Pilvilinnojen perhe oli syrjäytynyt muiden taikapölyläisten elämästä. He olivat paenneet metsään Taikapölyn rajalle, ja lopulta oli löytynyt sopiva paikka pienelle majalle. Peter ja Jonna olivat rakentaneet puista ja muista luonnonantimista pienen "huoneen", josta he hakivat suojaa öisin ja kylminä päivinä. Rakennettua puista petiä oli hiukan koitettu tehdä viihtyisämmäksi vanhasta talosta tuoduilla tyynyillä. Muutto keskelle tyhjyyttä oli ollut aikoinaan kova pala Hannekselle, joka oli tottunut linnan mukavuuksiin, eikä hän olisi voinut uskoa, että elämä voi kääntyä yhtäkkiä aivan päälaelleen.
Jonnalla ja Peterillä oli alksi ollut suuria hankaluuksia ruoan hankkimisessa, sillä he olivat koko elämänsä tottuneet odottamaan, että kansa antaa heille raaka-aineita ja palvelija keittää ruoan. Lopulta he olivat kuitenkin onnistuneet etsimään metsiköstä siemeniä, jotka maahan istutettuina saivat aikaan satoa ja ruokaa. Lisäksi lähistöllä eli villiomenapuita, joista näin syksyisin sai jokusen happamalta maistuvan hedelmän. Vuosien saatossa Pilvilinnat olivat tottuneet vähään, ja heistä ylipäätänsä oli hienoa, kun oli jotain suuhunpantavaa.
Toinen ruoanlähde tuli kalastaen. Peter oli onnistunut rakentamaan onkivapoja, joilla hän ja tytöt yrittivät saada muutaman pienen sintin syötäväksi. Hanna ja Anna olivat kasvaneet lapsiksi, mikä toisaalta helpotti mutta myös vaikeutti elämää. Heitä ei tarvinnut enää hoitaa ja vahtia koko ajan, mutta toisaalta myös tarvittava ruoka heidän osaltaan lisääntyi jatkuvasti. Tytöt kuitenkin yrittivät auttaa vanhempiaan ruoan hankinnassa.
Hannan ja Annan elämä oli rentoa. Heistä oli hauskaa temmeltää metsissä ja leikkiä kaikenlaisia leikkejä. Pilvilinnat olivat saaneet häädön tyttöjen varhaislapsuudessa, minkä vuoksi heillä oli vain pieniä muistikuvia linnansa ylellisyyksistä. Lapset olivat kuitenkin tottuneet elämään metsässä, eivätkä he kaivanneet ollenkaan kaupunkiin. Eiväthän he edes tienneet, millaista kaupunkielämä olisi!
Vanhemmilla oli kuitenkin olemassa jo toinen suunnitelma tyttärilleen. Peter ja Jonna uskoivat pystyvänsä soluttamaan tytöt vielä Taikapölyyn. He olivat häätöaikana niin nuoria, ettei kukaan välttämättä tunnistaisi heitä Pilvilinnojen sukulasiksi. Suunnitelman vuoksi Pilvilinnat alun perin sijoittuivatkin aivan Taikapölyn rajalle. Anna ja Hanna eivät kuitenkaan tienneet vielä vanhempiensa ajatuksista mitään. Ajan kanssa heille kerrottaisiin. Karkotuksen yhteydessä linnasta oli otettu muutamia kirjoja mukaan, joiden avulla tytöt olivat oppineet lukemisen ja kirjoittamisen taidon ilman kouluakin.
Myös lila Lilli-kissa ja alun perin Johannan omistama Hely-koira pääsivät perheen mukaan. Eläimet alkoivat olla jo vanhoja ja väsyneitä, mutta silti näistä oli suurta iloa perheelle. Hely asettui mielellään nukkumaan pehmeisiin lehtikasoihin, ja Lilli oli aikojen kuluessa löytänyt itsestään melkoisen metsästäjäkissan, kun ympäristö häneltä sellaista vaati. Ensisijaisesti ruoat jaettiin nimittäin simeille, ja eläimille jäi kaikki pahimmat jätteet. Lilli oli oivaltanut, että parempaa ruokaa löytyy metsästäkin.
Illan hämärtyessä koko perhe kerääntyi nuotion ääreen ruokailemaan ja muuten vain lämmittelemään. Lähdön yhteydessä mukaan oli pakattu muutama vaatekerta mukaan, mutta lapset kasvoivat ja muutenkin vaatteet kuluivat käytössä, joten pian tilanne oli se, että kaikkien piti liikuskella alusvaatteisillaan. Camillan pysäytettyä Jasminan jäädytysoperaation, olivat Pilvilinnat saaneet nauttia lämpimistä vuodenajoista, mutta lehtien kellastuessa ja putoillessa puista ja iltojen nopeampi pimentyminen kertoi siitä, ettei talvi ollut enää kaukana. Jonna ja Peter olivat huolissaan siitä, miten he tulisivat selviämään talven kylmyydestä hengissä.
Iltanuotion jälkeen perhe kömpi yhdessä kyhäämälleen puiselle pedille. Ahdastahan nukkuminen niin tiiviissä pienessä nurkassa oli, ja välillä sai jatkuvasti herätä toisten potkuihin tai asennon vaihtamiseen. Aluksi kovalla alustalla nukkuminen oli vanhoihin hienostosänkyihin verrattuna ollut todella tuskallista ja epämukavaa, mutta vähitellen siihenkin oli tottunut.
Lilli-kissa oli edelleen tärkeä tukihenkilö Jonnalle vaikeina hetkinä. Nainen ei voinut olla miettimättä, miten hyvin asiat olisivat hänen läheisillään, jos hän olisi ollut parempi hallitsija ja huomannut kansan tyytymättömyyden aiemmin, jolloin tilanteen olisi vielä voinut korjata. Lisäksi Jonnaa vaivasi huoli Johannasta ja Johanneksesta, jotka olivat karkoitushetkellä olleet yliopistossa opiskelemassa, eikä heille saatu lähdön hetkellä mitenkään ilmoitettua perheen tilannetta. Jonna toivoi kovasti, että Johanna ja Johannes olivat turvassa ja kunnossa, missä he sitten tällä hetkellä olisivatkaan.
Eräänä aivan tavallisena päivänä Pilvilinnat söivät tapansa mukaan kalakeittoa ruuaksi. Lisukkeksi keittoon oli laitettu erilaisia kasviksia. Lautaset ja kattilat kestivät päivittäisitä käyttöä ja pesua paremmin kuin vaatteet, joten ruokailu saatiin hoidettua edes jollakin tavalla sivistyneesti. Kesken kaiken ruokailuäänten lisäksi lähistöltä alkoi kuulua epäilyttäviä ääniä.
-Peter, aivan kuin jokin liikkuisi tässä lähellä, Jonna kuiskasi vieressään seisovalle miehelleen.
-Minäkin kuulen jotain. Lapset, menkää majaan, tästä voi tulla vaarallista, Peter komensi ja riensi hakemaan majan seinustalta puusta veistämäänsä asetta. Hän toivoi tulijan olevan jokin eläin, mutta pahimmassa tapauksessa Camilla olisi havainnut heidän majailevan yhä Taikapölyn alueella ja nyt Camillan kätyrit tulisivat tuhoamaan heidät.
Äänten aiheuttajat olivat kuitenkin paljon mieluisammat, mitä kukaan oli uskaltanut edes kaukaisimmissaan toiveissaan uskoa tapahtuvaksi. Puiden välitse poikkelehtivat Pilvilinnojen vanhimmat kaksoset Johanna ja Johannes tukijoukkoineen. Aamun taikoma etsintävehje oli parin viikon etsimisen jälkeen tuottanut tulosta, ja vihdoin joukko oli saapunut määränpäähänsä. Sattumalta nelikko oli törmännyt myös Haukeen ja tämän ystävään Pirkkoon, jotka olivat liittyneet etsintäpartioon.
-Äiti, isä. Oletteko todellakin siellä? Johanna kysyi hiljaa. Silmät kostuivat ja suupielille nousi iloinen hymy. Johanna oli alusta alkaen tiennyt löytävänsä vielä vanhempansa, mutta toivo oli ehtinyt valahtaa pariin kertaan retkikunnan eksymisten vuoksi. Johannes ei sen sijaan saanut sanotuksi mitään. Hänestä oli vain ihanaa, että vanhemmat todella elivät ja olivat kunnossa.
Jonna ja Peter juoksivat halaamaan lapsiaan.
-Ette tiedä, missä pelossa olemme eläneet! Emme ollenkaan tienneet, miten teidän on käynyt Camillan vallanalaisuudessa! Meidän piti tulla hakemaan teidät yliopistolta, mutta emme vain saaneet asioita järjestettyä niin, Jonna kertoi halaten tytärtään.
-Mekin olimme niin huolissamme teistä, Johanna kertoi takertuen tiukemmin kiinni äitiinsä.
-Hienoa, että olette osanneet pitää itsestänne huolta. Emme olekaan tulleet ajatelleeksi, kuinka isoja ja vastuuntuntoisia tekin jo olette, Peter naureskeli. Pirkko, Hauki, Aamu ja Kuha tunsivat itsensä hiukan ulkopuolisiksi riemukkaassa jälleennäkemisessä. Sillä ei kuitenkaan ollut väliä. Tärkeämpää oli, että Pilvilinnojen perhe oli jälleen saatettu yhteen.
-Kuinka te löysitte tänne? Jonna sai lopultakin kysytyksi halausotteiden erkaannuttua.
-Usko pois, se ei ollut helppoa! Aamu valmisti taioillaan eräänlaisen etsintälaitteen, joka auttoi paikantamaan teidät. Lisäksi Aamu majoitti meidät Sunien taloon piiloon Camillalta. Tämä kaikki on hänen ansiotaan, Johannes ylisti Aamun hymyillessä vieressä.
-Kiitos Aamu. Annoit meille mahdollisuuden nähdä lapsemme, Jonna sanoi kiitollisena.
-Mitäpä tuosta, Aamu sopersi vaatimattomana.
-Kai kuitenkin ymmärrätte, että vaarannatte oman henkenne tulemalla luoksemme. Teidän olisi viisasta palata äkkiä sinne, mistä tulittekin, Peter huomautti.
-Tiedämme toki vaaratekijät, mutta olemme valmiita taistelemaan puolestanne. Meidän on ehdottomasti keskusteltava jatkosta, Johannes totesi.
Samassa simit muistivat kiinnittää taas huomiotaan majassa oleviin lapsiin ja Hannekseen, jotka olivat pikkuhiljaa tulleet yösijan ulkopuolelle. He tarkkailivat tilannetta kauempaa, sillä suurimmilta osin simit näyttivät vierailta. Tytöt olivat eläneet lähes koko elämänsä luonnon keskellä, eikä heidän luonaan ollut käynyt koskaan vieraita, minkä vuoksi he reagoivat tilanteeseen hiukan pelästyneesti. Lisäksi vanhemmat olivat aina opettaneet, ettei tuntemattomille simeille sopinut mennä juttelemaan.
-Vaara ohi, nämä simit ovat ystäviämme, Peter ilmoitti.
Hetken päästä koko lössi asettautui istumaan jonkinlaiseen ympyrän muotoiseen järjestelmään aikeenaan keskustella tulevasta. Hanna ja Anna tuijottivat edelleen hiukan epäilevästi kummasti pukeutuneita simejä, ja lapset asettautuivatkin vanhempiensa lähettyville turvaa hakien. Johannes puolestaan yritti varoa likaamasta vaaleita housujaan maahan istuessaan. Kalaveljekset Kuha ja Hauki katsoivat toisen toimintaa silmiään pyöritellen. Pitikö toisen ylipäätään lähteä niin epäkäytännöllisissä vaatteissa matkaan? Jopa Hely-koira asettui muiden toiminnasta mallia ottaen istumaan ja tarkkailemaan tilannetta. Hetken aikaa kaikki vain istuivat vaiti ja tähyilivät muita ringissä olijoita odottaen, että joku aloittaisi keskustelun. Vaikka äskeisen jälleennäkemisen riemun yhteydessä oli puhetta syntynyt aivan luonnostaan, oli seuraavaan aiheeseen siirtyminen vaikeampaa sen arkaluontoisuuden vuoksi.
Lopulta Aamu rykäisi kuuluvasti, jolloin muiden katseet kääntyivät naiseen päin. Aamu koki porukan ainoana taikavoimat omaavana siminä olevansa ylemmässä asemassa, ja että häneltä odotettiin sen vuoksi aloitetta ja ideoita.
-Hallitsijan vaihtumisen jälkeen asiat Taikapölyssä ovat menneet vain huonompaan suuntaan. Camillan lupaama talven loppuminen tapahtui kyllä, mutta myöhemmin selvisi, että hän oli itse ollut mukana ikitalvea luomassa ja saattanut siis Taikapölyn aivan itse huonoon jamaan. Olemme jututtaneet muitakin taikapölyläisiä, ja eräs Aimée kertoi havainneensa Camillan luona vieraillessaan paljon negatiivista energiaa ympärillään*. Epäilemme vahvasti, ettei Camilla ole niin vilpitön kuin haluaa kansalle uskotella, vaan hänellä julmat suunnitelmat, Aamu selosti.
*Katso osa 52
-Aivan kamalaa, miten Camilla onnistuikin kieroilemaan kaikki puolelleen pelkkien valheiden avulla... Mutta mitä me voimme tehdä? Hallitsijavoimat ovat paljon vahvemmat kuin muiden taikaolentojen, ja minä menetin kaikki voimani Camillan anastaessa kruunun minulta. Nyt hänellä on sekä hallitsijavoimat ja Pahuudenvoima, Jonna puheli huolestuneena.
-Tiedostan kyllä riskit, mutta minusta meidän on toimittava, ennen kuin Camilla aiheuttaa lisää ikävyyksiä. Jos kerromme koko kansalle Camillan kieroilusta, olen melko varma, että saamme väkeä puolellemme ja voimme käydä hallitsijaa vastaan yhteisvoimin, Aamu ehdotti.
-Toivotaan, että suunnitelmasi toimii ja ettei kukaan lavertele tietoja Camillalle etukäteen. Yllätyshyökkäys voisi olla toimiva, mutta sen suunnittelussa on edettävä rauhallisesti, Jonna pohdiskeli.
Vuodatuksesta kopioidut kommentit & vastaukset
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti