Katsaus Aiméen ja Jamesin kotiin!
Pihan poreallasnurkkaus
Hääpaikka
Näkymät ulkoapäin
Näkymät, kun ulko-ovesta astuu sisään
Aiméen salainen treffihuone
Vessa
Kuplapuhallin-tila
Ruokasali
Jamesin ja Aiméen makuuhuone
Vessa
Yläkerran olohuone
Ja osaan
-->
James ja Aimée seisoivat uuden talonsa pihalla, ja kummastakin innokkuus näkyi vahvasti päällepäin. Talon rakennuttaminen oli tuntunut kestäneen aivan liian pitkään, mutta hyvää kannatti odottaa. Talosta oli tullut juuri sellainen kuin kaksikko oli toivonut.
-Täällä me sitten tulemme asumaan. Sinä, minä ja vauva. Olen kyllä maailman onnekkain sim, kun minulla on teidät, James totesi pehmeällä äänellä Aiméen korvaan. James vetäisi Aiméen halaukseen kevyesti. Nainen naurahti iloisesti, hänestä oli ihanaa olla haluttu.
-James, ei millään pahalla, mutta keltainen ei enää ole sinun värisi, kun asut minun kanssani. Sinun on laitettava yllesi pinkehtävämpää väriä, Aimée totesi hymyillen.
-Tietenkin vaihdan asun! Uusi elämänvaihe, uusi tyyli. Teen mitä vain, että saan elää kanssasi! Oi, pian pääsemme naimisiin ja meistä tulee onnellinen pieni perhe, James huokaisi onnellisena. Kuultuaan Jamesin sanat Aiméen mahassa muljahti pahemman kerran ja kurkkua kivisti. Hetken aikaa jopa hapensaanti tuntui kovin vaivalloiselta.
-Ostin sinulle kaupungilta jo hyvän asun, mennäänhän katsomaan sitä, Aimée kertoi ja rimpuili irti Jamesin otteesta.
Kun Aimée ja James olivat vihdoin löytäneet makuuhuoneen, pomppasi Aimée sängylle makoilemaan. Nainen sai oikein silmin varmistettua, että James varmasti laittaa uuden asun ylleen. Keltaiset vaatteet James laittoi kaapin pohjalle muistoksi menneisyydestä, mikä oli Aiméen mielestä varsin ymmärrettävää. Olihan James elänyt paljon pidempään kuin Aimée itse, mutta se ei ollenkaan haitannut. Kokemus elämästä toi turvaa, eikä Jamesista edes huomannut vanhuutta! Hän oli varmasti innokkaampi uudesta vauvasta kuin joku nuori mies, joka oli saamassa esikoistaan. Ihan kuin James olisi ollut nuori itsekin!
James loikkasi parivuoteelle Aiméen seuraksi, minkä vuoksi nainen joutui väistymään ja nousemaan istuaalteen. James tarttui Aiméen kädestä ja kysäisi pirteästi:
-Mitäs pidät uudesta asustani?
-Se pukee sinua paljon paremmin kuin vanha, Aimée kertoi riemastuneesti. Päivä päivältä hän ja James alkoivat näyttää yhä enemmän parilta, mikä oli Aiméesta samalla ihanaa mutta myös hämmentävää. Aimée oli alkanut pelkäämään itseään. Hän ei ollut ikinä ollut sitoutuvaa tyyppiä, mutta Jamesin kohdatessaan hän oli suorastaan tuntenut velvollisuudekseen sitoutua mieheen.
Jonkin aikaa köllöteltyään avopari joutui kuitenkin palaamaan askareidensa pariin. James päätti viettää hetken aikaa mukavan kirjan äärellä. Aimée kuitenkin keskeytti miehen laiskottelun saavuttuaan paikalle ja luoden mieheen vaativan katseen. James pani merkille, että Aimée piteli käsissään päivän lehteä.
-Kuten hyvin tiedät, talon rakennuttaminen vei paljon rahaa, ja koska vauvammekin syntyy pian, ajattelin, että sinä voisit hankkia jonkin työn. Menisin tietenkin itse, mutta raskaana olevaa naista ei noin vain palkata ilmaista äitiyslomarahaa saamaan, Aimée selitti.
-Tietenkin menen töihin! Onhan täällä Taikapölyssä yleisenäkin tapana, että mies menee töihin, ja sinun on muutenkin parempi olla nyt kotona ja valmistautua tulevaan koitokseen, synnytykseen, James suostui naisen ehdotukseen.
-Mennäänkö syömään? Palvelija varmasti valmistaa meille jotakin, Aimée ehdotti helpottuneena siitä, että James oli suostunut ryhtymään rahaa tienaavaksi simiksi talouteen.
-Mene edeltä, lukaisen vapaana olevat työpaikat heti läpi, James ilmoitti napaten lehden kätösiinsä.
Aimée istahti nälkäisenä pöydän ääreen ja alkoi isoin haukkauksin mättää ruokaa suuhunsa. Maha-asukki osasi totta vie vaatia oman osuutensa äitinsä energiasta. Mitä lähemmäksi synnytys tuli, sitä väsyneempi Aimée oli. Nytkin silmäluomet painoivat unentarpeen takia, mutta nainen halusi suorittaa ruokailun loppuun ennen päikkäreitä. Hetken päästä Jameskin pöllähti paikalle, eikä mies ennättänt edes leipäpalaansa tarttua, kun hän alkoi innokkaasti puhua hankkiastaan työstä.
-Valitsin työn opetusuralta. Ajattelin alkaa kehittää Taikapölyn opetusjärjestelmää, sillä nykyään moni opiskelija jää jälkeen opettajan tietämättä, jolloin koko lapsen tulevaisuus voi olla uhattuna! Nyt on tärkeää laatia mahdollisimman paljon tukiopetusta ja muutenkin vahtia oppilaita, James selitti näkökantaansa Aiméen nyökytellessä unisena.
Parin tunnin päiväunien jälkeen Aimée oli jälleen virkeämpi, ja naisella riitti energiaa jopa pieneen jumppatuokioon. Jamesin varoittelusta huolimatta Aimée kuntoili raskauden viimeisillä viikoillakin säännöllisesti. Oikeastaan suuri vauvamaha olikin juuri se, joka pakotti naisen treenaamaan: Aimée viihtyi miesten silmänruokana, mutta raskausmaha ei vedonnut kovin moneen sillä tavalla. Korsettia käyttämällä hän sai kätkettyä mahan melko huomaamattomaksi vaatetuksensa alle, mutta silti Aiméen tila oli havaittavissa ulospäin selvästi.
Amorienkin perhe oli suurempia taikavoimia omaavien perheiden tapaan hankkinut palvelijan kotiaskareita hoitamaan. Palvelijatehtaalta oli joutanut sopiva yksilö juuri Aiméen ja Jamesin muuton aikoihin. Hyvää jälkeä tehden siipiveikko piti paikat puhtaina ja valmisti poikkeuksellisen herkullisia ruokia.
Hiostavan treenin päätteeksi Aimée päätti ottaa pitkän vaahtokylvyn. Lämmin vesi teki uupuneille lihaksille hyvää ja auttoi niiden palautumista jumpan jäljiltä. Lilluessaan vaahdon keskellä, alkoivat Aiméen ajatukset jälleen liikkua Jamesissa. Vaikka ajatus etoikin naista, hän tiesi joutuvansa vielä jonakin päivänä naimisiin Jamesin kanssa, sillä muutoin mies ei olisi täysin onnellinen. James oli moneen kertaan vihjaillut avioliitosta, mutta toistaiseksi Aimée sai viivästettyä häiden ajankohtaa vedoten perheen huonoon rahatilanteeseen. Aimée ei myöskään raaskinut hylätä Jamesia, sillä mies oli jo kerran käynyt lähellä kuolemaa, eikä Aimée halunnut näin käyvän toistamiseen. Sitä paitsi olisi tulevan lapsenkin kannalta parempi, että vanhemmat olisivat naimisissa. Aiméen täytyisi ajatella muitakin kuin itseään.
Täysin tietämättömänä avopuolisonsa ahdingosta James oli ulkona iltakävelyllä ja hyräili hääbiisejä mielessään. Ulkoillessaan James huomasi tontin reunalla pienen kulkukoiran, joka nuuski ympäristön hajuja innokkaana. Koira ei ollut säikky, joten mies pääsi vaivatta rapsuttelemaan hauvelia. Silittelyn ohessa Jamesille tuli yllättäen valtava ikävä vanhassa kodissaan olevaa kellertävää Arttu-koiraa, ja siinä samassa mieheen iski kova koirakuume.
-Mikä tahansa nelijalkainen karvaotus kelpaisi hellittäväkseni, James huokaili muistaen sitten, että Paljuloiden perheessä majaili nykyään paljon lemmikkejä, joita väki lahjoitti ilomielin kaikille halukkaille. Mies alkoi pohdiskella pientä visiittiä Paljuloilla.
Seuraavana aamuna Aimée heräsi auringon säteiden häikästessä ikävästi ikkunasta. Nainen oli nukkunut yönsä huonosti avioitumisen ikävyyttä pohdiskellen, minkä vuoksi hänen yöunensa jäivät lyhyiksi. Nainen hapuili kädellään viereistä paikkaa etsien Jamesia, jonka kainaloon voisi käpertyä köllimään ja odottamaan palvelijan valmistamaa aamiaista, mutta silloin hän muisti Jamesin ensimmäisen työpäivän olevan tänään. Yksin köllöttely ei ollut kivaa, joten nainen nousi ylös ja pukeutuakseen arkiasuunsa. Juuri, kun Aimée asetteli hameen helmaosaa paremmin, kulki viiltävä kipu hänen vatsansa lävitse, ja sitä alkoi seurata tiheä supistelu. Nainen tajusi synnytyksen alkaneen ja alkoi kiljua palvelijaa paikalle avustamaan.
-Pitikin tämän tapahtua juuri silloin, kun James on töissä! Aimée voihki, kun palvelijalla tuntui kestävän. Mies olisi nimittäin varmasti ollut hänen rinnallaan synnytyksen ajan.
Onneksi Aimée Jamesin puuttumisesta huolimatta sai synnytettyä lapsen oikein mallikkaasti. Palvelijakin saapui jossain välissä paikalle ja auttoi Aiméeta parhaansa mukaan. Kun Aimée näki poikansa ensimmäistä kertaa, naisen ei auttanut muu kuin huokaista onnesta. Hän ei ollut ikinä nähnyt niin suloista vauvaa. Vaikka Aimée olisi toivonut enemmän tyttöä, ei poikavauvankaan syntyminen loppujen lopuksi harmittanut. Aimée oli aina epäillyt äidillisiä taitojaan, mutta pieni poika sai häneen syntymään vahvan hoitovietin. Kyllä hän kykenisi vielä toisenkin lapsen kasvattamaan!
Kun Aimée oli ihastellut esikoistaan tarpeeksi kauan, ojensi hän vauvan palvelijan hoiviin. Palvelija saisi syöttää lapsen ja laittaa nukkumaan.
-Voi, kuinka suloinen poika! Saanko kysyä nimeä? palvelija uteli tuijotellessaan vauvaa.
-Hänen nimensä on Erkki, Aimée kertoi hymyillen. Nainen oli vanhassa maassaan omistanut Erkki-nimisen rakastetun. Aimée ei varsinaisesti kaivannut menneitä, vaan hän halusi pitää ne ikuisesti muistoissa. Erkki-vauvan lempeä katse muistutti jollain tapaa rakastetun tyyliä katsella maailmaa. Palvelija nyökkäsi ja lähti huoneesta vauvanhoitopuuhiin.
Töistä tullessaan James sai ensitöikseen nähdä uuden poikansa. Aimée oli suorastaan vaatinut, että lasta sopisi tulla katsomaan, eikä Jamesilta toista kertaa tarvitse pyytää! James hali ja leikitti Erkkiä sydämensä kyllyydestä. Hän ei ollutkaan aikoihin päässyt nauttimaan vastasyntyneen vauvan tuomasta riemusta.
-En ole pitkään aikaan ollut näin onnellinen! Hoen tätä sinulle koko ajan, mutta totuus on, että teet elämästäni koko ajan paremman olemassaolollasi. Kiitos kaikesta, mitä olet minulle antanut, James puheli vauvanleikityksen ohella Aiméelle.
-Kiitos, minäkin nautin seurastasi, Aimée kertoi hymyillen.
Eräänä päivänä Jamesin käytyä juuri vessassa sattui mies katsahtamaan ikkunasta ulos. James näki Aamu Sunin, ja viha kiehahti hänen mielessään tulisesti. Muistot vilisivät Jamesin ohi, ja hänen mieleensä tuli tilanne, jossa hän oli yllättänyt Aamun Auroran luota.* Siitä oli jo aikaa, mutta James muisti päivän tapahtumat kuin eilisen.
-Sinä tapoit vaimoni. Saat vielä maksaa kaikesta pahasta, jonka olet minulle ja perheelleni aiheuttanut, James murisi kostonhaluisesti. Hän juoksi ulos vessasta ja kiisi pihalle. Pari koriste-esinettä särkyi siinä rytäkässä, mutta James ei välittänyt.
*Osa 36
Kun Aamu näki isänsä, hän koetti hymyillä pientä, rauhallista hymyä, vaikka häntä pelottikin isänsä reaktio. Aamun oli pakko saada puhua asiat isänsä kanssa selviksi, ennen kuin hän oli valmis lähtemään etsimään Pilvilinnoja. Puhuminen ei kuitenkaan paljoa auttanut, kun James oli tekemässä jykeviä taisteluhyppyjä. Hetken päästä mies yritti lyödä ja potkia häntä, eikä Aamu voinut muuta kuin väistellä ja kiljua. Aamu ei olisi mielellään pökerryttänyt isäänsä taikapallolla, kuten viimeksi, sillä muuten sovinto viivästyisi entisestään.
-Sinä tapoit Auroran! James karjui.
-En isä, ymmärsit väärin! Aamu koetti selittää.
Aimée oli havainnut negatiiviset tunteet, ja hän oli tullut tekemään niistä lopun. Jamesin aggressiivinen käytös ilmeisesti omaa tytärtään kohtaan oli kamalaa katsottavaa, ja Aimée syöksyi nopeasti apuun. Aimée nappasi Jamesin tiukkaan otteeseen ja levitti käsiensä kautta mieheen rauhoittavaa taikaa.
-James, ei ole mitään syytä taistella. Rauhoitu. Tiedän, ettet ole väkivaltainen sim. Kaikki on hyvin, Aimée puhui rauhoittavasti. Aamu ei voinut kuin ihmetellä, miten niin hento nainen kykeni saamaan ison miehen aisoihin. Hetken päästä Jamesin viha-aalto laimeni, eikä hänen tehnyt enää mieli tapella.
-Hauska tavata, olen Aimée Amor. Olen isäsi uusi naisystävä. Mentäisiinkö porealtaalle? Aimée esittäytyi nopeasti.
-Minä olen Aamu, kiitos. Mennään vaan, Aamu sanoi hiljaa ja pelokkaana.
Porealtaassa oli rauhoittavaa ja vapauden antamaa taikavettä, jonka ansiosta Aimée uskoi pystyvänsä pitämään Aamun ja Jamesin poissa toistensa kurkuista. Sydämet lentelivät ilmaan ja ruusut toivat huumaavaa tuoksua. Hetken päästä Aimée sai todeta suunnitelmansa onnistuneen. Nyt olisi mainio mahdollisuus aloittaa alusta ja sopia.
-Äiti oli sairastanut jo pitkään iäisyyden kestäneen talven takia. Kun Camilla pääsi valtaan, hän lupasi tuoda kesän takaisin, ja uskoimme äidin pelastuvan. Niin ei kuitenkaan käynyt. Äiti heräsi ja antoi Auringon voiman minulle. En tappanut häntä, Aamu kertoi nopeasti tilanteen Aiméelle, joka sai ensimmäistä kertaa kuulla tapahtumat. James ei niitä koskaan ollut suostunut kertomaan.
-Camilla lupasi, että kaikki paranisi, jos hän pääsisi valtaan. Minusta tuntuu, että tilanne vain huononi, ainakin meidän perheessämme, Aamu jatkoi.
-Minusta tuntuu myös, että siinä naisessa on jotain kieroa ja pahaa. Kun kävin hänen luonaan, havaitsin todella suuren negatiivisen energian ympärilläni. Minusta tuntuu myös, ettei hänellä ole puhtaat jauhot pussissa, Aimée totesi.
-He... he pakottivat juonitteluillaan kääntymään minut rakkaiden Pilvilinna-ystäviäni vastaan mielistelyillään, mutta menetin silti vaimoni, James ärisi vihoissaan.
-Koko Taikapöly tuntuu olevan negatiivisen energian vallassa. Sen takia tänne tulinkin. Toivoin, että voisin auttaa näitä kansalaisia. Ehkä heitä pystyisikin auttamaan parhaiten, jos saisi Camillan täyspahaan sieluun kylvettyä hyvyyden siemenen, Aimée puhui.
Kesken kaiken porealtaan vieressä olevan pensaan takaa kuului rasahdus, joka sai kaikki altaassa lilluskelijat varuilleen.
-Voi ei, mitä jos se on Camilla? Meidän ei olisi pitänyt puhua näin arkaluontoisesta asiasta julkisella paikalla! Aamu hätääntyi.
-Rauhoitu, yhdellä kulkukoiralla on ollut tapana kierrellä täällä päin. Käyn katsomassa, josko se olisi äänien aiheuttaja, James järkeili, vaikka hieman epävarma olikin. Juuri, kun James oli noussut altaasta ylös, astui kasvillisuuden takaa esille Jasmina Jääpuikko.
-Hei, anteeksi, mutta minun on tunnustettava kuunnelleeni teitä salaa. Minulla olisi vähän kerrottavaa pohdintoihinne ja Camillaan liittyen, Jasmina paljasti.
-Tule tänne samaan syssyyn vaan! Aimée kehotti. Hän havaitsi, että tuo vaalea nainen oli saapunut paikalle rauhan merkeissä.
Jasmina asettui Jamesin vanhalle paikalle, sillä ajatus Auringonvoimat omaavan Aamun vieressä istumisesta kuumotti jäänaista liikaa. Kaikki katsoivat Jasminaa odottavasti, joten hän päätti aloittaa kertomuksensa.
-Kauan sitten Camilla tuli puheilleni ja ehdotti, että voisimme yhdessä luoda ikuisen talven Taikapölyyn, eikä minun tarvitsisi enää kärsiä kuumista kesistä, Jasmina kertoi hiukan varuillaan asiasta, sillä Sunien väki ei varmasti katsoisi hänen käytöstään hyvällä. Oikeassa hän olikin, sillä James kimpaantui uudelleen.
-Sinä... sinun takiasi Aurora on nyt poissa! James huudahti tuskaisena.
-Myönnän ajatelleeni itsekäästi, mutta helppohan teidän on sanoa: lämmin kausi kestää paljon pidempään kuin minulle sopiva talvi! Jasmina puolustautui.
-Kerro, mitä muuta asiaan liittyy, Aimée kehotti.
-Noh, myöhemmin minulle selvisi, että Camillan perimmäinen tarkoitus Taikapölyn jäädyttämisellä olikin se, että hän sai siitä korvaamattoman valttikortin, kun lupasi kansalle saavansa talven loppumaan. Kun se kiero nainen sitten kruunattiin uudeksi hallitsijaksi, pakotti hän minut perumaan jäädytystaian. Se ämmä ei välitä tippaakaan muista, vaan on varmasti tälläkin hetkellä punomassa ilkeyksiä päämme menoksi, Jasmina selitti huolestuneena.
-Aivan kamalaa! Ajattelimme Kuhan ja meillä piileskevien Johannan ja Johanneksen kanssa etsiä muut Pilvilinnat. Yritämme syöstää Camillan vallasta, Aamu selitti.
-Olkaa kuitenkin varovaisia. Minulla on tunne, ettei se nainen luovuta helpolla, Aimée puheli.
Sovittuaan käytännönjärjestelyistä tarkemmin, lähtivät Aamu ja Jasmina koteihinsa. Jamesinkin täytyi lähteä käymään työpaikallaan, joten Aimée siirtyi yksin jäätyään sisätiloihin. Sormeillessaan kitaran kieliä Aimée mietti äsken kuulemiaan asioita Camillasta. Siitä naisesta olisi hyvä päästä eroon, sillä hallitsija-asema ja valta saivat pahan hallinnassa pelkkää kurjuutta aikaan. Samassa palvelija köpötteli paikalle Erkki sylissään.
-Aimée, olethan huomioinut huonon rahatilanteemme? Aamulla postissa tuli taas uusia laskuja, eikä meillä ole niihin varaa, palvelija selitti huolestuneena.
-Asia on kyllä hoidossa. James käy töissä, ja ansaitsee rahaa perheellemme. Älä turhaan stressaa niistä laskuista, rahat saadaan kyllä kokoon ennen eräpäivää, Aimée vakuutteli.
Aimée havaitsi ulkona liikehdintää pinkin ikkunansa läpi, ja riensi innokkaana tervehtimään Amorien pihan ohi lenkkeilevää Aleksanteria.
-Päivää, onkohan isä kotona? Aleksanteri uteli.
-Ei valitettavasti, Jamesin täytyi käväistä työpaikalla hoitamassa pari juttua valmiiksi, Aimée selitti heleällä äänellään, mikä sai vähäpukeisuuden lisäksi nuoren teinipojan tuijottamaan naista lumoutuneena. Aimée huomasi tämän, ja välittämättä siitä, että kyseessä oli hänen miesystävänsä poika, pisti nainen pientä flirttiä peliin. Aimée nautti siitä, kun toimi miesten katseen vangitsijana ja sai lopulta nämä tanssimaan pillinsä perässä minne ikinä halusikin. Naisen harmiksi hiukan tilanteesta hämillään oleva Aleksanteri ilmoitti nopeasti tulevansa tapaamaan isää myöhemmin.
Harmissaan Aimée talsi sisälle, tylsän onnellisen perhe-elämän leikkiminen Jamesin ja vauvan kanssa oli alkanut tympimään naista, ja hän huomasi todella kaipaavansa välillä muunlaista seuraa. Hetken tuumittuaan sopivaa kohdetta, näppäili Aimée Puskien numeron puhelimeensa.
-Hei Eemeli! Muistat varmaan, kun sovimme alustavasti lastemme naittamisesta keskenään? Meille syntyi muutama viikko sitten potras poikavauva, jos haluaisit tulla katsomaan, Aimée puheli. Luurin toisessa päässä Eemeli lupasi innostuneena tulla paikalle. Puhelun jälkeen Aimée löi kätensä tyytyväisenä yhteen ja kiiruhti laittautumaan miehen vierailua varten.
Eemeli saapui Amorien tontille puolet nopeammin, mitä Aimée oli arvellut.
-Tervehdys herra Puska, tehän olette ripeä tänään, Aimée totesi viekkaasti ja astui aivan lähelle Eemeliä. Mies oli selvästi jännittynyt tilanteesta, ja Aimée tunsi hengästyneen hengityksen vasten kasvojaan, vaikka Eemeli selvästi yrittikin vaientaa hengitystään. Aimée arvasi Eemelin juosseen koko pitkän matkan Puskilta Amoreille nähdäkseen salaisen ihastuksensa nopeammin.
-Mennäänkö katsomaan vauvaa? Aimée kysyi ja katsoi Eemeliä suoraan silmiin. Aimée lähti yllättäen kävelemään siroin askelin kohti yläkerran vauvanhuonetta, ja Eemeli tuli perässä.
-Tässä Erkki on. Teillähän oli pari tyttövauvaa, kenet poikani voisi naida, Aimée totesi näyttäen lasta Eemelille.
-Kyllä, meille syntyi vihdoin perijä, ja Pihla varmasti voisi mennä naimisiin Erkin kanssa. Emme ole kenenkään muun kanssa sopineet mitään. On niin ihmeellistä, että kaikista Taikapölyn tyttövauvoista haluatte naittaa Erkin minun lapselleni. Tämä on niin suuri kunnia, Eemeli puhui leveästi hymyillen.
-Minusta teidän perheenne on paras vaihtoehto. Moneen paikkaan ei ole vauvoja vähään aikaan syntynyt, ja teidän perheenne tuntuu hyväntahtoiselta, ja pihamaisemat ovat uskomattomat. Uskon, että Erkki viihtyy luonanne, Aimée kertoi.
-Oletko tosiaan sitä mieltä? Eemeli kysyi. Aimée laittoi vauvan kehtoon.
Aimée tarttui Eemelin kädestä ja alkoi suukottaa sitä ylhäältä alas.
-Noin komean miehen lapsien täytyy olla yhtä haluttavia kuin isänsäkin. En usko, että Erkki tulee pettymään, Aimée sanoi pehmeällä äänellä. Eemeli jännittyi entisestään ja mies henkäisi onnesta. Aiméen imartelut ja läsnäolo olivat parasta, mitä hänelle oli aikoihin tapahtnut. Aimée hymyili tyytyväisenä. Eemeli oli helposti kieputettu pikkusormen ympärille, meiningissä tuli aivan mieleen Aiméen entinen elämä toisessa maassa.
-Älä ole noin jännittynyt. Rentoudu ja nauti, Aimée kehotti.
Aimée ohjasi Eemelin hänen ja Jamesin makuuhuoneeseen, jossa kaksikko sai peuhata sängyllä kaikessa rauhassa. Eemeli tiesi, ettei Flora pitäisi tästä, mutta mies ei jaksanut välittää. Jos Flora ei saisi koskaan tietää, ei häntä myöskään sattuisi. Eemelistä oli hullua, että Aiméen kaltainen rikas ja kaunis nainen huoli Eemelin kaltaisen köyhän tavallisen miehen vierelleen. Pehmeä patja ja Aiméen satumainen rakkauden tila saivat syntymään muiston, jota Eemeli tuskin koskaan kykenisi unohtamaan.
Petipuuhien ohella Aimée seurasi yöpöydällä tikittävän kellon viisareden liikkeitä, ja vähitellen alkoi olla Jamesin töiden loppumisen aika. Nainen ei tietenkään halunnut jäädä kiinni syrjähypystä, joten vähitellen hän alkoi lopetella lemmenleikkejä.
-Olet uskomaton nainen! Eemeli henkäisi kaksikon seistessä makuuhuoneessa alusvaatteisillaan.
-Minäkin viihdyn seurassasi, mutta tässä on nyt kaikki tältä erää, Aimée totesi.
-Me siis tapaamme jatkossakin näissä merkeissä? Eemelin ilme kirkastui. Aimée nyökkäsi ja vetäisi miehen viimeiseen suudelmaan, minkä jälkeen kaksikko alkoi keräillä vaatteitaan ympäri lattiaa.
Aamulla Aimée heräsi palvelijan saapuessa tämän makuuhuoneeseen.
-Teille on kukkalähetys, palvelija tiedotti ruusukimppu kädessään.
-Jätä ne siihen maahan ja mene kokkaamaan minulle aamiaista, Aimée komensi. Palvelijan poistuttua paikalta Aimée pomppasi pois lämpimän peiton alta ja asettui pehmoiselle karvamatolle köllimään kukkien huumaavaa tuoksua ihastellen. Ei ollut vaikea arvata, kuka kukkalähetyksen takana oli, sillä näitä harvinaisia tummanpunaisia ruusuja kasvoi vain yhdessä paikassa: Puskien kasvien kukoistamalla tontilla. Hymy kohosi naisen kasvoille tämän palatessa muistoissaan eiliseen. Voi että, miten uusi rakastettu kohottikaan itsetuntoa ja mielialaa!
Aiméen palvelijalta tilaama aamiainen ei kuitenkaan pysynyt kauaa vatsassa. Pöydästä noustuaan nainen tunsi huimausta ja juuri syödyn aamiaisen nousevan kurkkuun. Onneksi palvelija oli paikalla, ja auttoi Aiméen kylpyhuoneeseen. Hampaat irvessä palvelija kuunteli toisen kakomista ja odotti jo kauhulla edessä olevaa pöntön siivoamista. Aimée syljeskeli pönttöön viimeisimpien aterioidensa rippeitä ja päätti, ettei enää ikinä söisi munakasta, jonka maku oksennuksesta selvästi erottui. Selvittyään pahimmasta heikotuskohtauksesta Aimée komensi palvelijaa siivoamaan ja palaamaan sen jälkeen kokkauskirjojen pariin. Mistä muustakaan pahoinvointi olisi voinut johtua kuin kokin virheestä?
James oli onnellisempi kuin koskaan saadessaan viettää aikaa pienen poikansa kanssa. Hän ei edes muistanut, miten kiintynyt oli näihin pieniin simeihin. Erkki saikin paljon huomiota isältään. James oli muuttonsa jälkeen ollut vähemmän yhteydessä hänen ja Auroran lapsiin, sillä hän koki menneisyytensä jollain tapaa ahdistavaksi. James koki elävänsä jonkin sortin kaksoiselämää, joka jakautui nykyhetkeen ja menneisyyteen. Ei hän kokonaan halunnut Suneilla asuvia lapsiaan unohtaa, mutta nyt olisi parempi keskittyä tähän hetkeen ja Erkin kasvatukseen.
Aimée oli taitava pyörittämään miehiä samanaikaisesti, eikä James huomannut naisen käyttäytymisessä mitään ihmeellistä. Lisäksi Aiméella oli erityistaito saada simit paremmalle tuulelle, ja hän pystyi piilottamaan ajatuksen voimalla mustasukkaisia tuntemuksia simien mielestä. James oli Aiméeseen umprakastunut, ja hänellä oli omat käsityksensä tulevaisuudesta.
-Milloin menemme naimisiin? Alkaisi olla varmaan korkea aika. Mieti, meistä tulee aviomies ja -nainen! James hehkutti.
-Naimisiin? Mutta... rahammehan riittävät hädin tuskin tässä talossa elämiseen. Ei meillä ole varaa järjestää juhlia, Aimée puhui hiukan hädissään. Ei hän halunnut naimisiin ainakaan vielä.
-Pienet häät ovat ihan hyvät, James totesi leppoisasti.
-Tee nyt kuitenkin töitä jonkin aikaa. Olen aina toivonut isoja hääjuhlia, Aimée totesi kohottaen tekohymyn huulilleen näyttääkseen hiukan uskottavammalta.
James totteli Aiméeta kuin jumalatarta, ja mies ryhtyi tekemään pidempiä työpäiviä, jotta hän saisi kasattua rahaa tarpeeksi hääjuhlien järjestämiseen. Aimée sen sijaan haki kotona muuta ajateltavaa Eemelin seurasta. Tapaamisia pystyi järjestämään nykyisin säännöllisin väliajoin, kun päivä päivältä James oli yhä enemmän töissä. Aimée tiesi, että jos hän aikoisi asua Jamesin kanssa, avioliitto olisi väistämättä edessä, mutta ehkä mies tulisi järkiinsä ja muuttaisi mielensä. Tulevasta ei voinut koskaan tietää. Lopulta Aimée päätti, ettei stressaisi turhaan tulevaisuudesta, vaan keskittyisi nykyhetkeen.
Kerran iltapalaa syödessään Aiméen oli pakko nousta seisomaan. Maha pompahti suuresti eteenpäin, ja Aimée tajusi olevansa raskaana. Naisen suu pongahti auki järkytyksestä. Hänellä ei ollut hajuakaan, oliko tulevan vauvan isä James vai Eemeli. Perijä oli vielä saamatta, ja Aimée olisi mielellään hoitanut velvollisuudet hyvässä vaiheessa pois, ja lapsen olisi hyvä olla Jamesin. Toisaalta Aimée oli aktiivisesti viettänyt aikaa Eemelin kanssa. Aimée alkoi vihdoin ymmärtää, miksi hän oli viime aikoina niin pahoinvoiva ja nälkäinen.
Aimée istahti pöydän ääreen jatkamaan illallistaan. Hän mietti ankarasti vaihtoehtojaan. Aimée voisi yksinkertaisesti väittää Jamesille, että lapsi oli varmasti tämän tai sitten tunnustaa kummallekin miehistä tapahtumien kulun. Aimée ei kuitenkaan tiennyt, viitsisikö tuhota hyvin alkaneet rakastettujen hankinnat, kun ei ollut edes varmaa, kumman lapsi olisi. Toisaalta olisi Eemelille ja tulevalle lapselle väärin, jos lapsi olisi Eemelin, eikä hän koskaan saisi tutustua oikeaan isäänsä. Entä jos tulisi tyttö ja perijä? Olisi väärin Jamesia kohtaan, jos perijä ei olisikaan hänen omansa. Aimée puntaroi vaihtoehtoja ja mietti, mikä olisi paras tapa toimia.
Aimée hankki lisää harkinta-aikaa raskautensa kertomisesta Jamesille kätkemällä mahakumpunsa tiukan vaatetuksen alle. Nainen halusi tarkoin miettiä, miten toimisi tulevan lapsen suhteen. Aikaa ei kuitenkaan ole loputtomasti, sillä vauva kasvaa ja kehittyy kovaa vauhtia ja salailu kävisi aina vain vaikeammaksi. Olisi parempi kertoa raskaudesta itse, James hämmentyisi turhaan, jos saisi selville Aiméen salanneen asian. Kerran Jamesin hullutellessa kuplapuhaltimella, päätti Aimée ottaa asian puheeksi.
-Kulta, olen raskaana... sinulle, Aimée tiedotti. Hän oli päättänyt jättää Eemelin mahdollisen isyyden kertomatta. Juorut siitä lähtisivät ennen pitkää kulkemaan, eikä Aimée uskonut sellaisten olevan hyväksi hänen maineelleen. Muutenkaan hän ei halunnut pahoittaa Jamesin mieltä, vaan esittää uskollista kumppania.
-Mutta sehän on aivan mahtavaa! Hienoa, että Erkki saa samanikäistä seuraa! James riemastui uutisesta, eikä Aiméekaan voinut olla hymyilemättä toisen vilpittömälle ilolle.
Tieto uuden pienokaisen saamisesta sai Jamesissa aikaan vauvakuumeen, ja sen seurauksena mies vietti entistä enemmän aikaa Erkin kanssa. Mies tarjoutui jopa hoitamaan vauvan ruokinnan ja kylvetyksen, mitä palvelija kummasteli kovasti.
-Enpä ole ennen moista omistautumista urani aikana huomannut. Oletko varma, ettet tarvitse palveluksiani? palvelija varmisteli.
-Olen aina halveksinut rikkaiden perheiden tyyliä jättää lapsensa kokonaan palvelusväen armoille, lapsistahan kasvaa silloin todella etäisiä vanhempiinsa! Mene sinä vain tauolle, minä pärjään kyllä, James vakuutteli, ja lopulta palvelija poistui lastenhuoneesta ymmärrettyään miehen olevan tosissaan.
Eräänä syksyisenä iltapäivänä Aimée koki yllätyksen huomattuaan pihallaan seisoskelemassa Puskien Eemelin ja Floran. Mennessään tervehtimään vieraita, Aimée huomasi Eemelin eleistä, ettei mies todellakaan nauttinut tilanteesta, vaan seisoi taustalla hermostuneena.
-Päivää. Eemeli kertoi löytäneensä meidän Pihlallemme puolison, mutta täytyyhän minun itsekin nähdä, millainen poju meidän tytärtämme odottaa, Flora selitti.
-Tietenkin! Tänä iltana vietämmekin Erkin syntymäpäiviä, kunhan James vain pääsee töistä kotiin. Hän ei mistään hinnasta halunnut jättää tärkeää merkkipäivää väliin. Odotellessamme voisimme lillua poreammeessa, Aimée ehdotti.
Flora rynnistikin heti kokemaan rikkaiden perheiden ylellisyyksiä, mutta Eemeli tiedotti, että hänellä olisi asiaa Aiméelle, joten kaksikko jäi syrjemmälle jutellakseen. Eemeli ei kuitenkaan ehtinyt sanoa mitään, kun Aimée tukki hänen suunsa suudelmalla.
-Hullu, mitä sinä teet? Florahan näkee! Eemeli sihahti rimpuillen irti Aiméen haliotteesta.
-Eihän Floralla sentään silmiä selässä ole! Noh, kerro asiasi, Aimée sanoi hiukan hämmentyneenä. Nainen oli olettanut Eemelin haluavan samaa kuin hän.
-Minua ahdistaa tämä meidän tapailumme. Minä olen sentään suurperheen isä ja haluan olla uskollinen vaimolleni, Eemeli selitti.
-Se on vähän vaikeaa enää tässä vaiheessa, Aimée tuhahti silmiään pyöritellen. Eemeli kuitenkin ilmoitti, ettei halua enää tapailla Aiméeta salaa ja hipsi Floran luokse porealtaalle.
Aiméen ja Eemelin välillä vallitseva kireä ilmapiiri ei kuitenkaan latistanut juhlatunnelmaa. Erkin kasvuhetken koitettua kaikki seurasivat hurraa huutoja karjuen taikapölyn nostaessa pienen pojan ilmaan.
Erkki kasvaneena.
Juhlahumun häljettyä aikuiset siirtyivät yläkerran lastenhuoneeseen leikkimään Erkin kanssa. Leikkien ohella tietenkin keskusteltiin lasten naittosuunnitelmista.
-Mitäs mieltä te nyt sitten olette tästä meidän Erkistä? James uteli Puskilta.
-Oikein vetreältä pojalta vaikuttaa. Hänestä tulee varmasti hyvä puoliso perijällemme, Flora myöntyi. Jamesin ja Floran keskustellessa Aimée koitti ottaa kontaktia Eemeliin. Naisen oli vaikea uskoa, että joku pystyi taistelemaan hänen hurmaustaitojaan vastaan. Eemeli ei kuitenkaan vastannut Aiméen katseeseen tai muihinkaan naisen osoittamiin kiinnostuksen vihjeisiin. Eemeli pysyi kovana, eikä Aimée löytänyt vastakaikua.
Aimée tympääntyi tilanteeseen ja ilmoitti poistuvansa vessan puolelle. Koska Eemeli oli heittäytynyt noin vaikeasti tavoiteltavaksi, oli Aimée alkanut pohtia, että olisi helpompi tehdä uusia miesvalloituksia kuin suostutella Eemeliä jatkamaan. Aimée vilkaisi itseään peilistä ja taputteli vielä melko olematonta raskausmahaansa.
-Äiti on aika pahis, vai mitä? Aimée höpötti maha-asukilleen.
Vuodatuksesta kopioidut kommentit & vastaukset
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti