Pitkän talven jälkeen kesä tuntui Jasminasta lähes sietämättömältä, ja nainen olikin usein heikkona kuumuuden vuoksi. Lisärasitusta tuotti myös ruokavarastojen yllättävä tyhjentyminen, jolloin perheellä nähtiin hetken aikaa jopa nälkää, mutta Jasmina onnistui onneksi taikomaan ensihätään pientä purtavaa.
Jormalla oli hauskaa.
Julius yllättyi Jorman ehdottaessa, että poika lähtisi opiskelemaan yliopistoon. Julius alkoikin opiskelemaan ahkerasti, ja hän halusi valmistautua kaikkeen mahdolliseen yliopistossa tarvitsemaansa. Ikävä kyllä Juliukselle ei saatu hankittua vaimoa, joten poikkeuksellisesti Taikapölyn normaaleista säännöistä huolimatta Julius lähtee yliopistolle ilman puolisoa.
Justus kasvoi teiniksi, ja hänestä kuoriutui oikein ahkera nuori mies. Justus käytti ison osan ajastaan opiskeluun. Yksityiskouluun pääseminen innostutti opiskelua entistäkin enemmän. Justus sai kuitenkin vapaa-ajalleen muutakin virikettä, kun viime Paholaisten osassa hänen tuleva vaimonsa, Nina Paholainen, kasvoi, ja nuoret rakastuivat toisiinsa heti.
Lumiana teki tuttavuutta tavallisten perheiden simien kanssa, ja osan lopussa tyttö kasvoi teiniksi.
Jääpuikkojen elämä oli sujunut melkoisen rauhallisesti. Pikkuhiljaa kesäpäivät alkoivat menettää loistoaan, ja syksy puski tielle tuoden omaa ihanaa viileyttään. Vaikka pihalla olisikin ollut välillä mukavan vilpoisia päiviä, pysyi Justus suurimman osan ajasta sisällä näpytellen erilaisia viestejä mesessä. Nina Paholainen, Justuksen tuleva vaimo, ei saanut tulla Camillan määräysten takia kylään, eikä salatapaamisia ollut aina helppoa järjestää. Niinpä Justus ja Nina juttelivat päivittäin netin kautta. Oli sekin parempi kuin mitään, vaikka ikävä painoi kummankin mieltä. Tilanne sai nuoret odottamaan entistä enemmän tulevaisuutta ja yhteistä yliopistoaikaa.
Veljensä sisällä nökötyksestä huolimatta Lumiana viihtyi pihalla, ja hän mielellään vietti kavereidensa kanssa aikaa ulkona. Lumiana oli saanut Eetu Puskasta hyvän ystävän. Kaverukset olivat tavanneet ensi kertaa, kun Lumiana oli käynyt hakemassa satoa Puskilta, jolloin tyttö oli myös tarjonnut apuaan lastenhoidossa lisävihannekset mielessään. Eetu oli kiitollinen Lumianan avusta, sillä hän oli kuvitellut ylhäisten simien ajattelevan vain omaa etuaan ilman minkäänlaista työntekoa. Lumianahan oli ajatellut alunperin omaa ja perheensä etua, mutta se ei kuitenkaan haitannut tutustumisen jälkeen.
Lumianasta Eetu oli hyvin mahtava ystävä, sillä tämä kokeili mielellään kaikkia Jääpuikkojen hupeja ennakkoluulottomasti. Eetu suostui hyppäämään jopa jääkylmää vettä sisältävään poreammeeseen, ja poika jopa kesti olla siellä kohtuullisen pitkän ajan tavalliseksi simiksi. Lumiana ja Eetu olivat kummatkin osoittaneet toisilleen olevansa erilaisia oman yhteiskuntaluokkansa edustajista. Muutenkin päinvastaiset elämäntyylit loivat kiinnostusta ja kasvattivat maailmankatsomusta.
Alkanut syksy sai myös Jasminan pirteämmälle ja paremmalle tuulelle, minkä takia nainen vietti suuren osan ajasta muiden aikuisten seurassa. Kun oma olo alkoi helpottaa, jaksoi Jasmina kuunnella myös toisten huolia.
-Minä ja perheemme autamme teitä kyllä tulevaisuudessakin mielellämme lastenhoidossa, jos vain kaipaatte apua nelostenne kanssa, Jasmina puhui ystävällisesti.
-Kiitos! Välillä apua tosiaan kaivataankin. Semmoista hullunmyllyä neljän taapertajan kanssa. Minneköhän pikkuiset vipeltävät, kun oppivat kävelemään? Kuinkahan vaikea heidät on sitten pitää aloillaan? Eemeli naurahti. Jasmina hymyili miehen jutuille. Hänellä itsellään oli kovasti ikävä niitä aikoja, kun omat lapset olivat aivan pieniä vauvoja. Nykyään lapset olivat jo niin isoja ja lähtisivät pian yliopistoon!
Julius koitti panostaa kovasti kouluun, vaikka hänen keskittymiskykynsä koulunpenkistä olikin siirtynyt hiukan harhateille pojan odottaessa niin kovasti yliopistoa ja lääketieteen opintoja. Juliuksen arvosanat olivat hiukan laskeneet normaalista tasosta. Justus sen sijaan hoiti koulunsa kunniallisesti, ja hän kävi koulunkäynnin yhteydessä samaan aikaan töissä. Justus oli päässyt hyvin mukaan työelämään, ja häntä vain ylennettiin yhä haastavampiin työtehtäviin. Justus tekikin mielellään töitä, sillä silloin hänellä ei olisi aikaa ikävöidä Ninaa.
-Et sitten yhtään parempaa paikkaa valinnut läksyjen teolle, kimppakyydistä ulos astunut Justus huomautti veljelleen hiukan toruvaan sävyyn, poikahan olisi saattanut jäädä auton alle työskennellessään keskellä tietä!
-Sisällä on niin tunkkainen ilma, Julius mutisi hajamielisesti jatkaen matikan tehtäviään samalla paikalla vaaroista välittämättä.
Justus päätti antaa veljensä työskennellä siellä, missä tämä halusi ja lähteä itse sisälle. Olohuoneeseen saapueessaan poika kuitenkin huomasi läksyvihkonsa maassa, jonne hän oli sen koulupäivän jälkeen viskonut ennen töihin lähtöä. Hiukan harmistuneena Justus kävi lattialle istumaan ja alkoi raapustella pikaisia vastauksia tehtäviin päästäkseen nopeammin niistä eroon. Sitten jäisi enemmän aikaa chattailla Ninan kanssa! Justus oli havainnut tämän hiukan haittaavan koulun käyntiä, sillä Ninan viedessä pojan ajatukset muualle, saivat kouluhommat vähemmän sijaa Justuksen asioiden tärkeysjärjestyksessä. Justus hölläsi hiukan työasuunsa kuuluvaa solmiota, sisällä oli tosiaan tunkkainen ja kuuma ilma, kuten ulkona läksyjä tehnyt Julius oli varoitellutkin. Tehtävät kuitenkin lähenivät loppuaan, joten Justus päätti yrittää selviytyä niistä kuumuudesta huolimatta. Myös Lumiana saapui tekemään läksytehtäviään. Jääpuikkojen teinit tuntuvat jättävän läksyjen teon iltaan.
Saatuaan läksytehtävänsä valmiiksi, saapui Juliuskin sisälle ja lähti tyytyväisesti myhäillen kulkemaan kohti keittiötä aikeenaan lisätä hiukan jääkaapin sisältöä. Jääpuikot olivat vähitellen alkaneet selvitä pahimman ruokapulan yli, sillä avuliaat maanviljelijät olivat monia kertoja kärsivällisesti antaneet heille satoja pienen kerjäämisen tai lahjonnan jälkeen. Julius asetteli vihanneksia, kaloja ja hedelmiä niiden omille paikoille jääkaapissa, vaikka moinen tehtävä olisi palvelijalle kuulunut. Pojasta oli vain ihanaa nähdä jääkaappi jälleen ruokaa pullollaan ja tuntea olonsa jälleen rikkaan perheen jäseneksi, eikä roskisten penkomistakaan tarvinnut enää harrastaa tähteiden löytymisen toivossa.
Vaikka raaka-aineiden pelkkä katselu oli ihanaa, tuotti suurimman nautinnon toki itse ruuan syöminen. Heti palvelijan jaettua ruokalautaset pöytään, riensi Julius oman annoksen kimppuun. Jonkin ajan kuluttua myös läksynsä valmiiksi saaneet Lumiana ja Justus ilmaantuivat ruokapöydän ääreen.
-Hei pojat, mitäs sanoisitte, jos järjestettäisiin bileet? Lumiana sai yllättäen idean. Veljekset eivät kuitenkaan tuntuneet olevan asiasta innoissaan, vaan jatkoivat vaitonaisina syömistään.
-Vastatkaa! Lumiana huusi vaativana kilistellen haarukallaan lautasen reunaa turhautuneena.
-Mikä pakkomielle sulle nyt yhtäkkiä tuli bilettää? Justus kysäisi.
-Mikään ei ole parempi tapa saada ystäviä kuin bileiden järjestäminen! Nyt kun meidän talouskin on kunnossa ruokien osalta, voitais ihan hyvin vähän juhlia, Lumiana perusteli kantaansa.
-Ketä me sit kutsuttais? Julius puolestaan esitti kysymyksen.
-Kaikki vois kutsua kavereitaan, mieluiten samaan ikäryhmään kuuluvia. Suostuisitte nyt, jooko? Lumiana aneli. Lopulta pojat myöntyivät ajatukseen teinibileistä, eikä Lumianan riemulla ollut rajaa. Saatuaan asian alulle, ryhtyi kolmikko yhdessä pohdiskelemaan bileiden ajankohtaa, tarjoilua, vieraslistaa sekä muita bileiden kannalta oleellisia seikkoja.
Illemmalla, tai pikemminkin yöllä, ei Justus saanut innostukseltaan unta, ja käyttikin ylimääräistä energiaansa rumpujen paukuttamiseen. Justus oli kutsunut heti Ninan bileisiin, ja tyttö oli alkanut jo hyvissä ajoin etukäteen laatia ovelaa karkaamis-suunnitelmaa sille päivälle. Justus odotti bilepäivän koittamista vatsa perhosia täynnä, sillä se olisi todennälöisesti seuraava kerta, kun hän ja Nina voisivat nähdä jälleen kasvotusten. Helpottivathan chat-keskustelut pahimpaan ikävään, mutta mikään ei voita sitä, kun voi rutistaa rakkaansa tiukkaan halaukseen ja tuntea tämän tuoksun ja kehon itseään vasten. Rummutuksensa ohessa Justus kuuli seinän takaa paukutusta, jonka lähteenä oli kiukkuinen Lumiana. Justuksen rummutus tuntui aiheuttavan nukkumisvaikeuksia seinän takana asustavalle siskolle, joten Justus päätti pistää rumpukapulat siltä illalta syrjään.
Aamulla Jääpuikkojen perhe oli arkiseen tapaansa kuuluen kokoontunut vessavuoroa odottamaan olohuoneeseen. Lumiana istui sohvalla puoli nukuksissa, kun Justus puolestaan vietti aikaa perheen vastahankitun kissan*, Ellin kanssa. Elli kavahti aluksi Justuksen viileän käden kosketusta, mutta tottui siihen muutaman silityskerran jälkeen ja oppi jopa nauttimaan siitä, jolloin alkoi kisun iloinen kehrääminen kaikua huoneessa.
-Miten sä voit olla noin pirteä, vaikka valvotit mua sillä rummutuksellasi myöhään yöhön? Lumiana tuhahti ärtymys äänessään.
-Sori se paukutus, mä vaan odotan jo niin kovasti Ninan jälleennäkemistä! Justus intoili Lumianan haukotellessa leveästi.
*Jääpuikot ostivat Paljuloilta Elli-kissan viime Paljuloiden osassa.
Elli-kissa olikin saanut kyllä hyvän kodin Jääpuikkojen luota. Jokainen asukki kävi päivän mittaan halimassa kisua, ja Elli leikki mielellään Jääpuikkojen kanssa. Lisäksi täällä sai enemmän ruokaa ja muita kivoja asioita. Patjan valtaamisesta ei tullut ikinä kiistaa kenenkään kanssa, ja ylhäisillä ja varakkailla simeillä oli varaa hankkia niin yleelliset eläinvehkeet, että moni muu kissa olisi jo kateellinen. Eniten Elli viihtyi Juliuksen kanssa, sillä tämän huoneeseen oli jäänyt edesmenneen Tikku-koiran peti, jossa Elli mielellään nukkui päiväunet. Näillä aineksilla varmasti keitettäisiin Ellille makoisa elämä!
Juliuksella ei kuitenkaan ollut aikaa viettää aikaa Ellin kanssa ihan loputtomasti, sillä hänen piti lukea ahkerasti yliopiston pääsykokeisiin. Julius lukikin mielellään Jorman vanhoja oppikirjoja jo valmiiksi, sillä ne olivat kiehtovia. Jos Julius opiskelisi jo nyt, olisi hänellä paljon kevyempää itse yliopistossa, kun jotkin asiat ovat ennestään tuttuja. Jormallekin oli herännyt melkoisen suuri opiskeluinnostus Juliuksen ansiosta, ja niin miehet opiskelivatkin yhdessä kovin innoissaan. Jormalle oli ilmestynyt halu oppia mahdollisimman hyväksi ja päteväksi lääkäriksi, ja Juliuksen opintojen päätyttyä isä antaisi pojalleen oman paikkansa Taikapölyn tohtorina. Vanhuus nousi esiin odottamattomasti, ja pian pitäisi varmaankin löysätä jo vauhtia ja ottaa rennosti.
Lumianaa puolestaan eivät kirjat pahemmin kiinnostaneet. Kyllä hänkin opiskeli niin ahkerasti kuin arvostetun simin piti. Mieluummin Lumiana kuitenkin vietti aikaa karaoken äärellä, kun hän oli yllättäen innostunut laulamisesta. Päivä päivältä tyttö huomasi kehittyvänsäkin, mikä lisäsi entisestään lauluinnostusta. Lumiana kuitenkin lauloi vain ilosta ja harrastusmielessä, ei hän erityisesti haaveillut laulajan urasta.
Laulu sai kuitenkin nopeasti lopun Lumianan huomatessa, että sisälle tallusteli Aleksanteri Sun. Joku oli ilmeisesti päästänyt Sunin heidän taloonsa! Kasvaessaan ja ikääntyessään Lumiana oli tulevana perijättärenä ymmärtänyt, miten erilaiset voimat Suneilla ja Jääpuikoilla olikaan, eikä moisen seikan takia Sunien kanssa voinut oleskella.
-Kaunista laulua! Aleksanteri totesi musiikin ystävänä.
-Älä viitsi mielistellä senkin äklö-Sun! Häivy heti meidän palatsista! Sua ei kaivata täällä! Lumiana rupesi räyhäämään.
-No... ei minun täällä väkisin tarvitse olla, jos se sinua niin kamalasti häiritsee. Yleensä simin tervehtiessä ymmärtää olevansa tervetullut kyläilemään, mutta eipä ilmeisesti näin olekaan, Aleksanteri kummasteli ja lähti kävelemään ulko-ovea päin. Lumiana nauroi ja tunsi itsensä vahvemmaksi: Hän oli nujertanut Sunin!
Hetkessä puhelin pärähti soimaan, ja Lumiana juoksahti vastaamaan. Ikävä kyllä puhelimesta kuului yököttävän lämpöverisen Anniina Sunin puhe:
-Emme ole nähneet pitkään aikaan! Mentäisiinkö yhdessä jokin päivä kaupungille ostamaan vaatteita tai jotakin?
-Hei, minua ei kiinnosta! En tahdo olla enää Sunien kaveri! Mieluummin olen esimerkillinen perijä kuin jonkun tyhmän Sunin kaveri! Olen ennemmin köyhän kaveri kuin sinun! Lumiana kiljui puhelimeen ja heitti luurin takaisin paikoilleen. Lumiana henkäisi kiihtyneenä. Kuinka Sunit kehtasivatkin ärsyttää häntä olemalla niin ystävällisiä? Joskus täytyy vain luopua itselleen huonosta seurasta.
Sattumalta sinä iltana Päivi Paljula tavallisten, köyhien simien joukosta saapui tapaamaan Lumianaa. Päivi näytti niin masentuneelta, että Lumianan oli pakko halata ystäväänsä yrittäen lohduttaa tätä.
-En taidakaan päästä naimisiin. Kaikki vaihtoehdot on käyty läpi, eikä minulle löydy puolisoa! Tuntuu, ettei Jessicakaan enää välitä, ja isäkin katosi. Kaikille on ihan sama, vaikken pystyisikään jatkamaan Paljuloiden sukua! Päivi harmitteli ystävälleen.
-Voi raukkaa, tilanteesi on kieltämättä raskas. Lupaan kuitenkin auttaa sinua kaikella mahdollisella tavalla. Jos löydän jonkun, joka etsii puolisoa, vinkkaan sinusta hänelle, Lumiana puhui. Päivi taisi vielä kiitellä, mutta Lumiana ei pahemmin kuullut, sillä hän keksi heti, kuka Päivin kanssa voisi mennä naimisiin. Lumiana päätti hoitaa suostuttelupuolen ensin, ja sitten hän alkaisi järjestää kahdelle yksinäiselle sielulle treffejä!
Lumianan pää suorastaan pursusi romanttisia treffi-ideoita, ja siinä riittäisikin hommaa, kun niitä yhdistelemällä hän valmistelisi parhaat sokkotreffit ystävälleen. Tyttö hyppelehti hilpeällä mielellä ympäri peilisalia ja hyräili itsekseen rakkauslauluja. Yllättäen vilkaisu omaan peilikuvaansa sai Luminanan pysähtymään ja siirtymään lähemmäksi tarkastellakseen kuvajaistaan tarkemmin. Hänen vaaleasta hiuspehkostaan erottui selvästi kirkkaan punainen hius.
-Hyi, mitä ihmettä mun päästä kasvaa! Punainen hius? Lumiana järkyttyi. Monta kertaa enemmän järkyttyi kuitenkin lähettyvillä Elliä silittelevä Jasmina, joka ei voinut olla kuulematta tyttärensä valitusta.
-Ömh, tuollainen on ihan tavallista, eiköhän hiusten värjääminen auta, Jasmina vihjaili, ja Lumiana päätti toimiakin niin heti.
Jasmina jäi paikoilleen jatkaen Ellin silittelyä, mutta nainen ei kuitenkaan täysillä keskittynyt hommaan jäädessään ajatusvyöryn alle. Nyt Lumiana oli sitten huomannut oikean hiusvärinsä, vaikka Jasmina ja Jorma olivat yrittäneet pitää sen salaisuutena. Jasminan suvun punaisten hiuksien kirous* aiheuttaisi huonoa onnea, jos pahat henget huomaisivat ne. Toistaiseksi asia oli onnistuttu peittämään tarpeeksi useilla hiustenvärjäyskerroilla, mutta sekään ei ole täysin varma turvakeino. Jasmina heräsi ajatuksissaan saadessaan kissan kynnet kiinni käteensä. Nainen oli epähuomiossa silittänyt Elliä vastakarvaan poikkoillessaan mietteidensä keskellä, eikä kisu pitänyt moisesta käytöksestä.
-Äh, anteeksi, ei ollut tarkoitus, Jasmina yritti pahoitella rapsutuksella, mutta Elli oli saanut Jasminan hellyydenosoituksista tällä erää tarpeekseen ja väisti naisen kosketusta.
*Katso osa 19
Jasmina päätti antaa kisun jäädä omiin oloihinsa ja mennä muualle pohdiskelemaan punaisten hiuksien kirousta. Miksi asia alkaa vaivata monien vuosien jälkeen, kun kaikki on tähän asti mennyt niin hyvin? Elli puolestaan jäi yhä peilisaliin ja alkoi järjestellä Jasminan sotkemia kasvoja karheaa kieltään apuna käyttäen. Isompi karvatuppo irtosi kisun turkista, ja Elli sylkäisi karvakasan lattialle palvelijaa odottamaan. Jääpuikoilla majailussa oli mukavaa sekin, että kun palvelija oli palkattu siivoushommiin, ei kukaan valittanut Ellille paikkojen sotkemisesta! Tyytyväisenä kisu pyörähti pari kertaa lattialla ympäri toivoen pääsevänsä muistakin irtokarvoista eroon sillä tavoin.
Ellin puhdistautumisen keskeytti kuitenkin Justus, joka halusi tulla jatkamaan aiemmin aloittamiaan temppu-opetuksia. Elli nousi tuttuun tapaan takajalkojensa varaan Justuksen sanoessa taikasanan "seiso", minkä ansiosta kisu saikin suuhunsa kivan makupalan naposteltavaksi.
-Hienoa, tämän tempun sinä hallitsetkin jo niin hyvin, että voidaan alkaa harjoitella muita juttuja, Justus suunnitteli. Elli katsoi poikaa pää kallellaan kuin kysyäkseen, miksi tämmöisiä taitoja edes piti hallita! Kissalla ei ollut aavistustakaan Justuksen aatteista laittaa Elli töihin, ja mitä enemmän taitoja eläin hallitsisi, sitä paremmat ylenemismahdollisuudet sillä olisi.
---
Eräänä lauantai-aamuna Julius oli tavallista aikaisemmin jalkeilla jo aamuvarhain. Poika oli nukkunut levottomasti koko edellisen yön, ja syy siihen oli jännitys. Pari viikkoa aikaisemmin Julius oli käynyt Taikapölyn yliopistolla pääsykokeissa, ja tänään olisi viimein tulosten julkistamispäivä! Lievittääkseen odottamisen auheuttamaa jännityksen tuskaa, poika näpelöi jälleen isänsä kirurginharjoittelupöydällä saadakseen muuta ajateltavaa. Julius oli lukenut pääsykoekirjat useaan kertaan läpi, ja pettymys olisi melkoinen, jos häntä ei hyväksyttäisikään yliopistoon. Ainahan voi yrittää uudelleen, mutta Julius oli päättänyt päästä sisään yliopistoon ensiyrittämällä.
Yllättäen vähän matkan päässä oleva puhelin pärähti soimaan, ja sekunnin murto-osassa Julius oli loikannut harjoittelupöydältä puhelimen luokse. Vapisevin käsin poika nosti luurin korvalleen ja sanoi käheällä äänellä nimensä. Puhelu koski juurikin sitä, mitä Julius oli arvellutkin, nimittäin pääsykokeiden tuloksia! Hengitystään pidättäen Julius kuunteli luurin toisessa päässä vanhan naisen narisevaa ääntä ja toivoi tämän menevän nopeammin itse asiaan. Hetken päästä huoneessa kajahteli ilonkiljahduksia pojan saadessa kuulla hyvät uutiset: Hän pääsi yliopistoon ja tienasi vielä lisäksi stipendin hyvästä mekaniikantaidon hallinnasta! Paremmin ei Juliuksen päivä olisi voinut alkaa!
Tähän samaiseen lauantaihin liittyi kuitenkin muutakin merkittävää, Julius oli nimittäin lähdössä treffeille! Lumianan lupaillessa hommata treffiseuraa ystävälleen Päivi Paljulalle oli Lumianalle heti tullut mieleen oma isoveljensä, joka eleli myöskin vielä sinkkuna. Julius oli ottanut sisarensa treffi-ehdotuksen hyvillä mielin vastaan, olisihan se mukavampaa suunnata yliopistolle tulevan vaimon kanssa yhdessä kuin yksinään. Elli sai hämmästellä peilin edessä posettavan pojan laittautumistouhuja hiukan kummissaan. Julius oli vaihtanut ylleen eri asun kuin normaalisti, ja lisäksi poika siveli mielissään juuri olkapäähänsä taiteilemaa feikki-tatskaansa. Juliuksen mielestä moiset koristukset toisivat lisää uskottavuutta, ja ehkä se toimisi siksi apuna Päivin hurmaamisessa.
Hetken päästä Päivi tepastelikin jo tontin reunalla, jolloin Julius kiiruhti juoksujalkaa tytön luokse. Olihan Päivi vähän aliarvoinen, mutta kai alhainenkin vaimo olisi parempi kuin ei mitään?
-Hei, minä olen Julius, ja sinä olet varmaan Päivi. Olen lähdössä opiskelemaan kahden viikon päästä lääketiedettä! Julius selitti innoissaan.
-Ai, vaikuttavaa. Itse en ole miettinyt itseni kouluttamista. Haluan omistaa koko elämäni eläimille. Talossamme on kiinni eläinaitaus, jossa pidän paljon kissoja, ja talon periessäni saan myös kisut, Päivi puolestaan kertoi.
-Eläinaitaus kuulostaa mahtavalta! Jos asuisimme yhdessä, voisin koska tahansa hyödyntää kissoja eläinkokeissa! Julius innostui.
-Eläinkokeissa? Päivi jähmettyi kauhusta.
-Niin, eläinkokeet ovat loistava tapa tutkia uusia parannuskeinoja simien sairauksiin. Haluaisin kehittää jotain niin hyödyllistä, että taikapölyläiset muistaisivat ikuisesti nimeni! Julius huudahti.
-Miten voit olla noin ilkeä? Käytät eläimiä välineenä saadaksesi itse kunniaa! Minä en tuollaisten eläintenväärinkäyttäjien kanssa mene naimisiin! Olen mielummin vaikka yksin koko loppu elämäni, kuin surisin eläinten kohtaloa tuollaisen ylimielisen simin vaimona! Jos olen jotain vastaan, niin eläinkokeita, Päivi karjaisi vihoissaan. Hän lähti samantien kotiinsa erittäin pettyneenä ja järkyttyneenä.
Sillä välin Justus vietti vapaapäivää yövaatteisillaan, vaikka kello lähestyikin jo yhtä iltapäivällä. Justus oli myöhästynyt aamiaiselta, joten hän pyysi palvelijaa tuomaan hänelle annoksen. Yllättäen Julius kuitenkin pamautti oman ruokalautasensa pöytään ja istahti voimallisesti veljeään vastapäätä.
-Eikös sinulla pitänyt olla treffit? Justus kysäisi, ja hänen väsynyt olemuksensa muuttui nopeasti virkeäksi ja kiinnostuneeksi.
-Täysi katastrofi! Se tyttö ei ollenkaan ymmärtänyt minua. Syytteli vain, mikä ämmä sekin luulee olevansa? Miten se kehtaa huutaa ylhäiselle simille? Todella nolo ja kamala. En ikinä menisi sellaisen kanssa naimisiin. Mitä Lumianakin ajatteli, kun järjesti meille tapaamisen? Julius huokaisi, minkä jälkeen hän alkoi työntää ruokaa suuhunsa. Justus katsahti veljeään hiukan kauhistuneena, ja se lounas syötiin hiljaisuudessa.
Vielä samana iltana teinien suunnittelemat juhlat järjestettiin. Vanhemmatkin olivat suostuneet poistumaan riittäväksi ajaksi. Väkeä ilmestyi paikalle odotettua enemmän ja monipuolisesti arvostetuista tavallisiin. Justus päätti juhlien alkajaisiksi jututtaa vielä Päiviä epäonnistuneista treffeistä toivoen, että tyttö voisi mahdollisesti ryhtyä vielä Juliuksen puolisoksi. Muuten veliparka joutuisi elämään koko elämänsä ilman rakkautta, mikä kuulosti Justuksen omiin korviin kamalalta. Pian kuitenkin selvisi, että Päivi oli tosissaan, eikä hänellä olisi minkäänlaisia haluja ryhtyä mihinkään Juliuksen kanssa. Pettymys täytyi vain niellä, ja Justus meni tapaamaan muita ystäviään.
Lumiana oli oven luona vastaanottamassa vieraita, mutta Julius juoksi nopeasti siskonsa seuraksi huomatessaan, keitä sisään oikein oli tulossa.
-Mitä Sunit täällä tekevät!? Tiedät hyvin, että inhoan heitä. Heidän aurinkoisilla päillään ei ole mitään asiaa meidän viileiden joukkoon, Lumiana sähisi kuiskien veljelleen.
-Ehkä sinä et halua nähdä Suneja, mutta minun kavereitani he ovat, ja minä haluan nähdä heidät. Itse sanoit, että jokainen kutsuu juhliin omat kaverinsa, ja minähän niin toimin! Nämä kuitenkin ovat viimeiset juhlat, joissa olen mukana ennen yliopistoon lähtöä. Haluan olla kavereideni kanssa viimeiset hetket. Joten olepa kohtelias heille, Julius puolustautui puhetulvalla. Lumiana puri huultaan yrittäen hillitä kiukkuaan.
Sunien pojat astelivat sisälle, Antti varmana edellä ja Aleksanteri veljensä takana. Aleksanteri oli hiukan empinyt juhliin tulemista, sillä hänellä oli vielä tuoreessa muistissa Lumianan kylmä kohtelu häntä kohtaan edellisellä vierailukerralla.
-Olikohan tänne tuleminen sittenkään hyvä ajatus? Aleksanteri epäröi huomattuaan Luminan katselevan heitä ei-niin-innostuneesti.
-Älä sä murehdi, mä saan kyllä Lumianan huomaamaan, miten hyviä tyyppejä me Sunit ollaan, Antti lesosi.
-Näinköhän on, Aleksanteri pyöritteli silmiään.
Veljekset astelivat Lumianan ja Juliuksen eteen. Lumiana siristeli silmiään kirkkaan keltaisten paitojen lähestyessä häntä ja se sai hänet aina vain enemmän ärtyneeksi Sunien saapimisesta. Veljensä mieliksi tyttö päätti kuitenkin pitää mölyt mahassaan, olisihan tämä viimeinen kerta Juliukselle ennen yliopistoon lähtöä, kun hän ehtisi kunnolla nähdä ystäviään.
-Moi, upeeta, että pääsitte tulemaan! Julius tervehti innoissaan ystäviään.
-Kyllähän me mielellämme tullaan hemaisevaa jääprinsessaa tervehtimään, Antti flirttaili osoittamalla sanansa Lumianalle. Takana oleva Aleksanteri paukautti kädellään päätään häpeästä, olisihan hänen pitänyt arvata Antin tyypillinen käytös nuorten teinityttöjen seurassa! Nyt he ainakin saisivat lähtöpassit. Lumiana meni kuitenkin sen verran hämilleen Antin kommentista, ettei kyennyt edes kunnollista tervehdystä sanomaan.
Justus ei ollut tietoinen äskeisestä välikohtauksesta, hän oli nimittäin päättänyt omistaa koko bileillan tyttöystävänsä Ninan kanssa olemiseen. Pari ei voinut usein nähdä Camillan Paholaisille asettaman kyläily- ja muiden luona vierailukiellon takia, mutta tänään Nina oli onnistunut karkaamaan. Pari tanssahteli toisiinsa kiinniliimautuneina olohuoneen nurkassa ja jutusteli keskenään.
-Onneksi pääsit livahtamaan tänne, mulla on ollut sua kova ikävä, Justus paljasti.
-Mäkin olen ikävöinyt sua! Ihan tyhmää, kun äiti on asettanut ne typerät säädöksensä, Nina huokaisi.
-Mut nautitaan nyt tästä hetkestä, eikä surra vielä huomista, Justus ehdotti, ja idea oli hyvä Ninankin mielestä.
Lumiana yritti parhaansa mukaan pakoilla Anttia, mutta jostain syystä poika tuntui ilmaantuvan aina sinne, missä Lumianakin oli. Pojan tervetulo-kommentti oli jostain syystä saanut Lumianan pään pyörälle, ja jollain tapaa hän nauttikin saamastaan huomiosta. Tyttö piti kuitenkin päänsä ja päätti, ettei kaveeraisi Sunien kanssa, ja sen hän aikoi kertoa Antillekin suoraan.Varmoin askelin Lumiana lähestyi Antti valmiiksi suunnittelemansa puheen kanssa.
-Antti, Lumiana sanoi ja kopautti pojan olkapäätä saaden tämän kääntymään, jolloin heidän katseensa kohtasivat. Jostain syystä pojan tummansiniset silmät saivat Lumianan täysin pauloihinsa, ja tämän mielestä kaikkosivat hetkessä äsken suunnitellut lujat sanat.
-No mitä? Oliko sulla jotain asiaa, Antti lopulta kysyi, kun Lumiana oli seisonut tönkkönä paikoillaan kuin lumiukko.
-Ymh, ei mulla mitään erityistä, pitää mennä! Lumiana huudahti paeten paikalta.
-Nyt tarvitsen superkylmän drinkin, jotta saan ajatukseni selviksi, Lumiana mutisi lähinnä itselleen saavuttuaan baaritiskinurkkauksen luokse. Paikalla oli muutakin janoista porukkaa, ja Lumiana päätti soluttautua näiden joukkoon. Hän heitti tehosekoittimeen lempiaineksiaan ja ekstrapaljon jääpaloja saaden aikaan erittäin hyisen juoman. Tyttö päätti soluttautua Olhi Kummalan seuraan hokien mielessään "ennemmin köyhän kuin Sunin kaveri" -lausahdustaan.
Vähän ajan päästä paikalle saapuivat myös Päivi ja Neri, jotka valmistivat itselleen drinksut. Tytöt jutustelivat, mutta tunnelma lähti heti laskuun heidän huomatessaan ei-niin-miellyttävän näyn.
-No lol, Olhi on tuolla! Päivi parahti äkäisesti.
-Niinpä, huoh, miten nolo, Neri totesi koppavasti ja hörppäsi lasistaan.
-Meidän piti mennä naimisiin, mutta tuo ei halunnut! Esko Kummala muutti meille, mutta Olhi ei halunnut tulla mukaan*, koska se ei halua kanssani naimisiin. Ihan typerää. Nyt olen yksin koko loppu elämäni jonkun ylimielisen idiootin takia, Päivi ärähti.
-Sä oot liian hyvä sille. Se kyllä ansaitsisi kuulla kunniansa! Neri huomautti.
-Totta, menenpä nyt sanomaan sille, mitä oikein menetti! Päivi tuumaili leuka ylhäällä.
*Katso edellinen Kummalien osa.
Päivi asteli itsevarmoin askelin suoraan Olhin eteen. Tyttö irvisti ja katsoi murhaavasti poikaan.
-Terve! Ja ihan turha yrittää enää mitään! En tajua, miten sulla on pokkaa hylätä noin vain kaikki puolisoehdokkaasi, vaikka olet tuollainen aliarvoinen! Jäät kyllä yksin tuolla menolla! Päivi raivosi.
-Siis mitä sinä nyt...? Olhi kysyi hiljaa ja hämmentyneenä.
-Ihan kuin et muka tietäisi, Esko kertoi minulle kaiken! Sinua ei voisi vähempää kiinnostaa avioliitto kanssani, mutta ehkä se on vain hyvä. Olen liian hyvä tyttö sinunkaltaisellesi simille! Päivi murahti. Neri kuunteli sivusta keskustelua hihitellen. Hänestä oli hauskaa, että Päivi oli nolannut Olhin kaikkien juhlavieraiden edessä. Myös Lumiana kuunteli kiinnostuneena keskustelua. Tavalliset simit sitten osasivat tuoda yksityisasiansa esille julkisesti varomatta.
Illemmalla bileet oli saatu päätökseen, ja Jääpuikkojen perhe oli kokoontunut pöydän ääreen illallista odottamaan. Jasmina ja Jorma olivat lähteneet teinibileiden ajaksi lenkkeilemään, ja siksi kumpikin saapui pöytään urheiluasussaan.
-Noh, millaiset pirskeet olivat? Jorma tiedusteli, jolloin jokainen teini alkoi yhtä aikaa kertomaan omaa mielipidettään:
-Oli kivaa koota kaikki kaverit yhteen ja viettää heidän kanssa aikaa ennen yliopistoon lähtemistä, Julius ilmoitti.
-Minä vietin koko illan yhdessä Ninan kanssa, ja silti nyt tuntuu, ettemme ole nähneet moneen viikkoon! Ikävä vieköön, Justus harmistui.
-Oli tosiaan kivaa nähdä ystäviä ja kuulla juoruja, Lumiana naureskeli.
---
Aika tuntui rientävän siivillä, ja pian olikin Juliuksen viimeinen päivä kotona ennen yliopistolle lähtöä. Perhe kokoontui jälleen saman pöydän ääreen viettämään viimeistä yhteistä ateriaa.
-Miksi sä hotkit ruokaa tuolla tavoin? Lumiana katseli veljensä syömistä ällöillen.
-Täytyy syödä kotiruokaa nyt kunnolla, sillä yliopiston asuntoloissa ruoka ei varmasti ole yhtä hyvää, Julius arveli.
-Kyllä kehnommallakin ruualla elää, kun tietää lähestyvänsä päämäärää. Sinusta tulee vielä menestyksekäs lääkäri Taikapölyyn, Jorma puheli.
-Niin, etkä sä joudu kauaakaan siellä yksinäsi olemaan, kun me Ninan kanssa tullaan perässä, Justus sanoi haaveillen käydessään istumaan.
Suurimman osan ystävistään Julius oli hyvästellyt jo aikaisemmin, mutta Mari Merithaimen oli tullut vielä viimeiset hyvästit sanomaan aivan kasvokkain. Kumpikaan ei halunnut tehdä hyvästeistä turhan haikeita, vaan teinit pitivät hauskaa yhdessä tanssahdellen ja jutustellen mukavia. Viimein Juliuksen aikaisemmin tilaama taksi alkoi tööttäillä ulkona, jolloin poika suunnisti matkatavaroineen kohti uusia seikkailuja yliopistossa!
Marille sattui vessassa käydessä pieni onnettomuus, kun vessan vesiputki päätti tyhjentää sisältönsä Jääpuikojen vessan vaaleille kaakeleille. Eihän pöntön hajoaminen tietenkään Marin syytä ollut, mutta silti tyttö joutui kuuntelemaan palvelijan saarnaamista huolimattomuudesta. Selvittyään luennon kuuntelemisesta, päätti Mari luikkia pois talosta vähin äänin.
Vuodatuksesta kopioidut kommentit & vastaukset
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti