Jessica jatkoi salaista tapailua Esko Kummalan kanssa. Eräänä päivänä hän heittäytyi kuitenkin liian rohkeaksi kutsuessaan Eskon kotiinsa treffeille. Sami saikin kaksikon kiinni petoksesta. Myöhemmin Jessica huomasi olevansa raskaana, ja vauva olisi tietenkin Eskon.
Sami pettyi pahasti Jessicaan, mutta hän yritti rauhoittaa mieltään lasten takia. Lopulta hän antoi Jessicalle anteeksi, mutta parin välit olivat silti huonot.
Pilvi kasvoi, eikä tajunnut ollenkaan vanhempien riitoja.
Muistakaa myös Päivi, joka nyt palaa Puskilta takaisin kotiinsa.
Paljuloiden perhe oli jo jonkin aikaa sitten saanut Päivin takaisin vierailulta Puska-sukulaisten luota, jolloin Päivin energia oli jälleen Paljuloiden perheellä hyödynnettävissä. Tyttö kertoi nimittäin päivät pitkät aina vain kiinnostavampia tapahtumia Puskilta. Ja mikä tuottoisinta: Puskien luona töissä ollut Päivi oli oppinut kitkemään kaikki rikkaruohot nopeasti irti kasvisten kimpusta, ja muutenkin tytöltä herui vinkkejä muille perheenjäsenille. Sami taas oli ollut aika omissa maailmoissaan yrittäen hyväksyä Jessican teot. Hän pystyi myöntämään olevansa katkera, ja Sami vakuutteli itselleen, etteivät välit hänen ja Jessican välillä koskaan lämpenisi entiselleen.
Päivi oli myös pari kertaa Puskilla ollessaan nähnyt Aiméen, joka oli tuntunut sekoittavan niin pahasti Eemelin pään, että Päivi päätti suosiolla yrittää pitää omaa isäänsä mahdollisimman kaukana Aiméesta. Päivi olikin oppinut Puskilla paljon enemmän kuin vanhemmat olisivat arvanneetkaan, ja uudet taidot paljastuivat aina vain ajan kuluessa. Nyt Päivi kauppasi Aiméelle taitavasti heidän satojaan käyttäen ihan käsiä elehtiäkseen oikein kunnolla.
Sami itse tunsi vain huonontuneen, ja kaavamaisesti mies yritti pyörittää talon kotitöitä ja kokkaamisia. Sami oli alakuloinen. Ajatella, miten huono mies hänen oli täytynyt olla, kun oma vaimo oli halunnut pettää häntä vieläpä jonkun Esko Kummalan kanssa, joka ei ollut edes suosittu. Toisinaan Sami halusi vain unohtaa, ja hän halusi käyttäytyä kaikkia perheenjäseniään kohtaan aika tasapuolisesti, vaikkei Jessica kohtelua olisi ansainnutkaan. Kyllähän Jessica katui, ja ikuisesti saisikin katua. Sami ei nimittäin pystyisi enää luottamaan naiseen.
Hetken päästä pieni pöytä täyttyi perheenjäsenistä, jotka söivät omalla tavallaan. Heti, kun Jessica oli päässyt pöydän ääreen, hän lappasi muroja suuhunsa kuin viimeistä päivää. Raskaus teki hänet erittäin nälkäisesti. Pilvi puolestaan söi hitaasti ajoittain murovelliä sekoitellen. Siellä olivat varmasti isot leikit meneillään. Päivi söi yllättävän Puska-tyylisesti laitettuaan pienen kasvin maustamaan annosta, olihan tyttö ollut kauan Puskilla. Sami taas ei meinannut saada lusikallistakaan alas. Päivi huomasi heti, että jotain oli muuttunut. Kaikki olivat aivan omissa maailmoissaan, toista se oli ollut hänen lapsuudessaan kaikkien jutellessa keskenään. Ihan kuin jotain merkittävää olisi tapahtunut hänen poissaollessaan.
-Uuh, äiti on taas raskaana. Taidamme saada tänne pian pikku punapään, Päivi yritti aloittaa keskustelua.
-Itse asiassa lapsi ei ole minun, vaan tuon Esko Kummalan, Sami oikaisi suoraan ja tasaisesti yrittäen esittää, että asia oli hänelle täysin ok. Jessica puolestaan ei ollut.
-Miksi sinä kerroit? Ei sitä saanut paljastaa! nainen ärähti hiljaa miehelleen.
-Jaa, mutta kuinkas aioit muka selittää sen, kun lapsista tuleekin aivan toisennäköisiä eri isän takia? Sami kysyi entistäkin kovemmalla äänellä. Jessica käänsi päänsä pois.
-Sitä minäkin, parempi vain, että kaikki tietävät totuuden, Sami totesi.
Päivi oli vain kuunnellut keskustelua kauhuissaan ajatellen koko ajan, ettei juttu voinut olla totta, mutta ilmeisesti se olikin. Hänen äitinsä oli siis pettänyt isää Kummalan Eskon kanssa. Päivi ei voinut uskoa. Hänen ihanaa isäänsä petetään sellaisen körilään vuoksi.
-Kuinka sä kehtaat? Miten sä voit päästää tällaista tapahtumaan? Sitten meinaat vielä, että meille ei kerrota? Mikä sua vaivaa? En tajua, miten kukaan voi tehdä mitään tuollaista! Häpeä! Päivi kivahti juosten pois huoneesta.
Paljulat söivät loppu aterian täydessä hiljaisuudessa. Päivin oven avauksen mukana Aimée oli saapunut sisälle. Hän oli aistinut, että keittiössä tapahtui jotain ikävää, joten nainen tuli ikään kuin rauhoittamaan voimillaan tilannetta. Samalla Aimée nappasi Petrola-kisun lattialta heitelläkseen tätä hieman. Paholaisilla oleskelleet kissat olivatkin sopeutuneet aika hyvin Paljula-muuttoonsa. Kun Camilla kyllästyi kissalaumaan, oli kaikki tuotu Paljuloille takaisin.*
*Katso edellinen Paholaisten osa.
Jessica meni aamiaisen jäljiltä masentuneena hakemaan postia. Häntä harmitti suuresti kuullessaan oman tyttärensä suusta niin rajuja sanoja. Kyllä Jessica tiesi, että hän oli tehnyt väärin, mutta menneisyydelle ei voinut enää mitään. Miksei kukaan voinut tajuta sitä? Sen sijaan olisi katsottava tulevaisuuteen ja sen tuomiin mahdollisuuksiin.
-Voi, miten ihanaa! Niin teillä perhe-elämä kukoistaa, kun olet taas Samille raskaana! ironisen ärsyttävästi karjahteli Esko, joka oli "sattumalta" kävellyt tontin ohitse. Jessica huokaisi.
-Millainenkohan lapsi tulee seuraavaksi? Sami on varmaan innoissaan, Esko puhui kimeähkösti Jessican kääntyessä ympäri.
-Ole hiljaa, Jessica sanoi.
-Ahahaa, mutta itse äiti ei ole innoissaan. Mahtaakohan vanha suola janottaa. Pikku mami taitaa kaivata Esko-komistuksen kättä ympärilleen, Esko naurahti itsevarmasti.
-Ole hiljaa! En todellakaan kaipaa sinua. En vain yhtään jaksa sinua tai tätä raskautta. Kunpa en olisi mokannut kanssasi niin, että vieläkin saan tuntea seurauksia, Jessica harmitteli.
-Hetkinen, hetkinen, Esko totesi hiljentyen hetkeksi miettimään. Mies kykeni yhdistelemään asioita vähän turhankin nappiin.
-Mitä! Sinun täytyy ollakin minulle raskaana, eikä Samille, ethän muuten olisi noin huonona! Ei sitten yhtään käynyt mielessä, että kertoisit minulle! Meinasit sitten vain pimittää kaiken! Mitä sinun päässäsi liikkuu? Esko suutahti oikein kunnolla.
-Älä viitsi esittää. Ei sinua minun raskauteni tai lapset hetkauta. Olet itse sanonut inhoavasi olla isä sinun ja Ehlan lapsille, Jessica huomautti.
-No kuka haluaisi olla Ehlan rumiluslasten isä? Meidän lapsemme kyllä kiinnostaisi, Esko vakuutteli, mutta Jessica ei uskonut.
-Häivy täältä! Olet pilannut elämäni, eikä minua kiinnosta kuunnella selityksiäsi! Jessica karjui, minkä jälkeen Esko lopulta suostui lähtemään vihasta kihisten.
Päivi oli suunnistanut ulkona olevalle kissoille rakennetulle aitaukselle sulatellakseen äsken kuulemaansa uutista Jessican raskaudesta. Tilannetta ei helpottanut yhtään etupihalta kuuluva Eskon ja Jessican kinaaminen. Päivin aina onnelliset vanhemmat olivatkin muuttuneet hänen poissaolonsa aikana riitelelijöiksi. Kyynel valui tytön poskelle, ja jollain tasolla Päivi ajatteli olevansa syyllinen tilanteeseen.
-Jos vain olisin ollut kotona, olisi tilanne ehkä nyt toinen... Pilvi-parkakin on varmaan kyllästymiseensä asti saanut kuunnella vanhempien kinastelua. Tämä on kaikki Jessican syytä, jos äiti... Äh, en voi kutsua sitä petturia enää äidikseni, Päivi kävi yksinäistä keskustelua mielessään.
Illi-kissa lepuutteli tassujaan suuren raapimispuu-hökkelin alimmalla tasolla ja tapitti ahkerasti murheissaan olevaa Päiviä.
-Tyttö-parka, pitäisikö jonkun meistä mennä lohduttamaan häntä? Illi miukaisi siirtäen katseensa Proffaan, joka juuri kipusi ketteräsi istumaan telineen toiselle tasolle.
-Mjaauh, en minä ainakaan jaksa. En sitä paitsi edes tunne tuota tyttöä kovinkaan hyvin, kun olen suurimman osan elämästäni viettänyt Paholaisten luona. Menisit sinä, Killi, Proffa tuhahti hökkyrän huipulla istuvalle Killille.
-Miksi minä, teidän olisi nopeampi laskeutua alas. Sitä paitsi minulla on juuri tärkeä tarkkailu-operaatio menelillään! Killi puolustautui.
-Mikä muka? Proffa hämmästeli heilutellen tuuheaa häntäänsä.
-Tarkkailen, mitä keittiössä tapahtuu. Jos päivällinen näyttää lupaavalta, voisin käväistä pienellä varkausreissulla, Killi vastasi ovelana. Proffa ei jaksanut enää keskustella, vaan ryhtyi nuolemaan tähtikuvioista turkkiaan pesun merkeissä.
-Pöh, kai minun on sitten mentävä, kun te olette tuollaisia tylsimyksiä, Illi tuhahti alimmalta portaalta loikaten sitten maahan.
Vaikka kissojen alueeksi kuului pääosin ulkona oleva aidoitettu alue, pidettiin portti avonaisena, jotta kissoilla oli mahdollisuus liikkua myös muualla, ja ettei niiden tarvitsisi tuntea reviiriään rajoitetuksi. Petrola, joka oli myös tullut Paholaisten luota, viihtyi mieluummin sisätiloissa kuin piha-aitauksesta, sillä kisu oli tottunut edellisessä kodissaan sisällä olemiseen. Sitä paitsi simien sänkyjen patjat olivat paljon pehmoisempia kuin ulkona olevat kissoille tarkoitetut makuualuset.
Päivi oli tullut paremmalle mielelle Illin tultua puskemaan hänen jalkaansa, ja pian tyttö oli taas oma pirteä itsensä. Päivin palatessa sisälle hän bongasi keittiöstä lounasta valmistelevan isänsä, ja päätti liittyä mukaan hommiin. Kerätessään pöydästä aamiaisastioita Päivi pohti, uskaltaisiko ottaa arat asiat puheeksi Samin kanssa. Isä tuntui suhtautuvan melko kypsästi tilanteeseen, ja olihan tämä varmasti ehtinyt sulatella asiaa jo suurimman vihavaiheen yli, Jessican mahan koosta päätellen laskettu aika ei olisi enää kaukana.
-Varmaan hirveää tietää vaimonsa odottavan lasta toiselle miehelle, Päivi huomasi yllätten puhuvansa ajatuksiaan ääneen. Sami stoppasi samantien leivän viipaloinnin, ja Päivi huomasi isänsä reaktiosta, ettei tämä ollut hänelle helppo puheenaihe.
Päivi siirtyi likaisten lautasten kanssa lavuaarin luokse ja alkoi vamistella sopivaa pesuvettä. Samin suunnalta kuului vain kinkunpalasten läiskimistä leipäviipaleiden päälle, ja lopuksi mies pinosi valmiit leivät tarjoilulautaselle. Päivi häpesi äskeistä möläytystään ja oli varma, että Sami katselisi häntä juuri sillä hetkellä.
-En oikein haluaisi puhua asiasta, Sami lopulta vastasi.
-Mä ymmärrän kyllä. Halusin vaan kertoa, että olen sun puolellasi tässä asiasta ja minun puolestani äi... Jessica saisi lampsia mahoineen pois täältä, Päivi sanoi.
-Kiitos, Sami sanoi ilahtuneena viisaasta tyttärestään, tästä tulisi vielä loistoperijä!
Ruoan tuoksu sai Jessican tallustelemaan keittiöön, jossa kaikki muut jo olivat. Jostain syystä Sami oli tarkoituksella jättänyt kertomatta ruokailusta Jessicalle. Lapset kääntyivät katsomaan suurimahaista naista. Päivin silmistä näkyi pettymys. Sami puolestaan ei edes halunnut katsoa vaimoonsa. Puhuminen Päivin kanssa oli saanut hänet valpastumaan.
-Tuoksuu hyvälle. Ja täällähän on siivottukin. Kyllä nyt on mukava tulla syömään, Jessica kertoi hyväntuulisena. Nainen uskoi tosissaan, että kaikki kääntyisi vielä hyväksi.
Tunnelma kuitenkin kääntyi aivan päinvastaiseen suuntaan kuin tarkoitus oli.
-Minulta taisi mennä ruokahalu jostain kumman syystä. En halua syödä petturin kanssa, Päivi ärähti nousten pöydästä. Leipä hänen paikallaan jäi keskeneräiseksi, ja Jessica saattoi vain kuvitella, miten nälkäiseksi Päivi tulisi ilman ateriaansa. Kukaan perheenjäsenistä ei kuitenkaan sanonut mitään. Sami katsoi vain pahastuneesti Jessicaan päin, jolloin naiselle tuli entistäkin kurjempi olo. Ruokailu vietettiin jälleen hiljaisuudessa.
Päivi meni rauhoittamaan pahaa mieltään pihalle, ja sattumoisin vastaan käveli Lumiana Jääpuikko. Päivi yritti hukuttaa pahan mielensä, ja hän päätti käyttäytyvänsä asiallisesti huonosta päivästä huolimatta.
-Tulit varmaankin hakemaan satoa, Päivi arveli kätellessään tyttöä.
-No, sitäkin, mutta päätehtäväni on ostaa teiltä lemmikki. Äiti lähetti minut asialle, kun hänellä itsellään on ollut viime aikoina kuumetta. Katsoisin mielelläni lemmikkejä ensin, ja sitten otan sadot, Lumiana selitti Päivin vain nyökytellessä.
Päivi päätti unohtaa raivoamisen, ja hän päästi Lumianan lemmikkiaitaukseen katselemaan kissoja. Päiville asia oli tullut täytenä yllätyksenä, mutta ehkä joku muu perheestä olisi tiennyt. Päivi ei jaksanut mennä asiaa selvittelemään, joten hän päätti järjestellä muita asioitaan soittamalla Neri Merithaimenelle.
-No terve Neri, tässä on Päivi. Mietin tuossa, kun avioliittoni peruuntui, että teillähän oli siellä pari ylimääräistä poikaa. Ajattelin, että jommasta kummasta olisi minulle puolisoksi, Päivi selitti.
-Ai... Hauki on kadonnut... Kyllä, tietenkin ymmärrän, että teillä on nyt muuta ajateltavaa kuin aviolliittosuunnitelmat... Minäkin toivon, että hän palaa, niin ja Kuha myös... Kuulemiin, Päivi puhui. Lopetettuaan puhelun tyttö meinasi hävetä silmät päästään. Kyllä perheellä suurempia murheita olisi ilman hänen itsekästä itsensä ajattelua. Se suunnitelma meni sitten kumoon. Eskon lapsen kanssa Päivi ei koskaan suostuisi menemään naimisiin!
Samassa Päivi huomasi ystävänsä, Marin, pihalla, ja Päivi juoksi nopeasti toisen luo.
-Tiedätkö, olen niin onneton! Kaksi rakasta veljeäni on kateissa, ja vain tyhmin Ahven jäi jäljelle! Olen niin yksinäinen, kun Eetukin on niin kiireinen kasvimaalla, ettemme ehdi nähdä. Minua niin harmittaa asia, ja olen varmasti maailman onnettomin sim tällä hetkellä. En kestä, jos en näe Eetuakaan enää ikinä. Voi minua, Mari harmitteli halaten ystäväänsä oikein pitkään.
-Tiedän, että veljien lähtö voi ottaa koville, Päivi kertoi.
-En minä niin siitä, harmittaa vaan Eetun näkemättömyys! Mari parahti.
Silloin Päivi etääntyi halauksesta.
-Tiedätkö, ei Eetu sinua ole jättämässä. Hänellä on vain kiireitä. Tiedän, mistä puhun, koska asuin itse Puskilla hetkisen aikaa, Päivi alkoi yhtäkkiä raivoamaan ärsyynnyttyään liikaa.
-Vaikuttaa, että sinulla on ongelmia, Mari sanoi pahoittaen mielensä.
-No kyllä! Minulla ei ole enää avioliittosopimusta. Se on peruttu, enkä edes haluaisi mennä sellaisen petturi-isän pojan kanssa naimisiin. Samanlainen Olhi on kuin Esko, joka vain pettää! Sinulla on asiat ihan hyvin verrattuna minuun, Päivi karjaisi häipyen paikalta.
-Minusta ongelmia ei voi verrata keskenään, Mari ajatteli. Jos jokin asia tuntui pahalta, niin sittenpä tuntui. Puhuminen olisi voinut auttaa, mutta Päiville ei kyllä kannattanut avautua.
Pilvi vietti laatuaikaa puhelimessa. Hän keskusteli parhaan kaverinsa, Samuli Puskan kanssa, ja lapset nauroivat hauskoille jutuilleen, minkä ehtivät. Heillä oli yllättävän samankaltaiset mielenkiinnonkohteet, eikä tylsää hetkeä päässyt koskaan tulemaan, kun kaksikko sai jauhaa omista suosikeistaan päänsä puhki. Lisäksi Samuli oli hyvin kiltti ja luotettava, joista ominaisuuksista Pilvi piti arvostettavina. Jos lapset eivät ehtineet nähdä, he puhuivat pitkän puhelun.
Päivä alkoi kääntyä vähitellen illan puolelle, ja ulkonakin pimeni. Lumiana ei ollut vieläkään osannut tehdä valintaansa, eikä hän muutenkaan käsittänyt, miksi juuri hänet oli laitettu lemmikin hankinta -asialle, kun hän ei mitenkään erityisen eläinrakas ollut. Lumianan lisäksi myös Päivi ja Mari olivat kissojen aitauksessa viettämässä aikaansa eläinten kanssa. Mari leikitti Proffaa, ja Päivi puolestaan opetti kissoille erilaisia taitoja. Hän uskoi, että hyvin koulutetut ja taitavat kissat menivät nimittäin paremmin kaupaksi. Eihän Päivi mielellään ihanista kisuistaan halunnut luopua, mutta pakko hänen oli myöntää, että Paholaisten lahjoitettua ylimääräiset kissansa heille, oli kissoja tullut liikaa.
-Miten sä et osaa valita ketään näistä söpöläisistä? Mä voisin kaapata meille heti jonkun katin, mutta äiti varmaan pimahtaisi siitä. Merin pyrstö nimittäin houkuttelisi kissan aina roikkumaan siinä, ja muutenkin kissa saattaisi karata kalavarastollemme, Mari pohdiskeli harmistuneena, hän oli niin kovasti kiintynyt Proffaan.
-Mut voithan sinä sitten aikuisena omaan kotiin muuttaessasi ottaa jonkun kissan, kun vanhempasi eivät ole enää estämässä, Päivi keksi.
-Totta! Voithan sä varata Proffan mulle, voithan?! Mari piristyi heti.
-Katotaan nyt. Mut Lumiana, ootko sä jo löytänyt mieleisesi kissan? Päivi tiedusteli taustalla seisovalta tytöltä.
-Mä katselen vielä hetken, Lumiana huokaisi.
Lopulta Lumiana tuntui löytäneen sopivan lemmikin Elli-kissasta.
-Tämä, tän mä haluan! Lumiana huudahti.
-Ootko nyt ihan varma? Päivi vielä varmisti, vaikka katui heti kysymystään: Entä jos Lumiana tulisikin nyt katumapäälle, ja uuden kissan valinta veisi yhtä jälleen puoli päivää.
-Olen, tämä on juuri sopiva, Lumiana vakuutteli.
-Ei sitten muuta kuin kauppoja tekemään, Päivi huojentui vaalean tytön vakuutteluista. Lumiana alkoi kaivella verkkareidensa taskuja, ja löysi sieltä mukaansa ottaman simoleonnipun.
-Riittääkö tämä? Lumiana kysyi tyrkättyään rahat Päivin käteen. Päivi katseli hämmentyneenä rahan paljoutta, näin suurta summaa hän ei osannut edes odottaa! Jääpuikot tuntuvat olevan rikasta porukkaa.
-Voin antaa lisääkin, jos tuossa ei ole tarpeeksi, Lumiana sanoi Päivin vain töllistellessä kädessään olevia seteleitä.
-Eijei, kun tämä on ihan hyvä summa. Pitäkää Ellistä hyvää huolta, Päivi pyysi.
Samassa Päivi muisti myös, että Lumianalle täytyisi antaa vähän satojakin. Tyttö kipaisi nopeasti hakemassa keittiössä jo valmiina odottavan satopaketin ja ojensi sen Lumianalle.
-Kiitos paljon, eiköhän me näillä taas muutama päivä eletä... Lumiana huokaisi. Jääpuikoilla oli edelleen tiukkaa ruokien kanssa, ja tuntui aina, että heille annettiin liian vähän satoa. Toki Lumiana ymmärsi, etteivät kasvisten viljelijätkään ihmeisiin pystyneet, joten tätä linjaa olisi jatkettava vielä toistaiseksi.
Kun kissakaupat ja sadon annot Lumianan kanssa oli hoidettu, pystyi Päivi jälleen keskittymään omiin juttuihinsa - kissojen taitojen kehittämiseen. Sami saapui juuri sisälle kasvimaalta, kun Päivi oli lukemassa sohvalla lehteä.
-Mitäs sinä sieltä haet? Sami uteli.
-Tutkin, onko lemmikeille tarjolla töitä. Yksi vapaa paikka löytyi palvelu-alalta, ja ajattelin soittaa sinne, jos saisin jonkun kissoistamme töihin, Päivi kertoi innoissaan.
-Tuohan onkin hieno idea, Samikin innostui.
Pienen puhelinhetken jälkeen Päivi oli saanut puhuttua työnantajan ympäri, ja Allu oli päässyt töihin palvelualalle. Päivi oli asiasta innoissaan, ja tyttö päätti heti mennä onnittelemaan älykästä kisuaan uuden työn johdosta. Allu oli istuskelemassa kopissa, kun Päivi juoksi paikalle.
-Onnea Allu. Hankin sinulle töitä. Olet niin etevä ja älykäs kissa, että tiedän sinusta olevan urakissaksi! Mikä ihaninta, pääset auttamaan jotakuta ja teet jonkun onnelliseksi, Päivi ylisti kissaa silitellen sen pehmeää päätä. Allu kuunteli jokaisen sanan tarkkaavaisena.
Samaan aikaan pihalla Pilvi oli hyvästelemässä Elliä, joka Lumianan mukana lähtisi tänään Jääpuikkojen perheelle.
-Heippa vaan suloistus! Oli kiva tavata, ja toivon, että saat yhtä hyvän kodin kuin meillä. Uskon, että saat paremmankin. Onhan kyseessä sentään toisiksi arvostetuin perhe Taikapölyssä. Joka tapauksessa, pidä huoli itsestäsi, Pilvi puhui Ellille halaten tätä samaan aikaan. Kissa kehräsi ja hyvästeli taatusti niin Pilvin kuin muutkin perheenjäsenensä.
Hetken päästä koko talo vaipui unille, ja perhe valmistautui uuteen päivään. Myös Jessica ja Sami nukkuivat levollisesti. Sami tiesi, että jokainen uusi päivä toisi hänen elämälleen mahdollisuuksia, mutta samalla häntä kauhistutti ajatus elää Eskon lapsien kanssa samassa talossa. Sekin tilanne tuli päivä päivältä lähemmäksi. Jessica ajatteli samalla tavalla. Mitä, jos Sami hylkäisi hänet, kun vauvat olisivat syntyneet. Joskus kummankin oli vaikea saada unta, mutta tänä yönä molemmat nukkuivat hyvin tiettyyn pisteeseen asti.
Jessica nousi yllättäen vuoteeltaan tuntiessaan supistuksia vatsassaan. Vauva oli päättänyt syntyä sinä yönä. Jessica katsahti nukkuvaan Samiin, joka varmasti häiriintyisi synnytyksestä. Jessica yritti saada askelia päästäkseen synnyttämään olohuoneeseen, mutta hän ei silti kyennyt siihen. Tuntui, että tällä vauvalla oli kiire tulla ulos, eikä Jessica pitkiä aikoja joutunutkaan odottamaan.
Jessica ponnisti ulos todella pikkuisen simin, joka oli poika. Jessica katsoi tuoreeseen lapseensa huomaten jo saman tien monia Eskon piirteitä. Poika oli kuin ilmetty isänsä, ja Jessicaa hieman pelotti, miten Sami suhtautuisi. Jos vauva olisi periytynyt enemmän Jessicaan itseensä, voisi Samin reaktio olla hellempi. Jessica katsoi pientä viatonta vauvaa, joka ei saisi kärsiä äitinsä tekemistä virheistä. Jessica saattoi vain toivoa, että pikkuinen poika saisi Samin kaltaisen hyvän isän.
Hetken päästä Jessica tunsi lisää supistuksia, minkä takia hänen oli jätettävä pieni poikansa lattialle. Jessica luuli kuolevansa, mutta paniikki helpotti naisen tajutessaan synnyttävänsä kaksoset. Aika tiuhassa tahdissa ulos työntyi myös pieni tyttö, jolla myös oli ilmetyt isänsä silmät. Jessica katsoi kaksosiaan samaan aikaan hämmentyneenä ja onnellisena. Lapsiensaanti oli aina ihanaa, mutta pakostikin Jessica mietti, miksei hän ollut koskaan saanut Samin kanssa kaksosia, ja pienen Esko-erehdyksen seurauksena putkahtikin kaksi lasta!
Tässä on poika, jonka Jessica nimesi Augustiksi.
Tässä puoletaan katselee Piia.
Jessica asetti lapsensa kehtoihin hänen ja Samin huoneessa. Jessicalla oli mennyt lastenhoidossa useita tunteja, tuplasti enemmän kuin kenenkään muun lapsensa kanssa. Sami oli herännyt jossain vaiheessa, mutta mies ilmoitti heti, ettei hän haluaisi nähdä saati hoitaa näitä. Synnytyksen uupumuksesta huolimatta Jessican oli taisteltava ja hoidettava lapsensa kunnolla. Viimein nainen asetti Augustinkin kehtoon, ja hän itse saisi vapaa-aikaa. Jessica melkein lensi keittiöön, kun hän oli niin nälkäinen.
Sillä välin Sami oli kiiruhtanut pois lasten luota pihalle hoitamaan kasveja. Pihan viileä tuuli tuntui vievän hänen pahan olonsa pois, ja veden sorina kasvien juurille rauhoitti miestä kummasti. Luonto oli niin ystävällinen. Se ei koskaan pettäisi tai lähtisi minnekään. Kasvit maassa olivat luotettavia ja kunnioittivat toinen toisiaan. Simit olivat aivan päinvastaisia. Jessica oli pettänyt häntä, ja itse Sami suunnitteli lähes joka päivä luovuttavansa ja lähtevänsä jonnekin kauas pois, mikä tietenkin olisi epäreilua. Sami totesi valinneensa tämän tien, ja sen mukaan hänen tulisi myös toimia. Hänen täytyi vain kestää.
Sillä välin Jessica lusikoi joiltain synttäreiltä jäänyttä kakkua suuhunsa. Kakku oli jo vähän vanhettunut, ja Jessica uskoi sen pian romahtavan kasaan. Ensi nälkäänsä Jessica ahmaisi yhden jos toisenkin palasen. Yksinään syöminen ei kuitenkaan tuntunut houkuttelevalta. Jessica toivoi joka päivä, että Sami antaisi anteeksi ja olisi valmis unohtamaan, mutta nainen ei yhtään ollut varma, olisiko se mahdollista. Tuskin mikään muuttuisi enää ennalleen. Jessica syytti jälleen itseään kaikesta ja tunsi itsensä surulliseksi.
Pian aurinko nousi, ja Jessica oli juuri aikeissa mennä ottamaan oikein pitkän vaahtokylvyn, mutta suunnitelmat muuttuivat Piian ja Augustin alkaessa kiljua. Jessica kiiruhti huoneeseen ja huomasi, että molempien vauvojen vaipat olisi vaihdettava. Jessican mieli vaipui taas epätoivoon, kun hän ajatteli joutuvansa toistamaan vaipparallia vielä useaan otteeseen. Kuinka hän ikinä jaksaisi? Ennen hän oli saanut välillä levätä, mutta nyt vauvat olivat ainoastaan hänen vastuullaan.
-Älä itke, ei ole mitään hätää, Jessica soperteli lapsilleen melkein itsekin itku pinnassa.
Sami oli työskennellyt ulkona auringon nousuun saakka, sillä pihatöitä oli enemmän kuin tarpeeksi. Kun kasvimaan jokainen jäsen oli saanut janoonsa tarpeeksi vettä ja pieninkin rikkaruohon alku kitketty irti maaperästä, oli Sami siirtynyt kunnostamaan kissojen aitausta. Suurin osa eilen täytetyistä ruokakulhoista oli nyt tyhjillään, ja Samilla kestikin hyvän aikaa hinkata pinttyneet ruoanpalat ja kissojen sylkitahrat kukkakuvioisista kulhoists pois. Kun sen homman saisi pois alta, olisi siistittävä kissojen hiekkalaatikot, ja myös peti-alueella olisi hyvä käväistä. Oikeastaan Sami oli iloinen suuresta työmäärästä, sillä se piti hänen ajatuksensa poissa ikävistä asioista ja muutenkin sai hetken rauhaa Jessicalta.
Sitä mukaa, kun Sami täytti ruokakulhoja, kerääntyi paikalle myös nälkäisiä kissoja. Tähtiturkkisille Petrolalle ja Proffalle tuli kiistaa ruokakulhoista, ja nämä aloittivat toisilleen Pahis-mamiltaan perimänsä irvistelyn. Killi seurasi lastenlastensa kinaamista järkyttyneenä silmät pyöreinä vähän matkan päässä loikoillen. Kisu oli jo menossa kinaavien sisarusten väliin, mutta Olli tuli äitinsä viereen ja kehotti tätä olemaan välittämättä. Paholaisten kissat nyt vain päättivät asioista hiukan riehakkaammin kuin muut. Olli oli myös huomannut jo aikoja sitten, ettei saisi pentujaan ruotuun, joten parempi olla puuttumatta niiden asioihin.
Iltapäivällä Päivi huomasi ulkona olevat Lumianan ja Juliuksen, ja erityisesti tyttöä ilahdutti huomata näiden mukana oleva Elli-kisu, joka oli tuotu tervehtimään sisaruksiaan ja muita sukulaiskissojaan. Julius seisoi tomeran näköisenä roskiksen vieressä, mutta Lumiana näytti hiukan epäilevältä.
-Onko tämä nyt varmasti hyvä idea? Lumiana kuiski veljelleen.
-On on! Viet Päivin huomion hetkeksi aikaa, ja sillä välin minä tutkin roskiksen. Muista sitten vaatia satoa tuplamäärä, koska me molemmat ollaan täällä, Julius opasti hermoilevaa siskoaan. Ruokapula ajoi ylhäisemmätkin simit epätoivoisiin puuhiin.
Lumiana teki työtä käskettynä, ja ehdotti Päiville, että he voisivat hoitaa satojutut sisätiloissa. Tyttöjen lähtiessä sisälle Lumiana näki silmäkulmastaan, miten Julius alkoi penkoa roskista. Päivi haki ruokakomerosta muutamia kasviksia Jääpuikoille annettavaksi.
-Onhan siinä tuplamäärä? Lumiana varmisti, ja Päivi vakuutteli asian olevan juuri niin. Huoneessa ollut Jessica seurasi tilannetta salaa kirjansa takaa pohdiskellen samalla, miksi Jääpuikot kävivät kaikkien luona niin usein hakemassa satoja. Käydessään katsomassa lapsenlapsiaan Puskilla, olivat Jääpuikot rampanneet sielläkin jatkuvasti.
Päivi ei kuitenkaan viitsinyt käyttää aivosolujaan moisten asioiden pohdintaan, sillä tytön mielessä olivat vain ja ainoastaan kissat. Hän oli törmännyt muutamana päivänä tontillaan erääseen kulkukissaan, ja pienen tutustumisen jälkeen kisuli oli oppinut luottamaan Päiviin ja uskalsi jopa tulla syömään tytön kädestä.
-Voi sinua, varmaan rankkaa elää kodittomana, Päivi puheli Ruusuksi nimeämälleen kulkukissalle. Samassa Päivillä välähti, ja hän keksi, että voisi ottaa Ruusun heille asumaan!
Ruusu oli mielissään Päivin ideasta, ja se ryhtyi oikein mielellään kulkukissasta kotikissaksi. Ruusu oli huomannut Päivin olevan kissoista välittävä tyttö, ja hyväksynyt tämän helposti emännäkseen. Toki kotikissan luontaiseduillakin oli osuutensa Ruusun päätöksenteossa: kynnet saattoi teroittaa mukavissa raapimispuissa, ja ruoka saapui helposti napattavassa muodossa suoraan lautaselle. Muut kissat hyväksyivät ilomielin Ruusun osaksi perhettään, ja vähitellen Ellin Jääpuikoille lähdöstä aiheutuva lokonen täyttyi Ruusun tulolla.
Päivi ja Pilvi puuhastelivat tavalliseen tapaansa illalla yhdessä läksyjään. Tällä kertaa kuitenkin tavallisuudesta poiketen keskustelu ei pyörinytkään läksytehtävien ympärillä, vaan Jessicassa.
-Miksi sinä ja isä syrjitte äitiä? Hänellä on tosi paha mieli siitä, Pilvi tiedusteli.
-Koska en voi hyväksyä sitä, mitä Jessica teki isällemme. Ymmärrät asian sitten, kun olet vanhempi, Päivi tiuskaisi alkaen raapustaa kynä sauhuten tehtäviään. Ärsyyntyneenä Päivi sai lisäenergiaa, jonka hän nyt käytti läksyihinsä.
Kun Päivi sai viimein kaikki läksynsä valmiiksi paria pikkujuttua lukuunottamatta, hän suuntasi askeleensa keittiötä päin. Keittiöstä kuitenkin löytyi yllätys: Julius oli jälleen kerran suostunut hoitamaan lapsia lisäsadon toivossa. Päivi jäi katselemaan tilannetta vihoissaan. Hän oikein tunsi, kun raivo kasvoi hänen sisällään yhä suuremmaksi ja suuremmaksi.
-Kannatatko sinä aviorikoksia? Päivi kivahti välittämättä Juliuksen arvostetusta asemasta. Poika kääntyi katsomaan Päiviä hiukan hämmentyneenä.
-Mä vain kylvetän tämän lapsen, Julius sanoi hiljaa selvästi hiukan säikähtäneenä.
-Ai niin, ethän sinä tiedä tästä mitään. Anna olla, Päivi mutisi nolona ja lähti huoneesta. Hän unohti jopa pyytää anteeksi.
Olohuoneessa toimitettiin sen sijaan toisenlaista puuhailtavaa. Kissoja asui alueella nykyään niin paljon, ettei kukaan niistä saanut rauhaa halutessaan, ja aika ajoin joku karkaili tappeluiden takia. Siinä oli Samille sitten työtä, kun hän soitteli naapureilleen näiden näköyhteyksistä kissoihin. Toisinaan kissat olivat päivän poissa ja tulivat sitten takaisin, mutta tällä kertaa oli kulunut jo useampi päivä.
-Päivää arvoisa Sun! Oletkos nähnyt Proffaa? Niin, kissa karkasi taas, ja tarvitsisin näköyhteyksiä... Harmi, ettet ole nähnyt sitä, täytyy soittaa jollekin muulle seuraavaksi. Iltoja! Sami puheli ties kuinka monetta kertaa sinä iltana.
Seuraavana aamuna Jessica syötti Piiaa miettien, miten suloisen vauvan hän oli saanutkaan. Katsoessaan Piiaa Jessica päätyi tulokseen, ettei kukaan voisi vihata niin suloisia kaksosia, ei edes Sami. Vauvojen syntymän jälkeen Jessica ei ollut kertaakaan puhunut pienokaisistaan Samille, mutta nainen alkoi pikkuhiljaa olettaa, että hän ja Sami olisivat kumpikin valmiita siihen. Jessica ajatteli, että Sami varmasti ymmärtäisi häntä paremmin kuin aikaisemmin. Ja olisihan lapsillekin hyvin iso etu, että he saisivat Samin kaltaisen isän.
Ovi kävi, ja Sami tallusteli pihalle kasvimaalle. Jessica seurasi miestä ja jäi seisomaan hiukan etäämmälle katsoen samalla, kun Sami kasteli kasviksia. Jessica oli hetken suunnitellut puhettaan, mutta tosi tilanteessa sanat takertuivat hänen kurkkuunsa, ja tilanne vaivaantui.
-Mitä sinä haluat? Sami kysyi hetken päästä, kun Jessica oli kivettynyt paikalleen.
-Tuota, sitä vain, että vauvat ovat nyt syntyneet, Jessica kertoi.
-Juu, huomattu on. Oliko muuta? Sami sanoi kuin hän ei olisi välittänyt ollenkaan.
-Mietin vain, kuinka kauan aiot olla minulle ja lapsilleni vielä vihainen. Olet hyvä mies ja isä, ja lapsille olisi eduksi ja kunniaksi saada sinut isäksi. Se ei kuitenkaan onnistu, jos mökötät aina vain jossain. Tulisit minua ja lapsiani vastaan, Jessica sai viimein puhuttua suunsa puhtaaksi.
Sami alkoi napsia rikkaruohoja kasveista rajummin, ja hänen ilmeensä muuttui äreäksi.
-Sinä et vieläkään tunnu käsittävän! Tunnet olevasi petetty, kun sinua ei kohdella kuin kuningatarta. Sinulle tärkein on vain sinä itse. Sinusta olen kohtuuton, kun en pysty katsomaan sinun ja Eskon vauvoja. Ne tuovat mieleeni petoksesi! Olen yrittänyt olla kohtuullinen, kun en häädä teitä täältä susien suuhun, mutta kohtuu kaikella! Uskoisit jo, minä en aio osallistua niiden lapsiraukkojen elämään. Itse olet itsesi tähän tilanteeseen hankkinut, ja itsepähän selviät. Minulla ei ole sinulle enää mitään sanottavaa, joten häivy! Sami alkoi karjua. Jessican toiveikas ilme mutristui, ja hän lähti onnettomana pois paikalta. Samille tuli heti huono omatunto sanoistaan, mutta samalla hänestä tuntui, että Jessica ansaitsi kaiken.
Hetken päästä lapset tulivat koulusta, ja Pilvin silmiin tarttui heti hurmaava pieni koira, joka mitä ilmeisemmin asui luonnossa. Pilvi silitteli sitä hetken, ja hän antoi jopa sille nimeksi Pörrin. Pilvi olisi halunnut, että Pörri voisi muuttaa heille asumaan kissojen aitaukseen, mutta Päivi oli ehdottomasti ideaa vastaan. Aitaus oli kissoille, ja koirat ja kissat kuulemma ovat vihollisia. Pilvi oli ärähtänyt, ja hän oli vannonut perustavansa aikuisena koirahoitolan, joka olisi vain koirille. Päivi oli tietenkin nauranut, eikä ottanut pikkusiskoaan tosissaan, mutta Pilvi itse tiesi, mitä halusi tehdä, ja sen hän myöskin tekisi.
Pörri oli otettu Pilvin hoitolakertomuksista, ja koira päätti auttaa omalla tavallaan: se lupasi tuhota Pilvin läksyt, jotta tyttö ei voisi niitä tehdä. Pilvi oli iloinen löytäessään ystävän, johon hän pystyi luottamaan. Pörri riuhtoi ja repi kaikki sivut erilleen, ja lopulta jäljellä oli enää kasa paperisilppua. Pilvillä olisi selitettävää opettajalle, joka muuten oli eläinrakas, joten ongelmia ei ollut tulossa!
Vaikka Päivi oli luvannut siivoavansa suurimman osan kissojen sotkusta, nähtiin Sami usein kissojen aitauksilla hommissa. Sami nautti kissojen hoitamisesta, sillä pikku kisulit saivat hänen olonsa paremmaksi. Sattuneista syistä Samin oli vaikea panostaa enää omaan perheeseensä, ja sen takia hän oli siirtänyt huomionsa kissoihin. Kissat tarvitsivat aina huoltamista, ja palkinnoksi Sami sai tyytyväisten kissojen puskemia ja haleja. Killi muuten nukkuu kuvassa silmät auki.
Jessica sen sijaan viihtyi paljon enemmän sisällä. Hänellä oli kasapäiten töitä kaksosten kanssa, kun kukaan muu ei suostunut auttamaan häntä yhtään vauvojen hoidossa. Jessica oli väsynyt, mutta hän yritti kaikin puolin antaa itsestään positiivista kuvaa aina sivumennen.
-Vau, soitat todella hienosti! Sinusta olisi vaikka minkälaiseksi ammattisäveltäjäksi, Jessica hihkutti tyttärelleen, joka pyöritti vain silmiään.
-Ole hiljaa. Tiedän, että mielistelet minulle vain sen takia, että auttaisin sinua lastesi hoidossa, mutta minä en pettureiden vauvoihin koske, Päivi kivahti jatkaen soittoaan. Jessica oli ihmeissään. Miten Päivi oli osannut lukea hänen ajatuksensa, ja miksi tyttö oli saanut ne kuulostamaan niin itsekkäitä?
Jessican kehujen jälkeen Päiviä alkoi tympiä koko pianon soittaminen, ja tyttö päätti purkaa kiukkuaan äreissään jumppaamiseen. Hän tunki radioon hevimusiikkia sisältävän levyn, ja pian kaijuttimista alkoi kuulua rajua karjuntaa. Päivi kipaisi vielä nopeasti huoneessaan vaihtamassa kouluvaattet pois päältä, etteivät ne sotkeentuisi rajuissa treeneissä. Musiikin tahdissa hyppiminen ja pomppiminen koituivatkin oivaksi kunnonkohotuskeinoksi, ja Päivi päätti ottaa jokapäiväisen jumppatuokion osaksi arkeaan, jotta pysyisi hyvässä kunnossa. Ehkäpä hän saisi myös pojilta huomiota treenatulla kropallaan, ja joku loisto puolisoehdokas voisi löytyä sillä tavoin?
Pilvi puolestaan puuhasteli toisenlaisissa merkeissä: hän oli inostunut hänen ja Päivin huoneessa olevasta leikkiuunista ja sekoittelikin juuri keittiöstä löytämiään aineksia muffinitaikinan tekoa varten. Tyttö paljastuikin huippukokiksi, sillä hänen ensimmäinen tekeleensä onnistui täydellisesti! Leivos ei saanut ikävän väristä palanutta ulkomuotoa, ja makukin oli kohdallaan Pilvin maistellessa luomustaan. Tyttönen innostuikin leipomisesta oikein kunnolla, ja kun ensimmäinen muffini oli päätynyt Pilvin vatsaan, oli uusi jo tuloillaan!
Nyt kaikki ei kuitenkaan sujunut yhtä hyvin kuin ensimmäisellä kerralla, ja leivos kärähti pahasti. Pilvillä oli kuitenkin keinonsa, ja hän suunnisti keittiössä olevan Päivin luokse tumma muffini mukanaan. Päivi oli juuri lopetellut jumppatuokiotaan, ja saapunut keittiöön siivoamaan paikkoja.
-Mikä toi on? Päivi kysyi irvistäen nähdessään mustan klöntin Pilvin lautasella.
-Toin sinulle lahjan, Pilvi kertoi silmät loistaen ja ojensi leivoslautasen Päiville.
-Öh, kiitos... Mä olen kovin otettu tästä käris... siis maukkaasta lahjasta, Päivi vastasi päättäen, että voisi yhden muffinin takia uhrautua, ettei pikkusiskolle tulisi paha mieli.
Päivi istahti pöytään levoksen kanssa, ja ryhtyi urheasti lappaamaan palanutta leivosta suuhunsa. Hän oli päässyt tuskin puoliväliin, kun Pilvi ilmestyi jälleen keittiön ovelle uuden leivoksen kera.
-Ei, e-ei, ei, ei, mä olen jo ihan täynnä, Päivi yritti estellä.
-Joo, jo-jo-jo joo, Pilvi matki asettaen muffinin pöydälle ja kiiruhti jo taas takaisin leikkiuunilleen.
-Voih, tällä syömisellä mä vaan lihoan, Päivi suri ja alkoi miettiä uutta strategiaa puolison löytämiseksi.
Jälleen kerran kaksoset alkoivat parkumaan keskellä yötä herättäen samassa huoneessa nukkuvat Jessican ja Samin. Jessica alkoi pikkuhiljaa uupumaan jatkuviin yöhoitoihin, varsinkin, kun työtä oli kaksinkertainen määrä. Jessica saattoikin vain unelmoida ylimääräisestä käsiparista, jolloin vauvojen hoito olisi käynyt nopeammin. Aika hirviöltä hän neljän käden kanssa varmaan näyttäisikin, mutta mitä väliä sillä olisi, kun perhe oli muutenkin jättänyt hänet yksin. Jessican hääriessä Augustin kanssa, päätti Samikin nousta vuoteesta.
-Nuku sinä vaan, älä turhaan nouse, Jessica neuvoi.
-Miten tässä itkumelussa muka voisi nukkua? Menen vähäksi aikaa ulos hoitamaan kasveja, Sami tuhahti.
Jessican lähdettyä keittiöön syöttämään Augustia, pysähtyi Sami hetkeksi Piian kehdon kohdalle. Miehen lapsia rakastavaa sydäntä särki nähdä itkevä vauva kehdossa, mutta Sami ei vain kyennyt ojentamaan kättään avuksi. Nämä kaksi ruskea hiuksista ja silmistä vauvaa olivat elävä muisto Jessican petoksesta, eikä Sami voisi milloinkaan hoitaa petoksen tuottamia hedelmiä. Mies loi viimeisen vilkaisun kehdon suuntaan ja kiiruhti sitten ripeästi ulos tuulettamaan ajatuksiaan.
Sami käveli pihalle tarkistamaan, että kaikilta kasveilta oli varmasti nypitty kaikki rikkaruohot, eikä uusia ollut ilmestynytkään. Samoin kosteus vaikutti lupaavalta, ja Sami oli jo melkein kävelemässä poispäin, kunnes hän huomasi jotain muuta kurkuissaan.
-Sato! Sato on viimein saapunut! Onpa kasvanut komeita kurkkuja. Kävipä tuuri, että satuin juuri tänä yönä saapumaan näitä katsomaan. Saan sadon tuoreiltaan säilöön, eikä mikään kulkueläin pääse maistelemaan näitä! Sami riemuitsi. Hän haki äkkiä eteisestä korin, jonka kasasi täyteen kurkkuja.
Huomaamattaan Sami valvoikin koko loppuyön innostuttuaan niin paljon kurkuista, ettei unikaan enää tullut. Niinpä Sami päätti mennä tarkistamaan, oliko kissojen aitauksessa kaikki kunnossa. Parin kulhon täyttämisen jälkeen Sami löysi itselleen kissoja leikkitovereiksi. Uudesta Ruusu-kissasta oli ilmaantunut hyvinkin simrakas puoli! Kisu tuli pyytelemään Samilta halia. Myös ruskeaturkkinen Illi ja tämän äiti, Killi, katselivat tilannetta. He eivät olleet kateellisia "Samin varastamisesta", vaan heistä oli kivaa, että kaikki tulivat keskenään toimeen.
Hetken päästä Pekko Paholainen saapui aamuvierailulle, jolloin Samin oli jätettävä kisut rauhaan, ja hänen oli mentävä tervehtimään hallitsijan puolisoa. Pekko ilmoitti heti haluavansa satoa, ja Sami saikin innoissaan hehkuttaa vastakerättyä satoaan. Pekko näytti kuitenkin yhä vakavaa ilmettään, ja hän vain hoputti Samia sadon antamisessa. Kun Sami oli viimein saanut vihanneksia sisältävän paketin valmiiksi, vetäisi Pekko sen hänen kädestään, toivotti päivänjatkoja ja lähti muualle. Sami kummasteli Pekon käytöstä, kyllä vähän kohteliaampikin voisi olla!
Päivä sujahti iltaan nopeasti, ja illalla oli aika viettää pienten kaksosten syntymäpäiviä. Päivi oli ilmoittanut heti, ettei häntä kiinnostaisi, ja Samilta Jessica ei edes uskaltanut kysyä! Sen sijaan Pilvi liittyi äitinsä seuraan mielissään, mikä lämmitti Jessican mieltä kummasti. Nainen oli iloinen, että hänen lapsensa saisivat edes pienen kannustusjoukon ennen taaperoistumista. Pilvi juhli ja riemuitsi muiden perheenjäsentenkin edestä, ja juhlista tuli oikein iloiset.
Kasvanut Piia.
Tässä on ikääntynyt August.
Kasvaneilla kaksosilla oli meno päällä, ja heti kun he olivat saaneet uudet vaatteet ylleen, riennettiin vauhdilla leikkimään leluilla. Jessica seurasi lastensa temmellystä mielissään. Pienet simit sitten osaavatkin ottaa ilon irti pienistäkin tapahtumista, eivätkä he tienneet maailman pahuudesta ja ikävistä asioista mitään. Jessica pelkäsi jo sen päivän koittamista, kun kaksoset huomaisivat olevansa erilaisia kuin muut sisaruksensa ja kuinka heille sitten olisi kerrottava totuus alkuperästään.
Jessica oli melko varma siitä, ettei Sami tai Päivi haluaisi vieläkään olla tekemisissä kaksosten kanssa, joten taitojen opettaminen olisi aloitettava heti, jotta Jessica ehtisi käydä saman pottarumban ja ensiaskeleet kummankin pienokaisen kanssa. Ensimmäisenä kävelyharjoituksiin joutui Piia, mutta homma meni enemmän neljällä raajalla liikkumiseksi Piian palatessa aina konttausasentoon Jessican nostettua tytön jaloilleen. Eihän pikkuisen toiminnalle voinut muuta kuin nauraa, ja samalla Jessica huomasi olevansa onnellisempi kuin pitkään aikaan. Vaikka syrjähyppy Eskon kanssa samaan sänkyyn oli aiheuttanut hänelle paljon harmia, ei Jessica voisi enää luopua kaksosistaan, joista oli tullut tärkeä osa naisen elämää.
Vähitellen lapset alkoivat väsyä sekä leikkeihin että opetteluun, joten Jessica näki parhaaksi viedä taaperot kehtoihin unille. Nainen päätti itsekin käpertyä jo peiton alle, sillä todennäköisesti hän tulisi kokemaan aikaisen herätyksen kaksosten vikistessä jo varhain aamusta hereillä. Samikin oli jo nukkumassa, ja jostain syystä Jessica siirsi varovasti tyynynsä Samin tyynyn viereen ja asettautui nojaamaan miehen lämmintä kehoa vasten. Aviomiehen tuttu tuoksu sai Jessican nopeasti untenmaille, mutta Sami oli herännyt heti tuntiessaan Jessican liimautuvan hänen viereensä. Mies odotti Jessican nukahtavan ja nousi sitten varovasti sängystä ylös, pukeutui nopeasti ja kiiruhti ulos.
-Kasvisten yöhoito on tainnut jäädä jo tavaksi. Pitääkin joskus kylvää porkkanoita, jos niiden syöminen parantaisi hämäränäköäni, Sami naureskeli itsekseen tihrustellen jälleen pimeässä penkkirivistöään. Aiemmin kerätyn kurkkusadon tilalle oli jo kylvetty uusia taimia, ja Sami nyppikin ahkerasti heiveröisten kasvien ympäriltä ilkeät rikkaruohot pois. Kesken kaiken Sami kuitenkin pysähtyi paikoilleen kuullessaan kumman rasahduksen jostain lähistöltä. Kissa se tuskin oli, nehän osasivat liikkua äänettömästi. Kylmät väreet kiersivät miehen selkää tämän lähtiessä kulkemaan kummaa ääntä kohti.
Vuodatuksesta kopioidut kommenti & vastaukset
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti