Osa 23: Riesa (Paljula)

Paljuloiden aamu oli alkanut leppoisasti. Viimeinkin Päivi oli nukkunut hyvin koko yön ja heräsi vasta aamulla. Kyllä oli mukavaa, kun suonissa virtasi raikas ja pirteä tunne. Samin käydessä potattamassa Päiviä oli Jessica saanut valmistettua herkkuaamiaisen.
-Ihanaa, ruokaa! Olinkin jo nälissäni, Sami kertoi istahtaessaan pöydän ääreen.
-Kiva, että maistuu. Meillä on pitkästä aikaa käytettävänämme rauhaisa aamiainen, Jessica sanoi tyytyväisenä.

-Tuota, mitäs keksisimmekään puuhaksi tälle päivälle? Mietin, että ainakin näin aamuisin voisimme tehdä jotain kivaa, vaikkapa leikkiä Päivi-tyttösemme kanssa! Jessica suunnitteli.
-Ööh, muuten ihan kiva suunnitelma, mutta ehdin jo kutsua Eskon meille, Sami kertoi nolona, milloin Jessicankin hymy hyytyi.
-Miksi ihmeessä? Jessica tiuskaisi kiukkuisena. Sitä miestä hänen ei todella tehnyt mieli kohdata.
-Mutta täytyyhän meidän viettää aikaa Päivin tulevan puolison isän kanssa! Sami perusteli nähdessään Jessican todella pahoittaneen mielensä.
-Mitä? Jessica kommentoi Samin äskeiseen väitteeseen.
-Ai, unohdinko kertoa? Sovin Eskon kanssa, että lapsemme menisivät naimisiin. Eihän se niin huono idea olisi? Sami varmisti.
-Mutta miksi juuri Kummalat? Tytöistä on pulaa Taikapölyn alueella, ja Päivi olisi voinut saada itselleen ties kuinka arvostetun puolison! Jessica puolustautui.
-Anteeksi, mutta lupasin jo, Sami harmitteli.
Samassa ovelta alkoi kuulua kolinaa. Jessica katsahti mieheensä kummallisen näköisenä.
-Sanoin, että hän voi tulla suoraan sisälle, Sami ilmoitti, kun Jessica puolestaan huokaisi. Tästä ei seuraisi mitään hyvää.

-Huomenta Paljulat! Hauska nähdä teitä tänään. Jessicakin näyttää ihan hehkuvan tänään, Esko lateli kohteliaita kommentteja, mikä sai Jessican ärsyyntymään. Esko puhutteli hänelle tahallaan tuohon sävyyn, että Jessicaa alkaisi ärsyttää. Hän kuitenkin aikoi pitää päänsä kylmänä, vaikka Eskon lentelevät hiukset saivatkin hänet hiukan villiintymään.
-Jaahas, ja sinä taas näytät siltä, miltä aina ennenkin... Jessica tiuskaisi takaisin.
Esko vain naurahti. Hän aina osasi olla yhtä ärsyttävä.

Eskonkin saatua murokipon itselleen alkoi Sami ylläpitämään keskustelua.
-Teille siis sopii, että Päivi menisi Olhin kanssa naimisiin. Puhuitko jo Ehlan kanssa? Sami tiedusteli.
-Toki sopii, ei se Ehlaa varmastikaan haittaa. Ja jos haittaakin, olkoon oma mokansa, itsepähän ei vastannut kysymykseeni, Esko totesi välinpitämättömästi. Jessica vain ahmi murojaan, hänellä ei ollut aatettakaan liittyä miesten keskusteluun. Tilanne oli jo valmiiksi tarpeeksi tukala.

-Niin, Jessica! Eikös olekin mukavaa, että Päivi saa puolisokseen Olhin? Sami kysyi seuraavaksi vaimoltaan.
-Olisithan voinut ensin minultakin kysyä, ennen kuin alat avioliittoja sopimaan, Jessica vastasi kylmään sävyyn, mikä sai Saminkin yllättymään. Hän ei olisi arvannut, että Jessica on niin ennakkoluuloinen. Sami ajatteli Kummalien olevan aivan samanlaisia kuin muutkin, heillä vain on omat kunniakkaat perinteensä... Toisaalta Sami ei tiennyt aivan kaikkea, mitä Jessican ja Eskon välillä oli tapahtunut.

Samassa vauvan itku alkoi kaikua koko talossa. Jessica oli jo nousemassa, kunnes Sami teki äkkinäisemmän liikkeen ja ehti pystyyn ennen Jessicaa.
-Minä menen hoitamaan Päivin. Tutustukaa te vain rauhassa toisiinne, Sami ehdotti, mikä sai Jessican huokaisemaan jälleen syvään. Sami loikki pitkin askelin pikkuisensa luokse, ja pian hän olikin jo kokonaan pois huoneesta.

Jessica vilkuili ympärilleen varmistaen, ettei Sami vahingossakaan kuulisi. Sen tehtyään hän käänsi päänsä Eskon suuntaan.
-Mitä ihmeen peliä sinä pelaat? Myönnä, että järjestit tämän kaiken vain kiusataksesi minua! Jessica syytteli.
-Hupsista sentään, onpa sinulla rankat syytteet. Mistäs tuollaisia sait päähäsi? Esko kysyi iloisesti naureskellen, mikä sai jälleen Jessican raivostumaan enemmän.
-Kuuluu sinun ärsyttäviin tapoihisi! Jessica sihahti näytellen samalla rumasti hampaitaan.
-Oletpa sinä ärhäkällä päällä. Ikävä kyllä minulla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, sillä miehesi itse ehdotti järjestelmää, Esko totesi kepeästi.

-Niikö? Jessica hämmästyi pudottaen lusikan kädestään.
-Kysy vaikka Samilta. Mutta jos totta puhutaan, minua ei kiinnosta yhtään lastemme tulevaisuus. Tulin tänne päästäkseni sinua tapaamaan, Esko muutti puheenaihetta.
-Kuinka monta kertaa minun on tämä sinulle sanottava. En ole kiinnostunut sinusta, nielisit nyt kakkusi. Rakastan Samia, ja meillä on kaikki mahtavasti. Olen siis tehnyt valintani, ja pyytäisin sinua jättämään minut nyt rauhaan, Jessica vaati.
-Lähdenkö heti? Esko kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
-Mitä pikemmin, sen parempi.

Jessica katsoi, miten Esko jätti keskeneräisen ruokalautasensa pöytään ja poistui huoneesta. Jessica huokasi helpotuksesta päästyään Eskosta eroon.
-Toivottavasti kuulostin uskottavalta, vaikka kaikki mitä sanoin on valhetta... Tämä on niin väärin. Sami on minua kohtaan ihana ja huomaavainen, mutta jokin Eskossa vetää minua puoleensa... En mahda mitään niille perhosille, jotka alkavat aina riehua mahassani Eskon saavuttua paikalle. Mutta nyt tähän on tultava loppu. Toivon mukaan tunteeni laimenevat Eskoon ja palaavat Samiin, Jessica pohti itsekseen.

Siivottuaan lautaset pöydästä Jessica vilkaisi nopeasti olohuoneeseen, missä Sami leikki Päivin kanssa. Jessica pujahti kylpyhuoneeseen ja laski ammeen täyteen lämmintä vettä, se rentouttaisi. Maattuaan ammeessa jonkin aikaa Jessica hoksasi unohtaneensa taas myssynsä päähän. Hän ei ikinä muista ottaa sitä pois.
-No, jätän hiukset pesemättä ja lillun vaan veden lämmössä, Jessica päätti. Samassa vessan ovi aukeni. Jessica unohti lukita senkin.
-IIIIIIKKKKK!!!!! Esko, mene pois!! Jessica karjui yrittäen mennä kokonaan vedenalle, mutta amme oli liian pieni.

-Älä nyt kilju, minä se vain olen, Sami naurahti.
-A-ai. Luulin sinua Eskoksi, Jessica selitti, vaikka Sami luultavasti oli sen jo tajunnut.
-Esko lähti jo aikoja sitten, ja laitoin Päivin juuri nukkumaan. Ajattelin, että menisimme yhdessä kasvimaalle, Sami kertoi.
-Joo, tulen pian, Jessica lupasi.

Pian molemmat olivat ulkona kasvien kimpussa. Ulkona puhalsi sinä päivänä vähän kylmenpi tuuli, mutta silti siellä tarkeni ilman takkia. Jessica ja Sami eivät juurikaan kiinnittäneet huomiota ilmaston viilenemiseen, sillä kasvimaa vei heidän huomionsa. Vaikka palstoja oli vain muutama, riitti niiden kunnossapitämisessä hommaa.


Välillä täytyi tietysti käydä hoitamassa pikku Päiviä, ja muutenkin katsoa tytön perään, ettei tämä mennyt työntämään lelujaan vessanpönttöön tai kuristanut jotain kissaa hengiltä liian tiukoilla halausotteillaan. Toisen oli tietysti pakko jäädä kasvimaalle, jotta hommat saataisiin tehtyä nopeammin, sillä mitä parempaa huolta kasveista piti, sitä nopeammin ne kasvoivat, ja täytyisi ehtiä kylvää vielä yksi sato ennen talvea.

Illalla Sami ja Jessica tapansa mukaan köllöttelivät yhdessä vuoteella rupatellen mukavia. Jessica oli kyllä vaisumpi tänään, ja keskustelu jäi paikoin Samin yksinpuheluksi. Jessica mietti aikansa ajatellen lähinnä Eskoa. Mitään muuta hänen päähänsä ei tuntunut mahtuvankaan. Hän kuitenkin heräsi Samin kysymykseen:
-Olemmeko sinusta jo kauhean vanhoja?
-Riippuu vähän miltä kantilta asiaa katsoo. Onhan meillä jo aikuinen lapsi ja lapsenlapsia, mutta en sanoisi meitä miksikään vanhuksiksi, Jessica selosti.
-Olen vain miettinyt, olisi hauska saada vielä ainakin yksi vauva. Mitä sinä sanot asiaan? Sami kysyi. Jessica nielaisi kuuluvasti. Mistä ihmeestä Sami oli tuollaisen idean saanut päähänsä! Maailman huonoin ehdotus juuri nyt, kun Jessica oli sekaisin tunteidensa kanssa.
-Jos haluat, Jessica vastasi lyhyesti.
-Sinunkin täytyy haluta, Sami huomautti.
-Kyllä minä haluan, Jessica vastasi.

Aamulla Jessica ja Sami heräsivät raikuvaan Päivin itkuun. Yöllisen syvällisen keskustelun vuoksi Jessica ja Sami olivat nukkuneet normaalia myöhempään, minkä vuoksi kiltisti nukkuva Päivikin oli onnistunut herättämään heidät. Sami riensi heti kehdolle napaten Päivin syliinsä Jessican pohtiessa Samin eilisiä puheita. Jesscalla ei yksinkertaisesti riittäisi puhtia uuden vauvan pyöräyttämiseen ja hoitamiseen. Hänen puolestaan Eemeli ja Päivi riittäisivät. Jessica petasi peitettä sivistyneemmin sängylle, ellei ällöttävä oksennusklimppi olisi pyrkinyt ulos.

Jessica juoksi oikopäätä vessaan ja sai viime tipassa pidäteltyä oksennusta pöntön reunalle saakka. Sitten hän oksensi kaiken, mitä sai vain ulos. Jessica tunsi olonsa erityisen inhoutuneeksi, koska vessanpönttö oli taas vuotanut yön aikana, eikä oksennus koskaan erityistä herkkua ollut.
-Pelkään pahoin olevani jälleen raskaana, himpatti! Jessica puhui itselleen raivoavaan sävyyn. Pitikin hänen tulla niin helposti raskaaksi.

Sillä välin Sami opetti Päiville pottailemisen varhaistaitoja. Päivi kuunteli kiinnotuksissaan isänsä juttuja katsoen tätä koko ajan silmiin. Sami taputti tytärtään tyytyväisenä päähän. Tämä tulisi vielä saavuttamaan paljon tuollaisella asenteella. Mielellään Päivi potalla istui, se oli hänen mielestään jännittävää ja kivaa!

Hiukan myöhemmin Sami tuli popsimaan Jessican tekemää aamupalaa.
-Öh, etkö siivonnutkaan illallislautasiamme, kuten yleensä? Sami kysyi hiukan ällöksissään.
-Anteeksi, unohdin tämän kaiken nälän keskellä. Olen vähän omissa maailmoissani... Jessica kertoi vaisusti.
-Ai, satuitko kenties miettimään sitä vauva-asiaa, josta puhuimme? Hienoa, että olet siinä niin tosissasi. Nälkäisyys on ainakin selvä merkki raskaudelle! Sami puhui innoistuksissaan. Jessican kuunnellessa Samin puhetta ja kaikkea tuota innostuneisuutta, nielaisi hän vahingossa ruokaansa väärään kurkkuun ja alkoi yskiä hullun lailla.
-Oletko kunnossa? Sami kysyi hätäisenä.
-Olen, olen. Olisi huisia olla raskaana, Jessica valehteli minkä pystyi. Kaikkia asioita ei vain pystynyt kertomaan kenellekään, ei edes tärkeimmälle kumppanilleen.

Sami ei ollut huomannut mitään erikoista vaimonsa käyttäytymisessä, ja hän meni innoissaan opettamaan Päiville puhumista. Tyttö ei kuitenkaan ollut yhtä positiivisella ja oppimisen haluisella tuulella kuin aamulla pottailun kanssa, ja Sami sai hokea sanoja monia kertoja tuloksitta.
-Äh, yritetään sitten toinen kerta uudestaan. Menen vaikkapa kasvimaalle, Sami totesi kyllästyksissään jo itsekin.

Kasvimaa jäi kuitenkin huomaamatta, kun vanha tuttu ystävä Esko käveli talon ohitse.
-Hei, sinuahan näkee usein täällä! Sami tajusi.
-Noh, mukavassa talossa ja seurassa viihtyisi kuka tahansa. Ja Päiviähän minä tulin katsomaan. On ilo nähdä, kuinka hän kasvaa ja kehittyy. On niin hienoa, kun lapsemme voivat mennä naimisiin, Esko kertoi.
-Niin, voisimmehan mekin tulla välillä teille, Sami ehdotti.
-Ääh... Käyn mieluummin täällä. Mennään sisälle, Esko ehdotti livistäen nopeasti Samin ehdotuksesta muihin puuhiin.

Koska Esko sanoi tulleensa Päiviä katsomaan, esitteli Sami innokkaasti tytärtään tälle. Oikeasti Eskoa kyllästytti koko vauvan katseleminen, ja hän haukotteli aina Samin kääntyessä. Esko ei ymmärtänyt, miten joitakin kiinnostivat vauvat tuolla tavalla.
-Tämä meidän Päivi on jo iso tyttö. Hän otti muutama päivä sitten ensimmäiset askeleensa. Haluatko nähdä? Sami uteli.
-Njooh, Esko vastasi haukotellen samalla. Esko päätti yrittää saada keskustelua Jessicaan, naisen hän olisi halunnut nähdä.
-Missäs Jessica muuten on? Esko kysäisi.
-Hän on lepäilemässä, Sami ilmoitti.

-Jessica onkin nukkunut jo aika pitkään. Heh, väsymyshän on yksi raskauden merkeistä... Puhuimme muuten eilen perheenlisäyksestä, ja tulimme siihen tulokseen... Loppu Samin pulina meni Eskon toisesta korvasti sisään ja samantien toisesta ulos. Hänen ajatuksensa kiinnittyivät Jessicaan, joka oli ilmestynyt makuuhuoneesta käytävälle. Eskon nähtyään Jessica kääntyi kiireesti häipyäkseen takaisin makkariin, muttei voinut estää hymyä, joka tuli hänen nähtyään Eskon.
-No niin, Esko, katso, kuinka tämä Päiviliini kävelee! Tuli isin luo, tule! Samin lepertely palasi Eskon korviin.

-Ohhoh, kuinkas sinä siihen pyllähdit? No, ei se haittaa, yritetään uudestaan! Sami neuvoi Päiviä, joka ei tahtonut pysyä jaloillaan. Esko huomasi Jessican aikeet liueta paikalta, joten hän nousi kiireesti sohvalta ehtiäkseen tämän juttusille. Samikaan ei tuntunut huomaavan hänen lähtöään.

-Jessica, odota! Esko huudahti. Jessica inhosi itseään, muttei mahtanut mitään sille, että kääntyi Eskon puoleen.
-No mitä? Jessica kysyi, ja näyttääkseen ärtyisältä hän nyrpisti nenäänsä.
-Tiedät kyllä, tulin sinua tapaamaan, Esko vastasi iloisesti.
-Puhu hiljempaa, Sami kuulee! Jessica sihahti.
-Ei se mitään huomaa. Elää ihan omassa maailmassaan tuon vauvanne kanssa. En kyllä ymmärrä mitä näet tuossa miehessä. Sehän pukeutuu ihan mauttomasti ja muutenkin on outo, Esko pölisi.

Jessica puristi kätensä nyrkkiin. Hän ei pitänyt siitä, miten Esko puhui hänen miehestään.
-Lopeta nuo säälittävät puheesi. Tiedän kyllä, mitä sinä yrität enkä aio astua ansaasi. Sami on hyvä ja uskollinen mies, millaisen jokainen haluaa, itse olet säälittävä petturi! Menit naimisiin Ehlan kanssa vain rahan takia, muuten olisit joutunut karkotukseen Taikapölystä! Sitä paitsi Sami luulee teidän olevan parhaita kavereita! Jessica kiljui. Esko vilkaisi Samiin päin, mutta tämä ei tuntunut kiinnittävän minkäänlaista huomiota keskusteluun.

-Mitä sitten? Minkä sille mahtaa, että Taikapölyssä naiset ovat arvostettuja, ja naimattomat miehet joutuvat pois. Sitä paitsi, olet itsekin aikamoinen petturi, vai eikö toisen miehen suutelu ole pettämistä? Esko kiusoitteli.
-Se on jo vanha juttu. Olin silloin vieteltävissä, mutta se aika on ohi. Sitä paitsi, minä ja Sami saamme lapsen, joten sinun olisi parasta häipyä täältä, ja jättää minut rauhaan! Jessica määräsi. Hän ei ollut edes varma, oliko raskaana, mutta jotain olisi sanottava, jotta Esko jättäisi hänet rauhaan.

Esko ei kuitenkaan lähtenyt mihinkään, joten Jessica päätti poistua paikalta.
-Tämä keskustelu on nyt ohi, joten voit kadota talostamme, ja mieluiten älä palaa koskaan, Jessica komensi kääntäen miehelle selkänsä.
-Kerran vieteltävissä, aina vieteltävissä, Esko mutisi hyvin hiljaa, niin, että vain itse kuuli sen. Sen jälkeen huoneeseen laskeutui rauha, ja kuului vain Samin juttelua Päiville.

Seuraavana aamuna Jessica heräsi myöhään, vasta lounasaikaan. Hän oli pyörinyt yöllä valveilla miettien kaikkia asioita, lähinnä Eskoa sekä Samin haavetta lapsesta. Jessica valmisti itselleen leivän ja siirtyi pöytään, josta Sami kasasi juuri likaisia astioita.
-Ihanaa, kun sinä siivoat. Minua uuvuttaa jotenkin hirveästi, Jessica selitti.
-Tottakai minä hoidan kodin, jos sinä olet väsynyt. Mikäköhän syy sille muuten voisi olla? Sami vihjaili.

Juuri tätä Jessica oli pelännyt, että Sami alkaisi puhua vauvasta. Jessica ehdotti, että he istuisivat alas keskustelemaan. Mahdollisimman iloinen ilme kasvoillaan Jessica alkoi puhua:
-Älä nyt innostu liikaa. En voi tietenään olla varma, mutta luulisin olevani raskaana.
-Ihanko totta?! Sami vastasi hiukan kummastunut ilme kasvoillaan.
-Etkö olekaan iloinen? Jessica hämmentyi.

Sami ei pystynyt pitämään naamaansa pidempään peruslukemilla, vaan tarttui vaimoaan kädestä.
-Olen iloisempi kuin koskaan! On todella hienoa, että saamme lapsen! Sami hymyili.
-Muista, en ole varma vielä. Sen näkee vasta, jos maha alkaa kasvaa, Jessica yritti toppuutella Samia, mutta mies vain vastasi olevansa aivan varma, että vauva olisi tulossa.

Jessicasta tosiaan olisi riittänyt, että heillä oli pieni Päivi hoidettavanaan. Sami kuitenkin toivoi kolmatta lasta niin kovasti, eikä Jessica halunnut tuottaa pettymystä, vaikka he hiukan vanhoja jo olivat, eikä ajoitus ollut parhain mahdollinen. Jessica kuitenkin uskoi tilanteen tasaantuvan jossain vaiheessa, ja uutta vauvaa olisi yhtä ihanaista opettaa ja elättää kuin Päiviä nyt. Jessica päätti karistaa vauvattomuustoiveensa pois. Kaikki oli alkanut vain Eskosta, ja nyt siitä tulisi loppu. Jessica päätti löytää onnellisen avioliiton Samin kanssa, ja kaikki kääntyisi vielä hyväksi.

Keittiössä yksin oleskellessaan Jessican silmiin osuivat huoneen täyttämät likaiset tuttipullot. Hetken tuumailtuaan Jessicaa alkoi etoa siivottomuus, ja hänen oli pakko viedä muutamat pullot pois nähtäviltä.
-Kauhistus, mitähän Eskokin ajatteli, kun kävi meillä, ja täällä oli niin sottaista? Äh, miksi minä häntä ajattelen? Siitä on nyt tultava loppu, Jessica tuumaili saaden taas onnettoman olon Eskon muistelun jäljiltä. Pystyisikö hän koskaan unohtamaan sitä miestä täysin?

Samassa Jessica huomasi keittiön ikkunasta pihalla kävelevän Ehlan, kerrankin Eskon vaimo, eikä tämä itse... Jessica tietenkin ryntäsi pihalle tervehtimään tyttärensä tulevan puolison äitiä. Menneistä huolimatta Jessican teki mieli tutustua tähän hiukan oudohkoon näkyyn. Täytyisihän heidän tulevaisuudessa tulla toimeen.
-Hei Ehla, mukavaa, että sinuakin näkee välillä täällä päin, Jessica tervehti pirteästi.
-Minaä päätfin käykdä pienelalä kävelyklenkillä. Esko sanomi, eettä hänw ei jaksa katosella minuöa ja etatä mewne pogis. Kyllämhän minuklle naapsureiden kyläassä käyqminen khäy! Ehla sönkötti Jessican korviin.

Jessica oli hiukan kauhuissaan Ehlan kertomuksesta. Hänen oli pakko astua askel taaksepäin ja nostaa kätensä ilmaan. Ei mikään ihme, että Esko yritti vietellä häntä, kun oman vaimon kanssa meni niin huonosti. Jessicaa myös ihmetytti, että Ehla puhui lähes tuntemattomalle tuttavuudelleen noin henkilökohtaisia ja arkoja aiheita. Eiväthän Ehla ja Jessica olleet melkein koskaan rupatelleet ja tutustuneet toisiinsa. Jessicaa suorastaan ällötti Eskon käyttäytyminen vaimoaan kohtaan. Ehla tarvitsisi tukea erilaisuutensa takia, mutta Eskolta sellaista oli turhaa pyytää. Jessica päätti viimeisen kerran olla ajattelematta enää hetkeäkään sitä miestä...
-Öh, ymmärrän. Kannattaa selvittää asiat. Puhuttaisiinko jostakin iloisemmasta asiasta? Kuten vaikkapa tulevien lapsiemme naittamisesta, Jessica ehdotti. Hänellä ei olisi nyt innostusta puuttua toisten avioliitto-ongelmiin.

-Menevätdkö lapasemme naimrisiin? Ehla huudahti onnellisen näköisenä.
-Kyllä, niin on sovittu. Eikö Esko ole puhunut sinulle vielä mitään? Jessica kysyi ihmetellen. Eskohan oli sanonut puhuneensa aikoja sitten Ehlankin kanssa asiasta...
-Eia olce. Mienä olebn niiwn onnellinnen! Kiitdos, tiedmän, etträ teidkän lapsenwne sopifi täydelliseqsti sminun piakku alpsukaiselle! Ehla selitti innoissaan. Jessica oli iloinen, että Ehla oli tyytyväinen tilanteeseen, mutta silti häntä kummastutti. Ehla tuntui todellakin ajattelevan eri tavalla kuin muut. Hän ei ollut yhtään vihainen, vaikka sai kuulla naimisiinmenoasioista vasta äsken, eikä edes omalta mieheltään.

Samana päivänä Paljuloilla kävi muitakin vieraita. Jorma kävi hakemassa satoa ja hehkutteli samalla, kuinka elinvoimaiseksi Jasmina oli tullutkaan viimeisten viikkojen aikana. Miehet viettävät keskenään mukavan rupattelutuokion jutellen vähän kaikesta.

Illan saapuessa Jessica oli käynyt pakkaamassa Jääpuikon perheelle paketin, joka sisälsi kaiken tarpeellisen.
-Oikeasti, tämä kaikki on minulle? Jorma ihmetteli.
-Mieheni Sami kertoi, että Jasmina on ollut elinvoimaisempi, joten laitoimme pari ylimääräistä ainesta, jotta voisitte nauttia useampia iltoja yhdessä syöden herkullista ruokaa, Jessica selitti anteliaana.
-Kiitoksia, Jorma kiitteli tyytyväisenä. Olivatpa Paljulat olleet reiluja!

Välillä Päivi tunsi olonsa hiukan yksinäiseksi vanhempien viettäessä aikaansa vieraiden kanssa. Kyllähän leikkiminen auttoi ajankulumiseen, mutta sekin olisi ollut paljon mukavampaa jonkun sisaruksen kanssa. Päivikin halusi kovasti itselleen leikkikaveria, jonka kanssa pystyisi koska vaan tekemään kaikkea mukavaa.

Taaperuuden yksinäisyydet sai kuitenkin pian unohtaa. Samana iltana pikku-Päivi vietteli synttäreitään kasvun merkeissä. Hiukan tavallisempia kansalaisia taikapöly ei aina jaksanut tulla nostelemaan, mutta kakun kynttilöiden puhaltaminen oli korkeintaan yhtä hupaisaa! Päivi tunsi itsensä erittäin huomoiduksi hänen viettäessä synttäreitä. Kaikki keskittyivät häneen ja kannustivat kasvamaan.

-No niin Päivi, näytä miten kynttilät puhalletaan! Sami kannusti. Päivi katsoi hiukan hämillään ensin kakkua ja sen jälkeen isäänsä. Kaikki meni kuitenkin hyvin, kun Sami näytti, mitä piti tehdä, ja yhteisvoimin saatiin kaikki kynttilät sammumaan!

Tässä Päivi. .--)

Ja kuva Päivin huoneesta. .--)

Sami ei ehtinyt muiden tavoin jäädä syömään kakkua. Hänellä oli töitä kasvimaalla. Yrittäessään päästä kaikenmaailman ötököistä eroon hyönteismykkyjen avulla tunsi Sami ilman viilenneen. Asia kummastutti miestä. Eivät alkusyksyn illat näin viileiltä ennen olleet olleet. Hetken päästä alkoi sataa vettä, mikä ärsytti Samia, taas hän kastuisi. Vesisade muuttui kuitenkin yllättäen veden ja lumen sekoitukseksi, ja siitäkös Sami vasta hämmästyikin. Hän kuitenkin ajatteli sen olevan vain satunnainen kuuro. Eihän nyt vielä syksyllä lunta pitäisi sataa.

Päiviä harmitti, kun isi jäi ilman herkkukakkua jouduttuaan tulemaan kasvimaalle. Niinpä toisten tunteita ajattelevana tyttönä hän halusi tulla Samin avuksi hommiin. Sami epäili ilman olevan liian kylmä, mutta antoi lapsen kuitenkin tulla, kunhan tämä pukeutuisi lämpimästi. Hommat kävivätkin ripeästi Päivin nyppiessä näppärillä sormillaan rikkaruohoja irti. Molemmat olivat niin työntouhussa, etteivät edes huomanneet heti räntäsateen muuttumista lumisateeksi...

Kun oli nukkumaan menon aika, ei Päivi saanut millään unta. Häntä jännitti tietenkin huominen koulupäivä ja muihin Taikapölyn lapsiin tutustuminen siellä. Myös ulkoa kuuluva kolina piti häntä valveilla. Sisälle asti kuului, miten tuuli ravisutti puunoksia, ja kuinka lumihiutaleet iskeytyivät ikkunalasiin. Päivi nousi ensin istumaan sängylle, sitten hän viskoi peiton pois päältään ja astui lattialle, joka tuntui kylmältä paljaiden varpaiden alla.

Hän hipsutteli ikkunan luo ja jäi katselemaan pimeää näkymää ulos. Täysin pimeää siellä ei kuitenkaan ollut, joten maassa oleva ohut lumikerros erottui selkeästi. Päivi ymmärsi, että kaikki ei ollut kunnossa.
-Isä sanoi, että ei pieni lumisade ole vaaraksi sadolle, mutta tuolla on jo aika paha myrsky. Mitä jos sato menee nyt pilalle, ja se on minun syytäni, kun en tehnyt asialle mitään, vaikka näin sen? Päivi hätääntyi.

Niin hiljaa kuin mahdollista Päivi hiippaili pimeässä talossa. Vanhempien huoneesta kuului kuorsausta, he olivat nukkumassa. Päivi kävi hakemassa ulkovaatteensa patterin päältä, ne oli jätetty siihen kuivumaan. Takki oli ehkä vähän kostea, mutta sen olisi nyt kelvattava. Saatuaan vaatteet päälle siirtyi Päivi yksin kylmään yöhön. Onnekseen hän huomasi sadon olevan ihan terveen näköinen pyyhkäistyään lunta pois yhden kurkun päältä.
-Tulin juuri ajoissa! Päivi riemuitsi alkaen kasaamaan kasviksia kädessä olevaan koriinsa.

Mitään ei kuitenkaan voinut pitää salassa Samilta, joka oli herännyt Päivin kolisteluun matkalla pihalle. Sami asteli ulos järkkyillen ilmein. Miten niin pienessä hetkessä olikin onnistunut satamaan niin paljon lunta? Kun siitä ihmettelyn aiheesta oli päästy eroon, Sami huomasi Päivin, jonka hengästyneet henkäykset kuuluivat Samin korviin. Tyttö oli selvästikin tehnyt kaikkensa saadakseen sadon pois lumen armolta, mikä lämmitti Samin mieltä suuresti.

-Päivi kulta, ei sinun olisi tarvinnut yöllä tänne herätä sentään, Sami sanoi, jolloin Päivikin huomasi isänsä saapuneen.
-Isi, anteeksi! Minä en olisi saanut mennä ilman lupaa yöllä pihalle, mutta minä en saanut unta ja tunsin, ettei kasveilla ollut kaikki hyvin. Siksi minä tulin tänne, ja... Päivi rupesi selittämään asioita mahdollisimman nopeasti.
-Rauha, ei mitään hätää. Kiitos, olet hieno tyttö. Nyt sinun on kuitenkin aika mennä nukkumaan. Minä voin jatkaa tästä, Sami kehotti antaen samalla lämpimän halin pakkasyön keskellä.
-Ei minua ei väsytä! Haluan auttaa! En saisi unta, jos jätän kasvit tänne. Anna minun auttaa, jooko? Päivi aneli.
-No hyvä on, Sami lupasi pienen hiljaisen hetken jälkeen.

Yhdessä he sitten ryhtyivät huoltamaan kasveja ja kasaamaan terveen sadon koreihin. Kummallakin oli erittäin mukavaa Samin kertoessa tarinoita nuoruudestaan. Kaikenlaista hänkin oli saanut kokea. Samalla he kuitenkin ylläpitivät ripeää työtahtia, ja yli puolet sadot saatiin kasattua hyväkuntoisina. Muutama raukka joutui jäämään taistelemaan vielä kylmässä. Vaikka Päivi ei vielä ymmärtänytkään ihan täydellisesti onnetonta sattumaa, oli hänestä ilo olla avuksi.
-Voit mennä jo sisälle, minä jään tänne vielä hetkeksi, Sami kertoi, ja Päivi totteli kipittäen sisälle kepein askelin.

Sami jäi pihalle vielä mietiskelemään asioita. Häntä väsytti tilanne. Oli tullut valvottua liian myöhään, ja ahkerasti kerääminen satokoreihin satoja on aika rankkaa puuhaa pitemmän päälle. Vaikka Sami olikin liian väsähtänyt ollakseen positiivinen, oli hän kuitenkin onnellinen, miten hienon tytön olikaan kasvattanut. Päivi oli valmis auttamaan ääriolosuhteissakin, mikä todisti tytössä olevan jaloa perijän ainesta.
-Pitäisi minunkin mennä vaan nukkumaan. Aamulla kaikki näyttää varmasti valoisammalta, vaikka syksy ja sadonkorjuu aika ovatkin muuttuneet lumiseksi talveksi, Sami tuumaili.

Sinä yönä myös Jessica oli ollut hereillä. Hänelle oli tullut vessahätä kesken nukkumisen, minkä jälkeen nälkä oli yllättänyt pahemman kerran. Kävellessään keittiölle päin huomasi Jessica kuitenkin iloisen yllätyksen. Vauva esitteli jo tuloaan mahan suurenemisella. Kaiken säädön ja häsläyksen ympärillä Jessicasta se oli kuitenkin hyvä asia.

Hetken päästä myös Killille ja Kollille ilmeni suvunjatketta. Killi synnytti kaksi tervettä ja vetreää pentua, jotka olivat innoissaan ensimmäisistä hetkistään lähtien.

Äiti tietenkin yritti rauhoitella tilannetta ja pesi pentunsa puhtaiksi heti ensitöikseen. Kisuvauvoista se ei tietenkään ollut hauskaa, joten nämä yrittivät estellä äitinsä kaameaa hyökkäystä, mutta kyllä Killi keinot keksi. Myös Kolli-isi saapui ihastelemaan uusia vauvojaan.


Taloon syntyi kaksi täysin samannäköistä (ainakin vielä) kisuliinia, jotka nimettiin Illiksi ja Olliksi.

Aamulla herättyään Päivi oli pakahtua onnesta. Poistuessaan huoneestaan tyttö havannoitsi heti vastasyntyneet kisunpennut, jotka olivat niin kyllästyneen näköisiä, että Päivin oli pakko viihdyttää niitä. Neuvokaana tyttö haki jonkin vanhan rätin ja kiinnitti sen pitkään keppiin. Valmiina tuloksena olikin mukava omatehty kisulelu, jolla Ollin ja Illin oli ilo leikkiä. Pentujen kanssa tulikin vietettyä kauan aikaa, jopa auringon nousuun asti. Lopulta kisunpennut olivat niin väsyneitä, että Päivin oli pakko jättää ne nukkumaan vähäksi aikaa.

Seuraavaksi Päivi suuntasi kohti keittiötä, jossa tapasi Samin siivoilemassa, ja Killin hyppimässä pöydillä. Päivi nosti Killin lattialle ja silitteli tätä innoissaan.
-Hienot pennut olit saanut aikaan, olet ihana kissa! Päivi kertoi Killin katsellessa yhä vain innokkaammin kuullessaan, että häntä kehuttiin hyväksi kisuksi.
-Aah, sinäkin ilmeisesti näit heidät. Ovat kissanpennut niin suloisia, Sami huokaisi tyytyväisenä.
-Niin vain ovat. Isi muuten, voinko olla avuksesi tänäänkin? Päivi kysäisi ohimennen.
-Äh, sinunhan ei tietenkään tarvitse auttaa, sillä autoit eilen niin paljon. Jos kuitenkin aivan välttämättä haluat olla avuksi, voisimme viedä hiukan noita tuttipulloja roskikseen. Haluaisin nähdä jälleen puhtaan keittiömme, Sami selitti.
-Autan mielelläni! Päivi ilmoitti pirteästi.

Yhdessä keittiö tuli nopeasti puhdistettua tuttipullomuurista. Päivi juoksenteli paikasta toiseen nopein ja sulavin liikkein. Samikin olisi halunnut tuntea itsensä yhtä nuorekkaaksi ja huolettomaksi, muttei voinut mielelleen mitään. Lunta satoi taas, ja koko piha oli nilkkoihin asti yltävän lumikerroksen peitossa, ties vaikka melkein koko yö olisi pyryttänyt. Sami vain toivoi, että sadot valmistuisivat nopeasti, eikä suurempaa vahinkoa pääsisi tapahtumaan.

Toiset pitävät lumen saapumisesta, toiset eivät...

Viimein kaikki tuttipullot oli saatu siivottua, ja Sami oli aikeissa mennä sisälle valmistamaan aamupalaa, mutta hänen matkansa keskeytyi Camilla Paholaisen saavuttua paikalle. Samin ei auttanut muu, kuin jäädä viihdyttämään tätä.
-Kuinkas teillä on vielä kasveja tuolla, eikös talvella ole aika vaikea kasvattaa niitä? Camilla esitti hämmästynyttä.
-Tämä lumimyrsky tuli aivan yllätyksenä. Luulin, että syksy jatkuisi vielä pidempään, Sami selitti.
-Minä aavistelin tämän kesän olevan lyhyempi kuin yleensä, Camilla kertoi.

-Ihanko totta? Mistä saitte sellaista tietää? Sami uteli.
-Ei se sinulle kuu... Tarkoitan siis, kertoisin, jos ehtisin. Paljon kiireitä. Saisinko sadon? Camilla pyysi. Sami ojensi paketin, minkä jälkeen Camilla häipyi pian tontilta. Sami kiiruhti takaisin sisälle. Hänen olisi saatava aamupala valmiiksi ennen Päivin kouluun lähtöä.

Mihinkään ihmekokkailuihin ei ollut aikaa, joten Sami valmisti nopeat murot. Jessicaa ei aamiaispöytään ilmestynyt. Hän oli valittanut Samille mahakivusta, mistä Sami oli tienkin innoissaan. Ehkä se olisi raskauden merkki. Niinpä Paikalla olivat vain Sami ja Päivi.
-Sinun pitäisi mennä jo pian pukeutumaan, koulubussi saapuu tuotapikaa, Sami selitti.
-Mutta pärjäättekö te täällä kotona varmasti? Pitäsikö minun jäädä kotiin apuun kasvimaalle? Päivi kysyi.
-Teit viime yönä niin ahkerasti töitä, että pärjäämme äidin kanssa täällä kotona kyllä. Mene sinä vaan kouluun. Mikään ei ole hienompi muisto, kuin ensimmäinen koulupäivä, Sami kertoi, ja niin Päivi lähti valmistautumaan.

Vuodatuksesta kopioidut kommentit & vastaukset