Osa 21: Kapinointia (Merithaimen)

Vaikka pahimmat Aamun synttäribileissä syntyneet riidat oli sovittu, keksi Ahven aina jotain uutta syyttämisen aihetta Aamusta.
-Ärsyttävä tyyppi tuo Aamu. Änkee meille, vaikka tietää, että sä olet vihainen sille, Ahven huomautti irveillen.
-Ahven, mä oon sanonut tämän sulle miljoona kertaa! Me ollaan sovittu Aamun kanssa, eikä sun tarvii maalata piruja seinille! Hauki huudahti ärtyneenä. Haukea ärsytti Ahvenen tympääntynyt asenne. Tämä muisteli aina menneitä, eikä voinut antaa periksi kannassaan. Ahven näytti samaan aikaan miettelijäältä ja tympääntyneeltä.
-Et voi olla tosissasi! Luovutatko sä Aamun tosiaan Johannekselle, joka ei edes sitä rakasta! Ahven sanoi ottaen uuden näkökulman. Toivon mukaan Hauki ymmärtäisi sillä paremmin, mitä hän oli selittänyt.
-No se on Johanneksen ongelma! Pääasia, että Aamu on onnellinen. Asia on nyt loppuun käsitelty, Hauki vakuutti ja poistui paikalta.

Ahven puristi kätensä nyrkkiin. Hänhän ei niin helpolla luovuttaisi! Ahven käveli suoraan Aamun ja Kuhan juttusille keskeyttäen heidän hauskan naurutuokionsa.
-Sua ei kaivata täällä, Aamu! Häivy silmistäni niin pian kuin on vain mahdollista! Ahven karjaisi naama vihasta punertavana.
-Ahven, älä ole epäkohtelias ja lapsellinen! En tajua, mikä ihme suhun on mennyt. Olet kokoajan vihainen ja huonolla tuulella, Kuha puolusteli ystäväänsä.
-Mun ainoa ongelma on tuo! Ahven karjaisi osoitellen Aamua.
-Jospa mä lähtisin hiukan kiertelemään tätä nättiä ja kodikasta taloanne. Saisitte tekin keskustella rauhassa, Aamu ehdotti hymyillen. Hän ei ollut välittänyt Ahvenen perättömistä syytteistä.

-Ihan oikeesti Ahven! Susta on tullut aivan käsittämätön! Miksi sä raivoat kavereilleni? Kuha kysyi kireänä.
-Noh, enhän mä muuten, Hauen takia vain. Hän on vieläkin niin masentunut Aamun törkeästä käyttäytymisestä, eikä hänelle tee hyväksi nähdä sitä niljaketta! Ahven rauhottui päästellen valkeita valheita.
-Ai... Mulle Aamu kertoi, että he ovat sopineet jo aikoja sitten, Kuha ihmetteli.
-Häh? Uskotko sä muka ennemmin sitä pilalle lellittyä lissua kuin omaa veljeäsi? Ahven karjaisi.
-Veljeäni sitten kai, Kuha vastasi.

-Hyvä. Luulisi sunkin ymmärtävän, ettei Hauki halua nähdä sitä. Joten, tiedät varmaan, mitä se tarkoittaa, Ahven puhui.
-Okei, lupaan rajoittaa tapaamisiamme täällä, muttei Haukikaan voi ystävyyttämme estää, Kuha totesi.
-Aha, että noin paljon välität sitten veljestäsi. Et arvosta hänen mielipiteitään, etkä kunnioita hänen tahtoaan, Ahven totesi nyrpistäen nenäänsä. Kuha ei ehtinyt vastata, kun Ahven oli jo karannut kimppakyydilleen. Hän oli aloittanut jollakin työpaikalla saadakseen hiukan käteistä itselleen, sillä hän halusi ostaa Johannalle kalliita lahjoja. Muu perhe ei edes tiennyt, missä Ahven oli töissä. Mika oli tietysti hiukan raivoissaan. Hänestä Ahvenenkin pitäisi kalastaa, mutta mitäpä Mika oli Ahventa estämään.

Ahvenen ja Kuhan keskustellessa olivat Hauki ja Aamu törmänneet toisiinsa ja päättäneet jäädä hetkeksi istuskelemaan.
-Kivaa, kun me voidaan olla väleissä taas, Hauki sanoi.
-Niin, olisi ollut tyhmää pilata ystävyytemme tyhmän väärinkäsityksen takia, Aamu naurahti. Hauen naama punehtui hiukan Aamun sanoista. Häntä nolotti, että oli silloin uskonut Ahventa ja yrittänyt iskeä Aamun.
-Olikohan Ahven valehdellut silloin väittäessään, ettei Johannes muka rakastaisikaan Aamua? Kuka voisi olla rakastamatta noin ihanaa tyttöä... Hauki ajatteli karistaen kuitenkin viimeisimmät aatteet pois. Hän välitti Aamusta edelleen, mutta olisi opittava päästämään irti.

Vaikka Aamun kanssa asiat olivat kunnossa, ei Hauki edelleenkään ollut väleissä Johanneksen kanssa.
-Mitä sä teet täällä? Kävit hakemassa kaloja jo eilen, eikä me niitä joka päivä voida antaa, Hauki huusi vähän matkan päästä nähtyään Johanneksen ilmestyneen tontille.
-Kyllä mä muistan. Muuten vaan tulin käymään täällä, eikö saisi? Johannes vastasi.
-En kyllä ymmärrä, miksi sä meillä viihdyt niin usein. Eihän meidän perhe ole sun kanssa edes väleissä, Hauki huomautti.

-Kuha on mun kaveri, ja tulin häntä katsomaan, Johannes sanoi äänessä ripaus ärtyneisyyttä.
-Joo, niin varmaan. Aika outo juttu, että Kuhaa ehdit joka päivä käydä katsomassa, muttet Aamuasi, Hauki ärähti.
-Me nähdään joka päivä koulussa. Enkä mä sitä paitsi ole tilivelvollinen sulle mistään, Johannes huudanti.
-Myönnä, että käyt täällä, koska haluat vahtia, ettei Aamu petä sua, Hauki heitti pitkään mielessään pyörineen asian esille.
-Mun ei tarvitse kuunnella tuollaista, Johannes sanoi lähtien tontilta. Hauki arvasi, että oli osunut arkaan paikkaan, kun Johannes livisti paikalta.

Hauki meni sisälle pohtimaan asioita. Miksi hän haastoi aina riitaa Johanneksen kanssa? Eikö tyhmän riidan voisi sopia, milloin kaikille tulisi parempi mieli. Hauki kuitenkin heräsi mietteistään kuullessaan isänsä äänen.
-Mitäs minun suosikkikalani täällä yksin istuskelee? Ehtisitkö lähteä kalaan, ennen kuin yöpakkanen jäädyttää taas lammen? Mika pyysi.
-Voin tulla, ei mulla tässä mitään tärkeää tekemistä edes ollut, Hauki vastasi.

Pian oltiin lammen luona, ja Mika ja Hauki ryhtyivät kalastamaan.
-Isä, saanko kysyä sulta yhtä juttua? Hauki kysyi.
-Kysy pois vain, Mika antoi luvan.
-No.. Eräät poika ja tyttö seurustelee, mutta se poika ei oikeasti rakasta sitä tyttöä. Tyttö kuitenkin luulee kaiken olevan hyvin. Pitäisikö tytölle kertoa totuus? Hauki selitti paljastamatta, ketkä nämä tyttö ja poika olivat.
-Jaa. Minun mielestäni suhde ei voi kestää, jos molemmat osapuolet eivät ole siinä täysillä mukana. On omia kokemuksia... Mika sanoi hiljentyen kuitenkin lopussa.

-Millaisia kokemuksia? Hauki halusi tietää.
-Äh, antaa sen asian olla. Unohda, että edes mainitsin sinulle siitä, Mika sanoi kiusaantuneena. Hauki päätti pysyä vaiti. Tuon asian täytyisi olla jotain erityistä, koska Mika ei pystynyt kertomaan siitä edes Hauelle. He pystyivät juttelemaan lähes kaikesta. Hauki tiesi myös, että Mika piti hänestä eniten veljeksistä, ja oli ylpeä siitä!

Samassa Kuha juoksi paikalle.
-Anteeksi, en tiennyt, että olitte jo lähteneet kalaan, ja tulen siksi myöhässä, Kuha puuskutti. Hän oli juossut koko matkan lammelle.
-Noh, jo oli aikakin. Ala nyt kalastamaan kanssamme, ja tule ensi kerralla ajoissa, Mika ehdotti.
-Kyllä isä, Kuha vastasi. Hauen kävi sääliksi veljeään. Hän tiesi, että Meri lelli Ahventa ja isä häntä, mutta kukaan ei välittänyt Kuhasta niin paljon, vaikka Kuha oli sentään vanhin kaikista ja ansaitsisi kunnioitusta.

Iltaisen kalatuokion jälkeen Hauki tunsi itsensä kovin voimattomaksi ainaisten painavien kalojen vetelystä. Niinpä hän päätti ottaa pienet torkut ennen illallista, mutta unet vähän venähtivät. Kukaan ei raaskinut edes herättää häntä, kömpikööt itse sänkyynsä herättyään. Ahven istahti sohvan vapaalle paikalle, ja katseli säälistyksissään veljeään. Milloin Hauesta oli tullut semmoinen nynny? Ei edes omia oikeuksiaan osannut puolustaa. Tämä suostui aivan kaikkeen, mitä muut halusivat: oli kyse sitten Mikan kanssa kalastamisesta tai Aamusta.
-Vielä minä teille kaikille näytän todellisen puoleni... Ahven kuiskasi, minkä jälkeen vähitellen meni nukkumaan päin.

Myöhemmin yöllä Meri oli tullut keittiöön valmistamaan itselleen yöpalaa kovan näläntunteen seurauksena. Ruoanlaitto jäi kuitenkin sikseen vatsasta tulleen suuren kouristelun vuoksi. Meri siirtyi syrjemmälle pidellen vatsastaan, Mika olisi saatava paikalle auttamaan.
-Mikaaaa!! Nyt se tulee! Meri kiljui niin lujaa kuin vain pystyi.

Ei mennyt aikaakaan, kun Mika heräsi ja saapui paikalle, mutta siihen se rohkeus jäikin.
-En uskalla katsoa! En uskalla katsoa, enkä kuunnella, vaikka mitä sanoisit! Mika houri peittäen korvansa käsillään.
-Huoh, enköhän minä sitten pärjää yksinkin, Meri totesi pinnistellen.

Hetken päästä vauva putkahti maailmaan, milloin Mikakin uskalsi avata taas silmänsä.
-Näyttää siltä, että saamme toisenkin tytön! Meri huudahti riemuiten.
-Hurraa! Mika karjui innoissaan. Nyt hän pystyisi korjaamaan välinsä lopullisesti Puskien kanssa, kun tyttö oli viimein syntynyt heidänkin pojalleen puolisoksi.

Pieni vauva näytti kovin samalta verratessa siskoonsa Neriin. Meri ja Mika päättivät nimetä vauvan Mariksi Merin kuolleen siskon mukaan. Vaikka tapahtuneesta on jo vuosia, muistaa Meri tarkkaan siskonsa syntymäpäivät, jotka olisivat olleet aivan äskettäin, jos kyseinen henkilö olisi vielä elossa. Vaikka Mikalle, eikä suoraan sanottuna Merillekään, viimeiset muistot siskosta olleet ongelmattomia, mutta silti kumpikin halusi muistaa sitä suurta onnettomuutta antamalla uudelle vauvalle Marin nimen.

Meri kuljetti Marin Mika vierellään yläkertaan nukkumaan upouuteen kehtoon. Merithaimenten talo ei ollut kovin suuri, ja siksi Neri ja Mari saisivat jakaa huoneen keskenään. Merin peitellessä pikkuista Maria, kuului ovelta ääniä. Mika ja Meri kääntyivät katsomaan, mitä oli tekeillä, ja he näkivät Kuhan.
-Mitä teet täällä keskellä yötä, Mika kysyi.

 Siinä samassa Kuha astui sisälle huoneeseen perässään Hauki ja Ahven.
-Heräsimme meteliin, ja arvelimme uuden vauvan syntyneen, Hauki selitti.
-Olet oikeassa, Mika vastasi.
-Saammeko katsoa? Kuha pyysi Meriltä, joka ei kuitenkaan ollut innoissaan ajatuksesta.
-Mari nukahti juuri, ja eiköhän teidänkin pitäsi olla nukkumassa. Näette hänet kyllä aamulla, Meri lupasi.

-Selvä, Kuha vastasi. Hän ja Hauki olisivat mielellään halunneet nähdä syntyneen vauvan heti, mutta kyllä he ymmärsivät sen tarvitsevan lepoa. Ahventa taas ei kiinnostanut pätkääkään joku vauva, eikä hän ymmärtänyt, miksi veljet olivat niin innoissaan jostain sellaisesta asiasta.
-No, kun täällä ei kerran ole mitään nähtävää, niin kai tää tilaisuus on ohi? Ahven sanoi, ehkä liiankin kovaan ääneen. Marin kehdosta alkoi kuulua itkua, ja myös Neri kurkkasi kehdon kaiteen yli herättyään.
-Ääh, nyt noita ei saa kyllä enää nukkumaan uudestaan, Meri parkaisi.

Kuha ja Hauki lupasivat auttaa vauvojen hoidossa, sillä Meri oli väsyksissä äsken olleen synnytyksen jäljiltä ja tarvitsi lepoa. Mika puolestaan piti puhuttelua Ahvenelle.
-Kuules nyt, vauvojen huoneessa on oltava hiljaa, eikä tuolla tavalla saa mökästää, Mika luennoi.
-Itekkin piditte melua niin, että me herättiin, Ahven murahti. Aina isä kommentoi pahalla hänen tekemisiään tai sanomisiaan.
-Se oli aivan eri asia! Mika huudahti.
-Mua ei kiinnosta, Ahven sanoi lähtien pois.
Mika huokaisi. Viime aikoina Ahven oli käyttäytynyt jotenkin kummallisesti. Poika ei tuntunut välittävän kuin itsestään, ja tiuski aina muille. Mikan korviin oli kantautunut jopa tappelu hallitsijaperheen Johannes Pilvilinnan kanssa. Mikaa pelotti Ahvenen käytös. Hän tulisi onnistumaan saamaan itsensä vielä pahoihin hankaluuksiin. Mitä jos Ahveneen ei saataisi enää ollenkaan yhteyttä?

Seuraavana aamuna Ahven oli suunnistanut heti herättyään uima-altaalle. Hän suunnitteli viettävänsä koko päivän siellä, vaikka Mika oli jotain puhunut kalastamisesta. Ahven oli lintsannut jo monta kalastuskertaa, miksei hän voisi tätäkin? Sitä paitsi, tuskin muut pääsisivät kalaan vielä vähään aikaan. Kaikki olivat ihailemassa eilen syntynyttä vauvaa. Ahventa ärsytti, kun perheeseen syntyi vauvoja. Nyt Meri ei enää huomioisi häntä yhtä paljon kuin ennen. Meri oli aina pitänyt Ahventa muita nuorempana vain sen takia, että tämä syntyi minuutin myöhemmin kuin veljensä, ja antanut hänelle erikoiskohtelua. Nyt tilanne tulisi muuttumaan, Merillä oli uudet lellikit, ja Ahven oli unohdettu...

Muiden lähdettyä kalaan, oli Meri jäänyt lapsia hoitamaan. Tekemistä oli nyt kaksinkertainen määrä, kun vauvojakin oli kaksi. Pahinta oli silloin, jos he tarvitsivat yhtä aikaa jotakin, kuten nyt. Meri päästi aluksi Nerin pois kehdosta, jotta tämä voisi puuhastella omia juttujaan sillä aikaa kun Meri syöttäisi Marin.
-Jos Marilla olisi punaiset hiukset, hän olis aivan kuin siskoni... Meri mietti hiljaa itsekseen.

Meri kuitenkin karisti ajatukset siskostaan. Tilanne on sellainen kuin on, eikä mahda enää mitään. Turhaan hän vietti päiviään miettimällä näitä asioita. Miksi menneisyys oli noussut muistoista? Meri tunsi edelleen huonoa omatuntoa teoistaan, mutta sentään hänellä oli nyt Mika ja rakastettava perhe. Meri tahtoi antaa kaikkensa nykyiselle perheelleen. Pikkuinen Neri sai pakostikin hymyilemään. Tyttö oli niin suloinen yrittäessään oppia uusia asioita.
-Juuri noin tyttöseni, haluamastaan kannattaa taistella! Meri kannusti.

Camilla Paholainen oli jälleen saapunut hakemaan kalasatoa. Hän teki niin todella usein ja vaati Mikan mielestä aivan kohtuuttomia määriä kalaa. Enemmän, mitä Mikalla oli tarjota. Tähän asti Mika kuitenkin oli ottanut muille kuuluvista kaloista osan Camillalle, mutta Mika päätti kuitenkin, ettei sellainen voinut jatkua. Mutta kerroppa se Camillalle...
-Olen pahoillani, mutta meillä ei ole niin paljon kalaa. Lampi on välillä jäässä, ja emme pysty silloin kalastamaan, Mika selitti Camillalle, jonka ilme ei enteillyt hyvää. Yllättäen Camilla kuitenkin alkoi hymyillä todeten, ettei moinen haittaa mitään. Mika oli ihmeissään.

Camilla jatkoi hymyilyään Mikan ojentaessa tälle kalapakettia, vaikka häntä ärsyttikin paketin vajanaisuus. Täytyisi nyt vain olla mahdollisimman kiltti kaikille, ja olla räjähtämättä pienistä asioista, jos hän halusi suunnitelmansa onnistuvan.
-Kyllähän minä ymmärrän, että kalastaminen on vaikeaa jos lampi on jäässä. Mistäköhän moinen kylmyys oikein johtuu? Camilla mutisi muka tietämättömänä.
-Eipä ole mitään tietoa. Ehkä talvi vaan tulee aikaisemmin. Paha tässä vain on, ettemme ole poikien kanssa saaneet tarvittavaa kalamäärää talteen talven varalle... Mika selitti Camillalle ongelmiaan, joka kuunteli ymmärtäväisen näköisenä, mutta tuskin oli sitä oikeasti.

Camillan kadottua näkyvistä Mika oli suuntaamassa takaisin kalastamaan, mutta matka keskeytyi Paula Puskan saapuessa tontille. Mika juoksi vauhdilla tervehtimään vierasta. Hänellä olisi tälle hyviä uutisia!
-Heiii Paula! Muistatkos silloin, kun sovimme, että seuraava syntyvä tyttövauva olisi puoliso sitten teidän Eetullenne? Mika puhui hilpeästi.
-Totta kai muistan, mielessäni ei muut asiat olekaan kuin löytää lapsenlapsilleni hyvä tulevaisuus, mihin tarvitaan ehdottomasti puoliso. Noh, kuinkas projekti etenee? Paula uteli.

Mika yritti ensin vääntää naamalleen tahallaan surkean ilmeen, muttei pystynyt millään kätkemään hymykuoppiaan, ja lopulta hän paljasti hyvät uutiset Paulalle, joka reagoi siihen tietenkin hyvin. Hänestä oli upeaa, että Eetulle olisi nyt puoliso valmiina.
-Mahtavaa, mahtavaa! Kai saan käydä katsomassa sukumme tulevaa jäsentä? Paula intoili.
-Toki, mene vain lastenhuoneeseen. Minun on nyt kiiruhdettava kalaan, Mika kertoi lähtien vilkutellen kohti lampea.

Paula ei malttanut koputtaa edes oveen. Hän pinkaisi vanhoilla ja rasittuneilla jaloillaan lastenhuoneeseen niin nopeasti kuin vain pystyi. Paula nosti pienen Marin syliinsä ja katseli vauvaa tyytyväisenä. Viimeinkin haaste oli suoritettu, Puskien suku pääsisi jatkumaan edes jotenkin, Floraan ja Eemeliinhän ei voinut luottaa. Nyt Paula tunsi tehneensä elämäntehtävänsä, ja hän olisi valmis kuolemaan kunnialla.

Paula alkoikin olemaan melkoinen vanhuuden höperö. Hän asetti pikkuisen Marin lattialle tajuamaan ja lähti itse takaisin alakertaan jaarittelemaan Merille loistouutista. Mari koki saman kohtalon, mitä siskonsakin tämän joutuessa olemaan lattialla Auroran ja Merin jutteluiden vuoksi. Kauaa ei pikkuinen ehtinyt ihmetellä, kun väsymys tuli, ja Mari nukahti unten maille.

Sillä välin Mika veteli tyytyväisenä päivän mainiota saalista! Tänään kalaa oli piisannut, vaikka muille jaettavaksi. Mikan suupielet nousivat suuren onnelliseen hymyyn. Ehkä hän sittenkin selviäisi tämän kylmän kesän läpi sitten talven pakkasiin saakka. Tärkeintä olisi, että Mika saisi pidettyä perheensä ravittuna, etteivät nämä joutuisi kärsimään nälästä, ja että he olisivat muutenkin ylpeä hänestä. Tietysti myös arvostettujen rikkaiden tyytyväisyyttä olisi ylläpidettävä. Mika halusi suorittaa tehtävänsä hyvin, jotta kaikki voisivat sukupolvien edetessä muistella hänen taidokkuuttaan. Kalaa tarvittaisiin kuitenkin vielä paljon enemmän, sillä Camilla oli monena päivänä vienyt sitä ylipaljon.

Illalla Mika päästettiin viettämään rentouttavaa vapaata Hauen tarjoutuessa menemään kalaan. Kun kerran lammen jääkään ei ollut kohmettunut illan saapuessa, täytyi tilaisuus käyttää hyväksi. Koskaan ei tiennyt, pääsisikö huomenna, tai ylipäätään seuraavalla viikolla kalastamaan. Säät olivat tällä hetkellä niin petkuttavia.
-Ahven, tulisit säkin nyt hetkeksi kalastamaan. Sä oot uinut siellä koko päivän. Voisi välillä tehdä jotain muutakin. Eikö ole yhtään kylmä? Hauki koettisuostutella veljeään tekemään edes joskus yleisiä töitä, joita kaikki muut tekivät.
-Painu sinä sinne kalastamaan ja jätä mut rauhaan! Mun puolesta saat olla niin iskä-fani kuin haluat, mutta älä pakota mua mukaan! Hankkisit elämän! Ahven karjaisi vihoissaan takaisin veljelleen. Hauki pudisti päätään. Ahven oli aina omapäinen itsensä.

Sillä välin Meri tuumaili laittavansa jotain iltapalaa. Ikävä kyllä jääkaappi suorastaan kurni tyhjyyttään.
-Jopas on kummaa, Mika ei ole muistanut lisätä uusia kaloja kokattavaksi. Täytyykin pyytää häntä tuomaan tänne kaloja heti, kunhan vain näen hänet, Meri tuumaili. Iltapalan laitto jäi siihen paikkaan. Meri päätti käydä katsomassa, miten hänen pikkuiset tyttönsä voivat. Kerrankin on syy jättää ruoka kokkaamatta, ja voi vain leikkiä lasten kanssa ihan vapaasti, ihanaa!

Mika oli niin uupunut kovasta kalastuspäivästä, että hän oli käynyt päiväunilla. Venähtäneiden torkkujen jälleen Mikan noustessa jalkeille hän törmäsi Meriin, joka leikki Nerin kanssa.
-Mika, jääkaapista on ruoka lopussa, voisitko lisätä sitä sinne, jotta pääsen tekemään illallista? Meri pyysi huomattuaan Mikan saapuneen.
-Öh, selvä, menen heti viemään sinne muutaman kalan, Mika vastasi.

Mikan sanoessa "muutaman kalan" hän todellakin tarkoitti sitä. Camilla oli vaatinut niin paljon kalaa, että Mikan oli täytynyt ottaa muiden sadoista kaloja pitääkseen Camillan tyytyväisenä. Hyvän kalapäivän ansiosta hän oli saanut paikattua muiden sadoista puuttuvat kalat, mutta oman perheen hän oli kokonaan unohtanut! Ei kuitenkaan auttanut muu, kuin lisätä kaappin ne vähät pikku kalat, mitä oli. Olisi sekin jotain.

Aika kului, minkä huomasi varsinkin lapsista. Neri oli kasvanut huimasti ja oppinut uusia asioita ja taitoja. Enää potalla käyminen omatoimisesti oli vähän hakusessa, mutta Meri auttoi pikkuista mielellään.
-Hyvä tyttö, Meri kehui, kun Neri suostui istumaan potalla paikallaan. Meri jatkoi hetken päästä:
-Pian juhlimme sinun syntymäpäiviäsi, ja sinusta kasvaa iso tyttö. Sitten pääset tapaamaan Sunien Antin, joka on oikein mukava poika, tulette varmasti hyvin toimeen.

Vaikka Neri olikin oppinut hyvin ja pärjäili yksinään, oli Merillä silti hommia Marin hoidossa. Merin keskittyessä Mariin ei hän ehtinyt ollenkaan vahtia, minne Neri kipitti pienilla jaloillaan.
-Äiti, Neri on taas mennyt suihkulähteeseen, Kuha huomautti.
-Näethän, että minulla on Marin hoito kesken. Ettekö te pojat voisi vahtia siskoanne hetken? Meri pyysi.
-Tietenkin! Kuha ja Hauki huudahtivat yhteen ääneen, mutta Ahven mutisi jotain jostain tärkeämmästä tekemisestä.

Neri oli todellakin oppinut, että vesi olisi hänen voimansa. Tyttö tykkäsikin olla veden kanssa tekemisissä. Hänen suosikkejaan olivat pitkät kylpyleikit Merin kanssa. Mutta ei Merilla ollut joka hetki aikaa olla vahtimassa ammeen luona Neriä, joten tämä oli keksinyt omat vesileikkinsä alakerran suihkulähteessä. Siinä perheellä olikin ihmettelemistä, miten lapsonen aina onnistui kiipeämään suihkulähteeseen.

-Voi sinua pikku höppänää. Koeta nyt ymmärtää, ettet voi käydä uimassa suihkulähteessämme! Kunhan vähän kasvat, pääset pulikoimaan uima-altaaseen, Kuha puhui lempeästi. Neri naurahti, kun Hauen naama myrtsiintyi.
-Niin, sen laiskuri Ahvenen kanssa! Toivottavasti Neri ei opi häneltä huonoja tapoja, Hauki kammoksui.
-Tuskin, eihän Ahven nytkään tullut hoitamaan Neriä. Luulen, ettei Ahven ole perheihmisiä, Kuha huomautti.
-Tosiaan, nyt mennään vaihtamaan kuiva vaippa ja vaatteet, Hauki ehdotti.

Lopulta pojat onnistuivat tekemään kaiken suunnittelemansa, oli siinä kyllä hommaa. Aina, kun Neri oli ollut veden kanssa tekemisissä, hänestä tuli niin riehakas, ettei häntä meinannut saada rauhoittumaan millään. Neri sai jäädä yksin huoneeseensa leikkimään, kun pojille tuli kiireitä tehdä koulusta saamiaan kotitehtäviään. Neriä moinen ei haitannut, tyttö osasi viihdyttää itseään kiitettävästi.

Hauki ei kuitenkaan voinut olla ajattelematta poikkeutuneita välejä Johanneksen kanssa. Ehkä olisi vain otettava itseään niskasta kiinni, ja selvittää kaikki nämä asiat. Hauki päätti korjata välinsä Johanneksen kanssa, kun tämä sattumalta käveli ohitse.
-Johannes, anteeksi, että flirttailin Aamulle hänen synttäreillään. Kuvittelin jotenkin liikoja, mutta nyt tiedän tehneeni tyhmästi. Anteeksi vielä kerran, Hauki puhui pahoittelevasti.
-Äh, mitäs pienistä. Eihän vihanpidossa ole edes mitään järkeä, Johannes totesi. Suuri lasti keikahti pois Hauen sydämestä. Hän huomasi saavansa kasvoilleen leveän hymyn. Johannes ei voinut varmasti edes kuvitella, kuinka helpottuneeksi teki tämän.

Ikävä kyllä kaikille sovun tekeminen ei ollut helppoa. Ahven oli vieläkin hyvin kärttyisä tapahtuneesta, ja häntä ärsytti, kun kaikki vain luovuttivat ja antoivat asian olla. Mika oli tietysti otettu Pilvilinnojen pojan vierailusta. He juttelivat kaikenlaista parhaista sadoista ja muusta mukavasta, ennen kuin Ahven saapui paikalle.
-Miksi sä paapot tota? Se ei ole ton kaiken arvoinen! Ahven tiuskaisi isälleen.
-Jollain ei sitten ole yhtään käytöstapoja, Johannes vastasi katsellen murhaavasti Ahventa.
-Ahven, tosi rumasti sanottu! Pyydä heti anteeksi! Mika huudahti.
-En taatusti, tuo ei ole sen arvoinen, Ahven karjaisi.
-Ahven, tiedän, että sinun on vaikea nöyristyä minun edessäni, mutta tämä menee jo hiukan yli. Jätän teidät kahdestaan keskustelemaan. Haen nyt ne kalat, saat tietenkin muutaman ylimääräisen tämän ikävän välikohtauksen vuoksi, Mika lupasi ja poistui.

Ahvenella ei ollut pienintäkkän halua pyytä Johannekselta anteeksi, joten tämä vain nosti päänsä ylpeästi pystyyn sanoen samalla:
-Sinuna en yrittäisi olla minua parempi. Turhaan siinä kiukuttelet. En suoraan sanottua voi ymmärtää, mitä Johanna näkee sinussa.
-Älä itse siinä viisastele! Ahven kielsi naama raivosta punaisena.
-Muistuttaisin edelleen, että Johanna on siskoni, ja tapailunne on myös minusta kiinni. Usko pois. Voin käräyttää teidät koska vain, Johannes lesosi.
-Sitä et tee, Johanna lupasi hoitaa asian itse, Ahven kertoi.
-Ole sitten ärsyttämättä minua. Lähdenpä nyt hakemaan niitä kalojani, Johannes ilmoitti poistuen huoneesta.

Jostain kumman syystä Johannes ja Aamu sattuvat aina samana päivänä kylään. .--D
Kuha päätti ottaa tytön puhutteluun. Ahven oli nimittäin kertonut, ettei Aamu ollutkaan sopinyt juttuja Hauen kanssa, niin kuin Aamu oli väittänyt.
-Kyllä me ollaan jo aikapäiviä sitten sovittu se väärinkäsitys, Aamu vastasi Kuhan otettua asian puheeksi.
-Mut... Miksi Ahven sitten väittää muuta? Kuha kummasteli.
-Kysy vaikka Hauelta, asiat on puhuttu selviksi, Aamu vastasi hieman kiukkuisena. Miksi hänestä oli laitettu valheita liikkeelle?

-Rauhoitu, kyllä mä uskon sua. Ahven on aina ollut hankala mutta valheiden levittely muista on jo törkeää, Kuha sanoi.
-Mikä siihen koko tyyppiin on mennyt? Mä kun olen kuullut huhuja Ahvenen olleen kiltti mamman poika, Aamu naurahti.
-Sitä se tosiaan oli. Ajat ovat muuttuneet. Mutta kun kerran olet täällä, haluat varmasti saada meiltä hiukan kalaa syötäväksi, Kuha arveli.
-Kiitoksia kovasti! Teiltä sitten aina saa herkullista ja laadukasta kalaa! Aamu hihkui.
-Tällä kertaa saat muutaman ylimääräisen, Ahvenen takia. Pitäisi jonkun sillekin opettaa käytöstapoja, Kuha pohdiskeli. Aamu otti kalat iloiten vastaan, mutta Merithaimenien kalavarastot suorastaan hupenivat Ahvenen temppuiluiden vuoksi. Ensiksi piti antaa ylimääräiskalaa Johannekselle ja nyt Aamulle. Tuollaiset tappiot oli vaikea saada kiinni tällaisten luonnonilmiöiden vallatessa.

Hetken rupateltuaan Kuhan kanssa Aamu sai selville Johanneksenkin käyneen tänään heillä. Niin Aamu lähti kiertelemään taloa, ja löysi tulevan miehensä Nerin leikkitoverina. Aamu istahti heidän seuraansa, ja sanoi heti ensimmäisenä:
-Kuvitella Johannes, joskus meilläkin on oma pikku vauva, ja olemme Taikapölyn onnellisin perhe! Johannes äänähti jotain vastaukseksi. Aamu tietenkin ymmärsi Johanneksen olevan jälleen vallan innoissaan.
-Niin! Haluan meille kyllä suuren perheen, vai mitä mieltä sinä olet, Johannes? Aamu kysäisi.
-Ihan sama, kunhan vaan perijä saataisiin, Johannes vastasi poissaolevasti. Nuoret keskustelivat jonkin aikaa, kunnes Johannes suoraan sanottuna kyllästyi ja kertoi, että hänen pitäisi lähteä jo kotiin. Ei Aamukaan halunnut yksin jäädä leikkimään, joten hänkin hipsi kotiinsa haaveillen ihanasta tulevaisuudestaan.

Myöhemmin myös Meri tuli leikkimään tyttärensä kanssa. Neri sitten aina oli niin iloinen ja pirteä, että Merille tuli pakostakin hyvä mieli. Äidistä oli ihana katsoa, miten talon tuleva perijä kasvoi ja kehittyi päivä päivältä aivan silmissä. Neri oli oppinut puhumaan jo erittäin selkeästi, ja Meristä oli hauska kuunnella tämän juttuja. Tyttö selvästikin sopi perijän paikalle täydellisesti. Hänestä huomasi jo vauvana, että vesi oli tytölle rakasta.

Nerin kanssa tapahtui myös aina jotain mielenkiintoista. Olihan pottailu jännittävää puuhaa, kun sen saa suoritettua äidin mahassa. .-D

Samana iltana Meri kävi vielä tervehtimässä akvaarion kaloja Nerin väsyessä leikkeihinsä. Sattumalta myös Mika saapui paikalle juuri, kun Meri leperteli pienille ystävilleen kaikista suloisemmin.
-Oho, mistäs nyt tuulee? Mika kysyi.
-Voi, minä olen vain niin onnellinen! Mika, meillä on kaikkea ilman vähääkään huolen häivää! Mieti, meillä on Neri ja toinenkin suloinen tyttö Mari. Lisäksi kolme ihanaa poikaamme ovat aina valmiina auttamaan meitä! Meri huudahti. Mika hymähti kuin ollen samaa mieltä. Ikävä kyllä hänen mielessään oli monenmoista huolta, joista Meri ei tiennyt mitään. Mika pelkäsi lammen umpeutuvan kohta kokonaan, eikä kaloja ollut vielä riittävästi ruokkimaan rikkaita ja heidän perhettään. Lisäksi Mikaa huoletti Ahven ja tietysti muutkin poikansa; pääsisivätkö nämä koskaan edes naimisiin ja nauttimaan elämästä? Mika ei kuitenkaan halunnut puhua asioista Merin kanssa, turhaan tämäkin huolestuisi. Kaikki kääntyisi vielä hyväksi, ehkä...

Vaikka olivathan jotkut asiat ainakin hyvin. Kuha ja Hauki tosiaan olivat innokkaita auttamaan siskoaan, he suorastaan lellivät ja palvelivat tätä.
-Kuha mun vuoro leikkiä Nerin kanssa! Sä oot pitänyt häntä sylissä koko illan, ja mä olen joutunut hoitamaan kaikki ikävät hommat! Hauki valitti.
-Hei, minkä mä tälle voin, että Neri viihtyy paremmin mun sylissä kuin sun, Kuha puolustautui.
-Laittaisitko hänet edes hetkeksi maahan, jotta saisin annettua tämän tuttipullon hänelle? Hauki tiuskaisi.
-No joojoo, ei tarvitse alkaa raivota, Kuha naurahti asettaen Nerin varoen maahan.

Lattialle päästyään Neri alkoi ojennella käsiään kohti Hauella olevaa tuttipulloa. Hauki hymyili lesoavasti antaessaan pullon Nerille ja kehui, kuinka innoissaan tyttö olikaan hänestä. Kuha kuitenkin väitti sen johtuvan vain siitä, että Neri oli nälkäinen. Hauki ei viitsinyt jatkaa kinaamista. Hänelle riitti tieto sisimmässään Nerin pitävän hänestä enemmän kuin Kuhasta. Mutta kuka tietää, kenestä Neri enemmän pitää?

Nerin lutkuttaessa tuttupullosta vesistä maitoa suuhunsa, pitivät pojat kivi-paperi-sakset kisaa siitä, kumpi joutuisi tekemään inhottavimman tehtävän; potan tyhjentämisen. Parin tasapelin jälkeen voittajaksi ratkesi Kuha, joka meni heti ottamaan pikkuisen Nerin syliinsä Hauen katsellessa ällöksyen pottaa.
-No, hoida nyt se homma, Neri on käytettävä potalla vielä ennen nukkumaan menoa, Kuha hoputti.
-Äh, joo, joo, Hauki mutisi. Hän yritti hymyillä ja olla katsomatta pottaan päin, ehkä homma kävisi silloin mukavammin.

Eräänä päivänä Paula Puska vieraili jälleen Merithaimenilla. Hän oli alkanyt käymään siellä todella usein Marin syntymän jälkeen varmistamassa, miten tuleva Eetun puoliso kasvoi. Ettei vain yrittäisi omia Maria samalla tavoin kuin Floran lapsia...

Viimein koitti se päivä, jolloin Nerin oli aika kasvaa ja jättää taapertaminen taakseen. Lähes koko perhe ja muutavat vieraat olivat seuraamassa tätä hienoa tapahtumaa. Meri varsinkin oli ylpeä saadessaan olla katsomassa tulevan perijän kasvua.

Tämmöiseltä näyttääpi Neri nyt. .--)

Vieraiden joukossa olivat tietenkin Sunit. Olivathan he kiinnostuneita, kun Antin puolisolla oli syntymäpäivä. Ja oli heillä tietysti eräänlainen taka-ajatuskin - nimittäin alkaa tutustuttaa vaivihkaa Neriä ja Anttia toisiinsa jo lapsina. Tulevaisuudessa he saattaisivat ihastua toisiinsa jopa ilman pakkonaittamista, mikä tietenkin olisi hyvä.
-Usko pois, tämä toimii varmasti! Tyttäreni Aamu ja hänen puolisonsa Johanneskin ovat täysin rakastuneita toisiinsa, Aurora selitti Mika nyökkäillessä mukana.

Pian he huomasivat, että suunnitelma toimi! Neri ja Antti olivat ihan itse menneet keskustelemaan keskenään. Syy saattoi tietenkin olla se, että he olivat ainoat lapsi-ikäiset, joten tuntui luontevammalta tutustua samanhenkisiin simeihin, mutta onhan se jo hyvä alku.

Mika ja Aurora seurasivat tarkasti lastensa jokaista liikettä.
-Katso, nyt he juttelevat jostakin mukavasta, kun Antti noin hymyilee, Aurora kuiski.
-Niin näkyy. Eikös Nerinkin kasvoilla oli pieni hymy? Mika siristeli silmiään.
-Aivan varmasti. Voih, tiesinhän, että he rakastuisivat toisiinsa heti ensisilmäyksellä! Aurora hihitteli. Tulevaisuudessa selvinnee, olivatko Aurora ja Mika oikeassa.

Kasvettuaan Neri viihtyi paljon vedessä. Nyt oli suihkulähde käynyt vähän pieneksi, mutta onneksi ulkona oleva uima-allas oli parempi paikka. Siellä Neri viettikin paljon vapaa-aikaansa lilluen vedessä. Hän olisi kovasti halunnut samanlaisen pyrstön kuin äidillään, sillä se helpottaisi uimista. Meri kuitenkin selitti, että Neri saisi pyrstön vasta vanhempana samalla, kun Meri antaisi hallussaan olevat vedenvoimat tyttärensä haltuun. Neri oli innoissaan perijän tehtävästä ja odotti jo kovin, milloin olisi tarpeeksi vanha siihen.

Yksi asia Neriä ärsytti yli kaiken: Meritaimenten talo oli niin pieni, että hän joutui jakamaan huoneensa pikkusiskonsa, Marin kanssa. Päivällä se menetteli, mutta ei ollut kiva herätä keskellä yötä vauvan itkuun, ja ällöttävää oli myös, kun koko huone lemusi hirveältä vaipan vaihtojen jälkeen. 
Neri päätti mennä leikkimään tutulla ja ymmärtäväisellä leluhevosellaan odotellesaan, että Mari saataisiin uudestaan nukkumaan. Usein touhuun kului useampikin vartti, ja kannatti siinä ajassa jotain hyödyllistä tehdä.
-Milloin saan oman huoneen? Neri kysyi ohimennen kesken leikkiensä.
-Parhaimmassa tapauksessa talven jälkeen, Mika vastasi.
-Vasta sitten? Miksen heti!? Olen perijä, ja minulla on oikus saada nukkua omassa huoneessa. Anttikin saa, vaikkei edes ole perijä! Neri pani vastaan.
-Voi tyttökulta, haluaisin tehdä elämästäsi yhtä unelmaa, mutta meillä ei kerta kaikkiaan ole siihen nyt varaa, Mika harmitteli.
-No, ihan sama. Ei Mari niin kamala ole, etten kestäisi sitä yhtään, Neri totesi. Sanat kuulostivat todella kauniilta Mikan korvissa. Ihanaa, että Neri osasi ajatella näin!

Vaikka hetki sitten Meri oli tuntenut itsensä onnekkaimmaksi koko maan päällä, hänen sisällään mylvi yhä useammin hullun lailla. Marin syntymän jälkeen Merin mielessä liikkui kuollut siskonsa. Meri ihmetteli moista. Hänhän oli käynyt nämä asiat läpi jo aikoja sitten, ja oli antanut itselleen anteeksi tekonsa...

Vuodatuksesta kopioidut kommentit & vastaukset