Meri/Mari joutui jatkuvasti Mikan paheksunnan kohteeksi menneisyydessä tekemänsä siskonsa tappamisen vuoksi. Vanhemmilla oli kova työ pitää riitelynsä lapsilta salassa, eivätkä he siinä täysin onnistuneetkaan. Tekosyiden kertomisella vältettiin kuitenkin totuuden paljastaminen.
Hauki pakkasi aikuiseksi kasvettuaan tavaransa ja hipsi yön pimeydessä pois kotoaan tarkoituksenaan lähteä etsimään kateissa olevaa ihastustaan Aamu Sunia. Matkalla hänen seuraansa liittyi myös Pirkko-niminen nainen, joka paljastui Pekko Paholaisen siskoksi Paholaisten osassa.
Ahven jäi ainoaksi veljeskolmikon edustajaksi Merithaimenien taloon Hauen lähdettyä ja Kuhan kadottua (Merithaimenet eivät vielä tällöin tienneet Kuhan olevan yliopistolla ystäviensä kanssa.) Sunien osassa kuitenkin ilmeni muullekin perheelle, että Kuha elelee siellä. Laiskasta pojasta ei paljon ollut apua töissä, mistä Mika erityisesti nipottikin. Ahven sai kuitenkin puhtia rakastettunsa Johanna Pilvilinnan yllättävästä paluusta, ja pari kykeni välillä tapailemaan salaa.
Neri kadehti siskonsa Marin täydelliseltä tuntuvaa seurustelusuhdetta Puskien Eetun kanssa, kun Nerin ja Antti Sunin suhde ei ollut yhtä vakaalla pohjalla. Neri odotti jo tulevaa aviliittoa ja perijän vastuuta, kun taas Antti halusi elää hetkessä ja nauttia vastuun sijasta.
Marin kasvettua teiniksi alkoi hän seurustella tulevan puolisonsa Eetu Puskan kanssa. Aluksi kaikki oli ruusuilla tanssimista, mutta Eetu joutui auttamaan paljon vanhempiaan kasvimaalla ja vauvojen hoidossa, jolloin tapaamiset harvenivat. Tästäkös Mari pahastui ja angstasi kurjaa tilannettaan vähän jokaiselle vastaantulijalle.
Merithaimenten pitkään kestäneeseen synkkyyden aikaan oli ilmaantunut pieni valonpilkahdus, kun Kuha oli yllättäen löytynyt Sunien luota majailemasta!
-Voitko uskoa? Kuha oli koko ajan yliopistolla muiden Pilvilinnojen kanssa, ja nyt hän on hankkinut itselleen koulutuksen, eikä hänellä ole mitään hätää, Mika selosti Marille, joka ei ollut käynyt Sunien luona kylässä.
-Ihanko totta, oi! Minunkin täytyy käydä tapaamassa häntä, Mari huudahti innoissaan.
-Me...Mari, älä. Emme voi mennä sinne. Camilla voisi ihmetellä, miksi yhtäkkiä perheemme ramppaa Sunien luona. Minua kehotettiin pitämään matalaa profiilia tämän tiedon kanssa. Meidän perheemme saa tietää, mutta muut eivät. Kuhalle ja Suneille saattaa tulla hankaluuksia Pilvilinnoista, jos me olemme varomattomia, Mika puhui.
-Älä kutsu minua Mariksi enää! Olen aivan sama Meri kuin ennenkin, nainen takertui miehen yhteen sanaan. Mika huokaisi ja päätti lähteä kalaan.
Nykyisin Mika pakeni kalaan usein, kun hän ei enää kestänyt kotona oloa. Luonto rauhoitti hänen mieltään, ja meren hiljainen kohina antoi ajattelulle tilaa. Kun oli selvinnyt, että Mikan aviovaimo olikin oikeasti Merin sisko Mari, ei mies ollut kyennyt luottamaan enää mihinkään, mitä vaimo sanoi. "Meri" ei ollut enää se, keneksi Mika oli naista luullut. Tämä oli murhannut oman siskonsa pelkästä kateudesta. Nainen oli salaillut asiaa vuosikaudet, koko sim kuvotti Mikaa! Mika vihasi vaimonsa käytöstä. Kuinka Mika ei ollut huomannut muutosta? Hän oli elänyt täydessä tietämättömyydessä. Mikasta tuntui joka päivä, että hän oli liian hyvä vaimonsa kaltaiselle murhaajalle, mutta Mika rakasti edelleen naista, vaikka se pahalta tuntui myöntääkin. Oliko hallitsija-Camillalla sormensa pelissä? Sunien luona vierailun jälkeen mies oli ensimmäistä kertaa kyseenalaistanut Camillan hyvien tekojen motiivia. Jospa nainen olikin koko ajan paha, ja hän oikein toivoisi Mikan eroavan Marista. Mika tunsi olevansa koko ajan aivan pihalla kaikesta. Hän ei tiennyt, ketä uskoa, vai pitäisikö uskoa ketään.
Aurinkoinen kesä oli muuttumassa pikkuhiljaa syksyä kohti, sen pystyi tunnistamaan ilmasta. Viime aikoina oli satanut kaatamalla, ja samalat iskivät jatkuvasti pihan puihin leiskauttaen nuo tuleen. Puut alkoivat näyttää melkoisen kärsineiltä kohtelusta. Luonto osoitti mieltään oikein kunnolla. Neri tosin ei jaksanut välittää asiasta. Salamat iskeköön kaikessa rauhassa puita, kunhan jättäisivät simit rauhaan.
Marista oli oikeastaan aika nautinnollista, kun satoi. Vaikka Merithaimenten suku oli elänyt jo vuosikymmeniä maan pinnalla, tuntui vesielementti silti naisessa vahvasti. Jos Mari halusi unohtaa elämänsä vaikeudet, saapui hän pihalle pomppimaan vesilätäköissä kuin pieni huoleton lapsi. Marista tuntui pahalta, kun Mika jatkuvasti muistutti häntä nuorena tyttönä tehdystä virheestä. Eikös sodassa ja rakkaudessa olekin kaikki keinot käytössä? Mari tiesi tehneensä väärin, eikä hänellä ollut syytä puolustella tekoaan. Menneisyydelle ei kuitenkaan voinut mitään enää. Moittimisen sijaan on tehtävä asiat nyt eri tavalla. Kun Mari oli paljastanut totuuden Mikalle, oli hän päässyt eroon painajaisistaan. Mari toivoi, että Mika voisi vielä jonain päivänä antaa hänelle anteeksi. Jos niin ei kävisi, Mari olisi oikeutettu saamaan rangaistuksensa.
Vaikka Julius Jääpuikon opinnot yliopistolla olivatkin jo alkaneet, palasi nuori aikuinen usein lomilla kotiin majailemaan. Yliopistolla oli vähän yksinäistä ilman ystäviä, joten Julius viihtyikin lomilla kotosalla siinä mielessä, että ehti samalla käydä tapaamassa ystäviään. Tänään vierailuvuoro oli Merithaimenilla, ja Julius oli ottanut matkaseurakseen Jääpuikkojen Elli-kisulin. Vaikka Nerin ja Juliuksen ystävyys ei lämpimimmissä merkeissä alkanutkaan*, oli nuorista myöhemmin tullut läheisempiä ystävyksiä.
-Varmaan siistiä opiskella yliopistossa! Neri pohdiskeli ääneen tervehtiessään Elliä silityksen merkeissä.
-Pianhan pääset ihan itse kokemaan asian, eikös sinun ja Antin ole kohta aika siirtyä yliopistolle opiskelemaan? Julius huomautti.
-No juu, Antilla vaan on vielä jokunen kouluhomma suorittamatta, mutta eiköhän me tulla sinne sun seuraksi viimeistään ensi syksynä tulla, Neri naurahti.
*Katso osa 42
Ellin kyllästyttyä jatkuvaan paijaamiseen kisu juoksahti rannalle kalastajien seuraan kärkkymään, josko sille lahjoitettaisiin pari pikkukalaa välipalaksi. Neri nousi ylös ja pyyhki käsiinsä tarttuneet kissankarvat housuihinsa.
-Onneksi nykyään Sunit ja Jääpuikot tulevat melko hyvin toimeen keskenään, kun Lumianakin on yhtäkkiä alkanut suhtautua heihin suopeammin. Näin meidän ystävyytemme ei tarvitse katketa, vaikka sinä Anttia tapailetkin, Julius totesi.
-Suneista puheenollen... Neri meni yllättäen salaperäiseksi. Tyttö vilkuili ympärilleen ja kumartui lopulta pojan korvanjuureen kuiskatakseen asiansa.
-Mun kauan kateissa ollut Kuha-veli asuu nyt Suneilla! Se oli piilotellut Pilvinnojen kaksosten ja Aamun kanssa yliopistolla, ja nyt se koko lössi on asuu Suneilla, Neri juorusi, vaikka tieto olikin tarkoitus pitää ulkopuolisilta salassa.
-Mitä? Onko Aamu siis löytynyt? Julius ei ollut uskoa korviaan. Suuri helpotuksen aalto pyyhkäisi pojan läpi hänen saadessaan tietää, että kateissa ollut ystävä oli sittenkin kunnossa.
Mari iski vessaharjalla pönttöä vihoissaan. Hänen oli tarkoituksena siivota kylpyhuone, mutta ärtymys toi puuhaan aggressiivisia piirteitä. Maria tympi se, että hän näki poikaystäväänsä Eetu Puskaa aina vain harvemmin. Jo pelkät peltotyöt verottivat tapaamisia, mutta Puskille siunaantuneen suuren vauvalauman synnyttyä oli koko perhe joutunut rauhoittamaan "turhia" menojaan ja auttamaan pienokaisten hoitamisessa. Marista se oli törkeää lapsityövoimaa, vanhempien pitäisi rajoittaa lisääntymistään, jos eivät kykene hoitamaan kaikkia lapsiaan. Tuohtuneena Mari kuvitteli miekkailevansa pytyn kanssa, ja aikamoinen taistelu siitä syntyikin. Pieni aggressiivinen toiminta pienensi ärtymystä kummasti, ja muutenkin Marilla oli tapana hoitaa siivoaminen mielikuvitusleikkien kanssa, jolloin hommat hoituivat nopeammin ja lähes huomaamatta.
Nerillä sen sijaan sujui paremmin rakkausrintamalla, sillä hän ehti näkemään Anttiaan vaikka joka päivä. Muutenkin tyttö oli hyvällä mielellä tavattuaan pitkästä aikaa Julius-ystävänsä. Pojan kiinnostavien yliopistokertomusten jälkeen Neri oli kovasti innostunut yliopistolle lähtemisestä, ja tyttö haaveilikin kyseisen ajankohdan koittavan jo pian. Antin kohdalla saattaisi tosin tulla pieniä ongelmia, pojalla oli aina ollut vähän hankaluuksia koulunkäynnin suhteen ja, luokalle jäämisen uhka oli muutamaan otteeseen ollut Antille ajankohtainen ongelma, mutta lopulta toinen oli aidan matalalta kohdalta päässyt loikkaamaan vehreämmälle niitylle. Neri kuitenkin luotti poikaystäväänsä ja oli varma, että tämä saisi hoidettua lukion loppuun. Hän olisi valmis vaikka antamaan Antille tukiopetusta, jos sellaiseen tarvetta olisi. Neri pyörähteli musiikin tahdissa syksyn vilvoittamalla kuistilla onnellisena.
Ahven pystyi ymmärtämään ihan oman kokemuksen kautta Marin kurjan mielen. Hänellä itsellään oli nimittäin vähän samankaltainen tilanne Johanna Pilvilinnan kanssa, vaikkei hän siitä perheelleen puhunutkaan. Johannan täytyi piilotella Taikapölyn epävakaan tilan takia, eikä Ahven pystynyt tapaamaan rakastettuaan riittävän usein. Niinpä Ahven halusi piristää niin itsensä kuin siskonsakin mieltä järjestämällä välillä yhteisiä laulutuokioita karaoke-laitteella, jolloin murheet saattoi hukuttaa musiikin sekaan. Kun toinen lauloi, toinen tanssi vieressä. Mari oli todella iloinen veljensä vaivannäöstä, eikä hän kyennyt ymmärtämään, miten ihmeessä Ahven osasi asettaa sanansa aina oikealla tavalla. Ikään kuin tämä olisi tiennyt, mitä Mari halusi kuulla! Laulutauoilla kaksikko rupatteli, ja Mari sai purkaa kokemansa vääryydet Ahvenen lohduttaessa vieressä. Ahvenkin sai Marilta voimaa tämän tietämättä: Ahvenesta tuntui hyvältä, kun hän tiesi, ettei ollut ainoa sim, joka kärsi samasta ongelmasta. Marille annetut vinkit antoivat toisinaan itsellekin puhtia!
Tietenkin Marilla oli kavereita, joiden seura piristi kummasti erossa vietettäviä arkipäiviä. Marin tuoreimmaksi ystäväksi oli päätynyt Anniina Sun, jolta irtosi aina omalla tavalla huvittavia ja hienoja oivalluksia. Neri sen sijaan vietti iltapäivää kotonaan, kun hänen oli tarkoitus hoitaa alta rästiläksyt. Aina sopivan tilaisuuden koittaessa Neri kuitenkin luisui tavoitteestaan, ja tällä hetkellä hän jäi viihdyttämään Aimée Amoria tien reunalle. Neriä kiinnosti saada tietää, millainen Taikapölyyn muuttanut uusi nainen oikein oli, ja tyttö jäi suustaan kiinni Aiméen kanssa. Samalla Neri salaa seurasi pihalle eksyneiden haisunäädän ja pingviinin menoa.
-Voi, minulla on niin ikävä Eetua, Mari kertoi ties kuinka monetta kertaa.
-Älä jaksa jauhaa siitä pusikosta koko ajan. Pitää elämässä olla muutakin aktiiviteettia kuin miehet. En tajua, mitä kaikki näkevät seurustelussa! Anttikin nyhvää vain siskosi kanssa ja kaikkea tylsää. Minä en ainakaan ikinä halua sitoutua, Anniina huokaisi.
-Näinköhän on? Mari naurahti.
-Rakkaus on kyllä pahin päihde, jos minulta kysytään! Jameskin unohti äidin tuosta noin vain, ja otti tilalle tuollaisen ärsyttävän akan. Rakkaudesta tulee riippuvaiseksi, eikä kohta pysty ajattelemaan enää järkevästi, Anniina huokaisi osoitellen Aiméeseen päin.
-Ethän vain ole mustasukkainen isästäsi? Minusta Aimée näyttää harmittomalta, ja he varmasti tulevat hyvin toimeen Jamesin kanssa, Mari totesi.
-Niinhän se haluaa kaikille väittää, mutta minä näen sen läpi. Varo vaan, ettei kohta ole isäsi kimpussa, Anniina huokaisi voimallisesti.
Sinä iltana Merithaimenet mutustelivat ruoantähteitä, sillä kalavarastoja piti säästää tulevaa talvea varten. Koko Taikapöly enteili vanhoja tuttuja syksyn merkkejä, joten kansalaiset olivat päätelleet Camillan kyenneen muuttamaan Taikapölyn vanhat vuodenajat takaisin.
-Tytöt, voisitteko koulun jälkeen ja vapaapäivisin tulla kalastamaan tulevina viikkoina? Camilla tuntuu haluavan aina vain enemmän kalaa syötäväksi, enkä tiedä, riittävätkö nykyiset varastomme koko talven ajaksi, jos sama meininki jatkuu. Ahvenelta en viitsi edes kysyä, mokomasta laiskasta, vastuuttomasta simistä ei ole mihinkään. Täällä se vain syö ja elää, mutta ei tee mitään, vielä aikuinen mies, Mika puhui moittivasti.
-Älä hätäile isä, me kyllä autamme sinua, Neri lupasi hymyillen.
-Saamme yhdessä paljon kalaa säästöön, vielä kun pyydetään äiti mukaan, Mari intoili. Mika meni kuitenkin täysin lukkoon, kun Mari tuli puheeksi. Parhaansa mukaan mies yritti vältellä häntä huijannutta naista, mutta se oli vähän vaikeaa, saman katon alla kun elettiin. Myös epävarmat ja vaihtelevat tunteet Maria kohtaan tekivät Mikan suhtautumisen naiseen entistä sekavammaksi. Mika painoi katseensa tiiviisti edessään olevaan tyhjään lautaseen ja tunsi oikein tyttäriensä katseet suuntautuneen häneen.
-Isä, mikä sinulle tuli? Sanoinko jotain väärin? Mari kysyi hämmentyneenä.
-Ei, et... Minun täytyy mennä vielä onkimaan hetkeksi, merituuli rauhoittaa mieltä ja takaa paremmat yöunet, Mika puhui hiukan hajamielisesti ja poistui paikalta.
Tytöt seurasivat Mikan loittonevaa selkää. Miehen kadottua näkyvistä he puhkesivat puhumaan.
-Mikähän isää vaivasi? Hän muuttui oudoksi ottaessani puheeksi äidin, Mari totesi.
-Sanos muuta. Onkohan vanhemmilla jotain riitoja? Nyt kun alkaa miettiä, niitä kahta näkee harvoin yhdessä. Yleensä äidin tullessa paikalle isälle tulee jokin kiireellinen työ mieleen juuri sillä hetkellä, jolloin hän poistuu paikalta, Neri tajusi yllättäen.
-Tiedätkö mitä? Meidän täytyy nyt ottaa ohjat käsiimme. Selvitetään, mikä äidin ja isän välillä kiristää ja autetaan heitä avaamaan riidan solmu, Mari sanoi päättäväisesti.
-Joo. Pakko meidän on jotain tehdä, kun vanhempamme eivät näemmä saa sopua omin avuin aikaan, Nerikin myöntyi.
Tositoimiin ryhdyttiin saman tien. Tytöt sopivat, että kumpikin jututtaisi toista vanhempaa, jolloin he saisivat mahdollisen ongelman selville. Neri löysikin äitinsä yläkerrasta shakkipelin äärestä. Nainen pähkäili niin ajatuksella käsissään olevalle merihevosnappulalle ovelaa siirtoa, ettei edes huomannut Nerin pysähtyneen hänen viereensä. Vasta tytön rykäistyä hienovaraisesti, käänsi Mari katseensa pois ruuduista.
-Hei äiti! Mulla olisi vähän asiaa, Neri tiedotti. Mari vaikutti yllättyneeltä, mutta kehotti silti Neriä istumaan alas. Vetäessään tuolia tajusi Neri vasta, ettei ollut ollenkaan suunnitellut, mitä sanoisi. Olisiko parempi mennä kiertelemättä suoraan asiaan vai säikäyttäisikö se äidin ja saisi tämän sulkeutumaan kuoreensa? Vai olisiko hyvä edetä aluksi sivuraiteilla ja vaivihkaa vihjailla keskustelua oikeaan suuntaan?
Nerin istahdettua tuolille hän keräsi pelinappulat laudalta pois ja laittoi ne syrjään.
-Hei, minulla oli peli kesken, Mari pahastui toisen sekoittaessa nappuloiden järjestyksen.
-Nyt vaihdetaan lajia. Kerro, mitä sinun ja isän välillä on oikein tapahtunut? Neri päätti mennä suoraan asiaan.
-Voi kamala, näkyykö se noin hyvin? Marilta lipsahti.
-Kyllä tuota teidän toistenne välttelyä alkaa pidemmän päälle osata yhdistellä ongelmiin, Neri myönsi. Nyt äiti puolestaan tuijotteli vaisuna sylissään olevien sormiensa turkoosia kynsilakkausta. Nerin teki pahaa katsoa surullista äitiään, joka räpytteli silmiään estääkseen kyynelten tulemisen.
-Kyllä, meillä on pieni riita meneillään, kun minä kerran... Mari keskeytti äkkiä. Eihän hän voisi tyttärelleen moista paljastusta menneisyydestään kertoa.
-Tuskin se mitään anteeksiantamatonta on. Isä ymmärtää kyllä, Neri yritti lohduttaa.
-Ei, Mika ei ymmärrä, Mari ajatteli surullisena mielessään.
Nerin jututtaessa Meriä, oli Mari lähtenyt rannalle Mikaa kuulustelemaan. Vaikeasta asiasta keskustelu ei luonnistunut noin vain Mariltakaan, ja hermostuneena tyttö pyöritteli onkea kädessään Mikan kiskoessa suuria vonkaleita toisensa jälkeen.
-Isä, Mari aloitti Mikan irroittaessa koukkua jättikokoisen monnin leuasta.
-Niin? Mika tokaisi pitäen katseensa sätkivässä monnissa.
-Onko sun ja äidin välillä kaikki ok? Mari päästi kysymyksen ilmoille. Mika hätkähti niin että pudotti liukkaan kalan käsistään ja se molskahti voimallisesti takaisin veteen.
-Voi saapas! Mika kirosi tuohtuneena. Mari tuijotti isäänsä vaativasti ja odotti tältä vastausta.
-Ei meitä mikään vaivaa. Siis minua ja... Meriä, Mika lopulta sai sanotuksi. Mies toivoi olleensa tarpeeksi uskottava, ainakaan Mari ei enää udellut muuta.
Illemmalla Neri oli juuri vaihtanut pyjaman ylleen, kun Mari säntäsi huoneeseen.
-Piuh, vihdoin pääsin pois! Oli tosi piinaavaa onkia täydessä hiljaisuudessa, kun isästä ei ollut enää juttukaveriksi sen jälkeen kun olin ottanut äidin puheeksi, Mari puhisi kiskoessaan yöhousuja jalkaansa.
-Mitä isä sanoi? Neri uteli istuuduttuaan sängylleen.
-Hän kertoi, ettei hänellä ja äidillä ole mitään ongelmia. Ehkä ylireagoimme tai jotain, Mari sanoi.
-Tai ehkä emme sittenkään. Äiti kertoi minulle mukisematta hänen ja isän pikku ongelmasta. Hän ei kyllä kertonut, mitä heillä on meneillään. Ristiriitainen tilanne, jompikumpi heistä valehtelee, Neri totesi.
-Oletko varma? Mitä jos heillä on meneillään väärinkäsitys. Jos äiti ymmärsi jonkin riidaksi, mikä ei isän mielestä ole, Mari tuumaili.
-Hei, ei kukaan keksi sellaista päästä! Olisit nähnyt äidin ilmeen. Minulle hän ei kyllä suostunut kertomaan mitään. Ehkä sinun tai Ahvenen pitäisi jutella äidille, kun olette läheisempiä, Neri totesi hiukan pahastuneesti.
-No voin tietenkin yrittää, mutten lupaa mitään. Minä olen luullut, että sinä ja äiti olette läheiset, Mari tunnusti. Sisarukset katsoivat hetken toisiaan hämmentyneinä, kunnes he rupesivat nukkumaan.
Iltapäivällä tupla-Marit olivat menneet syömään. Neri tuli hiukan myöhemmin paikalle, sillä hän halusi antaa jutturauhan äidille ja tyttärelle. Lopulta Neri ei voinut sietää epätietoisuutta, ja hän haki suuren lautasellisen kalaherkkua itselleen ja asteli kohti pihapöytää. Yllätyksekseen Neri kuitenkin näki vain äidin keskeneräisen ruokalautasen pöydällä. Keskustelun oli täytynyt käydä liian ahdistavaksi, ja nainen karkasi paikalta vedoten siisteyden tärkeyteen. Pöydässä Mari tuijotti siskoaan epäonnistunut virne kasvoillaan. Sisko kohautti olkapäitään ja viittoi Neriä tulemaan syömään kanssaan.
-Minähän sanoin, etten ole oikea henkilö tähän tehtävään. Hän ei sanonut minulle mitään, Mari huokaisi pyöritellen haarukkaa ruokansa seassa.
-Mistä te oikein puhutte? paikalle ilmestynyt Ahven kysäisi istahtaessaan pöytään.
-Isällä ja äidillä on jokin riita, mitä he eivät halua kertoa meille. Koittavat vain peitellä. Oletko sinä huomannut heidän käytöksessään mitään outoa? Neri kysäisi.
-Itse asiassa Mika ei enää nipota minulle niin paljoa kuin ennen. Aivan kuin hänellä olisi jotain muuta ajateltavaa, eikä siksi jaksa puuttua minun tekemisiini, Ahven kertoi hymyillen.
-No niin, meillä on taas yksi syy epäillä, Neri kiljaisi.
-Voisit sinä kyllä auttaa isää kalastamisessa, vaikkei hän erikseen sitä pyydäkään. Jos isällä ja äidillä on riitaa, heillä täytyy olla tosi rankkaa, ja sinä vain laiskottelet, Mari sääli.
-Auttamisesta puheenollen mekin tarvitsemme sinulta apua. Puhu äidille ja yritä selvittää, mikä hänen ja isän välillä on, Mari ehdotti.
-Mutta eiväthän niiden asiat meille kuulu. Ei meidän tarvitse huolehtia heidän avioliittonsa kriiseistä. Sinullakin on omasi murheena. Eikö se riitä? Ei kannata väkisin etsiä mielipahaa ja vaikeita tilanteita, Ahven ilmaisi mielipiteensä.
-Me olemme perhettä, ja perheenjäsenet tukevat toisiaan, kun jollakin on vaikeaa. Jos emme tiedä, mikä heitä vaivaa, emme myöskään voi auttaa, Mari lähestyi asiaa toiselta kannalta.
-Minua ei kuule ainakaan kiinnosta. Eikä äiti minulle mitään kertoisi. Sinustahan hän tykkää enemmän, Ahven lopulta sai sanotuksi oikean syynsä, minkä takia hän ei alun perinkään halunnut osallistua.
-Miksi kaikki ovat sitä mieltä, että minä olen äidin suosikki? Neri on perijä ja sinä olet hänen ainoa poikansa täällä kotona. Mitä ihmeellistä minussa on? Mari huudahti. Häntä harmitti, kun juttu ei edistynyt. Kaksikko eksyi väärään aiheeseen, ja he saivat väitellä pitkään, kummasta äiti piti eniten.
Päivät kuluivat, ja Merithaimenten arki rullasi eteenpäin hiukan kankeasti. Melkein ketkään eivät olleet puheväleissä. Vanhemmat vetäytyivät usein omiin oloihinsa, Ahven puuhaili omiaan ja tytöt tarkkailivat tilannetta sivusta huolestuneina. Siksipä Merithaimenet olivat ehkä turhankin innokkaita juttelijoita vieraiden saapuessa kylään.
-Kuulkaas nyt, jos joudun toimimaan terapeuttinasi, vaadin siitä lisämaksua, Camilla tiuskaisi kuuneltuaan Mikan perhehuolia jo tovin. Miellelläänhän nainen kuunteli toisten kurjuudesta, oikeastaan hän nautti siitä, mutta sympaattisen kuuntelijan rooliin oli vaikea samaistua, kun olisi koko ajan halunnut nauraa toisen epäonnelle.
-Oh, anteeksi teidän Pahuutenne, ottakaa tästä vielä tämä toinenkin kultalohi, Mika tarjosi ylimääräistä kalaa korvikkeeksi.
Camillan lähdettyä kalalastinsa kanssa kotiaan kohti kävi Mika hakemassa jääkaapista vanhoja ruuantähteitä. Kävellessään ulos Mika huomasi Marinkin ruokailevan pihapöydällä, muttei viitsinyt enää takaisinkaan kääntyä, kun hänen tulonsa oli nähty. Pöydässä vallitsi hiljaisuus aterimien kilinää lukuunottamatta. Yllättäen Neri tunsi jalassaan potkun ja nosti katseensa vieressään istuvaan siskoonsa.
-Otetaanko se puheeksi? Mari muotoili huulillaan. Neri kohautti olkapäitään epävarmana. Mari oli kuitenkin päättänyt toimia nyt.
-Äiti ja isä. Me ollaan huomattu, ettei teidän välillänne ole kaikki kunnossa, ja teidän suhteenne latistuminen tuo negatiivisuutta muuhunkin perheeseen. Mikä teitä oikein vaivaa? Mari nosti aiheen pöydälle. Mari aukoi suutaan kuin kala kuivalla maalla, mutta Mika jatkoi ruokailuaan kivettynein kasvoin.
-Jos äitinne haluaa sen kertoa, niin siitä vaan, Mika tokaisi, jolloin Mari ja Neri käänsivät katseensa säikähtäneen näköiseen Mariin.
Mari pakeni pikaisesti paikalta voimatta uskoa korviaan. Olisiko hänen pitänyt kertoa lapsilleen hänen menneisyytensä syvin salaisuus? Olivathan tytöt jo sentään isoja ja heille voisi puhua vaikeammistakin asioita, mutta ikinä Mari ei halunnut lastensa saavan selville sitä tosiasiaa, että heidän äitinsä oli murhaaja. Itkien Mari soitti ystävälleen Jamesille ja pyysi tätä tulemaan kylään. James huomasi, että oli tosi kyseessä, ja riensi Merithaimenien talolle vauhdilla. Mari oli pihalla odottamassa ja kiiruhti ystävänsä lohduttavaan halaukseen.
-Tämä on niin hirveää! Olen loukannut miestäni todella pahasti, mutta hän ei edes yritä ymmärtää minua. Olen pyytänyt anteeksikin ainakin sata kertaa, mutta mitään leppymisen merkkejä en ole havainnut.
-Rauhoitutaanpas nyt, James kehotti ja taputti naisen paljasta selkää rauhoitellakseen toista.
Lopulta Meri sai kyyneleensä kuriin ja kaksikko irtautui halista.
-Sinun on annettava miehellesi aikaa. En tiedä erimielisyyksienne syytä, mutta tiedän, etteivät tunteet hetkessä viilene. Vaikka Mika näyttäisi välinpitämättömältä, hän todennäköisesti rakastaa sinua yhä, James vakuutteli.
-Haluaisin uskoa sinua, mutta pahoin pelkään, ettei tälle riidalle ole muuta ratkaisua kuin ero, Mari sanoi ensimmäistä kertaa ääneen sen, mitä oli moneen kertaan harkinnut. Ei hänellä olisi perheessään enää mitään paikkaa. Uusi alku jossakin muualla houkutteli naista.
-Malta nyt vielä. Olen melko varma, että nykyinen hallitsijamme Camilla vaikuttaa joidenkin simien suhteisiin negatiivisesti. Jos vielä sinnittelette hetken, olen varma, että kaikki kääntyy helpommaksi, James puheli. Aamu oli muutama päivä sitten lähtenyt Pilvilinnojen kaksosten ja Kuhan kanssa muita Pilvilinnoja etsimään, ja James epäili, että mahdollinen hallitsijan vaihtuminen voisi ratkaista moniakin Taikapölyssä ilmentyneitä ongelmia. Meri ei ollut täysin vakuuttunut toisen puheista, mutta lupasi harkita eroa vielä hetken.
Vuodatuksesta kopioidut kommentit & vastaukset
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti