Osa 15: Katumusta (Paljula)

Eemeli kävi usein vierailemassa vanhempiensa luona.
-Mitä? Ihan totta!? Sami kiljaisi.
-Kyllä, saitte jälleen lapsenlapsen, Eemeli oli kertonut vanhemmileen juuri asiasta.
-Mikäs vauvan nimi on? Jessica uteli.
-Niilo, Eemeli vastasi.
-Et vaikuta kovin innostuneelta. Harmittaako, kun ette saaneet perijää? Sami arvasi.
-Kyllähän se vähän harmitti... Eemeli tunnusti.
-Hei, te olette vielä nuoria, älkää huolehtiko perijän saannista. Teillä on aikaa, toisin kuin vaikka meillä, Jessica huomatti.
-No ootte tekin kyllä aika nuoria, Eemeli vastasi, jolloin kaikki alkoivat nauraa.


Jessica yritti parhaansa mukaan hoitaa osuutensa kotitöistä, mutta raskaus väsytti häntä niin paljon, että Sami joutui usein hoitamaan Jessican tehtävät. Kasvimaa oli jäänyt kokonaan Samin hoidettavaksi, sillä Jessica ei jaksanut kyykistellä ison mahansa kanssa. Niin Samin oli työskenneltävä usein yöhön asti, jotta saisi kaiken hoidettua. Kaiken lisäksi tämä kesä oli ollut sateisempi kuin yleensä, ja kasvit kärsivät ylikastelusta.
-Sade saisi loppua ennen sadonkorjuuta. Muuten koko sadosta tulee kuihtunut, Sami toivoi. (Aika outoa, että jos kasvit saa liikaa vettä, niissä lukee "kuihtutunut". Eikö sen pitäisi olla joku "kostunut"? Eihän ne sateessa voi kuihtua? .-D)

Samin työskennellessä hän kuuli yllättäen naukaisun, ja näki vieressään vanhan kulkukissan. Sami pitää kovasti eläimistä, ja niin hän meni oitis silittämään kisua.
-On varmaan kurjaa olla ulkona tällaisella ilmalla. Ottaisin sinut mielelläni sisälle, mutta en usko Jessican ilahtuvan. Hän ei jostain syystä pidä eläimistä yhtä paljon kuin minä, Sami jutteli Nuusku -nimiselle kissalle.

Sisällä Jessica puhui puhelimessa Eemelin kanssa. He pitivät yhteyttä lähes päivittäin. Eemeli tuli usein käymään vanhempiensa luona, ja jos ei tullut, niin sitten soiteltiin.
-Anteeksi äiti, mutta minun on nyt mentävä. Paulalla ja Floralla on jotain sanaharkkaa, ja minun on kai mentävä väliin, Eemeli kertoi.
-No, ei se mitään. Soitellaan lisää, ja tulkaa vaikka joku päivä käymään koko perhe meillä, Jessica kutsui.
-Kiitos kutsusta. Katsotaan, päästäänkö tulemaan. Mutta nyt täytyy oikeasti lopettaa, heippa! Eemeli vastasi pikaisesti sulkien puhelimen.
-Hei vaan, Jessica vastasi tuuttaavalle puhelimelle.

Eräänä yönä Jessica heräsi ikäviin mahakipuihin arvaten heti, mitä oli tapahtumassa.
-Samii! Ylös heti, vauvamme syntyy nyt! Jessica ulvoi, mutta Sami vain kuorsasi.

Kun Jessica viimein oli saanut vauvan esiin heräili Sami vasta.
-Onko sinun pakko huutaa? Onko kello jo niin paljon, että pitää nousta? Sami ärjyi tietämättömänä vauvan syntymisestä.
-Pönttö! Jessica kiljaisi.

-Sami, tule katsomaa tyttöämme! Jessica käski.
-Joo, minä vaan tämän pedin petaan enste, Sami vastasi. (Näkee, että Sami on ihan unenpöpperössä, eihän kukaan mies (?) mitään sänkyä jää petaamaan, kun lapsi on juuri syntynyt. .-D)

-Vooiiii, kuinka suloinen tyttö! Minkä annamme hänelle nimeksi? Sami kysyi nähtyään vauvan.
-Kävisikö Päivi? Jessica ehdotti hetken tuumailun jälkeen.
-Kyllä. Minusta Päivi on aivan mahtava nimi tytöllemme! Sami innostui.

Pian koko perhe nukkui taas, paitsi Kolli, joka jahtasi pihalla lenteleviä tulikärpäsiä. En tiedä näkyykö se tässä kuvassa, mutta Kollin ilme on mahtava. .-D

Seuraavana aurinkoisena päivänä Jessica huomasi paljon pinkkejä tomaatteja roikkuvan lehtien keskellä puskassa.
-Ohhoh, sato on saapunut. Eivät ole kovin laadukkaita mutta kelpuullisia kuitenkin. Tuskin ne tuosta mihinkään paranevat, ja meillä on kiireellinen aikataulu, jotta ehdimme saada vielä toisenkin sadon ennen ensimmäisiä lumihiutaleita, Jessica tuumaili alkaen poimimaan tomaatteja innokkaana koriin.
-Huh, nyt täytämme jääkaappimme tuoreilla vihanneksilla, eikä ole huolta nälästä pitkiin aikoihin, Jessica riemuitsi.
Kauaa Jessica ei kuitenkaan viitsinyt satoa korjata, kun puhelin alkoikin jo pirisemään sisällä. Hän päätti vastata siihen.

Hetken päästä Jessican lähdön jälkeen alkoi sade ropista. Tiellä kulkeva Sunin perhe, ja varsinkin Eemeli, saivat Samin kuitenkin saapumaan pihalle.
-Mukavaa, kun tulit taas vanhempiasi katsomaan! Sami ilahtui.
-Vähän pakko tulla. Kotona on ihan hirveää, kun Flora ja Paula riitelevät jatkuvasti Eetun ja Niilon hoidosta, Eemeli kertoi.
-Kurjaa, että koko perhe kärsii vain niiden kahden takia, Sami totesi.
-Niinpä, kunpa hekin vain tajuaisivat sen... Eemeli huokasi.
-Yritä jaksaa. Olen varma, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, Sami kannusti.
-Toivottavasti, vaikka nyt minun on vaikea uskoa sanojasi, Eemeli vastasi.


Sami jutteli vain Eemelin kanssa, jolloin James ja Aurora unohtuivat täysin. Onneksi Jessica älysi mennä juttelemaan heille.
-Tepäs tulitte sopivasti käymään, tänään tuli nimittäin ensimmäinen tomaattisato. Saisiko olla vasta poimittuja tomaatteja? Jessica kysyi kohteliaasti.
-Sopii oikein hyvin, saamme kerrankin jotain tuoretta kaappiimme, James totesi. Jessika kasasi pieneen pakettiin niin monta tomaattia kuin siihen mahtui, ja ojensi sen Jamesille.
-Kiitos nyt kovasti, James kiitteli.
-Olkaa hyvä vaan, Jessica hymyili.


Juteltuaan kaikki asiat selviksi Eemelin kanssa oli Samin palattava kasvimaan kimppuun. Aivan kuin pikkulinnut olisivat juoruilleet, että Paljulien kasvimaalla saapui tomaatti sato, sillä saman päivän aikana kylään tuli muitakin tomaatinhakijoita.
-Oh, oikein hallitsija Jonna Pilvilinna saapuu! Hänelle täytyy antaa tupla-annos, jotta meille tulisi hyvä tulevaisuus, Jessica haaveili.
-Päivää teidän halitsijasuutenne, mentäisiinkö sisälle, kun täällä on vähän vilpoinen ilma, ja koska tahansa voi alkaa sataa, Jessica huolehti, että Jonnalla olisi kaikki mukavasti.
-Se sopii mainiosti, Jonna vastasi. Sisällä Jessika valikoi parhaimmat tomaatit laatikkoon ja ojesi sen Jonnalle.

Myös Jääpuikkojen Jorma tuli ihanassa asussaan hakemaan satoa, kun Jasmina jäi kotiin lepäilemään.
-Anteeksi, mutta... miksi sinulla on tuollainen kuuma haalari näin kesäaikaan? Jessica kysyi yrittäen olla nauramatta.
-Tämä on lämmön eristysasu. Jasmina pelkää minun tuovan poltteleviä lämpöaaltoja kotiini, joten hän teetti tällaisen asun, johon lämpö ei keräänny, vaan suuntautuu poispäin, Jorma selitti.
-Teettikö hän sitten itseleenkin samanlaisen? Jessica kysyi tirskahdellen.
-Ei, ulkonäkösyistä. Hän ei kehtaisi pitää tällaista, mutta minä urheana poikana pystyn mihin vain! Jorma huudahti ylpeänä.
-Selvä, tässä tämä paketti. Siellä on kaikkia varjossa kasvaneita tomaatteja, Jasminan makuun, Jessica kertoi ohimennen ja ojensi lahjan Jormalle.
-Kiitoksia. Täytyy tästä kyllä lähteä palaamaan kotiin päin, Jorma totesi lähtien kävelemään.
Kun Jorma oli riittävän kaukana, repesi Jessica täysin kaikille lämmöneristyspuvuille sun muille. Jääpuikot osaavat olla kummallisia.

Jessican hoitaessa lahjuksien antamuksia Sami oli jäänyt peltohommiin. Täytyi kylvää uudet kasvikset. Taivas oli aluksi pilvetön, mutta hetken päästä sinne alkoi kerääntyä uhkaavia mustia pilviä.
-Ei kai taas rupea satamaan? Sittenhän nämä uudet taimiparat kastuvat likomäriksi, ja tulee jälleen huono sato, Sami tuumi vakavana. Hän mietti, olisiko parempi jättää kylväminen suosiolla seuraavaan aamuun. Ehkä silloin olisi selkeämpi sää. Sami kuitenkin päätti hoitaa homman nyt, ihan kuin sateet loppuisivat koskaan.
-Saisivat ne Sunit antaa vähän aurinkoa meille. Pitäisi kai antaa enemmän lahjuksia heille, Sami keksi.

Aivan yllättäen taivaalla välähti, ja salama osui Samiin! Hän kärähti pahasti vaatteista hiuksiin asti.
-Taidan sittenkin jättää nuo istutuspuuhat huomiseen, Sami tuumaili, kun hänestä tuntui turhan kipinöivältä. Sami selvisi kuitenkin pelkällä säikähdyksellä, sillä mitään vakavaa ei jälkikäteen ilmeentynyt.

Sami juoksenteli äänettömästi sisälle, koska hän ei halunnut muiden huolestuvan liikaa. Huolestumisista tilanne oli kyllä kaukana. Eemeli olikin vielä vierailulla sisällä, ja hän repesi täysin isänsä ulkomuodolle.
-Äläpäs nyt poika naura, tämä on vakava asia! Sami torui.
-En mä sulle naureskellut, vaan tuolle Killille, joka temppuilee kaikenlaista, Eemeli sanoi siirtäen katseensa isästänsä kissaan.
Samin oli hiukan vaikea uskoa selittelyjä, mutta päätti jättää Eemelin Killin seuraan, ettei kukaan muu saisi naurukohtausta nähdessään pelottavan mustan hyypiön.

Heti pitkän kylpyhetken jälkeen Sami kiiruhti makuuhuoneeseen, jossa kyllästyneen näköinen Jessica nyhjötti yksin sängyllä.
-Mikset mennyt jo nukkumaan? Sami kysyi.
-Mikset itse tullut ajoissa? Meidänhän piti muistella menneitä, mutta viivyit kauan, ja kello on jo niin pajon, ettemme enää ehdi! Jessica tiuskaisi.
-Älä nyt suutu, minusta on tärkeää, että kylvämykset saadaan hyvään vauhtiin, Sami sanoi jättäen kertomatta katalasta salaman iskusta.
-Eipä sinua vain ennen ole kiinnostanut istutukset, Jessica murahti.
-No kiinnostaako sinua sitten? Tänäänkin sain hoitaa ne ihan itse, kun sinulla oli niin mukavia juttuja muiden kansalaisten kanssa, Sami puolustautui, mutta hetken päästä tajusi, miten typerää riitely oli.
-Hei, mitä me tässä riitelemme? Mitä jos jatkaisimme iltaa muistellen niitä menneitä, keskenjääneet jutut ehtii hoitaa huomenna loppuun, Sami ehdotti, mikä sopi Jessicalle hyvin.

Myös pienet kissanpennut kasvoivat aikuisiksi kissoiksi, tässä Kolli.

Ja Killi.

Kissat viihtyivät vieäkin hyvin yhdessä ja temmelsivät innokkaasti toistensa seurassa milloin missäkin. Kissat olivat selvästikin oppineet luottamaan toisiinsa, ja he jakoivat keskenään niin ilot kuin surutkin.

Eräänä päivänä koko Puskien perhe, lukuun ottamatta Paavoa, joka oli jäänyt kotiin huolehtimaan Eetusta ja Niilosta, tuli vierailuille Paljuloille. Flora viihtyi kovasti pikkuisen Päivin seurassa, kun Paula ei kehdannut tulla mäkättämään "vääristä hoitomenetelmistä". Eikä häntä edes kiinnostanut, mitä Flora sääti Paljuloiden vauvalla, joka ei kuulunut tavallaan Paulan sukuun.

Myös Eemeli hoiti mielellään pikkusiskoaan, hänkin halusi syöttää Päiviä.
-Florahan äsken juuri ruokki Päivin, tuskin hänellä niin kova nälkä on. Istuisit vain ja rentoutuisit, olethan vieraana, Jessica huomautti.
-Mutta juuri äsken Päivi itki kehdossaan, kun kävin katsomassa häntä. Mitä muutakaan hän tarvitsisi kuin ruokaa? Eemeli kertoi.
-Ehkäpä se itku johtui tuosta löyhkäävästä vaipasta, Jessica arveli.
-Oho, enpä huomannutkaan! Näin siinä käy, kun vain pelloilla puuhailee, ettei opi hoitamaan edes lapsia, Eemeli harmitteli.
-Niinkö on? Sinun täytyy pyytää Paavolta ja Paulalta enemmän aikaa Eetun ja Niilon kanssa, Jessica kehotti.
-Arvaa, antavatko he sitä. Ainakaan Paula, Eemeli ajatteli.

Eemelin kadotessa vaihtamaan vaippoja, alkoi puhelin piristä. Jessica riensi vastaamaan, mutta soittaja olikin epämiellyttävä.
-Sinä? Miksi vielä soittelet minulle? Jessika kysyi soittajalta, Eskolta.
-Ajattelin, jos voisin tulla käväisemään siellä päin. En kestä olla enää täällä, Esko kertoi.
-Se ei taida olla oikein hyvä idea. Muistathan, mitä tapahtui viimeksikin, kun jäimme kahden? Sami riittää minulle aivan hyvin, Jessica ilmoitti löyden luurin Eskon korvaan.

Paula kuunteli tarkkaavaisesti Jessican sanoja arvellen jonkin asian olevan pahasti pielessä.
-Sillä on varmasti toinen mies, ei hän muuten noin kiivaasti juttelisi. Nämä Paljulat ovat kyllä ongelmallista väkeä. Mitä jos Eemeli on vanhempiensa tapaan samanlainen pettäjä? Miksi Paavo koskaan sopikaan Floran naittamisesta Eemelin kanssa? Mikä virhe. Joka tapauksessa, minun on kerrottava tästä Samille, kun melkein sukuakin ollaan, Paula mietiskeli unohtaen täysin aikaisemmat mietteensä Päivin sukuun kuulumisesta.

Paula kiiruhti heti kasvimaalla olevan Samin juttusille.
-Kuulin äsken, mitä Jessica puhui puhelimeen. Vaikuttaisi siltä, että hänellä on toinen mies, Paula kertoi heti.
-Ei kai? Mitä ihmettä hän sitten sanoi? Sami kysyi kummissaan. Hän oli kuullut Eemeliltä juttuja jääräpäisestä Paulasta, eikä sen vuoksi ottanut vanhuksen puheita kovin tosissaan.
-Tuota... pahus, kun ehdin jo hiukan unohtaa, Paula totesi yrittäen muistaa paremmin.
-Jotain soiton kieltelyistä ja petoksista, Paula vastasi.
Samin oli vaikea uskoa höperöä mummoa, mutta päätti kuitenkin ottaa asian puheeksi Jessikan kanssa.

Sami köpötteli sisälle, jolloin Jessica nousi sohvalta miestään vastaan.
-Et kyllä arvaa, miten hupsun jutun kuulinkaan äsken itse Paula Puskalta, Sami sanoi.
-En taida arvata, kerro, Jessica komensi.
-Että olisit muka pettänyt minua. Kyllä se Paula kuulosti niin epäuskottavalta, etten voinut muuta kuin naurahdella. Tiedän, ettet koskaan ikimaailmassa loukkaisi minua, Sami puhui samalla, kun Jessica yritti naurahdella Paulan "puijaavile" sanoille.
-Olin vähällä jäädä jo kiinni. Mistä Paula kuuli moista, ja minkä vuoksi hän päätti kertoa asiasta Samille? Minun on todella pidettävä varani sen Eskon kanssa, Jessica suunnitteli.

Asiasta ei sen koomin enempiä puhuttu, ja arki jatkui niin kuin ennenkin. Jessica oli vain entistä hiljaisempi ja mietteissään.
-Onko kaikki kunnossa, kun noin ajatuksissasi näytät olevan? Sami kysyi.
-Mitä? Ei minulla mitään, Jessica vakuutteli.
-No hyvä, herkullista leipää olet muuten valmistanut, Sami kertoi ja haukkasi ison palan samalla, kun Jessica mietti, miten väärin oli aikoinaan toiminut.

Kerran Samin syöttäessä Päiviä kuuui pihalta epäilyttäviä ääniä. Sami juoksi pihalle niin vauhdilla, ettei edes vauvaansa ehtinyt kehtoon viemään. Pihalla hän huomasi lemmikkien nukkuvan kopissa ovi kiinni.
-Jo on kummaa, aivan kuin olisin kuullut jotain normaalista poikkeavaa, Sami totesi kääntyen takaisin sisälle päin.

Kun Päivi nukkui taas tyytyväisenä kehdossaan, menivät Jessica ja Sami molemmat hoitamaan kasvimaata.
-Miten tähän voi kasvaa näin paljon rikkakasveja? Pikkuinen taimi hukkuu täysin tähän viidakkoon, Sami murahti kyllästyneenä kitkemiseen.
-Kitke, äläkä itke. Kyllä kaikki vaivamme nähdään, kun sato saapuu, Jessica neuvoi.
-Oletko varma? Mitä, jos taas tulee kauhea sadekausi juuri ennen kuin sato ehtii tulla? Silloin vaivamme on mennyt jälleen hukkaan, Sami parahti.
-Ei aina käy niin kuin viime sadon aikaan, Jessica uskoi.

Pienen perheen onni tuntui jatkuvan. Jessica oli erittäin kiitollinen, ettei hänen pieni syrjähyppynsä pilannut kaikkea. Sami luotti häneen jopa liikaakin. Nyt Jessica päätti kuitenkin parantaa tapansa täysin.

Herättyään Jessica ihmetteli maassa lojuvaa Päivi-parkaa, joka itki murheissaan.
-Voi kauhistus. Kuka kumma on laittanut sinut lattialle? Olet vielä niin pieni, ettet millään pääsisi kiipeämään itse pois kehdosta. En ymmärrä ollenkaan. Ei Sami yleensä ole ollut niin huolimaton, Jessica kummasteli.

Hän nosti pienen heiveröisen tyttönsä lattialta ja hymyili tälle nätisti. Päivikin naurahti iloisesti eikä näyttänyt tarvitsevan masuunsa täytettä. Jessica laittoi tytön takaisin kehtoon, vaihtoi vaatteensa, ja lähti olohuoneeseen haaveillen jo pääsevänsä soittamaan pianoa.

Olohuoneeseen saapuessaan hän näki jotain kammottavaa; Eskon, joka näytti entistä kierommalta.
-Mitä ihmettä teet täällä? Käskinhän sinun pysyä poissa elämästäni! Jessica kiljaisi säikähdettyään.
-Sami päästi minut sisälle. Sanoin, että minulla on sinulle tärkeää asiaa. Sami sanoi menevänsä kaupungille, ja hän lupasi, että saisin jäädä tänne odottamaan heräämistäsi, Esko kertoi.

Esko tarttui Jessican kädestä sanoen:
-Sami kertoi olevansa kauan poissa, siinä ajassa ehtisi vaikka mitä, Esko virnisti iskien silmäänsä. Hän otti pari askelta lähemmäs Jessicaa.

Jessica päätti pitää puolensa ja riuhtaisi kätensä irti Eskon puristuksista.
-Etkö ymmärrä? Sami on minun mieheni, enkä halua loukata häntä missään nimessä! Hän luottaa minuun, ja haluan pysyä hänelle uskollisena. Se, mitä meille tapahtui aikoinaan, oli kamala virhe, enkä tahdo moisen enää ikinä toistuvan. Tee minulle palvelus ja katoa silmistäni, niin ettemme enää koskaan tapaa toisiamme, Jessica karjaisi.

-Et usko tuota itsekään, Esko luuli.
-Jokainen sana oli täyttä totta. Älä kuvittele itsestäsi liikoja. Usko jo, Jessica murahti.
Esko järkyttyi Jessican sanoista.
-Luulin sinun vain pilailleen silloin puhelimessa... Mutta se kaikki olikin totta... Esko sai sanottua.
-Kaikki oli totta. Voitko nyt häipyä ennen kuin Sami palaa? Jessica pyysi. Esko katsoi Jessicaa vielä kerran. Sitten hän avasi oven poistuen talosta. Jessican hengitys tasaantui hänen rauhoittuessaan kovan sanaharkan jälkeen. Viimein Esko jättäisi hänet rauhaan.

Hauki tuli hetken päästä Eskon lähdön jälkeen kyläilemään ja ihmetteli, miksi Jessica oli niin syylisen näköinen ja surullinen. Hauki päätti jättää rupattelutuokion Jessican kanssa väliin ja meni katsomaan Killiä. Jostain syystä hän nappasi Killin yhdellä kädellä. Varo, ettet pudota toista!

Illalla Päivi kasvoi.

Ja tämän näköinen tuli Päivistä.

Pian mentiinkin jo nukkumaan. Jessica ei kuitenkaan saanut unta. Hänen mieltään painoi syrjähyppy Eskon kanssa.
-Pitäisikö kertoa siitä Samille? Emmehän me tavallaan tehneet mitään, mutta tavallaan kyllä... Voisin huijata, että Esko painosti minua, ja siten Sami ei suuttuisi minulle... Mutta ainut vaan, että Esko ei mitenkään painostanut minua. Halusin itse. Ääh, miksi tämä on niin vaikeaa... Jessica mietti. Samassa hän kuuli kauhean äänen ja tajusi sen kuuluvan mahastaan.
-Oho, nälkä... Jessica tajusi nousten sängystä niin hiljaa kuin pystyi, ja hipsi sitten keittiöön.

Jessica työnsi uuniin pari leivonnaista ja jatkoi jälleen miettimistä.
-Parempi varmaan olla kertomatta mitään Samille. Mitä Sami ei tiedä, ei myöstään voi häntä satuttaa. Kyllä omatuntokin varmasti antaa lopulta periksi, toivottavasti. Hetkonen, mikäs täällä käryää? Eih, ne leivonnaset! Jessica heräsi ajatusmaailmastaan.

-Nyt niistä tuli ihan mustia ja kovia koppuroita, Jessica murehti katsellen ankeana epäonnistunutta kokkaustaan. Aivan yllättäen Sami saapui huoneeseen.
-Mikä täällä käryää, ei kai jossain pala? Sami hätäili.
-Ei hätää, käräytin vain leivonnaiset, Jessica tunnusti.
-Mitä sinä täällä keskellä yötä kokkaat? Sami kummasteli.
-Tuli vähän nälkä, Jessica vastasi.
-Minä voin jäädä seuraksesi syömään, jos vain sopii?
-Tietysti sopii, Jessica sanoi laittaen pöytään kaksi lautasta.

Jessica yritti vältellä miehensä katsetta istuessaan pöytään.
-Miten sinä nyt näin käräytiti ruuan? Sami uteli.
-Olin ajatuksissani, Jessica sanoi.
-Minkä asian ajattelu sai sinut unohtamaan ruuan uuniin? Se ei todellakaan ole tapaistasi, Sami huomautti.

Jessica laittoi käden naamallee, ettei Sami näkisi hänen ilmettään. Juuri tätä kysymystä Jessica oli pelännyt. Mitä siihen voisi vastata? Kertoa totuus tai valehdella.
-Mikä tuli? Näytät siltä, kuin kaikki ei olisi hyvin, Sami huomasi.

Jessica loi naamalleen tekohymyn ja vastasi niin pirteästi ja huolettomasit kuin vain osasi:
-Eihän minulla mitään... Tämä ruoka jäi vain kurkkuun kiinni, ja... Jessica alkoi keksiä.
-Onko kaikki nyt varmasti hyvin? Sami vielä varmisti epäluuloisen näköisenä.
-No on on! Miksi ei olisi? Jessica kysyi ärtyneenä. Häntä häiritsi Samin jatkuva kysely.

Loppu aterian Jessica istuikin hiljaa mutustaen palanutta leivonnaistaan. Nyt hän oli juuri tehnyt sen, mikä oli kaikkein katalinta. Hän oli valehdellut miehelleen. Jessica yritti piristää itseään ajattelemalla, että asian kertomatta jättämistä ei tavallaan lasketa valehteluun.
-Mitä minä tässä oikein puolustelen itseäni? Olen tehnyt kamalan virheen, ja saan nyt maksaa siitä katumalla tekoani. En voi puolustaa tekoani mitekään, se oli väärin. Täytyy vain toivoa, että oppisin elämään asian kanssa, Jessica toivoi.

-Taidan mennä nukkumaan, Jessica kertoi nousten pöydästä.
-Nytkö? Aurinko on juuri nousemassa, ja sinä menet nukkumaan, Sami kummasteli.
-Nukuin jotenkin huonosti viime yön, ja nyt väsyttää, Jessica sanoi poistuen keittiöstä.
-Mikähän Jessicaa vaivaa? Hän ei ole nyt kyllä aivan kunnossa, Sami tajusi jatkaen syömistään.

Vuodatuksesta kopioidut kommentit & vastaukset