Kylläd sinufn pitähisi sue ymmärtklää, Ehla päätti.
-Eih, Eskolta pääsi. Hän ei millään haluaisi saada yhtä "rumaa" vauvaa enää uudestaan.
-Olentpa onanellinen, Ehla huudahti.
-Minä en tosiaan ole. Niin pitkään ainakaan, kunnes te häivytte elämästäni, Esko ajatteli suutuksissaan. Olisi vain tyttö syntynyt. Nyt heille pitää tulla vähintään kaksi lasta.

Ehla oli sisustanut lapselleen hurmaavan huoneen jo raskauspäivillään, aikaa kun oli ollut rutkasti. Tyytyväisenä hän laittoi poikansa kehtoon näkemään kauniita unia.
-Lespää raufhassa, kylltä ismi lepdpyy, kun taottuu atsiaan, Ehla toivoi.
Kun Olhi oli nukahtanut, päätti Ehlakin mennä jatkamaan omia uniaan.

Hän yllättyi nähdessään Eskon vielä valveilla, joten päätti itsekin istahtaa sängylle makoilemaan.
-Eht mewnnytkään pnukkumaan, Ehla totesi.
-Eipä väsytä tuon kohtauksen jälkeen, Esko vastasi kyllästyneenä.
-Niion. Minultsakin menfi väsymnys siitnä hujaukasessa, Ehla myönsi.
-Joas meistä kumaagkaan emi väsymdys vaivawa, niiön emmekiö voisäi petrijää yritetää salada? Ehla ehdotti.

-No ihan sama, parempi kai hoitaa perijä nyt aikaisin, Esko puuskahti.
-Tieasin sdinunkin innomstuvan ausiasta! Ehla innostui.
-Tämä on kyllä innostuksesta kaukana, Esko kertoi, muttei onnistunut pilaamaan Ehlan riemuitsevaa tunnelmaa. Esko oli varmasti pian lämpenemään häntä päin. Ylipäätänsä Esko suostui tekemään jotain hänen kanssaan.

Seuraavana aamuna Esko heräsi varhain, kun Ehla oli jäänyt vielä nukkumaan. Eskoa huoletti, mitä tulevaisuudessa tulisi käymään, hän ei ollut mikään maailman parhaimmista iseistä. Huolestuneena hän huomasi Jessican miehen Samin kulkevan ohitse. Esko päätti unohtaa murheensa hetkeksi ja tervehti kaveriaan.
-Meille syntyi eilen vauva, Esko kertoi ohimennen.
-Oho! Et kuulosta kovin innostuneelta, onko jotain sattunut? Sami kysäisi.
-Eipä isänä oleminen oikein kiinnosta, Esko tiuskaisi.
-Äh, se on vain alkua. Kyllä sinäkin vielä innostut, Sami luuli, mutta Eskoa epäilytti.
-Mennään katsomaan sitä vauvaa, Sami huudahti.

Esko johdatti miehet Olhin huoneeseen ja otti poikansa syliinsä.
-Kumpi tuli, tyttö vai poika? Sami tiedusteli.
-Poika, ikävä kyllä, Esko kertoi.
-Eihän se niin huono juttu ole. Katos kun, meille syntyi ainakin tyttö, joten ehkä voisimme hyödyntää tätä yhteensattumaa, Sami vihjaili.
-Tarkoitatko, että Olhi ja Päivi menisivät naimisiin? Vaikka Olhi on näin ruma? Esko ihmetteli.
-Ystäviähän tässä ollaan. Eikä pidä katsella ulkoista, vaan sisäistä kauneutta, Sami huomautti.
-Tuohon et kyllä usko itsekkään, Esko naurahti.

Eskon mentyä Sami otti Olhin syliinsä.
-Olet sinä kyllä aika kummajainen, mutta Eskon mieliksi on suostuttava. Kyllä meistä vielä ystäviä tulee, ja tuskin se Ehlakaan niin kamala on, mitä Esko antaa ymmärtää. Tästähän voisi alkaa aivan uudenlaisen ystävyyden alku. Täytyy vain tutustua kaikkiin paremmin, Sami ajatteli huomaten hymyn nousevan kasvoilleen.

Juuri sillä välin Ehla oli antamassa lahjaa Aurora Sunille. Aurora ilahtui tomaateista ja kiitti kovasti lahjasta. Ehlakin ihmetteli, sillä häntä ei oltu pitkään aikaan kiitetty mistään tai tunnuttu arvostavan. Auroran pieni sana tuntui tuovan tunteen, etteivät kaikki ehkä olekaan niin ilkeitä ja koppavia hänelle.

Vuodatuksesta kopioidut kommentit & vastaukset