Osa 14: Rähinää ja murinaa (Puska)

Flora odotti oven takana, ja kun Paula oli viimein poistunut Eetun huoneesta, hän hiipaili sinne. Flora otti Eetun syliin. Hän oli kuullut äitinsä sanat: "Älä huoli, minä pidän sinusta huolen, enkä anna äitisi vahingoittaa sinua."
-Miksi Paula ei luota minuun? Flora kihisi kiukusta, mutta paha mieli katosi heti, kun hän näki esikoisensa vihreät silmät.
-Kun sinä olet sylissäni, en voi olla vihainen edes vammalaamaäidilleni, Flora sanoi painaen poikansa lujasti itseään vasten.

Samassa Paula ryntäsi huoneeseen vihaisena.
-Miksi koskit Eetuun!? Paula raivosi.
-Kuule äiti, Eetu on minun lapseni, ja saan koskeä häneen silloin kun haluan, Flora puolustautui.
-Mutta et silloin, kun on päiväunien aika, Paula määräsi.
-Ei Eetua väsytä, hän valvoi kehdossaan, Flora kertoi.
-Niin vissiin. Älä siinä puutu vauvanhoitoon, kun et tiedä siitä yhtään mitään! Paula ärisi.
-Miten voisin oppia, kun et anna minulle mahdollisuutta? Flora mutisi itsekseen.

-Anna Eetu nyt minulle, Paula käski. Flora katsoi parhaaksi totella, ja antoi haikein mielin Paulan ottaa Eetun sylistään.
-Voi mummin kulta! Olet sinä kyllä ihan minuun tullut, nuo vihreät silmät ovat kulkeneet suvussa jo siitä asti, kun...
-Eikös Eetulla pitänyt olla päiväuniaika? Flora huomautti keskeyttäen Paulan tarinoinnin.
-Ei tietenkään, nythän on Eetun ruoka-aika, Paula tokaisi. Häntä ärsytti, kun Flora oli keskeyttänyt mielenkiintoisen tarinan vihreiden silmien periytymisestä suvussa.
-Mutta juuri äskenhän sinä sanoit, että on Eetun päiväuniaika, Flora huomatti.
-En ole mitään sellaista väittänyt, älä nyt puutu tähän vauvanhoitoon. Minä voin kyllä kasvattaa Eetun, Paula sanoi.
-Ei ikinä, Flora sanoi mielessään. Hän ei viitsinyt räyhätä enenpää Paulalle, vaikka syytä kyllä olisi.

Paula kiiruhti Eetu sylissään keittiöön, ja otti kaapista vihreän kasvimaitotuttipullon. Syöttämisestä ei kuitenkaan tullut mitään. Vaikka Eetu haukottelikin suu levällään, ei Paula saanut kasvimaitotuttipulloa menemään Eetun suuhun.
-Laitas nyt tämä pullo suuhun, eivät minun vauvanhoitotaitoni näin ruosteessa voi olla, Paula kauhisteli.
-Ahaa, sinä vauveli taidatkin olla väsynyt! Voi voi, mennään nukkumaan, eihän kukaan nyt väsyneenä jaksa syödä, Paula oivalsi.
Hetkellisesti häneen mieleensä muistui, miten Flora äsken oli sanonut vauvan olevan väsynyt, muttä hän pyyhki ajatuksen mielestään.
-Tuskin Eetu vielä silloin oli väsynyt, Paula tuumi.

Myöhemmin päivällä Flora ja Eemeli söivät yhdessä lounasta, leipiä salaattikinkkujen kera.
-Painaako mieltäsi joku? Eemeli kysyi, kun Flora istui ihan hiljaa mutustaen leipäänsä.
-Paula vaivaa, Flora vastasi laskien leipänsä lautaselle.
-No, mitä Paula on tällä kertaa tehnyt? Eemeli kysyi. Häntä alkoi kyllästyttää Floran ja Paulan ainainen riitely.
-Hän kehtasi vaittää, etten osaa hoitaa vauvoja ja ehdotti jopa, että voisi hoitaa Eetun yksin! Flora kertoi aamuisesta yhteenotosta.
-Tuskin Paula tarkoitti sanojaan, suutuksissaan suusta pääsee helposti sammakoita, Eemeli huomautti.
-En yhtään ihmettele, vaikka Paula olisi tarkoittanut joka sanaansa, Flora murahti.

Ruuan jälkeen Eemeli palasi taas kasvimaalle.
-Voi että, nämä ötökät pilaavat koko sadon, Eemeli ärisi saatuaan yhden liiskattua.

Florakin saapui pian Eemelin jälkeen kasvimaalle, mutta juuri silloin alkoi kamala raesade.
-Aijaiii! Flora kiljui tuskissaan.
-Älä nyt kitise siellä, vaan auta. Meidän on kerättävä sadot talteen, ennen kuin nuo ötökät tekevät sen, Eemeli komensi.
-Mutta ai! Kun mä olen kovin herkkänahkainen, Flora valitti.

Raesade kesti vain hetken, ja pian aurinko jo paistoikin. Mika Merithaimen sattui kävelemään talon ohi, ja Paula kiirehti tervehtimään häntä.
-Ettehän ole pahoillanne siitä, että Neristä ei tullutkaan puolisoa teidän Eetulle? Mika kysyi vähän vaikeana. Oli niin noloa, kun hän oli luvannut Nerin jo Puskille, mutta hänen oli pakko suostua Merin tahtoon.

-Eihän meitä tietenkään haittaa. Sitä paitsi tehän lupasitte hommata Eetullekin puolison, Paula sanoi laittaen kasvoilleen jotain hymyn tapaista. Häntä harmitti niin kamalasti, ettei heidän ihana Eetunsa päässytkään Merithaimenien perijän kanssa naimisiin, mutta Paula halusi olla niin ylpeä, ettei myöntänyt suuren suurta kateutta Sunien Antille, Nerin tulevalle miehelle.
-Onko nyt aivan varma? Mika varmisti.

-No on, on! Paula naurahti.
-No hyvä. Minä ehdin jo pelätä, että olisitte meille vihaisia, olimmehan jo luvanneet Nerin teille, mutta toisin kävi, Mika sanoi itsekin naureskellen.
Kun Mika käänsi päätänsä ihaillakseen Puskien värikästä pihaa, Paula teki kasvoilleen tuiman ilmeen mulkaisten Mikaa.

Samassa raesade alkoi jälleen, ja Mika suojautui nopeasti kovilta kökkäreiltä. Paula taas alkoi murjottaa. Tietenkin häntä harmitti, kun Eetu ei päässyt heitä ylempiarvoisen perheen perijän kanssa naimisiin.

Myöhemmin saapuivat myös Pilvilinnojen Jonna ja Peter vierailulle. Paula halusi tehdä hallitsijoihin hyvän vaikutuksen, ja antoi oikein tuplamäärän kasviksia heille. Jotenkin tosi ylväille sopivaa puuhaa tuo keinuminen. .-D

-En voi mitenkään ottaa näitä kaikkia vastaan, Jonna sanoi hiljaa.
-Tietenkin voit. Olet hyvä hallitsija, ja tarvitset palkkasi! Paula huudahti.
-En minä mikään hyvä hallitsija ole, kaikki vain ajattelevat niin, sillä Peter hoitaa kaikki tehtäväni niin hyvin. Olen niin paha, Peter raukka kärsii, ja minä vain otan hyödyt, Jonna ajatteli murheen murtamana ottaen ison paketillisen vastaan.

Mika, ettäs kehtaat tuijotella toisia kesken muhinointihetken..!

Flora ja Eemeli halusivat yksityisyyttä ja huokasivat helpotuksesta, kun Mika ei seurannut heitä makuuhuoneeseen asti.
-Kauhea kyylä! Flora kikatti.
-Sanos muuta, mennäänkö varmuudeksi tuonne peiton alle, jos se sittenkin tulee tänne, Eemeli ehdotti.
-Hyvä idea, hihi, Flora hihitteli.

Kaikessa kiireessä joku ilkiö oli unohtanut pikku Eetun lattialle lojumaan. .-(

Kun Paula huomasi asian, hän riensi valonnopeudella Eetun viereen.
-Miksi sinä täällä lattialla makaat? Tämä on taatusti sen Floran tekosia, ei kukaan muu voisi unohtaa laittaa vauvaa kehtoon, Paula ajatteli.
-Pitäsi hommata lastenhuoneen oveen lukko. Se pitäisi varmasti Floran poissa täältä, Paula suunnitteli.

Paula asetti Eetun kehtoon, ja silitteli pojan pikkuista massua.
-Nuku hyvin, älä pelkää, minä lupaan tulla heti huomenna aamulla katsomaan, että sinulla on täällä kaikki varmasti kunnossa, Paula sanoi ja hymyili Eetun iloiselle katseelle.

Ennen nukkumaan menoaan Paula päätti käväistä vieä pikaisesti veskissä. Paavo oli siellä juuri poistamassa tukosta pöntöstä. Odotellessaan vessan vapautumista Paula alkoi puhdistaa saastaista lavuaaria.
-Arvaas mitä asken tapahtui, Paula komensi.
-No mitä? Paavo kysyi.
-Eetu oli heitetty lattialle, ja olen varma, että se oli Floran tekosia, Paula kertoi.
-Tuskinpa Flora omaa lastansa lattialle heittäisi, Paavo huomatti.
-No kuka muukaan se voisi olla? Paula kysyi, mihin Paavo vain huokasi kyllästyneesti.

-Hei, voisitko korjata sen pöntön nopemmin, minulla on hätä! Paula valitti.
-Joo, joo, koko ajan, Paavo puuskahti.

Aamuyöstä Flora heräsi mahakipuun, eikä saanut enää unta.
-Etten vaan olisi taas raskaana, Flora mietti.
-Ainakin olo tuntuu kamalalta, yök! Flora voihkaisi.

Flora päätti käydä vaihtamassa vaatteet, mutta olo tuntui vieläkin yököttävältä.
-Olen varmasti raskaana. Ei minulla ole tällaista pahaa oloa ollut sitten viime raskauteeni. Voin vain toivoa Paulan tulevan järkiinsä, ja antamaan minun viettää aikaa tulevien lapsieni kanssa. En halua menettää lapsiani täysin, Floralle tuli heti ensimmäiseksi mieleen. Mikä hänen äitiään oikeasti vaivaa? Kuka hullu yrittäisi omia lapsensa lapset?

Päivän kirkastuessa entisestään, sattui ei-niin-toivottu vieras saapumaan, nimittäin Camilla Paholainen.
-Päivää, Paholainen, Paavo tervehti.
Camilla vain pyöritteli silmiään katsellen Paavon vaatetusta, mieshän oli pyjamassaan! Camilla ei aikonutkaan vastata tervehdykseen tapansa mukaan, vaan ilmoitti heti asiansa:
-Tahdon satojanne. Olen joutunut odottamaan jo tarpeeksi kauan.

Paavo haki säästöistä Camillalle runsaan satsin tomaatteja, kurkkuja ja mansikoita. Camilla ei tietenkään ollut tyytyväinen, vaan murahti:
-Nämähän ovat ihan kuihtuneita ja huonokuntoisia! Tällaistakö yritätte kelpuuttaa minulle, häh?
-Anteeksi, mutta tuon parempia meillä ei ole, meillä on vain pienemmän kokoisia, Paavo kertoi nolona.
-Pyh, etsinpä sen vaimosi käsiin. Hän saa vastata siitä, mitä minulle julkeatte antaa, Camilla kertoi juosten pakettia kantaen Paulan luo.

-Kaivakaa nyt sitä kunnon sapuskaa esille. Ei tuollaista kykene kukaan syömään. Ne ovat ihan pieniä ja koppuraisia, Camilla valitti.
-Valitettavasti meillä ei ole mitään huippuluokan herkkuja. Tämä sää ei ole ollut kovin suotuisa kasvattamiselle, Paula kertoi.
-Jaa, itsepähän ongelmissa olette! Jatkan kiroustani, ja lopulta enää mikään satonne ei onnistu, Camilla naurahti kävellen pois. Paula huokaisi. Camillan raivot ja pelottelut eivät olleet mukavaa kuultavaa.

Camilla suuntasi keinumaan, ja hetken päästä susi ilmestyi hänen eteensä.
-Tulitpa siihen juuri sopivasti. Jatkakaa aivan rauhassa kukkien tuhoamisoperaatiota, ilmoita muille, Camilla käski.
-Mietitäänpä, mitä pahuuksia seuraavaksi keksinkään, Camilla mietiskeli.

Susi totteli käskyä ja ryhtyi heti tuhoamaan kauniita kukkasia. Se kieriskeli ja pyöriskeli innoissaan liiskaten kaikki hennot kukkaset alleen. Camilla naurahteli sivusta tyytyväisenä, mielipahaa oli niin kivaa aiheuttaa!


Camillan mukana oli myös Pahis-kissa, joka joutui auttamaan susia hävitystöissä, ainakin vierailun ajan. Pahis meni maistelemaan kukkia yllättyen, kuinka hyviä ne oikeasti olivatkaan!
-Nam, Puskat osaavat todellakin hoitaa kukkiansa, Pahis maiskutteli.
Seuraavaksi Pahis meni rikkomaan pihakoristeita, joista jäi jäljelle vain jotain muttereita ja lautoja.

Sillä välin Paavo oli löytänyt itsensä lepuuttelemasta. Hänen voimansa tuntuivat lopahtavan aivan yllättävästi keskellä päivää. Paavo oli hiukan huolissaan, sillä ennen hän oli aina kovin jaksavainen ja heräsi aikaisin aamulla kiiruhtaen jo pelloille. Enää sellainen ei tulisi kuuloonkaan, Paavoa vain nukutti, eikä hän jaksanut tehdä lähes mitään. Ettei vain olisi Camilla Paholaisella osuutta yhtäkkiseen voinnin heikkenemiseen... (Huomatkaa muuten, miten Paavo posettaa nukkuessaan. .-D)

Illalla oli pikkuisen Eetun aika nousta ilmaan taikapölyn kannattamana ja päästä kokemaan kaikki taaperuuden hulluudet.

Hah, tämä on kyllä niin lempikuvani. .-D Eemeli piti kyllä Eetua sylissään, mutta nostaessani seinät ylös, jäikin Eemeli oven taakse. Nyt Eetusta siis kuoriutuikin aikamoinen apinavauva, joka kiipeilee seinillä ja ovissa. Kuvassa vielä kaiken kruunaa pönttöä korjaileva Paavo, joka kurkkaa olkansa yli, jotta pääsisi mukaan kuvaan. Juups, kuvassa siis omaperäinen Eetu läheltä.

Eemeli ei halunnut, että hänen poikansa kiipeilisi koko päivän ovissa. Hän halusi opettaa pojalleen käytännön taitoja, mutta villi vekara ei halunnut pysyä paikoillaan, mikä sai Eemelin raivostumaan.
-Kuules nyt, jos et suostu istumaan siinä heti, sidon sinut kiinni pottaan. Silloin et pääse pakenemaan etkä kiipeilemään seinillä! Eemeli pelotteli.
-Nännännnännnänää, Eetu vastasi.
-Hyvä poika, ymmärsithän sinä, Eemeli kehui.
Oikeasti Eetu kyllä selitti kiipeävänsä potan kanssa, mutta eihän Eemeli sellaista voinut ymmärtää.

Hetken päästä Paula juoksi huoneeseen kertoen voivansa laittaa Eetun nukkumaan. Eemelille sopi järjestely enemmän kuin mainiosti, pieni poika ei tuntunut tottelevan häntä ollenkaan! Paula oli vaistonnut pienen pulan vauvan hoitamisessa.
-Millaiset kokemattomat ja surkeat vanhemmat oletkaan saanut? Onneksi sentään minä olen täällä hoitamassa sinua. Muuten olisit varmaan vuoden jälkeen aivan sekaisin. Millainen sinusta kasvaisikaan, jos en olisi täällä? Paula mietiskeli.

Sillä välin Eemeli oli saapunut syömään Floran keittämää auringonkukkasoppaa.
-Enkä edes käristänyt tällä kertaa, Flora kehuskeli innoissaan suorituksestaan.
-Olet kyllä huomattavasti kehittynyt. Sinusta tulee vielä maailman paras äiti, joka tarjoilee lapsilleen herkullisinta ruokaa ikinä, Eemeli innostui.
-Uskoisipa myös äiti tuon, Flora totesi pienen naurahduksen jälkeen.
-Pakko hänen on joskus todeta, että on turhaan epäillyt kykyjäsi, Eemeli kannusti.

Muiden mentyä nukkumaan, Flora halusi vielä käydä katsomassa poikaansa.
-Täällä sinä yksiksesi valvot, nukupas nyt, on yö, Flora kehotti.
-Mutta, kun valpailla ei ote peittoa, Eetu kertoi.
-Äiti laittaa peiton, sitten pikkuinen pystyy nukkumaan, Flora sanoi asettaen peittoa pienien kylmien varpaiden päälle.

Kun Flora oli saanut viimein vaihdettua pyjamansa, ja käpertyi peittonsa alle, valtasi suuri näläntunne hänen mielensä. Floran vauva tarvitsi paljon ravintoa, eikä hänen auttanut muu kuin tulla hakemaan kaapista vielä iltaista soppaa. Jääkaapilla ollessaan Flora huomasi myös Paavon olevan valveilla.
-Onko sinullakin nälkä? Flora kysyi.
-Ei, en saa enää nukuttua. Katson, olisiko Eetu heräilemässä, vai lähdenkö pelloille, Paavo kertoi.
-Mutta nythän on yö, Flora kummasteli.
-Ei voi mitään, en saa millään nukutuksikaan, Paavo vakuutteli.

Tänä yönä Eetu ei oikein meinannut saada myöskään unta, joten Paavo opetti ilomielin lapsenlastaan kävelemään.
-Oletpa sinä vikkelällä päällä yöllä. Kenties sinustakin tulee yösim, Paavo haaveili kuvitellen hetkiä, kun molemmat valvoisivat muun perheen nukkuessa. Hetken päästä jopa hullu Eetukin väsähti, ja Paavo laittoi vauvan kuorsailemaan kehtoon.

Paavolla oli vielä runsaasti aikaa aamun tuloon, joten hän päätti kokkailla perheelleen hiukan aamiaista. Kaikki saapuivat mielissään valmiiksi katettuun pöytään.
-Onpa erinomaista ruokaa, paljonpaljon parempaa kuin eiliset Floran kokkailut, Paula huudahti kovaäänisesti.
-Äläs nyt viitsi, hänhän voi kuulla ja suuttua, Paavo pelkäsi.
-Hänkö muka kuulisi? Sehän nukkuu, Paula halveksi.
-Paula, ihan oikeasti, älä puhu pahaa vaimostani. Hän on jopa sinun tyttäresi, etkä arvosta häntä ollenkaan. Miksi aliarvioit ja ilkut häntä jatkuvasti? Hän on hyvä äiti ja aviovaimo, etkä sinä pysty sitä kiistämään! Eemeli karjaisi. Hän oli lopullisesti kyllästynyt Paulaan ja tämän mielipiteisiin. Paula jäi todella miettimään Eemelin sanoja ja oli loppu aterian hiljaa.

Viimein satoja saapui lisää, ja Eemeli kiirehti Paavon kanssa keräämään niitä.
-Nämä ovat kaikki ihan kuihtuneita ja kovia, tuskinpa ne maistuvatkaan hyville, Eemeli totesi apeana.
-Emme mahtaneet sille mitään. Tänä kesänä oli erittäin paljon tuholaisia, jotka heikensivät kasvien voimia. Onneksi ennen talven tuloa ehdimme kylvää vielä toisen sadon, ja siitä tulee varmasti parempi, kun tuholaisia ei ole syksyisin yhtä paljon kuin kesällä, Paavo kertoi.
-Niin, ja voisimme myös käyttää niitä leppäkertun kotoja, ehkä niistä olisi apua, Eemeli keksi.
-Mainoa suunnitelma, Paavokin innostui.

Paulakin saapui auttamaan sadonkorjuussa saatuaan Eetun päiväunille. Floraa ei kuitenkaan näkynyt pihalla auttamassa.
-Flora ei näemmä taaskaan osallistu velvollisuuksiinsa, Paula mutisi.
-Tiedät itsekin, että raskaus väsyttää häntä, ja tuskin itsekään olit yhtä vahvassa kunnossa odottaessasi Floraa, Eemeli huomautti. Paula ei taaskaan viitsinyt kommentoida. Häntä ärsytti, kun kaikki olivat Floran puolella.

Koska Flora ei jaksanut auttaa kasvimaalla, hän auttoi tekemällä kotitöitä.
-Paavo, käytkö huutamassa muille, että ruoka on valmista, Flora pyysi Paavolta, joka leikki Eetun kanssa lattialla. Paavo oli jälleen väsynyt kesken työpäivän ja käynyt päivänokosilla. Kaikkia alkoi jo vähän ihmetyttää Paavon unirytmi, mutta eivät he siitä huolestuneet vielä.
-Joo, ihan kohta, opetan vaan Eetulle kävelyn loppuun, Paavo vastasi.

Pian oli koko perhe, Eetua lukuunottamatta, pöydän äärellä syömässä.
-Onpas todella maukkaita leipiä, Eemeli kehui.
-Niin, paitsi että täytteet ovat kulahtaneita, Paula kommentoi. Eemeli katsoi Paulaa "mehän puhuille tästä" -ilmeellä, ja Paula jatkoi:
-Mutta eihän se sinun vikasi ole, että sadot ovat olleet huonompia tänä vuonna. Flora katsoi äitiinsä hämmästyneenä, kerrankin tämä oli käyttäytynyt paremmin häntä kohtaan.

Jälleen oli joku Merithaimenista tullut kyläilemään, tällä kertaa Meri. Hän liittyi muiden seuraan pöytään.
-Mukavaa, ettette oli käärmeissänne meille siitä lasten naittamisjutusta, Meri sanoi.
-Emmehän tietenkään, ja sitä paitsi, mitä väliä sillä on kenen kanssa pääsee naimisiin, pääasia on, että löytyy edes joku kumppaniksi, Eemeli sanoi.
-Niin, se on kyllä totta. Olen huolissani pojistani, he tuskin saavat kaikki vaimoja, kun tytöt ovat niin vähissä täällä Taikapölyn maassa, Meri huokasi.
-Eiköhän tänne tule joskus sellainen tyttökausi, Flora rohkaisi.

Merin mukana oli saapunut myös kylään Kuha, joka viihdytti Eetua.
-Voi, kyllä mun käy vähän sääliksi sinua, kun et pääsekään meidän Nerin kanssa naimisiin. Jäät kyllä tosi paljon paitsi kaikesta, Kuha pölötti kaikkea Eetulle.

Flora yritti parhaansa mukaan olla avuksi kasvimaalla, muttei voinut mitään sille, että väsyi koko ajan siinä.
-Nytkö sinä jo taas lopetat? Paula mäkätti nähdessään Floran olevan lähdössä.
-Väsyttää ihan sikana, Flora vastasi unisena. Hän ei jaksanut alkaa kinastella äitinsä kanssa taas.

Seuraavana aamuna heti herättyään Paula kiiruhti katsomaan Eetua.
-Kyllä minäkin olisin voinut hoitaa pojan, Eemeli huomatutti nähdessään, kuinka väsynyt Paula oli. Hän halusi aina herätä aikaisin, jotta varmasti ehtisi hoitamaan Eetua ensimmäisenä.
-Älä sinä tuhlaa aikaasi vauvanhoitoon. Mene kasvimaalle, ne tarvitsevat kipeämmin hoitoa, Paula mumisi unisena.

Eetu kiljuikin kehdossa kovaan ääneen. Hän ei viihtynyt siellä yhtään. Paula kiiruhti nostamaan pojan sieltä pois.
-Voi voi, kun mummi on nyt kovin väsynyt. Pärjäätkö yksinäsi, jos menen vielä nukkumaan? Paula jutteli Eetulle.
-Joo! Eetu kiljui riemuissaan päästyään viimein kehdosta pois.

Eetu meni rummuttamaan lelullaan niin, että pian koko talo oli hereillä. Sopii muuten yhteen tosi hyvin tuo rumpu ja Eetu pyjama. .-D <3

Eräänä iltana Floran ollessa ulkona kastelemassa kukkia päätti vauva syntyä.
-EEEEMELIIII!! TAI KUKA VAAN, HETI TÄNNEEE!! Flora kiljui tuskissaan.
-Aih, synnyttäminen ei ole mukavaa, Flora ajatteli kivun yltyessä.

Hetken päästä Floraa lohdutti ihan hiukan kun huomasi, millainen söpöläinen maailmaan pomppasi.
-Voi, minulla on toinen lapsi, toinen poika, Flora puhui itsekseen onnesta sekavana. Poikavauva tuijotti äitiään niin kauniisti, että Floralta pääsi jopa pari ilonkyyneltä.
-Haluan olla kanssanne koko elämäni ajan, sitä äiti tai kukaan muukaan ei pysty estämään, Flora kertoi.

Hetken päästä kuului vain ryminä, kun Eemeli juoksahteli pihalle.
-Anteeksi, joudut synnyttämään aivan yksin. Miksi olen kadoksissa aina, kun tarvitsisit minua? Eemeli karjahteli vihoissaan itselleen.
-Älä nyt, voimme aivan hyvin, minä ja... Niilo molemmat, Flora sanoi keksien samalla vauvalle nimen.

-Mutta kyllä minun olisi pitänyt olla täällä. Huomaan, että sinäkin olisit sitä toivonut, Eemeli karjaisi.
-Ei se haittaa, voimme hyvin kaikki, ja Niilo varmasti haluaisi käydä myös isänsä sylissä, Flora arveli.
Eemelin ilme leppyi pian, kun suloinen vauva hymyili hänelle niin kauniisti.

Flora antoi Eemelin hoitaa Niiloa, ainakin aluksi, kun itse oli niin väsynyt. Flora otti mielellään pienet päivänokoset raskaan synnytysurakan jälkeen. Hän painoi silmänsä onnellisena kiinni ja nukahti lempeisiin uniinsa. Jos kaikki alkaisi viimein olla rauhoittumaan päin.

Vuodatuksesta kopioidut kommentit & vastaukset