Sami eleli kireissä tunnelmissa, kun Jessica painosti sovintoa jatkuvasti. Sami oli vieläkin pettynyt vaimonsa toimintaan, eikä hän halunnut hoitaa Jessican syrjähypyssä syntyneitä lapsia Piiaa ja Augustia. Kierroksen aikana selvisi, että Sami oli kadonnut.
Jessicalla oli rankkaa, sillä hänen tekojaan moitittiin, ja lisäksi hän joutui hoitamaan yksin syntyneitä kaksosia. Esko yritti saada Jessicaan kontaktia, ja lopulta nainen tuli pyytämään salarakkaaltaan apua Samin kadottua. Esko muutti Paljuloiden perheeseen.
Päivi oli jatkuvasti vihainen ja ahdistunut. Häntä suututti Jessican teot, eikä hän voinut sulattaa Samin väärinkohtelua. Lisäksi ilmeni, ettei Päivin ja Olhi Kummalan sovittu avioliitto enää pätisikään, ja tyttö yritti epätoivoisesti löytää uusia kumppaneita tuloksetta.
Pilvi eli pilvilinnoissaan eikä ollut tietoinen vanhempiensa kriiseistä. Tyttö solmi suhteita muiden lapsien kanssa.
Sami avasi silmänsä ja katsoi suoraan ylöspäin. Hän oli edelleen pimeässä ja pienessä huoneessa. Yllättävä kipu vihloi otsassa, ja Sami päästi vaivalloisen pihahduksen. Selkään ja jalkoihin koski kovalla alustalla nukkuminen, ja viilenevä syksy sai vilunväreet ryömimään selässä. Silmät painuivat hetkellisesti kiinni. Pelko ja onneton olo valtasivat mielen. Pääsisikö Sami ikinä ulos kopperosta? Toivo alkoi hiljattain hiipua kaikkien vietettyjen päivien jälkeen.
Sami ähki hetken aikaa, kunnes hän pääsi istuaalteen. Mies retuutteli käsiään, mutta ne olivat edelleen sidotut. Sami vilkuili ympärilleen, ja onnekseen hän huomasi vierellään täytetyn keksilautasen ja pienen kipon, jossa oli jotakin juomista. Sami katsahti ympärilleen nähden saman vanhan roinan ympärillään kuin aina ennenkin. Sami oli pitkään miettinyt, kuka oli teljennyt hänet ansahuoneeseen. Kaappaajaa mies ei ollut kertaakaan nähnyt. Uusi ruokalautanen oli aina vain ilmestynyt Samin nukkuessa. Pimeys toi mieleen yön, jolloin Sami oli kuullut ääniä pusikosta. Sami sätti itseään ja kysyi yhä uudelleen, miksi hän oli lähtenyt selvittämään rapinan merkitystä. Silloin joku oli hyökännyt ja tuonut hänet tänne.
---
-Minua häiritsee. En ymmärrä, mihin Sami on oikein kadonnut! Hänhän oli aina ystävämme ja huolehti meistä. Miksei hän enää tule tänne silittämään? ruskeakarvainen Illi pohti huolestuneena Paljuloiden pihalla.
-Hällä väliä! Onhan meillä Päivi, joka huoltaa meitä Saminkin edestä. Eivät elinolomme ole huonommat kuin aikaisemminkaan. Enkä ihmettele, että Sami lähti. Ei sitä vihaista blondia kestä kukaan, Kolli huokaisi kepeästi.
-Kuinka voit olla noin sydämetön? Sami on ystäväni, ja haluaisin vain tietää, että hänellä on kaikki hyvin, Illi totesi katsoen epätoivoisesti taivaalle. Kolli asetti päänsä nurmikolle. Ei hän ollut sydämetön. Häntä huoletti Samin kohtalo enemmän kuin uskalsi myöntää. Hermoilu ja pelko eivät sopineet hänen statukseensa.
Jessica ja Esko istuivat sängyllä pidellen toistensa käsistä kiinni. Esko oli muuttanut taloon Jessican pyynnöstä, ja lapsille oli selitetty Samin lähteneen matkalle, ja siksi ajaksi Esko oli tullut hyvää hyvyyttään hoitamaan taaperoita. Päivi ei ollut juttua niellyt, mutta Eskoa ei moinen haitannut. Kiukutteleva teini ei häntä estelisi.
-Mitä jos Sami ei enää palaa? On minun syyni, että mieheni vain lähti, eivätkä Päivi ja Pilvi saa ehkä koskaan nähdä isäänsä, Jessica parahti.
-Sami varmasti on sinulle vihainen, kun ottaa huomioon, miten häntä loukkasimme. Ehkä hän ei pystynyt sulattamaan talossa asuvia taaperoita, joiden isä olenkin minä. Tuskin hän vähään aikaan palaa. Se oli kuitenkin Samin valinta, jolle sinä et mahtanut mitään, Esko lohdutteli. Jessican onneton ilme nousi pieneen epätoivoiseen hymyyn. Esko osasi aina sanoa oikeat sanat oikeassa tilanteessa.
Vaikka Esko olikin alun perin suostunut muuttoon parempien elinolojen toivossa, välitti hän suloisista kaksosistaan, joista näkyi aivan selvästi isän piirteet. Vähitellen mies oli huomannut, ettei taaperoiden hoitaminen ollutkaan niin kamalaa kuin hän oli aina kuvitellut. Kummalien tonttia asuttamaan jääneet mätä-naamalapset olivat enemmän yököttäneet miestä kuin synnyttäneet hoitoviettiä, mutta Piia ja August olivat aivan omaa luokkaansa. Laiskasta Eskostakin oli jopa tullut hiukan vähemmän laiska, ja tämä jaksoi toisinaan jopa keskittyä lastensa opettamiseen. Kotiin jäänyttä Olhia Esko kuitenkin välillä ikävöi, vaikkei halunnutkaan myöntää sitä. Ennen isän ja pojan riitaantumista Esko oli tullut hyvin toimeen Olhin kanssa, mutta nyt se oli menneisyyttä, ja mies halusi keskittää huomionsa uuteen perheeseensä.
Jessica oli hyvillään siitä, että Esko oli muuttanut hänen luokseen auttamaan kaksosten hoidossa. Päivistä ei paljoakaan apua ollut. Tyttö oli nimittäin tehnyt varsin selväksi paheksuntansa Jessican syrjähypystä, eikä halunnut auttaa sen hedelmien kasvattamisessa. Huonot välit tyttären kanssa ja huoli kadonneesta Samista kuitenkin piinasivat Jessicaa aina tämän katsellessa Augustin ja Piian puuhailuja. Nainen ei voinut olla ajattelematta sitä, että Sami olisi tosiaan lähtenyt kyllästyttyään Jessican katseluun. Jessica oli ehkä ajanut Päivin ja Pilvin isän tiehensä ja ymmärsi ansaitsevansa Päivin lähettämät vihasingnaalit. Pilvi sentään söi valhekakun, mutta Jessica tiesi, ettei nuorempi tyttökään tulisi uskomaan aina, että Sami oli muka lähtenyt matkalle. Nainen toivoi kovasti Samin vielä palaavan.
Ruokittuaan kaksoset ja saatuaan heidät päiväunille, Jessica siirtyi hoitamaan muita kodinaskareita. Nainen laski lautaspinon lavuaariin ja alkoi hinkata niistä likatahroja irti. Lautasten helinä oli ainoa ääni, joka talossa kuului. Kissatkaan eivät olleet paikalla, sillä ne olivat oppineet pysyttelemään poissa Jessican lähettyviltä naisen kissavastaisuuden vuoksi. Päivisin nainen saikin hoitaa kaikki hommat yksin, sillä Päivi ja Pilvi olivat koulussa ja Esko töissä. Jollain tapaa Jessica nautti päivittäisestä yksin kotona olemisesta, jolloin kukaan ei ollut piinaamassa häntä paheksuvin katsein. Eskonkin läsnäolo häiritsi naista jollakin tapaa. Miehen ollessa Jessican salarakas, oli Eskon näkeminen saanut naisen sydämen pamppailemaan aina tämän kohdatessaan. Nyt kaikki romanttiset tunteet olivat kuitenkin Jessican puolelta hävinneet.
Saatuaan pestyt astiat kaappiin Jessica asteli ulos rehottavan kasvillisuuden keskelle. Hän ehtisi tehdä vähän kitkemishommia ennen kaksosten heräämistä. Puutarha oli päässyt villiintymään pahemman kerran Samin lähdön jälkeen, sillä mies oli pääosin huolehtinut kasvien hoidosta. Nyppiessään Jessican silmiin ärsyttävän räikeän vihreitä roskakasveja, alkoivat hänen ajatuksensa harhailla jälleen Eskossa ja heidän tilanteessaan. Ehkä Jessiva oli tietoisesti hankkiutunut Eskoon liittyvistä romanttisista tunteista eroon, kuin rangaistukseksi itselleen. Eskon eleistä kuitenkin näki, että tämä odotti naiselta muutakin kuin kämppiksenä olemista, mutta Jessica oli kuin ei huomaisikaan miehen flirttiviestejä. Vaikka Jessica lasten kannalta toivoi Samin palaavan, aiheuttaisi se varmasti myös ongelmia. Rakkautta heidän välilleen tuskin voisi ainakaan syntyä enää kaiken tämän jälkeen, joten lastenhoitojärjestelmät tulisivat todennäköisesti menemään monimutkaisiksi, jos Esko haluaisi jäädä taloon Samin mahdollisen paluun jälkeen.
Olli-kissa oli juuri hoitanut tarpeensa vaaleanpunaiseen hiekkalaatikkoon, ja jäänyt tämän jälkeen pesemään tassujaan äskeisen kikkareiden kätkemisen jäljiltä. Paikalle saapui myös Ruusu-kissa, joka juoksahti ohi kipakka irve naamallaan.
-Minne matka tuollaisella mielellä? Olli kysäisi ja sylkäisi tassusta irronneen karvatupun nurmikolle. Ruusu keskeytti juoksunsa ja istahti Ollin viereen.
-Olen niin kyllästynyt tuohon Jessica-emäntäämme! Kuulemani mukaan ihana Samimme lähti hänen takiaan, ja nyt Päivikin on surullinen. Minä menen vähän säikyttämään sitä upeilla syöksyliikkeilläni, Ruusu ilmoitti.
-Jos et kuitenkaan menisi, Jessica osaa olla aika ikävä meitä kissoja kohtaan, Olli yritti hillitiä toisen aikeita.
Päiväunituokion jälkeen Jessica päästi kaksoset leikkimään leluilla. Jessica ajatteli antaa välillä lasten vain pitää hauskaa, kun hän itse ei sillä hetkellä jaksanut opettaa lapsia. Piia oli innostunut leikkimään karismapupulla, joka teki hassuja ilmeitä ja ääniä. August puolestaan puuhasteli mielellään omalla soittopelillään. Allu innostui laulamaan Augustin soiton tahdissa, ja yhdessä kaksikko oli melkoisen äänekästä kuunneltavaa.
Jessica yritti hoitaa hetken aikaa kotiaskareita, ettei talo muuttuisi sikolätiksi. Siivoaminen ei kuitenkaan ollut erityisen ylistävää hommaa, eivätkä roskat tuntuneet milloinkaan loppuvan. Aina jostakin löytyi sotkuinen kohta toisen perään, eikä valmista tullut ikinä. Toisinaan Jessicasta tuntui, ettei mistään tullut mitään. Päiviltä oli aivan turhaa pyytää apua, sillä tyttö ei kuunnellut äitiään, eikä Jessica halunnut Pilviäkään ahdistaa isolla työmäärällä. Taaperoillekin olisi vielä opetettava asioita. Työtä vaan tuntui riittävän, vaikka kuinka yrittäisi saada asioita valmiiksi.
Koulusta tullessaan Pilvi lupautui vahtimaan hetken aikaa leikkeihin kyllästynyttä Augustia. Pilvi alkoi tehdä läksyjä, ja hän vilautteli kirjoihin piirrettyjä kuvia kiinnostuneelle Augustille. Pilvi selitti aina, mitä kuvissa tapahtui ja mitä asioita siinä oli. Pieni oppilas usein yritti jopa toistaa sanoja, ja silloin isosisko kehui ja taputti päähän. Lisäksi Augustista oli kiinnostavaa katsella, kuinka kynä liikkui paperilla ja muodosti kirjoitukseksikin kutsuttavaa möngerrystä.
-Hassua, kuinka joku voi olla noin kiinnostunut läksyistä! Et varmasti ole enää silloin, kun saat niitä itse päivittäin. On kyllä hauskempaa miettiä tehtäviä kanssasi. Sinä olet kyllä kiva pikkuveli! Pilvi puheli.
James oli saapunut vierailulle, ja entistä Arttu-koiraansa ikävöivänä mies päätti käydä kissa-aitauksessa hakemassa lohtua, vaikkei kissalauma tietenkään korvaisi koirakaipuuta. Yllättäen Jessica kuitenkin tuli ojentamaan vieraalle kasvimaan antimia sisältävän paketin, jonka James otti mielellään vastaan.
-Oho, olet päättänyt vaihtaa tyyliä. Uusi väri pukee sinua, Jessica kehui hymyillen. Olisipa hänelläkin varaa vaihtaa vaatteiden sävyjä oman mielensä mukaan!
-Kiitoksia. Menen pian naimisiin Aimée Amorin kanssa, ja uusi teemaväri kuuluu asiaan, James selitti.
-Hm, ehkä minä ja Eskokin menemme vielä naimisiin, jos Samia ei vaikka ilmestykään tänne takaisin koskaan. Ehkä minunkin pitäisi tehdä tyylinvaihdos, Jessica suunnitteli. Sinkkuna olemista ei Taikapölyssä katsottu hyvällä, eikä mahdollinen avioliitto suurta muutosta nykyiseen arkeen muutenkaan toisi. Rakkaus Jessican ja Eskon väliltä vain puuttui..
Jessica huomasi miettineensä omiaan aivan liian pitkän ajan. Tuskin hän saisi Eskoa ylipuhuttua käymään töissä uuden paidan eteen, kun Samin paluusta ei voinut tietää, eivätkä Jessica ja Esko olleet mitään miettineet. Tulevaisuuden haaveita ne olisivat. Nyt oli keskityttävä taaperoiden hoitamiseen ja opettamiseen. Jessica juoksi sisälle säästääkseen rajallista aikaansa. Samaan aikaan pihassa näkyi koulusta tullut Päivi, joka keräsi munakoisosatoa vihaisin naamoin. Pitkän koulupäivän jälkeen olisi ollut kiva rentoutua, mutta kukaan tuskin keräisi satoa, jos Päivi hetken rentoutuisi. Jessica ja varsinkin Esko olivat niin laiskoja ja saamattomia, että munakoisot ehtisivät pilaantua ennen keräämistä.
Kolli ja Illi hengailivat yhä yhdessä viettäen isän ja pojan keskeistä aikaa. Kissat seurasivat vihreät silmät vilkkuen ympärillään olevaa hälinää vaitonaisina. Jessica juoksenteli ympäri pihaa lahjuksia jakamassa pyjama päällä, ja Päivi puolestaan kierteli kasvimaata ympäri tiuhaan tahtiin valikoiden kypsiä satoja kerättäväksi. Kaikilla tuntui olevan niin hirmuinen kiire, mutta onneksi kissat saivat viettää laiskoja kissanpäiviä aina!
-Tekisi niin mieli saada rapsutuksia leuan alta, mutta ei noilta huoltajiltamme tunnu aikaa irtoavan meidän hellittelyllemme, Kolli inisi ja yritti rapsuttaa kutiavaa leukaansa unikoppaa vasten.
-Malta nyt isukki, mennään kerjäämään huomiota sitten, kun emännillä on vähemmän kiireitä, Illi neuvoi.
Ilta koitti jolloin Eskokin viimein laskettiin töistä kotiin. Jessica oli hyvillään miehen paluusta, sillä taaperoiden iltatoimet sai hoidettua paljon kätevämmin kahden aikuisen voimin, jolloin kumpikin saattoi keskittyä yhden pienokaisen hoitamiseen, eikä yhden tarvinnut ehtiä kahteen paikkaan yhtä aikaa.
-Hyvä tyttö, hienosti jaksoit istua potalla! Esko kehui Piiaa ja taputti tätä päähän, mistä taaperon kasvoille levisi iloinen virne. Tavallisesti Piia kyllästyi potalla istumiseen ja lähti ryömimään pois ennen aikojaan, jolloin tarpeet tuli potan sijaan tehtyä lattialle. Jessica kulki Augustin kanssa ohi iltakylvyn jäljiltä.
-Sinäkin olet jo yöpuvussa, ettet vain olisi käynyt päikkäreillä, Esko naurahti ja vetäisi Jessican yömekon helmasta.
-Olisikin aikaa moiseen! Olen yöpuvussa, koska en ole kiireiseltä päivältä ehtinyt edes pukeutumaan, Jessica tiuskaisi ja käveli ovet paukkuen makuuhuoneeseen. Ärsytti, kun oli koko päivän ahkeroinut, ja sitten toinen syytti laiskottelusta!
Esko hämmentyi hieman Jessican äreydestä, vielä kun lapsetkin olivat paikalla! Piia ei kuitenkaan vaikuttanut erityisen pelästyneeltä, vaan tyttö oli ryöminyt jo lelunsa pariin Eskon huomion herpaannuttua. Mies kävi tyhjentämässä potan ja päätti viedä tytön nukkumaan. Makuuhuoneeseen päästyään Esko huomasi Jessican jääneen opettamaan Augustia.
-Poika vaukutti niin vilkkaalta, että ajattelin vähän opettaa häntä, jotta jaksaisi sitten nukkua koko yön meitä herättämättä, Jessica selitti.
-Hyvä, ja... Anteeksi. Yhtä lailla päivä voi olla kiireinen kotona kuin työpaikallakin, en vain tajunnut sitä. Eikä sinun yöasussasi mitään pahaa ole, näkyvätpä sievät sääresi paremmin, Esko sanoi silmää iskien. Jessica vetäisi lyhyttä helmaansa alemmas ja kiikutti Augustinkin kehtoon.
Hetken Jessica ja Esko vain katselivat lastensa uinumista kehdoissa. Esko kuitenkin tarttui naista vyötäröltä ja pyöräytti ympäri niin, että heidän katseensa kohtasivat.
-Ethän ole minulle vihainen? Esko kysyi ruskeat silmät välkkyen.
-Ethän sinä pahaa tarkoittanut, vaikka kommenttisi ovatkin välillä tilanteeseen sopimattomia. Niin kuin pulskat sääreni muka olisivat sievät, Jessica tuhahti huvittuneena.
-Ei muodokkuudessa mitään pahaa ole. Ainakin on jotain, mistä tarttua kiinni, Esko naurahti saaden Jessican punastumaan. Yllättäen mies kieroi kätensä Jessican ympärille ja nainen teki huomaamattaan täysin samoin kuin vanhasta tottumuksesta. Aika tuntui pysähtyvän heidän huultensa kohdatessa, ja Jessican päässä vilisi erilaisia tuntemuksia suudelman aikana. Miehen lähellä oleminen sai pieniä pehosten pyrähdyksiä tuntumaan vatsan seudulla, ja suudelman jälkeen silmät avattuaan nainen arveli taas löytäneensä sen kateissa olleen rakkauden tuntemuksen.
Jessica ja Esko painuivat nukkumaan vieretysten toistensa syleilyyn. Oman rakkaan vieressäolo muistutti elämän hyvistä asioista. Samin kuva alkoi hiljalleen haalistua Jessican päästä. Heidän kahden avioliittonsa oli jo pitkään ollut kuoppaista ja epärehellistä, mutta nyt Jessica pystyi vihdoin näkemään Eskon omassa tulevaisuudessaan. Eskon hengitys lipui pitkin Jessican selkää, ja se sai muistumaan, ettei nainen ikinä tahtoisi luopua kaikesta siitä, mitä hän Eskon kanssa voisi saavuttaa. Toisen halauksen lämpöön oli helppo nukahtaa.
Killi hypähteli kahdella jalalla onnellisena, ja tassu huiski samaan tahtiin hännän kanssa innokkaasti. Kisu oli pirteällä mielellä, ja hänen seikkailumielensä kasvoi illan pimeytyessä. Killistä oli hauskaa pyydystellä pieniä ötököitä ja leikkiä erilaisilla kisuleluilla. Killi katsoi ylös taivaaseen ja mietti hiljaisuutta. Päivällä oli niin kova möly, ettei silloin saanut metsästämisrauhaa, mutta onneksi oli yö otollisena aikana kaikelle tärkeälle tehtävälle.
Yö meni kuitenkin aina niin nopeasti. Tänä varhaisaamuna myös Päivi heräsi aikaisin täyttämään kissanruokakuppeja ja puhdistamaan likaisia patjoja ja hiekkalaatikoita. Samin lähdettyä Päiville oli kaadettu niskaan melkein kaikki kissanhoitoon liittyvät asiat. Sami oli aina pitänyt kissoista, ja hän oli ennen auttanut. Sami oli aina herännyt aikaisin hoitamaan kissa-asiat ja puutarhan kuntoon, kun Päivi oli saanut nukkua. Nykyisin molemmat tehtävät kuuluivat pääosin Päiville. Vaikka joskus olisi tehnyt mieli nukkua pidempään, täytyi nousta ylös väsyneenäkin, jotta kaiken ehtisi hoitaa. Päivistä oli väsyneisyyden vuoksi tullut ärtyisämpi, mutta sentään ihanat kissat saivat mielen paremmaksi näiden tullessa puskemaan ja kiittämään simin vaivannäöstä.
Myös Jessica sai kokea varhaisen heräämisen reaktion, kun raivokas kissankynsimisääni kaikui huoneessa. Nainen ponkaisi nopeasti ylös, mutta ajoitus oli liian myöhäinen. Suuresta kasvista oli jäljellä enää kasa lautoja.
-Tyhmä kissa! Todella alhaista! Teille on ostettu ties kuinka suuren summan edestä raapimispuita, mutta sinusta on silti ok käydä välillä kynsimässä huonekaluja! Päivi saa jatkossa vahtia sinua paremmin tai muuten hankkiudun teistä kaikista eroon! Jessica uhkaili. Petrola kuitenkin vain irvisti ja sähisi mielestään kurjalle simille. Kissa ei voinut ymmärtää, miksi Jessica valitti aina niin pienistä asioista niin kovasti. Edellisessä kodissa Paholaisilla ei koskaan nostettu mitään meteliä huonekalujen raapimisesta, sillä palvelja oli hommannut aina kaikessa hiljaisuudessa uuden raadeltun tilalle.
Saatuaan hätisteltyä Petrolan pois makuuhuoneesta huomasi Jessica meluamisellaan herättäneen myös Piian, mutta perheen miespuoliset simit uinuivat edelleen. Jessican olisi tehnyt mieliä palata vielä lämpöisen peiton alle köllimään, mutta taaperoita täytyisi opettaa. Hyvin nukutun yön jäljiltä Piia olikin loistovireessä, ja luetteli sanoja äitinsä perässä sujuvasti. Yllättäen makuuhuoneen ovi kolahti, ja Jessica huomasi Eskonkin heränneen.
-Hienoa, opeta sinä Augustia puhumaan. Piia on oppinut huomasti uusia sanoja, Jessica tiedotti.
-Muuten kyllä, mutta minulla on töitä, Esko ilmoitti, jolloin Jessican mieliala laski.
-Mitä, taas? nainen ihmetteli.
-Camilla vaatii meitä rakentamaan niitä typeriä patsaita. Vaikka laiska olenkin, en kuitenkaan uskalla lintsata näistä töistä, Esko selitti.
Pian Augustkin heräsi, jolloin opettaminen vaikeutui, kun samalla piti pitää silmällä toistakin taaperoa. Muutenkin Piian kiinnostus Jessican opetukseen laimeni, kun tyttö olisi halunnut mennä leikkimään veljensä kanssa leluilla.
-Pysy nyt hetki aloillasi, Jessica maanitteli yrittäessään saada Piian asettumaan potalle. Naisen pinna oli jo valmiiksi kireällä. Ärsytystä aiheutti nenään tulviva pilaantuneen maidon haju, jota lattialle jääneet tuttipullot aiheuttivat. Ne olisi myös jossain vaiheessa kerättävä, ennen kuin taaperot menevät niitä maistelemaan. Lisävihaa koitui myös Eskon työkiireistä, joiden takia Jessica joutui jatkuvasti huolehtimaan yksin kaksosista. Melkein sama, kuin koko Eskoa ei edes olisi, kun ei hänestä paljoakaan apua ollut.
Pihalla kissatkin huolehtivat siisteydestään: Kolli kävi tarpeillaan hiekkalaatikolla, ja Ruusu pesi itseään.
-Meillä on täällä ulkona varmaan lokoisammat olot kuin noilla sisällä olijoilla, Kolli puhisi rapsiessaan kissanhiekkaa pieneksi keoksi.
-Mjauh, minä en pistä yhtään pahakseni, vaikka emäntämme jättävät likalautasensa levälleen, ne on kiva käydä lipomassa puhtaaksi, Ruusu hykerteli ja kumartui nuolemaan häntäänsä.
-Niin, mutta sitten onkin kiipelissä, jos se typerä blondi saa kiinni simien tavaroihin koskemisesta. Petrola kertoi Jessican aamuisesta räyhäämisestä, Kolli huomautti.
-Noh, on noissa meidän ruokakulhoihimme jätetyissä ruuissa ihan ok maku, mutta parhaat pöperöt emännät syövät itse, Ruusu totesi.
Iltapäivällä Päivi sai yllätysvieraan Nina Paholaisesta. Tytöt menivät yhdessä istumaan kissa-aitaukseen.
-Voi, minulla on niin kauhea ikävä Petrolaa, Proffaa ja Ollia. Olivathan kissat kovia riitapukareita, mutta ei niitä silti olisi tarvinnut kodistaan pois viedä, Nina puhui haikeasti silitellen vieressä virnuilevaa Petrolaa.
-Taidan olla aika onnekas, kun saan viettää aikaa tällaisten söpöläisten kanssa! Et muuten ole käynyt täällä pitkään aikaan, Päivi totesi ohimennen.
-Niin... äidin mielestä minun on parempi olla kotona. Nytkin karkasin. En kestä olla siellä koko aikaa, kaipaan ystäviäni ja kisukamuja, Nina totesi kaapaten Petrolan syliinsä. Kissa sähisi ja karkasi sylistä.
-Lähdetään sisälle ottamaan jotain purtavaa, Päivi ehdotti.
Matka kuitenkin pysähtyi lyhyeen, kun Päivin eteen ilmestyi yllättäen tämän ex-tuleva aviomies: Olhi Kummala.
-Ei voi olla totta. Miksi tuo täällä on? Minun ja Olhin piti mennä naimisiin, mutta Kummalan poika on niin ylimielinen, ettei enää kelpuutakaan minua. Kävellään ohi vain muina tyttöinä, eikä ollakaan huomaavinamme sitä! Päivi selitti nopeasti. Nina nyökkäsi.
-Vai pitäisikö minun sittenkin sanoa sille suorat sanat? Päivi pohti.
-Joskus paineden purkaminen saattaa helpottaa oloa. Olen itse oppinut, ettei aina voi olla kiltti tyttö, Nina kertoi.
-Näytän sille, Päivi naurahti ylpeästi. Tyttö otti kiivaita askelia Olhin luo. Jopa Killi ja Illi saivat kylmiä väreitä selkäänsä. He aistivat, ettei suosikkiomistajalla kaikki ollut hyvin.
-Päivi, meidän täytyy jutella. Minä... Olhi aloitti, kunnes Päivi keskeytti pojan puheet.
-Tämä juttu on käynyt jo harvinaisen selväksi. En tajua, miten koko ajan kehtaat näyttää naamaasi täällä sen jälkeen, mitä olet tehnyt minulle! Kuulut kaikista alimpiarvoiseen perheeseen, ja silti kehtaat olla niin ylimielinen, etten minä kelpaa sinulle puolisoksi! Päivi kiljaisi.
-Tässä on jokin erehdys, en minä... Olhi yritti selittää, mutta Päivin kova ääni sai pojan jälleen hiljentymään.
-Ainoa erehdys on, että koskaan luulin sinun olevan hyvä tyyppi ja minulle loistava aviomies. Tuolla asenteella et tule saamaan ketään vaimoksesi. Saat elää elämäsi yksin! Päivi kivahti, minkä jälkeen hän lähti raivoissaan tarpomaan taloa kohti. Nina seurasi ystäväänsä vaivihkaa perässä.
Myös kissat saivat ei-niin-toivottuja vieraita. Kaksi sekopäistä sutta saapuivat kissa-aitaukseen, ja ne alkoivat riehumaan. Toinen susista kieriskeli hölmönä maassa, ja toinen puolestaan seisoi tönkkönä paikoillaan.
-Jopas on hölmö eläin. Ei kukaan täysijärkinen kieriskelisi noin maassa, Ruusu totesi katsellen tilannetta silmät suurina.
-Sudet ovatkin tyhmiä eläimiä. Me kissat olemme monta kertaa älykkäämpiä ja taitavempia. Ymmärrättekö te muka, miksi sudet saapuvat usein talojen pihaan vauvojen perässä? Ne eivät ymmärrä, että vauvat ovat vaarallisia kuristajia ja viiksien kiskojia, Illi totesi silmäillen myös ihmeissään sutta.
Petrola kuunteli kämppistensä paheksuvia solvauksia susia kohtaan sivusta. Hetken päästä kisu tepsutteli nurkan taakse, asettui selin makuulle ja alkoi rapsuttaa selkäänsä jalkakäytävän karkeaa kivipäällystettä vasten. Petrola ei ymmärtänyt toisten kissojen asennetta maassa kieriskelystä, sehän oli hauskaa puuhaa!
Paljuloille saapunut Iisakki Puska katseli hiukan kummissaan Petrolan antaumuksellista katukivikieriskelyä, mutta huomio kissasta siirtyi pian Pilviin. Tyttö keskeytti välittömästi puutarhatyöt ja ryntäsi halaamaan sukulaispoikakaveriaa tämän huomattuaan.
-Moi! Me saatiin hoidettua kaikki puutarhahommat meidän pihasta, joten saatiin vapaa-aikaa loppu päivä, Iisakki selitti.
-No joo. Mun pitäisi hoitaa kitkemiset tänään ihan yksin. Päivillä on kaveri kylässä, ja se on muka syy lintsata puutarhanhoidosta, Pilvi äksyili. Kasvimaapalstojen lisäksi myös suuri osa muutakin pihaa oli korkeiden rikkakasvien peitossa.
-Voin auttaa sinua. Olithan sinäkin kerran meidän puutarhaa hoitamassa, Iisakki lupautui, mistä Pilvi ilahtui kovasti.
Vastahakoisesti Jessica joutui heräämään ihanasta unesta ankeaan todellisuuteen. Nainen oli kaksosten päiväunien aikaan päättänyt ottaa pienet nokoset itsekin, sillä koko päivän puuhailujen jälkeen väsymys oli yllättänyt naisen.
-Ei tarvitse itkeä Piia, äiti on tulossa, Jessica rauhoitteli äänekästä taaperoa. Itku muuttuikin heti iloksi vankilan kaltereita muistuttavasta pinnasängystä pois pääsyn jälkeen. Vasta silloin Jessica huomasi, että toinen kehto oli typö tyhjä, vaikka nainen muisti laittaneensa molemmat kaksoset kehtoihin ennen nukkumaan menoaan.
-Missä August on? Ei pojan olisi pitänyt omin avuin kehdosta karkuun päästä, Jessica hämmästeli ehkä jopa hieman pelokkaana: Ensin katosi Sami, ja nyt August.
Jessica säntäsi Piiaa tiukasti sylissään rutistaen pois makuuhuoneesta, ja naisen olo helpottui huomattavasti tämän huomatessa Augustin leikkimässä Eskon kanssa olohuoneen lattialla.
-Hah, sainpas sinut kiinni päiväunien nukkumisesta, vaikka eilen väitit muuta, Esko totesi huomattuaan Jessican saapuneen paikalle.
-Jos yhden kerran nukkuu päiväunet, ei se tarkoita, että aina laiskottelisin. Mitä sinä muutenkin täällä olet Augustin kanssa kesken pojan päiväuniajan? Jessica kummasteli.
-Pääsin lähtemään töistä vähän aikaisemmin tänään, ja koska poju ei vaikuttanut uniselta, päätin hiukan opetella hänelle uusia sanoja, Esko selitti. Jessica katsoi miestä ilahtuneena. Aamun kaunat oli unohdettu, ja juuri sillä hetkellä Jessica näki Eskossa vastuullisen miehen.
Kissojenkin elämä oli jatkuvaa riidan haastamista ja hauskanpitoa. Yleensä piha-aitauksessa oli nähtävissä useita eri tunnetiloja samaan aikaan. Eripuraa syntyi milloin mistäkin asiasta, ja tällä kertaa Kolli ajoi sähisten Ruusun pois lempiruokakipoltaan. Myös raapimispuiden käytöstä ja parhaista makuualustoista syntyi toisinaan kiistaa. Onneksi kissat eivät kuitenkaan ole pitkävihaisia, ja jopa Pahikselle sukua oleva Petrola kykeni välillä leikkimään sopuisissa merkeissä muiden kanssa.
Olhi oli oleskellut koko päivän Paljuloiden lähimaastossa. Hän oli piileskellyt Päiviä, sillä tyttö oli ilmeisesti suuttunut hänelle. Olhi ei oikein ymmärtänyt, mistä oli kyse, sillä hän ei ole milloinkaan väittänyt, etteikö haluaisi naimisiin Päivin kanssa. Niinpä Olhi hankkiutui Esko-isänsä kanssa juttusille, kun huomasi sopivan hetken koittaneen. Mies oli hiukan yllättynyt löydettyään oven takaa poikansa.
-Sinä sanoit voivasi selvittää minun ja Päivin avioliittosopimukset kuntoon, mutta Päivi inhoaa minua. Onko tässä tapahtunut jokin käänne, josta et ennättänyt minulle infota? Olhi kyseli.
-Minä tarjosin sinulle mahdollisuutta, mutta et huolinut sitä. Olisit voinut muuttaa kanssani tänne, ja silloin avioliitto olisi käynyt toteen. Nyt on liian myöhäistä ryhtyä katumapäälle. Luulin, ettei sinua kiinnosta, ja välitin tiedon myös Päiville, Esko selitti kepeästi.
-En minä voinut jättää Uhloa ja Elinaa - sinun lapsiasi - oman onnensa nojaan kotiin! Jonkun täytyy huolehtia heistäkin, kun sinä muutat tänne rakastettusi perässä. Kuinka paljon välität lapsistasi? Turmelit avioliittosuunnitelmani kokonaan, Olhi puhui pettyneen rauhallisesti. Vaikka pinnan alla vellosi viha, sai Olhi pidettyä sen näkymättömänä. Poika lähti talosta kotiaan kohti miettien kaikkia askareita, jotka häntä siellä odottivat.
Päivi ei ollut tietoinen Olhin talossaolosta, joten hänellä oli melkoisen hyvä mieli. Kivaa meininkiä taloon toi myös Aleksanteri Sun, joka soitti pianolla kauniita kappaleita. Päivi seurasi sormien liikettä koskettimilla ihmeissään ja haaveili olevansa yhtä taitava.
-Soitat upeasti! En koskaan ole kuullut mitään vastaavanlaista! Ihmeellistä, että talomme tavallinen piano saa kunnian olla sinun musiikinluomisvälineesi tänä iltana! Päivi huokaili onnellisena. Aleksanterin suupielet kääntyivät hymyyn, mutta naurun poika päätti pidättää, ettei Päivi pahastuisi. Uskomatonta, miten joku pystyi näkemään tilanteen niin juhlallisena.
-Voin tulla toistekin soittamaan tänne, jos se saa sinut iloiselle mielelle, Aleksanteri ketoi.
-Se olisi upeaa! Sitä ennen sinun on kuitenkin saatava peltomme antimia! Sadot ovat juuri kypsyneet, ja saat maistella tuoreita vihanneksia, Päivi huudahti ojentaen paketin selkänsä takaa.
-Kiitos kovasti. Nyt minun täytyykin hipsiä kotiinpäin, mutta nähdään, Aleksanteri totesi.
-Sano Antille terveisiä! Päivi vielä huudahti. Päivi jäi Aleksanterin lähdön jälkeen pohdiskelemaan, kuinka mukavia Sunien pojat olivatkaan. Aleksanteri oli kohtelias pianopoika, ja Antti puolestaan oli Päivin oma salarakas, jota tosin tyttö ei ollut aikoihin nähnyt. Antti valitteli kiireitään, eikä Päivilläkään ollut paljoa ylimääräistä aikaa peltotyön takia.
Mietteet salarakkaasta eivät kuitenkaan poistaneet kotitöiden kurjuutta, varsinkaan, kun niitä joutui hoitamaan rankkasateessa. Päivi keräsi äreänä märkiä paprikoita koriinsa, eikä viereisellä palstarivillä työskentelevällä Pilvillä näyttänyt olevan yhtään mukavampaa munakoisojensa kanssa. Muutenkin hämärässä illassa oli vaikea erottaa, mitkä kasvikset olivat kypsiä ja mitkä voisi jättää vielä muutamaksi vuorokaudeksi parantamaan väripigmenttiään. Tänään piti olla Eskon puutarhavuoro, mutta jostain syystä mies ei ollut kasvimaalla käynytkään, ja nyt homma jäi tyttöjen harteille. Päivistä tuntui koko ajan vain enemmän siltä, että Kummalien miespuoliset simit aiheuttivat hirveästi harmia hänelle. Vihoissaan Päivi alkoi tiedostamattaan hautoa kostosuunnitelmaa mielessään, ei Eskoa täällä palvottaisi kuin kuningasta, vaan hänen olisi itsekin tehtävä hommia leipänsä eteen. Puristaessaan paprikaa kädessään tytön huulille kohosi kuitenkin viekas hymy - hän oli keksinyt jotakin.
Litimäristä vaatteista huolimatta Päivi ilmoittautui vapaaehtoiseksi iltapalan tekijäksi kasvimaahommista palattuaan.
-Kiitos kun autat. Minulla on kädet niin täynnä töitä pikkusisarustesi kanssa, ettei aika kaikkeen mitenkään meinaa riittää, Jessica selitti kiitellessään avuliasta tytärtään.
-Sanoisit suoraan puolisisaruksia. Äläkä jaksa mielistellä, et saa sillä tavalla luottamustani takaisin, lause pyöri Päivin pään sisällä, mutta hän sai onneksi pidättäydyttyä sen ääneen sanomisesta.
-Älä sitten laita noita paprikoita salattiin. Muistat varmaan, että Esko on niille allerginen, Jessica huomautti ja osoitti työtasolla kölliviä vihanneksia.
-Tietenkin muistan. Nuo vain jäivät tuohon, kun juuri keräsin ne kasvimaalta, enkä kerennyt vielä laittaa säilöön, Päivi vastasi, mutta heti kun Jessica käänsi selkänsä, ryhtyi tyttö silppuamaan paprikoita salaatin sekaan.
Lopulta illallinen oli katettu, ja perhe kokoontui tuttuun tapaan pöydän ympärille ruokailemaan. Päivi hihitteli itsekseen seuratessaan sivusilmällä, miten vieressä istuva Esko tunki suuhunsa oikein suuren haarukallisen salaattia. Pian seurasikin tytön odottama reaktio:
-Phyui, hyi, miksi salaatissa on paprikaa? Minähän olen sille allerginen! Esko yökki ja sylki suussa olleen ruuan takaisin lautaselle.
-Voi anteeksi teidän Eskoutenne, taisin epähuomiossa laittaa paprikaa ruoka-annokseen, Päivi yritti kuulostaa pahoittelevalta, mutta naurun pidättely sai virneen tämän kasvoille.
-Päivi! Minähän vielä erikseen huomautin sinulle Eskon allergiasta ruokaa valmistaessasi, Jessica nuhteli.
-Noh noh, ei tässä ole mitään hätää. Voin ihan hyvin noukkia kaikki paprikat lautasen reunalle, vahinkoja sattuu kaikille, Esko yritti sovitella pöytään syntynyttä kireää ilmapiiriä.
-Mutta kun tässä ei ollut kyseessä mikään vahinko! Päivi oli oikein valmiiksi tuonut paprikat lisätäkseen ne salaattiin. Nyt olet viikon arestissa ja saat hoitaa yksinäsi kaikki kasvimaavuorot sinä aikana, Jessica ilmoitti. Koston tuottama ilo hälveni Päivistä Jessican saneltua rangaistuksesta. Äreänä tyttö nousi pöydästä ja poistui paikalta ovet paukkuen. Paikalle jääneet hoitivat ruokailun loppuun vaitonaisissa tunnelmissa.
Illallisen jälkeen Jessica ja Esko asettautuivat tuttuun tapaan lähekkäin vuoteeseen. Hetken hiljaisuuden jälkeen Jessica kuitenkin tökkäsi kyynärpäällään takana olevaa Eskoa mahaan ilmoittaakseen hänellä olevan asiaa.
-Mitä minun pitäisi tehdä Päivin kanssa? Tyttö on ihan mahdoton! Olen oppinut kestämään hänen vihoitteluaan minua kohtaan, mutta pitääkö Päivin sotkea sinutkin tähän? Miksi hän ei voi ymmärtää, ettei tehtyä saa enää tekemättömäksi, Jessica avautui huolistaan.
-En usko, että tässä on kyse mistään vakavasta. Murrosikä on vain tytön riesana, ja hänen on hankittava sen aiheuttamille tunnekuohuolle syntipukki jostakin. Nukutaan vaan nyt, Esko totesi väsyneenä. Jessica ei kuitenkaan saanut unta. Hän tunsi kyllä tyttärensä, ja tiesi, ettei kyse ollut mistään murrosiän kenkkuilusta.
-Olisipa Sami täällä, häntä Päivi aina arvosti ja kuunteli, Jessica pohti. Vaikka hän oli onnellinen Eskon kanssa, olisi lasten kannalta parempi, jos Sami palaisi.
Koska Päivi oli saanut viikon kasvimaahoitoarestin, joutui hän heräämään varhain aamulla huolehtimaan puutarhasta, jotta sentään iltapäivällä saisi jotain muuta tehdä. Ystävällisenä Pilvi lupautui tulemaan apuun, sillä hänestä koko kasvimaan ylläpidossa on mahdottoman suuri homma. Kaksin sentään työt saataisiin tehtyä hiukan ripeämmin.
-Ihan typerää. Minä olen monta kertaa joutunut tuuraamaan Eskoa, kun hän ei ole hoitanut omaa velvollisuuttaan kasvimaan huollossa. Eskon täällä pitäisi olla eikä minun, Päivi ärähti lannoitellessaan palstoja uusia istutuksia varten.
-Anteeksi, mitä minä sinulle valitan. Kiitos, kun tulit auttamaan. Olet kyllä kultainen sisko, Päivi totesi heti perään. Painavien lannoitesäkkien avulla sentään sai purettua patoutuneita aggressioita pois.
Sillä välin Jessica oli juuri kylvettänyt Augustin.
-Nyt minulla on putipuhdas pikku poika! Jessica leperteli ja teki hauskan ilmeen kasvoilleen. August naurahti iloisesti hassulle äidilleen.
-Sinulla ja Pialla on tänään synttärit! Kasvatte lapsiksi, Jessica huudahti.
-Ka! Ka ku! August haaveili.
-Niin, kakkua saat tänään yllin kyllin! Voi hyvänen, olen tässä kaikessa kiireessä unohtanut opettaa sinut puhumaan. Täytyy puhumistasi saada kyllä hiukan paremman kuuloiseksi, Jessica mietiskeli.
Nainen kuljetti poikansa rikkinäisen kylpyammeen aiheuttamasta lammikkoisesta vessasta olohuoneeseen. Jessicasta Augustin opettaminen oli tärkeämpää kuin lainehtiva wc. Esko enemmän tekniikan miehenä osaisi varmasti korjata kylpyammeen vuodon. Jessica puolestaan tunsi olevansa vahvimmillaan lasten opettamisessa. Hetken päästä August toisteli sujuvasti useita lauseita, eikä Jessican auttanut muu kuin taputella ahkerasti kätensä punaisiksi. August oli niin taitava, että hän kykenisi kasvamaan tänä iltana hyvillä mielin. Takana Petrola kynsi Päivin läksyvihkoa, mutta Jessica ei jaksanut kiinnittää huomiota asiaan. Sellaista se oli kissalauman kanssa. Päivi sitä paitsi ansaitsisi pieniä vastoinkäymisiä, kun hän oli tahallaan laittanut paprikaa salaattiin.
Pilvi oli jäänyt hoitamaan vielä viimeisiä kasvien kasteluja Päivin siirryttyä kissojen aitaukseen sotkuja siivoamaan. Pilvi oli niin keskittynyt työhönsä, ettei ollenkaan huomannut Iisakki Puskan ilmestymistä paikalle. Tyttö oli säikähtää kuoliaaksi pojan hiippailtua hänen taakseseen ja tökätessä sormellaan Pilvin selkää.
-Hui kamala, onneksi se olit vain sinä, Pilvi helpottui käännyttyään nauravan Iisakin puoleen.
-Haha, aina kun tulen kylään, sinä olet kasvimaalla, Iisakki teki huomion.
-Niin juu, vaikka nyt mun ei kyllä tarvitsisi, mutta siskon velvollisuuksiin kuuluu auttaa, Pilvi huokaisi ja viittasi lähistöllä kissan ruokakulhoa hinkkaavan Päivin puoleen.
-Mutta mikäs sinut tänne lennätti? Muistaakseni emme olleet sopineet tapaamista tälle päivälle, Pilvi tajusi.
-Tulin tietenkin käymään synttäreidesi kunniaksi! Onnea, Iisakki hihkaisi ja ojensi selkänsä takana tuoman kukkasen tytölle.
-Oi, ihanaa, että joku muukin kuin minä muistaa merkkipäiväni, Pilvi ilahtui ja kaappasi ystävänsä halaukseen. Iisakkikin laski lopulta hiukan empien kätensä halausasentoon. Hän ei mielellään haluaisi jäädä kiinni kukkien kantamisesta tytöille tai varsinkaan julkisella paikalla halailusta, muuten koulussa lähtiki kulkemaan vaikka mitä juoruja. Iisakin luokkalaisilla oli jotain ongelmia yhdistää tyttöjen kanssa hengaava poika myös tytöksi, eikä sitä kohtaloa halunnut kukaan harteilleen.
Pilvi huomasi pian olevansa edelleen pyjamassa päätti kiiruhtaa sisälle pukeutumaan, jolloin Iisakki päätti käväistä kissojen aitauksessa. Tuttuun tapaan vieraiden saapuessa kissat ryntäsivät tervehtimään tulijaa ja kerjäämään herkkupaloja. Talon oma väki ei koskaan halunnut helliä kissoja herkkupaloilla, mutta vieraiden taskusta useimmiten löytyi namuja. Iisakki oli kissoja varten valmistautunut, ja kaivelikin housujensa taskusta aamiaisensa jämiä tarjottavaksi jaloissa pyörivälle Ollille. Kissa nyrpisti vähän nenäänsä kasvisruuan maulle, se oli odottanut jotain lihaisempaa, mutta kyllä tämäkin kelpasi.
Saatuan namipalan alas Olli kirmasi äkkiä raapimispuun luokse kynsiä huoltaakseen.
-Taasko sä isä lissuilet? Eikös nuo kynsien viilaamiset ole enemmän tyttöjen juttu? Allu huomautti.
-Täytyy teroittaa kynnet saalistusretkeä varten. Noilla tuon pojan antamilla kasvispyöryköillä voisi minun mielestäni ruokkia ennemmin pupuja, minä kaipaan kunnon lihaa! Olli sanoi päättäväisesti.
-Veri vetää minuakin metsälle, lähdetäänkö yhdessä? väijymisasentoa treenaava Petrola ehdotti. Vaikka kissa oli aina saanut ruuan valmiiksi kulhosta, teki sen nyt mieli kokeilla metsästämissä. Olli hämmästyi kovasti tyttärensä ehdotuksesta. Pahiksen kanssa hankitut pennut eivät koskaan olleet kunnioittaneet isäänsä, mutta Petrola vaikutti nyt valmiilta ottamaan parempaa kontaktia Olliin.
Ystävien saavuttua päätti Pilvi viettää syntymäpäiviään jo ennen pimeän tuloa, sillä Iisakilla oli tiukat kotiintuloajat, joita syntymäpäiväjuhlatkaan eivät onnistuisi muuttamaan. Jessica ja Esko eivät kiireidensä vuoksi ehtineet juhlimaan, mutta synttärisankarille riitti pienikin juhlaporukka. Pilvi puhalsi kaikki kynttilät kakusta yhdellä kertaa. Pilvin riemulla ei ollut rajaa, kun kannustajajoukko hihkui hänelle ja kehotti kasvamaan.
Ja hetkessä Pilvi olikin kasvanut. Tässä naamakuva hänestä kasvaneena.
Sinä iltana kaikki saisivat kakkua niin paljon kuin vain jaksaisivat syödä, sillä myös Augustilla ja Piialla oli syntymäpäivät. Esko ja Jessica olivat siistineet lapset huolellisesti ennen kakkuilua ja kynttilöiden puhaltamista. Kaksoset puhkuivat kovasti, ja vanhempien avustuksella kynttilät saatiin sammumaan. Esko ja Jessica taputtelivat ylpeinä ja iloisina. Vihdoin he olivat saaneet taaperot kasvamaan, ja heillä riittäisi aikaa muuhunkin kuin lasten pottaoppeihin ja ruokkimiseen.
August
Piia
Kasvettuaan Piia riensi heti soittelemaan pianoa, ja musiikin innoittamana August liittyi seuraan jumppaamaan. Piia ei ymmärtänyt nuoteista vielä mitään, vaan hän paineli satunnaisia koskettimia ja nauroi niiden äänille. Musiikki kuulosti suorastaan mölyltä, joka sisälsi runsaasti riitasointuja. Augustia moinen ei haitannut. Hän vain nauraa käkätti ja hyppi nopeampaan tahtiin. Möly saatiin hiljennettyä vasta, kun Jessica huomautti nukkumaanmenoajasta.
Vastahakoisina kaksoset tallustivat heitä varta vasten sisustettuun huoneeseen. Äskeinen riehuminen oli tehnyt lapsista ylivirkeitä, eikä nukkuminen tuntunut todellakaan mieluisalta puuhalta, kun ei edes väsyttänyt.
-Äiti, nythän on sentään meidän synttärit! Eikö sen kunniaksi voi saada valvoa vähän myöhempään? Piia aneli, mutta Jessica ei ollut myöntyväisellä mielellä.
-Säännölliset nukkumaan menoajat ovat vain hyväksi lapsille. Sitä paitsi nukkumisen aikana te kasvatte, eikös se ole hienoa? Jessica huomautti.
-Mitä hienoa siinä on, kun joutuu silti nukkumaan, August tuhahti kaksosten kömpiessä peiton alle.
Viikko tuntui etenevän mahdottoman hitaasti arestissa ollessa. Päivin saavuttua hoitamaan kasvimaata toista aamua peräkkäin, tuntui hänestä siltä, että työtä oli jatkunut jo kuukausien ajan, eikä se ikinä tuntunut loppuvan. Päivi kiskoi rikkakasveja rivakkaan tahtiin katse maahan nauliintuneena. Yhtäkkiä tytön näkökenttään ilmestyivät pienet varpaat, ja Päivin nostaessa katseensa hän huomasi Piian seisovan edessään.
-Tuo näyttää hauskalta! Saanko minäkin kokeilla? Piia intoili.
-Sinulla on outo käsitys hauskuudesta, Päivi tokaisi kummastuneena, mutta antoi siskopuolen jäädä apuriksi. Hyötyihän Päivi itsekin siitä, sillä hommat tulisi nopeammin tehtyä.
Puutarhatöiden loputtua Esko ja Jessica olivat laiskoina vielä vuoteessa, joten Päivi otti vastuilleen nuorempien sisarien ruokkimisen. Herkullisen tuoksun houkuttelemana saatiin Pilvi ja August saapumaan keittiöön.
-Nams, tää on ihan sika hyvää! Voitko opettaa mulle reseptin? August uteli haukattuaan leivostaan.
-Ei sen kummempaa kuin tuoreita vihanneksia pakasteleivonnaisten päällä, Päivi tokaisi ärjymmin kuin oli tarkoitus. Häntä vain ärsytti jaloissa pyörivät kaksoset, jotka koko ajan kommentoivat Päivin puuhia ja halusivat tämän opettavan heitä. Saisivat Esko ja Jessica itse kouluttaa lapsiaan!
Ruokailu oli ahdistava ja hiljainen, ja aamiaisen loppuminen oli suorastaan helpotus. Päivi ja Pilvi jäivät keräämään astoita pöydästä. Pilvillä oli tänään tiskivuoro, mutta Päivi näki melkein velvollisuudekseen auttaa siskoaan, joka oli kiskonut monet rikkaruohot Päivin puolesta. Ajatus taisi kuitenkin olla virhe.
-Mikä sinuun on mennyt? Olet koko ajan ihan kamalan ilkeä pikkusisaruksillemme. Laitoit niitä paprikoitakin tahallasi salaattiin, vaikka tiesit Eskon allergiasta. Miten voit olla niin julma? Esko hyvää hyvyyttään on tullut auttamaan äitiä kaksosten hoidossa. Johtuuko kaikki siitä, että menetit sovitun avioliittosi? Sinulla ei ole mitään syytä sen vuoksi... Pilvi puhui komentelevasti.
-Nyt riittää, Päivi kivahti. Pilvin puheet alkoivat mennä henkilökohtaisuuksiin...
-Oletko tosiaan noin typerä ja sinisilmäinen? Niillä kersoilla on ruskeat hiukset ja silmät. Ne ovat Eskon nulikoita. Jessica petti isää Eskon kanssa, minkä takia isä ei ole enää täällä! Niiden kahden pettäjän vuoksi isä sai tarpeekseen ja lähti, Päivi murahti Pilville, joka hiukan pelästyi.
-En... en minä tiennyt. Ehkä olet vain ymmärtänyt väärin. Ei tuo voi olla totta, Pilvi vaikeroi yllättyneen järkyttyneenä.
-Totta ihan joka sana. Minulla on aivan täysi oikeus ja velvollisuus olla vihainen, Päivi tiuskaisi ja pamautti kädessään olevan lautasen työtasolle. Ehkä hän ei tänään auttaisikaan Pilviä tiskaamisessa.
Päivi päätti mennä purkamaan kiukkuaan kissojen hiekkalaatikkojen siivoamiseen. Pihalla oleskellut August tietysti päätti seurata isosiskoaan.
-Saisinko minä auttaa? August kysyi.
-Sinun ei todellakaan tarvitse, Päivi yritti sanoa rauhallisesti.
-Mutta minä niin kovasti haluaisin, August huudahti, laskeutui maahan ja alkoi peilata Päivin liikkeitä. Hän lapioi kissavessasta likaista hiekkaa.
-Näinkö? August kysäisi.
-Juuri niin. Kiitos, Päivi sanoi hiljaa. Olihan kaksosten käytös hiukan tunkeilevaa, mutta mitäpä pienistä, kun nämä auttoivat ikävien hommien hoitamisessa. Päivi myös melkein oivalsi ensimmäisen kerran, etteivät Piia ja August mitenkään olleet syyllisiä aikuisten virheisiin. Lapset olivat olleet liian mukavia, kun Päivin oma käytös heitä kohtaan oli niin kamala.
Ovikello soi, ja viimein sängystä ylös päässyt Jessica tuli avaamaan. Järkytys oli suuri, kun hänen eteensä ilmestyi sosiaalityöntekijä virkapuvussaan.
-Mi-mitä te täällä teette? Olemme hoitaneet lapsia hyvin, ette kai vie heitä pois? Jessica puhui ääni väristen kauhusta.
-Ehei, en ole tällä kertaa liikkeellä niiden asioiden takia. Löysin tämän Proffa-kissan, ja huomasin tekemänne katoamisilmoituksen, joten päätin tulla palauttamaan kisunne, sosiaalityöntekijä kertoi ja viittasi vierellään seisovaan Proffaan päin.
-Oo, huh! Kiitoksia, ei sitä joka päivä pääsekään sosiaalityöntekijää tapaamaan ilman omien lasten menettämistä, Jessica naureskeli helpottuneena.
Esko saapui iltapäivällä kotiin raskaan työpäivän päätteeksi. Työpäivät olivat niin pitkiä ja palkka surkeaa, että Esko suorastaan ihmetteli, miksi hän vaivautui päivittäin töihin menemään. Onneksi tänä iltana saisi laiskotella, kun kaksosten opetuskiireistä oli selvitty. Yllättäen Piia pinkaisi paikalle haliakseen isäänsä.
-Isii, kivaa, kun tulit! tyttö hihkui innoissaan Eskon ollessa hiukan hämillään. Hänen asuessa Kummalien talolla, eivät lapset koskaan tulleet isää vastaan töiden jälkeen, joten tämä oli miehelle aivan uutta. Piia ja August olivat kuitenkin kiintyneet isäänsä tämän hoitaessa heitä kunnolla pienestä asti, jolloin lähtemätön isä-lapsi-side oli syntynyt simien välille.
Päivi söi keittiössä yksinään paprikakeittoa. Eskon allergianlähteiden ruoka-aineina käyttäminen sai ainakin pysymään miehen kaukana, jolloin ei tarvinnut nähdä sitä ketkua. Vaikka ilmapiirinpilaaja Esko ei ollutkaan paikalla, oli Päivillä silti kurja mieli. Häntä harmitti aamuinen riita Pilvin kanssa. Ei Päivi olisi saanut möläyttää totuutta niin sopimattomasti hyväuskoiselle simille, sisko oli syystäkin järkyttynyt ja vihainen Päiville. Päivi oli päässyt jo puoleen väliin annostaan, kun Pilvi yllättäen istuutui pöytään.
-Sori se aikaisempi, Päivi tokaisi heti anteeksipyynnön ilmoille.
-Ei se mitään. Mähän tässä olen ollut typerä kakara. Olen luullut kaiken olevan hyvin, vaikka kaikki on ihan palasina, Pilvi soimasi itseään.
-Ethän sä voinut tietää. Kun on hyväksynyt jotain lapsenaivoilla, on vaikea muuttaa sitä kuvaa, vaikka se ei täysin järkeen kävisikään, Päivi puolusti.
-Missähän isä on tällä hetkellä? Pilvi pohti ääneen ja katsoi ikkunasta ulos.
---
Kuului kolahduksia, ja hahmo lähestyi tummana valottomuuden vuoksi. Sami yritti siristellä silmiään, sillä hän todella halusi nähdä simin, joka oli aiheuttanut hänelle kaiken piinan ja kivun. Yritykset olivat kuitenkin turhia. Mitään uutta aistihavainnot eivät voineet tarjota. Seuraavaksi eniten Samia kiinnosti, olisiko hänelle tarjolla ruokaa. Nälkä kurni vatsassa, ja heikko olo vaivasi mieltä.
-Päästä minut pois, Sami vaati. Tulija vain naurahti kuin nauttien toisen avuttomasta tilasta. Nauru kuulosti kuitenkin tutulta, Sami oli kuullut saman ivallisen naurun aiemminkin. Kaappaaja oli joku hänen tuttunsa, mutta aivot eivät jaksaneet raksuttaa, eikä Sami vieläkään osannut sanoa, kuka häntä piinasi.
Sami tuijotti edessään olevaa pimeyttä hengitys kiihtyen. Tumma hahmo käveli lähemmäksi, ja vaistomaisesti Sami yritti paeta liikkumalla taaksepäin. Kylmä kiviseinä tuli kuitenkin selkää vastaan, jolloin miehen ei auttanut muu kuin odottaa, mitä hänen vangitsijansa halusi. Hahmo pysähtyi aivan Samin eteen ja kumartui matalammaksi, ollen lähempänä Samin tasoa.
-Hei Sami, saapunut henkilö tervehti. Silloin Sami tajusi. Tuo ääni kuului hänen vanhalle ystävälleen. Ex-ystävälle, jos tarkempia ollaan, sillä heidän välinsä menivät poikki siinä vaiheessa, kun toinen vietteli Samin vaimon...
-Esko! Miksi teit tämän? Sami sai kakistettua karkeasta kurkusta huolimatta. Pitkään kestänyt kylmällä lattialla makaaminen oli kaikeksi kurjuudeksi aiheittanut miehelle flunssan.
-Minäpä minä, Esko vastasi ja jatkoi taas nauramistaan.
-Arvelin, että sinut vangitsemalla saisin pitää Jessican kokonaan itselläni ja kas, niin kävikin. Nyt me elämme onnellista perhe-elämää yhdessä, ja kaksoset ovat kehittyneet hyvää vauhtia koulu-ikäisiksi, Esko selitti.
-Olet alhainen! Päästä minut pois, edes Päivin ja Pilvin takia, Sami aneli.
-Älä unta näe, sinun paluusi vain sekoittaisi kaiken. Jätän sinut nauttimaan viimeisistä elonhetkistäsi kaikessa rauhassa, olen nimittäin päättänyt lopettaa jatkuvan ruuan kuskaamisen. Ole ihan rauhassa, kukaan ei tule sinua häiritsemään enää, Esko sanoi ja nauroi taas. Hetken päästä mies katosi taas pimeyteen ja Sami jäi taas aivan yksin. Kyyneleet vierivät miehen likaisille ja ruhjeisille kasvoille epätoivon vallatessa hänen mielensä. Aina tähän asti Sami oli jaksanut uskoa pelastuksen vielä koittavan, mutta nyt kaikki oli lopussa. Hän oli saanut ruokaa viimeksi viikko sitten ja mies tiesi, ettei hänen eläisi enää kauaa.
Vuodatuksesta kopioidut kommentit & vastaukset
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti