Camillalla meni hermot Nina-lapseensa, joka kutsui salaa kylään simejä vastoin Camillan tahtoa. Häntä ärsytti, ettei Nina kunnioittanut häntä, vaan toimi oman päänsä mukaan. Selvisi, että aikaisemmin käynyt murtovaras olikin Pekon sisko Pirkko, joka toivoi veljeään tulemaan katsomaan kuolemansairasta äitiään. Pekkoa ei kuitenkaan kiinnostanut. Hänen uusi elämänsä oli Paholaisten luona + Camilla pahuusjuoma oli sekoittanut miehen pään. Myöhemmin Pirkko liittäytyi Hauen seuraan. Nikolas koki onnen hetkiä, kun huomasi ensimmäisten partakarvojen kasvun, mutta hän masentui, kun kukaan ei huomannut hänessä mitään uutta. Nina kasvoi teiniksi, ja hän rakastui tulisesti tulevaan puolisoonsa Justus Jääpuikkoon. Ikävä kyllä hän ei voinut tavata poikaystäväänsä Camillan vieraskiellon takia. Siksipä tyttö ryhtyi salaa kutsumaan kavereita luokseen ja jäi jopa kiinni äidilleen. Nea ja Noora kasvoivat taaperoiksi ja olivat kovia palvelijan juoksuttajia. Palvelijalta ei jäänyt taaperoiden paapomiselta aikaa muihin linnan askareisiin, ja hän sai siitä kunnon valitusta.
Paholaisilla oli sujunut viime aikoina oikein mallikkaasti. Mitä enemmän Camilla oli järjestänyt vastoinkäymisiä kansalleen, sitä enemmän myös hänen oma valtansa kasvoi ja voimat vahvistuivat. Camilla oli kadonnut useiksi päiviksi valmistamaan jotain erityisen tärkeää, eikä hän suostunut hiiskumaan suunnitelmistaan mitään edes Pekolle. Eräänä päivänä nainen kuitenkin kertoi saaneensa koneensa valmiiksi, ja hän oli pyytänyt miestään katsomaan lopputulosta.
-Katso miten upea ja mahtipontinen se on, Camilla huudahti tyytyväisenä.
-Tämän avulla saan voimani moninkertaistumaan, Camilla totesi ja käkätti hetken aikaa pahisnaurua.
-Mahtaakohan tuollaisella onnistua? Odotin jotain mullistavaa, mutta koneesi näyttää olevan vain kasa peltiä, Pekko huomautti. Camilla katsahti taakseen murhaava ilme kasvoillaan.
-Tarkoitan siis, etten ymmärrä, miten tuollaisella rojulla, tarkoitan siis koneella, saat voimasi moninkertaistumaan. Miten se toimii? Pekko ihmetteli. Camilla oli aina niin salamyhkäinen, ja hän halusi pitää asiat omana tietonaan niin pitkään kuin mahdollista. Pekosta oli aivan ymmärrettävää, ettei hän voinut käsittää koneen hyötyä tai merkitystä.
-Kuule, koneen pohjalla on pieni säiliö, johon olen varastoinut osan ylimääräisestä voimastani. Säiliö näyttää pieneltä, mutta olen pakannut voimia sinne hyvin tiiviisti. Puisen tukirungon jälkee tulee muunnin, joka käskystäni paloittelee voiman sopiviksi osiksi. Kun voimavirta pääsee kiviseen hirviöön, voimat ovat käytettävissä suureen tuhoon, Camilla selitti. Pekko kuunteli tarkkaavaisesti ja alkoi päästä mukaan juoneen.
-Mitä sitten aiot tuhota? Pekko kysyi.
-Alamaisteni oltavia tietenkin! Lähetän erikokoisia viha-aaltoja aina, kun minun täytyy päästellä hieman paineita. Isku kohdistuu taikapölyläisten koteihin, ja kriisien yhteydessä he turvautuvat aina niin vahvaan hallitsijaansa, Camilla selitti innoissaan.
-Nyt minäkin ymmärrän, miksi tuo vekotin mullistaa elämämme. Tuosta tulee aivan mahtavaa, Pekko huudahti.
Sillä välin perheen ainoat kissat: Pahis ja Paloma olivat alakerran vessassa mietiskelemässä.
-Emo, sinusta on tullut vanha. Et enää ikinä jaksa tapella kanssani. Se olisi niin hauskaa, Paloma valitti.
-Tulet huomaamaan saman jossain vaiheessa kuin minä. Jonain päivänä sitä vain rauhoittuu eikä jaksa enää tapella päivittäin. Käytän aikani ennemmin rentoihin toimenpiteisiin kuten istumiseen, Pahis selitti.
-Mutta se on ihan tylsää! Noloa kyllä myöntää, mutta kaipaan Proffaa ja Petrolaa. Heidän kanssaan sentään pystyisi vielä hiukan tapella. Tekisipä mieli kynsiä tai vaikkapa purra jotakuta, Paloma kertoi.
-Ei ole minun ongelmani, Pahis tuumasi ja käveli tiehensä. Paloma päätti itsekin lähteä jaloittelemaan. Pihalta löytyisi varmasti jokin saaliseläin, jota voisi kiduttaa.
Paloma pääsikin toteuttamaan suunnitelmaansa heti käytännössä, sillä juuri koulusta palanneet Nina ja Nikolas avasivat sopivasti ulko-oven. Oli teineillä hämmästelemistä, kun tähtiturkkinen kissa juoksahti hirmuisella vauhdilla ulos kumma kiilto keltaisissa silmissään. Sisarukset päättivät jäädä alakertaan tekemään läksyjä yhdessä, sillä he olivat samalla historian kurssilla, ja kaksi päätä sai aikaan useampia ajatuksia ja näkökulmia kuin yksi. Tämän kerran läksytehtävien aiheena olivat Taikapölyn vanhat sodat.
-Ihan kamalaa, miten paljon täällä on aikoinaan sodittu! Olisi hirveää elää jatkuvassa pelossa pommitusten pauhatessa, Nina kauhisteli.
-Jep. Onneksi meillä on kaikki hyvin, vaikka hallitsija-äitimme jotkin käytännöt ovat välillä ärsyttäviä, Nikolas totesi.
-Kun minä joskus hamassa tulevaisuudessa perin hallitsijuuden Camillalta, aion kyllä muuttaa monia asioita paremmiksi, Nina suunnitteli.
Palvelija kipitti lastenhuonetta kohti. Hänen lähdettyään sieltä hetki sitten, oli kumpikin kaksosista tuhissut kiltisti kehdossaan päiväunia, mutta juuri kun palvelija oli päässyt istahtamaan, alkoi vauvan karjuntaa kantautua hänen korviinsa. Päästessään kehtohuoneeseen palvelija nosti kitisevän Nooran pois kehdosta. Nea näytti nukkuvan yhä tyytyväisenä, mutta palvelija oli melko varma siitä, että tämäkin haluaisi heti pois kehdosta kun palvelija olisi lähtenyt. Kaksosilla oli jokin pakkomielle juoksuttaa palvelijaa milloin minkäkin asian vuoksi tai muuten vaan kiukutella kesken syöttämisen tai kylvetyksen. Nea ja Noora olivat viime aikoina jääneet suurimmaksi osaksi palvelijan vastuulle, sillä Camilla oli pidempään hommaillut salahuoneessaan kaikenlaista, ja Pekko ei ollut erityisen lapsista pitävä, joten palvelijan oli käytettävä suuri osa ajastaan lasten kaitsemiseen, jolloin muiden askareiden hoitamiseen jäi vähemmän aikaa kuin tavallisesti.
Pahis laski tyytyväisenä peräpäänsä pehmoista penkkiä vasten. Kissa oli aina kadehtinut simien pehmeitä tuoleja ja sänkyjä, sillä kissanpedit olivat todella epämukavia niihin verrattuna. Palomakin saapui paikalle, mutta Pahis ei jaksanut juuri sillä hetkellä välittää lapsestaan, joten tämä keskittyi tuijottamaan edessään olevaa tyhjää seinää ja oli kuin ei huomaisikaan Palomaa. Tytär kuitenkin piti kummallisia ähkintä-ääniä lattialla maatessaan, jolloin Pahiksen mielenkiinto heräsi.
-Onko sinulla jokin ongelma? Pahis kysäisi huomattuaan toisen kieriskelevän hyvää asentoa hakien.
-On, on niin tylsää! Camillan suojamuuri on karkottanut kaikki pikkueläimet tontiltamme, enkä löytänyt yhtäkään hiirulaista jahdattavakseni. Ahdistaa, kun en saa kiusata ketään! Paloma mourusi.
-Kokeilepa istahtaa hetkeksi alas ja vain olla. Ah, miten rentouttavaa! Pahis kehräsi, mutta Paloma näytti tympääntyneenä kieltä emolleen.
Paloman tuskaäänet kantautuivat häiritsevästi myös Ninan korviin, kun tyttö yritti opiskella lukuhuoneessa. Niinpä Nina katsoi parhaaksi siirtyä toiseen paikkaan lukemaan. Tyttö huomasi vanhempiensa makuuhuoneen oven olevan auki, ja hän päätti mennä lukemaan shakkia pelaavan isänsä luokse. Muutaman sivun jälkeen Nina kuitenkin tylsistyi sen verran, että päätti sulkea kirjan. Hän olisi niin mielellään viettänyt maanantai-iltapäivää jonkun kaverinsa luona, mutta Camilla oli kieltänyt vierailut linnaan tai sen ulkopuolelle. Olihan Nina useaan kertaan kiellosta huolimatta onnistunut livahtamaan linnan ulkopuolelle muulloinkin kuin kouluun, mutta hankalaa se oli.
-Etkö voisi ylipuhua äitiä poistamaan sen typerän turvamuurin linnamme ympäriltä? Haluaisin tavata kavereitani, Nina huomasi anelevansa. Pekko nosti katseensa ylös ruutulaudasta ja oli miettivän näköinen.
-Minustakin muuri on ylireagointia, mutten valitettavasti voi nousta Camillaa vastaan. Hänellä on liian suuret voimat, Pekko totesi ja syventyi jälleen peliinsä.
Vaikka Pekko ei voinutkaan ylipuhua Camillaa rajoittamaan sääntöjään, pystyi hän silti hankkimaan Ninalle toisenlaisen kaverin. Linnaan tuotiin papukaija, joka nimettiin Papiksi. Nina viihtyi kovasti uuden lemmikkinsä kanssa, ja heillä oli yhdessä mukavia leikkituokioita. Nina tunsi heti itsensä tarpeellisemmaksi, kun linnun eloonjääminen oli hänen huoltamisestaan kiinni. Tyttö kiintyikin Papiin yllättävän nopeasti. Papukaija toi päiviin vaihtelua, eikä Ninalla ollut vähään aikaan hinkua saada kavereita kylään.
Palomalla oli kuitenkin vielä raju tylsyysongelma, ja tappelulakosta alkoi hiljalleen ilmentyä kurjia sivuoireita.
-Minä karkaan aidan ulkopuolelle! Siellä voin raadella niin montaa jyrsijää kuin vain haluan! Paloma uhitteli.
-Et sinä voi niin vain karata! Camillan aidat ovat vahvaa tekoa. Loukkaat vain itsesi, jos yrität päästä niistä läpi, Pahis huomautti.
-Ja sinähän et voi minua estää! Teen mitä haluan, Paloma sähähti.
-Kyllä voin, Pahis totesi ja tyrkkäsi lastaan tassullaan. Siitä alkoikin melkoinen sohiminen, ja lopulta koko homma kärjistyi tappeluksi. Taistelun jälkeen kissat painuivat lepäämään omiin paikkoihinsa. Paloma naureskeli oveluudelleen. Hän oli suunnitellut omat vuorosanansa ja keskustelun kulun, sillä hän oli arvellut sen olevan ainoa tapa saada Pahis tappelukumppaniksi. Kaikki vielä onnistui!
Myös Nikolakselta alkoivat tavanomaiset tekemiset loppua, joten hän lähti etsimään uusia puuhia talosta. Pojan silmiin ilmestyi suuri ja uljas magnehytkytin, jonka kyydissä isä oli treenannut ennen kuin oli saanut maksimoitua kuntopisteensä. Nikolaksen teki mieli kokeilla laitetta, mutta hän tiesi myös, että kokemattoman saattoi olla vaarallista mennä laitteen kyytiin. Magnehytkytin nimittäin keikutti ja pudotti helposti kyydistä, mistä saattoi tulla paranemattomia vaurioita. Nikolas oli kuitenkin liian tylsistynyt, ja niinpä hän päätyi kokeilemaan laitetta, vieläpä hyvin tuloksin. Hän pysyi kyydissä melko helposti.
-Minusta on tullut vahva, Nikolas innostui pyörittelykyydin jälkeen.
Papukaijaleikkien jälkeen Nina innostui uudestaan talon muista eläimistä. Kun tyttö oli onnistunut opettamaan Papin puhumaan, oivalsi hän pystyvänsä harjoittamaan kissojakin tekemään erilaisia temppuja. Ensitöikseen Nina halusi opettaa Paloman kierimään. Kisu oli kuitenkin viime tappelustaan niin sekaisin, ettei hän pystynyt keskittymään tylsiin teorioihin. Hänen sielunsa teki mieli taistella lisää, ja niinpä hän useita kertoja näykkäsi Ninan kädestä, jonka oli tarkoitus näyttää pyörivää liikettä malliksi.
-Ai, ei tästä touhusta tule yhtään mitään, kun sinä koko ajan kynsit minua. Ehkä harjoittelemme huomenna lisää, Nina tiuskaisi ja lähti huoneesta muihin puuhiin.
Nina oli soittanut ystävälleen Pilville ja pyytänyt tätä lähtemään kaupungille kanssaan. Vaikka eläimet olivatkin tuoneet hetkellisesti innostusta pysymään kotosalla, ei Nina silti ollut valmis luopumaan ystäviensä näkemisestä. Ja kun sitä ei saanut tehdä hyvällä, niin pahalla sitten. Nina oli oppinut kulkemaan lahjakkaasti Camillan ansojen ohi laukaisematta hälytyksiä. Niin mahdollistui matka ulkomaailmaan. Nina hiipi varovasti autoa kohden. Onneksi Pilvi ei Camillan ansoja säikkynyt, vaan hän jaksoi odottaa Ninan tuloon saakka.
Pahis oli raapimispuun päällä istuessaan nähnyt Ninan livistävän salaa jonnekin, ja hetken päästä kisun korviin kantautuva auton vaimea hurina paljasti tytön lähteneen jälleen salaiselle ajelulle. Pahis pohdiskeli, pitäisikö hänen olla emännälleen kuuliainen ja mennä tökkimään tämä hereille ja saattaa Ninan huoneelle, jolloin Camilla tajuaisi tytön lähteneen ilman lupaa ulos. Pahis oli jo lähdössä, mutta jäi kuitenkin empimään. Jatkuva vihanpito ja riitely ei oikein enää kiinnostanut vanhaa kissaa, ja ilman äänekästä nuhtelua Nina ei tulisi tempauksestaan selviämään. Lopulta Pahis hypähti alas kissalan päältä, mutta suunnistikin Camillan sijaan ruokakulhonsa luokse.
Palvelija oli liikkeellä varhain aamusta, sillä kaksoset olivat jälleen herättäneet hänet aikaisin. Noora valitti nälkäisyyttä, joten palvelijan ei auttanut muu kuin valmistaa aamumaitoa tytölle. Palvelija vei Nooran keittiöön, joka oli päässyt aika sotkuiseen kuntoon - likaisia tuttipulloja ja astioita lojui pitkin lattiaa ja työtasoja. Työtä oli niin paljon, ettei palvelija yksinkertaisesti ehtinyt tehdä kaikkea, ja siksi hänen oli karsittava jotain tekemistä pois. Onneksi Camilla ei usein käynyt keittiössä, joten sotkuisuus ei olisi akuutein ongelma. Nooran imiessä juomaa pullosta palvelija arveli ehtivänsä siivoamaan jotakin, mutta juuri kun hän oli tarttumassa työtasolla olevaan lautaspinoon, kantautui kehtohuoneesta Nean parkuminen, ja jälleen siivoaminen jäi tekemättä.
Ahkerin Ninan salavieraana Paholaisilla ravaaja oli Justus Jääpuikko, Ninan poikaystävä ja tuleva puoliso. Huomattuaan Justuksen saapuneen tontin reunalle, riensi Nina tätä vastaan ja rutisti niin tiukkaan halaukseen, ettei poika ollut saada henkeä, varsinkaan kun Nina tukki pojan suun omallaan. Vaikka Justus uskaltautui suhteellisen usein salavierailuille, koki Nina näkevänsä poikaa liian harvoin. Myös Justus nautti Ninan seurasta, kunhan tapailu ei ollut haitaksi pojan koulunkäynnille tai töille. Pusuteltuaan hämärässä yössä jonkin aikaa, päättivät nuoret siirtyä sisälle.
Matka Ninan huoneelle sujui ongelmitta, eikä kukaan yllättänyt kaksikkoa hiippailemasta synkän linnan käytäviltä. Teinit asettuivat sängylle köllöttelemään vierekkäin ja juttelemaan.
-Ajatella, vuoden päästä saamme viimein nähdä toisiamme ilman salailua, kun lähdemme yliopistoon, Justus intoili.
-Mutta siihen on niin kamalan pitkä aika, Nina puuskahti ja asetti päänsä pojan olkapäälle. Justus silitti tytön hiuksia, ja hetken aikaa pari vain makoili hiljaa vierekkäin. Nina säpsähti kuitenkin kuullessaan askeleita, jotka lähestyivät hänen huoneensa ovea.
-Voi ei, se on Camilla, tuosta korkokenkien kopinasta ei voi erehtyä. Mene nopeasti piiloon! Nina komensi hätääntyneenä ja tunki Justusta kaapin taakse.
Nina oli juuri saanut Justuksen kätkettyä, kun ovi lennähti auki ja Camilla asteli sisään. Tyttö vilkaisi nopeasti kaappia ja huokaisi helpotuksesta, kun Justusta ei näkynyt piilostaan.
-Ai hei äiti, olin juuri menossa nukkumaan, Nina puheli ja toivoi Camillan jättävän hänet nopeasti rauhaan. Nina ei oikein osannut tulkita Camillan eleistä, mitä tällä oli mielessään. Nainen vaikutti hyväntuuliselta, mikä oli outoa.
-Olen pahoillani, mutta nukkumaan menosi viivästyy muutamalla minuutilla, Camilla naurahti ilkeästi ja tarrasi tytärtään olkapäästä.
-Auh, mitä sä teet? Nina kirkaisi hätääntyneenä, jolloin Justuskin kurkkasi varovasti kaapin takaa, mitä oikein oli tekeillä. Camilla ei vastannut, vaan otti selkänsä takaa esille pullon ja asetti sen tyttärensä silmien eteen.
Camilla hellitti hetkeksi aikaa otettaan, jotta tyttö näkisi pullon paremmin.
-Tuo ei kyllä sano minulle yhtään mitään. Aiotko juoda sen? Nina kysäisi ihmeissään.
-En, sinä aiot, Camilla vastasi lyhyesti. Ninan kulmat kurtistuivat hämmennyksestä. Koko tilanne oli niin ihmeellinen, ettei hän ymmärtänyt ollenkaan.
-Ai... mitä se on? tyttö kummasteli.
-Sinä olet tyttöseni aivan liian kiltti. Olet tuollaisena häpeä koko suvullemme. Siksi minun täytyy ottaa ohjakset käteeni, Camilla selitti. Samassa nainen jälleen tarttui tyttärensä kädestä kovakouraisesti.
-Ai, lopeta! Sattuu! Nina kiljaisi, mutta Camilla ei hellittänyt.
-En ennen kuin juot tämän. Joko juot sen itse kiltisti tai minä juotan sen sinulle väkisin, Camilla tokaisi.
-Miksi? Nina parahti.
-Sinä olet liian hyväntahtoinen. Tämä on pahuusjuomaa, joka tekee sinusta minun kaltaiseni pahan, Camilla kertoi hymyillen.
-En halua olla paha! Päästä irti! Anna minun olla mitä olen! Nina kiljui. Hän käänteli päätään, jottei Camilla saisi kaadettua juomaa hänen kurkustaan alas.
-Ja sinähän juot tämän, Camilla karjaisi. Justus seurasi tilannetta peloissaan kaapin takana. Hän ei tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt tehdä. Pitäisikö juosta naisten keskelle ja vetää nämä erilleen toisistaan. Olisiko se kuitenkin hullunrohkeaa? Camillalla oli valtavat voimat, joille Justus ei mahtaisi mitään. Toisaalta kyse oli kuitenkin hänen tulevasta vaimostaan. Justus ei saanut jalkojaan liikkeelle, vaikka olisi halunnutkin. Häntä pelotti Camillan arvaamattomuus.
Lopulta äidin ja tyttären taistelu saatiin päätökseen, kun Camilla sai kaadettua pullosta nestettä Ninan kurkusta alas. Liemi oli todella voimakasta, ja tytön elimistö meni siitä nopeasti sekaisin. Nina pyörtyi, ja Camilla otti hänet vastaan. Nainen kuljetti tyttärensä tämän vuoteelle.
-Nuku hyvin kaunokainen. Kun kohtaamme huomenna, olet täysin samoilla linjoilla minun kanssani. Sinusta tulee täydellinen perijä Paholaisille, Camilla leperteli ja silitti tyttärensä poskea. Hyvät puheet olisivat ohitse, tästä lähtien Nina olisi kuuliainen ja omistautunut pahuudelle. Camilla poistui huoneesta hyvillä mielin. Olihan kaikki sujunut niin kuin oli pitänytkin.
Kun Camilla oli lähtenyt, uskaltautui Justus tulemaan pois kaapin takaa. Tilanne saattoi olla vakavampi, mitä Justus oli uskonutkaan. Ilmeisesti taru Paholaisten pahuutta tekevästä juomasta olikin totta. Tunnetusti juomalle ei ollut olemassa vastalääkettä. Onnekseen Justus kuitenkin huomasi pahuusjuomapurkin jääneen lattialle, ja siellä aivan selvästi oli juomaa vielä tallella. Justus nappasi purnukan, katseli sitä hetken ja sujautti sen jälkeen taskuunsa. Ehkä tilanne olisi vielä pelastettavissa. Vaikka vastalääkettä ei ollut vielä, se ei tarkoittanut, etteikö sitä voisi olla tulevaisuudessa. Justus aikoi antaa pullon veljelleen Juliukselle, joka varmasti kykenisi lääketiedeopintojensa pohjalta luomaan pahuusjuomaan vastalääkkeen.
-Oliko hyvät unet? Justus kysäisi kun Nina vihdoin heräsi. Poika ei uskaltanut jättää tyttöä yksikseen, ennen kuin hän oli tiennyt, miten toisen oli käynyt. Nina liikahti paikoiltaan ja koski otsaansa. Päätä kivisti mutta muuten olo oli kunnollinen.
-Mitä oikein tapahtui? Nina kysäisi jättäen Justuksen kysymyksen kokonaan huomioimatta.
-Camilla juotti sinulle pahuusjuoman. Sitten sinä pökerryit, ja päätin jäädä tähän kanssasi lepäämään, Justus selitti.
-Niin tosiaan, nyt muistan jo hitusen paremmin, Nina sanoi ja nousi sängystä ylös. Justus seurasi perässä ja nousi myöskin seisomaan.
-Kuinka voit? Millainen olosi on? Justus kyseli.
Nina juoksi poikaystävänsä luokse ja tarrasi tästä tiukasti kiinni.
-Voi minä voin vallan mainiosti. Minulla on paljon selkeämpi ja parempi olo kuin entisenä nyhverö-Ninana. Minulla on jotenkin kauhean selvät suunnitelmat. Haluan tulla yhtä pahaksi ja mahtavaksi kuin äitini! Kun hänestä on tullut maan hallitsija, minä ja me voimme saada siltä pohjalta ihan mitä tahansa, Nina kertoi innostuksen kiilto silmissään. Justuksen suu loksahti hiljattain auki pitkän puheenvuoron aikana.
-Muutuit täysin, poika sai sanotuksi hiljaa. Missä oli se herttainen ja vaatimaton tyttö, johon hän oli rakastunut?
-En minä ole muuttunut. Sain vain elämälleni uuden suunnan. Nyt sinun on kuitenkin mentävä. En saa pettää äitini luottamusta pitämällä sinua luvattomasti täällä kylässä, Nina kertoi ja tyrkkäsi Justuksen pois haliotteestaan. Justus vilkaisi vielä Ninaa ja poistui vähin äänin huoneesta.
Kulkiessaan varovasti ulko-ovea kohti kuuli Justus yhtäkkiä lähistöltä askeleita. Poika paineli jälleen lähimmän hyllykön taakse piiloon, mutta huomasi homman olleen turha, sillä ääntä piti vain Paloma-kissa. Justuksesta näytti siltä, että kissakin oli juonut jotakin epämääräistä, sen verran kummallisesti se hyppelehti pitkin seiniä. Kissan ninjailua olisi ollut kiinnostavaa jäädä seuraamaan pidemmäksikin aikaa, mutta Justus tiesi, että hänen oli kiirehdittävä. Hänen täytyisi saada kuljetettua taskussaan oleva tärkeä lasti Paholaisten linnan ulkopuolelle, mikäli Justus haluaisi "vanhan" tyttöystävänsä takaisin.
Seuraavana aamuna Camilla istui yksinään ruokasalissa syömässä palvelijan valmistamaa kala-ateriaa. Hän odotti malttamattomana tyttärensä kohtaamista, sillä joskus pahuusjuoma ei toiminut toivotulla tavalla liian pieninä annoksina. Camilla kuitenkin uskoi lorauttaneensa pulloon aineksia tarpeeksi paljon, mutta aina oli hyvä varautua kaikkeen. Lopulta naisen odotus palkittiin, kun Nina asteli unisena paikalle pyjamassaan ja hiukset sotkussa.
-Mikä on olo? Camilla kysäisi Ninan istahdettua kalalautasen kanssa pöydän ääreen.
-Parempi kuin pitkään aikaan! Ajatella, että olen tuhlannut koko tähänastisen elämäni kilttinä tyttönä olemiseen ja valoisan tulevaisuuden toivomiseen. Tätä olotilaa olen kaivannut, Nina selitteli innokkaana. Camilla nyökkäili tyytyväisenä.
-Hienoa. Minulle on tärkeää, että voin luovuttaa kruunun tulevaisuudessa sellaiselle simille, jolla on ajatusmaailma kohdallaan, Camilla sanoi.
Äidin ja tyttären keskustelun päätyttyä kaksikko säntäsi vaihtamaan arkiasuja ylleen, sillä tänään olisi kaksosten syntymäpäivä. Palvelijan kannettua kaksoset keskelle huonetta kasvuvalmiuteen, saapuivat Pekko ja Nikolaskin lopulta paikalle. Hetken päästä taikapöly ympäröi tytöt, ja kasvunaika koitti. Noora venähti pituutta hieman siskoaan nopeammin, muttei Neakaan paljoa jälkeen jäänyt. Camillan ja Pekon kaksosten lapseksi kasvaminen yllätti jollakin tapaa. Lasten vanheneminen muistutti aina siitä, että itselläkin olisi pian uuteen ikävaiheeseen siirtymisen edessä. Nikolas hurrasi kovaan ääneen pikkusiskoilleen, mutta Nina puolestaan oli melko vakavana koko tilaisuuden ajan. Normaalisti hän olisi kiljunut innoissaan kannustushuutoja, mutta tytön uudelle imagolle kyseinen toiminta ei enää tuntunut sopivalta.
Tässä kasvaneet tytöt vilkuttelemassa! Taaempana Noora, edessä Nea.
Kaksosten juhlien kunniaksi Camilla oli pyytänyt palvelijaa tilaamaan jotain erilaista ruokaa, ja nyt perhe istui pöydän ääressä ahtamassa suuhunsa suuria donitseja. Vaikka pirteät värit pistivät ikävästi tummista sävyistä pitävän Camillan silmiin, antoi nainen rinkuloiden jäädä. Löytyi laatikosta sentään vähän neutraalimmankin värinen herkku Camillalle, mutta muiden hotkimista värikkyys ei häirinnyt.
Sen sijaan häirikkötekijöitä löytyi muualta. Ulko-oven luota kuului kummaa kolinaa, vaikka semmoisen ei pitäisi olla mahdollista suojamuurin takia.
-Äiti, mikä toi ääni oli? Noora kysyi kummissaan.
-Palvelija! Käy katsomassa ulkona, mitä on tekeillä. Tuskin kyse on mistään vakavasta, kissat varmaan vain aiheuttavat ääniä leikkiessään, mutta varovaisuus on valttia, Camilla rauhoitteli hiukan pelokkaanoloisia kaksosia. Nina oli kuitenkin hiukan huolissaan, sillä hän oli kavereita linnaan salakuljettaessaan paljastanut salaniksit, joiden avulla hälyytysjärjestelmä ei mennyt päälle turvamuuria ylittäessä. Toisaalta Nina ei uskonut, että kukaan hänen kavereistaan saapuisi ilmoittamatta.
Ei mennyt kauaa, kun palvelija palasi pikaiselta tarkistuskäynniltään.
-Ca-Camilla... palvelija änkytti.
-Mitä? Annoithan niille mekkaloiville kissoille kunnon läksytyksen, jotta ne jatkossa osaavat olla hiljempaa, Camilla tiedusteli.
-Nokun kyse ei nyt ollut kissoista. Ovella oli paljon simejä, jotka vaativat päästä puheillenne. He ilmoittivat, että jos et tule ulos välittömästi, tulevat he omin voimin sisälle, palvelija kertoi kaiken ääni väristen.
Camilla nousi nopeasti pystyyn, ja hänen kätensä liikahtivat tönkösti lanteelle.
-Minä käyn nyt katsomassa, mikä tilanne siellä oikein on. Pekko, vie lapset piiloon meidän makuuhuoneeseemme varmuuden vuoksi, Camilla käski vakavana mutta ylväänä. Lapset katsahtivat toisiaan hiukan pelokkaina, ja Nikolaksen ilme valahti alaspäin.
-Teidän ei kannata olla huolissanne. Kyllä minä heidät käsittelen, Camilla totesi. Vaikka nainen esittikin rohkeaa, häntä silti epäilytti. Kuinka kansalaiset olivat onnistuneet murtautumaan ansojen lävitse ilman minkäänlaista hälytystä?
Ulos päästyään Camillan silmiin ilmestyi hämmentävä näky. Karkotettu Jonna Pilvilinna seisoi hänen edessään turvanaan Jasmina, Aamu, Flora ja Meri, lähes kaikki Taikapölyn taikahahmot.
-Mitä te luulette tekevänne? Camilla ärähti.
-Kysymys kuuluu: mitä sinä oikein luulet tekeväsi? Me tiedämme, että olet hallitsijakaudellasi tuottanut meille kaikille vain pelkkää tuskaa, Flora kivahti.
-Camilla, minä en pelkää sinua. Tulin hakemaan sen, minkä minulta varastit epärehellisin keinoin: kruunun ja hallitsijan paikan, Jonna huusi uhkaavasti.
Camillan itsevarma ilme valahti vähäsen, ja siihen tuli sävähdys vihaa. Hänen kansansa oli liittoutunut hänen pahimman vihollisensa kanssa. Mitä he oikein yrittivät? Camillalla oli enemmän voimia kuin muilla yhteensä. Heillä ei ollut mitään mahdollisuuksia, mutta silti he kaikki valitsivat ennemmin Jonnan kuin nykyisen vahvan hallitsijansa. Camillan raivo tuntui jopa pikkuvarpaassa asti. Taikapölyn kansa vaati selvästi enemmän kurjuutta ja pelkoa, jotta he alistuisivat taas johtajansa edessä.
-Itsepähän tätä kerjäsitte, Camilla ärähti, ja yhtäkkiä hän oli noussut ilmaan. Camillakin aikoi vaihtaa taika-olomuotonsa päälle ja sen jälkeen taistella kruununsa puolesta. Viisikko pahisnaisen edessä osasi varautua rankkaan taisteluun. Vaikka heitä pelotti, kukaan ei kääntynyt ja jättänyt muita.
-Jonna, en tiedä, mitä olet muille syöttänyt, mutta nyt teen kaikesta juonittelustasi lopun, Camilla huusi raivoissaan luoden salamannopeasti ison taikapallon. Hetkessä isku olikin jo liikkeellä ja menossa suoraan Jonnaa kohti. Camilla rupesi nauramaan nähdessään vihollisensa pelokkaan ilmeen. Jonna ei voisi mitenkään puolustautua: Kruunun mukana Camilla oli varastanut myös Jonnan voimat.
-Ei, Meri kiljaisi ja hyppäsi nopeasti Jonnan eteen. Meri loi eteensä suojakilven, jolla hän yritti estää Camillan laukauksen. Jonna katsoi entistä ystäväänsä sekä ihmeissään että huolissaan. Tämä tosiaan tahtoi suojella häntä viimeiseen asti. Se oli hyvin liikuttavaa.
Jonnan pelot kävivät aiheellisiksi. Camillan vihalla osoitettu ammus Jonnaa kohti oli niin voimakas, ettei Meri sitä kyennyt yksin hoitelemaan. Hän oli tietenkin saanut iskua hiukan lievennettyä, mutta se oli yhä tappavan voimallinen. Meri lensi päin aitaa, ja lopulta hän putosi maahan makaamaan.
-Meri! Jonna kiljaisi kauhuissaan. Hänellä oli syyllinen olo. Isku oli osoitettu hänelle eikä Merille. Toivo voitosta hiipui saman tien. Camilla tuhoaisi heidät kaikki vastaavilla iskuillaan. Jonna oli menossa katsomaan Merin vointia, mutta Flora pysäytti hänet.
-Pakene Jonna, Camilla iskee kohta uudestaan, Flora varoitti. Hänkin oli harmissaan siitä, ettei ollut mennyt auttamaan Meriä hädänhetkellä vaan piiloutunut pelkurimaisesti tämän taakse.
Camillaa ei ollenkaan hetkauttanut se, että Jonnalle tarkoitettu isku oli osunut toiseen, ja nainen valmisteli jo uutta taikapalloa, joka tuhoaisi Jonnan. Muut tuskin tulisivat enää väliin, olivathan he nähneet, miten Merinkin oli käynnyt tämän yrittäessä estää Camillan taikapallon liikettä. Juuri kun Camilla oli lähettämässä seuraavaa iskuaan, tunsi hän kipua selässään. Aamu ja Jasmina olivat onnistuneet lentämään Camillan taakse tämän huomaamatta, ja nyt he lähettivät taikapallojaan Camillaa kohti. Yllätyshyökkäyksessä oli voimaa sen verran, että Camillan käsissä ollut taikapallo kutistui olemattomiin ja nainen menetti lentokorkeuttaan. Vaikka Camilla yritti sinnitellä, ei hän mahtanut mitään etulyöntiaseman saaneille Jasminalle ja Aamulle, ja lopulta Camilla mätkähti maahan.
Heti kun Camilla oli saatu pois pelistä, riensivät Aamu ja Jasmina muiden luo.
-Camilla tokenee pian, joten meidän on toimittava nopeasti. Minä vien Jonnan sisälle, sillä siellä hän pystyy paremmin piiloutumaan. Tarkistakaa te Jasmina ja Flora Merin tila, Aamu jakeli neuvoja. Aamu noukki maasta pelosta tärisevän Jonnan mukaansa ja lähti kuljettamaan tätä Camillan linnaa kohti. Jasmina puolestaan laskeutui sirosti Merin viereen, ja Florakin oli siirtynyt paikalle.
-Tämä on minun syytäni, Meri parka... Jonna vollotti onnettomana Aamun kannatellessa tätä.
-Turha tässä on nyt syyllisiä etsiä. Me kaikki tiesimme Camillan mahdista tähän ryhtyessämme, joten sinä et tehnyt mitään väärää, Aamu yritti lohduttaa, vaikka huoli Merin tilasta ahdisti häntäkin.
Aamun ja Jonnan mentyä Flora ja Jasmina laskeutuivat alemmas tarkistaakseen Merin voinnin. Tilanne ei näyttänyt hyvältä, sillä Vedenvoimien haltija makasi liikkumattomana maassa. Kumpikaan ei olisi halunnut koskea elottomanoloiseen Meriin, mutta lopulta Jasmina alkoi etsiä elonmerkkejä.
-Löysin pulssin, mutta se on hyvin heikko. En tiedä, onko Meri pelastettavissa, Jasmina kuiskasi käheästi. Floran silmät täyttyivät kyyneleistä, olihan Meri ollut yksi hänen läheisimmistä ystävistään.
-Minä ja Jorma oikeastaan varauduimme siihen, että uhreja tulee. Siksi teimme pienen varasuunnitelman, Jasmina puhui ja alkoi jälleen tehdä taikojaan.
-Mitä aiot? Flora kysyi.
-Lähetän Merin kotiini Jorman tutkittavaksi. Taikavammat eivät ole hänen vahvinta alaansa, mutta ehkä hän osaa tehdä jotain Merin hyväksi, Jasmina kertoi.
Kun Merin siirto oli hoidettu onnistuneesti, päättivät Jasmina ja Florakin lähteä muiden perässä linnan sisätiloihin. Kumpikin nousi ilmaan siipiensä avulla ja lennähti maassa makaavan Camillan ohi. Heidän olisi keskusteltava sotasuunnitelmasta Aamun kanssa. Kaikki oli mennyt uusiksi, sillä nyt heitä oli neljän sijasta vain kolme Camillan mahtivoimia vastaan. Raskaan kivioven kolahdettua kiinni, alkoi Camillaan tulla eloa. Hiljaisesti kiroten Camilla nousi jälleen jaloilleen. Takaapäin tullut isku oli vahingoittanut Camillan siipiä, eivätkä ne toimineet aivan normaalisti. Siitä huolimatta Camilla ei aikonut jättää taistoa kesken. Kaatuminen sotatantereella oli saanut Camillan vihastumaan entisestään, tämän hän kostaisi kaikille!
Pekko oli vienyt lapset hänen ja Camillan makuuhuoneeseen niin kuin Camilla oli käskenyt. Nea ja Noora tärisivät kauhusta, ja Pekko yritti parhaansa mukaan lohduttaa pelokkaita tyttöjä, muttei mies oikein pystynyt siihen. Enemmän hän oli huolissaan Camillasta. Pihalta kuulunut taikapallojen pauke kertoi siitä, että jonkinlainen taistelutilanne oli tosiaan syttynyt, mutta nyt oli ollut jo usean minuutin ajan aivan hiljaista. Nikolas istui Pekon ja lasten kanssa, mutta Nina seisoi syrjemmällä. Tyttö yritti tähyillä ulos pienestä ikkunasta, mutta ei sieltä näkynyt mitään. Nina kääntyi katsomaan muuta perhettään ja huokaili kyllästyneesti näiden pelolle.
-Miksi te näytätte noin synkiltä? Muistakaa, että Camillalla on hallitsijan mahtavat voimat, hän päihittää kyllä kaikki, Nina sanoi ja naurahti päälle mahtailevasti.
Nikolas kimpaantui ja ravasi siskonsa luokse.
-Mikä sinua oikein vaivaa? Miten voit nauraa tällaisella hetkellä? Ihan kuin sinusta meneillä oleva taistelu olisi hyvä juttu, Nikolas ärähti melko hiljaisella äänellä. Hän ei halunnut, että juuri kasvaneet kaksostytöt saisivat jälleen kärsiä kovaäänisen riitelyn takia kaiken muun kurjan ympärillä.
-Älä viitsi nynnyillä minulle! Tottakai taistelu on hyvä juttu. Camilla saa näyttää mihin pystyy. Oli vain aivan todella epäreilu teko siltä naiselta, ettei päästänyt minua mukaan. Olisin varmasti ollut hyödyksi jollain tapaa, Nina tuhahti.
-Sinä olet sekaisin! Vielä pari päivää sitten olit kaikenlaista sotimista vastaan! Mitä Camilla on tehnyt sinulle? Et ole ollenkaan oma itsesi, Nikolas ihmetteli.
-Sinunlaisesi pelkurinynnyn on ihan turha tulla minua arvostelemaan. Minä tulin järkiini ja sinunkin pitäisi, Nina totesi.
Nina ja Nikolas supattelivat vielä hetken, kunnes palvelija astui huoneeseen Pahis ja Paloma mukanaan. Nainen hengitti raskaasti ja oli selvästi uupunut.
-Sainpas tuotua kissatkin tänne turvaan. Ne olivat vähällä joutua taistelun keskelle. Minun oli hirveä työ saada ne kiinni, niin villeinä olivat. Eivät varmasti edes ymmärrä, millaisen palveluksen niille tein, palvelija huokasi. Palvelija huomasi valittavansa liikaa omasta tilanteestaan, minkä vuoksi hän hiukan noloin mielin hiljeni. Kissat juoksivat touhukkaina vielä pitkään. Aivan kuin ne olisivat saaneet lisäenergiaa taistelusta.
-Millainen tilanne siellä on? Ehditkö nähdä? Nikolas kysäisi haluamatta sanoa taistelu-sanaa.
-Kyllähän siellä raju pauke kävi. Ettei tästä kehkeytyisi ihan kunnon sota. Tosin nyt on ollut pari minuuttia hiljaista. Toivotaan parasta ja rauhanneuvotteluja, palvelija kertoi.
Rauhanneuvottelut eivät kuitenkaan olleet lähelläkään. Taistelu oli juuri siirtynyt sisälle taloon. Camilla oli äskettäin herännyt, eikä hänen kauaa tarvinnut etsiä, kun Jasmina, Flora ja Aamu jo löytyivätkin.
-Missä Jonna on? Jos kerrotte heti, säästän ehkä henkenne, Camilla ärähti vihoissaan.
-Saat tuhota meidät ensin. Me suojelemme oikeaa hallitsijaamme vaikka kuolemaan asti, Aamu tiuskaisi vahvalla äänellä.
-Yrityksenne on aivan turha. Ette mitenkään voi pärjätä minulle. Tehdään kuitenkin miten haluatte. Minusta on vain hauskaa tappaa simejä, Camilla naurahti.
Hetkessä Camilla oli ehtinytkin luoda suuren taikapallon, jonka hän kohdistaisi johonkuhun. Flora, Aamu ja Jasmina olivat suunnitelmansa mukaan lähteneet kaikki lentämään eri puolille huonetta. Tällöin Camilla ei voisi tuhota heitä kaikkia yhtä aikaa, ja yllätyshyökkäysten mahdollisuus saattaisi kasvaa. Floran pahin pelko kävi toteen, kun Camilla oli päättänyt kohdistaa iskunsa juuri häneen.
Hätäilyyn ei kuitenkaan ollut aikaa, vaan piti löytää viisas toimintatapa missä tilanteessa tahansa. Flora heilahti toiselle kädelleen, minkä vuoksi taikapallo meni täpärästi ohitse. Flora huokaisi helpotuksesta. Jos naiseen olisikin osunut, moni lapsi olisi menettänyt äitinsä. Camilla sen sijaan ärtyi enemmän. Samalla hänen taistelutahtonsa kuitenkin kasvoi. Haastava saalis oli paljon mielekkäämpää napata kuin helppo. Voitto tuntuisi paljon paremmalta pitkän yrittämisen jälkeen. Eivät naiset nyt loputtomasti hänelle pärjäisi, se oli varmaa.
Suunnitelman mukaan Jasmina ja Aamu olivat hakeutuneet toistensa luokse, ja he valmistelivat vastahyökkäystä, kun Camillan huomio olisi Florassa.
-En tiedä miten pitkään jaksan, Jasmina kuiskasi Aamulle. Hän ei ollut voimissaan pitkän kesän jälkeen, ja jatkuva iskujen teko uuvutti entistä enemmän.
-Sinun on pakko, meillä ei ole varaa menettää yhtään enempää väkeä, Aamu komensi.
-Camilla, me olemme täällä! Aamu kiljaisi saaden vihdoin vihollisensa huomion.
Camilla tietenkin kimpaantui kaksikolle unohtaen Floran hetkeksi, jolloin myös tämä ehti suojaan. Camilla valmisti oikein suuren paukun ja hän kohdisti sen pöytään, jonka taakse Jasmina ja Aamu olivat kyyristyneet suojaan. Tuolit lennähtivät ilmaan, ja aamulla syödyt donitsit lentelivät korkealle. Eipä olisi uskonut vielä tunti sitten, että samassa paikassa taisteltaisiin juuri nyt. Lautaset hajosivat sirpaleiksi, kun ne lentelivät seiniin tai putosivat lattialle.
Tuolit ja donitsit kiisivät myös tunkeilijoiden päälle paiskaten näitä rajusti.
-Aamu, minä en jaksa kyllä enää yhtään enempää. En vain jaksa, Jasmina huokaisi voimattomana.
-Jasmina, tee tämä paremman tulevaisuuden vuoksi. Camillan suuret ammukset ovat täyttä vihaa, mutta hänen toiminnassaan ei ole järkeä. Usko minua, pian hän väsyy eikä jaksa enää taistella. Hänen voimansa loppuvat, se on vain ajan kysymys, Aamu huomautti.
-Varmasti, mutta emme tiedä, kuinka kauan siihenkin menee. En jaksa niin pitkään, Jasmina vaikeroi. Keskustelun aikana unohtui hiljalleen keskittyä väistelemään tuoleja, ja lopulta kaksikko oli saarrettu.
Jasmina ja Aamu kaatuivat maahan ja tuolit putoilivat heidän päälleen aiheuttaen ikäviä ruhjeita ympäri naisten kehoja. Jäänainen huohotti uupuneena lattialla, mutta Aamu yritti päästä takaisin jaloilleen. Se ei kuitenkaan onnistunut, sillä Camilla oli ilmeisesti taikonut tuolit niin painaviksi, etteivät Aamun voimat riittäneet tuolin siirtämiseen. Aamu tuijotti eteensä pelokkaana, kun Camilla asteli varmoin askelin avutonta kaksikkoa kohti.
-Mistä lähtien jää ja aurinko on tehnyt yhteistyötä? Camilla naurahti halveksivasti.
-Kuka tahansa käy yhteistyö kumppaniksi, kunhan ei liittoudu pahan kanssa, Jasmina kivahti. Hän muisti edelleen, miten Camilla oli huijannut hyväuskoista simiä Taikapölyn jäädytyssuunnitelman perumisellaan. Aamu vilkaisi vaaleaa naista säikähtäneenä. Nyt ei todellakaan olisi paras hetki ärsyttää Camillaa, sillä tämän voimat vain kasvoivat naisen suuttuessa.
Pahastumisen sijaan Camilla remahti mahtavaan nauruun.
-Hehheh ah hah, sinun huiputtamisesi oli kyllä mahtava juttu, vaikkei se kuitenkaan ole kieroin tekoseni. Eipä tuo teidän yhteistyönne mitään hedelmää tunnu tuottavan. Hmm, mahtavat edesmenneet isoäitinne katsella paheksuen, miten tapan kaksi toisiaan vihaavan suvun merkkihenkilöä samaan aikaan, Camilla räkätti.
-Miettisit nyt Camilla, toiminnassasi ei ole järkeä. Jos tapat meidät, selviää kaikille taikapölyläisille, ettet ole koskaan parastamme ajatellutkaan vaan kieroillut hallintakaudellasi, Aamu puhkesi puhumaan.
-Oikeastaan teitte minulle vain suuren palveluksen aloittaessanne hyökkäyksen. Nyt saan loistavan tekosyyn rankaista koko kansaani teidän tekemänne hyökkäyksen nojalla. Vihdoinkin voin lopettaa ällöttävän mielistelyn ja kilttinä olemisen ja keskittyä hallitsemaan Taikapölyä omalla tavallani, Camilla sanoi ja jatkoi nauruaan jälleen.
Aamun ja Jasminan onneksi Camilla ei ollut kuitenkaan huomioinut vielä vapaana olevaa Floraa, ja naisen keskittyessä Jasminan ja Aamun pilkkaamiseen, koki Flora tilaisuuden tulleen. Mahdollisimman äänettömästi nainen kohosi ilmaan siipiensä avulla ja alkoi lähestyä Camillaa hitaasti. Samalla Flora pöyritteli käsissään taikapalloa ja valmistautui iskemään sillä Camillaa. Mitä lähempää paukun lähettäisi, sitä voimakkaampi sen vaikutus olisi, sillä silloin taikapallo ei ehtisi menettää niin paljon energiaa matkalla kohteensa luokse.
Huonoksi onneksi Floran suunnitelma toteutui väärällä tavalla. Naisen päästyä sopivan lähelle, oli Camilla yllättäen käännähtänyt ympäri ja lähettänyt iskun Floraa kohti. Tällä kertaa Flora ei ennättänyt väistää, vaan Camillan taikapallo lensi suoraan häntä päin, minkä seurauksena Flora mätkähti selälleen lattialle.
-Ihan naurattaa nämä teidän säälittävät yrityksenne. Jos ette satu tietämään, minulla on silmät selässäkin. Kotilinnani on osa minua, ja pystyn seuraamaan samassa huoneessa olevia tapahtumia monesta eri kuvakulmasta. Tuostakos kolmikko kauhistui ja katui sitä, että he olivat päättäneet siirtää taistelun linnan sisätiloihin. Nyt heillä olisi paljon huonommat mahdollisuudet pärjätä Camillaa vastaan, eivätkä he enää edes välttämättä saisi tilaisuutta vastaiskujen tekoon.
Toisten ollessa pulassa Jonna harhaili yksinään Paholaisten linnan hämärillä käytävillä. Ympäristö alkoi vähitellen puistattaa Jonnaa, kun joka paikassa aina vain toistuivat samat värit ja synkkä sisustus. Aivan kuin olisi huvipuiston kummitusjunassa, mutta vaunu ei koskaan saapunut perille, vaan matka jatkui jatkumistaan. Jonna oli huolissaan hänen vuokseen uhrautuneista taikaystävistään. Naisen olisi tehnyt mieli mennä taistelutantereelle näiden avuksi, mutta hän tiesi liian hyvin itsekin, ettei hänestä olisi mitään apua taistelussa ilman taikavoimia. Toimettoma odottaminen kävi vain hermoja raastavaksi puuhaksi, kun Jonna ei tiennyt, miten hänen ystävänsä juuri sillä hetkellä pärjäsivät.
Hetken päästä alkoi kuulua ylimääräisiä ääniä, jotka saivat kylmät väreet nousemaan selkää pitkin. Yllättäen viereisestä huoneesta asteli ulos Nina, joka oli kyllästynyt muiden perheenjäsenten jatkuvaan pelkäämiseen.
-Jonna Pilvilinna, Paholaisten suurin vihollinen, Nina huudahti ja vihainen ilme valtasi heti hänen kasvonsa. Tällaista näkyä hän ei ollut osannut odottaa.
-Sinä olet kaiken hyvän alku ja juuri, ja sen takia oletkin niin kuvottava, Nina tiuskaisi. Teini käveli niin uhkaavasti Jonnaa päin, että tätä alkoi jo hieman pelottaa.
Hetkessä tyttö pinkaisi kovaan juoksuun nyrkit pystyssä.
-Odota, emmekö voisi ensin keskustella? Jonna huudahti hädissään.
-Olet aivan liian alhainen, että suotuisin keskustelemaan kanssani. Sinulla ei ole mitään oikeutta linnaamme, Nina kiljaisi ja alkoi hakkaamaan Jonnaa kaikilla voimillaan. Nyt lapsuuden aikainen nyrkkeilysäkin paiskominen tuli vihdoinkin tarpeeseen. Nina aikoi taistella viimeiseen asti. Jos hän saisi Jonnan kiinni tai tapettua, Camilla varmasti tajuaisi, mihin hänen tyttärensä todella pystyy. Se vasta hienoa olisi. Jonnan taktiikka puolestaan oli väistellä ja puolustautua vain hätätilanteessa. Hänestä ei tuntunut hyvältä taistella paljon itseään nuoremman tytön kanssa.
Sillä välin Camilla oli juuri saanut teljettyä Floran, Jasminan ja Aamun miehensä urheilulaitteeseen.
-Kohta pallo lähtee pyörimään, eikä se pysähdy ennen kuin te kaikki olette kuolleet. Lisäsin hytkyttimeen pari teidän kannaltanne ikävää ominaisuutta, jotka saavat teidät kuolemaan yllättävän nopeasti. Ensin pyöritän teitä, ja kun vauhti on kiihtynyt oikealle lukemalle, pallo räjähtää. Onko teillä mitään sanottavaa viimeisillä elinminuuteillanne? Camilla kysäisi ja naurahti makoisasti vielä päälle.
-Et ikinä tule saavuttamaan, mitä haluat, vaikka nyt murhaisitkin meidät. Kansa tietää kuitenkin jo kaikista tempuistasi, eikä kukaan enää usko sinua, Aamu kivahti.
-Ei teineistä ja lapsista ole sotimaan kanssani. Kun te ette siihen pystyneet, eivät hekään, Camilla hymähti.
-Kyllä hekin kasvavat aikuisiksi. Ja silloin sinä olet pulassa, Flora ärähti.
-Enpä suinkaan. Olen ohjelmoinut tuon pallon keräämään hitusen perintövoimianne varastooni. Ikävä kyllä edes minä en ole niin nero, että voisin viedä kaikkien teidän voimanne. Tämän päivän jälkeen kenelläkään ei ole mitään mahdollisuutta nousta minua vastaan, ja se on teidän ansiotanne, Camilla totesi. Kolmikko meni aivan hiljaisiksi. Heidän olisi pitänyt suunnitella taistelu paljon paremmin. Kohta Taikapöly joutuisi elämään ikuisen pahan keskellä.
-Ketkäs voimanne edes perivät? Flora taisi lopultakin saada tytön. Oli minun syyni, ettet saanut sitä aikaisemmin. Siunasin sinulle ainoastaan poikia, Camilla naurahti.
-Olisihan se pitänyt arvata, sinä ilkiö, Flora karjaisi.
-Auringonvoimat taitavat mennä Anniinalle, sinä kun et vielä lapsia ennättänyt hankkia. Minä olenkin jo antanut siskollesi pahuuspulveri annoksen, joten hän on käytännössä jo puolellani. Ja Jasmina, sinun tyttäresi menee naimisiin minun poikani kanssa, juuri kuten sovimme! Pahuusjuomalla saan hänet palvomaan vain minua. Saan jatkuvasti kannattajia. Pian saan luotua vain enemmän tuskaa, Camilla riemastui. Aamu ja Jasmina katsoivat toisiaan. Camillalla oli jo valmiit suunnitelmat, eikä mikään voisi enää estää häntä toteuttamasta niitä.
Yllättäen kuitenkin Camillan takaa lennähti suuri punainen taikapallo. Nainen karjahti äänekkäästi kivusta, ja hän kaatui maahan. Camilla oli ollut niin keskittynyt vankiensa härnäämiseen, että hän oli aivan unohtanut vahtia selustaansa ollessaan varma siitä, ettei mikään voisi koitua enää hänen kohtalokseen.
-Aimée! Flora, Jasmina ja Aamu kiljaisivat yhtä aikaa, kun he huomasivat naisen ilmestyneen.
-Pakko sanoa, ettet tullut yhtään liian aikaisin, Flora huudahti. Aimée hymyili tavanomaisella tavallaan. Hänen ilmeensä oli lempeä ja rauhallinen, aivan kuin häntä ei hermostuttaisi ollenkaan meneillä oleva tilanne.
-Minusta vain tuntui, että te ja koko Taikapöly tarvitsitte apuani. Maailmanenergiat menevät kohta aivan sekaisin, ellemme saa Camillaa päihitettyä, Aimée selitti. Hän alkoi luomaan uusia taikapalloja magnepallon rikkomista varten.
-Kuinka pääsit tänne? Aamu ihmetteli.
-Karkasin salaa Jamesin vahtivien silmien alta. Hän toki on huolissaan minusta ja sisällä kasvavasta lapsestani, mutta minua tarvitaan nyt täällä, Aimée kertoi.
-Kiitos Aimée, Jasmina sanoi.
Aiméen rauhanoloinen asenne oli loistavaa vastamyrkkyä Camillan asettamalle pahanvoimia sisältävälle ansalle, ja nainen sai helposti keplotelua kahlitut taikahahmot vapaiksi. Naiset kokoontuivat rinkiin pohdiskelemaan meneillään olevaa tilannetta.
-Camilla on vahva, mutta meitä on monta. Jos kohdistamme iskumme häneen yhtä aikaa, saatamme saada ylivoiman taistelussa joksikin aikaa, Aamu pohdiskeli.
-Niin meidän on toimittava, sillä hajaantuessamme eri paikkoihin olemme liian heikkoja Camillan iskiessä, Florakin myötäili.
-Minä en kyllä jaksa taistella. Voimani ovat ihan lopussa, sillä pitkän kesän jäljiltä en ole saanut varastoitua energiaa riittävästi, Jasmina pahoitteli päätään pidellen.
-Ei se mitään, lepää hetki. Käydään me muut nyt Camillan kimppuun, kun hän on vielä tajuton, Aimée ohjeisti.
Nelikon kääntyessä Camillaa kohti yllättyivät he, kun nainen ei maannutkaan enää Aiméen iskun jäljiltä maassa vaan leijaili vähän matkan päässä.
-Olette kyllä mahdottoman ärsyttäviä, kun onnistutte jatkuvasti yllättämään minut. Noh, ehkä teille pitääkin antaa pientä tasoitusta, Camilla ilkkui.
-Nyt! Kaikki yhdessä! Flora luotsasi porukkaa, ja jokainen alkoi valmistella taikapalloja ja suunnata niitä Camillaa kohti. Enää ei voisi perääntyä, taistelu ratkeaisi nyt. Sivulle jäänyt uupunut Jasmina katseli toisten taistelua ja yritti olla liittolaistensa apuna henkisesti. Camilla oli ehtinyt kuulla toisten suunnitelman yhteishyökkäyksestä, ja ennätti nopeasti valmistaa suojaavan taikapallon eteensä. Hän kasvattaisi sitä pikkuhiljaa, ja pysyisi jatkuvasti taistelun johdossa.
Aamu, Flora ja Aimée lähettivät taikapalloja Camillaa pän niin nopeasti kuin pystyivät, mutta Camillan voimat eivät tuntuneet heikentyvän. Kerta toisensa jälkeen Camillaa suojaava taikapallo imaisi muiden pallot sisäänsä, ja taistelu jäi junnaamaan paikoilleen tilanteen pysyessä pidemmän aikaa muuttumattomana. Yllättäen kuitenkin Camillan mies Pekko saapui paikalle.
-Tuota Camilla... Pekko sanoi varovasti.
-Mitä? Etkö näe, että minulla ei ole nyt aikaa keskutella. Sinunhan piti mennä lasten kanssa piiloon, Camilla ärähti. Pitikö miehen tulla juuri nyt häiritsemään toisen keskittymistä?
-Kun se sinun salahuoneesi savuaa. Mietin vain, onko se vakavaa, Pekko paljasti. Camillan silmät laajenivat lautasen kokoisiksi uutisen kuulemisesta, ja nainen vetäytyi pois taistelusta.
Muut naiset katselivat hämmentyneinä, miten Camilla yllättäen keskeytti taistelun ja lähti kiitämään yläkertaan vieviä portaita ylös sellaista vauhtia, ettei Pekko pysynyt perässä. He eivät olleet kuulleet avioparin keskustelua ja olivat tilanteesta aivan ymmällään. Camilla lensi niin nopeasti kuin pystyi, mutta silti hänestä tuntui, ettei matka edennyt ollenkaan. Nainen toivoi Pekon vain pilailleen, mutta savunhaju löysi pian tiensä Camillankin sieraimiin. Camilla oli huolissaan, sillä jos hänen rakennelmansa olisivat pettämässä hallitsemattomasti, saattaisi koko Taikapöly tuhoutua, sillä Camilla oli valmistanut etäpesäkkeitä ympäri Taikapölyn aluetta.
Saavuttuaan lopulta salahuoneellensa, kiskaisi Camilla oven auki ja jäi tuijottamaan näkyä järkyttyneenä. Pekko saapui paikalle vähän myöhemmin, ja jäi vaimonsa taakse nyrpistellen nenäänsä voimakkaalle savunhajulle.
-No, onko kyse jostakin vakavasta vai oliko tämä väärä hälyytys? Pekko tiedusteli.
-Kysytkin vielä, eikö sinulla ole silmiä päässäsi? Camilla kirkaisi aidosti säikähtäneen kuuloisesti ja osoitti käsi täristen heidän edessään olevaa koneistoa.
Koneen pohjalla ollut säiliö oli tulessa, ja ei varmaan ole kovin vaikea arvata, että myös puinen tukirunko oli liekkien saartamana. Myös tukirungon kannattelema muunnin oli tulessa, ja sen sisältö oli mennyt aivan sekaisin, minkä seurauksena muunnin oli paisunut useita senttimetrejä. Rakennelman huipulla oleva kivisen hirviön silmät hehkuivat punaisena viestittäen laitteiston olevan aivan hajoamispisteessä. Camillasta oli taistelun tuottaman vihan takia kerääntynyt lisää taikavoimia laitteiston varastoon, ja ylikuormituksen seurauksena kaikki oli mennyt aivan sekaisin, ja moinen löylytys oli liikaa koneelle.
-Meidän on paettava, linna on pian raunioina! Koneisto voi räjähtää minä hetkenä hyvänsä! Camilla kertoi ja lähti nopeasti lentämään pois. Nyt Pekkokin ymmärsi tilanteen vakavuuden, ja hänkin lähti juoksemaan Camillan perässä. Mies kuitenkin kompuroi ja kaatui.
-Jo nyt on, kun iso mies ei osaa kävellä, Camilla tokaisi ja nappasi Pekon kyytiinsä, sillä lentämällä pääsi liikkumaan nopeammin. Vaarassa olisivat myös lapset ja linnaan tunkeutuneet muut taikahahmot. Camilla tiesi, ettei ehtisi kuljettaa yksin kaikkia turvaan, joten edessä olisi erittäin nöyryyttävä ja epämieluisa tehtävä.
Camilla lensi täyttä vauhtia tunkeilijoiden luokse, ja nämä odottivat malttamattomina tietoa, mitä oikein on tekeillä.
-Linna räjähtää millä hetkellä hyvänsä. Teidän on autettava minua viemään perheeni pois linnasta. En ehdi millään viemään yksin kaikkia, Camilla selitti nolostuneena. Oli hirvittävää pyytää vihollisilta apua.
-Mistä me tiedämme, ettei tämä ole taas jokin sinun ansoistasi? Jasmina tuhahti. Hän oli kyllästynyt Camillan temppuihin.
-Tuskin Camilla alentuisi pyytämään meiltä apua, jos kyseessä ei olisi hätätilanne. Rajansa hänelläkin on, huomautti Aimée.
-Jasmina, onnistuisiko se sinun siirtotemppusi kotiisi? Flora kysäisi. Jasmina näytti hiukan vaikealta, mutta Camilla totesi:
-Tuskin se auttaa. Koko Taikapöly räjähtää. Meidän pitää vain päästä ulos tästä talosta nyt!
-Miten niin koko Taikapöly räjähtää? Aamu kauhistui.
-Ei ole aikaa selittää, autatte minua joko nyt tai jäätte tänne varmaan kuolemaan, Camilla ärähti.
-Selvä, eikö Pekko lennätä ketään? Aamu kysäisi.
-Pekon siivet ovat pelkkä koriste. Ei hän osaa lentää. Opastan teidät makuukammariini, jossa kaikki ovat, Camilla kertoi.
Nina ja Jonna taistelivat täysin tietämättöminä vaaroista. He olivat onnistuneet laittaa paikat oikein kunnolla sekaisin potkujen ja iskujen lomassa. Taistelu heidän välillään oli kestänyt jo iäisyyden, mutta Nina ei vain väsynyt Jonnan yrityksistä huolimatta.
Tappelu sai oudon käänteen paikalle rynniessä Camillan johdolla paljon väkeä. Jonnan ja Camillan katseet kohtasivat hetkeksi, ja Camillan olisi tehnyt mieli käydä naisen kurkkuun kiinni, mutta hän tiesi, että nyt tärkeintä oli ehtiä mahdollisimman pian pois linnasta.
-Nina, asetu Jasminan kuljetettavaksi, Camilla komensi, ja pahuusjuoman aiheuttaman Camillan käskyjen tottelemisen ansiosta Nina kävi istumaan Jasminan selkään, vaikka kesken jäänyt tappelu ärsyttikin tyttöä. Aimée puolestaan tarrasi Jonnan olkapäästä kiinni.
-Mitä on tekeillä? Jonna kysyi kummissaan.
-En tiedä yksityiskohtia, mutta linna on ilmeisesti hajoamassa, eikä muukaan Taikapöly ole täysin turvassa, Aimée selitti nopeasti.
Lopulta kaikki olivat saaneet kantamuksensa kyytiinsä, ja joukko suuntasi ulos linnasta. Camilla kulki edellä kuljettaen Pekkoa, ja pian heidän jälkeensä tulivat Jasmina ja Nina. Jasminalle oli annettu kevyin lasti naisen heikentyneiden voimien vuoksi. Jasminan kyydissä istuva Nina naureskeli veljelleen Nikolakselle, jota Aamu roikotti huvittavan näköisesti paidan selkämyksestä. Aimée lensi samassa tasossa Jonnaa kantaen, ja näiden takana tuli Flora kuljettaen kaksostyttöjä Neaa ja Nooraa. Aivan joukon hännillä oli palvelija juuri kohoamassa siivilleen Paloma ja Pahis olkapäillään. Camillan mielestä kissat eivät olisi olleet välttämättömiä pelastettavia, mutta palvelija oli halunnut ottaa kisut mukaansa. Olihan hän aiemmin päivällä suurella vaivalla ollut pelastamassa katteja sotatantereelta.
PAM!
Vuodatuksesta kopioidut kommentit & vastaukset
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti