Osa 56: Paljun apua (Kummala)

KERTAUS:
    
  
Esko muutti Jessican pyynnöstä Paljuloille asumaan. Jessican aviomies, Sami oli kadonnut, ja nainen päätti pyytää Eskoa lastenhoitoavuksi. Esko suostui muuttoon mielihyvin. Myöhemmin selvisi, että Esko oli kaapannut Samin ja piti tätä vankina.
Olhi joutui jo teini-ikäisenä astumaan aikuisten vastuullisiin saappaisiin jäädessään Eskon lähdön jälkeen yksin hoitamaan pienempiä sisaruksiaan. Arki oli kaikkea muuta kuin helppoa, eikä poika ehtinyt edes koulussa käymään, kun nuorimmaista piti kotona hoitaa. Myös riita Päivi Paljulan kanssa masensi Olhin mieltä.
Uhlo oli harmissaan, kun isoveli ei enää tullutkaan hänen kanssaan kouluun ja puolustanut ennakkoluuloisien simien haukuilta. Poju yritti olla veljelleen avuksi, vaikkei paljoa osanutkaan tehdä.
Elina kasvoi mahdottoman vaativaksi taaperoksi, eikä se tehnyt poikien arjesta yhtään helpompaa.


Kummalien arki oli viime aikoina ollut hyvin vaatimatonta. Olhin päivät kuluivat Elinaa hoidellessa kotona, ja Uhlo puolestaan kävi koulua. Kaikki aamut alkoivat samalla tavalla. Olhi sai tehdä aamiaista pikkuveljelleen ennen koulubussin saapumista. Sen jälkeen oli aika herättää Elina. Tyttö oli nukkunut pitkät unet, ja nyt hän hymyili aurinkoisesti. Olhi sen sijaan oli nukkunut vähän vähemmän, sillä hänen harteilleen oli kipattu talouden hoitaminen, mikä kokemattomalle oli vaikeaa ja epävarmaa. Siinä samassa myös yöunet katosivat Elinan nukuttamisen lisäksi.

Taaperon aurinkoisuus katosi nopeasti herättelyn jälkeen. Elina ei millään suostunut menemään potalle, sillä hänen olisi tehnyt mieli leikkiä hetken.
-Elina kiltti, et voi aina luistaa pottaopetukselta kivemman puuhan takia. Olet jo sen verran iso, että tiedän sinun pystyvän tähän. Minunkin työtaakkani pienenisi, jos vaivautuisit opettelemaan pottailua, Olhi puhui turhaantuneesti yrittäen pitää rimpuilevaa tyttöä paikoillaan. Elinan suupielet kääntyivät alaspäin, ja hän alkoi heilutella pieniä käsiään.
-En minä voi sinua pakottaakaan. Pärjäisinpä lasten kanssa paremmin. Saisinpa heidät toimimaan oman tahtoni mukaisesti, Olhi huokaisi väsyneenä. Menisipä joskus edes jokin asia vaivattomasti.

Elina itki niin paljon. Pienetkin vastoinkäymiset saivat hänet pahalle tuulelle, eikä hän millään suostunut kuuntelemaan muiden neuvoja. Hän halusi toimia aina oman tahtonsa mukaisesti. Toisinaan Elina sai Olhin epätoivon valtaan. Tyttö vaati niin paljon huomiota, ja aina jokin asia oli viassa. Onneksi Olhi oli vuosien saatossa oppinut havaitsemaan, milloin Elina tahtoi lelun ja milloin maitoa. Silti Olhista tuntui, ettei hän ollut milloinkaan päässyt pahimman yli. Hän alkoi pikkuhiljaa väsymään työmääräänsä.

Kun oli Elinan päiväunien aika, oli Olhi itsekin menossa ottamaan pienet torkut, kunnes hän muisti munakoisosadon saapuneen. Valmis sato oli joutunut kasvamaan rikkaruohojen kanssa, koska harvoin kukaan ehti niitä kitkemään, ja nyt munakoisot olivat aivan nuutuneita ja varmasti pahanmakuisiakin. Olhi ei kuitenkaan jaksanut välittää. Hänelle itselleen kelpasi mikä tahansa ruoka, ja jos rikkaat pahastuisivat, niin suuttukoot. Olhi oli nytkin niin uupunut, että hän meinasi kaatua pari kertaa satoa kasatessaan.

Kesken sadonkeruun raivokas yskäkohtaus hyökkäsi. Olhi oli elänyt stressitilassa niin pitkään, että hän oli alkanut altistua helpommin erilaisille taudeille kuin aiemmin. Olhi yski minkä pystyi, mutta silti kurkkua tuntui kutittavan aina vaan lisää. Yskiminen kaikui pitkin katuja, mutta vaikka joku olisikin sattunut kuulemaan, ei tämä silti olisi viitsinyt tulla auttamaan. Simit miettivät aina vain omaa nahkaansa. Jos heillä itsellään oli sillä hetkellä kaikki hyvin, eivät he nähneet asiakseen auttaa huono-osaisia. Viime aikoina Olhi oli huomannut ajattelevansa pahaa simeistä, mikä tuntui hänestä hämmentävältä. Hän vain oli kateellinen kaikille muille ikäisilleen, jotka pystyivät melko vapaasti tehdä haluamiaan asioita ja suunnitella tulevaisuuttaan.

Illalla koitti vielä Uhlon syntymäpäivät, ja Olhi oli saanut leipoa kakunkin muiden juhlajärjestelyjen lomassa. Pikkuveljen kasvuhetkellä Olhi koitti saada vakavan mielensä edes hitusen juhlamielelle töräyttelemällä puhallushommeliin. Myös lapsirakas James Sun yhtyi juhlameininkiin ja töräytteli raikuvasti iloisia säveliä. Olhi oli iloinen, että edes joku jaksoi hänen puolestaan olla iloinen, ettei Uhlo ihan kurjia juhlia saisi. Uhlo kuitenkin oli vilpittömästi iloinen veljensä vaivannäöstä. Poika tiesi paremmin kuin isoveli saattoi arvatakaan, miten rankkaa tällä oli. Tyytyväisenä Uhlo puhalsi kynttilät ja siirtyi seuraavaan ikävaiheeseen.

Uhlo kasvaneena.

Olhi aivan yllättyi veljelle leipomaansa kakkua maistaessa, miten hyvä kokki hän tarpeen vaatiessa osasikaan olla! Pojat herkuttelivatkin hyvillä mielin kakulla syöden useamman palan kerralla. Elina katsoi toisten ruokailua kateellisena ja alkoi inisemään saadakseen itselleenkin syötävää. Olhi huokaisi turhautuneena taaperon vikinälle ja oli jo nousemassa, kun Uhlo lupasi ruokkia pikkuisen.
-Mutta Elinalle kelpaa vain..., Olhi alkoi ohjeistamaan, mutta Uhlo keskeytti veljensä.
-...tasan kajksi minuuttia lämymitetty maito, Uhlo jatkoi veljensä lausetta saaden tämän hämmästymään.
-Olen useoampaan kertaan katsoonut miten sirnä teet jae oppinut samallöa, Uhlo selitti. Olhi ei pistänyt ollenkaan pahakseen ylimääräistä vapaa-aikaansa ja päätti hakea vielä yhden palan kakkua.

Uhlo passitti väsyneen veljensä sinä iltana varhain unille ja lupasi hoitaa yksin loput velvollisuudet, jotta toinen saisi levätä. Hyvillä mielin Olhi kaivautuikin peittonsa alle tavallista aikaisemmin nukkumaan univelkojaan pois. Uhlo täytti paketin kasviksilla antaakseen satoa kylään tulleelle Jamesille.
-Tämähän menee väärin päin, synttärisankarillehan lahja pitäisi antaa eikä toisin päin, James naurahti ottaessaan satopakettia vastaan.
-Rikkaidern perheiden eslämä onkin yhvtä syntymäpäivää, kmun paketteja sahtelee meiltä köyhiiltä, Uhlo totesi.
-Noh, minä voin pyytää Aiméeta lähettämään tänne teille rakkauden voimiaan, niin parisuhteenne alkavat kukoistaa, James lupasi lähtiessään. Uhlo potkaisi tympääntyneenä miehen sanoista hiekkaa kengän kärjellään. Mikä parisuhde? Uhlon huonon maineen takia häntä ei koulussa kukaan katellut sillä silmällä, eikä Olhinkaan tilanne näyttänyt Päivin kanssa sujuvan. Että kiitos tyhjästä.

Aamulla Olhi heräsi virkeänä. Muutaman tunnin lisäunet olivat todellakin olleet tarpeeseen, ja kerrankin poika oli saanut nukuttua koko yön heräilemättä vähän väliä stressatessaan milloin mistäkin asiasta. Nyt kun Uhlokin oli jo teini, saattoivat pojat jakaa vastuuta, ja tällöin taakka tuntui pienemmältä. Hyvin nukutun yön jäljiltä Olhi oli hyvällä mielellä, ja nyt hänen ei tarvinnut tekohymyillä Elinalle tullessaan tätä herättämään. Taaperokin tuntui vaistoavan veljen mielentilan ja Elinankin oli parempi olla.

Valmistettuaan aamupalan Olhi hämmästyi huomattuaan veljensä vielä pyjamassa.
-Mitä sä...? Sunhan pitäisi olla kohta kouluun lähdössä, mee nyt äkkiä pukemaan, Olhi passitti. Uhlo ei kuitenkaan totellut veljensä kehotusta.
-Mä mtietin, että voirsin jäädä täwnään kotiin Elinana hoitamaan, etttä sä päräset välillä käsymään koululla. Kylflä ne sumt sinne varmjaan vielä huyolii, vaikka toot ollut tpoissa pitkään, Uhlo ehdotti.
-No jos välttämättä haluat meidän niin toimivan, niin mikäs siinä. Voitaisiin Elinan kasvuun asti vuorotella koti- ja koulupäivissä, Olhikin innostui ideasta. Paljon mieluummin hän kouluun menisi kuin olisi koko päivän kotiäitinä. Uhlo puolestaan halusi mieluummin jäädä kotiin ja viettää päivän ilman koulukiusaajien kommentteja ja muiden paheksuvia katseita.

Kummaloiden koirien karvat olivat haalentuneet ja muutenkin vanhenemisen merkit alkoivat selvemmin heijastua niiden käytöksestä. Elhi-hauvasta oli tullut rauhallisempi ja väsyneempi, eikä se enää jaksanut kirmailla ulkona niin kuin ennen. Vanhuuden väsyttämistä koiristä oli tullut helppo saalis Elinalle, joka sai usein kaapattua eläimiä tiukkiin kuristushali-otteisiin. Elhi-parka oli lähes puolustuskyvytön taaperon yllättäen hyökätessa retuuttaessa sitä. Eihän Elina pahaa tarkoittanut. Hän olisi halunnut vain leikkiä.

Hetken päästä Elina sai toisenkin halikaverin, kun Uhlo nappasi tytön syliinsä.
-Ole väfhän hellävaraisempi. Halaeat niin luja,a, että piajn Elhin luyut katkeavat, Uhlo kehotti silitellen pikkuisen päätä. Elina hymyili ja antoi isoveljellekin halin. Teko sai Uhlon suupielet nousemaan ylöspäin. Viime aikoina Uhlo oli oivaltanut, kuinka perhekeskeinen sim hän oikeasti oli. Hän välitti perheestään ja piti lastenhoidosta, minkä vuoksi pieni Elina oli hänelle ihanteellista seuraa. Uhlon ohjeita Elina kuunteli, ja kaksikko pärjäsi aivan mainiosti kokosalla, sillä poika osasi käsitellä pikkusisartaan taidokkaasti!

Olhin tultua koulusta meni Elina hetkeksi päiväunille. Olhi ehdotti, että teinit menisivät kasvimaalle kylvämään lisää siemeniä, jotta ennen talven tuloa ehtisivät siemenet vielä kasvaa ja tuottaa sadon. Uhlo tietenkin suostui ehdotukseen, sillä hänkin ymmärsi tyytyväisen taikavoimaisen simin merkityksen omalle hyvinvoinnille.
-Kuinka sinuhlla muuten kofulussa meni? Uhlo kysäisi.
-Hyvin, entinen opettajani ymmärsi haasteellisen tilanteeni, ja hän sai rehtorin vakuutetuksi. Lopulta sain kuin sainkin mennä tunneille. Vanhat opit palautuivat vähitellen mieleen, Olhi selosti innokkaana.
-Hiendo homma! Minrulla ja Elinallakin oeli kivaa, Uhlo puolestaan kertoi.

Päiväunituokion jälkeen Olhi lupautui opettamaan Elinalle kävelemistä. Uhlo sanoi ohimennen alustaneensa opetusta vähän jo päivällä. Elina kävelytaito ylitti silti kaikki Olhin odotukset.
-Vai muka vähän alustettu kävelyopissa! Tyttöhän kävelee todella sujuvasti! Olhi oli huudahtanut. Olhin täytyi seurailla edistystä hetken aikaa suu yllättyneesti avautuneena, ja sitten hän vasta ymmärsi ihmetellä veljensä aikaansaannoksia. Kuinka tämä oli onnistunut takomaan Elinan päähän opin, että tämä osasi samana päivänä kävellä? Jos jossakin asiassa Uhlo pärjäsi, niin se oli lasten kanssa.

Elinalla oli ollut niin hauska päivä, että ylimääräistä hilpeää energiaa tuntui olevan loputtomiin. Lopulta taapero  löysi käsiinsä hauskannäköisen rojuläjän, jonka päälle tyttö lopulta istahti. Elina ei tiennyt terävien reunojen ja lasinsirpaleiden vaaroista, vaan hän alkoi hytkyä taustalla soivan musiikin tahdissa. Onneksi Elina muisti hetken päästä aamulla kesken jääneen leikin omassa huoneessaan, ja ennen tapaturman sattumista hän oli jo poistunut paikalta.

Illalla Olhi ja Uhlo päättivät herkutella kakulla, joka oli jäänyt syömättä nuoremman synttäreiltä. Hetken aikaa pojat vain ahtoivat herkullista kakkua suihinsa, kunnes yllättäen puhe alkoi kuin tyhjästä.
-Kiitos Uhlo, että olet minulle niin hyvä. Et tiedä, miten onnellinen olen, kun autat minua Elinan ja kasvimaan hoidossa, Olhi puhui kiitollisena.
-Äh, enrhän minä o5le paljoa tehwnyt verrattuna sin,un ansioihisi. Mintun velvollisuuteni ovn auttaa sixnua, kun sinäkijn niin monita kertaa olöet auttanut minlua, ja olyet pitänyt talo.uttamme pysityssä. Sinulle täössä pitäisi hattdua nostaa, Uhlo huomautti.
-Taidamme olla molemmat arvokkaampia kuin uskommekaan, Olhi lopulta sai sanottua hymyssä suin.

Kakkubileiden jälkeen Olhi vetäytyi makuuhuoneeseen tekemään päivällä koulussa saamiaan läksytehtäviä. Vaikka tehtävien kysymykset välillä vaikeilta tuntuivat, ei Olhi halunnut luovuttaa. Hän oli iloinen saadessaan vielä mahdollisuuden tulla kouluun opiskelemaan, ja poika halusi näyttää opettajille yrittävänsä tosissaan. Yliopisto-opiskelulle Olhi joutuisi kuitenkin sanomaan ei, sillä hän tiesi, ettei mitenkään ehtisi käydä lukiotaan loppuun ennen aikuiseksi kasvamistaan. Olihan poika jo muutenkin tietoinen siitä, ettei yliopistoon pääsisi, kun ei hänelle olisi tulevaisuudessa puolisoakaan tarjolla. Taikapölyn käytännön mukaan yksinäisiä sinkkumiehiä ei ollut tapana kouluttaa, sillä ei kotonaloisimiseen mitään hienoja tutkintoja tarvittu.

Saatuaan läksyt suurimmilta osilta valmiiksi, tuli Olhin mieleen yllättäen maksamattomat laskut. Poika riensi illan hämärtämälle pihalle ja otti ikävän keltaiset kirjekuoret postilaatikosta. Eskon muutettua Paljuloille tämä oli jättänyt vähän käyttörahaa Olhille, mutta niistä ei ollut enää paljoakaan jäljellä. Poika mietti kuumeisesti, mistä hän sisaruksineen saisi tarpeeksi rahaa elämiseen kun säästöt hupenisivat lopullisesti. Eskolta ei ainakaan kannattaisi pyytää, mies oli Paljuloille muuton jälkeen ilmoittanut, ettei Kummalan väellä ollut enää oikeutta ruikuttaa häneltä mitään. Olhi voisi tietysti yritää hankkia työpaikan, mutta ilman kunnon koulutusta se olisi vaikeaa, eikä hän muutenkaan voisi jättää Uhlonkaan harteille kaikkia kotitöitä. Talvi-ajaksi voisi ehkä harkita jotain pätkätöitä, kun ei olisi kasvimaanhoitokiireitä.

Uhlo heräsi varhain seuraavana aamuna, sillä Elinalle oli tullut nälkä. Väsynein mielin Uhlo vei tytön keittiöön ja antoi tälle tuttipullon. Olisi ollut mukava nukkua kerrankin pitkät unet viikonloppuna, mutta ainakin isoveli sai siihen edes mahdollisuuden. Aikaisen herätyksen ansiosta Uhlo sai myös puhdistetuksi lemmikkinsäkin häkin. Valkoinen pörrösöpöläinen oli viime aikoina saanut kovin vähän huomiota kaikenlaisten kiireiden takia. Hetken päästä Elina sai maidon juotua, ja tyttö karkasi toiseen huoneeseen leikkimään leluillaan.

Puhdistusoperaation jälkeen Uhlo nappasi lemmikkinsä käsiinsä, ja yhdessä he viettivät hauskan leikkituokion.
-Nyt sintulla on tanas mukava, ssiisti koti, jossca on hyväa temmeltää. Eihkö olekin haurskaa? Uhlo puhui eläimelle, joka vain katseli häntä. Uhlo silitti lemmikkiä vielä hetken, minkä jälkeen hän laittoi sen takaisin häkkiinsä.
-Mene juokusemaan tai lepuyuta vaan itseäesi. Minulla o,n töitä pihaulla, Uhlo kertoi.

Myös Olhi heräsi odotettua aiemmin, ja yhdessä pojat menivät kitkemään rikkaruohoja kasvimaalta. Heillä oli täysi työ pitää pelto otollisena kasvupaikkana. Memmä nukkui tyytyväisenä pihalla, ja välillä se potki jaloillaan varmaankin villin unen johdosta.
-Saisinpa mitnäkin olla koiera. Voisi jokwa päivä nuhkkua, eikä tarvritsisi huolehtia mikstään, Uhlo haaveili.
-Kyllä meidänkin elämässämme on hyviä puolia, kunhan ne vain tulevat vastaan, Olhi vastasi.
-Vastaantulemisesta puheeyn ollen... Uhlo sanoi aavistuksen hiljempaa ja osoitti kadulle. Päivi Paljula käveli talon luo.

Kun Päivi ei lähtenyt pois, päätti Olhi mennä vastaanottamaan vieraan.
-Miten voin auttaa? Olhi kysäisi, kun Päivi näytti joksenkin vaivaantuneelta.
-Minut patistettiin hakemaan täältä jokin Eskon laukku, joka häneltä vahingossa jäi tänne. Vaikka en siedäkään sinua tai perhettäsi yhtään, täytyy minun silti pystyä hoitamaan tämä asia. Ollaan nopeita, niin meidän ei tarvitse kestää toistemme seuraa pitkään, Päivi puhui suu irveessä. Ilme ja eleet kuitenkin paljastivat nopeasti Päivin oikean olotilan. Hänelle oli patistettu laukun hakeminen arestinsa vuoksi.
-Ei minulla mitään hätää ole. Astu sisään, Olhi pyysi.

Olhi suuntasi kuitenkin heti eteisestä suoraan Elinan huoneeseen, sillä kova itku kantautui sinne asti.
-Anteeksi, minun täytyy päästää pikkusiskoni kehdosta. Pahoittelen, että tehtäväsi vähän viivästyy, Olhi sanoi.
-Eipä sinulla kovin hyvin taida mennä, kun joudut toimimaan sisaresi lapsenvahtina! Talossakin oli kauhean likaista! Luulisi, että Ehla hoitaisi kaikki tuollaiset, Päivi moitti, ja pieni hymynpoikanen nousi hänen huulilleen. Olhille selveni saman tien, että Päivi halusi vieläkin ilkkua hänelle.
-Äiti ei enää asu täällä. Eräänä yönä hän oli vain kadonnut. Siitä lähtien minä olen hoitanut Elinaa, Olhi totesi vakavasti. Hänestä Päivin kommentit alkoivat tuntua jo vähän ikäviltä.

Päivi hämmentyi pojan kertomuksesta. Väkisinkin tuli mieleen oman isän odottamaton katoaminen. Silti Päivi ei halunnut uskoa Olhia, vaan ajatteli tämän keksineen koko jutun.
-Älä viitsi! Ei kai Esko olisi muuten meille muuttanut, jos Ehla oli kerran kadonnut? Päivi tuhahti. Olhi alkoi kiukuissaan rutistaa sylissään olevaa Elinaa lujemmin itseään vasten.
-Se mies ei välittänyt äidistä pätkääkään, ja hän masentui tämän katoamisesta vain sen takia, että joutuisi yksinhuoltajaksi. Jessican pyytäessä apua Esko ei todellakaan lähtenyt hyvää hyvyyttään apuun. Hän oli iloinen päästessään parempimaineiseen perheeseen, ja oli sen tähden valmis hylkäämään meidät, Olhi kertoi katkerana. Hänen sylissään aina vaan tiukentuvassa otteessa oleva Elina alkoi rimpuilla, jolloin poika kumartui laskemaan taaperon maahan.

Päivi oli järkyttynyt kuulemastaan. Olhin eleistä näki, että poika puhui totta. Päiviä alkoi nolottaa koppava käytöksensä, mutta enemmän hänen kävi sääliksi Kummaloiden teiniveljeksiä ja pientä Elinaa, jotka molemmat vanhemmat olivat hylänneet. Tyttö käveli lähemmäksi lattialle kyykistynyttä Olhia ja auttoi tämän ylös.
-Annathan anteeksi aiemman käyttäytymiseni, en tiennyt... Päivi pahoitteli.
-Yhtä asiaa en kyllä vieläkään käsitä. Esko kertoi minulle, että olitkin päättänyt, ettet halua kanssani naimisiin, Päivi otti varovasti häntä askarruttaneen asian esille.
-Eskon muuttaessa hän kyllä pyysi minua lähtemään tulevana puolisonasi mukaansa asumaan teille, mutta enhän minä voinut suostua moiseen ja jättää nuorempia sisaruksiani keskenään tänne asumaan, Olhi kertoi.

-Aikoiko Esko todellakin jättää kaksi nuorinta sisarustasi tänne asumaan keskenään? Eiväthän he olisi mitenkään pärjänneet! Päivi kauhistui. Ihan suu loksahti auki. Miten joku saattoi olla niin vastuuton?
-Kyllä hän oli valmis niin tekemään. Ilmoitin, etten mitenkään voi tulla, Olhi totesi.
-Ja Esko sanoi minulle, ettei sinua voisi vähempää kiinnostaa luoksemme muuttaminen ja naimisiinmeno-suunnitelmat. Miten uskoin häntä noin vain? Tiesin, että se mies on sika, mutten uskonut, että näin ääliö sentään, Päivi murahteli. Tuntui hämmentävältä ja nololta yhtä aikaa.
-Et voinut tietää, Olhi totesi. Hetkessä Päivin suu avautui vieläkin pahemman järkytyksen vuoksi.

-Voi ei! Olen käyttäytynyt sinua kohtaan aivan kauhealla tavalla. Minua niin hävettää ja kaduttaa. Anna anteeksi, Päivi huudahti. Olhi nappasi järkyttyneen tytön halaukseen, mikä sai Päivin hämmentymään vieläkin enemmän.
-En kanna sinulle kaunaa. Kaikki on hyvin. Unohdetaan menneisyydessä tapahtuneet asiat, ja aloitetaan tutustuminen puhtaalta pöydältä, Olhi puhui rauhoittavasti.
-Sinä olet aivan liian hyvä sim. Minun on pakko korvata huono käytökseni jotenkin, Päivi huokaisi.
-Minulle riittää, että saan taas olla ystäväsi, Olhi kertoi. Päivin suupielet alkoivat nykiä ylöspäin. Hänen mahaansa kivisti, mutta samaan aikaan hän tunsi olonsa helpottuneeksi. Viikkojen vihanpito alkoi tuntua turhalta. Oli hienoa jättää viha taakse ja jatkaa eteenpäin.
-Sitä laukkua en kyllä Eskolle vie. Se mies ei ole ansainnut mitään, Päivi lopulta tokaisi.

Päivi lähti kotiin, ja uusi vieras odotti jo ovella. Aamu Sun oli saapunut hakemaan hiukan ruokavaroja perheelleen. Kun ruokittavana oli samaan aikaan ylimääräisiä piileskelijöitäkin. Nelikolla olikin suunnitelmia seuraaville viikoille, joten Aamu tuli hakemaan Sunien ruokalastin hieman etukäteen.
-Kiitos, että sain ottaa näin paljon. Voin vaikka maksaa tästä vähän, Aamu lupasi.
-Ei missään nimessä. Tietenkin minä joustan välillä, Olhi tokaisi nopeasti.
-Ota vaan. Minulla on hiukan kiire, enkä ehdi kinastella kanssasi pidempään, Aamu totesi lempeästi ja ojensi simoleonit Olhin käteen.
-Kiitos miljoonasti, Olhi sanoi. Aamun antamalla "pienellä" rahasummalla Olhi pystyisi maksamaan vielä muutaman kuukauden laskut!

Sinä iltana olivat Elinan syntymäpäivät. Tyttö ennätti kasvaa niin  nopeasti, ettei kukaan edes huomannut tapahtumaa. Moinen käytös ei kuitenkaan Elinan mielentilaa huonontanut, kun kerran kakkua oli tarjolla. Sen illan aikana Elina täyttikin pienen mahansa suurella määrällä kakkua. Tietenkin päivänsankari tarjosi Olhin leipomaa herkkukakkua vieraille ja muillekin perheenjäsenilleen.

Tässä vielä parempi kuva juuri kasvaneesta Elinasta.

Vaikka mahat olivatkin jo ihan pullollaan, päättivät Olhi, Uhlo ja Elina ottaa vielä yhdet palat.
-Mun maha halkeaa ihan kohta! Elhi, haluatko kakkua? Elina kysäisi. Hän viskoi samantien pienen palan kakun palastaan lattialle, ja koira pinkaisi heti herkkupalan kimppuun.
-Ei eeläimille tämmöisiä herkbkuja sovi antawa. Olisit vaajn pistänyt suih.isi, Uhlo torui heti.
-Mutta tänään on minun synttärit! Minä halusin antaa juhlamieltä Elhillekin. Niin hyvä koira kun on, Elina selitteli.
-Hyväähän sinä vain tarkoitit, Olhi lopulta sanoi ja hymyili siskolleen. Ei syntymäpäivillä sopisi olla liian ankara.

Kun kakku oli syöty loppuun, siirtyivät sisarukset ulos talikot ja lannoitteet mukanaan. Maanviljelijän työ ei katsonut kelloa tai säätä, joten puutarhahommiin ryhdyttiin pienestä tihkusateesta huolimatta. Aloittelijatasoinen Elina sai käteensä lannoitepussin poikien tarttuessa talikkoihin. Poikien mukaan lannoittaminen sujui keneltä vain, mutta siementen kylvämiseen vaadittiin enemmän kokemusta.
-Ai näinkö? Elina varmisti pursuttaessaan pussin sisältöä palstalle.
-Juuri noin, jatka samaan malliin, Olhi kannusti vieressä. Elina nyrpisteli nenäänsä. Hän oli varma, ettei siementen kylväminen ollut sen kummenpi juttu, mutta pojat olivat halunneet nakittaa hänen harteilleen ällöttävimmän tehtävän. Komposti-tuotteiden aromit eivät aina olleet niitä parhaimpia.

Aamulla noustiin varhain ylös, jotta peltotyöt ehdittäisiin hoitaa alta pois ennen kouluun lähtemistä. Pukeutumisestakaan ei tarvinnut huolehtia, sillä ei kukaan olisi ulkona liikkeellä ennen auringon nousua, joten porukka saattoi hihhuloida pihalla pyjamissaan. Jonkin verran uusia rikkaruohoja oli ilmaantunut kilpailemaan kasvien kanssa vedestä ja ravinteista, jopa illalla kylvettyjen siementenkin kohdalle olivat rikkakasvit tehneet valloituksen.
-Miksi nämä eivät saa kasvaa vapaasti niin kuin tomaatit ja kurkut? Elina kyseli. Hänen kävi sääliksi rikkaruohoja, jotka noin vain riuhdottiin irti kasvualustaltaan.
-Me emme hyödy niistä mitenkään, joten ne ovat tarpeettomia. Muutenkin ne häiritsevät myytävien kasvien kasvua, joten niistä on parempi hankkiutua eroon, Olhi selitti.

Auringon jo noustua kokoontui sisaruspoppoo aamiaispöydän ääreen syömään vaatimatonta ateriaansa. Keskustelu pyöri lähinnä koulu-asioissa, olihan tänään Elinan ensimmäinen koulupäivä ja kaikki vinkit tulisivat  tarpeeseen. Kesken kaiken Elina vaihtoi kuitenkin aihetta hyvin radikaalisti.
-Missä äiti on? Ja isä? Elina kysyi ja tuijotti kummallisiksi muuttuneita veljiään. Uhlolla menivät murot väärään kurkkuun ja Olhi tuijotti vaivaantuneena lautasensa sisältöä nostamatta katsettaan enää siskoonsa päin.
-Kuule, nyt asia on sillä tavalla, että he eivät asu täällä meidän kanssamme. Mutta älä huolehdi, voit kutsua meitä isäksesi, ja mikset äidiksikin, Olhi selitti nopeasti.
-Minä esn ainakaan hallua olla äitli! Uhlo protestoi Elinan naureskellessa idealle.
-Selvä, eli minulla on kaksi isä-veljeä, Elina totesi hyväksyvästi.

Murot tuntuivat yhtäkkiä muuttuneen kamalan kuiviksi ja ruuan alas saaminen kävi pojilla työlääksi. Elinalla ei sen sijaan tuntunut olleen minkäänlaisia ongelmia, edes ensimmäinen koulupäivä ei vienyt ruokahalua, ja tyttö saikin syötyä ensimmäisenä. Nuorimmaisen lähtiessä viemään lautastaan tiskattavaksi kääntyi Uhlo veljensä puoleen.
-Mitä sinsä tuollaista mienit hänelle kertomoaan? Uhlo kuiski.
-Eihän me pienelle lapselle voida kertoa totuutta hänen isästään, tai että äiti katosi teille tietämättömille vuosia sitten. Kerromme totuuden sitten kun hän on vanhempi ja ymmärtää näitä asioita paremmin, Olhi supisi.
-No hyvsä on, mutlta minusta valeshtelu on epäreillua, Uhlo tokaisi syventyen jälleen muroihinsa.

Hetken päästä ovelle kolkutettiin, ja Olhi siirtyi ulos huomattuaan tulijan olleen Päivi. Tyttö tiedotti Olhille haluavansa kertoa tänään koulussa kaikille, ettei Kummaloiden väki ollut mitään roskasakkia vaan hienoja simejä, joita tulisi kunnioittaa samalla tavalla kuin muitakin. Uhlo seurasi toisten keskustelua salaa ikkunan takaa. Vaikka poika tiesikin, että koulukiusaajat jättäisivät hänet tämän jälkeen mahdollisesti rauhaan, tunsi hän pienen kateuden pistoksen katsellessaan Olhia ja Päiviä yhdessä. Näiden eleistä näki selvästi, että jokin rakkauden kipinä oli syttynyt ja olisi vain ajan kysymys kun pari ilmoittaisi seurustelevansa. Uhlo sen sijaan joutuisi todennäköisesti jäämään ilman puolisoa loppuiäkseen. Taikapölyssä oli tyttöjä niin vähän, ettei jokaiselle pojalle löytyisi kumppania, ja Uhlo tiesi olevansa yksi heistä.

Perhekeskeiselle simille ajatus ilman puolisoa ja omia lapsia elämisestä tuntui todella kurjalta tulevaisuudelta. Poika veti verhot ikkunan eteen ja tepasteli peilin eteen.
-Miksi minussta ei pidoetä? Olenko joteqnkin ruma? Täsmä ihoni oln kyllä aikya vastenmielisen näksöinen, Uhlo mutisi peilikuvalleen kasvojaan tarkkaillen. Hetken mielijohteesta poika kuvitteli eteensä näkymättömän simin. Hän nojautui tätä lähemmäksi ja sulki ilmaa halaukseensa. Törröttäessään huuliaan suudelmaa varten Uhlo kuitenkin havahtui Elinan kysymykseen:
-Mitä sä teet? tyttö uteli huvittuneena. Tämä oli ilmestynyt shakkipyödän ääreen pojan huomaamatta. Tai sitten Elina oli ollut paikalla koko ajan, eikä Uhlo ollut huomannut mitään.
-... Mä vsain hiuksia laitjoin, Uhlo mutisi nolona jäätyään kiinni hurmaamisen harjoittelusta.

Vaikka Elinalle olikin nimetty kaksi isä-veljeä, ei se poistanut ikävää ihan oikeaa isää ja äitiä kohtaan. Isästä oli jotain hämäriä muistikuvia vauva-ajoilta, mutta äidistään Elina ei tuntunut muistavan mitään. Elina muisti vain suuren valoilmiön. Aistimus oli kuitenkin niin epävarma, ettei Elina ollut varma, oliko vain keksinyt koko jutun vai oliko se oikeasti tapahtunut.
-Memmä, sinähän olet jo vanha koira, vanhempi kuin minä. Sinä varmaan tiedät jotain äidistä, Elina jutteli silitellen koiraa. Memmä vain läähätti ja katsoi tyttöä ystävällisin mielin.
-Ethän sinä tietenkään minulle vastaa. Olisin vain halunnut tavata äidin, edes kerran... Elina totesi.

Päivät kuluivat, ja lopulta Päivin arestikin oli loppuun saavutettu. Nyt hän suuntasi tiensä joka päivä auttamaan poikia talon siivoamisessa.
-Tänään pyysin Eemeli-veljenikin mukaan auttamaan. Saamme varmasti pian talon siivottua, Päivi totesi pirteästi.
-Voi, ei sinun olisi tarvinnut. Sinulla on varmaan omassakin kodissa kotitöitä, Olhi totesi.
-Ja höpsis! Mieluummin vietän aikaa teidän kanssanne siivoillen kuin Eskon kanssa murjottaen. Inhoan sitä miestä niin paljon! Te olisitte ansainneet paljon paremman isän. Yritän tässä vain selittää, että olen täällä vapaasta tahdostani. Teillähän joka tapauksessa on enemmän kotitöitä kuin minulla, joten älkää huolehtiko, Päivi selitti kiivaana.
-Kiitos. Olemdme hyvin kiitolliysia, Uhlo osallistui myös keskusteluun.

Sillä välin Eemeli oli sisällä puhdistamassa Ehlan ja Eskon vanhaa huonetta, jonka nykyisin Olhi oli ottanut omakseen sänkypulan vuoksi. Eemeli oli ehdottomasti sitä mieltä, ettei makuuhuone saisi olla pahan hajuinen. Nukkuminen olisi nimittäin aika tuskallista. Koko huone löyhkäsi, ja Eemeli hyökkäsi heti makuupatjan kimppuun.
-Äh, nyt osuin johonkin märkään. Taitaa olla koirien salainen lirauttelupaikka. Saisivat opettaa ne hyville tavoille... Onneksi minulla ei ole koiria tai muitakaan eläimiä riesanani kotona. Hyh mikä siivo, Eemeli puheli itsekseen. Onneksi housut oli muutenkin tarkoitus pestä lähiaikoina, ettei hirveää vahinkoa sattunut.

Kun eläimen makuualusta oli viimein jynssätty puhtaaksi, nousi Eemeli varoen ylös lätäköstä aikeenaan mennä hakemaan sangon ja mopin lattian kuivausta varten. Elhi-koira tulikin heti ihailemaan siistiä patjaa, jolloin Eemeli kuitenkin kumartui takaisin alemmas pientä koiraa silittämään. Vaikka mies oli äsken mielessään koiria ällöksynyt, ei hän nyt voinut olla paijaamatta koirulia.
-Kelpaako? Nyt saatkin sitten nukkua puhtaalla patjalla, Eemeli jutusteli hauvelille rapsuttelunsa lomassa. Seisottuaan lätäkön päällä liian kauan, tunsi mies pian sukkansa kostuvan, jolloin koirainho jälleen palasi.
-Ja opetelkaa jatkossa tekemään tarpeenne ulos, Eemeli sihahti kiiruhtaessaan hakemaan moppia.

Iltapäivällä Flora saapui Kummalien tontille aikeenaan tulla Eemeliä vastaan. Naisesta oli outoa, että mies oli vapaaehtoisesti tullut hoitamaan toisten kotitöitä, kun niitä omassakin talossa riitti valtavan lapsilauman kanssa. Yllättäen talosta juoksi ulos nuori tyttö, joka tuli reippaasi tervehtimään Floraa.
-Oho, oletkos sinä se Elina? En tiennyt, että olet jo noin isoksi kasvanut! Flora päivitteli puristaessaan lapsen kättä. Siinä samassa naisen pään sisällä alkoi raksuttaa kiinnostavia suunnitelmia.
-Voisimme saada naitettua yhden pojistamme Elinan kanssa.. Jos pelaamme korttimme oikein, voisimme ehkä parittaa hänet jalkavamma Leeville, jolloin pääsisimme siitä rasitteesta eroon, Flora mietti hymyillen kierosti.

Elinalle tuli vaivaantunut olo Floran seurassa, jonka hymy ei näyttänyt täysin vilpittömältä, joten tyttö katsoi parhaaksi liukua paikalta vähin äänin muihin puuhin. Lopulta hän päätyi kasvimaalle veljensä seuraan.
-Kyllä osn mukavaa, kuin Taikapölyssä oan hyväsydämisiä simekjä! Talomme oqn nyt puhtpaampi kuin koskaaan! Uhlo intoili taimia kastellessaan. Elina tyytyi vain hymähtämään vastaukseksi, sillä hän oli niin keskittynyt rikkaruohojen kitkemiseen. Edelleen tytöstä tuntui epäreilulta nyhtää toiset irti maasta ja keskeyttää niiden elämä.
-Väistä, tasi kastelen siunut, Uhlo uhkasi ja kallisti kannua osoittaakseen olevansa tosissaan. Elina näytti veljelleen kieltä eikä liikahtanutkaan, mutta viileän veden valuessa paidalle ja vähitellen housuillekin Elina loikkasi turvaan ja sisarukset jäivät hetkeksi nauramaan tilanteelle.

Vuodatuksesta kopioidut kommentit & vastaukset