Osa 41: Järisyttäviä uutisia

Aamu Sun tallusteli koleassa yöilmassa täristen ja uupuneena. Hänen jalkoihinsa särki, ja Aamun vointi oli heikentynyt hänen kärsiessään nälästä. Aamu oli kävellyt monia satoja kilometrejä Taikapölyn yliopistolle etsiessään epätoivoisesti turvaa. Aamu oli viimeisillään. Hän jaksoi hädintuskin astua enää askeltakaan, mutta pakon edessä hän ei tiennyt muutakaan vaihtoehtoa kuin matkan jatkaminen. Edesmenneen Auroran antamat Auringonvoimat auttoivat varmastikin pitämään tytön kahdella jalalla, vaikka tiukkaa tekikin. 

Aamun paljaat jalat olivat kovettuneet kävelystä, etenkin, kun reitille oli sattunut saapumaan kivisiä teitä. Aamulla ei ollut käynyt onnea matkassa. Raukan kimppuun oli hyökännyt miesryhmä, jotka olivat sitten ryöstäneet häneltä kaiken omaisuuden - niin korut kuin keltaisen mekonkin. Aamu oli saanut taistella toden teolla, että sai edes puolustauduttua isoja miehiä vastaan. Aamu oli saanut kuulla paljon naurua ja huolestuneita huokauksia muilta simeiltä. Tyttö kapusi raskaasti jälleen yhden asuntolan portaita ylös.
-Tämän on pakko olla oikea paikka... en jaksa kävellä enää yhtään pidempään... Aamu mutisi hiljaa itsekseen.

Sillä välin Johanna, Johannes ja Kuha istuskelivat ruokasalin nurkassa pahaa aavistamatta viettämässä aikaa keskenään. He eivät tienneet Aamun tulosta, eivätkä varsinkaan Taikapölyssä tapahtuneista asioista. Camilla oli sattumoisin unohtanut tarkistaa yliopistoalueet, ja Johannes ja Johanna olivat säästyneet kuin tuurista - toisaalta nämä eivät tienneet, eivätkä osanneet arvostaa sitä. Johanna kirjoitti tulisesti essettään, kunnes hän kuuli hennon kolahduksen.
-Kuulitteko tekin sen? Aivan kuin joku olisi ovella, mutta jostain syystä ei pääse sisään, Johanna kummasteli.
-Outoa, ei ulko-ovia pitäisi kyllä vielä lukita, Kuha ihmetteli.
-Ehkä on parasta silti tarkistaa tilanne, ihan varmuuden vuoksi, Johannes ehdotti. Nuoret pomppasivat pystyyn, ja Johanna mätkäytti keskeneräisen esseensä keittiön lattialle.

Kolmikko suuntasi ovelle, jonka luota he huomasivat ovella tosiaan olevan sim.
-Joku on tainnut kuupahtaa. Mitähän on tekeillä? Kuha tihrusteli Johannan yli. Johanna pysähtyi yhtäkkiä paikoilleen, ja tämän silmät välähtivät aukinaisiksi.
-Eikä täällä ole tosiaan kuka tahansa sim! Johanna kiljaisi kauhistuneena. Myös Johannes katsahti maahan ja tunsi sydämensä hätkähtävän.
-Aamu, mies sai sanotuksi. Ne sanat saivat Kuhaankin liikettä, ja hän tönäisi säikähdyksen kangistamaa Johannaa hellävaraisesti, jotta pääsisi itse ulos katsomaan tilannetta.

Johanna ja Kuha kyykistyivät maahan, ja vuorotellen he ravistelivat ja kutsuivat Aamun nimeä, mutta eivät saaneet kontaktia ystäväänsä.
-Ei kai hän ole... Johanna huudahti tuntien sydämensä alkavan tykyttää nopeammin.
-Ei hän kuollut ole, tunnen pulssin, Kuha selitti löydettyään oikean kohdan Aamun kädestä.
-Huh! Johannes, mitä vain toljotat siinä? Vaimosi on kuolemaisillaan, ja sinä vain seisot siinä! Mitä me teemme? Ja miksi Aamu on tässä kunnossa? Miten näin voi tapahtua! Johanna alkoi hätäillä. Johannes oli myös vaikeana, eikä osannut tehdä mitään. Hänestä tuntui kamalalta nähdä Aamu lähes elottomana, mutta hän oli jonkin paniikin alaisena.
-Ihan rauhassa vaan. Minä kannan hänet sänkyynsä lepäämään, Kuha ilmoitti urhoollisena, kun muista ei tuntunut olevan apua.

Pian alkavan päivän aurinko jo sarasti, kun Johanna, Johannes ja Kuha seurasivat Aamun kohtaloa huolesta sekaisin. Johanna ei ollut ummistanut silmiään hetkeksikään. Hän vain tuijotti ystäväänsä toivoen epätoivoisesti tämän heräävän. Johannes oli vetäytynyt nurkkaan pois tilanteesta. Jokin esti häntä olemasta läsnä. Hänestä oli turhauttavaa kuunnella Johannan voihkailuja siitä, ettei Aamu välttämättä heräisikään. Kuha puolestaan oli pompannut vaatelipaston päälle istumaan. Huoneessa oli vaivalloisen hiljainen tunnelma. Vain Johannan huolestuneet huokaukset täyttivät hiljaisuuden.

Yllättäen Aamu alkoi liikkua sängyllä, ja samassa rytäkässä hän avasi silmänsä, mutta sulki ne samantien kiinni.
-Katsokaa! Hän herää! kuuli Aamu kiljahduksen Johannan suusta, siitä äänestä ei voinut erehtyä. Aamu avasi silmänsä uudelleen ja alkoi hahmottaa ystäväänsä. Sumea ja oudohko kasvokuva muodostui hiljalleen oikeamman malliseksi. Aamu ei voinut olla tuntematta riemukkuuden tunnetta, kun hän oli viimeinkin tuttujen simien luona.

Johannankin epätoivoisiin kasvoihin oltiin saatu kummasti loistoa, ja Kuha pomppasi kiireen vilkkaa lipastolta katsomaan heräävää Aamua, kun taas Johannes asteli vieläkin hieman vaivaantuneesti paikalle.
-Ihanaa. Vihdoinkin löysin teidät, Aamu huokaisi helpottuneena ja väänsi kasvoilleen onnellisen virneen. Ylpeys ja kovista oloista selviytyminen sai hänet yllättäen tuntemaan itsensä vahvemmaksi kuin koskaan. Aamu pinnisteli istumaan sängylle, vaikka muut yrittivät rauhoitella häntä.
-Hei, ota ihan rauhassa! Vastahan sinä heräsit, Johanna hihkaisi.

Aamu ei kuitenkaan totellut toisia, vaan nosti kätensä hieromaan kipeää niskaansa.
-Taidan olla yhtä itsepäinen kuin äitini. Olette varmaankin kuulleet jo kaikesta ikävästä, Aamu huokaisi masentuneena.
-Mitä tarkoitat? Vastahan sinä tulit. Et taida olla ihan kunnossa. Kerro vain onnettomasta matkastasi tänne, Johanna kehotti.
-Ei, ei, ei! Minulla ei ole mitään hätää enää. Roistot vain ryöstivät minut, mutta se on pientä kaiken tämän pahan rinnalla, Aamu puhui ja meni vakavaksi.
-Mitä tarkoitat kaiken pahan keskellä? Meillä on kaikki hyvin, Johannes sanoi kummastellen saatuaan vihdoin suunsa avatuksi.
-Ette ole siis kuulleet... Miten se voikaan olla mahdollista? Aamu pohdiskeli ääneen saaden toisetkin hätkähtämään. Kaikki ei selvästi ollut kunnossa.

Aamu huokaisi raskaasti, hänen olisi kerrottava ystävilleen ikävät uutiset Paholaisten noususta Taikapölyn hallintoon ja Pilvilinnojen karkotuksesta. Kaikki kerääntyivät Aamun ympärille pieneen rinkiin, ja niin Aamu pääsi aloittamaan masentavan kertomuksensa.
-Aika pian teidän lähdön jälkeen levottomuudet Taikapölyssä kasvoivat, ja eräänä päivänä Camilla kutsui kaikista perheistä jonkun aikuisen juhliinsa. Minä en ollut siellä paikalla, mutta James kertoi minulle tästä, Aamu piti pienen tauon mainittuaan isänsä nimen. Hän oli edelleen katkera Jamesin kohtuuttomista syytöksistä Auroran tappamisesta, ja isän muistelu sai mielen synkäksi. Lopulta Aamu kykeni taas jatkamaan.

-Camillan juhlat paljastuivat kuitenkin yllättäen äänestykseksi uudesta hallitsijasta, ja Camilla ja Jonna kilpailivat. Muistatte varmaan, että Taikapölyssä kärsittiin pitkään talvesta. No, Camillalla olikin sellainen konsti saada väkeä puolelleen, että hän lupasi palauttavansa kesän takaisin Taikapölyyn, jos hänet valittaisiin hallitsijaksi, Aamu kertoi.
-Toihan on ihan kohtuutonta! Äiti yritti monta kertaa tehdä talvelle jotakin, mutta hän ei pystynyt siihen, Johanna päivitteli.
-Niin, mutta mahdollisuus kesän paluusta sulatti kansan mielen, ja Camilla äänestettiin uudeksi hallitsijaksi Taikapölyyn, Aamu paljasti, jolloin kaikkien suut loksahtivat auki. Tämähän oli aivan uskomatonta!

-Tarkoittaako tämä, ettei minusta tulekaan Taikapölyn hallitsijaa? Johanna murehti.
-Voi, tuo on pienin murheesi, Camilla nimittäin... karkotti Pilvilinnat Taikapölystä, Aamu sai sanotuksi.
-Mut... eihän tuo voi olla totta! Johanna parahti. Kuha huomasi tyttöystävänsä ahdingon ja kaappasi tämän turvaan halaukseensa.
-Kyllä se on, ja kukaan ei myöskään tiedä, missä Pilvilinnat nyt ovat, Aamu kertoi kaiken. Muiden täytyisi tietää totuus, vaikka se sattuisi.

-Camillan valtaan tulon jälkeen kaikki odottivat tietenkin kesän tuloa, mutta lumien sulaminen oli hidasta, sillä pitkä talvi oli ehtinyt kasvattaa aikamoiset kinokset, jotka eivät ihan parissa päivässä sula. Äitini oli vakavasti sairaana pitkän talven vuoksi, eikä hänen tilansa tuntunut kohentuvan yhtään. Sitten eräänä päivänä vieraillessani Auroran luona hän yhtäkkiä heräsikin! En meinannut uskoa sitä todeksi, ja olin todella riemuissani. Ilo loppui kuitenkin lyhyeen, kun äiti ilmoitti heränneensä vain siksi, että hänen aikansa olisi ohi, ja hän tahtoi luovuttaa Auringonvoimat minun haltuuni... Lopulta voimat siirtyivät minulle, ja samalla Aurora kuoli, Aamu kertoi kyyneleet silmissä. Kaikki olivat hiljaa muutaman minuutin pohdiskellen äsken kuulemaansa, kunnes Johannes keksi kysymyksen.
-Mutta miten sä olit tuollaisessa kunnossa tänne saapuessasi? Johannes tiedusteli. Aamu nielaisi, kai hänen olisi kerrottava sekin.

-James saapui makuuhuoneeseen melko pian Auroran kuoleman jälkeen, ja nähtyään rakkaan vaimonsa makaamassa elottomana maassa hän sekosi täysin... James syytti minua kaikesta, että olin muka väkisin pakottanut äitiä antamaan voimat minulle, vaikka asia ei ollut niin! Sitten yllättäen James kävi kimppuuni ja yritti kuristaa minut hengiltä... Pääsin juuri ja juuri vapaaksi Auringonvoimien avulla, ja siinä tilanteessa en jäänyt pakkaamaan, vaan ryntäsin suoraan ulos talosta. Sitten päätin lähteä yliopistolle siinä toivossa, että te olisitte vielä täällä. Minulla ei kuitenkaan ollut varaa taksiin, ja jouduin kulkemaan jalkaisin koko matkan. Minut ryöstettiin matkalla, Aamu päätti kertomuksensa. Johannes aukoi suutaan järkytyksestä, vaikkei hän lämpimiä tunteita Aamua kohtaan tuntenut, sai kertomus pahoinpitelystä miehen kiehumaan.

Kuulemansa jälkeen Johannes nousi raivoisasti pystyyn. Aamu katsahti hiukan säikähtäneenä yllättävää reaktiota, ja hän pystyi aavistamaan, ettei Johanneksella ollut hyvät asiat mielessä.
-Nyt minä kyllä matkustan heti takaisin Taikapölyyn, ja pidän pienen puhuttelun Camillan kanssa. Hän saa luvan kertoa, missä vanhempani ovat, jos hänen henkensä on hänelle kallis! Johannes uhosi.
-Johannes kulta, et voi mennä sinne! Vaarantaisit silloin niin omasi kuin sisaresikin hengen. Et mahda Camillalle mitään. Hänellä on koko Taikapöly tukenaan, etkä voi pärjätä hänelle yksin, vieläpä voimattomana, Aamu huudahti niin vakuuttavasti kuin vain pystyi.

Johannes jäi seisomaan paikoilleen suu mutryssä.
-Camilla on aivopessyt kaikki! Miten he pystyivät olemaan niin tyhmiä, että karkottivat äidin, isän ja kaikki sisarukset. Jos jotain olen oppinut, niin Camillan toiminnalla ei voi olla koskaan mitään hyvää... Johannes mutisi itsekseen ja puristi käsiään lujasti nyrkkiin yrittäen purkaa vihaa huokuvaa energiaansa viisaasti.
-Johannes tiedän, että haluat puolustaa perhettäsi, ja se on tietenkin hyvä asia. Tässä tilanteessa kuitenkin kannattaisin kuuntelemaan Aamua. Hoidetaan ensin opinnot loppuun asti, ja tässä samalla voimme pohdiskella suunnitelmaa, miten saisimme Camillan pois vallasta, Kuha ehdotti järkevästi.
-Ehkä olette oikeassa... Vaikka lupaan, ettei tämä jää tähän, Johannes sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen päättävästi.

Johannes kääntyi takaisin Aamun puoleen, eikä tämä voinut kuin hengähtää helpottuneena.
-Hienoa. Tarvitsemme vain suunnitelman, jolla kukistaa Camilla. Se noita-akka ei tiedäkään, kuinka fiksuja olemme! Johannes innostui ja päätti ottaa haasteen vastaan.
-Niin, mutta voi kamala! Johanna kiljaisi yhtäkkiä. Kolme silmäparia siirsi katseensa nopeasti hiukan pelästyneinäkin Johannaan päin.
-Ei voi olla totta! Tajuatteko pojat, millaisia ystäviä oikein olemme? Aamu on saapunut tänne jalan, ja hän on ties kuinka likainen ja nälkäinen, ja me vain jututamme häntä hullun lailla! Aamu on kokenut kovia ja tarvitsee lepoa! Johanna tuhahti.
-Älähän nyt, en minä niin heikko ole, Aamu vakuutteli, mutta Johanna ei uskonut. Hän päätti, että Aamu menisi heti suihkuun, minkä jälkeen nelikko menisi syömään yhdessä aamupalaa.

Aamu sai viettää elämänsä parhaimman, lämpimimmän ja ihanimman suihkun ikinä. Pian Aamu sai ylleen putipuhtaan kylpytakin, joka tuntui taivaallisen pehmeältä. Aamu ihan ihmetteli, miten pienet asiat saavat suuren merkityksen kärsimyksen jälkeen. Aamun vatsa kurni jo lujaan tahtiin, kun hän viimein pääsi ruokapöydän ääreen, eikä silloin hänen ruoanhimoaan saanut pysäytettyä mikään!
-Vau Aamu, en tiennyt teikäläisten, hienojen perheiden lapsien, syövän noin sottaisesti, Kuha tirskui. Hän, Hauki ja Kuha eivät saaneet yhdessäkään niin suurta ruokamäärää suun yli.
-Anna nyt toisen syödä! Olisit itse joutunut ryöstetyksi! Johanna torui.

-Ei Johanna, minusta on ihanaa, että saan viimein olla kanssanne. Kaiken kokemani jälkeen tunnen oloni niin turvalliseksi teidän seurassanne. Niin, ja Kuha, sinun pitäisi kyllä vältellä tuollaisia möläytyksiä nykyisin. Johannalla on vielä paljon työtä sinun herrasmiestämisessäsi, Aamu puolestaan tirskui.
-Mitä tarkoitat? Minähän käyttäydyn siivosti. Katso vaikka ruokatapaani! Kuha puolusteli.
-Äh, en minä ruokatavasta puhu. Hallitsijattaren miehenä sinulla ei ole varaa sanoa kenestäkään ilkeitä asioita, ellet halua vihamiehiä ympärillesi. Lisäksi vaatteesi kaipaavat uudistusta, Aamu vakuutteli. Kuha oli ymmällään. Mitä vikaa hänen vaatteissaan oli?
-Totta, saat alkaa käyttää hienoja pukuja. Tuon näköistä miestä en ota palatsiini! Johanna lähti mukaan leikkiin saaden Kuhan vieläkin kiusaantuneemmaksi. Kyllähän he tiesivät, ettei Johanna ehkä koskaan hallitsisi, mutta kiusoittelu oli aina mahtavaa!

-No, ei kyllä Johanneksellakaan ole yhtään parempaa tilannetta! Auringon hallitsijana Aamu käskee sinun varmasti pukeutua johonkin keltaiseen, mikä on täydellinen yhdistelmä hiustesi kanssa, Kuha yritti siirtää huomion Johannekseen onnistuen jopa siinä.
-Tuo oli hyvä! Keltainen ja liila, vieläpä vastavärit! Varo Aamu, ettei Johannes vie kaikkea huomiota sinusta kummallisuudellaan! Johanna alkoi kikattaa hysteerisesti.
-No heh heh, ihan sairaan hauskaa, Johannes mutisi sarkastisesti.
-Voi teitä, kunnon keskustelu viimein meneillään! Ihanaa, että olette siinä, Aamu puhui onnellisena.

-Hei, vaatteista puheen ollen sinun on ehdottomasti saatava jokin uusi mekko, vai aiotko sinäkin vaihtaa opiskeluaikoina housutyyliin, kun kukaan ei ole valittamassa? Johanna hihkaisi yllättäen. Kuhan katse siirtyi järkyttyneenä Johannaan päin.
-Tällaisessa tilanteessako sinä mietit vaatteita? Minä ja Johannes olemme kuoleman peloissamme vaatetuksen takia! Sitä paitsi, Aamu on kokenut kovia, hänen pitää levätä! Kuha karjaisi.
-Sinä et tiedä, mitä ulkonäkö merkitsee tytölle! Johanna puolustautui.

-Oi, mutta Johannan ideahan kuulostaa hurmaavalta! Uuden asun hankkiminen ja pieni tyylimuutoshan kertoo uudesta alustani täällä. Sitä paitsi pieni ostosreissu vain piristäisi! Ja minähän olen jo levännyt tarpeeksi, Aamu ilahtui ehdotuksesta aidosti.
-No siitäs kuulitte! Johanna hihkaisi riemuissaan.
-Jos asia näin on, niin pitäkää hauskaa! Aamu kyllä tarvitsee piristystä, Kuhakin myöntyi asiaan hymysuin. Johannes puolestaan istui pöydän äärellä normaalia hiljaisempana. Hänen päässään vain kävi visioita, millaisen yllätyksen he järjestäisivät Camillalle. Niin, kunhan idea keksittäisiin.

Illalla Aamu seisoi peilin edessä tyytyväisempänä kuin pitkiin aikoihin. Hän oli löytänyt yliopiston putiikeista ihanan keltaisen mekon, joka päällään toi Aamulle itsevarmuutta. Hän oli lopullisesti kasvanut pienestä ja pelokkaasta tytöstä vahvaksi naiseksi. Kaupoista oli myös tarttunut mukaan uusia meikkejä, joita Aamu kokeili innoissaan peilin edessä.
-Oho, jopas sinusta on kuoriutunut upea! Johanna hihkaisi.
-Totta. Pakko myöntää, että tämä asu kuvastaa paljon paremmin minua ja persoonaani, Aamu kertoi kääntäen katseensa Johannaan.

Arki yliopistolla alkoi hiljalleen rullaamaan eteenpäin, ja nelikko kotiutui asuntolaan nopeasti. Vähitellen suunnitelmat Camillan ja Pilvilinnojen perheen löytämiselle saivat väistyä syrjään, mikäli halusi pärjätä opinnoissa. Silti kukaan ei unohtanut asiaa, vaan se oli useinkin kaikkien mielessä. Yliopisto oli kuitenkin vielä alussa, ja neljä vuotta olisi pitkä aika, kyllä heillä vielä olisi aikaa suunnitelmille. Sitä paitsi kaikki halusivat viettää mahdollisimman normaalia arkea, vielä kun siihen oli mahdollisuus.

Johanna oli ennättänyt tutustua Kuhaan paremmin ja totesi lopulta pojan oikein mukavaksi, vain ystävänä tosin. Katsoessaan Kuhan lumoaviin vaaleansinisiin silmiin Johanna toivoi enemmän kuin mitään muuta, että ne olisivat Ahvenen ja he voisivat elää onnellisina yhdessä. Johannan kuitenkin ymmärsi, ettei hän voisi ottaa yhteyttä Ahveneen, sillä Camilla saattaisi muuten saada jostain selville, että yliopistolla piileskeli neljä simiä, kaksi jopa ilman lupaa. Johannan täytyi vain toivoa, ettei Ahven tapaisi ketään muuta näiden piileskely vuosien aikana.

Kuha sen sijaan oli täysin ihastunut Johannaan ja uskoi sen olevan molemminpuolista. Mies ei myöskään ikävöinyt erityisemmin kotiin, varsinkaan Ahventa hän ei haluaisi kohdata, sillä vahvassa muistissa oli edelleen veljen kuristusyritys uima-altaalla. * Olisi tietysti helpottavaa, jos voisi ilmoittaa perheelle olevansa turvassa ja nykyisen olinpaikkansa, ettei kotona turhaan murehdittaisi.
*Katso osa 29

Kuha ei päässyt millään eroon kaikista välikäsien tehtävistä, ja yksi niistä oli siivoaminen. Kun on kotona tottunut kuuraamaan paikkoja, ottaa luonnostaan sienen käteen ja ryhtyi siivoilemaan. Kuhan ansiosta poikien vessa pysyikin siistissä kunnossa, toisin kuin tyttöjen puoli, sillä Johanna ja Aamu sanoivat olevansa aivan liian hienoja moisiin puuhiin. Asuntolalle ei voitu palkata siivoojaakaan, sillä se olisi herättänyt liikaa huomiota, ja Camilla olisi saattanut tajuta jotain. Toinen askare, jota Kuha kovasti ikävöi, oli kalastus, mutta samaisesta syystä pihalle ei voitu rakennuttaa lampea.

Johanna ei pitänyt siitä, miten Kuha teki edelleen siivousjuttuja ja muuta ylväille sopimatonta, vaan hän halusi kouluttaa ehkä tulevasta miehestään sivistyneen. Niinpä nainen istuttikin Kuhan usein kirjan ääreen opiskelemaan, sillä mahdollisimman laajat taitopistetiedot kuuluivat ylväiden yleissivistykseen. Niin Kuha sitten viettikin paljon aikaa Pilvilinnojen sisarusten seurassa lukuhuoneessa.

Aamu oli saanut niin hyvän koulutuksen Aurinkokoulussa, ettei hänen tarvinnut opiskella kovinkaan paljoa päästäkseen läpi, vaan vähempikin riitti. Välillä hän kuitenkin ihan vain huvikseen istui toisten seuraan lukemaan, ja tuli siinä välillä vähän juoruiltuakin, varsinkin, jos oltiin tyttöjen kesken. Tänään Aamu oli koitenkin tavallista poissaolevampi, ja Johanna seurasi mietteliäänä ystävänsä tyhjää katsetta, hänellä oli ollut tuo sama aukeama tuijotettavanaan jo aika kauan. Johanna pamautti kirjansa mahdollisimman kovaäänisesti kiinni, jolloin Aamu hätkähti säikähdettyään.
-Nyt kerrot, mikä mieltäsi painaa, Johanna vaati.
-No... Sinä ja Kuhahan vietätte aika paljonkin kahdenkeskistä aikaa, mutta minusta tuntuu, että Johannes välttelee minua, Aamu kertoi suoraan murheistaan.

Johanna nielaisi, veli oli kerran kertonut hänelle, ettei hänellä ollut tunteita Aamua kohtaan, ja nyt Aamukin tuntui viimein tajuavan, ettei Johannes ollut täysillä mukana. Sitä Johanna kuitenkin ihmetteli, miten Aamu oli pannut asian merkille vasta nyt, vuosien seurustelun jälkeen? Oliko nainen ollut sokea rakkauden takia, ja kuvitellut hänellä ja Johanneksella menevän täydellisesti, ja vasta nyt alkanut ymmärtää asian oikean laidan? Johanna säästyi vastaamiselta, kun Kuha yllättäen rynni huoneeseen ja pyysi Johanna lähtemään mukaansa. Kateellisena Aamu katsoi toisten kävellessä käsikkäin pois huoneesta, menisipä hänellä ja Johanneksellakin yhtä hyvin.

Kovin kauas pari ei mennyt, vaan pian he löysivät itsensä rentoutumasta oman huoneensa parivuoteella. Heidän lisäkseen huoneessa oli myös Johannes, joka näppäili lopputyötään tietokoneella. Johanneksen keskittyminen työhönsä kuitenkin häiriintyi hänen tuntiessaan katseita niskassaan ja kääntyessään hän todella huomasi Kuhan ja Johannan tuijottavan.
-Mitä? Johanna, sähän lupasit, että saan käyttää teidän huoneen konetta, Johannes huomautti.
-Miksi sun täytyy pakoilla Aamua, ihan hyvin voisit tehdä teidän omassakin huoneessa, Johanna järkeili.
-Hyvähän sinun on sanoa, Johannes tiuskaisi.

-Ei minustakaan ole hauskaa kuulla Aamun harmittelua siitä, että olet niin etäinen! Johanna tiuskaisi.
-Mitä? Onko hän puhunut sinulle minusta? Johannes kysäisi ihmeissään.
-Joopa joo Johannes, menehän selvittämään välisi Aamun kanssa. Aamu on välillä todella allapäin vuoksesi, eikä se ole minusta mukavaa katseltavaa. Naisia täytyy pidellä kuin kukkia kämmenellä, Kuha opasti kiskaisten Johannan kainaloonsa.
-No hyvä on, Johannes suostui hiukan hämillään. Lopulta hän poistui huoneesta.
-Vihdoin olemme kahden, Kuha huokaisi helpotuksesta, kun ovi pamahti viimein kiinni.

Hetken päästä Johanna ja tyytyväinen Kuha makoilivat peiton alla.
-Vau, se oli mahtavaa, Kuha huokaisi.
-Niin, mutta velvollisuudet ja lopputyö odottavat. Minä ainakin aion nousta, Johanna ilmoitti. Häntä inhotti, kun Kuha roikkui hänessä koko ajan kiinni ja vannoi ikuista rakkautta. Johanna olisi halunnut opiskella, kuten yliopistolla pitääkin, mutta Kuha jarrutti häntä koko ajan.
-Voi minun pientä tunnollista opiskelijaani! Vielä minä opetan sinut rentoutumaan, Kuha vannoi. Johanna hymyili, vaikkei hänestä tilanne ollut mukava. Hänestä Kuha oli laiskimus, joka pääsi huipulle arvostetun vaimoksi tekemättä itse mitään. Johanna nousi sängyltä ylös, ja ajatteli saavansa olla loppu päivän yksin. Kun Kuhalle antoi pienen ripauksen hellyyttä, tämä osasi pysyä hetken aikaa omissa oloissaan.

Johanna oli juuri saapunut keittiöön syömään, ja hetken päästä Kuha saapui seuraksi. Johanna pudisteli päätään hiukan harmistuneena, pieleen oli mennyt sekin veikkaus. Kuha istahti Johannaa vastapäätä, ja hän oli tavallista salaperäisempi.
-Johanna, oi sinä ihanuuteni ja elämäni, olen maailman onnellisin sim kanssasi. Tiedän, että meistä tulee vielä jonain päivänä hallitsijapari, mutten malta odottaa sinne asti. Menisimmekö kihloihin julistaaksemme rakkauttamme? Kuha sanoi pehmeällä äänellä suloisesti hymyillen. Johannan oli pakko laittaa kätensä suunsa eteen yllätyksissään. Hän ei tiennyt, miten hänen tulisi toimia.

Hetken epäröinnin jälkeen Johanna otti mustan rasian käteensä. Voimaa ja ponnistusta vaati avata se. Johanna avasi rasian varovasti ja irrotti kauniin, kimaltelevan sormuksen paikaltaan. Johanna katseli sormusta surumielisenä. Se oli kaunis, ja tyhmempikin olisi huomannut, että Kuha oli todella panostanut sen hankinnassa. Johanna vilkaisi nopeasti Kuhaan, joka näytti todella hermostuneelta, mutta niin oli Johannakin. Hän ei vain kerta kaikkiaan rakastanut Kuhaa, kaikki oli vain peiteroolia siihen asti, kunnes Johanna pääsisi hallitsijaksi ja ottaisi Ahvenen miehekseen. Muu esitys meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta kihloihin meneminen olisi Johannallekin aivan liian iso pala sulatettavaksi. Kihlat tuntuvat niin lopulliselta ja aikeelta mennä naimisiin. Mitä hänen muka pitäisi tehdä tai sanoa?

Lopulta Johanna asetti rasian pöydälle ja asetti sormuksen sormeensa hitain liikkein. Sillä hetkellä Kuhan mielestä putosi pari jättikokoista kivenjärkälettä. Lasti keveni huomattavasti hänen huomatessaan Johannan suostuvan ehdotukseen. Hetken Kuha oli jo luullut, ettei Johanna olisi halunnutkaan, mutta onneksi hän oli väärässä. Kuha katsahti kaunista Johannaa, ja mies pystyi jo kuvittelemaan heidän hääpäivänsä, tulevaisuutensa sekä lapset. Vihdoinkin hän oli löytänyt puuttuvan osansa. Nyt hän luuli löytäneensä kokonaisuutensa.
-Tuota... menen kertomaan Johannekselle, Johanna ilmoitti ja nousi tuolilta vauhdikkaasti. Nainen juoksi huoneesta kiireisesti pois. Kuha puolestaan vaipui vaaleanpunaisiin tunnelmiin, eikä edes tajunnut ihmetellä Johannan käytöstä.

Johanna juoksi hänen ja Kuhan huoneeseen pakoon haastavaa tilannetta. Ei hänellä ollut aikomustakaan kertoa kihloista veljelleen. Hänen oli vain pakko keksiä kiireisesti jokin tekosyy, sillä hän ei pystynyt pitämään vellovia tunteitaan enää kurissa. Johannan silmät tupruttivat jatkuvasti uutta vettä, kun edellinen oli ymmärtänyt valua poskille. Johanna tunsi tehneensä niin väärin kuin sim voikaan tehdä. Kuha luuli sokeasti rakastuneensa naiseen, joka oikeasti ajatteli Kuhan veljeä. Järjestely oli niin väärin sekä Kuhalle että Johannalle. Miksi elämän täytyykin olla niin vaikeaa?

Samassa ovi pamahti auki, ja huoneeseen asteli leveästi hymyilevä Aamu. Johanna yritti epätoivoisesti pyyhkiä valuneet kyyneleensä poskiltaan, mutta vettä tuli edelleen liian suurella teholla estelystä huolimatta.
-Voi Johanna onneksi olkoon, Kuha kertoi teidän menneen... hei mitä on tapahtunut? Aamu aloitti onnittelupuheensa iloisesti, mutta synkensi ääntään heti huomatessaan, ettei Johanna voinut parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä nyyhkytti onnettomana ja käänsi päänsä poispäin Aamusta.

Aamu pomppasi ystävänsä sängylle ja kaappasi tämän lämpimään halaukseensa. Aamu käytti Auringonvoimiaan huomaamattomasti pienin annoksin saadakseen Johannan paremmalle mielelle. Lopulta kyynelten tulo väheni niin, että Johanna saattoi puhua.
-Tuntuu niin pahalta. En halua olla kihloissa Kuhan kanssa, vaan Ahvenen, jota oikeasti rakastan. En kestä esittää "onnellista vaimoa", en halua tätä! Johanna parkaisi ja painautui Aamua vasten. Puhuminen sai uusia kyyneliä kimpoamaan silmistä.
-Voi raasua. Minusta on niin surullista kuulla tuo suustasi. Kaikkea ei kuitenkaan voi saada, vaikka kuinka haluaisi, Aamu huokaisi. Hänenkin silmät alkoivat kostua. Ensinnäkin hänen oli paha katsoa onnetonta ystäväänsä, mutta toiseksi hän tekisi mitä vain saadakseen äitinsä takaisin.

Vähitellen Johanna alkoi rauhoittua, eikä kyyneleitä tullut enää lisää. Oloa oli helpottanut, kun hän oli saanut kertoa luotettavalle ystävälle murheistaan ja muutenkin taakka yksin kannettavasta salaisuudesta puolittui, nyt kun Aamukin tiesi hänen ja Ahvenen salaisesta sopimuksestaan. Aamukin oli mielissään huomattuaan, että hänen Auringonvoimansa olivat jälleen tehonneet Johannan rauhoittelussa. Naiset nousivat ylös, kunnes Johanna yhtäkkiä taas seisahtui.
-Entä jos Ahven tapaa jonkun muun sillä välin, kun hän luulee minun olevan kartotettuna muun perheeni kanssa? Johanna hätääntyi.
-Jos teidät on todella tarkoitettu yhteen, olen varma, että kaikki päättyy onnellisesti, Aamu yritti rohkaista. Se kuitenkin riitti Johannalle ja tämä piristyi ajatellen näin olevankin.

Johanna yritti olla mahdollisimman normaalin näköinen loppu päivän oleskellessaan yleisissä tiloissa - ja varsinkin Kuhan kanssa.
-Mihin sä oikein katosit päivällä? Kun mä menin kysymään Johannekselta, mitä mieltä se oli meidän kihlautumisesta, ei hän tiennyt mitään koko asiasta, vaikka sä sanoit meneväsi kertomaan hänelle, Kuha kuulusteli saavuttuaan Johannan luokse opiskeluhuoneeseen.
-... Mä muistinkin, että mulla oli luento, enkä sitten sieltä palattuani muistanutkaan mainita asiasta, Johanna keksi nopeasti selityksen ja väänsi kasvoilleen tekohymyn peittämään todellisia tuntemuksiaan.

Aamu ei tiennyt, kumman tilanne oli pahempi, hänen vai Johannan. Johanna ei ehkä pääsisi unelmien miehensä kanssa naimisiin, mutta saisi silti häntä rakastavan kumppanin Kuhasta. Aamu taas oli ollut ihastunut Johannekseen jo alakoulusta asti, mutta kaikkea jarrutti Johanneksen välttely, jota Aamu oli viime aikoina huomannut tavallista enemmän. Aamu ei ollut ollenkaan varma, halusiko Johannes edes viettää hänen kanssaan loppu elämäänsä.
-On vain yksi tapa selvittää se, Aamu sanoi mielessään, ja asteli sohvalla istuvaa Johannesta kohti, ja polvistui miehen eteen alkaen laulaa erästä kaunista kappaletta. Johannes katsoi tyttöystäväänsä hymyillen lempeästi, Aamun esittämä serenadi oli kaunis yllätys.

Johanneksen harmiksi ohjelmaan sisältyi muutakin kuin pelkkä rakkauslaulun luritys. Aamu hiplasi jännittyneenä taskussaan olevaa sormusrasiaa. Kuha oli neuvonut hänelle tien hyvään kampuksella olevaan koruliikkeeseen, josta mies itsekin oli hankkinyt sormuksen Johannalle. Laulun loputtua Aamu kiskaisi nopeasti rasian esille avaten sen, jolloin kaunis sormus kimalteli valoon osuessaan.
-Johannes Pilvilinna, tuletko miehekseni? Aamu sanoi lopulta sanotuksi, Johanneksen reaktio jännitti häntä.

Aamu katseli kauhusta jäykkänä, miten Johannes nousi sohvalta ylös. Ensin hän luuli miehen ryntäävän tiehensä, mutta yllätyksekseen Aamu huomasi Johanneksen poimivan sormuksen rasiasta ja asettaen sen sormeensa. Aamun riemulla ei ollut rajoja, ja seuraavassa hetkessä hän oli loikannut Johanneksen kaulaan.
-Si-sinä suostuit! Aamu änkytti onnesta soikeana.
-Tietenkin, Johannes vastasi lyhyesti. Hän ei edelleenkään rakastanut Aamua, mutta koki velvollisuudekseen olla naisen rinnalla suojelemassa tätä kaikelta pahalta, ja parhaiten se onnistuisi avioliiton kautta.

Seuraavana päivänä Johannaa ja Aamua lapsetti, ja kaksikko täytti ison ämpärillisen vesi-ilmapalloja kunnollista vesisotaa varten. Siinä he sitten viskoivat palloja toistensa päälle ja nauroivat nolostuneina ohikulkijoiden katsellessa heitä oudoksuen.
-Mä ja Johannes ollaan nyt myös kihloista, Aamu päätti paljastaa saaden samalla hyvän osuman keskelle Johanna mahaa, kun tämän keskittymiskyky väistelyyn herpaantui aivojen sulatellessa Aamun uutista.
-Ai, no onnea paljon! Johanna vastasi hajamielisesti pohdiskellen samalla, oliko hänen eilisellä läksytyksellään mitään osaa veljen kihlautumiseen. Johannan mietteet kuitekin keskeytyivät, kun Aamu heitti vesi-ilmapallon hänen naamalleen, hän unohti taas väistellä!


Johannes ja Kuha puolestaan viettivät päivää sisällä asuntolan rahapelikoneiden parissa. Miehet olivat aluksi vain kokeilun halusta testanneet pelejä, mutta vähitellen heille kehittyi siitä jonkin sortin riippuvuus, ja pelin tunnari soi käytävässä melkein lakkaamatta koko päivän. Kauaa peliriippuvuus ei kuitenkaan kestänyt, sillä raja tuli vastaan siinä vaiheessa, kun kaikki heidän yhteiset rahansa olivat loppuneet pelikoneen syötyä heidän omaisuutensa. Miten ajattelitte selittää asian tyttöystävillenne?

Aamua rahojen loppuminen kauhistutti niin paljon, että hän alkoi kehitellä mitä kummallisimpia rahantienaustapoja. Kerran hän oli jopa menossa pyytämään asuntolan kokilta keittiöapulaisen paikkaa, mutta Johanna ennätti pelastaa ystävänsä nolaamasta itseään, kokkaaminenhan oli aivan liian alhaista touhua! Siispä Aamu alkoi soittaa käytävässä rumpuja toivoen saavansa muutaman simpan ohikulkijoilta, mutta harvoin sekään tuotti tulosta. Johannes puolestaan ehdotti, että Aamun pitäisi laulaa, mutta Aamu ei moiseen suostunut, vaikka karaokelaitekin asuntolasta olisi löytynyt.

Aika lipui eteenpäin omalla painollaan, ja sitä vauhtia on monen hankala ymmärtää. Nelikko oli opiskellut yliopistolla jo pian kaksi vuotta, eivätkä suunnitelmat Johannan ja Johanneksen vanhempien löytämiseksi olleet edenneet. Myön Aamu oli hermostuneempi, mitä pidemmälle aika kului, sillä hän käsitti yhä vain paremmin, mitä hänelle oli tapahtunut ja mitä kohtaisi tulevaisuudessa.
-Minua hermostuttaa niin järin kotiin palaaminen! Tiedän, että siihen on vielä aikaa, mutta olen silti jo nyt suunnattoman kauhuissani! James pitää minua murhaajana. Mitenköhän hän suhtautuu, kun palaan takaisin kotiin? Aamu pölisi kauhuissaan.
-Hyvin siinä käy. Minä pidän puoliasi. James ei mahda meille molemmille yhtikäs mitään! Johannes lupaili.

-Niinpä. Kaikki päättyy hyvin. James hyväksyy sinut takaisin perheeseen, ja minua odottaa hohdokas tulevaisuus hallitsijana, Johanna huudahti innoissaan. Hän odotti aikuisuuttaan niin kovasti. Ensinnäkin hän pääsisi hallitsijaksi, ja toiseksi hän saisi Ahvenen miehekseen, ja kaikki tulisi olemaan täydellistä. Johanna uskoi, että asiat menevät kyllä ajan kanssa itsellään niin kuin niiden pitäisi päättyä, joten hän ei jaksanut murehtia liikoja. Kuha kuitenkin rykäisi saaden poksautettua Johannan ajatuskuplan.
-Jos ja ehdottomasti 'jos' kaikki menee, kuten sinä toivot. Emme voi tietää, mitä kotiin paluu tarkoittaa. Ei Camilla ole niin tyhmä, että päästäisi meidät livahtamaan takaisin Taikapölyn alueelle kuin koiran veräjästä ja pilaamaan hänen suunnitelmansa, Kuha realistisena ärähti.

-Ja mitäs puhetta tuo muka sitten on olevinaan? Jos olet tuolla asenteella liikenteessä, emme todellakaan tule saavuttamaan mitään. Meidän pitää uskoa itseemme ja kykyihimme, Johanna karjahti takaisin mulkoillen Kuhaa vihoissaan.
-Jaahas. Sinä ajattelet kaiken aivan liian helpoksi. Voi kuule, minusta tuntuu, että meillä on vielä kovia aikoja tulossa, Kuha huokaisi.
-Niin, ja tarvitsemme kunnollisen suunnitelman vanhempien löytämiseksi. He varmasti pystyvät auttamaan meitä sekä moninkertaistamaan voittomahdollisuutemme, Johannes viisasteli. Pöydän äärellä nyökyteltiin, ja hetken päästä jokainen jatkoi ruokailuaan hiljaisin merkein omia kuvitelmiaan pohdiskellen.

Vuodatuksesta kopioidut kommentit & vastaukset