Flora oli vihoissaan, kun perijää ei edelleenkään syntynyt. Hän alkoi jopa epäillä, oliko äitinsä sanojen mukaan surkea perijä. Kevät saapui myös Puskien tontille, jolloin Flora sai muuta ajateltavaa kasveista, joita hoiti innoissaan. Flora ei tullut toimeen Eemelin siskon, Päivi Paljulan, kanssa, kun tämä majaili Puskien luona.
Eemeli oli myös turhautunut pelkkiin poikavauvoihin sekä Floran käyttäytymiseen, mutta hän kuitenkin rohkaisi vaimoaan vielä yrittämään vauvaa.
Eetu kasvoi ja hoiti kasvimaata innoissaan. Hän myös tuki Päiviä, joka masentui välillä Floran haukuista. Eetu myös ihastui tulevaan vaimoonsa, Mari Merithaimeneen.
Niilo oli laiskempi kasvienhoitaja kuin muu perhe. Niilo ja Päivi viettivät paljon aikaa nuoremman veljen, Leevin, kanssa.
Leevi kasvoi, ja hän päätyi pyörätuoliin jalkavammansa vuoksi. Pojalle ilmoitettiin heti alkukäteen, ettei hänen kaltaisestaan olisi koulua käymään, joten Leevi masentui. Onneksi Päivi ja Niilo opettivat Leevin lukemaan, ettei tälle tulisi ihan kurjaa.
Samuli syntyi ja ehti kasvaakin. Poika peri räikeän hiusvärinsä isoisältään, Sami Paljulalta.
Puskien perhe-elämä oli viime aikoina ollut kiireellistä vengertämistä perheen kuopuksen, Samulin, kanssa. Vaikka Eemeli oli yrittänyt saada pojan kävelemään jaloilla ties kuinka monta kertaa, käytti pikkuinen kuitenkin kaikista tutuinta ja turvallisinta liikkumistapaa: konttaamista. Eemeli ei kuitenkaan voinut olla muuta kuin nauramatta. Toiset oppivat nopeammin ja toiset hitaammin, jokainen suorittakoot prosessin omassa tahdissaan. Aina kun Eemeli tuli miettineeksi Samulin kävelyn opetusta, kävi hänen mielessään pakostikin Leevi, joka ei tulisi koskaan ottamaan askeltakaan jalkavikansa vuoksi. Olihan se surullista, mutta niin on vain käynyt ja sen kanssa pitää elää.
Sillä välin Eetu perheen vanhimpana lapsena sai kyykkiä puutarhassa kitkien rikkaruohot pois pienten ja avuttomien kasvien juurilta. Eetu kiskoi ja kiskoi minkä ehti, mutta silti työtaakka tuntui loputtomalta. Leevin jalkavamman vuoksi Eemeli oli pakottanut Floran luopumaan liian rankasta työnteosta puutarhassa, jotta tulevalle vauvalle ei tulisi samaa ongelmaa. Ja koska Eemeli oli kiireinen Samulin kanssa, nakitettiin homma yksinään Eetulle. Niilo-veli ei ollut erityisesti koskaan nauttinut puutarhan hoidosta, joten tämä syrjäytyi koko puuhasta pois. Eetu oli kyllä hyvin työteliäs ja ahkera sim, mutta pihatyöt söivät koko vapaa-ajan, jolloin Eetu olisi mielummin viettänyt aikaa tulevan Mari-vaimonsa kanssa, mutta siihen ei yksinkertaisesti ollut aikaa.
Leevi sen sijaan oli oppinut käyttämään hienosti pyörätuoliaan, ja hän oli sopeutunut muutenkin tilanteeseensa hyvin. Hän ei enää haikaillut asioiden muuttumista, vaan oli hyväksynyt oman kohtalonsa, eikä elämä pyörätuolin kanssa tarkoita automaattisesti tylsyyttä. Leevillä oli aikaa leikkiä leluilla koko päivä, ja lisäksi hän soitteli paljon ystäviensä kanssa. Hänen parhain ystävänsä nykyisin oli Anniina, jonka Niilo-veli oli kerran tutustuttanut hänelle heidän mennessä Suneille kylään. Toisinaan pojat kävivät nytkin Sunien luona kylässä, mutta aina pyörätuolin kanssa säätämiseen ei ollut aikaa. Leevi kuitenkin oli onnellinen, että hänen tilanteensa oli näinkin hyvä.
Florakin sai viimein ottaa hiukan rennommin raskauden käydessä loppua kohden. Hän ehti syödä hyvin ja ottaa pitkiäkin loikoiluhetkiä kylpyammeessa. Mielummin nainen olisi mennyt kasvimaalle auttamaan kasvien hoidossa, mutta Eemelin näkemys oli ehdoton.
-Ihan totta, päästäisit minut edes hetkeksi aikaa pihalle oikeisiin töihin. Olo on turha sisällä, Flora marisi.
-Olemme puhuneet tästä. Emme halua ottaa enää mitään riskejä, Eemeli kertoi.
-Mutta minulla ei ole pakkomielettä kasveihin kuin silloin Leeviä odottaessani, Flora huomautti. Samassa toisesta huoneesta alkoi kuulua kovaa pauketta ja Samulin itkua.
-Kuule, ota nyt ihan rauhallisesti. Pitkä kylpy rentouttaa, minun täytyy nyt mennä, Eemeli totesi lähtien juoksujalkaa kuopuksen luo. Flora huokaisi ja asettui ammeeseen.
Samulin päiväunien aikaan Eemeli ehti pitää ruokatauon poikiensa kanssa ottamalla jääkaapista eilistä kasvisspaghettia. Ruoka alkoi tosiaan käydä vähiin, mikä huoletti jo valmiiksi stressaantunutta Eemeliä. Kaikesta huolimatta mies yritti ajaa pahat ajatukset muualle, kun hän kuunteli poikiensa kuulumisia.
-Leikin tänään Leevin kanssa. Vein hänet ulos raikkaaseen ilmaan. Loppupäivän lepäsin, Niilo selitti. Eemelin oli ilo kuulla Niilon leikkivän Leevin kanssa. Pojista oli tullut yllättävän läheisiä.
-Minä taas puuhastelin kasvimaalla, mutta siinä menee aivan liian kauan aikaa. Olen nytkin ihan puhki, vaikka vielä puolet peltoa on hoitamatta. Tahtoisin nähdä kavereitakin välillä, Eetu kertoi harmistuneena.
-Tiedän, että tilanteesi on hankala. Sovitaan Niilo, että menette ruoan jälkeen yhdessä kitkemään, ja huomennakin vietätte sunnuntain pellolla. Leevi kyllä pärjää pari päivää yksinkin, Eemeli ehdotti. Niilo nyökkäsi, vaikkei ollutkaan innoissaan. Hänestä pihahommat olivat typeriä.
Flora oli viimein saanut itsensä ammeesta ylös ja saapui hänkin keittiöön kurnivan vatsansa kanssa. Liikkuminen megamahan kanssa oli kyllä vaivalloista, mutta silti Flora olisi halunnut itselleen kunnon tekemistä.
-Ettekö jättäneet minulle yhtään kasvisspaghettia? Flora hätäili tähyillessään jääkaapin sisältöä.
-Anteeksi, söimme kaiken, Eemeli pahoitteli pöydästä. Flora huokaisi erittäin äänekkäästi ja kaivoi kaapista salaatintekotarvikkeet.
-Ihme, että Eemeli antaa minun edes kokata, tämähän vasta vaarallista onkin! Ajatella, jos vaikka osuisin tällä veitsellä mahaan, Flora dramatisoi kokkaushetkeä mielessään.
Ruuan jälkeen perheen miespuoliset simit suuntasivat jälleen omiin puuhiinsa, ja Flora jäi siivoamaan keittiötä. Flora kolisteli mielenosoituksellisesti käsissään olevaa lautaspinoa äristen jälleen itsekseen.
-Kyllä ruoka maittaa, mutta kukaan ei voi viedä lautastaan pesualtaaseen, eivätkö he tiedä, miten liian raskaiden taakkojen kanto rasittaa raskaanaolevaa? Flora puhisi, vaikkei lautaspino erityisen painava ollutkaan. Vasta silloin Flora huomasi Niilon jääneen keittiöön, ja nyt poika puheli puhelimessa.
-Niilo, menisit sinäkin kasvimaalle, siellä on enemmän töitä kuin meillä aikaa, Flora komensi, ja haikeana Niilo sanoi kaverilleen heipat ja siirtyi ulos.
Saatuaan viimeisenkin lautasen tiskauksen jäljiltä kuivauskaappiin, päätti Flora käväistä nopeasti ulkona. Kasvisiminä Flora nautti luonnossa olemisesta ja auringon lämmöstä vaaleanvihreällä ihollaan. Flora veti keuhkonsa täyteen kesän tuoksua ja käveli ympäri pihaa miettien, miten voisi olla hyödyksi. Samassa Flora muisti, että oli vastikään oppinut taidon puhua puille, ja niinpä nainen suunnistikin hedelmäpuiden luokse, puille puhuminen ei nimittäin varmasti olisi liian rankkaa puuhaa, vaikka raskaana olikin! Saavuttuaan puiden luo, muuttuivat kuitenkin Floran suunnitelmat, sillä hän havaitsi puiden kaipaavan harvennusta. Nainen ei raaskinut jättää puita kitumaan liian suuren oksiston kannattelussa, vaan vaivihkaa hän haki puutarhasakset esiin ja alkoi napsia liikaoksia pois.
Iltapäivällä oli Niilon aika astua teini-ikään, mistä poika olikin innoissaan. Yleisöksi Niilo ei saanut kuin Eemelin toisten ollessa muissa puuhissa, muttei se pojua haitannut. Pian taikapöly jo kerääntyikin pojan ympärille ja nosti tämän ilmaan, jolloin muodonmuutos tapahtui.
Niilo teininä.
Niilon kasvun jälkeen Eemeli pyysi poikaa auttamaan satojen jakamisessa, ja Niilo kiiruhtikin heti paketin kanssa Justus Jääpuikon luokse. Eemeli puolestaan itse katseli vähän matkan päässä olevaa Aiméeta. Juorut tuosta upeasta naisesta olivat kiirineet jo Eemelinkin korviin, ja nähdessään Aiméen nyt livenä, oli hänen pakko myöntää, että tuon kaunottaren juttusille meno sai mahan kipristelemään jännityksestä. Leevi istui samassa huoneessa pyörätuolissaan kirjaa lukien, mutta nyt keskittyminen oli vaikeaa. Vaikka Leevi oli hyväksynyt sen, ettei hän kykenisi kävelemään, harmitti häntä se, ettei hän voinut olla muille avuksi, vaan ikuisena harmina ja taakkana muulle perheelleen. Pieni kyynel tipahti avonaisen kirjan sivulle saaden musteen vähän leviämään. Leevi huokaisi ja koitti jälleen keskittyä kirjan tapahtumiin.
Eemelin täytyi jopa kerätä hieman rohkeutta, ennen kuin hän uskaltautui Aiméen juttusille. Päänsä sisällä Eemeli kehitteli pari rakentavaa kommenttia Aiméen koreasta ulkonäöstä, ja hän asteli reippain askelin naisen luokse.
-Päivää...siis tarkoitan iltaa teidän ihanuutenne. Häikäisette näteillä kasvoillanne mieleni, eh, Eemeli kertoi tuntien samalla punan nousevan poskilleen. Hänen loisteliaat lauseensa olivat unohtuneet heti, kun hän oli saapunut neidon eteen. Aiméen kauneus vaan sai hänen päänsä aivan pyörälle sekä ajatukset sekoamaan.
-Oi, olen otettu kehuista, Aimée väläytti flirttailevan hymynsä katsellen Eemeliä intensiivisesti, mikä tietenkin sai miehen pään aivan sekoamaan. Niilo puolestaan kummasteli isänsä käyttäytymistä, ja vaikka hän yrittikin lukea, kuunteli hän kuin pakosta kaksikon keskustelua. Kieltämättä, Aimée oli älyttömän vetoisa, Niilo myönsi sen, mutta hän ei pystynyt kuvittelemaan isäänsä tämän luokse. Niilo oli aina luullut, että Flora riitti isälle, mutta ilmeisesti tämänkin täytyi saada hieman silmäniloa ylemmistä säädyistä.
Eemeli ojensi yllätyspaketin Aiméen kätösille kertoen haluavansa antaa hieman extraa. Aimée otti paketin tietenkin ilolla vastaan ja kiitteli hempeällä äänellään oikein tyytyväisenä. Aimée sai simit helposti hyvälle ja anteliaalle mielelle pelkästään omalla olemassaolollaan, mikä tietenkin oli mukavaa. Niilo sen sijaan katsoi kauempaa tilannetta järkyttyneenä. Vastahan hän antoi Aiméelle oman osuutensa, ja isä meni antamaan heidän vähistä ruokavarastoistaan vielä bonusta! Niilo pyöritti päätään. Hänestä Eemelin oli typerä mielistellä naiselle, sillä molemmilla oli omat puolisonsa. Eemeli ei voisi koskaan saada Aiméeta itselleen, joten turhaan tämä käytti energiaansa lahjoihin ja kehuihin.
Kun Eemeli sai vihdoin juttutuokion Aiméen kanssa päätetyksi, hän muisti, että pikku Samuli oli istunut syöttötuolissa jo kohtuullisen kauan. Eemeli kävi nopeasti hakemassa tuttipullon pöytänsä kanssa nyrkkeilevälle Samulille, minkä jälkeen Eemelillä oli vielä hetki haaveilla Aiméesta ja heidän kahden seuraavasta kohtauksesta. Eemeli huokaisi tyytyväisenä. Hänestä oli ihanaa kaiken arkensa keskellä törmätä salaiseen kaukoihastukseen, joka toisi puhtia kaiken tavallisen keskellä. Samassa Samuli paukutti taas tuoliaan, ja Eemeli päätti nostaa pojan pois.
Sillä välin Eetu oli patistellut Niilon mukaansa kasvimaalle, vaikka nuorempi olisi mielellään lukenut koko illan kiinnostavaa kirjaansa. Niilo oli aina inhonnut kasvimaatöitä, ja nyt hänen raivonsa moninkertaistui. Isä pakottaa hänet mukaan kitkemiseen, vaikka juuri äsken mies oli antanut Aiméelle ylimääräisiä kasviksia! Niilo kiskoi rikkaruohoja maasta, minkä takia hänen herkät kätensä muuttuivat nopeasti punaisiksi ja kipeiksi. Niilo katsahti veljeään, joka työskenteli ahkerasti ja huolellisesti, mutta silti tämä oli häntä puolet nopeampi. Niilo ärsyyntyi lisää. Miksei pihatöitä voitu jättää selvästi lahjakkaimmille, ja hän voisi hoitaa itse vaikkapa Samulia.
Sisällä Flora ajatteli samaa kuin Niilo - vain toisinpäin. Floran äidillisyystoiveet olivat lakanneet siihen paikkaan, kun hän sai kerta toisensa jälkeen poikia. Flora olisi niin mielellään mennyt kasvimaalle, mutta Eemeli oli niin kiivaasti ajatusta vastaan, ettei Flora voinut kuin opettaa Samulia puhumaan. Puuhasta ei kuitenkaan tullut mitään, sillä Flora ei osannut edes keskittää pojan huomiota itseensä.
-Voi Paula, äitini! Mikset ole täällä auttamassa, kun sitä oikeasti tarvitsisin! Tulisit hoitamaan lapsiani nyt, Flora huokaisi.
Kellon lähestyttyä jo yhtä olivat teinit menneet jo nukkumaan, kun Eemeli vasta saapui istuttamaan lisää kasveja. Hän oli antanut Aiméelle lievästi liikaa satoa, ja sen takia hänen oli suoritettava pikainen lisäistutus, jotta edes joskus he pääsisivät takaisin normaaliin rytmiin. Samaan aikaan Flora asteli pihalle antaen ihanan viileän kesäilman hyväillä hänen ihoaan.
-Samuli nukahti, joten päätin tulla tänne, Flora kertoi hiljaa. Eemeliltä hän ei saanut vastaukseksi kuin vain ynähdyksen.
-Kiltti, antaisit minun auttaa! Lupaan, etten rehki liikaa, Flora ehdotti hymyillen sovittelevasti. Vaivihkaa hän kävi hakemassa kastelukannun.
-Tämä ei edes paina paljoa. Kastelu ei rasita minua yhtään, Flora vielä kertoi. Eemelikin käänsi päänsä vaimonsa suuntaan pieni hymy kasvoillaan.
-Auta sitten, jos tahdot. En usko, että lapsi sisälläsi vammautuisi enää vakavasti, kun kerran viimeisilläsi olet raskauden suhteen, Eemeli huokaisi siirtäen katseensa jälleen lannoitepussiin, jonka aines valui sopivana vanana maata kohti.
-Kiitos Eemeli! Et tiedä, kuinka kovasti olen tätä toivonut, Flora huudahti tyytyväisenä. Hän nautti työntouhusta täysin mielin, kunnes pari meni yhtä matkaa nukkumaan.
Öisestä puutarhan hoidosta huolimatta Flora ja Eemeli olivat jalkeilla jo varhain aamusta. Eemelin oli noustava aikaisin siksi, että hän ennättäisi valmistautua töihinsä hyvissä ajoin, Camilla halusi, että hänestä veistettäisiin monta patsasta Taikapölyn maisemia kaunistamaan, ja kaikkien alempiarvoisten miesten oli määrä osallistua patsaiden valmistukseen. Flora puolestaan joutui nousemaan varhain ylivilkkaan maha-asukkinsa vuoksi, pikkuisella tuntui olevan mahdottoman raju jalkapallo-ottelu meneillään! Vähitellen Floralle kuitenkin valkeni, että vauvan kova liikehdintä enteilikin synnytyksen alkamista, kun tutut supistusten aikaansaamat poltot alkoivat tulla tiheään tahtiin.
-No nyt tämä vauva taitaa syntyä! Flora karjaisi tuskallisella äänellä Eemelille, joka oli juuri saanut työvaatteensa ylleen.
-Valitan, mutta minun on mentävä, kimppakyytini tööttäilee ulkona, enkä halua myöhästyä siitä, Eemeli ilmoitti ja harppoi tuskissaan olevan Floran ohi.
-Eemeli!! Et varmasti jätä minua yksin! Flora rääkäisi.
-Tajuatko yhtään, miten Camilla raivoaa, jos myöhästyn? Meidän on vain toimittava hallitsijan ehtojen mukaisesti. Jaksoithan sinä eilenkin kasvimaalla niin hyvin, kyllä tuo synnytyskin varmaan onnistuu, Eemeli huikkasi keittiön ovelta ja pinkaisi sen jälkeen juoksuun.
-Ja pah! Kasvien hoitaminen on minulle ilo, synnytystä ei todellakaan voi verrata siihen! Flora kimpaantui. Hyvähän Eemelin on sanoa, kun ei ole kokenut synnytyksen tuskaa! Samaan aikaan puhelimessa ollut Eetu alkoi lopetella puheluaan.
-Nyt on vähän paha paikka, soitan sinulle myöhemmin, Eetu sanoi tajutessaan joutuvansa auttamaan äitiään.
Niilokin oli herännyt Floran karjunnan vuoksi, ja hän auttoi äitiään viemällä Samulin pois keittiöstä. Taapero pettyi lähdöstä, sillä hän oli mennyt niin kiinnostuneena katsomaan Floran jalkojen väliin ilmestynyttä lapsivesilätäkköä, siinä olisi ollut hupaisaa roiskia! Niilo toi Samulin takaisin lastenhuoneeseen ja yritti saada pikkuveljen kiinnostumaan rumpulelusta, mutta taapertaja yritti jatkuvasti päästä katsomaan, mitä keittiössä tapahtui.
-Olisit nyt kunnolla, tai laitan sinut kehtoarestiin. Synnytys ei ole sinulle sopivaa nähtävää, Niilo selitteli.
Viimein ponnistelut olivat tuottaneet tulosta, ja Flora piteli käsissään pientä tyttövauvaa, joka tapitti äitiään.
-Tyttö, viimeinkin! Tämä tuntuu niin uskomattomalta niiden neljän pojan synnyttämisen jälkeen! Voi että, luulin, että minussa on joku vika, mutta kykenin sittenkin tuottamaan Puskien suvulle sopivan perijän! Ja mikä parasta: minun ei tarvitse kokea synnytystä enää ikinä! Voin omistaa loppuelämäni kasveille! Tietenkin ennen sitä aion kouluttaa sinusta mahtavan perijän, Flora ilmoitti vauvalle. Naisen riemulla ei ollut rajaa, viimeinkin hän oli suorittanut yhden perijän velvollisuuksista: tyttölapsen synnyttäminen!
Flora kiiruhti viemään vauvaa lastenhuoneen toiseen kehtoon. Niilo oli juuri saanut Samulinkin rauhoittumaan, poika tuntui viihtyvän potalla istuskellen.
-Perijä syntyi viimein! Flora ilmoitti Niilollekin, vaikka poika oli kuullut asian jo aiemmin Floran ilonkiljahduksista.
-Joo, tosi hienoa, Niilo oli onnittelemassa äitiään, kunnes Floran kasvoille ilmaantui yllättäen tuskaisa ilme.
-Mitä nyt? Niilo pelästyi.
-En... tiedä. Aivan kuin... supistaisi taas, Flora puuskutti ojentaen sylissään olevan vauvan turvaan Niilolle vapisevista käsistään.
-Ei voi olla totta, minä synnytän taas! Vaikka tämän piti viimeinen kerta, Flora hätääntyi huomatessaan, ettei raskausmaha ollut mihinkään hävinnyt perijän synnyttämisen jälkeen.
-Älä nyt sitä mieti, vaan ponnista, niin pääset pian tuskasta eroon Niilo neuvoi kuin mikäkin ammattilainen. Hetkeksi Floran keskitys synnytyksestä herpaantui hänen huvittuessaan poikansa tietämyksistä, ehkä kaikki miehet eivät vähätelleetkään synnytystä, niin kuin Eemeli. Flora veti keuhkonsa täyteen ilmaa ja ponnisti mahaansa pidellen.
Toinen vauva pulpahti huomattavasti helpommin ulos kuin ensimmäinen, ja pian Flora seisoi paikoillaan vaan hengittäen syvään ja katsellen vauvaansa.
-Niin sitä pyöräytetään kaksoset! Niilo naurahti katsellen vuorotellen kumpaakin pienokaista.
-Älä yhtään irveile siinä! Minulle olisi riittänyt yksikin tyttö. Tästä tuli poika. Mitä minä enää pojilla teen? Minullahan on teitä talo täynnä, Flora huokaisi kyllästyneenä. Niilo katsahti äitiään hieman paheksuen.
-Luulisi, että lapsen syntyminen on hieno juttu! Ja kiva erittäin kiva kuulla, ettet halua poikia, koska sinulla on meitä talo täynnä. Saat hoitaa tyttösi itse. Minä lähden kouluun! Niilo karjaisi asettaen sylissään olevan tyttövauvan kehtoon, ja sen jälkeen hän poistui huoneesta.
Flora ei jaksanut välittää Niilon turhasta kiukuttelusta. Sitä paitsi Flora selviäisi ilman sitäkin poikaa! Hänellä oli sentään Eetu apuna, joka varmasti suostuisi hoitamaan poikavauvan. Itse hän suunnitteli hellivänsä ja lellivänsä tyttönsä piloille.
-Katso, minä synnytin kaksi vauvaa. Onkohan minulla jokin kirous, kun viimein saadessani tytön tulee samalla poika! Ja minun perheeni kun on lapsia, ja etenkin poikia täynnä! Flora puhui Eetulle antaessaan poikaa isoveljensä syliin.
-Onneksi kaikki on kuitenkin hyvin. Katso nyt, millaisen söpöläisen synnytit! Tui tui! Eetukin suli pienen pojan olemukseen.
Samassa Flora kiljaisi alkaen pidellä mahaansa. Eetu laski äkkiä pojan sylistään pystyäkseen auttamaan äitiä paremmin.
-Mitä tapahtui? Oletko sairas? Eetu kuulusteli kauhuissaan.
-En todellakaan ole kunnossa! Mahassa supistaa taas! Mutta miksi? Minähän synnytin jo kaksi vauvaa, enkä halua synnyttää enää yhtään enempää! Flora rääkyi inhosta.
-Ota ihan rauhallisesti! Pian se on ohi! Eetu kannusti, mikä ei paljoa Floraa innoittanut.
-Pitää sen Eemelinkin olla juuri tänään töissä! Minä olisin tarvinnut hänet kotiin auttamaan! Flora mutisi hämmentyneenä. Voimat alkoivat käydä vähiin, ja sydän pamppaili aina vain kovemmin. Hänen ei kuitenkaan auttanut muu kuin ponnistaa.
Vihdoin Flora sai kolmannen lapsensa ulos, ja tälläkin kertaa vauva ilmeni pojaksi. Juuri kun Flora ehti huokaista helpotuksesta, kertoi Eetu järkyttävän jutun:
-Minä lähden nyt kouluun. Ilmeisesti kaikki on nyt kunnossa, ja selviät tästä eteenpäin varmaan itsekin. Olen myöhässä jo varmaan nytkin, Eetu ilmoitti.
-Et varmasti jätä minua yksin! Flora tiuskaisi vihoissaan. Hän oli synnyttänyt jo kaksi ylimääräistä poikaa tytön jälkeen, eikä olo tosiaan ollut mahtavin.
-Minun täytyy, oppivelvollisuus. Nähdään, Eetu huokaisi lähtien nopeasti pois, ettei Flora saisi esteltyä enää enempää. Floran käsiin jäi vain pieni vihreäverikkö, mikä sai Floran suupielet hiukan hymyyn.
-Sentään sain yhden minun näköiseni vauvan, vaikkei muissa mitään vikaa olekaan. Kyllä minä tästä selviän, Flora vakuutteli itselleen.
Floran oli kuitenkin laskettava vauva äkkiä maahan, kun mahasta otti taas. Flora tarttui jälleen käsillään masusta kiinni, sillä silloin hänen oli mielestään helpompi hallita synnytystään.
-En kai minä voi taas synnyttää? Milloin tämä loppuu? En jaksa enää! Flora parahti tuskissaan. Nälkäkin painoi, mikä sai mielen synkeäksi. Lisäksi Floraa alkoi pelottaa, ettei synnyttäminen loppuisi koskaan. Pieni kyynel tipahti hänen poskelleen kaikesta kivusta ja heikosta mielestä.
-Minä en millään jaksa! Miksei kukaan ole auttamassa minua? Flora karjaisi niin, että lapset lattialla alkoivat itkeä. Siinä hetkessä Flora ei kuitenkaan jaksanut ajatella muiden kuin itsensä oloa. Hän ei ollut koskaan tuntenut itseään niin yksinäiseksi ja avuttomaksi.
Kovan ähkinnän ja ponnistelun tuloksena Flora sai itsestään ulos vielä yhden vauvan, joka oli vaihteeksi taas tyttö. Tämä oli äskeisen vauvan tavoin perinyt myös Floran vihreän kasvi-ihon, ja Flora koki pientä ylpeyttä asiasta, vaikka muuten häntä ärsytti koko synnytys ja voimaton olo. Flora tunnusteli mahaansa, ja toivoi vauvojen tulon nyt loppuvan. Hetken häntä jopa huvitti ja ihmetytti ajatus siitä, että nämä kaikki neljä vauvaa olivat vielä äsken olleet hänen sisällään. Flora nosti sylissään olevan vauvelin kasvojensa korkeudelle, ja sai hymyn pikkuiselta. Seuraavassa hetkessä alkoikin kova nimien pähkäily uusille tulokkaille. Flora otti itselleen täydet nimeämisoikeudet, itsepähän muut olivat häipyneet paikalta.
Ensimmäisenä syntynyt tyttövauva ja perijä, Pihla.
Pipsa.
Rauno.
Iisakki.
Floran pää oli räjähtää kaikkien vauvojen itkusta, sillä pikkuisilla oli nälkä. Hetken Floran olisi tehnyt mieli vain häipyä ulos kasvimaansa pariin, mutta se ei olisi ollut reilua, eikä nainen halunnut niin kohdella lapsiaan. Ei siis auttanut muu kuin alkaa ruokkia ja helliä vauvoja. Se tosin kävi hitaalla temmolla, sillä Floran käsiin mahtui vain yksi vauva kerrallaan.
-Olisinpa mustekala, niin pystyisin hoitamaan teitä kaikkia kerralla! Flora haaveili katsellen nälkäisenä pöydälle jäänyttä keskeneräistä aamiaistaan. Syöminen oli jäänyt kesken synnytyksen takia, ja nyt Floran maha kurni nälästä oikein kunnolla. Nainen sai toden teolla taistella pitääkseen hymyn huulillaan, ei vauvoille sopinut irvistellä vihoissaan, itku siitä vain syntyisi, kun pikkuinen pelästyisi. Vaikka Flora kuinka hoiti vauvoja, joku tuntui koko ajan kaipaavan huomiota.
Lopulta Flora ei enää kestänyt, vaan kovasta itkukonsertista huolimatta hän istahti salaattilautasensa ääreen ja alkoi popsia jo vähän kulahtaneen makuista annostaan. Parempi se kuitenkin oli kuin ei mitään, eikä Flora jaksanut sillä hetkellä muutakaan ruokaa tehdä. Floran onneksi teineillä sattui olemaan lyhyempi koulupäivä, ja nämä saapuivat avuksi. Pojat eivät kuitenkaan olleet erityisen innoissaan asiasta.
-Täällä sinä vaan pidät vauvoja haisevana maassa, Niilo nuhteli.
-No missäs sitten, ei kaikille ole edes kehtoa, Flora tiuskaisi kyllästyneenä. Aina häntä moitittiin, vaikka hän yritti parhaansa.
Eetukin saapui hetken päästä paikalle ällöillen haisevien vaippojen hajuja.
-Hoitakaa itse, jos teitä häiritsee. Minä olen kokenut erittäin pitkän synnytyksen lähes ilman apuja, ja sen jälkeen minun oletetaan hoitavan kaikki muutkin asiat kuntoon! Ihme, että edes selvisin siitä urakasta, Flora kimpaantui.
-Hyvä on, me hoidetaan vauvat, kerää sinä voimia, Niilo sanoi ja kumartui nostamaan keittiössä harhailleen Samulin syliinsä. Taapero oli tullut etsimään sitä kivaa lätäkköä, mutta lattian kasvit olivat imeneet sen omaan käyttöönsä.
Niilo vei Samulin kehtoon, ja poika alkoikin tuhista unisena, sillä oli ollut vauhdikas aamu. Seuraavaksi Niilo tarttui haisevana rääkyvän Pipsan kimppuun ja alkoi harjoitella vaipanvaihtoa. Homma sujui yllättävän helposti vaippapaketin kuvallisia ohjeita seuratessa, ja pian Pipsakin oli valmis kuivassa vaipassa ja masu täynnä käymään päiväunille. Niilo irvisteli ikkunasta näkyvälle rikkaruohojen täyttämälle kasvimaalle ja päivitteli, miten se ehtiikin mennä niin nopeasti huonoon kuntoon, jos sitä ei hetkeen hoida.
Samaan aikaan pihalla kaksi sutta irvistelivät toisilleen ja kertoivat juoruja.
-Kuulin vauvan itkua, ja paljon. Ehkä vanhemmat eivät välitä lapsistaan, oikeanpuoleinen susi veikkasi.
-Se tietää hyviä uutisia meille. Jos vanhemmat eivät jaksa hoitaa lapsiaan, heitetään pikkuiset meidän suupaloiksemme, vasemman puoleinen susi haaveili aggressiivisesti.
-Katsotaan nyt. Yleensä meillä ei käy niin hyvää tuuria, oikeanpuoleinen susi harmisteli. Yhdessä kaksikko lähti vaeltelemaan muualle, mutta he vakuuttivat toisilleen palaavansa vielä.
Sisällä Flora oli tulossa vauvojen vaipanvaihtokierrokselle eikä tuntenut oloaan kovin onnekkaaksi. Jostain syystä myös Julius Jääpuikko seisoi pidellen Raunoa sylissään. Teini oli ilmeisesti tullut ottamaan satoa kotiinsa, ja hän oli sattumalta löytänyt vauvojen huoneen.
-Onpa teillä paljon lapsia! Varmaan rankkaa huolehtia näistä kaikista itse. Teillä kun ei ole palvelijaa, Julius totesi Floralle, jota alkoi ärsyttää teinin puhe. Hyvähän niiden oli, kenelle oli palvelija suotu kotiinsa! Flora joutui hoitamaan kasvimaan ja neljä vauvaa kotitöiden lomassa päivittäin. Hehän palvelijan tarvitsisivat, eivätkä Jääpuikot!
-Elämä on rankkaa, jos on sattunut syntymään "välikädeksi", Flora tiuskaisi vieden Iisakin syötettäväksi.
Myös Jasmina oli sinä päivänä kylässä, ja hän suostui tekemään päivän hyvän työn kylvettäessään Pipsan putipuhtaaksi. Jasminan oli tehnyt ikävää katsoa, kun vauvat rääkyivät kuorossa kehdoissa, ja niinpä hän suostui kylvettämään Pipsan. Ei hän tietenkään hommaan ryhtynyt ilman taka-ajatuksia. Jasmina voisi vedota satoa pyytäessään avuliaisuuteensa ja muutamaan extrakasviin, sillä heidän perheessään ruoasta oli oikeasti niukkuutta. Jasmina kun oli lämpiminä aikoina hieman heikkona, ei hän jaksanut taikoa jatkuvasti lisää ruokaa.
Jasmina oli palkannut Juliuksen puhemiehekseen, joten niin tämä meni keskustelemaan satomääristä Niilon kanssa.
-Tarvitsemme paljon satoa. Minä ja äiti olemme täällä molemmat hakemassa sitä, ja Jasmina vielä auttoi teitä pesemään lapsen, Julius selitti.
-Meilläkään ei ihan hirveästi ole satoa annettavaksi kaamean talven takia. Vaikka olemmekin istuttaneet uudet siemenet, ei satoa ihan heti tule, Niilo kertoi yrittäen kuulostaa mahdollisimman tyyneltä. Häntä ärsytti, miten Jääpuikot tulivat valittamaan ruoan vähyyttä. Puskilla oli sentään kaksin verroin enemmän ruokittavia suita, ja jos arvostetut tulisivat asemansa takia hakemaan suurempia lasteja kasviksia, joutuisivat Puskat pienentämään jo valmiiksi niukkaa lautaskokoaan.
-Noh, teen parhaani, Niilo huokaisi lähtien kasviskellarille.
Sisällä Leevi hali kulunutta nalleaan oikein kunnolla. Tänään hänen olonsa tuntui surulliselta, ja nalle toi halauksellaan rohkaisua yksitoikkoiseen elämään. Leevistä oli outoa, että jonain päivänä hän pystyi nauttimaan vapaudestaan, mutta välillä hän tunsi olonsa niin kahlituksi ja onnettomaksi. Hän sai ottaa rennommin kuin muu perhe, mutta ei ollut kivaa katsella, kun muut näyttivät väsyneiltä ja uupuneilta, mutta Leevistä ei ollut auttajaksi. Hänen olemassaolonsa takia muut saivat lisää työtä. Leevi tekisi mitä vain, jos saisi jalkansa terveeksi ja pääsisi auttamaan muuta perhettä kasvimaalla.
Flora olisikin kaivannut hiukan apua kasvimaalla. Kun hän oli saanut vauvat uneen, oli hänen patisteltava itsensä kasveja hoitamaan. Floraa väsytti, ja hänen olisi tehnyt mieli vain syödä ja levätä, mutta kasveja ei ollut ehtinyt hoitamaan kukaan, joten työt siirtyivät hänelle. Flora kyllä nautti kasvien hoitamisesta paljon, etenkin raskausajan taukonsa jälkeen, ja kasveista Flora sai jonkinlaista voimaa itselleen. Mieluummin hän olisi jakanut kasvimaan jonkun kanssa, mutta teineillä oli koulua, Eemeli viettänyt erittäin raskaan työpäivän veistämässä Camillan patsasta, eikä Leevistä ollut mihinkään.
Niilo hiippaili illalla ulkosalla aikeenaan tulla keinumaan hetkeksi rauhalliseen paikkaan. Sisällä kun oli koko ajan meneillään kamala hälinä vauvojen kanssa, hoten pieni hengähdystauko tulisi tarpeeseen. Niilo oli juuri istahtamassa keinuun, kun hän kuuli takaansa rasahduksen. Salaman nopeasti poika kääntyi ympäri, muttei nähnyt ketään. Hetken hän luuli jo kuulleensa omiaan, mutta sitten Niilon eteen hahmottuivat Paula-mummin kasvot rumassa irveessä.
-Täällä sinä vain laiskottelet, vaikka töitä on paljon, ettäs kehtaatkin. Tarkkailen sinua, ja jos et paranna tapojasi, en vastaa seurauksista. Tuonpuoleisessa sinusta on vähemmän vaivaa... Paula uhkaili kylmällä äänellään ja katosi. Niilon sydän hakkasi lujaa säikähdyksestä, ja poika kipitti pian pois paikalta, kun sai jalkansa toimimaan.
Niilo juoksi pian portaat ylös, sillä hän ajatteli olevansa siellä turvassa kummituksilta. Eetu ja Leevi olivat iltapalalla, ja Niilokin päätti ottaa täriseviin käsiinsä yhden salaattiannoksen.
-Tiedättekö, minä näin äsken ulkona kummituksen, Niilo paljasti. Yllättäen kauheasta kokemuksesta saikin hyvän lesoilun aiheen.
-Ei tuollaisia juttuja lasten kuullen, Eetu määräsi. Hän ei itse tietenkään uskonut veljensä kertomusta, mutta Leevi voisi pelästyä.
-En minä mikään vauva enää ole, Leevi marisi, mutta loppu aterian ajan puhuttiin mukavemmista asioista.
Syötyään Niilo nousi pöydästä ja alkoi kerätä likaisia astioita. Odotellessaan tiskiaineen leviämistä pesuveden joukkoon, saapui Eemeli-isä yllättäen makuuhuoneesta pyjama päällään.
-Anteeksi, herätinkö sinut? Niilo pahoitteli.
-Et sinä, vaan tuo karjuva vauvalauma tuolla seinän takana. Että meidän pitikin tehdä Paulan ja Paavon vanhasta huoneesta lisävauvahuone, mutta täällä on niin ahdasta, Eemeli pottuili. Niilo värähti vähän isän mainitessa Paulan, joten sillä hetkellä tavallisesti laiska poika sai merkillisen päähänpiston:
-Minä voin tulla auttamaan vauvojen hoidossa, Niilo kuuli sanovansa.
-Oi, hienoa! Eetukin voisi tulla, ja jokainen voisi hoitaa yhtä vauvaa, Eemelikin innostui ideasta.
Eemeli saapui lastenhuoneeseen, jossa Flora jo olikin täydessä touhussa. Väsymys alkoi näkyä heissä kummassakin, vaikkei vauvojen syntymästä ollut kulunut vielä edes erityisen kauan.
-Aina, kun saan yhden syötettyä, alkaa toisen vaipat jo haista. Minä en tiedä, kuinka pitkään jaksan tällaista. Ja mitä sitten, kun lapset kasvavat taaperoiksi? Hulina vaan jatkuu entistä pahempana, Flora totesi miehelleen, joka saapui nostamaan Pihlaa kehdosta.
-Sentään meillä on Niilo ja Eetu auttamassa. Pojat lupasivat tukea meitä parhain mahdollisin tavoin. Ajattele, jos jotkut vanhemmat ovat aivan yksikseen, Eemeli totesi.
-Niin. Olen vain miettinyt, miksen voinut saada nelosia ensimmäiseksi. On niin rankkaa. En ole enää mikään kaikkein nuorin, Flora huokaisi.
-Hyvin meillä menee, luota minuun, Eemeli vakuutteli. Flora sai kaiken näyttämään aina niin huolestuttavalta.
Flora vaihtoi Iisakin vaipat, minkä jälkeen hän meni syöttämään pojan. Eemeli puolestaan päätti hieman halia Pihlaa sylissään.
-Älä pikkuinen pelkää, vaikka äitisi näkeekin kauhunäkymiä. Me voimme oikeasti vain huokaista helpotuksesta, kun kaikki perijänhankintapaineet voidaan heittä takanurkkaan. Sinä tulit ja pelastit meidän päivämme, Eemeli kertoi hiljaa Pihlalle, joka näytti yllättävän rauhalliselta. Tyttö katsoi takaisin kuunnellen tarkkaavaisesti.
-Eiköhän mennä syöttämään sinut, Eemeli ehdotti, ja niin kaksikko lähti jääkaapille päin.
Teinitkin saivat hoitovastuuseen yhden vauvan kumpikin, joten Flora ja Eemeli saivat kerrankin nauttia vähäisestä lastenhoidosta. He saivat ylimääräistä aikaa, jonka molemmat päättivät käyttää oman vointinsa huomioimiseen.
-Oliko sun ihan pakko luvata vanhemmille, että me hoidamme vauvat nyt? Haluaisin mennä nukkumaan! Tällä menolla saamme vain kuuden tunnin yöunet, eikä se tiedä hyvää koululle! Varmaan nukahdan pöydän ääreen! Eetu kauhisteli.
-Hei, on vanhemmillakin rankkaa. Hehän näitä enemmän vahtivat. Sitä paitsi, hommat sujuvat nopeasti, jos pistää hihat heilumaan ja jättää turhat valittelut toiseen kertaan, Niilo sanoi katsahtaen veljeään opettavaisesti. Pieni Rauno hänen sylissään väsähtäisi takuulla nopeasti tuttipulloillallisen jälkeen!
Flora oli juuri ehtinyt istahtaa vessanpöntölle, kun Eemeli juoksikin jo sisään. Flora huokaisi kyllästyksestä, hän olisi hetken aikaa tahtonut olla ihan rauhassa.
-Samuli heräsi vaippa aivan sotkussa, joten ajattelin kylvettää poikamme vielä ennen nukkumaan menoa, Eemeli selitti.
-No kiva! Se siitä vapaa-ajasta! Flora tiuskaisi suutuksissaan. Hänellä oli nälkä ja väsy, ja kaikkea pitäisi vielä kestää.
-Tiedätkö, olen miettinyt lasten naima-asioita, Eemeli kertoi yllättäen saadakseen toisen puheenaiheen kinastelun sijaan. Keino tepsi, sillä Flora kohotti kulmiaan heti kiinnostumisen merkiksi.
-Meidän kannattaa toimia nopeasti, ettei taloomme jää aivan hirveästi ylimääräisiä poikia, Flora totesi rauhoittuneena.
-Ajattelin, että voisimme naittaa lapsiamme sen Aiméen kanssa. Siis se nainen, joka nykyisin tapailee James Sunia. Aimée on vasta raskaana. Saamme varmasti naitettua pari uusista lapsistamme hänen maha-asukkinsa kanssa, Eemeli kertoi napatessaan Samuli-taapertajan syliinsä kylvystä.
-Tuohan on hieno ajatus! Jameshan tunnetusti rakastaa lapsia, joten ehkä hänelle ja Aiméelle tulee enemmänkin jälkikasvua, Flora arveli.
-Totta. Enköhän kuitenkin jätä sinut nyt tänne rauhassa oleskelemaan. Yritän saada Samulin vielä nukkumaan, jos poika vaan suostuu, Eemeli kertoi. Häntä kuitenkin epäilytti yrityksensä, sillä Samuli näytti niin pirtsakalta, että tätä olisi haasteellista nukuttaa enää uudelleen.
Loppujen lopuksi Eemeli jätti Samulin leikkimään lelulla ja kehotti, että he voisivat Floran kanssa käydä vilkaisemassa kasvimaata. Rikkakasvit olivat levinneet pahasti, eikä kasvien hoidolle tuntunut jäävän ikinä aikaa. Flora oli kuolemanväsymys, ja hän pystyi arvelemaan täysin samaa Eemelistä. Silti kumpikin ymmärsi, että kasvejakin täytyi huomioida, sillä muuten uusikin sato olisi lopullisesti pilalla. Vaikka silmäluomet meinasivat painua kiinni, silti molemmat repivät itsensä hereille kiskoessaan rikkaruohoja. Heidän täytyi vain jaksaa vaikean ajan ohi. Kyllä vielä joskus helpottaisi.
Sisällä pikku Samuli meni omatoimisesti potalle hoitamaan tarpeensa aivan itse. Taapero oli ajan myötä ymmärtänyt, että hänen tulisi kyetä selviytymään paljon itsekseen, sillä välillä vanhemmat eivät ehtineet huomioida häntä lainkaan hoitaessaan nelosia. Siksi poika oli oppinut kapuamaan itse potalle, sillä märissä vaipoissa oleskelu ei ollut ihanne puuhaa. Nälän poika taltutti keittiöstä löytyvistä tuttipullomaidon rippeistä, kun vanhemmat olivat syöttäneet niillä vauvoja. Oikeastaan Samuli viihtyi aika paljon yksin, kun oli siihen jo tottunutkin.
Aamulla Flora oli saanut nukutuksi muutaman tunnin, kun hän heräsi vauvojen huutoon. Samalla hän huomasi, että muu perhe oli lähtenyt kouluun Leeviä lukuunottamatta, ja Eemeli oli tietenkin töissä. Flora älysi myös, että oli vahingossa nukahtanut sängylle arkivaatteissaan, kun hän oli ollut niin väsynyt tultuaan yökitkemisiltä takaisin sisälle. Flora tallusteli hyvin väsyneenä lasten luokse napaten kehdosta Iisakin.
-Kaikkien vaipat täytyy vaihtaa, ja teillä on taatusti jo nälkäkin. Minun täytyy yrittää jaksaa hoitaa teidät, Flora totesi voimattomasti. Hän päätti panna heti töpinäksi, sillä mitä nopeammin hommat tulisi hoidettua, sen nopeammin hän pääsisi itse huilaamaan ja nukkumaan pari tuntia.
Väsymys vaati kuitenkin pian veronsa, ja Flora sai läpsiä itseään poskille pysyäkseen hereillä. Sylissä oleva Pihla katseli äitinsä puuhia hymy kasvoillaan luullessaan sitä joksikin leikiksi, ja vauveli alkoi itsekin läpsimään massuaan pienillä käsillään. Flora ei omissa tuskissaan huomannut Pihlan huvittelua, vaan siirsi kätensä otsalleen, päätäkin särki jakuva vauvojen itkukuorojen kuuntelu.
-Jos joudun viettämään vielä yhdenkin tällaisen päivän, en kyllä tule selviämään. Huomenna Eemeli saa luvan hoitaa vauvoja ja minä laiskottelen, Flora päätti. Mielikuva laiskasta päivästä sai naiseen vähän puhtia, ja tämä kiikutti Pihlan kehtoon vaihtaakseen seuraavalta vauvalta vaipan.
Homma hoituikin mukavaan tahtiin, ja pian Flora oli saanut kaikki neljä vauvaa kuiviin vaippoihin. Flora suunnitteli menevänsä pienille päiväunille, mutta ennen sitä hän kuitenkin käväisi vielä Pihlan, tulevan perijän luona. Vaippahousu huomasi äidin saapuneen, ja alkoi ojennella käsiään tätä kohti pyrkiäkseen syliin. Flora tyytyi kuitenkin vain silittelemään vauvan masua. Kaikesta tuskasta huolimatta nainen oli iloinen, kun oli viimein saanut tuotettua tyttövauvan perimään Puskien voimat hänen jälkeensä.
-Äiti lupaa lelliä ja helliä sinua, jotta sinusta tulee mahtava perijä! Flora kuiskasi Pihlalle vähän ennen kuin vauvan silmät painuivat väsymyksestä kiinni.
Teinien saapuessa koulusta kaikui jälleen uusi itkukuoro neljän vauvan suusta. Flora oli sen verran poikki, ettei ollut herännyt vauvojen meluun, joten hoito hommat jäisivät pojille. Eetu haki oitis Pipsan vessaan kylvetettäväksi, mutta Niilo ihmetteli veljensä käytöstä.
-Eikö vanhempien velvollisuuksiin kuuluisi hoitaa lapsiaan, meillähän on koulu ja kaikki, Niilo huomautti.
-Itsehän lupasit auttaa lastenhoidossa, jos et muista. Sitä paitsi nämä pikkuiset ovat aika suloisia! Eetu vastasi leperrellen Pipsa-tytölle, josta oli tullut Eetun lempivauva. Paulan aavekarjaukset kaikuivat yhä Niilon päässä, joten lopulta hänkin kävi hakemassa yhden vauvan hoidettavakseen.
Iltapäivällä Julius Jääpuikko pistäytyi vieraisille, ja ylväiden perheenjäsenten vierailuihin kuului tietenkin sadon antaminen. Eetua hiukan ihmetytti Jääpuikkojen jatkuva kylässä ravaaminen. Kyllähän Eetu itsekin tiesi, että heidän antamat satopaketit olivat todella vajaita kasvisten puutteen vuoksi, mutta tarvitsiko sitä joka toinen päivä tulla vaatimaan kasviksia? Tällä menolla hedelmät ja vihannekset loppuisivat ennen kuin kasvimaalla olisi tarjottavana uusia satoja! Julius tiiraili kevyen paketin sisältöä, mutta tyytyi lopulta siihen ja hyvästeli Eetun.
Eetu sai kuitenkin kokea kummallisen näyn ollessaan viemässä haisevia tuttipulloja ulkona olevaan roskikseen. Julius olikin jäänyt heidän roskikselleen ja kaiveli sitä ahkerana. Eetulta oli lentää laatta hänen huomatessaan, miten Julius pisti suuhunsa jotain poisheitettyjen jätteiden seasta löytämäänsä. Rikkaan perheen pojan käytös oli Eetusta aivan käsittämätöntä, hän itse ei pahimpinakaan pula-aikoina alentuisi toisten roskisten penkojaksi!
Julius huomasi Eetun vasta, kun poika oli asettunut seisomaan hänen viereensä.
-Ai hei... Huomasin roskiksenne kannen maassa, ja ajattelin nostaa sen paikoilleen, Julius sopersi nolona pyyhkien likaista kättään housuihinsa.
-Oi miten jaloa! Ja varmaan veloitatte tästä uhrautumisestanne lisämaksua! Eetu yritti pysyä vakavana kiitellessään Juliusta tämän "avuliaisuudesta".
-Öh, ei tällä kertaa, äskenhän minä jo sain paljon kasviksia, Julius sopersi hipsien lopulta pois tontilta. Eetu jäi huvittuneena roskiksen viereen seisomaan ja pohdiskeli, miten hauskaa tästä olisi kertoa kavereille koulussa seuraavana päivänä.
Eetun viimein saapuessa sisälle, oli toisessa vauvojen huoneessa kova hälinä meneillään kaikkien seuratessa Samulin kasvuaikeita. Taikapölyä ei jostain syystä ilmaantunut paikalle pojan kasvua varten, mutta kaikki sujui kuitenkin hyvin.
Samuli kasvaneena.
Kasvunsa jälkeen Samuli saapui heti kasvimaalle kitkemään rikkaruohoja, jolloin Flora sai tuntea itsensä helpottuneeksi. Täksi illaksi äidillä oli apunaan poikansa, joka innoissaan nyppi rikkaruohoja, jolloin Flora sai tehdä mielestään helpomman työn: kastelemisen. Tänä iltana urakka olisi puoliksi nopeammin tehty, sillä heitä oli kaksi. Silti Florasta tuntui orjuuttavalta pitää pientä poikaansa kasvimaalla. Vielä, kun tällä alkoi huomenna koulu.
-Mitäs jos menisit jo nukkumaan? Kyllä minä jaksan tehdä homman yksinkin loppuun, Flora vakuutteli, vaikka itsekin tiesi tarvitsevansa apua.
-Minua ei väsytä yhtään. Kyllä minä autan, Samuli vakuutteli.
-Huomenna on kuitenkin koulua. Eihän sinua jännitä mennä sinne? Flora uteli.
-Äh, ei sinun tarvitse huolehtia minusta kuin pikku vauvasta. Ei minua mikään pelota, Samuli vakuutteli. Keskustelu hiljeni, ja molemmat keskittyivät taas palstojen hoitamiseen.
Tunnin päästä Samuli suostui vihdoinkin menemään nukkumaan, eikä Florallakaan ollut enää kuin pientä puuhaa tehtävänä. Samuli tallusteli väsyneenä huoneeseensa, jossa hänen lisäkseen nukkui Pipsa. Samuli ihmetteli, miten hän olikin voinut uupua niin nopeasti, mutta ilmeisesti energia lähti nopeammin kuin hän oli arvellut. Enemmän Samulia kuitenkin harmitti, että hänet oli patistettu nukkumaan Pipsan kanssa samassa huoneessa, koska isojen poikien huoneeseen ei millään saatu mahtumaan neljättä sänkyä. Tilanne harmitti Samulia, sillä nuoresta iästään huolimatta hän tunsi itsensä hyvin itsenäiseksi, ja olihan se noloa jakaa huone vauvan kanssa!
Seuraavana päivänä pojat Leeviä lukuunottamatta olivat menneet kouluun, ja Flora oli aamuyöllä ilmoittanut Eemelille haluavansa vapaapäivän vauvojen hoidosta. Sen vuoksi Eemeli päätti lintsata töistään, ja vauvapäivänsä kunniaksi hän päätti kehitellä uusia lastenhoitokikkoja.
-Minä ainakin rauhoitun pihalla ollessani, Iisakki. Katsotaan, jos sinäkin rauhoittuisit, Eemeli selitti vauvalleen, joka oli ollut aivan raivopäänä sisällä. Hetken seisottuaan siinä Iisakki todellakin rauhottui, mikä oli Eemelistäkin yllättävää.
-Lastenhoitopuuhissa? kuului yllättäen talolle saapuneen Aiméen arvaus.
Aiméen läsnäolo sai Eemelinkin erityisen hyvälle mielelle, ja mies arveli, että Aiméen lempeällä vaikutuksella oli jotakin tekemistä Iisakin rauhoittumisen kanssa. Eemeli asetti vauvan varovaisesti maahan, minkä jälkeen hän kiiruhti Aiméen puheille.
-Kyllä, minulla on tänään lastenhoitopäivä. Oletpa terävä ja kaunis tänään! Eemeli kertoi hymyn noustessa hänen poskilleen.
-Kiitos paljon! Olen ihan otettu, Aimée naureskeli tyytyväisenä.
Hetken päästä Eemeli katsahti Aiméen vauvamahaan, joka tällä kertaa ängetty/taiottu piiloon mekon alle.
-Ja kuinkas täällä jaksellaan? Onko äitisi tehnyt rauhoittavan kävelylenkin? Eemeli leperteli Aiméen masulle, mikä sai naisenkin hymyilemään.
-Siellä pärjäillään varmasti hyvin. Ja kyllä, tänään otin rauhoittavan kävelylenkin, Aimée selitti.
-Niin tuota, minä ja vaimoni mietimme, jos kelpuuttaisitte tämän tulokkaanne Jamesin kanssa jonkun lapsemme puolisoksi. Meiltä löytyy niin tyttöjä kuin poikiakin joka makuun! Eemeli alkoi selitellä innoissaan.
-Kuulostaa hyvältä. Minun täytyy keskustella vielä Jamesin kanssa, mutta tarjous kuulostaa niin hyvältä kylläkin, että siitä on vaikea olla kieltäytymättä, Aimée kertoi vinkaten silmäänsä. Eemelikin oli ylpeä itsestään. Hyvällä tuurilla kohta olisi yksi vauva naitettu!
Aimée jäi vielä pihalle katselemaan maisemia, kun teinit saapuivat koulusta. Niilo oli sinä päivänä törmännyt koulussa Julius Jääpuikkoon, ja yhdessä pojat olivat sopineet, että Julius tulisi heille tänään kyläilemään. Tosin, heti kaksikon astuessa ulos koulubussista Julius muistutti sadosta, joka Puskien olisi soveliasta antaa. Niilo ei sanonut mitään vastaan, mutta salaa hän mietti, saapuiko Julius heille vain sadon toivossa. Aimée katsahti poikiin huomaten samantien kireää ilmapiiriä. Sen vuoksi hän rauhoitti poikia taikavoimillaan salaisesti.
Hetken päästä myös Eemeli juoksi Aiméen kiinni tuoden pakettia mukanaan.
-Anteeksi, että minulla kesti näiden hakemisessa niin suuri tovi, mutta halusin kaivaa teille vain parhaimpia antimiamme, Eemeli kertoi täydessä hymyssä. Huomaamattaan hän oli "vahingossa" laittanut mukaan pari ylimääräistä kasvista.
-Oletpa huomaavainen. Kiitoksia. Ylimääräisestä ruoasta ei ole koskaan haittaa, kun on raskaana. Tulee nälkä niin nopeasti, Aimée kertoi hymyillen.
-Nälkä? Tietenkin! Olinpa epäkohtelias. Raskaana olevilla on nälkä. Tulkaa toki syömään meille päivällistä. Minä voin hoitaa siinä samassa vauvoja, Eemeli keksi. Ei hän kaikille raskaana oleville päivällisiä tarjonnut, mutta ainakin hän sai tekosyyn pitää Aimée pidempään talossa.
-Hyvin ystävällistä. Syön kyllä mielelläni, Aimée kertoi hempeällä äänellään.
Eemeli valmisti Aiméelle heti annoksen parhainta kasvipataa, jota vain osasi, ja sitä hän ylpeänä sitten tarjoili erityisvieraalleen. Eemeli siivoili taustalta eilisiä lautasia kiireisesti pois, ettei Aiméelle varmastikaan jäisi kielteisiä mielikuvia heidän talostaan. Vauvoihin Eemelin ei kuitenkaan tarvinnut koskea, sillä Eetu kertoi syöttävänsä oikein mielellään Pipsan. Muut vauvat olivat saaneet ruokaa jo aamulla, joten nämä pysyivät siivoina. Eetu katsahti mussuttavaan Pipsaan haltioissaan. Hän oli totaalisesti kiintynyt pikkusiskoonsa, eikä meinannut jaksaa odottaa aikaan, jolloin hän saisi hoivata omia lapsiaan!
Hetken päästä kotiin saapuivat myös Samuli, jolla oli mukanaan uusi ystävä ja sukulainen, nimittäin Pilvi Paljula. Lapset olivat ystävystyneet koulussa, ja he olivat yhdessä kävelleet Puskien talolle rupatellen samalla mukavista aiheista. Samulin täytyi myöntää, että hän oli ollut hiukan jännittänyt kouluun menemistä, mutta tavatessaan Pilven hän oli tajunnut, ettei ollut enää mitään murehdittavaa. Samulista oli jopa hiukan epäuskottavaa, miten hän saattoi löytää niin hyvin kanssaan viihtyvän simin!
Pilvissä ja Samulissa oli paljon samaa näköä, ja heidän kahden luonteet ja kokemuksetkin sopivat hyvin yhteen. Pilvi oli hyväntuulinen ja kiltti, kuten Samulikin, ja Pilven nauru sai Samulinkin iloiseksi. Pilvi oli kuitenkin myös pippurinen, ja tyttö oli puolustanut Samulia tänään koulussa, kun joku oppilas oli pilkannut Samulin tossuja. Silloin poika oli tiennyt, että Pilvestä hän saisi kaikkien aikojen mahtavimman sydänystävän ikinä!
-Lisää vauhtia! Pilvi kiljui innoissaan keinussa Samulin antaessa vauhtia.
-Minulla ei ole ikinä ollut näin kivaa! Pilvi tunnusti naureskellen tyytyväisenä.
Niilo sai lisää todisteita väitteelleen, että Julius Jääpuikko oli tullut kylään pelkän sadon toivossa: poika oli pian kasvispaketin käsiinsä saatuaan vedonnut kotona oleviin kiireisiin ja poistunut Puskien tontilta. Niilo ei kuitenkaan antanut mokoman puijarihyötyjä-ystävän pilata päiväänsä, vaan teini kaivoi uuden kitaransa esille alkaen harjoitella sen soittamista. Niilo tiesi liiankin hyvin, ettei tämän kaltaiseen huvitteluun olisi aikaa kasvimaan ja vauvojen hoidon takia, mutta poika ei jaksanut nyt välittää siitä, vaan halusi laiskotella ainakin siihen asti, kunnes joku patistaisi hänet hommiin.
Viimein koitti nelosten kasvun aika! Vauvoja oli niin paljon, ettei taikapöly jaksanut kunnolla kerääntyä pikkuisten ympärille, mutta kasvaminen onnistui siitä huolimatta.
Iisakki.
Pipsa.
Pihla-perijä.
Rauno.
Heti, kun kaikille taapertajille oli saatu puettua uudet vaatteet ylle, aloitettiin elintärkeiden taitojen opettelu. Jokainen pikkuinen tulisi kokemaan ensi askeleensa ja sanansa. Flora oli viettänyt melkein koko vapaapäivänsä vuoteessaan köllien, joten nyt hän oli energinen taaperoiden opettamista varten. Niinpä nainen kaappasikin lattialla konttaavan Iisakin otteeseensa.
-Ryöminen ei ole soveliasta, siinä kuluu housut polvien pohdalta niin ikävästi, Flora valisti katsellen Iisakin upouusia farkkuhousuja, joihin kulumajäljet nopeasti jäisivät. Iisakki oli vähän hämillään kahdella jalalla seisomisesta, ja kateellisena poika toivoikin olevansa lelurummulla leikkivän Pihlan paikalla.
Perheen isoimmat pojat olivat sillä välin keittiössä lopettelemassa iltapalaa astioiden siivoukseen. Ennen kuin teinit ehtivät karata omiin puuhiinsa, oli Eemelillä kuitenkin pojille asiaa.
-Tiedän, että tämä ei teitä varmaan hirveästi innosta, mutta tarvitsemme Floran kanssa vähän hoitoapua nelosten kanssa, kuten varmaan osaatte arvatakin. Voisimme taas jakaa työt siten, että jokaisella olisi yksi vauva vastuullaan, Eemeli ehdotti poikien nyökkäillessä. Eihän pikkusisarusten hoito mitään unelmahommaa ollut pidemmän päälle, mutteivät pojat kehdanneet jättää kaikkea vanhempienkaan vastuulle. Siispä jokainen suunnisti saman tien ruokkimaan ja potattamaan taaperolaumaa.
Aina iloisesti hymyilevä Pipsa oli edelleen Eetun suosikkisisarus, ja tukevan iltapalan ja vaipan vaihdon jälkeen Eetu peitteli tyttöä nukkumaan.
-Ee vättytää! Pipsa kikatti vauvakieltään ja tarttui tiukasti veljen sormeen kiinni. Eetu tulkitsi puristusotteen merkiksi siitä, ettei Pipsa halunnut päästää tätä menemään, ja poika olikin otettu siskonsa huomiosta.
-Kyllä minä haluaisinkin leikkiä kanssasi, mutta nyt on jo sinun uniaikasi! Minulla on vielä läksytkin tekemättä, Eetu pahoitteli irrottaen hellävaraisesti sormensa Pipsan otteesta. Sen seurauksena Pipsa päästi ikävystyneen tuhahdusäänen ja kääntyi pois päin veljestään. Hetken Eetu luuli Pipsan suuttuneen hänelle, mutta pian Eetu tajusi tuhahdusten olevan taaperon uniääntelyä. Huvittuneena Eetu poistui huoneesta ja sammutti valot.
Niilokin oli saanut hoidettua Pihlan unille, ja nyt teini oletti olevansa oikeutettu nukkumaan menolle. Mennessään vessaan iltatoimilleen Niilo kuitenkin hämmästyi löydettyään Samulin pesualtaan takaa läksyvihkonsa kanssa.
-Mitä sä täällä teet? Niilo huudahti saaden Samulin säpsähtämään. Nolona poika selitti, että ensimmäisenä koulupäivänä tulleet läksytehtävät olivat kovin vaikeita, eikä hän osannut tehdä niitä. Niiloa otti päähän pikkuveljen toiminta, pyytäisi aiemmin apua, eikä jättäisi iltamyöhään tehtäviään! Niilo kuitenkin tajusi, että pääisi itsekin aikaisemmin iltatoimilleen ja nukkumaan, jos nyt auttaisi Samulia läksyjen kanssa.
Vaikka Flora olikin nukkunut ja laiskotellut suurimman osan päivästä, olivat univelat pinttyneet niin kovin, etteivät ne saaneet naista pirteämmäksi. Iisakki olisi opetettava vielä potalle ja sen jälkeen löytyisi varmasti ainakin miljoona muuta hommaa, ja jopa niiden ajattelu sai Floran haukottelemaan. Jos vauva-ajat olivat ottaneet koville, miten kävisi taaperoiden kanssa? Flora ei jaksanut edes pelätä ollessaan niin väsynyt.
-Sammutatko valot pian, kun menisin nukkumaan? Samuli kysyi talsiessaan huoneeseen.
-Yritän muistaa sulkea ne pois, kun lähden huoneesta, Flora kertoi. Olipa Samuli tosiaan onnekas, kun pääsi nukkumaan. Osasikohan poika edes arvostaa moista iloa?
Sillä välin Eetu oli hoitamassa kasvimaan iltakastelua, mutta sattumoisin hän näki iloisen yllätyksen, mikä jätti kastelut toiseen sijaan.
-Tehän olette tuottaneet satoa! Voi teitä ihania salkopapuja! Ehkä emme sittenkään kuole nälkään tai saa selkäämme ylhäisiltä, Eetu riemuitsi alkaen keräämään liloja vihanneksia ripeällä vauhdilla koppaansa. Satojen näkeminen sai Eetuun uutta puhtia, ja hän suoritti iltakasvimaavuoronsa ennätyksellisen nopeasti.
Sisällä Eemeli opetteli Raunolle puheopin alkeita. Hän oli halunnut havainnollistaa opetustaan jopa niin hyvin, että oli varastanut poikien huoneesta nallen opetusvälineeksi. Tekniikka tuottikin tuloksia, ja Rauno oppi ja eteni taidossa nopeasti!
-Mikäs se tämä lelu on? Kerro nimeltä, Eemeli pyysi. Raunon kasvoille välähti hymy, ja poika huudahti riemukkaasti:
-Nalle! Nalle!
-Isin oma pikku puhetaituri, Eemeli leperteli ja taputti poikaansa päähän hellästi.
Flora puolestaan hoiti Pipsan ruokkimisen. Juuri, kun hän oli saanut Iisakin pottailun jälkeen kehtoon unille, oli Pipsa alkanut ynisemään kehdossaan, joten Flora katsoi parhaaksi päästää pikkuisen pois kehdosta, ettei tämä herättäisi metellillään muita. Nainen ajatteli, että Pipsa nukahtaisi uudelleen, kunhan saisi mahansa täyteen kasvismaitoa. Niinpä Flora otti jääkaapista yhden valmiiksi täytetyn tuttipullon, joka sisälsi vihreää nestettä. Pipsa olikin hyvillään pullosta, ja ryhtyi litkimään maitoa vauhdilla. Flora puolestaan poimi yhden lattialla olevan likaisen tuttipullon puhdistaakseen sen ja täyttääkseen seuraavaa ruokailijaa varten valmiiksi.
Kasvismaito toimi kuin nukutusaine, ja yksi taapero toisensa jälkeen simahti pian pullonsa tyhjentämisen jälkeen. Eemeli oli juuri laskenut kovasti puhumista harjoitelleen Raunon kehtoon, ja Flora puolestaan peitteli perijä-Pihlan viereiseen kehtoon. Aviopari jäi hetkeksi huoneen ovelle kuuntelemaan pikkuisten unituhinointia.
-Pakko sinun on myöntää, että he ovat edes nukkuessaan suloisia, Eemeli huomautti, eikä Flora sitä voinut kieltääkään. Vähitellen aikuisetkin siirtyivät makuuhuoneeseensa toiveenaan saada nukkua rauhassa aamuun asti.
---
Ebby voitti aikoinaan Taikapölyyn liittyvässä kisassa palkinnon, jossa hän saa päättää nimiä Taikapölyläisten vauvoille, ja Pihla oli yksi niistä nimistä, eli kaikki kunnia kuuluu Ebbylle siitä. .-)
Vuodatuksesta kopioidut kommentit & vastaukset
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti