Jasmina oli tietenkin iloinen Lumiana-perijän syntymästä, mutta tytön punainen hiustenväri huolestutti häntä ja Jormaa. Jasminalla ei kuitenkaan ollut aikaa vahtia Lumianaa koko aikaa, sillä Camilla ramppasi kylässä heidän yhteisen Taikapölyn jäädys operaation vuoksi. Camilla kyseli vaivihkaa, millaisia seurauksia jäädytyksen keskeyttämisestä koituisi, mutta Jasmina ei silloin osannut aavistaakaan, mitä Camilla sillä tiedolla teki. Jasmina ja Camilla sopivat myös lastensa naittamisesta keskenään.
Jorma opiskeli paljon poikien kanssa.
Julius koki jäävänsä perheen ulkopuolelle, mutta hän yllättyi kovasti Jorman näyttäessä hänelle mekaniikkakonetta ja Jasminan tutustuttaessa hänet Paholaisten saman ikäiseen Nikolas-poikaan. Kaikesta huomiosta huolimatta Julius tiesi jäävänsä Justuksen ja Lumianan varjoon.
Justus kasvoi hiukan isommaksi pojaksi. Hän katsoi kovasti mallia isoveikasta, ja pojat puuhastelivatkin paljon yhdessä.
Lumianakin kasvoi hiukan isommaksi. Tytön punaiset hiukset värjättiin piiloon valkoisen kerroksen alle, jotta pahat henget eivät häntä huomaisi. Siksi Lumiana saikin paljon huomiota, kun jonkun oli koko ajan oltava hänen seurassaan.
Ja nyt viimein sen uuden osan kimppuun!!
Jääpuikoilla oli menossa aivan tavallinen perheen yhteinen aamiaishetki. Perheenjäsenet keskustelivat iloisesti keskenään, ja tällä kertaa puhe siirtyi juhlallisuuksiin, tänään olisi nimittäin esikoispoika-Juliuksen sekä Lumiana-perijän synttärit.
-Mitä sinä haluaisit lahjaksi? Jasmina tiedusteli Juliukselta. Poika piti katseensa tiiviisti jääkylmässä jäädytetyssä leivonnaisessaan pohdiskellen asiaa. Hänestä oli outoa, kun vanhemmat huomioivat häntä, yleensä Justus tai Lumiana olivat tärkeimpiä vanhemmille. Tai siltä Juliuksesta usein tuntui.
Keskustelu oli hiljentynyt kaikkien odottaessa Juliuksen vastausta.
-Yym, en oikeastaan tiedä, poika sopersi lopulta pitäen katseensa edelleen jäädytetyssä leivonnaisessaan. Justus katsoi isoveljeään kummastellen, miten niin hänellä ei muka ollut mitään lahjatoiveita! Jasmina ja Jormakin hämmästyivät Juliuksen vastauksesta, kuka lapsi nyt ei toivonut mitään lahjoja syntymäpäivilleen?
-Oletko aivan varma, eikö sinulle tulisi jotain mieleen? Jorma yritti saada pojan puhumaan, mutta tämä ravisti vain päätään niin, että hiukset menivät silmille.
Kaikeksi onneksi Jasmina pelasti Juliuksen vaikeasta tilanteesta:
-Noh, jos sinulle ei tule mitään tiettyä mieleen, niin voimme ostaa jonkin yllätyslahjan samalla, kun hankimme Lumianalle lahjaa, emmeköhän me jotain keksi, Jasmina sanoi.
-Tai sitten mä voisin esittää toiveen, ja te hankkisitte Juliuksen sijasta lahjan mulle, Justus ehdotti, mutta se ei käynyt vanhemmille.
Hetken päästä ulkoa kuului koulubussin tööttäilyä, ja lapsille tuli kiire hotkaista leivonnaisensa loppuun, miten bussi olikaan niin aikaisessa aina? Pojat pistivät askeleet juoksuksi, jotteivat jäisi bussin kyydistä kokonaan.
-Etkö oikeasti halua mitään lahjaa? Justus tiedusteli yhä veljeltään.
-No, oikeastaan toivoisin yhtä juttua. Haluaisin koiran, mutten tiedä, miten vanhemmat siihen suhtautuisivat, Julius paljasti lopulta.
-Olisithan sinä silti voinut kysyä, Justus huomautti, mutta siihen päättyikin se keskustelu poikien noustessa bussin kyytiin.
Jasmina puolestaan oli kiiruhtanut Lumiana-tyttösensä luokse heti syötyään, oli nimittäin hiusten aamuvärjäyksen aika! Tällä kertaa päästä ei sojottanut kuin pari punaista hiuksen alkua, joten homma oli nopeasti hoidettu. Jasmina oli vähän huolissaan, miten värjäysoperaatio saataisiin suoritettua Lumianan kasvaessa, jolloin tyttö varmasti vaatisi jotain selitystä jokapäiväiselle värjäykselle, totuutta ei nimittäin voisi kertoa. Jasmina nosti taaperon syliinsä, ja samassa kaikki huolet unohtuivat, kun alettiin leikkiä kaikenlaisia kutitus-leikkejä!
Jasmiinan kutittelevat sormet tekivät niin villiä työtä, ettei pikku-Lumiana pystynyt olemaan nauramatta. Tyttö yritti päästä epätoivoisesti pakoon kutittelevia sormia, mutta Jasmina oli aina vain voitolla. Hauskan leikkituokion onnistui kuitenkin pilaamaan vain palvelija, joka pamautti Lumianan huoneen oven auki.
-Täällähän oletkin! Jasmina, sinulle on tullut vieras, joka pyytää teitä heti luokseen keskustelemaan kanssaan. Asia on kuulemma kiireellinen, palvelija selitti.
-Näin varhain aamulla? Enhän ole ehtinyt edes pukeutuakaan! Palvelija, vie Lumiana aamupalalle, Jasmina komensi työntäen tytön heti palvelijan syliin.
Jasmina juoksi käytävään viimein täysissä pukeissaan asetellen kuitenkin vielä hiuksiaan. Jasmina kiinnitteli vielä muutamia hiusnippuja paremmin saadakseen kampaukseensa kestävyyttä. Seuraavaksi hän näki ystävänsä, Camillan, joka seisoi ylväämpänä ja itsevarmenpana kuin koskaan! Jasminasta oli iloista nähdä pitkästä aikaa Camillaa, he eivät olleet viime aikoina muistaneetkaan pitää yhteyttä!
-Hei Camilla, mukava nähdä! Jasmina huudahti. Hänen ystävässään oli tänään jotain erityistä, joten Jasmina silmäili Camillaa päästä varpaisiin, kun tämä ei tuntunut antavan minkäänlaisia vinkkejä asiaan.
-Ei, mutta voiko se olla totta? Sinullahan on kruunu! Sinusta on tullut Taikapölyn hallitsija! Miksen minä ole tietoinen asiasta? Jasmina hihkui innoissaan.
-Tosiaan, en ehtinyt tiedottaa sinulle ihan jokaista liikettäni, valtataistelussa minun piti pitää pää kylmänä ja kulkea eteenpäin, Camilla selitti.
-Ei se mitään. Onneksi olkoon! Jasmina kiljaisi vielä iloisena ystävänsä puolesta. Hän ei kuitenkaan osannut aavistaa, ettei Camillalla ollut leppoisat syyt tulla tervehtimään vanhaa "ystäväänsä".
-Niin, minun pitikin tulla puhumaan uudesta hallitsijan roolistani. Lupasin kansalle palauttavani kesän takaisin, minkä vuoksi he minut halusivatkin johtoasemiin, joten sinun täytyy laittaa se säähärvelisi tuottamaan aurinkoa, Camilla kertoi asiansa niin kepeästi kuin vain pystyi. Jasmina ei pystynyt uskomaan kuulemaansa.
-Lasket varmasti leikkiä... Ethän sinä voi olettaa... tai siis, mehän sovimme... Jasmina sönkötti.
-...että sinä tottelet minun käskyjäni, ja toimit siten, miten minä näen asian parhaaksi. Joten nyt minä kehottaisin palauttamaan sen kesän takaisin, Camilla täydensi Jasminan aloittaman lauseen.
Nyt vasta Jasmina alkoi hahmottamaan tilannetta paremmin. Camillaa ei kiinnostanut pätkänkään vertaa Jasminan kuulumiset tänne tultuaan, vaan hän halusi ajatella omaa etuaan tulemalla puhumaan Taikapölyn lämmittämisestä! Camilla ei ollut nähtävästi koskaan välittänytkään Jasminan perheestä ja hyvinvoinnista. Kieroileva nainen oli koko ajan ajatellut vain itseään! Yllättäen Jasmina tunsi suurta vihaa Camillaa kohtaan. He eivät olisi enää ystäviä.
-Minä en laita kesää ikinä takaisin! Voit laittaa sellaisia kuulumisia kansalaisillesi, Jasmina tiuskaisi vihoissaan.
-Ellet satu muistamaan: olen nyt hallitsija, ja minulla on hallitsijan voimat. Ajoin jo Pilvilinnat pois maasta, ja sinun pikku perheellesi käy aivan samoin tavoin, jos alat kiukuttelemaan. Ethän sinä sitä halua? Eli alapa laittamaan sitä kesää takaisin! Minulla on kansakin puolellani, eikä sinulla ole mitään mahdollisuuksia selvitä yksin, Camilla ärjyi tehden samalla voimannäytteen uusista voimistaan käsiensä väliin Jasminaa pelotellakseen. Jasmina ei tiennyt, miten hänen tulisi toimia. Loppu olisi lähellä, jos hän ei Camillaa tottelisi.
Lopulta naiskaksikko seisoi pihalla sääkoneen luona. Jasmina oli oivaltanut, ettei hän voisi ajatella vain omaa etuaan. Jos hän kieltäytyisi muuttamasta ilmastoa, Camilla saattaisi häätää koko Jääpuikkojen perheen Taikapölyn alueelta, eikä Jasmina halunnut perheelleen mitään pahaa. Toisin sanoen hän ei halunnut olla samanlainen kuin Camilla. Ilmaston muutoksesta kärsisi kunnolla vain Jasmina, muu perhe pystyisi elämään lähes normaalisti.
-En voi uskoa, että saatoit tehdä minulle näin. Luulin, että olimme ystäviä, Jasmina tiuskaisi katsellen happamana sääkonetta.
-Eikä minulla ole koko päivää aikaa seisoa tässä. Kärsivällisyyteni alkaa olla lopuillaan. Kehotan sinua kiiruhtamaan, Camilla käski hymyillen. Jasmina tottelisi aivan varmasti hänen jokaista sanaansa, kuten aina ennenkin.
Jasmina väänsi vivusta raskain mielin. Camilla seurasi naisen toimia tyytyväisenä. Kaikki eteni hänen suunnitelmiensa mukaisesti. Mikään ei voisi enää pysäyttää hänen nousuaan! Jasmina tunsi Camillan katseen itsessään. Mokomakin ääliö. Jasmina ei ollut aivan varma, voisiko ilmaston muuttaminen koitua hänenkin kohtalokseen. Jasmina oli nimittäin saanut nauttia viileistä vuosista jo melkoisen pitkään. Ehkä evoluutio olisi tehnyt hänestä ja kaikista muista Jääpuikkojen perijöistä lämmölle herkän, jolloin suku olisi päättynyt siihen paikkaan. Jasmina saattoi vain toivoa, että hän pystyisi selviytymään pitkän kesän ohi entiseen tapaan.
Samassa taivaalta rupesi satamaan tusinoittain tulipalloja, jotka sulattivat lumipenkat alta aikayksikön. Jasmina onnistui vain huokaisemaan. Talven kauneus ja taika olivat poissapäin. Camillakin kehtasi vielä naurahtaa kuuluvasti. Jasmina vihasi itseään. Hänen ei olisi koskaan pitänyt uskoa Camillaan!
Jasmina katseli haikeana putoilevia tulipalloja. Samassa Jasmina tunsi itsensä ja voimiensa heikkenevän huimaa vauhtia. Päätä alkoi särkeä pahimmalla mahdollisella tavalla. Jasminan jalat alkoivat tutisemaan, ja hänestä tuntui, ettei jaksaisi seisoa enää yhtään enempää. Kurkkua kuumotti, jolloin Jasminaa alkoi yskittää. Kesä oli selvästikin palannut nopeammin kuin Jasmina oli edes pystynyt aavistamaan! Kaiken sen jäädytyksen jälkeen kesä onnistui palautumaan niin nopeasti, musertavaa. Jasmina suorastaan tunsi olevansa keskellä lieskoja, kaikki oli pilalla!
Seuraavaksi Jasmina huomasi palvelijan liekkien kimpussa. Tulipallot taivaalta alkoivat leviämään maassa, ja palvelijan oli kiire tukahduttaa lieskat ennen kuin ne aiheuttaisivat pahempaakin tuhoa.
-Jasmina, mene nopeasti sisälle. Lieskat ovat liian kuumia sinun sietokyvyllesi, minä kyllä hoidan nämä! palvelija pyysi, eikä Jasminaa tarvinnut kahta kertaa kehottaakaan. Hän menisi mielellään sisälle hiukan pötköttelemään. Kuumuus teki hänet hulluksi ja äreäksi.
Muutaman tunnin päästä Julius ja Justuskin saapuivat koulusta. Julius oli erityisen onnellinen, matematiikan koe oli mennyt täysin nappiin!
-Haluan heti näyttää tämän äidille ja isälle! Haluatko vielä nähdä tämän, veliseni? Julius kysyi Justukselta, joka kuitenkin näytti harmistuneelta.
-Miten täällä on näin lämmin? Minulla on kamalan kuuma! Justus puolestaan valitti, eikä edes kuullut isoveljensä puhetta.
Yhtäkkiä veljekset kuulivat vieraan äänen, ja he kääntyivät katsomaan äänensuuntaan. Nina Paholainen asteli heidän luokseen.
-Pojat, saisinko jäädä teille koulun jälkeen leikkimään? Äiti sanoi minulle, että se olisi hyväksi, Nina puhui vaisusti. Suoraan sanottuna hän oli ihmeissään, miksi Camillalla oli hinku saada hänet täksi päiväksi leikkimään Jääpuikoille.
-No, mikäs siinä. Tietenkin voit tulla meille leikkimään kanssamme, Justus lupasi. Jasmina oli nimittäin kertonut hänelle, että Justus menisi naimisiin Ninan kanssa. Nina hymyili astellen pois bussista. Onneksi pojat suostuivat! Muuten Camilla olisi saattanut olla hänelle vihainen illalla!
Lapset viskoivat läksyvihkonsa maahan, myös Julius päätti sittenkin näyttää matikan kokeensa hiukan myöhemmin vanhemmille, jos heitä asia ylipäätään kiinnosti. Juliuksen miettiessä omiaan, olivat Justus ja Nina keksineet jo sopivan leikin, johon mahtuisi useampi osallistuja: vesisota! Lapset pyysivät palvelijaa täyttämään läjän vesi-ilmapalloja, ja pian olikin raju pojat vs. tytöt -ottelu menossa. Ninaa ei haitannut, vaikka hänen puolellaan oli vähemmän sotilaita, hän pärjäsi silti hyvin kahta poikaa vastaan.
Isommat lapset leikkivät onnellisen tietämättöminä päivällä tapahtuneesta ilmastonlämpenemisestä. Pojat eivät nimittäin varmaankaan olisi niin huolettomia, jos tietäisivät äitinsä makaavan sisällä huonovointisena. Aina kovana huomiomangeettina toimiva Lumiana alkoi kuitenkin ihmetellä, miksei äiti tullut leikkimään hänen kanssaan niin kuin aina ennen. Pienistä jaloista ei paljon kuulunut ääniä tytön tallustellessa ympäri Jääpuikkojen linnaa.
Lopulta Jasmina löytyikin, ja Lumiana alkoi iloitsemaan niin kovaan ääneen, että Jasminakin sen kuuli uniensa läpi, ja hetkessä nainen oli noussut istumaan lepotuolilleen. Hetken räpyteltyään silmiään Jasmina pystyi hahmottamaan lattialla istuskelevan taaperon, joka tapitti herkeämättä äitiään.
-No jopas, olenkohan nukkunut jo kauankin? Jasmina tuumi laittaen kätensä vihlovaa päätään vasten. Otsa ainakin oli kuuma, mikä oli merkki sairaudesta.
Tuskistaan huolimatta Jasmina halusi olla lapselleen mieliksi, joten niinpä hän hivuttautui varovasti tuolilta lattialle Lumianan eteen. Aluksi liikkuminen sai katseen sumenemaan ja kaiken pyörimään ympyrää, mutta se helpotti onneksi melko pian.
-No hei pikkuinen, mitäs sinä olet puuhastellut? Äiti on vähän väsynyt, mutta ainahan minulla on sinulle aikaa, Jasmina lupasi. Lumiana alkoikin innoissaan kertoa, mitä hän oli tänään lelunallen kanssa puuhastellut.
Juliuksen synttäreistä tulikin kurjemmat kuin hän oli osannut odottaa. Jasmina oli niin uuvuksissa, ettei jaksanut tulla seuraamaan edes Lumiana-perijän kasvua, Juliuksesta puhumattakaan. Niin poika sai kasvaa aivan yksinään omassa huoneessaan.
Tällainen kasvoi Juliuksesta. Vitsi nuo ripset ja vaaleanpunaiset huulet, jotka kuuluu tuohon ihoon.. .-D
Eipä Lumianallakaan suurta yleisöä ollut, Jorma ja lelunalle olivat ainoat läsnäolijat seuraamassa taaperon kasvua.
Lumiana kasvettuaan.
Esitellään tässä samalla Lumianan huoneen uudistunut sisustus vauva-kamojen väistyttyä.
Hiukan myöhemmin palvelija oli saanut valmistetuksi juhla-aterian synttäreiden kunniaksi. Pöydässä oli kuitenkin vaivaantuneen hiljaisa tunnelma
-Eikö äiti aiokaan tulla tänne kanssamme? Julius sai lopultakin sanotuksi päässään pyörivän kysymyksen.
-Jasmina... meni lepäämään. Tämä päivä ei ole ollut mitenkään helppo ja onnistunut, Jorma kertoi ja huokaisi raskaasti. Jasmina oli ehtinyt selittää hänellekin tilanteen muutamalla lauseella, mutta kaikki tapahtumat tuntuivat epätodellisilta ja oudoilta. Kesä oli ilmeisesti saapunut takaisin.
-Tiesin. Ette te välitä musta pätkän vertaa! Ei kerran synttäreillänikään ole aikaa mulle! Julius karjaisi tapoihinsa kuulumattomalla tavalla. Hän vain yksinkertaisesti ei pystynyt pitämään asioita enää sisällään. Poika juoksi huoneeseensa vihaisena.
Jorma huokaisi. Jopa Lumiana oli nuorempana ymmärsi tilanteen, mutta Julius puolestaan vain kiukutteli.
-Tilanne on tosiaan hiukan hankala, mutta edes minä en tiedä kunnolla, mitä Taikapölyssä tapahtuu. Toivon kuitenkin, että te osaatte olla kärsivällisiä. Mitenköhän saisimme Juliuksenkin taas ymmärtämään, että hän on osa perhettä ja että arvostamme häntä aivan samalla tavalla kuin ketä tahansa perheenjäsentämme? Tänään vain sattui epäonnekkaita tilanteita, Jorma huokaisi kyllästyneesti.
-Minulle Julius kertoi, että haluaisi koiran. Hän ei kuitenkaan halunnut kertoa sitä teille, Justus paljasti.
-Miksiköhän ihmeessä? Jorma pohdiskeli. Justus kohautti olkiaan ja jatkoi syömistä.
Seuraavana aamuna Jorma heräsi pirteänä. Hän oli pohtinut myöhään yöhön, mitä tekisi koira-asian kanssa. Pohdiskelun lomassa Jorma oli todennut muutakin. Jorma on elämänsä aikana hoitanut monia taikapölyläisiä: etenkin Jasminaa lämpiminä kesinä, ja ihan lähiaikoinakin hän oli katsomassa Puskien Leevin kipeää jalkaa. Jorma mietti yliopistoaikaisia opintojaan terveysalalla ja tuumaili, miksi käydä rankat opinnot ihan vain huvikseen. Jorma kaivoi vanhat koulukirjansa esille ja lueskeli niitä nyt innoissaan. Jorma oli päättänyt tulla Taikapölyn viralliseksi lääkäriksi!
Jasmina puolestaan heräsi muutaman tunnin myöhemmin kellon ollessa melkein puoli neljä. Jasmina ihmetteli, miten oli jaksanut nukkua niin pitkään. Jasmina nousi ylös ja muisti taas palanneen kesän, mikä sai hänet masentumaan. Yllättäen päätä ei särkenytkään niin hullulla tavalla, eikä jalkojakaan jomottanut. Vaikka olo olikin ällöttävä, Jasmina saattoi silti riemuita. Hän oli ilmeisesti parantunut yön aikana kunnon yöunien ansiosta, ja nyt häntä vaivasi vain tavalliset kesäiset pahat olot sun muut oireet, mutta niihin Jasmina oli jo tottunut monien vuosien takaa.
Jasmina meni loikoilemaan useaksi tunniksi jääkylmään kylpyyn, jonne palvelija toi tietyin väliajoin lisää jääpaloja viilentämään vettä. Kylpy rentoutti ja virkisti hänet täysin, samoin myös päänsärky hellitti hetkellisesti. Jasmina päätti ottaa samanlaisia kylpyjä useamminkin. Päivisin oli paljon aikaa, kun lapset viihtyivät kouluissa. Samalla Jasmina suunnitteli kostoaan Camillalle, se nainen ei pääsisi kaikesta näin helposti.
Lasten palatessa koulusta luki Jorma edelleen lääkärikirjojaan oleskeluhuoneen sohvalla pyjama yllään. Hän oli aivan uppoutunut mielenkiintoisen kirjansa pariin, ettei huomannut ajan kulua. Julius oli vieläkin vähän ärjyllä mielellä, vaikka häntä kaduttikin eilinen räyhääminen, tuntui se jollain tapaa oikealta. Vihdoin hän oli saanut purettua jo kauan sisällä säilyttämiään tunteita julki. Poika kävi istumaan samalle sohvalle kuin Jorma, mutta aivan toiseen päätyyn. Hän yllättyikin suuresti Jorman alkaessa puhumaan rauhallisella äänensävyllä:
-Huoneessasi on sinulle yllätys, mene katsomaan.
Julius oli kummissaan, miksi hänen olisi mentävä huoneeseensa? Olisiko kyseessä jonkinlainen rangaistus eilisestä riehumisesta, ja "yllätys" olisi aresti. Julius pyyhkäisi kuitenkin sen mietteen mielestään, isä oli kuulostanut ihan vilpittömältä. Avattuaan huoneensa oven, ei mennyt kauaakaan, kun Juliuksen katse kohdistui valkoiseen koiraan, joka nukkui lattialla olevalla pienellä patjalla. Koiran korva heilahti oven narahduksen takia, ja hetken päästä se raotti uteaana silmiään nähdäkseen tulijan.
Koira hypähti pois patjalta ja haukahti Juliukselle iloisen tervehdyksen. Viimeinkin joku tuli sitäkin katsomaan, koko päivän valkoinen karvakasa oli joutunut nyhjöttämään yksinään pienessä huoneessa, jonne se oli heti teljetty Jääpuikkojen kotiin saapumisen jälkeen. Julius katsoi koiraa lumoutuneena ja kyykistyi matalaksi ylettyäkseen silitämään sen lämmintä päätä. Poika oli pakahtua onnesta, viimeinkin hän oli saanut oman lemmikin! Mutta kuinka isä oli tämmöisen yllätyksen keksinyt? Mahtaisiko Justus-pikkuveljellä olla jotain tekemistä asian kanssa?
Kun Jasmina oli viimein saanut itsensä ylös kylmästä kylvystään, päätti hän kutsua Camillan kylään voidakseen keskustella tämän kanssa eräästä asiasta.
-Yllätyin todella kutsustasi, luulin nimittäin, ettet eilisen jälkeen halua enää nähdä minua, Camilla nauroi. Jasmina yritti pysytellä tyynenä, mutta kiukku alkoi väkisinkin myllertää hänen sisällään, minkä seurauksena naisen kädet puristuivat nyrkkiin, Camilla ärsytti häntä tahallaan.
-Älä viitsi, tiedät vallan hyvin, etten tätä mielelläni teekään, Jasmina murahti.
-Noh, mitäs asiaa sinulla mahtaa olla? Camilla tiedusteli.
-En halua enää, että lapsemme menevät naimisiin, Jasmina ilmoitti.
-Voi sinua Jasmina, kun ei se riitä, että sinä et halua, sillä Taikapölyssä toimitaan nyt niin kuin minä haluan, Camilla nauroi.
-Minä en Justusta ja Lumianaa sinun lastesi puolisoiksi anna! Jasmina ei aikonut luovuttaa.
-Muistuttaisin edelleen, ettei minua vastaan kannata taistella, hallitsijan voimat tekevät minusta vahvemman, etkä yksin mahda mitään, Camilla ilkkui.
Jasmina lähti raivoissaan kävelemään Camillasta poispäin. Eikö tuolla naisella ollut mitään rajaa? Ensin hän rikkoi lupauksensa ikuisesta talvesta ja kaiken lisäksi halusi naittaa lapset edelleen omiensa kanssa! Jasmina ei haluaisi olla enää missään tekemisissä Paholaisten kanssa, ja pieni Justus joutuisi yksin Paholaisten armoille! Ei tässä saanut käydä näin!
-Sitä paitsi, lapsemme ovat varmasti samaa mieltä. Hekin haluavat mennä toistensa kanssa naimisiin! Kysy vaikka itse, Camilla vielä naurahti Jasminan perään.
-Pois talostani! Jasmina ulvahti vihoissaan. Camilla naurahti vielä muutaman kerran, minkä jälkeen lähti ovesta kuuliaisena pois, onneksi.
Jasminan vihaa ei voinut vaimentaa mikään. Raivoissaan nainen käveli olohuoneeseen, jossa näki uuden yllätyksen.
-Jorma! Camilla on kamala! Hän sanoi et... Mitä ihmettä Pekko Paholainen tekee olohuoneessamme sinun seurassasi?! Jasmina räjähti pahemman kerran. Hän ei voinut uskoa. Camilla ei voinut saada Jormaakin valtansa alle, se olisi kohtuutonta!
-Anteeksi, mutta onnistuin rikkomaan harjoittelupöytäni, ja Pekko lupasi auttaa minua sen korjaamisessa, Jorma selitti.
-Ihan sama! Pekko lähtee kotiinsa tällä sekunnilla! Minun talossani ei enää yksikään Camilla taikka Pekko astele! Nyt se on loppu! Jasmina kiljui raivoissaan. Riittäisi jo, että kesä tekee mielen ärtyisäksi, mutta muiden täytyy kiusata vielä tahallaan!
-Selvä, selvä. Minä menen. Oli ilo neuvoa sinua, Jorma, Pekko sanoi kyllästyneesti. Hänestä oli kohtuutonta, että Jasmina saattoi kieltää hyvin alkaneen ystävyyssuhteen vain "pikkuisten" erimielisyyksien takia. Pekko lähti talosta suosiolla, ennen kuin Jasmina tekisi hänestä jääkalikan voimillaan. Jasmina ei kuitenkaan sellaisia suunnitellut. Hän oli iloissaan, kun kuokkavieras oli saatu lähtemään.
-Voi Jorma! Ymmärräthän sinä, ettet voi kaveerata Pekon kanssa, kun minä ja Camilla olemme riidoissa, Jasmina huokaisi.
-Kyllä minä tiedän. En vain osannut korjata harjoittelupöytääni. Mutta nyt se on kunnossa. Hyödyimme Paholaisista edes jollain tapaa, Jorma rauhoitteli.
Jasmina rutisti miestään kovemmin.
-Mutta he ovat onnistuneet pilaamaan kaiken! Camilla sanoi, että lapsemme menevät naimisiin kaikesta huolimatta! Enkä minä halua heille kurjaa kohtaloa! Olen maailman huonoin ja epäonnistunein äiti! Jasmina parahti onnettomana.
-Älähän nyt. Et voinut tietää! Ja ainakin lapsemme pääsevät naimisiin. Kenen muunkaan kanssa he menisivät? Kun Pilvilinnoja ei ole, voisivat lapset mennä tavallaan enää Sunien kanssa naimisiin, eikä se ole mahdollista erilaisten elämäntapojemme vuoksi! Olisihan jäljellä vielä alempiarvoisia, mutta nyt lapset pääsevät ainakin hallitsijaperheen käsiin, ja se on ihan hyvä, Jorma selitti. Jasmina huokaisi. Niin kurjalta kuin se kuulostikin; Jorma oli oikeassa.
Illalla talossa oli kuitenkin hyvä tunnelma, ja tällä kertaa Jasminakin oli jaksanut tulla syömään muun perheen kanssa. Erityisen iloisella päällä oli Julius, joka kertoi innoissaan leikeistään Tikku-koiran kanssa. Julius kevensi tunnelman, eikä Jasminakaan jaksanut murehtia Camillan julmuuksista.
-Voi kiitos teille kaikille! En ole koskaan ollut näin onnellinen! Tikku on unelmieni täyttymys! Olen todella kiitollinen, että hankitte minulle sen koiran! Julius puhui riemuissaan.
-Teimme sen mielellämme. Olet meille äärettömän tärkeä, Jorma sanoi. Julius katsoi isäänsä ja hymyili. Miksei hän ollut sitä ennen tajunnut?
-Taidankin syödä nopeasti, jotta pääsen taas leikkimään Tikun kanssa. Keksimme sellaisen hauskan juoksuleikin, Julius selitti, minkä jälkeen hän hotkaisi ruokaa niin paljon kuin suuhun vain mahtui.
-Kunhan ette riko tavaroita, niin kaikki on hyvin, Jasmina ilmoitti.
-Niin, ja oletkos muistanut tehdä läksyjä tässä kiireessä? Jorma kysyi.
-En muuten ole muistanut, Julius totesi ihmeissään. Yleensä hän oli aina ollut tunnollinen poika ja tehnyt läksynsä heti koulun jälkeen.
-Sinulla on koiran omistajana iso vastuu. Koulu täytyy hoitaa myös, Jasmina sanoi.
-Älkää huolehtiko! Olen aina hoitanut koulun kunniallisesti. Teen sen tälläkin kertaa. Lupaan, Julius vakuutteli, ja kyllähän Jasmina ja Jorma saattoivat poikaansa luottaa.
Palvelijan sietokyky sen sijaan alkoi olla viimeisillään.
-Älä nyt koira tee tarpeitasi taas siihen matolle! Olen pessyt sen takiasi jo aivan liian monta kertaa! palvelija komensi, mutta eihän koira häntä kuunnellut. Tikku haukahti ilkkuvasti palvelijalle. Ei tuo hänelle, mahtavalle koiralle, mitään mahtaisi. Julius olisi sen puolella, eikä palvelijalla olisi mitään mahdollisuuksia.
Tikku oli juossut Juliuksen huoneeseen, haukkui ja temmelteli yksinään. Hauva haukahti vielä kerran pyytäen Juliusta kanssaan leikkimään. Poika ulvahti harmistuneena.
-Haluaisin leikkiä kanssasi, mutten voi vielä. Minulla on läksyt kesken. Ja nämä ovat vaikeita! Varsinkin, kun en pysty keskittymään. Haluaisin vain leikkiä kanssasi, Julius valitti. Hyvähän opettajien oli antaa läksyä, eiväthän he niitä joudu tekemään! Samassa Juliusta alkoi inhottamaan jokainen tehtävä, vaikka vielä eilen ne olivat olleet hänestä mukavia.
Julius pamautti keskeneräiset tehtävät pöydälle, ja hän kumartui alas koiran luo. Tikku hypähti innoissaan seisomaan.
-Kyllähän sinä olet minulle tärkeämpi kuin jotkin typerät koulutehtävät! Ihan hyvin voin tehdä nuo myöhemmin tai vaikkapa tunnin alussa. Sinun kanssasi minä en sentään pysty olemaan joka hetki, Julius kertoi koiralle, josta oli hetkessä tullut innokas. Tikku hyppi ja pomppi. Siitä oli mukavaa leikkiä omistajansa kanssa!
Muutaman viikon kuluttua Jorma oli viimein saanut lääkäri-ideansa käytäntöön. Hänellä oli pieni vastaanottotila oleskeluhuoneen nurkkauksessa, ja välillä hän kävi joidenkin perheiden luona kotikäynneillä. Mutta miehellä oli suunnitelmissa rakennuttaa kunnollinen sairaalarakennus joskus tulevaisuudessa, kun hänen pieni yrityksensä olisi alkanut poikia rahaa. Simoleonien kuvat kiiluivat Jorman silmissä Flora Puskan ilmoittaessa tulleensa mahantarkastus käynnille. Flora ei halunnut tuottaa toiselle lapselleen samanlaista tuskaa kuin Leevi oli joutunut kokemaan, joten hän ramppasikin Jorman luona usein.
-Kaikki näyttäisi olevan kunnossa, Jorma ilmoitti tunnusteltuaan Floran vatsaa.
Flora ojensi muutaman simoleonin Jorman käteen, muttei lähtenytkään heti pois.
-Onko jokin hätänä? Jorma kysyi.
-Ei, kun tuota.. Onko mahdollista tietää tässä vaiheessa, syntyykö tyttö vai poika? Flora kysyi hiukan vaikeana.
-Kyllä minä voin sen selvittää, jos välttämättä haluat tietää, Jorma kertoi.
-Öh, ehkä on kuitenkin parasta, etten tiedä sitä etukäteen, Flora päätti. Olisi ollut huojentavaa saada tietää, että tyttö olisi tulossa, ja ei tarvitsisi enää murehtia perijän hankinnasta, mutta jos tulossa olisikin poika, olisi tieto masentava, kun jälleen olisi koettava yksi "turha" synnytys.
Nina Paholainen tuli usein kyläilemään Jääpuikoilla Camillan käskystä, jotta lapset voisivat luoda hyvät ystävyyssuhteet keskenään. Justus ja Lumiana leikkivätkin mielellään saman ikäisen toverin kanssa, ja usein koulun jälkeen Jääpuikkojen pihaan muodostui suuret sotaleikit. Julius ei enää teiniksi kasvettuaan viitsinyt liittyä pienempien seuraan, vaan etsi uudesta koulustaan vanhempaa seuraa. Julius oli käynyt muutamia keskusteluja Aamu Sunin kanssa, ja nämä olivatkin ystävystyneet.
Aamulla ja Juliuksella oli paljon keskusteltavaa, ja usein he purkivatkin toisilleen huoliaan. Aamu kertoi äitinsä huonosta tilasta, ja Julius puolestaan surkutteli milloin mitäkin asiaa, joka ärsytti kotona. Heidän oli kuitenkin pidettävä tapaamisensa salassa vanhemmiltaan, sillä Jääpuikot ja Sunit eivät ole väleissä keskenään: kylmä vs kuuma. Tällä kertaa kaksikolla olikin riittänyt juttua iltaan asti, jolloin Aamun täytyi lähteä takaisin kotiin Auroran vointia katsomaan. Teinit halasivat pikaisesti ja lähtivät sitten omiin suuntiinsa.
Juliuksen tullessa sisälle, pojan silmiin osui Jorman hieno mekaniikkavekotin, jota hän oli kerran päässyt kokeilemaan isän opastuksella.
-Isä, voisitko taas näyttää minulle tuon koneen käyttöä? Julius pyysi.
-Näyttäisin mielelläni, mutta minun täytyy lukea tämä opus loppuun tänä iltana, lääkärin työ vie paljon aikaa, Jorma pahoitteli katse kiinni kirjassa. Juliuksen hyvä tuuli kaikkosi hetkessä, ja häntä alkoi ärsyttää, kun ei saanut tahtoaan läpi. Hetken pohdiskeltuaan Julius hiippaili Jorman takana olevan koneen luokse, eikä Jorma tajunnut mitään luettuaan niin keskittyneenä kirjaa.
Julius leikkasi potilaan mahan auki, niin kuin oli nähnyt isänkin aina tekevän. Hänen olisi ehkä kuitenkin kannattanut jättää leikkelyt tekemättä, sillä yllättäen laitteen punainen hälyytysvalo syttyi ja alkoi pitää korviavihlovaa meteliä. Julius oli vahingossa painanut leikkuuveitsen liian syvälle ja leikannut potilaan maksan puhki. Hädissään Julius yritti elvyttää nukkea antamalla sille tekohengitystä, mutta koneen näytölle ilmestynyt error-teksti ei kadonnut.
Jorma viskoi pelästyneenä kirjansa maahan ja ryntäsi tutkimuspöytänsä luokse järkyttynyt ilme kasvoillaan.
-Mitä sinä...! Minähän sanoin, etten nyt ehdi opettaa sinua, Jorma muistutti.
-Mutta mä ajattelin osaavani, sori, Julius pahoitteli katsellen tossujaan häpeissään.
-Tajuatko mitä sait aikaan!? Mekaniikkakoneeni hajosi jälleen, enkä enää voi harjoitalla sillä! Jasmina kielsi yhteydenpidon Paholaisiin minulta, joten en voi tällä kertaa Pekoltakaan pyytää apua, Jorma suri. Jorma määräsi pojan huoneeseen miettimään tyhmää käytöstään.
Julius ei kuitenkaan totellut isäänsä, vaan suunnisti ulos Tikku-koira perässään. Hauvis oli nopeasti kiintinyt Juliukseen, joka sitä eniten hoivasi, ja alkanut pitää poikaa isäntänään. Julius ilostui kovasti huomattuaan saaneensa seuraa, ja päätti surkuttelun sijaan olla välittämättä äskeisestä mekaniikkakoneen hajoamisesta. Eihän se itsellään korjaantuisi kuitenkaan, vaikka poika kuinka olisi pahoillaan sen rikkomisesta. Tikku löysi kivan kepakon, ja erottomaton kaksikko aloitti iloiset leikit öisellä pihamaalla.
Jormallakaan ei ollut paljoa aikaa surkutella koneensa hajoamista, sillä Paljuloiden Sami toi Kolli-kissan tarkastuskäynnille. Kolli oli saanut ikäviä naarmuja tapellessaan Paholaisten Pahis-kissan kanssa, ja nyt suurena kissafanina Sami halusi varmistaa, että kissa olisi kunnossa. Jorma nosti Kollin tuolille ja alkoi tunnustella kissan turkkia. Haavan löytäessään hän levitti siihen hieman puhdistusainetta, vaikka eivät ne välttämättä sitä olisi tarvinneet. Sami oli kuitenkin vaatinut, että jokainen naarmukin täytyisi tarkistaa, joten Jorma päätti tehdä huolellista työtä.
Aika riensi nopeaa tahtia, ja pian olikin jo kesäloman aika. Kevään edetessä päivät olivat käyneet aina vaan kuumemiksi, mikä tarkoitti myös Jasminan voinnin huonontumista. Pitkä talvi oli kuitenkin antanut Jasminalle sen verran voimia, että nainen jaksoi hyvin olla jalkeilla lähes koko päivän auringon porottaessa. Lisäksi Jorma koetti jatkuvasti kehitellä vaimonsa oloa helpottaakseen kaikenlaisia lääkkeitä, jotka lieventäisivät tämän tuskia. Koska hänen työpöytänsä oli hajonnut, ei lääkkeen kehittäminen ollut helppoa. Jasmina oli kuitenkin alkanut harrastaa joogaa, koska hän oli todennut sillä olevan rauhoittava vaikutus, ja olokin oli parempi! Lumiana tuli joskus äitinsä seuraksi jumppailemaan poikien pelaillessa mieluummin yhdessä omia pelejään.
Joskus, kun Juliuksella oli jotain tärkeää tekemistä, saattoivat Justus ja Lumianakin päästä leikkimään Tikun kanssa. Sellaisia hetkiä oli kuitenkin harvassa, ja aina sellaisen ilmaantuessa, oli lapsilla kova kamppailu siitä, kumpi sai leikkiä koiran kanssa.
-Hei nyt on mun vuoro välillä, sinä olet jo kauan silittänyt Tikkua! Justus kiukutteli.
-Ei voi mitään, ja sä olet sitä paitsi vielä pyjamassa, menisit pukeutumaan, Lumiana komensi veljeään.
-Hyvä on, jos sen jälkeen saan Tikun, Justus ilmoitti.
Kun ympäristössä oli täysi hiljaisuus, saattoi Jasmina keskittyä parhaiten joogaan, mutta pientenkin häiriötekijöiden olemassaolo häiritsi puuhaa. Yhtäkkiä oli alkanut kamala pauke ja kiljunta, ja vilkaistuaan syrjäsilmällä taakseen, huomasi Jasmina pari välikäsiperheen lasta, Niilo Puskan ja Neri Merithaimenen kummallisissa leikeissään. Leikki oli rosvo ja poliisi, ja aina, kun rosvo sai osuman, alkoi tämä kiljua niin kovaa, että Jasminan päätä alkoi vihloa. Naista kuvotti köyhien perheiden leikit, onneksi hänen lapsensa olivat sentään sivistyneesti kavastettu. Jasmina kiinnitti katseensa lattialla makaavaan Tikkuun, ja kummasteli, miten koira pystyi nukkumaan tuollaisessa melussa!
Julius ja Aamu jatkoivat tapailuaan, ja eräänä iltana Aamu halusi tuoda ystävälleen lahjan kiitokseksi monina kertoina lohduttavana olkapäänä olemisesta ja ystävyydestä ylipäätänsä. Olihan Juliuskin välillä Aamulle avautunut, mutta tyttö oli paljon useammin kertonut huolistaan ja harmitellut äitinsä sairautta. Aamu toi oven taakse maljakon, jossa oli muutama auringonkukka. Mikä olisikaan Sunmaisempi lahja kuin keltainen auringonkukka!
Julius sijoitti kukkaset yöpöydälleen toivoen, etteivät ne kärsisi kovasti viileähköstä ilmastosta, joka Jääpuikkojen linnassa vallitsi. Keltaiset kukkaset olivat todella erikoinen näky muuten valkoisessa ympäristössä, ja asia huvittikin Juliusta kovasti. Katseltuaan kukkia hetken ennen nukkumaan menoa, käväisi pojan valkoisessa pääkopassa ajatus hänestä ja Aamusta aviopuolisona, mutta se katosi sieltä yhtä nopeasti kuin oli ilmaantunutkin, sehän olisi aivan mahdoton ajatus! Ystävyys sopi heille paljon paremmin, miksi pilata sitä? Julius ei kuitenkaan mahtanut mitään sille lämpöiselle tunteelle sisällään ajatellessaan Aamua.
Vuodatuksesta kopioidut kommentit & vastaukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti