torstai 7. toukokuuta 2020

Osa 20: Jäätävää tunnelmaa (Sun)

Vaikka Jääpuikot nauttivatkin täysillä uudesta pitkästä talvesta, oli Suneilla aivan toinen ääni kellossa. Aurora huomasi ensimmäisenä ilman viilenneen kaikista taikapölyläisistä, vaikkei ilma vielä edes ollut kovin kylmä. Aurora vain tunsi sen. Hänellä oli sentään lämmön ja valon voima, ja hän huomasi niiden huventuvan, kuten ennen talven tuloakin.
-Jonkin täytyy olla pielessä. Tähän aikaan Taikapölyssä kuuluisi nauttia lämpöisästä kesästä.

Aurora sai varmistuksen mietteilleen katsellessaan puita ja muuta kasvistoa. Ruoho oli nuutunutta, puut eivät kukkineet ja taivas oli harmaantunut.
-Selvästi talven merkkejä. Mutta miten ja miksi? Minusta tuntuu, ettei tässä kyllä ole puhtaat jauhot pussissa. Luonto olisi osannut varautua aiemmin, Aurora mietiskeli. Hänen mieleensä ilmestyivät samantien Jääpuikot. Kuka muukaan se voisi olla? Auroraa vain ihmetytti, mistä Jasmina on saanut sellaiset voimat. Ei Aurora itse ainakaan pystyisi muuttamaan Taikapölyä pelkästään kesäiseksi, hänellä ei riittäisi voimat. Asiassa oli mukana niin paljon mätää. Aurora heräsi ajatuksistaan vasta, kun erittäin kylmä pohjoistuuli piiskoi häntä käsivarsille.
-On parempi mennä sisälle. Täytyy miettiä vain asiaa kaikessa rauhassa. Muille ei saa hiiskahtaakaan, he eivät huomaa mitään eroa ilmastossa. Jos alkaisin väitellä varmistamattomia päätelmiä, minut leimattaisiin mielisairaaksi, Aurora pohdiskeli.

Aurora käveli suoraan ruokapöydän äärelle yrittäen käyttäytyä mahdollisimman normaalisti. Siltä se ei kuitenkaan näyttänyt. Auroran vointi oli saanut suuren määrän talven kylmyyttä sisuksiinsa, minkä vuoksi hän oli huonovointisempi.
-Milloin se ruoka saapuu? Minä näännyn! Aurora valitti pidellen kädellään tyhjää vatsaansa. James oli tietenkin tästä hiukan ihmeissän, mutta päätti lohduttaa vaimoaan:
-Kohta palvelija tuo meille aterian. Malta vain odottaa.

Kun ruoka lopulta saatiin pöytään asti, ei Aurora ehtinyt syödä edes paria lusikallista, vaan nukahti suoraan lautasen päälle. James oli tietenkin hyvin ymmällään tapahtuneesta, ja hänellä meni kauan aikaa ennen kuin edes tajusi herätellä Auroran. Sen jälkeen pari ei puhunutkaan koko loppu ruokailun aikana yhtikäs mitään.

Aurora tiesi mokanneensa ja pahasti. Siksi hän yritti näyttää olevansa ylienerginen ja jumppasi niin lujaa kuin ikinä vain jaksoi. Jamesta hän ei kuitenkaan pystynyt huijaamaan. Mies näki tämän koko jutun jo Auroran naamasta, joka ei aikoihin ollut ollut noin kalpea ja huolestunut yhtä aikaa. Jameskin vaistosi, ettei kaikki ollut hyvin, muttei tiennyt miten selittää asian Auroralle. Ehkä kyseessä ei olisikaan mitään vakavaa. Auroralle ja monelle muullekin naiselle voi tulla paineita oman tehtävänsä suorittamisessa, eikä James halunnut ottaa asiaa puheeksi, jos hänen vaimollaan ei edes olisi mitään hätää.

James päätti mennä ulkoilemaan ja törmäsikin pihalla Camillaan. Kohteliaana James päätti mennä tervehtimään Paholaista. Olivathan he sentään kutsuneet Sunien väen vauvansa nimeämiseen.
-Miksi pidät takkia päällä, nythän on kesä? James kummasteli Camillan vaatetusta.
-Minusta täällä on vähän viileä, ja luulenpa muutenkin, että talvi tulee aikaisemmin tänä vuonna, Camilla pölisi. Camillan huomautettua asiasta James tunsi, ettei tänään ollut maailman lämpimin päivä, muttei vielä todellakaan tarvittaisi talvitakkia.

-Mutta miksi talvi tulisi aikaisemmin? Ainahan se on ollut samaan aikaan, James huomautti.
-Voi, mutta ajat muuttuvat. Mikään ei pysy samanlaisena ikuisesti, Camilla sanoi leveästi virnistellen. James ei osannut enää vastata. Aivan kuin Camilla tietäisi jotain, mitä muut eivät... James päätti kuitenkin mennä sisälle, sillä Camillan seurassa tuli väkisinkin viileä tunnelma. Jopa Jamesin käsikarvat nousivat pystyyn.

Illalla juhlittiin perheen nuorimmaisen, Antin, synttäreitä. Taikapöly oli tällä kertaa aika paakkuista. .'--DD Nähtävästi äkillinen ilmaston viileneminen esti normaalia taikapölyä tulemasta Suneilla.

Ja tältä näyttää pikkuinen Anttimme kasvettuaan. Suloinen, niin kuin kaikki taaperot aina. .--) <3

James alkoi heti innoissaan opettaa Anttia kävelemään. Aamu istui tylsistyneenä sohvalla. Hänellä ei ollut mitään tekemistä. Aluksi hän oli yrittänyt lukea kirjoja, muttei siitä tullut mitään, ja Aamu jätti kirjat lattialle, josta palvelija saisi ne sitten kasata. Aamun tylsistyneet huokailut kantautuivat Jamesinkin korviin.
-Mikä on, päivänsäde? James kysäisi.
-En keksi mitään tekemistä. Huominen jännittää minua, Aamu paljasti.
-Ai tarkoitatko syntymäpäiviäsi? Nehän jännittävät kaikkia, mutta sinä kasvat huomenna erittäin tärkeään ikään, joten eiköhän parasta tekemistä olisi nukkumaanmeno, jotta jaksat huomenna, James neuvoi.
-No okei, Aamu vastasi, vaikka tiesikin, ettei tulisi saamaan unta hetkeen.

Niin Aamu kiipesi portaita pitkin yläkertaan, jossa hänen huoneensa sijaitsi. Yllättäen väsymys jo saapuikin, ja Aamu päätti käpertyä heti peiton alle lämpimään. Aamua jännitti kuitenkin niin paljon, ettei saanut unen päästä kiinni, vaikka väsyttikin aina vain enemmän. Hänen pienessä päässään ehti pyöriä monia mukavia ajatuksia huomisista täydellisistä synttäreistä.
-Sinne tulee hyvä tarjoilu, ohjelma, mahtavia tyyppejä, ja Johannes. Ah, meistä tulee niin ihana pari! Aamu unelmoi juuri ennen nukahtamistaan.

Hetken päästä myös kasvusta väsynyt Antti tahtoi päästä nukkumaan, joten James kantoi vauvan omaan pikku kehtoonsa.
-Hyvää yötä, isin suosikki poju! Nuku hyvin ja ole pirteänä aamulla, James kuiskasi silitellen samalla poikansa pehmeää poskea. Antti hymyili unisena ja lopulta kaatui selälleen nukkumaan. Jamesin oli pakko jäädä katsomaan Antin nukkumista hetkeksi, poika oli niin lutuinen! <3

Sillä hetkellä Aurora oli nukkunut jo hyvän aikaa, kun ei valveillakaan millään pystynyt olemaan. Vaikka hän päälisin puolin näytti rauhalliselta, sisällä velloi pahemman kerran. Aurora näki kamalia painajaisia, jossa Jasmina viskoi häntä suurilla jääkimpaleilla, eikä Aurora pystynyt pakenemaan heikkoutensa vuoksi.
-Ei... en halua... kuolla, Aurora puhui unissaan.

Kun Aurora heräsi painajaisiinsa, hän huomasi Jamesinkin viimein tulleen nukkumaan. Mies sitten jaksoi valvoa leikkien lapsien kanssa, ja tuollainen ominaisuus sai Auroran aina hymyilemään. James niin tykkäsi lapsista! Aurora sai mieleensä ensimmäistä kertaa koko päivän aikana jotain onnellista mietettä. Hän asetti kätensä vatsansa päälle rentoutuen, ja aikoi tuumailla samalla lisää. Ajattelu jäi kuitenkin sikseen, kun Aurora tunsi kuhmun vatsassaan.
-Oi, taidan olla taas raskaana! James varmasti ilhatuu, Aurora tuumaili. Hetkessä hän ymmärsi, miten oli ollut niin huonovoitinen. Ehkei kaikki riippunutkaan vaan ilmaston viilenemisestä. Ehkei hätä ollutkaan tämän näköinen, jos hän olikin vain kuvitellut koko homman. Raskauden aikana päässä saattaa mullistella mitä kummallisempia aatteita. Aurora huokaisi helpottuneena ja kömpi takaisin peiton alle nukkuen koko loppu yön hyvin.

Aamulla James, Aamu ja Aurora olivat heränneet varhain pirteinä, ja palvelija oli kokannut heille jotain ihanaa lämmintä aamupalaa.
-Aamu kultaseni, silmissäsi oikein kimaltelee. On niin iloista nähdä sinut noin onnellisena! Aurora huudahti.
-Niin, iltapäivällä kutsutaan kaikki synttärivieraat paikalle! En malta odottaa niitä juhlia! Aamu intoili.
-Minustakin on todella ihana ja liikuttava katsella, kun pikkutyttöni kasvaa ja kehittyy. Mieti, olet jo lähellä aikuisuutta, ja vallan ottamista itsellesi, Aurora totesi.

-Niin, Aamu vastasi aurinkoisesti.
-En malta odottaa aikuisuutta! Haluan naimisiin Johanneksen kanssa, ja sitten me saadaan monta lasta, ja eletään onnellisena koko elämämme! Aamu jatkoi. Aurora ja James naurahtivat tyttärensä haaveille. Hienoa että hän odotti tulevaisuudeltaan paljon hyviä asioita. Aamun pitäisi kuitenkin ymmärtää, ettei elämä aina ole yhtä aurinkoista ja helppoa, vaan joskus sadepilvet peittävät auringon. He halusivat kuitenkin katsella Aamun iloisesti hymyileviä kasvoja, ja jättää mainitsematta mahdolliset hankaluudet.

Aamun mentyä James laski kätensä pöydälle, ja Aurora tarttui siihen.
-On ilo katsella pikku aurinkoamme, James sanoi.
-Niin, onhan se. Kuule... Minun pitäisi kertoa sinulle yksi juttu, Aurora mutisi.
-Mikä on vialla? James kummastui.
-Ei mikään, olen vain raskaana, Aurora selitti. Jamesin silmät kirkastuivat Auroran sanottua ne sanat.
-Oletko tosissasi? Aivan mahtavaa, että saamme lisää pikku aurinkoja! James riemuitsi.
-Aavistelinkin, että olisit innoissasi uutisesta, Aurora vastasi hymyillen.

Päivällä sattui hallitsijaperheen Peter Pilvilinna kulkemaan Sunien talon ohi. Aurora kiiruhti tervehtimään Peteriä ja kummasteli samalla tämän asua.
-Meillä päin ilmat ovat viilenneet. Jääpuikkojen luota tuntuu tulevan kylmää ilmaa, Peter selitti.
-Arvasinhan, Jasminalla on jotain tekemistä tämän kanssa, en kuvitellut! Aurora mietti, muttei kuitenkaan halunnut paljastaa epäilyjään Peterille.
-Onneksi asumme kaukana Jääpuikoista, niin kylmyys ei tunnu täällä kovin hyvin, Aurora sanoi ääneen.

Tietenkin Peter jäi päivälliselle, jota olivat syömässä ainoastaan hän ja Aurora. Aamu oli aurinkokoulussa, ja James puuhasteli yläkerrassa Antin kanssa. Puheenaiheena toimi tietenkin vanha tuttu: Aamun ja Johanneksen tulevaisuus.
-Aamu täyttää tänään vuosia, jolloin hän on taas saman ikäinen Johanneksen kanssa, Aurora selitti.
-Jaa, teille taitaa tulla kovat pirskeet, Peter arveli.
-Vielä emme ole ketään kutsuneet, mutta valmistelen pian kutsuvieraslistan, ja palvelija saa soitella ne läpi. Ja tietenkin teidän perheenne saa kutsun, olettehan tulossa? Aurora varmisteli.
-Ilman muuta, Peter lupasi.

Myös Aamu hankki vieraita juhliinsa.
-Kai sinä pääset sitten tulemaan juhliini? Aamu varmisteli asiaa Hauelta.
-Joo, voidaan tulla porukalla koko perhe, Hauki lupasi.
-Jee, kivaa! Haluan suuret juhlat ja paaaaljon vieraita! Aamu nauroi innoissaan.

-Mun täytyy alkaa tästä lähtemään, jotta ehdin laittautua iltaa varten, Hauki selitti.
-Onko poikienkin tälläydyttävä? Aamu naurahti.
-No, ainakin meidän välikäsien, ettemme ihan rahvailta näytä teidän ylhäisten juhlissa, Hauki selitti halatessaan Aamua hyvästiksi. Aamu nyökkäsi ja päästi Hauen lähtemään. Hän ei tosiaan halunnut ala-arvoisia tai edes heidän näköisiään juhliinsa!

Aurora nousi pöydästä, mutta tunsikin yllättäen kovaa huimausta, ja löysi pian itsensä istumasta maasta.
-Mitäh? Mitä kummaa tapahtui? Aurora kummasteli. Ei ollut mitenkään normaalia kuupahtaa keskellä päivää jaloiltaan. Taustalla oleva Hauki vaan nauroi. .--D Hänen tälläytymismatkansa keskeytyi pahan kerran.

Aamun kasvuhetkeen ei ollut enää paljoa aikaa. Vieraat saapuisivat pian, ja Aurora ja Aamu odottelivat.
-Onkos nyt kivaa, kun kasvat? Aurora kysyi, kun ei muutakaan tullut hänen mieleensä.
-Muuten ihan kivaa, mutta oliko sun pakko kaatua silloin päivällä vieraiden edessä? Nyt Hauki on kuitenki juorunnut kaikille, miten nolo mun äiti on! Aamu tiuskaisi nyrpistäen nenäänsä. Aurora kummasteli tyttärensä vastausta. Ei hän ennen ollut puhunut tuohon sävyyn äidilleen. Ettei vaan olisi jo teini-iän kapinointia ilmassa..?

Lopulta vieraat saapuivat, ja kaikki kerääntyivät Aamun ympärille seuraamaan suurta tapahtumaa. Aamu oli hommannut Johannekselle oikein eturivipaikan, josta tämä pystyisi seuraamaan tyttöystävänsä kasvua. Johannes ei ollut kovinkaan innoissaan, varsinkin, kun hänen kenkänsä kastuivat läpi lattialla olevan lätäkön takia, mutta hän ei voinut hievahtaa paikaltaan, sillä Aamu ei suostunut kasvamaan, ellei Johannes olisi juuri siinä. Toisella puolella olivat James ja Aurora, jotka tietenkin halusivat olla näkemässä tulevan perijän kasvun oikein läheltä.

Lopulta kaikki oli valmista, ja taikapöly alkoi kerääntyä Aamun ympärille. Tällä kertaa se oli onneksi normaalia eikä paakkuista, kuten viimeksi. .--D Aamua jännitti aivan hirveästi, jos mokaisikin jotenkin kaikkien näiden silmien alla! Aamu kuitenkin itsevarmana uskoi onnistuvansa, miksi ei onnistuisi? Hänhän oli aina onnistunut kaikessa mitä teki.

Taikapölyn hälvettyä Aamun ympäriltä kiiruhti tyttö vessaan laittautumaan. Aurora, Peter ja James menivät varaamaan sohvapaikat.
-Tästä voimme kätevästi seurata, miten lastemme ilta sujuu, Aurora hihitteli.
-Niin, eivätkä he varmasti tajua mitään. He näkevät varmasit vain toisensa, James arveli.
-Ihan hämäyksen vuoksi esitetään, että katsoisimme telkkaria, Peter keksi ja piteli kaukosäädintä kädessä esittäen etsivänsä viihdyttävää kanavaa.

Joitakin vieraita ei kiinnostanut edes koko kasvu, ja he olivat tulleet paikalle vain tarjoilujen vuoksi. Florakin oli vain leikkimässä Arttu-koiran kanssa, joka oli innoissaan huomiosta. Se ei ollut perheeltään saanut pitkään aikaan hellimistä, kun kaikilla tuntui olevan muita kiireitä.

Lopulta vessan ovi aukeni, ja katseet kääntyivät sieltä saapuvaan Aamuun päin. Tämän näköinen Aamu on siis teininä. .--)

Aamu käveli suoraan Johanneksen silmien eteen alkaen samantien poseeraamaan kaikista parhaimpia "Johanneksen hurmaus"-asentoja. Aamu halusi herättää Johanneksen huomion niin, ettei tämä muita näkisikään koko iltana. Ikävä kyllä Johanneksella ei ollut aikeitakaan mennä Aamun kanssa juttusille. Onneksi Kuha oli sattunut juuri sopivasti paikalle, että hän sai edes jonkunlaisen juttukumppanin. Olivathan he sentään ystäviä, joten onhan se aivan mahtava tekosyy saada jutella ensin Kuhan kanssa.
-Mitä sä vielä siinä seisot? Etkö näe Aamua, joka odottaa aivan selvästi sun aloitetta! Kuha kuiski.
-Äh, siinähän se paha juttu juuri onkin! Mä en halua Aamun kanssa naimisiin! Johannes vastasi takaisin vaivaantuneena.

-Siis mitä? Et halua Aamun kanssa naimisiin! Mutta...! Kuha karjahtei järkyttyneenä.
-Shh. Ei niin kovaa, en halua että kaikki saavat tietää! Johannes hillitsi ystäväänsä.
-Oho, anteeksi. Onneksi kukaan ei kuullut. Mutta eikö sulla Pilvilinnana olisi oikeus valita itse puolisosi? Kuha kysyi.
-No olisi, mutta isä ja... äiti tykkäävät niin kovasti Suneista. En halua tuottaa pettymystä, kun täällä niin vähän tyttöjäkin on, Johannes perusteli. Pahaksi onneksi he eivät voineetkaan arvata, että heidän juttujaan kuunneltiin paraikaa.
-Jaahjaah... eipä olisi tuosta Pilvilinnastakaan uskonut... Ahven mietiskeli punoen jo katalaa juonta.

Hän kiiruhti vauhdikkaasti veljensä Hauen juttusille.
-Pidätkö sä Aamusta? Katseletkin sitä koko ajan kuolaa valuen, Ahven kysyi.
-Äh, oonko mä niin läpinähtävä? Mitä väliä, vaikka pitäisinkin? Aamu menee naimisiin Johanneksen kanssa, ja se siitä. Mun on turha edes haaveilla, Hauki harmitteli.
-Mutta arvaapa, mitä mä kuulin äsken, ja ihan itse Johannes Pilvilinnan suusta! Ahven arvuutteli.
Hauki ei sanonut mitään, joten Ahven jatkoi:
-Se ei pidä Aamusta, suunnilleen kammoaa sitä! Sulla on tilaisuus, nyt tai ei koskaan! Ahven kannusti.
-Mutta... Oletko varma? Hauki epäröi.
-No joojoo! Mee jo! Ahven pakotti tönäisten Hauen suoraan Aamun naaman eteen.

-Ai... Moi Aamu, Hauki sanoi tuntien, kuinka hänen naamansa alkoi punottaa.
-Ai terve, kiva että pääsit juhliin. Mutta tota mä olinkin juuri menossa tonne Johanneksen luo, kun se ei ihan tajua, että odotin sen hakevan mut. Mieti, miten hölmö! Aamu naurahti tähyillen Johanneksen suuntaan. Hauki tunsi itsensä idiootiksi. Oliko Ahven puhunut edes totta? Jokin kuitenkin sai hänet luottamaan veljeensä, ja hän päätti yrittää vielä.

-Hei... Älä mee, Hauki sanoi pysäyttääkseen Aamun. Varmuuden vuoksi hän tarttui tyttöä olkapäästä, jottei tämä karkaisi.
-Mitä sä nyt? Aamu kummasteli katsoen hymyillen Haukea. Hauki tuijotti Aamua lumoutuneena. Nyt tai ei koskaan! Hauki päätti.
-Mä... tuota, sä olet kiva silleen... muutenkin kuin kaverina, Hauki sai sanottua selkeästi sönkötyksensä keskeltä.

Aamu tarttui Hauen käteen, mutta Hauki säikähti sitä, ja kiskaisi kätensä pois. Aamu jäi kuitenkin pitämään kättään siihen, missä Hauki oli omaansa äsken pidellyt.
-Hihi, Hauki, mutta miksi sä tuon mulle nyt kerrot? Aamu kysyi yllättäen.
-Minä... Hauki aloitti, mutta sanat takertuivat kurkkuun.
-Kiitos huomiosta, mutta mä olin kyllä menossa Johanneksen luo. Se on mun tuleva mies, kyllähän sä ymmärrät, Aamu hihitteli. Hauki oli vain ällistynyt. Hän tunsi sydämensä rysähtävän miljoonaksi pirstaleeksi. Miten Aamu pystyi olla noin kepeä tällaisen asian jälkeen? Ehkei hän vain tajunnut Hauen olevan tosissaan.

Taustalla Kuha ja Johannes seurasivat tilannetta huolestuneina. He eivät tietenkään voineet kuulla, mitä kaksikko keskusteli, mutta Aamun hihittelystä ja muistakin eleistä päätellen heillä oli hauskaa.
-Katso nyt, olisitko koskaan uskonut rakkaasta veljestäsi? Johannes tiuskaisi ärtyneenä.
-En tosiaan, ei Hauki yleensä ole tuollainen. Miten hän kehtaa? Ja vielä suoraan nenäsi edessä! Kuha huudahti.
Johannekselle alkoi ärtymys nousta pintaan. Vaikkei Aamu ollutkaan hänelle se unelmien tyttö, tuollainen liehittely ei ollut mukavaa katseltavaa. Johannes ei saisi tuottaa pettymystä kenellekään!

Hetken päästä Hauki käveli heidän edestään reippaasti hirnuillen. Hänen päässään soivat Aamun iloiset sanat ihanista syvänmeren värisistä silmistä ja hassusta tukasta. Hauki tunsi olonsa kerrankin paremmaksi kuin hallitsija perheen lellikakara. Hän haaveili edelleen Aamun kanssa seurustelusta. Ahven saapui seuraamaan tilannetta vierestä ja vinkkasi silmäänsä Hauelle, joka suorastaan kukoisti. Johannesta alkoi epäilyttää entistä enemmän. Hän ei tiennyt, mitä tuo ketku oli jutellut Aamun kanssa. Hauki teki pikaisen silmäyksen Johannekseen, jonka päästä suorastaan pulputti savua. Hauen katse sai Johanneksen vielä enemmän raivostumaan.

-Tuollainen arvoton fisuperheen poju ei varattua ja arvostettua "tyttöystävääni" vie! Minä sille vielä näytän! Johannes mietiskeli. Yhtäkkiä "ikävä" Aamukin oli saanut uuden piirteen, eikä Johannes halunnut tulla naurunalaiseksi Hauen kaltaisen tyypin takia. Eniten Johannesta potutti, että Hauki tunkeutui hänen suunnitellulle reviirilleen ja oli ikään kuin "parempi" kataluutensa ansiosta. Johannes ei vielä tiennyt, mitä kehittelisi, mutta jonkinlaisen opetuksen Hauki ansaitsi.

Aamun synttäribileet olivat saada dramaattisen lopun Hauen flirttailuyritysten vuoksi. Hetkellisen keskustelun jälkeen Aamu kohotti kuitenkin leukansa kauniisti yläviistoon ja lähti kävelemään kuin huippumalli Johanneksen luo jättäen Hauen yksin nurkkaan ihmettelemään. Johannes oli vieläkin vähän kummissaan juuri tapahtuneesta eikä oikein tiennyt, mitä ajatella. Aivan kuin kaikki olisi muuttunut jälleen ennalleen Aamun suhteen. Tyttö tuntui taas niin samalta tylsältä ja kiinnostuttamattomalta, eikä Johannes tiennyt, miten tulisi selviämään kyseisestä illasta. Suunnattomasti häntä ihmetytti myös, mistä edellinen mustasukkaisuuskohtaus oli oikein tullut?
-Taidankin tästä lähteä, Kuha totesi kuullessaan Aamun hilpeän naurahduksen.

Aamu ei turhia odotellut, vaan hän kietoi kätensä Johanneksen ympärille yrittäen painautua tähän kiinni. Jokin sai kuitenkin Johanneksen työntämään Aamun pois. Lämpöä hehkuva Aamu ei tuntunut mukavalta. Ihan kuin hän olisi yrittänyt polttaa Johanneksen. Aamu ei ollut ikinä tuntunut niin tuliselta, vaikka monia kokemuksia he olivatkin yhdessä jo kokeneet.
-Mitä nyt? Aamu kysyi jälleen aurinkoisesti hymyillen.
-E...ei mitään! Minua vain vähän jännittää... Johannes vastasi melkein kuiskaten. Hänen oli aivan pakko keksiä jokin järkevän kuuloinen perustelu.
-Voi sinua, enköhän saa sen jännityksen kohta karkoitettua! Aamu hihkaisi uskoen kaikki Johanneksen sanat.

Aamu painautui taas lähemmäs, eikä Johannes uskaltanut enää vastustaa, vaikka hänestä epämiellyttävältä tuntuikin. Johannes tunsi olonsa todella kuumaksi, ja mitä kauempaa he siinä seisoivat, sitä enemmän lämpöä tarttui myös Johannekseen. Poika yritti näyttää onnelliselta, ja varoen hän kohotti käsiään, jotta saisi joukkoon viileämpää ilmaa, hän suorastaan paloi! James vilkuili salaa nuoriin päin ja raportoi tapahtumat koko aikuisporukalle.
-Oi, katsokaa! He ovat selvästi hulluna toisiinsa!! James totesi pidätellen suurta riemunpuuskaansa.

Joku muu ei kuitenkaan ollut tyytyväinen tilanteeseen. Hauki seurasi tapahtumia sivusta katsellen. Häntä ärsytti niin paljon! Pitikin hänen ihastua tyttöön, joka särki hänen sydämensä, eikä edes tajunnut tekojaan. Ja Johannes, mikä hänkin luuli olevansa? Ei ollut edes pokkaa sanoa, ettei oikeasti välitä koko hyypiöstä. Hauki tunsi suurta vihaa molempia kohtaan, ja pelkästään näiden katseleminen sai kylmät väreet nousemaan selkään.
-Saatte vielä nähdä, ettei minun kanssani leikitä! Hauki ajatteli.

Samassa radiosta alkoi soida Aamun lempibiisi, ja tyttö paloi halusta tanssia. Siksi hän vetäisikin Johanneksen hieman sivumpaan radion luokse, ja siinä he sitten tanssivat pitkään. Johanneksesta tuntui jälleen ihanan vapaalta; viileä ilma pyyhkäisi hänen lävitseen, vaikka Aamusta hiemän säteili lämpöä vieläkin häntä kohti.
-Eiks mun synttäreillä ookin kivaa? Aamu kysyi keikkuen täysillä biisin tahdissa.
-Joo, Johannes läähätti. Hän oli läkähtyä, ja poika koittikin kuumeiseti keksiä jotain pakokeinoa tilanteesta.

Pelastus saapuikin nopeammin kuin Johannes osasi odottaa. Ahven seurasi sivusta parin tanssia vihaisia ilmeitä tehden. Vaikka hän ja Hauki eivät missään parhaissa väleissä olleetkaan, hän ei sallinnut sitä, että joku leikki hänen veljensä tunteilla.
-Vielä mä noille näytän, Ahven ajatteli, kunnes sai mielestään loisto idean.
-Johannes, tule käymään tuolla ulkona, mulla on asiaa, Ahven sanoi.
-Jeeah! Tai siis joo, kohta, Johannes pidätti innostustaan.

-Tota, Aamu, mun on nyt lähdettävä kotiin. On jo myöhä, Johannes keksi jotain nopeasti.
-Myöhä? Aamu kummasteli.
-Mun täytyy ehtia ajoissa nukkumaan, jotta jaksan koulussa huomenna, Johannes sanoi.
-No siinä tapauksessa saat mennä. Olet niin ahkera opiskelija! Aamu sanoi kaapaten Johanneksen hyvästelysyleilyyn.

Johannes saapui hämärälle pihalle, muttei nähnyt Ahventa missään. Ei ennen kuin tämä hyökkäsi hänen kimppuunsa!
-Mä kostan sulle! Jos sua ei olis, Hauki sais Aamun! Ahven sanoi kuristaessaan Johannesta. Johanneksen kuullessa sanat, että Aamu olisi jonkun muun kuin hänen, saivat jälleen hänet tuntemaan mustasukkaisuuskohtauksen, jolloin hän sai voimia raivostaan, ja pääsi irti Ahvenen otteesta.
-Sinuna en käyttäytyisi noin, sillä satun tietämään yhden jutun sinusta ja Johannasta, jonka monet varmasti haluaisivat kuulla, Johannes ärähti.
-Häh? Et missään nimessä saa kertoa, mitä meillä on meneillään! Johannahan lupasi puhua asiasta vanhemmilleen, Ahven järkyttyi unohtaen tappelun.
-Noh, eipä oo ainakaan vielä kertonut. Ja jos haluat pitää teidän jutun vielä salassa, kannattaisin pois lähtemistä. Nyt heti! Johannes kehotti. Ahven teki jäätävän katseen Johannekseen, minkä jälkeen hän lähti vihaisesti tallustellen pois.

Kaksikko ei ollut paikalla kuitenkaan yksin. Tilannetta seurasivat taustalla Kuha ja Flora. Kuhaa pelotti eniten, miten veljelle kävi taistelussa. Johannes näytti olevan koko ajan voitolla. Lisäksi hän järkyttyi kuulemastaan. Ei ollut vaikea yhdistää paria asiaa, jotka tulivat ilmi keskustelussa. Kuha vaikeroi kiperiä ilmeitä tehden samalla, kun Flora nauroi nauttien tilanteesta.
-Hehhee! Tästä tuleekin mahdottoman hyvä juoru! Ylhäinen Pilvillinnan poika tappelee arvottoman kalapojan kanssa. Salasuhteita ja kaikkea, hehhee! Flora puhui innoissaan.

Sillä hetkellä alakerrassa oli kuitenkin rento tunnelma. Kaikki lapset olivat menneet jo nukkumaan tietämättöminä käydystä tappelusta. James ja Aurorakin päättivät mennä nukkumaan, mutta he jäivät kuitenkin hetkeksi makoilemaan pehmeälle sängylle.
-Aurora, olet ollut viime päivinä jotenkin oudon tuntuinen? Onko kaikki hyvin? James kysyi.
Aurora säpsähti kysymyksestä. Miten hän olikaan voinut toimia niin ajattelemattomasti, ettei pystynyt piilottamaan asioita, joita ei voinut kertoa edes omalle miehelleen? James ei ymmärtäisi, eikä Aurora ollut ehtinyt miettiä, mitä pitäisi tehdä asian selvittämiseksi.
-On! Kaikki on todellakin hyvin! Mistä sait edes tuollaista mieleesi? Aurora huudahti yli-innokkaasti yrittäen peittää valheensa.
-Hyvä, pelkäsin vain... Olet ollut todella outo nämä viime päivät, James perusteli.

Aurora liikahti aivan Jamesin viereen. Hän halusi saada miehensä täysin vakuuttuneeksi.
-Jos olen käyttäytynyt jotenkin kummallisesti, siihen saattaa olla syynä tämä meidän kolmas pikkuisemme, joka syntyy ihan piakoin, Aurora sanoi siirtäen Jamesin käden suuren mahansa päälle. James silitteli Auroran mahaa, ja hymy loisti miehen kasvoilta. Aurorakin huokaisi helpotuksesta. Hän nimittäin tiesi, kun Jamesille mainitsi "vauva"-sanan, tämä ilostuisi. James tahtoo suuren lapsiperheen, ja Aurora haluaa tehdä miehensä unelmasta totta.

Ei kulunut montaakaan päivää, kun Aurora alkoi tuntea kipua vatsassaan.
-Jameees! Palvelijaaah! Aiii, Aurora kiljui aina, kun vain sai äänensä toimimaan.
-Mitä ätille tapattuu? Antti-taapero hämmästeli katsellessään Auroran tuskaa.
-Eh, ei mitään, äiti vaan venyttelee. Leiki sinä sillä soittopelilläsi, Aurora sanoi mahdollisimman normaalilla äänellä, jotta poika ei pelästyisi.

Pian alkoi kuulua iloisia sävelmiä Antin hakatessa soitintaan. Aurora huokasi helpotuksesta. Nyt pojan huomio olisi jossain muualla. Samoihin aikoihin paikalle saapui myös James.
-Mitäs täällä tapah... Nytkö vauva syntyy!!? James karjaisi tajutessaan, mitä oli tekeillä.
-Khyllä, katsotko olisiko palvelija pian tulossa, Aurora pyysi kyyristyen. Kivut olivat kovat, mutta nyt täytyi esittää vahvempaa kuin oli.

Lopulta Auroran tuska oli ohi, kun hän piteli käsissään pientä poikavauvaa.
-Taas ihan sinun näköinen poika, Aurora naurahti tutkiessaan pojan kasvoja. Siniset silmät ja mustat hiukset näyttivät olevan periytyvää sorttia.
-Näkeepä ainakin, kuka onnekas isä on, James hihitteli taputellen käsiään yhteen. James sekosi aina uuden vauvan synnyttyä, niin iloinen hän oli. Poikavauva sai nimekseen Aleksanteri.

Kun palvelija oli hoitanut kaikki Aleksanteria koskevat jutut, hän ehti kokata ruokaa Jamesille. James istuskeli yksinään pöydän ääressä, Aurora oli mennyt lepäilemään synnytyksen jäljiltä. Vähän Jamesia kyllä kummastutti. Ei Aurora ennen ollut lepoa tarvinnut synnytyksen jälkeen, mutta ehkä tämä oli joku erikoistapaus. Pian kuitenkin Jamesin mietteet keskittyivät lapsiin, ja näiden puolisoehdokkaisiin.
-Aamu & Pilvilinnojen Johannes, Antti & Merithaimenten Neri, mutta kenestäs hankimme Aleksanterille vaimon.. Aih! James parkaisi. Hän oli keskittynyt mietteisiinsä niin rajusti, että oli purrut kieleensä.

Hetken päästä Aamukin ilmestyi paikalle koulun loppumisen vuoksi. Hän oli tavannut alakerrassa palvelijan, joka oli kertonut uudesta syntyneestä pienoikaisesta. Niin Aamu juoksi yläkertaan portaat kolisten, jotta voisi nähdä vauvan. James oli samaan aikaan opettamassa huoneessa hiukan vanhempaa poikaansa, Anttia, kävelemään. Aamu meni heti vilkaisemaan kehdon ylle nostaen varoen pienen pojan päätä ylöspäin, jotta tämän näkisi paremmin.
-Eikös olekin suloinen? Taidat olla hulluna lapsiin, isääsi tullut, James puhui tyttärelleen.
-Aivan, ovat he kyllä niin söpöliinejä! Vaikea kuvitella, että joskus minulla ja Johanneksellakin on omia pikkuisia huolehdittavia, Aamu totesi.
-Hienoa, että tiedät velvollisuutesi. Olen ylpeä sinusta. Nyt tiedän, että olemme onnistuneet kasvattamaan hienon tytön, James ylpeili. Aamu tunsi hymyn kohoavan kasvoilleen. Tuo oli erittäin kauniisti sanottu!

Vaikka vauvat olivatkin kuinka ihania, ei heidän luokseen voinut jäädä koko päiväksi leikkimään. Aamu tiesi opiskelun tärkeydestä. Hän oli aina halunnut tehdä parhaansa, että vanhemmatkin pystyisivät olemaan ylpeitä hänestä, ja tietenkin Pilvilinnat. Yllättäen Aamu ymmärsi elämänsä olevan todella ainutlaatuista ja arvokasta. Sitä hän ei suostuisi vaihtamaan mihinkään! Läksyjenkin teko sujui hymyssä suin ja nopeasti, kun oli motivaatiota saada jotain suurta aikaan.

Läksyjen teon jälkeen Aamu sai yllättäen vieraan. Kuha oli tullut käymään vakavan oloisena.
-Sinulla oli jotain asiaa, Aamu totesi hymyillen.
-Aivan, kotona on aivan hirveää. Hauki on ihan romuna, ja Ahven kiukuttelee. Kyllä siellä järki lähtee, kun vielä kaiken lisäksi Neri-taapertaja parkuu keskellä yötä pitäen koko talon hereillä... Oli pakko paeta hetkeksi sitä kaikkea tänne, Kuha selitti.
-Oho, kuinkas nyt silleen? Olen luullut, että teillä on leppoisa tunnelma kotona, Aamu naurahti.
-Siinä olet kyllä ihan väärässä... Kuha sanoi vaisusti laskien päätänsä alas. Hän ei ollut ikinä kertonut kenellekään vanhempiensa lellikeistä, eikä myöskään yksinjäämisestään, muista pojista tykättiin enemmän.

-Ja Hauki ja Ahven ovat vain erityisen kiukkuisella päällä, sinun takiasi, Kuha kertoi muuttaen äänensä taas vahvaksi.
-Minun takiani? Miten niin? Lasketko leikkiä? Aamu huudahti naurahtaen.
-Et ehkä ole tajunnut, mutta särjit todella Hauen sydämen. Hän oli ollut sinuun pihkassa jo kauan. Annoit hänen ensin olettaa muuta, ja sitten kuitenkin menit Johanneksen kimppuun. Se ei ollut oiken, Kuha selitti. Aamun hymy hyytyi heti. Olihan hän omasta mielestään erittäin hurmaava ja ihana, mutta miten häneltä oli jäänyt huomaamatta Hauen tunteet?
-Niin... tietenkin, minun täytyykin selvittää asiat hänen kanssaan, mahdollisimman pian, Aamu päätti ääneen.
-Hienoa, Ahvenkin tuntuu olevan sinulle katkera, mutten osaa ymmärtää miksi. Hän on ollut nykyään niin outo, Kuha totesi hiukan huolestuneesti.

Kaverukset puhuivat hetken aikaa Kuhan monimutkaisesta perheestä, minkä jälkeen he päättivät pitää vähän hauskaa. Molempien lempileikki on ollut lapsesta saakka eräänlainen käsitappelu, jossa vikkelämpi voittaa. Tämä kyseinen peli oli niin rakas, ettei sitä voinut hylätä teini-ikään kasvaessakaan. Heillä oli sitten hupaisaa ja nauruisaa yhdessä.

Kuha viipyi Suneilla pitkään, ja hän jäi syömään myös päivällistä. Ruokana oli kalaa, joka oli alunperin peräisin Merithaimenilta.
-Teiltä saa aina niin maittavia kaloja, Aurora kehui Aamun ja Jamesin nyökkäillessä.
-Kiitos vaan. Eipä kyllä tiedetä kuinka kauan. Lampi on jäätynyt muutamina öinä, mikä on epätavallista keskellä kesää, Kuha selitti, jolloin Auroralla juuttui kalan pala kurkkuun. Hän ei siis ollut ainoa, joka oli huomannut ilmaston viilenemisen.

-Kaikenlaista sitä tapahtuukin, varmasti jokin ohimenevä kylmä pohjoistuuli on saapunut tontille, Aurora tuumaili toivoen keskustelun kylmenneestä säästä päättyvän siihen. Vaarana oli, että James tai Aamu olisisvat huomanneet säässä jotain outoa ja huolestuisivat turhaan. Kyseessähän ei olisi mitään vakavaa, niin Aurora uskoi.
-Toivotaan niin, Kuha vastasi, jolloin asiasta ei enää puhuttu.

Yllättäen lastenhuoneesta kuului meteliä, milloin Aamu ja James pomppasivat molemmat yhtä aikaa ylös, huutaen "Minä menen!!" Auroraa huvitti asia. Eiväthän he edes tarvitsisi palvelijaa katsomaan lasten perään, kun talossa oli kaksi noin innokasta hoitajaa. Sattumalta paikalle saapui myös Mika Merithaimen.
-Täälläkö sinä laiskottelet, sinun pitäisi olla nyt kalastamassa, kun se vielä on mahdollista, Mika sanoi ankaraan sävyyn.
-No kun... Pienen tauon vain ajattelin pitää, Kuha änkytti. Ei hän arvannut, että häntä kaivattiin niin. 
Pian Kuha lähtikin, ja Aurora ja Mika alkoivat keskustella lastensa tulevaisuudesta.
-Olettehan edelleen sitä mieltä, että Antti voisi mennä naimisiin teidän perijä-Nerin kanssa, Aurora varmisti.
-Totta kai. Emme voisi kieltäytyä noin houkuttelevasta tarjouksesta, Mika selitti.
-Eli se on nyt sovittu, Aurora totesi. Mika hymyili tyytyväisenä. Olivat Sunit sitten kerrassaan mukavia ystäviä!

Sinä päivänä tuntui kuin kaikki Merithaimenet olisivat kävelleet "sattumalta" ohitse. Tällä kertaa tontille hiippaili Hauki, joka oli aikeissa tulla kaatamaan Sunien roskapöntön kumoon. Olisivatpa roskat levinneet pitkin pihaa, ja pian se olisi torakoiden suosikkipaikka. Aamu kuitenkin ehti estää pojan aikeet. Hän oli luvannut Kuhalle sopivansa Hauen kanssa. Aamu juoksi kolmannesta kerroksesta alas saakka, ja James jäi hoitamaan yksin vauvaa. Ei Haukikaan enää kehdannut kaataa sitä pahuksen pönttöä. Aamu yritti näyttää mahdollisimman leppoisalta ja tervehti vilkuttaen ja nätisti hymyillen. Hauki sen sijaan nyrpisti nenäänsä kääntyen pois päin.

Aamu siirtyi lähemmäs, ja Hauki päätti kuunnella, mitä tytöllä oli sanottavaa. Salaa Hauki oli jopa toivonut tällaista kohtausta mutta ei halunnut näyttää sitä. Hauki toivoi, että Aamu ymmärtäisi, mitä kaikkea ikävää hän oli saanut aikaan.
-Noh, oliko sinulla jotain asiaa, vai ihan huviksesiko siinä seisoskelet? Pidät minua taas pilkkanasi, olisihan se pitänyt arvata! Hauki karjaisi.
-E-en! Minä tiedän, että käyttäydyin tosi tyhmästi. En vain tiennyt, että olit tosissasi... Anteeksi, Aamu puhui kiireisesti heti Hauen sanojen perään. Jopa Hauki yllättyi, miten aina niin itsevarma Aamu voi nöyristyä ja pelätä.

Eihän Aamu mikään paras anteeksipyytäjä ollut, mutta tämä kelpasi Hauelle. Hän halusi saada vanhan onnellisen ystävyyden takaisin. Nyt hän tiesi, ettei pitänyt kuvitella liikoja.
-Okei, uskon. Saat anteeksi, Hauki sanoi.
-Voih...kiitos. Lupaan, etten leiki tunteillasi enää koskaan, Aamu sanoi vetäen taas kauniin hymyn naamalleen.
-Hyvä. Ja minä lupaan, etten haaveile liikoja, Hauki sanoi. Varmasti tämä pieni vihanpito teki ystävyydestä vieläkin paremman ja vahvemman. Aamu oli iloinen, että kaikki oli ohi. Nyt hän tunsi olonsa taas leppoisaksi ja pirteäksi. Haukikin oli tyytyväinen. Ei hän koskaan ollut kyllästynyt katselemaan Aamun iloisia kasvoja.

Aika kului nopeammin kuin olisi arvannutkaan, ja lopulta oli pikku-Aleksanterinkin aika kokea ilmalento taikapölyn kanssa.

Hänestä kasvoi pirtsakka pikkupoika, yhtä iloinen ja reipas kuin sisaruksensakin!

Samana päivänä tapahtui myös toinenkin kasvu. Antin oli aika jättää taaperuus taakseen, ja hypätä uusiin haasteisin lapsena ja virallisena koululaisena.

Tässä Antti kasvaneena.

Antille sisustettiin pieni mutta leppoisa huone, jossa oli kaikki, mitä poika saattoikaan toivoa!

Kasvujen katsomisen jälkeen James päätti viettää loppuiltansa Aleksanteria kouluttaen. James rakasti niin kovasti opettaa pikkuisia, ettei sitä malttanut odottaa hetkeäkään myöhemmäksi. Aurora oli kyllä huomauttanut, että James tekisi turhaa työtä. Tuskin vastikään konttaamaan oppinut vauva samantien osaisi kävellä. James halusi kuitenkin yrittää, mutta totesi viimein Auroran olleen oikeassa. Aleksanteri ei tosiaan osannut kävellä, vielä. Silti James jatkoi yrittämistä. Vaikka poika ei mitään oppisi, ainakin heillä olisi hauskaa yhdessä!

Jamesin ja Aleksanterin naureskellessa iloisesti sisällä, oli ulkona joku, joka ei ollut iloinen, pikemminkin raivoissaan. Vaikka Hauki oli vakuuttanut veljelleen, että kaikki oli täysin kunnossa Aamun kanssa, oli Ahven edelleen vihainen. Hänen mielestään Hauki oli toiminut typerästi uskoessaan Aamun selitykset jostain anteeksipyynnöstä. Hauki kuitenkin väitti heidän väliensä olevan kunnossa kunnossa, ystävinä. Mutta Ahven oli sitä mieltä, että jos toista on rakastanut, ei se tunne voi hävitä noin vain.
-Mä pidän huolen Aamu, että sä päädyt yhteen Hauen kanssa, Ahven puhui hiljaisella äänellä potkaistessaan roskiksen nurin.

Tontilla oli samoihin aikoihin myös toinen kutsumaton vieras; Pekko Paholainen, joka oli Sunien talon katolla katsellen taivaalta putoilevia lumihiutaleita. Tuuli oli hyytävä, ja jokainen lumihiutale edellistä suurempi. Näki, että yöllä saapuisi todellinen lumimyrsky. Pian jopa Sunien talo, jonka ympäristössä oli kaikkein lämpimintä, olisi lumenpeitossa.
-Hahhaaah! Siitäs saatte! Vaikken kyllä edelleenkään ymmärrä, miten tämä lumi liittyy Camillan suunnitelmiin, Pekko naureskeli katolla.

Sisällä lämpimässä oltiin täysin tietämättömiä ulkona olevista ilkeällä mielellä olevista henkilöistä. Aurora oli passittanut Jamesin jo nukkumaan, ja oli nyt laittamassa Aleksanteriakin unille. Poika olikin väsyksissä leikittyään Jamesin kanssa koko illan.
-Onneksi lasteni isänä on James. Hän rakastaa todella lapsiaan, eikä milloinkaan hylkäisi heitä, Aurora ajatteli pukiessaan pyjamaa Aleksanterin päälle.

Heti kehtoon päästyään Aleksanteri kaatui selälleen, ja oli samantien syvässä unessa. Aurora naurahti laittaen peittoa pojan päälle. Kun Aurora oli jo lähdössä, kiinnittyi hänen katseensa ikkunaan, ja hän oli menettää tasapainonsa näkemästään. Joka paikka oli pienen lumikerroksen valkaisema, ja sitä satoi aina vaan lisää. Aurora tunsi päänsärkyä jo nähdessäänkin lunta, ja hän nojautui ikkunaa vasten pysyäkseen pystyssä. Se ei kuitenkaan kannattanut, sillä ikkuna oli jääkylmä. (Aurora tuntee kylmyyden herkemmin kuin muut.) Auroran sydän takoi kiivaasti tämän katsellessa ulos. Aurora oli kyllä tiennyt, ettei kaikki ollut kunnossa, mutta tällaista hän ei odottanut.
-Jos tämä jatkuu, kaikki ei tule päättymään hyvin, Aurora ajatteli.

Vuodatuksesta kopioidut kommentit & vastaukset

3 kommenttia:

iikku kirjoitti...

Voih, Auroran ei pitäisi epäillä itseään niin paljon. Hän vaistosi jo ihan osan alussa, ettei kaikki ole hyvin, mutta silti hän piti pelon sisällään eikä puhunut kellekään. Peterin avulla tilanteeseen oltaisiin varmasti voitu tehdä muutos. Ehkä Aurora halusi kieltää jopa itseltään vakavat ajatukset, koska hän ei halunnut uskoa aavistamaansa. Aurora nimittäin varmasti jo tietää, mitä häntä odottaa kylmenneen ilman vuoksi... Vaikeroi unissaankin ettei halua kuolla. .-O Ja kun Aurora itse voi huonosti, hän yritti peittää oloaan varmistamalla, että kaikilla muilla menee hyvin. Vielä olisi tarjottava Jamesin suurperhehaave toteutuvaksi. Repesin muuten ääneen, kun Aurora kertoi Antille venyttelevänsä synnytyksen aikana. .---D

Aamu on jotenkin ihan mahdoton. .---D Hän on aina hilpeä ja luulee muiden haluavan aina samaa mitä hän itsekin. .-D Aamun "Johanneksen hurmaus"-asennot! xDDD Teinidraama oli mielenkiintoista luettavaa, ja kaikilla oli hienoja ajatuksia ja näkökulmia. .--o Kuha oli ehkä vähän ankara Aamua kohtaan, mutta ainakin tämä ymmärsi sillä tavoin tekojensa seuraukset. Aamu on kuitenkin paljon nuorempi kuin Merithaimenet, joten tavallaan hänen käytöksensä ymmärtää. Johanneksen reaktio oli myös mielenkiintoinen. Yllättäen hän tunsikin mustasukkaisuutta, kun joku toinen "alempiarvoinen" sai hänen tyttönsä huomion. Huvitti muuten, kun vanhemmat olivat rivissä istumassa ja esittivät katsovansa telkkaria. .---DD Nauroin tälle kuvalle: https://i.imgur.com/bXbycDJ.png Ensin halit Aamun kanssa olivat Johanneksesta niin vastenmielisiä, ja sitten lopuksi Aamu halaa vielä noin. .---DDD Ja jopas Ahven on määrätietoinen vannoessaan saattavansa Hauen ja Aamun yhteen. .-D Upeita teinitappeluita! Flora on kyllä tyhmä vieras, kun iloitsi juoruista ja oli saapunut tarjoilun ja koiran takia. .-(

Ikävää, että Sunien luona tuntuu pyörivän väkeä, jotka haluavat heille pahaa, vaikka Sunit varmasti toivovat muille hyvää. Jääpuikot ja kylmyys ovat vieneet ison palasen Sunien onnellisuudesta. Tällä kierroksella Jääpuikot ovat puolestaan olleet iloisia aiempien harmisteluiden jälkeen. Mielenkiintoista miten sääolosuhteet vaikuttavat vahvasti elämään. Tulipa tässä nyt mietittyä kaikenlaista. .---DD

aamunkoi kirjoitti...

Onpa hauskaa nähdä taikapölyn jatkuneen! Seurasin tätä joskus kauan sitten ja mukavaa päästä lukemaan jatkunutta tarinaa. Pelaan myös itse RKC:tä, joten jos linkitys kiinnostaa, löytää sen täältä: https://rkcrosewood1.blogspot.com/

iikku kirjoitti...

Oi ihanaa aamunkoi, että löysit tänne uudelleen! <3 Kyllä linkitys kiinnostaa, ja linkitinkin sinut jo. .--) <3