lauantai 21. maaliskuuta 2020

Osa 13: Yksi ei riitä kahdelle (Merithaimen)

Oli rauhallinen ja lupaava päivänalku Merin kattaessa aamiaista pojilleen.
-Nam äiti, mä tykkään levämuroista, Ahven kertoi.
-Mä kans! Kuha huudahti.
-Se on munkin herkkua! Hauki ilmoitti.
-Mukava kuulla kokkailujeni kelpaavan teille, Meri ilostui.
-Meidän äiti on maailman parhain kokki, Ahven lesosi.
-Ja meidän lapset ovat maailman ihanimpia ja huomaavaisimpia! Meri keksi.

Pojat istahtivat pöydän äärelle ryystäen innokkaasti herkkuruokaa.
-Kyllä mä ehdin syödä vielä yhden kulhollisen ennen koulubussin saapumista, Hauki arveli.
-Kävisikö, jos minäkin liittyisin seuraanne? Meri kyseli.
-Tule vain, kyllä täällä on aina tilaa ihanalle äidille, Ahven ilmoitti, mikä sai Merin hymyilemään vielä leveämmin.
-Tänään pojat ovat nousseet oikealla jalalla, Meri mietiskeli.

Jokainen piti ruoasta todella paljon, ja jopa Meri hotki sitä suurin suupaloin.
-Vaatiipas tämä vauva paljon ruokaa. Tuntuu kuin energiaa ei riittäisi millään, Meri kertoi.
-Koska se meidän pikkuveli/sisko syntyy? Kuha uteli.
-Niin, olisi kyllä siistii, jos meillä olisi pikkusisko, tytöt ovat niin arvostettuja. Meidänkin perheessä kuuluis olla, Hauki puhui.
-Muistakaa, että poikakin on ihan yhtä arvokas. Tietysti saa toivoa, suotaisiinko meille tällä kertaa suloinen tyttönen, Meri puhui unohtaen täysin Kuhan juuri äsken esittämän kysymyksen, mistä tämä pahastuikin. Ahven ei sanonut mitään, sillä hän ei tiennyt, miten pitäisi suhtautua uuteen perheenjäseneen. Olisiko Merillä edes tarpeeksi aikaa pienelle Ahvenelle, kun uusi vauva saapuisi?

Samassa koulubussi kaarsi pihaan, jolloin poikien oli aika lähteä.
-Hyvää koulupäivää pojat, Meri toivotteli jatkaen ruokaansa.
-Mulla jäi vähän kesken ruoka, Kuha kertoi.
-Ei se haittaa. Minä voin kyllä syödä ne loppuun. Mahani ei ole liian täynnä ikinä, Meri kertoi.

Lasten ollessa koulussa Meri söi loput ruoat, ja nälän yllättäessä hän päätti kokkailla uutta naposteltavaa, tällä kertaa Mikan lempiruokaa.
-Olet niin mahtava kokki. Kuinka oikein tiesitkään, että minun teki mieli juuri näitä rantahiekalla maustettuja leivonnaisia? Mika ihmetteli.
-Vaimot tietävät kaiken, Meri naurahti.
-Onneksi, muuten joutuisin syömään varmasti jotain pahaa joka päivä, Mika tuumaili.
-Päättäisipä tämä minun vauvani, mitä sen tekee mieli, kun koko ajan haluaa maistella uusia ruokalajeja, Meri haaveili.
-Kyllä se vielä sieltä tulee, kunhan on sen aika, Mika lohdutti.
-Tiedän, Meri vastasi.

Ruokailun jälkeen tien ohi köpötteli Eemeli Puska. Vauva-aiheet olivat jääneet Mikan päähän ruokapöydän keskusteluista. Niinpä kaverukset puhuivat pienokaisista.
-Meille syntyi poikavauva, Eemeli kertoi.
-Oho. Minäkin odotan innollani niitä hetkiä, kun saa hoivailla niin pientä olentoa, Mika sanoi.
-Taidamme molemmat sairastaa vauvakuumetta, Eemeli totesi.
-Hah, sanos muuta, Mika naurahti.

-Voi että minäkin odotan vauvamme syntymistä, Meri sanoi kuullessaan miesten keskustelun.
-Sen huomaa, tanssit niin hulvattomasti, heh, Mika repeili.
-Älä nyt viitsi pilkata! Minä tanssin oikein hyvin, Meri puolustautui.

Ohitse kulki myös itse Jonna Pilvilinna, jolle Meri meni oitis seuraa pitämään.
-Kaipaatte varmasti paljon tuoreita kaloja, kun elämämme on ollut yhtä ruusuilla tanssimista jo pitkään. Kiitos, että haluatte kansalaisten voivan hyvin, Meri intoili.
-Niin, Jonna sanoi hiljaa ajatellen jotain aivan muuta.
-Kaikki luulevat, että olen joku maailman parhain hallitsija, vaikken oikeasti ole. Heillä menee hyvin tuurin vuoksi, ei minun kykyjeni, Jonna ajatteli murheen murtamana.
-Tule tuonne sisälle, niin saat paljon herkullisia kaloja, Meri kehotti, eikä Jonnan auttanut muu kuin seurata.

Parin tunnin kuluttua kotiin saapuivat myös Kuha, Ahven sekä Hauki, joka oli saanut luokan parhaimman arvosanan kokeesta.
-Nännännää! Mäpä olin parempi kuin te! Hauki lällätti.
-Ehkä vain tossa mitättömässä kokeessa. Mä olenkin parempi kalastaja, ja sillä on väliä, Kuha ylpeili.
-Höh. Äiti on varmasti kiinnostuneempi kokeestani, Hauki ajatteli lähtien etsimään äitinsä käsiin.

Hauki etsi Meriä kaikkialta, ja lopulta hän löysi äitinsä nukkumasta ruokansa päältä. Meri oli ollut niin väsynyt, että huomaamattaan oli nukahtanut keskeneräisen ateriansa päälle.
-Ää! Äiti on kuollut! Hauki parkaisi todellakin luullen, että Meri olisi heittänyt veivinsä vielä niin nuorena.

-Kuka on kuollut? Meri kysyi heräten.
-Sinä, mutta et kyllä enää, Hauki kertoi itsekin ihmetellen.
-En minä kuollut ollut, nukahdin vain. Pitäisi nytkin päästä jo nukkumaan, mutta on niin monia asioita hoidettavana, Meri totesi.

-Oliko sinulla jotain kerrottavaa, kun noin innoissasi olet? Meri tiedusteli.
-Joo, kato, sain luokan parhaimman arvosanan! Hauki esitteli koepaperiaan.
-Hieno poika, jatka samaan malliin, Meri kehotti, minkä jälkeen jatkoi syömistä.


Pojat olivat kyllä aika hulluja bilettäjiä. He olivat päättäneet ansaita tanssistipendin yliopistolle. Jokaisesta oli hauskaa keikkua ja karjua musiikin tahdissa.
-Meistä tulee kyllä taitavia, kunhan harjoittelemme ahkerasti, Hauki sanoi aina vähän väliä.
-Noh, kyllähän tämä ihan kivaa on, mutta kalastaisin mielummin, Kuha vuorostaan aina sanoi.
-Mikset kalasta? Vaikka se onkin aivan sairaan tylsää, Ahven marisi usein.

Ilta päättyi tuskallisissa merkeissä, kun masussa oleva vauva halusi päästä jo tutkimaan maailmaa.
-Kunhan ei tällä kertaa syntyisi kolmosia, Meri toivoi muistellen menneitä.

Samassa kipu yltyi entisestään.
-Mika, mikset tule jo? Meri murehti.
-Ää! hän kiljaisi vähän väliä.

Hetken päästä kipu lopahti, ja Merin käsiin polpahti ihana vauveliini. Meri ei voinut olla riemuitsematta uudesta tulokkaasta, vielä kun tämä oli tyttö!
-Perijä on syntynyt! Meri kiljaisi onnesta sokeana.
(Jee! Ensimmäinen tyttö, joka syntyi! <3)

Meri nimesi tyttärensä Neriksi, sillä halusi perijälle samankaltaisen nimen, millainen itselläänkin oli.
-Meidän perijätyttösemme, Meri kuiski vauvan korvaan.
Nerille sisustettiin yläkerrassa olevaan tyhjään tilaan huone. Paikkaa olikin varta vasten säästelty perijälle. Viimein sekin huone oli saanut sinisiä vauvankalusteita monien vuosien jälkeen.

Varhain aamulla Mika oli herännyt syöttämään Nerille herkkulevämaitoa, sillä Meri oli kovin uupunut vielä eilisestä synnytyksestä. Veljeksistä Hauki oli ensimmäinen herääjä, ja hän päätti tulla vilkaisemaan, olisiko ruoka jo valmista. Keittiöön päästyään hän näki iloisen yllätyksen.
-Synnyttikö mami eilen, vai mikä toi vauva on? Hauki kysäisi.
-Kyllä vain, perheessämme on viimein tyttö, joka perii talomme. Hauki, tulehan heti katsomaan Neriä, Mika komensi.
-Saanko minä? Hauki yllättyi.
-Mikset saisi, onhan hän sinun sisaruksesi, Mika muistutti.

Hauki köpötteli Nerin luokse, jolloin Mika asetti tämän alemmalle korkeudelle, jotta Hauki näkisi sisarensa paremmin.
-Onpas se pieni! Hauki kummasteli.
-Niinhän me kaikki olemme vastasyntyneinä. Usko pois, sinä myös. Olet vain jo niin iso poika, ja monta vuotta vanha, Mika selitti.
-Ooh, hän on tosi suloinen. Aion pitää hänestä huolen ja puolustaa häntä, Hauki lupasi.
-Hieno poika, Mika kehui, mikä sai Hauen silmät loistamaan ja leveän hymyn tulemaan.
-Isä juuri äsken kehui minua. Ehken olekaan ihan ilmaa perheessämme, Hauki tuumaili onnellisena.

Hetken kuluttua alkoi kuulua vauhdikasta tossujen töminää, kun Kuha ja Ahvenkin saapuivat huoneeseen.
-Hienoa lapsukaiset, tulitte juuri sopivasti näkemään uuden vauvan, joka syntyi eilen, kun olitte nukkumassa, Mika selitti. Kuha lähti innokkaasti katsomaan suloista tyttöä, joka tuijotti pienillä pullottavilla silmillään veljiään. Ahven pysäytti liikkeensä, hän jähmettyi paikoilleen. Vauva oli viimeinen asia, mitä Ahven kaipasi elämäänsä.
-Nyt äiti alkaa lelliä sitä, ja unohtaa mut. Hän on kaivannut tyttöä niin kauan, Ahven mietiskeli muistellen niitä lukuisia keskusteluja, jotka he olivät käyneet Merin kanssa.

Hauki oli ennättänyt jo popsimaan aamupalaa, kun Kuha alkoi leperrellä Nerille kaikkea taivaan ja maan väliltä.
-Saanhan mä hoitaa Neriä, saanhan? Kuha tiedusteli.
-Varmasti, mutta silloin sinun täytyy olla kovin varovainen. Vauvojen kanssa kuuluu helliä ja olla valppaana, Mika alkoi heti kertoa tärkeimpiä kikkojansa.
-Enhän mä mahdu ottamaan ees ruokaa, kun te ootte siinä edessä! Ahven vinkaisi.
-Niin, koulubussihan tulee pian, ja teidän pitää saada aamupalanne syötyä, Mika totesi vieden Neriä lepuuttelemaan silmiänsä.

Kuha ja Ahven liittyivät Hauen seuraksi pöydän ääreen syömään.
-Meidän uus pikkusisko on ihana! Olispa koulupäivä jo ohi, että mä saisin leikkiä sen kanssa koko loppu päivän, Kuha totesi.
-Mustakin Neri on ihana. Ahven, mitä mieltä sä olet pikkusiskostamme? Hauki kysyi kiinnostuneena, Ahvenhan ei ollut puhunut vauvasta vielä mitään. Ahven katsoi hiljaa ruokaansa lautasella. Hänen ruokahalunsa oli mennyt ensimmäisen haukun jälkeen.
-Mä en pidä siitä, Ahven lopulta tiuskaisi.
-Ai ruuasta? Hauki ihmetteli.
-No ei, vaan Neristä! Ahven karjaisi, jolloin Hauki ja Kuha kauhistuivat.
-Miten voit olla pitämättä hänestä? Kuha ihmetteli, mutta Ahven ei sanonut enää mitään.

-Minä ainakin pidän Neristä, ja haluan auttaa hänen hoidossaan, Hauki sanoi napaten lattialta tuttipullon.
-Vien tämän roskiin matkalla koulubussille, Hauki kertoi.
-Mä haluan viedä ton toisen pullon sit! Kuha varasi vuoron. Ahven katsoi veljiään kulmat kurtussa.
-On niilläkin huvit! Ahven mietti.

Itapäivällä Mika saapui kalasta.
-Sain ison saaliin. Voisimme syödä tänään jotain herkullista kalaruokaa, Mika ehdotti.
-Mainio idea, ruoka olikin jo vähissä jääkaapissa, Meri ilahtui.

Mika vei osan saalistaan jääkaappiin, ja Meri alkoi heti valmistaa herkullista kala-ateriaa.
-Tästä tulee hyvää, Meri mietti pilkkoessaan suurta kirjolohta sopivan kokoisiksi klönteiksi, ja taputteli niiden päälle kaikkia merellisiä mausteita.

Pian ruoka oli valmista, ja Meri päätti tehdä kattauksen pihalle. Ahven saapui ensimmäisenä lapsista pöytään.
-Missäs muut ovat? Mika kysyi Ahvenelta.
-Ne vaan kattelee sitä vauvaa siellä kehdossa koko ajan, Ahven kertoi.
-Voi, mukavaa, että he ottivat pikkusiskon niin hyvin vastaan, Mika hymyili.
-Ehkä ne, mutta mä en... Ahven mietti.

Samana iltana saapui Eemeli Puska käymään Merithaimenilla. Mika ja Eemeli ovat hyviä ystävyksiä, ja Mika halusi esitellä Eemelille Nerin.
-Mitäs pidit tytöstämme? Mika kysyi laskiessaan Neriä takaisin kehtoon.
-Todella nätti, mikä sattuma, että meille syntyi juuri poika, Eemeli kertoi vihjailevasti.
-Ihanko totta? Hetkonen, taisin keksiä! Jos teille syntyi kerran poika, hänhän voisi mennä naimisiin Nerin kanssa, Mika ehdotti.
-Mainio idea, kuinkas nyt tuollaisen keksit, heh, Eemeli huudahti, vaikka oikeasti oli miettinyt asiaa heti Nerin nähtyään.
-Heistä tulee varmasti mainio pari, Mika suunnitteli.

Seuraavana aamuna muiden ollessa kalassa, Ahven viihdytti vieraita. Hänestä oli kiva tutustua erilaisiin henkilöihin.
-Oletpa sinä taitava shakissa. En taida pärjätä sinulle ollenkaan, Paavo tajusi menetettyään taas kuningattarensa.
-Minulla on aikaa harjotella, Ahven ylpeili.
-Mutta eikös sinunkin pitäisi käydä aina kalassa? Nytkin ikkunasta näkyy, kuinka Kuha ja Hauki vetävät noin vain kaloja lammikosta isänsä kanssa, Paavo huomautti.
-Mä en tykkää kalastaa. Teen mielummin jotain muuta, Ahven vastasi riemuiten, minkä jälkeen päätti poistua shakkipöydän ääreltä, ettei vanha papparainen kyselisi enempiä.

Hetken päästä pihaan saapui Camilla Paholainen, jota Ahven meni mielellään tervehtimään.
-Terve arvon rouva, Ahven tervehti, mutta Camilla ei vastannut tervehdykseen, vaan aloitti heti asiansa:
-Oletteko saaneet paljon kalaa? Haluan parhaimmat niistä.
-En tiedä, eikä kiinnosta. Kysy isältä tai äidiltä, Ahven käski.

-Hetkonen, kuulen vihan päässäsi. Se on yksi erikoislahjoistani, kerrohan nyt mikä mättää, Camilla käski.
-No, hyvä on. Minä en osaa ikinä kalastaa, eikä isä pidä musta sen takia. Äiti piti ja tykkäs musta, mutta meille syntyi uusi vauva, jota se nyt paapoo unohtaen minut, Ahven purki kaikki huolensa.
-Älä lannistu, et saa alistua. Sinun kuuluu näyttää idioottiperheellesi, ettet ole tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. Tee perheellesi jokin temppu, mistä he huomaavat sinut, Camilla neuvoi.
-Mistä minä jonkun tempun keksin? Ahven hätääntyi.
-Tiedät perheesi heikkoudet, käytä niitä apunasi, Camilla vinkkasi heittäen Ahvenen päähän pahuuspulveria.

Puhuteltuaan Ahvenelle "järkeä" Camilla päätti löytää Mikan käsiinsä, jotta saisi haluamansa kalat.
-Veitpä paljon, Mika ajatteli, sillä ei uskaltanut sanoa sitä ääneen.
-Näistähän on varmasti hyötyä, aluksi, Camilla totesi lähtien takaisin kotiinsa.

Seuraavana päivänä sama toistui, Camilla saapui jälleen ottamaan kaloja, vieläpä entistä enemmän.
-Vastahan eilen hait, Mika totesi surkeana.
-Täytyyhän minun varautua kunnolla talveen, Camilla tiuskaisi.
-Eihän talvi tule vielä pitkään aikaan, Mika tuumasi.
-Siinäpä sitten kummastelet, kun tulee, Camilla tiuskaisi repien paketin Mikan otteesta. Hän lähti jälleen kotiinsa, kuten edellisenäkin päivänä.

Samana päivänä myös Sunien Aurora saapui ottamaan kaloja. Aurora ja Meri olivat olleet aina hyviä ystävyksiä, ja Meri antoi oikein mielellään runsaasti kalaa.
-Ole hyvä vain, herkullisimpia kaloja sinulle, tai siis loput niistä, jotka Camilla jätti vierailustaan, Meri harmitteli.
-Ei se haittaa, meidän perheelle kelpaavat vähän pienemmätkin kalat, Aurora kertoi.
-Kiitos, olet ihana ystävä, Meri totesi.

Meri päätti mennä katsomaan myös Sunien söpöä koiraa.
-Onpa teillä ihana koira. Meille ei voisi edes lemmikkiä hankkia, kun on niin monta muutakin suuta ruokittavana, Meri vitsaisi.
-Niin, eikös teille syntynytkin se vauva jossain välissä? Aurora arveli.
-Syntyi meille, Neri on yläkerrassa, käy toki katsomassa häntä, Meri sanoi.

Aurora meni mielellään katsomaan pientä Neriä, lapsirakas kun itsekin oli.
-Oletpa sinä kaunis; ihanat vaaleat hiukset ja lumoavat siniset simmut, Aurora ihaili.
Neri veti iloisen hymyn, mikä sai Auroran vieläkin vakuuttuneemmaksi.
-Juuri sopiva meidän Antille, hän mietiskeli.

Hetken päästä myös Meri innostui saapumaan katselemaan, miten Auroralla ja Nerillä menisi.
-Teillä on kyllä hurmaava tyttönen, Aurora kehui heti Merin saapuessa.
-Niin on, meidän suloinen perijä, Meri huokaisi.
-Hän sopisi mainiosti meidän Antille, joka syntyi myös juuri, Aurora totesi, mikä sai Merikin innostumaan.

-Olisiko meidän Neri sopivat puoliso teidän Antille? Meri huudahti.
-Mielestäni paras mahdollinen, en ole nähnyt pitkään aikaan noin kaunista tyttövauvaa, Aurora totesi.
-Minun puolestani Neri ja Antti voivat mennä naimisiin. Puhun asiasta Mikalle illalla. Hän varmasti ilahtuu kuullessaan nämä upeat uutiset, Meri huudahti.
-Kuulostaa hyvältä, Aurora naurahti.

Koko keskustelun ajan Neri joutui nukkumaan lattialla. >,-(

Myöhemmin Mika saapui vaihtamaan Neriltä vaipat tyytyväisenä.
-Sinusta tulee vielä hyvä vaimo Puskien Eetulle, Mika ajatteli.
Neristä todellakin oli kysyntää heti syntymästään, mikäs ihmekään, kun tyttöjä syntyy niin harvoin.

Illemmalla myös James saapui kuultuaan hyvät uutiset Antin tulevaisuudesta. Meri päätti yllättää Jamesin antaen tälle lisää kalaa.
-Tuplasti Nerin miehen vanhemmille, Meri totesi.
-Voi kiitos, ei teidän kyllä olisi tarvinnut, James huomautti.
-Kyllä meidän tarvitsee. Olen niin iloinen ja anteliaalla päällä, Meri kertoi ojentaen pakettia.
-Kiitos sitten kovasti, James kiitteli.

Hauki ja Kuha olivat kalastaneet koko päivän, eikä Ahventa ollut näkynyt kertaakaan.
-Ahven on ihan outo, Hauki totesi.
-Niin on, ei kalasta eikä Neristäkään pidä, Kuha yhtyi mielipiteeseen.
-Mutta ei me olla niin tyhmiä, Hauki ehdotti.
-Emme tosiaankaan, ollaan isän mieliksi kalastamalla, Kuha sanoi päättäväisenä.
-Ja äidin mieliksi hoitamalla Neriä, ei me Ahventa kaivata, Hauki huudahti.

Samana iltana Mika, Meri, James ja Ahven olivat syömässä pöydän äärellä.
-Kuha ja Hauki kertoivat, ettet ollut tänään kalassa, mikset? Mika kysyi ärjynä pojaltaan.
-Ei tehnyt mieli, Ahven kertoi.
-Miten niin ei tehnyt mieli? Sinun on kalastettava tai et saa syödä enää mitään, Mika huusi.
-Eihän äitikään kalasta, mutta silti saa syödä, Ahven huomautti.
-Eri asia, Meri hoitaa täällä kotia, ei hän ehtisi! Mika raivosi.
-Ihan sama mulle, tappakaa mut sitten nälkään, Ahven karjaisi juosten pois pöydän luota.

-Mika, oliko sinun pakko huutaa Ahvenelle noin? Etkö huomannut, kuinka paha hänen on olla? Meri puolusti.
-Mutta totuus on, ettei Ahven tee yhtään mitään perheemme hyväksi. Ei edes auta sinua kotihommissa, Mika ärähti.
-Ahven on vielä niin pieni ja itsepäinen. Kyllä hän vielä ymmärtää, kunhan hiukan kasvaa, Meri tuumasi.
-Pyh, Mika vain tuhahti kääntäen nokkansa pystyyn. Jameskin hiukan kummasteli moista riitelyä. Tuollaistako lasten kanssa olisi, kun he vähän kasvavat? Merithaimenet näyttivät päälisin puolin niin onnelliselta, mutta ulkonäkö voi pettää...

Mika ja Meri olivat vielä niin nälkäisiä, että päättivät ottaa vielä toisetkin lautaselliset onnistunutta kalaa.
-Niin muuten Mika, minulla on hienoja uutisia Nerin suhteen, Meri huudahti.
-Minullakin, löysin hänelle puolison, Puskat ovat hienoja tyyppejä, Mika kertoi, jolloin Meri meni aivan sanattomaksi.
-Ettehän vielä sopineet mitään? Meri kauhistui.
-Tietenkin sovimme, miksi olet noin ajatusta vastaan? Mika kummasteli.

-Minä sovin Sunien kanssa, että Neri menee Antin kanssa naimisiin! Meri huudahti.
-Mutta eihän Neri voi mennä kahden eri pojan kanssa naimisiin, Mika totesi.
-Ei niin, sinun on peruttava lupauksesi Puskien kanssa, Meri määräsi.
-En voi, Puskat ovat ystäviäni! Mika karjaisi.
-Ja Sunit minun! Sitä paitsi, olen arvokkaampi perheestämme, ja määrään, että perumme Puskien kanssa. Sunit ovat sitä paitsi arvostettuja! Kun kerran he toivovat lapsemme menevän heidän lapsiensa kanssa naimisiin, sopimus pidetään! Meri huudahti. Sen jälkeen pöytään saapui hiljaisuus, jolloin kumpikaan ei sanonut toisilleen mitään.

Vielä illalla nukkumaan mennessä Mika mietti asiaa taukoamatta.
-Jos edes keksisin jonkin ajatuksen, jolla minä ja Puskat sekä Meri ja Sunit olisivat tyytyväisiä. Meri on oikeassa, hänellä on oikeus päättää, kenen kanssa lapset menevät naimisiin. En kuitenkaan haluaisi luopua ystävyydestäni Puskien kanssa. Täytyy vielä miettiä, Mika pohdiskeli minkä pystyi.

Hetken miettimisten jälkeen Mika sai mieleensä ehkä ihan toimivankin ratkaisun, ja vieläpä aivan yllättäen.
-Meri, Meri, keksin! Mika huudahti.
-Mitä? Meri pongahti pystyyn.
-Ovathan lapset lähellä sydäntäsi? Mika varmisti.
-Ovat, tietenkin. Oletko saanut vauvakuumeen? Meri arveli.
-En nyt varsinaisesti, mutta mietin, jos meille syntyisi vielä yksi tyttö, joka voisi sitten mennä Eetun kanssa naimisiin. Silloin en rikkoisi sopimustani Puskien kanssa, ja Neri pääsisi Antin kanssa naimisiin, Mika ehdotti.
-No, mikäs siinä, Meri totesi.

Yritys tuotti tulosta, ja hetken päästä Meri huomasi itsessään raskauden merkkejä.
-Aih. Miksi aina lyön pyrstöni lattian läpi vahingossa, kun oksennan? Mika, tule korjaamaan lattiaan tullut reikä! Meri karjahteli.

Mikalla oli kuitenkin muitakin ajatteluja kuin lattian korjaaminen, sillä Camilla kävi joka päivä hakemassa kalaa. Pojat Ahventa lukuun ottamatta halusivat auttaa isäänsä kalastaen entistä ahkerammin.
-Kiitos pojat, olette todella mukavia ja huomaavaisia, Mika kehui, jolloin poikien nokat nousivat entistä korkeammalle.
-Miksei Ahven kalasta, isä? Kuha tiedusteli.
-Meri on antanut pojalle lepsut tavat. Kohta minun on otettava järeämmät aseet käyttöön, Ahvenenkin täytyy olla hyödyllinen perheessämme, Mika totesi.

Ahven tosiaan alkoi olla oikea perheen ongelmalapsi, kun hän sai mielihyvää sotkiessaan paikkoja. Ahven halusi ärsyttää isäänsä, ja saada äitinsä tajuamaan, että uusi vauva oli ihan tylsä.
-Täytyy keksiä jotain, Ahven suunnitteli.

Myöhemmin päivällä Camilla saapui jälleen, yllättävää kyllä, tällä kertaa hän ei tiedustellut kaloja.
-Kuinkas se Ahven voi? Camilla tiedusteli.
-Ihan hyvin, mistä tuollainen kysymys? Meri ihmetteli, mutta Camilla vain jatkoi juttuaan.
-Ihan hyvin... Camilla jaaritteli.
-Kertokaa, onko hänessä havaittu jonkinlaista pahuutta, Camilla pyysi.
-Ihan normaalilta hän vaikuttaa, Meri kertoi.
-Patti! Tiputinko sitten pahuuspulveria liian vähän? Camilla mietiskeli lähtien kotiinsa.

Puskien Paavo sattui kävelemään ohi, ja Meri päätti kertoa heti tilanteesta.
-Ettehän ole katkeria, kun Neristä ei tulekaan puolisoa Eetulle? Meri kysyi kerrottuaan koko jutun.
-Emmehän me... Paavo sanoi, vaikka näyttikin nyrpeätä naamaa. Sentään Merithaimenet lupasivat hankkia Eetulle vaimon, ja sehän on pääasia. Vaikka tietysti olisi ollut hienoa saada Eetu perijän kanssa naimisiin...

Illalla pojat istuivat sohvilla. Pian Mika saapui paikalle Neri sylissään.
-Oletteko valmiit kasvuun pojat? Mika kysyi.
-Joo, ollaan ootettu sitä koko päivä! Hauki kertoi.
-Miksi toit Nerinkin tänne? Kuha kysyi katsellen siskoaan.
-Hänkin kasvaa heti teidän jälkeenne, Mika selitti.
-Kivaa, Hauki kommentoi.
-No niin, mennään jo! Ahven närkästyi sohvalla.


Pojat kävivät seisomaan vieretysten lattialle, ja pyörähtivät ympäri, jolloin taikapöly ympäröi heidät. Sitten he kasvoivat.

Kasvettuaan pojat kävivät istumaan sohvalle.
-Vähänkö siistii, me ollaan nyt niin vanhoja, että saadaan hoitaa Neriä enemmän, Kuha ja Hauki puhelivat keskenään, mutta Ahven istui vain hiljaa. Hänellä oli jotenkin outo olo, aivan kuin jotain hänestä olisi poissa... Kadonnut jonnekin.

Meri oli valmistanut poikien kasvun kunniaksi maukkaan kala-aterian, ja niin pojat siirtyivät ulos syömään herkkua.

Ja tässä vielä kuva kasvaneesta Neristä. .-) En ottanut heistä mitään naamakuvia, joten toivottavasti näette näistäkin.


Meri alkoi opettaa heti perijää kävelemään. Lellintää ilmassa... Ensin kokeiltiin niin, että Neri istui Merin pyrstön päällä, mutta siitä ei tullut mitään, sillä pyrstö oli liian liukas, ja Neri luisui aina lattialle. Sitten Meri kokeili antaa pyrstön Nerille tueksi, ja tyttö voisi kävellä pidellen siitä kiinni, mutta sekään ei tahtonut onnistua.
-Yrittäisit nyt, Meri suostutteli, mutta homma ei vain millään onnistunut Neriltä.
-Ehkä pitäisi kokeilla jotain muuta tapaa, Meri tuumi.

Vuodatuksesta kopioidut kommentit & vastaukset

1 kommentti:

iikku kirjoitti...

Aivan ihana osa! <3 Ihan mahtavia noi Hauki ja Kuha, kun he ihan hulluna intoilevat pikkusiskostaan. .---D "Minä ainakin vien tuttipullon roskiin kävellessäni koulubussiin" ja "Jes, nyt me kasvettiin ja pystytään hoitamaan Neriä". .--DDDD Tai sitten he vain hakevat hyväksyntää vanhemmiltaan olemalla näille mieliksi. .-D Jopas se Camillakin kehtaa käydä usein kalaa hakemassa, törkeä nainen. .--D Pahuuspulveriakin ehdittiin viskoa Ahvenen päälle! Mika selvästi alkoi stressata perheen kalavarastoja Camillan vierailujen jälkeen, ja sen takia hän huusi Ahvenelle. Ihana toi "tappakaa mut sitten nälkään". .--D .-o Meri on kyllä ihanan ymmärtäväinen ja hellävarainen äiti. <3 Olipa jännä puolisodraama! Ajatella, jos Neri oliskin sovittu Puskien vaimoksi! Merithaimenten talokin on jotenkin tosi kiva, ja täällä saa kauniita kuvia otettua. .-D Ja rakastin kaikkia tanssikuvia, poikien yhteistanssia ja Nerin villejä liikkeitä raskaana ollessaan. .--D Ei ihme että on nälkä ja väsy kokoajan sellaisen jälkeen. .-D Everybooody, yeah, rock your body, yeeah!! Oli kyllä mieluisa osa, ja sain taas vähän nauraakin. .--D Meri potkaisee pyrstönsä lattiasta läpi oksentaessaan. .--DDD