keskiviikko 22. huhtikuuta 2020

Osa 18: Mielistelyä (Paholainen)

Camilla ja Pekko Paholainen suunnittelivat varhain aamulla esikoispoikansa ristiäisiä.
-Ylimääräiset koristelut ovat vain turhuutta. Eiköhän täällä ole juhlakuntoista. Palvelija tietysti voisi puhdistaa paikat, likaista täällä ei saa olla. Mitähän vieraatkin ajattelisivat sellaisesta? Camilla höpötteli.
-Anteeksi, kun keskeytän, mutta aiotko kutsua tänne jotain vieraita? Luulin, ettet pidä muista taikapölyläisistä, Pekko sanoi Camillan puhetulvan väliin. Camilla huokaisi ja katsoi miestään tökerösti.
-Enhän minä heistä pidäkään! Camilla karjaisi.
-Nyt en jotenkin ymmärrä. Miksi kutsut heidät lapsemme kastajaisiin, jos et pidä heistä? Pekko kysyi.

Camilla pysyi arvaavattomana ja nousi seisaalleen.
-Et viitsisi kysellä turhia. Sellaiseen ei ole aikaa. On vielä monia järjestelyjä tekemättä, Camilla puhui.
-Mikset voi kertoa minulle suunnitelmistasi? Ärsyttää olla tietämättömänä! Pekko murahti.
-Ei sinun tarvitse ajatella ylimääräisiä. Mielistele vain vieraita, ja ole kiinnostuvasi heidän jutuista ja ongelmistaan, esitä ystävää. Sellainen käytös auttaa suunnitelmissani kaikista eniten, Camilla selitti.
-Ymmärsitkö? hän kysyi varmistaakseen.
-Tottakai. Teen juuri niin kuin sanot, Pekko lupasi.
-Hyvä, Camilla totesi naurahtaen katalasti.

Aika kului siivillä, ja hetken päästä Camilla ja Pekko olivat vastaanottamassa vieraita.
-Ihana nähdä sinua! Olenkin kaivannut naamaasi ja sointuvaa ääntäsi! Camilla tervehti, ja muiskautti Paavolle pari poskisuudelmaa tervehdykseksi. Pekko vilkuili vaimoaan ja huomasi tämän todella eläytyvän "näytelmäänsä". Pekko vain toivoi tämän kaiken olevan todellakin sitä, mitä Camilla hänelle oli kertonut. Mitä jos Camilla huiputtaisi häntä? Pekko karisti ajatukset mielestään, ja hän keskittyi annettuun tehtäväänsä.
-Hei Mika, ja myös Meri! Tervetuloa poikamme ristiäisiin. Toivottavasti viihdytte! Pekko tervehdytti hymyillen niin suuresti kuin siinä tilanteessa pystyi.

Kun kaikki kutsuvieraat oli saatu sisälle juhlimaan, saapui Camilla miehensä luo.
-Jatketaan samaan tahtiin tätä suurta mielistelyä. Kaikki tämä vaiva palkitaan vielä, älä vain luovuta, Camilla kuiski miehelleen.
-Tietysti. Onnistumme tässä vielä, Pekko vakuutteli.
-Hyvä, haen nyt Nikolaksen, ja esittelen hänet kaikille, Camilla kertoi kadoten samantien vauvan huoneeseen.

Camilla saapui nopeasti takaisin pieni poika sylissään.
-Hyvät juhlavieraat, kääntäkäähän hiukan katsettanne tänne päin ja vilkaiskaa tätä pikkuista, jonka ansiosta nämä riemuisat juhlat pistettiin pystyyn! Camilla karjaisi saaden heti itselleen pari katsojaa.

Kaikki muutkin vieraat Pekko mukaan lukien kääntyivät katsomaan Camillaa ja vauvaa. Ainut pulisija oli Ehla, joka ei tajunnut tilannetta, vaan puhui itsekseen sekavia. Camillan olisi tehnyt mieli hirttää koko sekopää, mutta hän piti itsensä kylmänä, eikä välittänytkään koko tyypistä. Hän halusi pitää itsestään nyt mahdollisimman sivistyneen kuvan, eikä aikonut raivota kenellekään.

Camillan ääni olisi kovempi ja ymmärrettävämpi kuin Ehlan, joten hän päätti vain aloittaa:
-Vielä kerran tervetuloa poikani ja suuren iloni ristiäisiin. Kiitän teitä kaikkia, kun tulitte tänään tänne. Toivoisin teidän muutenkin unohtavan vanhat riitamme ja keskittyvän vain tulevaisuuteen ja uuteen alkuun. Tänään keskipisteenämme on esikoiseni, aivan näköiseni poika, Nikolas.

Camilla asetti pojan kaikkien nähtäville. Nikolas oli vähän kummissaan suuren väenpaljouden takia, ja pojan suu jäi hämmästyksestä auki hänen tuijottaessaan edessään olevia henkilöitä.
-Ihmettelette varmaan, miksi juhlin epäperijän syntymää, sillä sehän ei ole kovinkaan suotuisaa. Haluan kuitenkin osoittaa, että lapsen syntymä oli minulle suuri riemunaihe, Camilla jatkoi puhettaan.

-Mielestäni jokaisen lapsen syntymä on juhlimisen arvoinen aihe. Mitä siitä, vaikkei vauva olisikaan perijäksi kelvollinen? Heilläkin on kuitenkin tärkeä tehtävä Taikapölyn maassa. Suvun jatkamiseen tarvitaan nainen ja mies. Jos toinen puuttuu, se ei onnistu. Siksi on tärkeä iloita poikavauvojenkin syntymästä, ei vain tyttöjen. On ilo nähdä, miten moni on tänään saapunut tänne, juhlimaan kanssamme Nikolaksen syntymää. Hän tulee vielä jonakin päivänä auttamaan jotakuta suvun jatkamisessa, Camilla puhui.

Yleisö kuunteli Camillan puhetta vähän hämillään. Miksi ihmeessä ilkeä Camilla olikin nyt niin ystävällinen? Hänhän oli aina tahtonut kaikille pelkkää pahaa ja tuskaa. Nyt nainen puhui kuin kaikki olisivat tärkeitä. Vieraiden päässä jylläsivät mitä kummallisemmat aatteet; oliko Camilla tosiaan muuttunut, vai olivatko kaikki ymmärtäneet Paholaisten perheen aivan väärin?

Flora kuunteli kummissaan muiden joukossa Camillan puhetta. Hänen mieleensä olivat palanneet ne hetket, kun Camilla raivosi heidän pihamaalleen susia jylläämään kaikki kukkaset.
-Ei Camilla oikeasti ole paha. Hän on mukava ja avulias, kun häneen tutustuu, Jasmina sanoi Floralle yllättäen.
-Minä en usko tuohon pätkäänkään, ellei Camilla suostu ottamaan susikiroustamme pois, Flora ajatteli.
Flora ei kuitenkaan saanut sanoja suustaan, jotta olisi vastannut Jasminalle. He jäivätkin sitten hiljaa istumaan vierekkäin, kunnes Camilla kertoi pöydästä löytyvän herkkuruokaa vieraille.

Kaikki saapuivat istumaan mielellään uudistuneen Camillan pöytään, tämä vaikutti nyt paljon iloisemmalta ja rennommalta kuin ennen. Camillalla tuntui olevan enemmän juttuaiheita, myös sellaisia, joita pystyi kuuntelemaan iloisena tarvitsematta pelätä mitään.
-Herkullista ruokaa tarjolla, Flora kehui.
-Tietysti minä nyt teitä varten käsken palvelijan kaikki herkut valmistamaan, olettehan kaikki kunniavieraitani! Camilla huudahti.
-Tuo on hyvin otettua, Esko naurahti.

Camilla hymyili vielä iloisesti, minkä jälkeen kaivoi pöydän alta pullollisen arvokasta viiniä.
-Ehdotan meidän nostavan maljan uudelle ystävyydelle ja hupaisille kokemuksillemme! Camilla karjaisi.
Kellään ei ollut mitään juttua vastaan, vaan he halusivat innoissaan pitää hauskaa Camillan kanssa. Maljoja kilisteltiin ja pöydässä käytiin vielä monenmoista mielenkiintoista keskustelua.

Kun kaikkien vatsat olivat aivan täynnä, päätti Camilla luoda itsestään vieläkin kiltimpää kuvaa, ja hän päätti mennä juttelemaan kaikille juhlaväelle erikseen. Sellainen käytös saisi jokaisen varmasti ajattelemaan, että Camilla tahtoi huomata juuri hänet. Ensiksi Camilla suuntasi Ehlan luo, jolle oli tiuskinut usein kaikesta. Camilla esitti ystävää ja kutitteli Ehlaa, joka vain nauroi innoissaan.

Saatuaan tarpeekseen Ehlasta, Camilla siirtyi Paula Puskan luo.
-Mistä noin nyrpeä ilme? Camilla hämmästeli.
-Muut ehkä uskovat sinusta hyvää, mutta minä en, Paula sanoi topakasti kädet lanteilla.
-Ai sen susijutun takia? Olen pahoillani siitä, olin silloin äksyllä tuulella, ymmärräthän, Camilla selitti.
-En ymmärrä, Paula vastasi.

Camillan pinna oli palaa. Miksi Paula ei voisi unohtaa susijuttua. Se on jo vanha asia.
-No, sovitaanko, jos poistan susi-kirouksen, niin annat anteeksi, ja välillämme on kaikki hyvin? Camilla teki ehdotuksen.
-Hmmm.. Kai se sitten käy, Paula vastasi kuitenkaan hymyilemättä.
-Hyvä. Sovitaan vaikka, ettei teidän tarvitse antaa seuraavalla kerralla niin paljon satoa, käykö? Camilla kysyi.
-Sopii mainiosti! Paulankin ilme kirkastui.

Paula oli niin innoissaan, että lupautui siivoamaan juhlista aiheutuneita sotkuja. Niinpä hän tarttui lähes tyhjään tarjoilukulhoon ja suunnisti vessaan, missä aikoi sen pestä.
-Olin väärässä Camillasta, hän on oikein mukava! Miten saatoin tuomita hänet sen susijutun takia, kaikille sattuu joskus huonoja päiviä. Sitä paitsi, ei se susi edes ehtinyt tuhota kukka-asetelmistamme kuin puolet... Ja minä kun olin kasvattanut niitä 20 vuotta. Nyyh... Paulan päässä pyöri ajatuksia.

Sitten siirryttiinkin tanssilattialle, ja kaikki alkoivat hytkyä innoissaan musiikin tahdissa. Camilla ja Pekko yrittivät ehtiä tanssimaan monien vieraiden kanssa, jotta heille jäisi positiivinen kuva Paholaisista.

Jopa Ehla tanssi muiden mukana, omalla oudolla tavallaan tietenkin...

Lopulta juhlat olivat ohi, ja Pekko ja Camilla siirtyivät makuuhuoneeseen väsyneinä rankasta päivästä.
-Kyllä oli raskasta esittää kilttiä. Voisitko viimein kertoa, miksi meidän pitää tehdä niin? Pekko kysyi.
-Älä ole noin kärsimätön! Sinulla pitäisi olla suurempiakin murheita mietittävänäsi, Camilla vihjaili.
-Kuinka voisinkaan muistaa jotain, kun mieltäni arveluttaa niin paljon, mitä suunnittelet! Pekko karjaisi.
-Jätä tuo kysyminen edelleenkin vähemmälle. Se alkaa ärsyttää minua, ja ärsyyntyessäni olet pulassa! Hankitaan vaan nyt se perijä, mieti vain sitä! Camilla karjaisi.
-Öh... hyvä on, Pekko sanoi peläten.

Samaan aikaan ruokasalissa kävi siivousoperaatio.
-Anteeksi rouva Kummala, vaikka oletkin täällä vieraana, olisi kohteliasta lähteä jo omaan kotiisi ennen nukkumaan menoa, palvelija ilmoitti Ehlalle, joka oli vahingossa nukahtanut pöytään.
-Jsuhlat! Täätllä oli juhlgat! Ehla pölisi.
-Täällä oli juhlat, ne ovat loppuneet jo aikoja sitten, ja muut vieraat ovat olleet jo tunteja kotona. Eiköhän sinunkin pitäisi lähteä, että saisin senkin kohdan puhdistettua, palvelija ehdotti.
-Ofho, jminä menten. Kiitozw kivoizta keekkereiztä, Ehla toivotti lähtiessään.
Kun Ehlasta lähtenyt hajupilvi oli hellittänyt, palvelija sai sanotuksi:
-En minä näitä juhlia kyllä järjestänyt. Kumma tyyppi.

Camilla päätti jätkaa kiltteilyjään, ja hän halusi rakentaa mahdollisimman vankat suhteet jokaiselle perheelle, lukuun ottamatta Pilvilinnoja tietysti. Camilla päätti aloittaa Marithaimenista. Eilinen juttelu oli jäänyt hiukan vähäiselle. Niinpä Mika ja Meri pyydettiin Camillan juttusille heti seuraavana päivänä.
-Hei, Mika! Mukava nähdä, missäs Meri on? Camilla esitti kiinnostunutta.
-Hän ei päässyt vielä tulemaan. Neri ja Mari vievät paljon aikaamme, ja täytyy järkkäillä lapsenvahtia. Meri tulee heti kun pääsee, Mika selitti.
-Ei se mitään, ovathan lapset tärkeitä, Camilla sanoi, ja Mikalle tuli heti lämpimämpi olo, Camilla oli muuttunut päivässä ylikiltiksi kaikkia kohtaan! Tämä ihmetytti, muttei ketään haitannut.

Vielä samana päivänä taikapöly nosti ilmaan pikkuisen Nikolaksen, joka saisi kokea taaperuuden ilot ja surut.

Tässä katalannäköinen Nikolas, äitiinsä tullut.

Camilla ja Pekko eivät kuitenkaan ehtineet tulla katsomaan kasvanutta vaaviaan, heidän kun piti viihdyttää Meriä ja Mikaa. Camilla ei olisi millään jaksanut kuunnella köyhien ongelmia. Hän yritti kestää kyllä mitä vain, jotta pääsisi hallitsemaan koko Taikapölyä.
-Onko teidän perheessänne ilmennyt mitään suuria ongelmia? Camilla kysäisi. Kiero nainen tykkäsi kuunnella juttuja muiden kurjuudesta, ja avautuva osapuoli tunsi puolestaan helpotusta päästessään kertomaan huolistaan jollekin.

Illalla vaihdettuaan pyjaman päälleen Camilla huomasi mahansa kasvaneen. Hänen haaveessaan olisi nähdä viimein jo perijä. Lapset tässä hitaasti etenevässä vallankumouksessa tekevät vieläkin hitaampaa. Camilla oli kärsimätön ja halusi päästä jo määräilemään Taikapölyn asukkeja. Siksi hän harjoitteli koko illan uusinta puhettaan, joka toivon mukaan tulisi muuttamaan kaiken. Sen täytyi kuulostaa vakuuttavalta ja mahdollisimman hyvältä.

Kun Camilla kyllästyi tylsään jankkaamiseen peilin edessä, hän päätti mennä vilkaisemaan Pahista. Yhdessä sitten leikittiin kisulelulla oikein makeat hupituokiot.






Tässä muuten kaikki Pahiksen ihanat kuvat. Tästä kissasta tulee otettua sitten joka osaan monta kuvaa. <3

Ajan myötä Camilla huomasi Pekon harjoittelevan joogaliikkeitään niin usein, että oli huimasti parantunut. Tuollainen joogaus kuitenkin ärsytti Camillaa. Oli aivan turhaa käyttää energiaansa joihinkin turhanpäiväisiin asentoihin. Varsinkaan kun niistä ei ollut mitään hyötyä.
-Lopeta, minua kuvottaa katsella sinua! Camilla valitti.
-Teen tätä niin kauan, että kerrot suunnitelmasi. Muuten minun täytyy turvautua kunnon parantamiseen, Pekko puhui tönkösti pientä liikahdustakaan tapahtumatta.
-Aivan sama minulle, mitä sinä puuhaat. Minä menen ainakin katsomaan Nikolasta! Camilla karjaisi ja lähti raivoissaan pois huoneesta.

Nikolaksella oli tylsää yksikseen, ja poika riemastui kovasti, kun äiti ehti käydä katsomassa.
-Eiköhän opeteta sinut sitten kävelemään. Se on tosi tärkeä taito. Täytyyhän sinun kataluuksia suunnitellessa ottaa pari askelta. Minä en ainakaan pysty suunnittelemaan paikoillani, Camilla puhui viekkaasti. Nikolas vain kikatti, ja hän oli valmiina aloittamaan opinnot. Camilla siirtyi vähän matkan päähän kertaakaan lämmittelemättä Nikolaksen kävelemisen muistia.

Nikolas oli kuitenkin viisas taapero ja onnistuikin kävelemään Camillan luo. Aika oli kehittänyt pojan todella taitavaksi kävelijäksi, ja vanhemmilla oli syytä olla ylpeitä.
-Hyvä, kyllähän sinusta vielä pahojen suunnittelija tehdään, Camilla totesi katalasti pojalleen, joka tuntui olevan tunnelmassa mukana. Nikolas halusi olla yhtä taitava pahantekijä kuin äitinsäkin.

Hetken päästä palvelija toi Nikolakselle tuttipullon tämän ruoka-ajan takia. Samaan aikaan ovesta astui myös Pekko, joka suuntasi heti katsomaan vaimoaan.
-Koskahan tämä vauveliini syntyy? Pekko tuumaili hieroessaan Camillan mahaa.
-En tiedä, eikä juurikaan kiinnosta. Ei pahemmin tekisi mieli synnyttää, ja vauvat yleensä hidastavat suunnitelmia, Camilla murahti.
-Hyvinhän meillä on mennyt tähäkin asti. Vakuutan sinulle, että se vallankumous onnistuu, eikä tämä vauva häiritse sitä mitenkään, Pekko rauhoitteli.
-Olisi tällä kertaa edes tyttö, Camilla tiuskaisi vielä.

Samassa Nikolas tiputti tuttipullonsa lattialle ja alkoi parkumaan.
-Opeta poika puhumaan. Minä en jaksa enää. Raskaus vie kauheasti voimia, ja vaikka olenkin kaikkivaltias-ainesta, täytyy minunkin joskus levatä, Camilla selitti.
-Mielelläni opetan Nikolasta! Pekko karjaisi iloisena.
-Hyvä, se tästä olisi vielä puuttunut, jos et olisi halunnut, Camilla sanoi ja katosi huoneesta.

Pekko istahti Nikolaksen eteen ja alkoi puhumaan sanoja, joita Nikolaksen olisi pitänyt toistaa. Poika ei kuitenkaan halunnut, sillä hän tiesi, ettei isi raivoaisi niin kuin äiti, jos pikkuinen jättäisi hommat hoitamatta. Vasta äskenhän Nikolas opetteli kävelemään, miksi pitäisi vaatia niin paljon?
-Poika kiltti, sanoisit nyt sukunimesi. Paholainen on kiva sana, Pekko pyyteli, mutta Nikolas pysyi vaiti.
Pekko huokaisi, ja yritti uudestaan, tälläkin kertaa tuloksetta.

Kun Pekko yritti jankata edes jonkun yksinkertaisen sanan Nikolaksen pieneen päähän, söi Camilla tyytyväisenä ruokaa. Oli ärsyttävää, kun koko ajan ajatukset sekosivat tarpeiden huonontumisen takia. Nytkin Camilla joutui tekemään kahta asiaa yhtä aikaa. Hän muussasi ruokaa suunnitellen samalla mitä katalampia aatteita.

Camillan nukkuminenkin oli jäänyt pahasti vähäiselle, kun tämä oli suunnitellut niin innoissaan toimenpiteitä, nukkumaanmenoaikaan tietenkin. Siksi Camillan oli vihdoinkin nukuttava kaikki velkansa pois ja rauhoituttava hiukan. Eihän kukaan voinut toteuttaa ovelia suunnitelmiaan onnistuneesti väsyneenä. Täytyi olla virkeänä ja seurata tilannetta.

Vuodatuksesta kopioidut kommentit & vastaukset

1 kommentti:

iikku kirjoitti...

Camilla ja Pekko tosiaan näkevät paljon vaivaa mielistelyyn. .--D Voin kuvitella mitkä päänsisäiset taistelut siitä syntyvät, kun täytyy esittää ihan päinvastaista persoonaa. .---D Vaikuttavaa! Camillan täytyy pitää pää kylmänä ja keskittyneenä tavoitteeseen, ja samaan aikaan hän kasvattaa tulevaa sukupolvea, vau. .-o Camilla ei varmasti puhu Pekolle suunnitelmistaan, koska ei halua tämän möläyttävän jotakin paljastuksia taikapölyläisille. Pekko ei ole kaikista terävin. .-D Ja pöh Camilla, joogassa vaaditaan paljon kärsivällisyyttä ja kehonhallintaa, mikä on hyväksi kaikista kieroimmallekin simille! Ja täytyyhän nyt joillain keinoilla saada päästää irti ylimääräisestä kiltteydestä aiheutuvat sivuoireet. .--DD Tykkäsin paljon Nikolaksen kastajaisista. Hyvä että poikavauvojakin välillä ylistetään, vaikka Camilla ei välttämättä tarkoittanutkaan sanojaan. .---D Tykkäsin paljon osasta. On mielenkiintoista lukea Camillan suunnitelmista. .-D Paholaiset on mun suosikkiperhe. .-D Oi, Pahis on muuten ihanan hullu ja villi kissa! <3