Osa 48: Julma päätös (Kummala)

KERTAUS:
  
   
Ehlan kolmas raskaus tuotti viimein kauan odotetun tuloksen, ja tyttövauva syntyi. Heti saatettuaan perijän maailmaan, palasi Ehla takaisin kotiplaneetalleen ilmoittamatta asiasta kenellekään.
Eskon elämä oli melkoisen kurjaa: hän sai molemmat poikansa vihaamaan isäänsä, Sami Paljulan haukut Jessican viettelystä, ja Ehlan kadottua mies sekosi totaalisesti jäätyään kolmen lapsen yksinhuoltajaksi. Eskolle selvisi myös, että Jessica odotti hänelle vauvaa (=viime Paljulan osassa syntyneet kaksoset.)
Olhi vihastui Eskolle kuullessaan, ettei pääsisikään naimisiin sovitun puolisonsa (=Päivi Paljula) kanssa isänsä töppäilyjen vuoksi. Eskon seottua yksinhuoltajuudestaan jäi nuorempien lasten hoitaminen Olhin puuhaksi.
Uhlo kasvoi ja ystävystyi paremmin isoveljensä, Olhin, kanssa ja meni tämän puolelle Eskon vihauksessa. Uhlo joutui koulukiusauksen uhriksi erilaisen puhetapansa vuoksi.
Elina syntyi. Ehlan kadottua Esko nimesi lapsen "hienommalla" nimellä.


Olhille tavallinen arkipäivä: Herätys aikaisin aamuyöstä seinän takaa kuuluvaan vauvan itkuun ja vauvan hoitoa. Aamulla täytyy valvoa, että Uhlo lähtee ajoissa kouluun. Olhi itsehän ei voi kouluun lähteä, sillä jonkun on jäätävä kotiin hoivaamaan Elinaa. Eskosta moiseen hommaan ei nimittäin olisi, mies köllii vähintään puoleen päivään asti vuoteessaan. Tätä oli jatkunut jo usemman viikon ajan, Ehlan katoamisesta asti. Tänään Elina oli mahdottomalla känkkäränkkä mielellä, ja Olhi koitti vaimentaa vauvan itkun tunkemalla tuttipullon Elinan suuhun. Hetkellisesti se auttoikin, mutta pian itkukonsertti jatkui jälleen. Hajonnut lavuaari suihkutti inhottavasti vettä ympäri keittiötä, ja Olhi tiesi joutuvansa siivoamaan siitäkin aiheutuvat sotkut.

Lopulta Olhi päätti viedä Elinan kehtoon rauhoittumaan omia aikojaan, olisi pojalla muutakin tekemistä nyt. Ensitöikseen Olhi kävi vuotavan hanan kimppuun saaden samalla kylmän aamusuihkun hanan suihkuttaessa vettä hänen päälleen.
-Uimalasit voisi olla hyödyllisempi apuväline kuin tämä jakoavain, Olhi tuhahti saatuaan tarpeekseen veden menemisestä silmiin. Eskolta korjaustyöt olisivat sujuneet paremmin, mutta sitä laiskimusta ei nykyään nähnyt muualla kuin kasvimaalla, ei aina edes sielläkään. Olhi alkoi ymmärtää äitinsä lähtöä jollain tasolla, ei kukaan yksin jaksaisi hoitaa kaikkia sisätöitä. Poika ei kuitenkaan ymmärtänyt, miten Ehla oli saattanut hylätä lapsensakin?

Olhi heräsi mietteistään kuullessaan Eskon makuuhuoneen oven kolahtavan, ja hetkessä Esko oli jo astellut keittiöön.
-Oho, mitenkäs näin varhain olet jalkeilla? Olhi tuhahti halveksivasti.
-Koirat mekastavat niin lujaa, ettei sellaisessa metelissä kykene nukkumaan. Voisimme muutenkin luopua niistä ällötyksistä, kun Ehla ei enää ole täällä, sehän niitä hoiti, Esko keksi.
-Entäs, jos äiti vielä palaakin? Sitä paitsi me Uhlon kanssa haluamme pitää koirat, Olhi ilmoitti.
-Ihan miten vaan. Korjaapa se hana ja siisti vähän paikkoja, Esko määräsi.
-Voisi herra itsekin tehdä jotain, Olhi tuhahti, mutta Esko oli jo mennyt ulos.

Illemmalla pojat kerääntyivät pöydän ympärille syömään köyhää iltapalaansa: pari kuivaa leivänpalaa, joiden välissä oli lisukkeena yksi vaivainen kinkun siivu. Kummallilla ei olisi varaa hienompiin ruokiin ennen uuden sadon tuloa, ja siinä saattaisi vielä kestää kauankin. Olhi oli kattanut pöydän ääreen paikan myös Eskoa varten, mutta mies ei ilmaantunut paikalle. Uhlo oli vaihtanut jo pyjaman ylleen, mutta saapui kuitenkin syömään, sillä illallinen oli ainoa aika, jolloin Uhlo saattoi jutella veljensä kanssa. Uhlolla oli jälleen ollut yksinäinen päivä koulussa ilman veljeään, ja poika jaksoi aina sinnikkäästi toivoa, että isoveli tulisi seuraavana päivänä hänen kanssaan kouluun.

-Olhi, tulsetko huomenna kouliuun? Uhlo kysyi jälleen jokapäiväisen kysymyksensä. Ja jälleen hän joutui pettymään.
-Tulen kouluun sitten, kun Elina on vähän isompi, eikä tarvitse enää vahtimista, Olhi selitti.
-Mutta eiskö isä voiasi vahtia häfntä? Uhlo yritti keksiä tilanteeseen ratkaisua, mutta Olhi pudisti päätään.
-Ei Eskosta moiseen tehtävään olisi, hän ei oikein tule toimeen pikkulasten kanssa, Olhi vastasi.
-Entä voiskinko minäkin jääadä sitten kotiiin sinun kans5sa? Uhlo huudahti.
-Käytä sinä vaan hyväksesi oppivelvollisuuttasi. Koulutusta ei kannata heittää hukkaan. Minä teen sen vain pakon edessä, Olhi selitti.

Eskolle oli tullut tylsä hetki yöllä, minkä takia hän päätti vanhasta tottumuksesta mennä kiskaisemaan pari rikkaruohoa irti. Hetken päästä Esko totesi ajatuksensa typeräksi, kun ei hän ikinä ennenkään ollut ollut kiinnostunut kasvisten hoidosta. Toisaalta, tekemättömyys oli erittäin tylsää, ja kai harmistuttava puuha olisi hauskempaa kuin tylsyys? Eskon pohdinnat päättyivät ripeisiin korkokenkien ääniin. Esko nosti hiukan katsettaan, ja samassa hän huomasi erittäin murheellisen näköisen Jessican. Esko ihmetteli pahemman kerran. Hän oli luullut, ettei hänellä olisi mitään mahdollisuuksia Jessican suhteen, ja nyt tämä tuli vapaaehtoisesti Eskon kotiin!

Esko pyyhki multaiset kätensä housuihinsa, minkä tehtyään hän kapusi ylös Jessican luokse.
-Jessica, tämäpä yllätys. Saanko kysyä, mikä toi sinut tänne? Esko kysäisi pienesti hymyillen.
-Kurjuus, yksinäisyys ja epätoivo. Riemastut varmaan tästä. Sami jätti minut meidän virheemme vuoksi, Jessica kertoi itkua pidätellen.
-En tietenkään riemastu! En todellakaan! Minusta on surullista nähdä sinun sievät kasvosi noin mutrussa. Jos haluat kertoa, minä kyllä kuuntelen, Esko puhui rauhallisesti.

-Minulla ei ole enää mitään. Sami lähti pois! Hän hylkäsi minut, sillä olen ollut aivan kamala vaimo. Tyttäreni vihaa minua. En kuitenkaan ole surullinen vain itseni takia... Kaksoset, meidän syrjähyppymme tulos, eivät saa koskaan tietää, miten hyvä mies ja isä Sami olisi heille ollut. Minulla ei ole enää ketään, eikä mitään menetettävää, ja sen vuoksi kävelin tänne. En tajua ihan kunnolla itsekään. Sinäkin olet löytänyt varmaan jonkun paremman simin, Jessica puhui.
-Jessica, en tietenkään ole. Sami oli idiootti, kun päätti kadota, eikä rakastaa sinua. Sinua parempaa kukaan ei voi saada, Esko vakuutteli.

-Minä olen kamala sim! Itse petin miestäni ja ajoin hänet pois luotani! Jessica parahti, ja tällä kertaa kyyneleet lähtivät vierimään hänen poskilleen. Jessica ehti niiskuttaa pari kertaa, kunnes Esko veti naisen halaukseen.
-Jessica, asioilla on tapana järjestyä. Kaikella on tarkoituksensa. Minuun voit aina luottaa. En koskaan jätä sinua yksin. Usko jo, Sami ei ollut sinun arvoisesi, Esko puhui silittäen Jessican hiuksia.
-Miten saat minut kuulostamaan niin viattomalta! Joudun kasvattamaan lapseni yksin, Jessica parahti.

-Jessica, haluan sinun tietävän, että minulta voit pyytää apua koska vain. Autan mielelläni kaksosten hoidossa. Mikäli oikein ymmärsin, he ovat minun lapsiani. Minun on vaikea katsoa sinua noin surullisena, Esko puhui irtaantuessaan halista.
-Anteeksi, että olin sinuakin kohtaan niin ilkeä. Minusta on ihanaa, että olet valmis auttamaan minua. Minulla on idea. Muuta luokseni! Voisimme hoitaa lapsiamme ja aloittaa alusta. Nyt kun minun ei tarvitse tuntea huonoa omatuntoa Samistakaan, Jessica sanoi.
-Kuulostaa mahtavalta. Katsotaan, jos pääsisin muuttamaan parin päivän sisällä! Esko sanoi hymyillen. Jessicankin onnettomiin kasvoihin oli herännyt toivonkipinä. Hän lähti kävelemään takaisin kotiinsa hyvillä mielin.

Seuraavana aamuna Olhi heräsi jälleen tuttuun itkukonserttiin, ja väsymystä taistellen poika nousi lämpimän peiton alta ylös. Olhin yllätykseksi myös Uhlo loikkasi vuoteeltaan ja ryhtyi petaamaan petiään.
-Kello on vasta viisi, sä ehdit ihan hyvin vielä nukkua, Olhi sanoi, mutta se ei saanut Uhloa keskeyttämään aikeitaan.
-Ei, vsaan haluan nousyta töihin samaa½n aikaan kuiun sinä jya auttaa, Uhlo ilmoitti reippaasti. Uhlo kuvitteli saavansa Olhin nopeammin kanssaan kouluun, kun tekisi osan veljen töistä. Eipä Olhillakaan ollut mitään apuvoimia vastaan, ja yhdessä pojat astelivat pois huoneestaan.

Olhi kiiruhti rääkyvän Elinan luokse ja nosti tytön syliinsä rauhoitellakseen pikkuista. Syli kelpasi yleensä vaativalle neidille tällä kertaa, ja Elina rauhoittui pian Olhin helliessä ja leikittäessä tätä. Olhi oli ajan kanssa oppinut käsittelemään vauvoja, ja vielä hieman vanhempana hän saattoi kuvitella hoitavansa omia lapsiaan. Kuvitelmiksi ne kuitenkin taitaisivat jäädä, sillä Olhi oli varma, ettei löytäisi mistään puolisoa itselleen, kun jutusta Paljuloiden Päivin kanssa ei tullutkaan mitään. Puskillakaan ei ollut hänen ikäisiä tyttöjä, ja tuskin mitkään ylhäisempien perheiden tytöt suostuisivat Olhin kaltaista köyhäkerjäläistä ottamaan puolisokseen. Eihän hän edes tavannut koskaan ketään ollessaan kaikki päivät vain "kotiäitinä". Vaikka Olhi ei omaan tulevaisuuteensa voisikaan kunnolla vaikuttaa, oli hän päättänyt jäädä kotiin auttelemaan perijä-Elinaa, jotta edes siskolla olisi mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen.

Myöhemmin päivällä Uhlon jo lähdettyä kouluun, päätti Olhi hoitaa koirien ruokkimisen. Hinkatessaan vanhoja likatahroja irti ruokakulhosta, saapui Esko yllättäen Olhin luo. Poika keskeytti hetkeksi putsauspuuhansa ja katsahti Eskoon päin.
-Minulla olisi sinulle eräs ehdotus. Sami Paljula on kuulemma häipynyt, ja lupasin muuttaa Jessican luokse auttamaan häntä kaksosten hoidossa, joiden isä olen. Sinä voisit myös tulla mukaan, ja saisin varmasti järjestettyä asiat niin, että sinun ja Päivin tuleva aviliitto olisi taas voimassa, Esko selitteli. Suuri ilon ryöppy kulki pojan mahan läpi hänen kuullessa, että avioliitto Päivin kanssa voisikin vielä olla mahdollinen, ja Olhia odottaisi sittenkin tulevaisuus perheen kera. Jokin jutussa kuitenkin haiskahti, joten Olhi ei vielä lyönyt isän ehdotusta lukkoon.
-Muuttavatko Uhlo ja Elina myös mukanamme? Olhi kysyi.

-Eivät! Tiedätkö, sinä olet aina ollut minun suosikkipoikani kaiken riitelymme välissä, ja nyt haluan taata sinulle upean tulevaisuuden, Esko kertoi ylpeänä.
-Anteeksi kuinka? Olhi huudahti järkytyksissään.
-Helposti! Minä olen aina ollut vakuuttelumiehiä, kyllä avioliitto vielä sinuakin kutsuu. Kun muutat kanssani, voit tutustua kaikessa rauhassa Päivi Paljulaan ja hurmata tämän, Esko kertoi suunnitelmansa.
-Kuinka voit kuvitella, että voisin lähteä? Kuka hoitaisi Uhloa ja Elinaa? He ovat niin pieniä, etteivät pärjää yksikseen. Kuka huolehtii sinun lapsistasi? Etkö välitä heistä yhtään? Olhi karjaisi raivoissaan.
-No, minä ainakin lähden, halusit tai et. Turha sitten tulla minulle vinkumaan. Lähden jo tänä iltana, Esko ärähti.

Olhi juoksi saman tien pihalle päästämään ylimääräisiä höyryjä ulos. Turhaan kiukunpuuskaan ei ollut aikaa, joten Olhi käytti vihansa hyödyksi riuhtomalla rikkaruohot kasvisten ruokaa viemästä. Olhi ei voinut käsittää, miten isä saattoi käyttäytyä niin ajattelemattomasti! Ensin hän oli jättänyt Elinan hoitamatta, ja nyt isä muuttaisi naisen perässä toiseen taloon hyläten lapsensa lopullisesti! Olhi oli melkein ymmärtänyt, että Elinan syntymisen jälkeen isällä oli ollut vaikeaa ja edes hitusen verran syytä käyttäytyä poissaolevasti. Esko oli tuhonnut Olhin avioliiton, koulun ja aivan kaiken! Esko tuhoaisi käytöksellään aivan kaiken. Olhi vihasi isäänsä ja toivoi, että tämä olisi kadonnut, eikä äiti.

Hetken päästä Uhlo käveli pihaan koulukirjat kädessään. Hän näytti alakuloiselta, ja Olhille tuli huoli, että joku oli taas sanonut pikkuveljensä ulkonäöstä jotain rumaa. Miksi maailma kohteli heitä tällä tavalla? Miksi kaikki simit heidän ympärillään olivat tekopyhiä ilkimyksiä?
-Olhi, viaen läksyni sisiälle, ja tulepn auttamaan sipua. Ehditkö sittaen olla kanssasni illalla? Uhlo kysyi varovaisesti. Harmi oli jäänyt Olhin kasvoille melkein pystyvästi, mutta hän yritti silti hymyillä.
-Toki, avusta olisi suuri ilo, ja yritän hankkia aikaa yhdessäololle, Olhi kertoi, ja Uhlon kasvoihin nousi hymy. Pikkuveljestä oli kehkeytynyt Olhin tärkein ystävä.

Illalla Olhi sai toteutettua itselleen hiukan vapaa-aikaa, ja lupaus shakkipelistä veljien kesken onnistui moitteettomasti. Olhi huomasi joutuvansa pelaamaan veljensä kanssa ihan tosissaan, eikä hänen tarvinnut enää yhtään esittää tyhmempää, että pikkuveli saisi voittaa ja tuulettaa. Olhi ajatteli, että Uhlosta on tullut älykkäämpi saadessaan käydä koulua ja kohdata erilaisia virikkeitä. Itse Olhi oli kaavamaistunut kotisimiksi, mutta hän halusi olla hyvä isoveli ja uhrautua pikkusisarustensa vuoksi. Hetken päästä sovittu peli päättyi, ja hiukan haikein mieli kumpikin poika palasi omiin puuhiinsa.

Sinä iltana Elina käyttäytyikin kovin levottomasti. Vaikka Olhi oli vaihtanut jo tytön vaipan ja syöttänyt ainakin kolmesti, ei Elina silti suostunut nukahtamaan edes hetkeksi. Olhilta alkoi lakata jo toivo, ja väsymys painoi mieltä. Olhi keinutteli Elinaa siinä toivossa, että tytölle olisi puhkeamassa vain hampaita, eikä kyse olisi mistään vakavammasta. Olhi kykeni elämättämään sisaruksiaan juuri ja juuri kasvimaan satojen takia, mutta kalliisiin lääkkeisiin hänellä ei olisi varaa.

Pelot jäivät kuitenkin melko aiheettomiksi, kun seuraavana päivänä Elina oli yhtä hymyä. Iloinen mieli tarttui Olhiinkin, ja yhdessä sisaruksilla oli hupaisat hetket Elinan kylvetyksen ajan. Olhi oli kovin väsynyt, mutta hän yritti pitää itsensä silti hereillä siinä toivossa, että Elina pian nukahtaisi, ja hän itse pääsisi nukkumaan pienet päiväunet. Silloin myös Uhlo juoksi sisälle iloisesti hypellen.
-Kastso Olhi, minwä sain loiqsto numeron kokeefsta! Katso! Uhlo hihkui. Kun Olhi oli saanut Elinan pestyä, hänen oli vielä katseltava koetta ja kehuttava pikkuveljeä nukkumisen sijaan.

Uhlo kertoi pyytäneensä Lumiana Jääpuikon kylään, ja häpeissään Olhi alkoi siivota pahimpia sotkuja pois, vaikkei hän millään olisi jaksanut. Sillä välin Uhlo leikki Lumianan kanssa hauskan näköistä leikkiä, johon Olhikin olisi mielellään halunnut ottaa osaa, mutta hän tiesi sen olevan toiveajattelua tällaisessa kiireessä.
-Uhlo, voisinko auttaa teitä jotenkin? Tai siis, voisin tehdä jonkin pikku jutun hyväksenne, kun olette niin kiireellisen näköisiä, jos annatte minulle pikkuisen enemmän satoa kuin normaalisti, Lumiana kysyi lapsikaveriltaan. Hän ajatteli, etteivät lapset tajua hänen noloa pyyntöään niin hyvin kuin vanhemmat simit.
-Voisit viedsä tuttipulloja roswkiin, jotta Olhin eai tarvitsisi, Uhlo ehdotti.
-Uhlo! Tietenkin me siivoamme itse, Olhi torui veljeään. Lumiana säikähti. Olhi oli varmasti kuullut hänen aliarvoisen pyytönsä, ja nolostuneena hän lupautui tehtävään oikein mielellään.

Lumiana katsahti pulloihin maassa ällöksyen, ja lopulta tyttö uskalsi koskea limaiseen kammotukseen. Kova työ olikin pidellä ilme peruslukemilla, kun Lumiana ravasi edestakaisin roskiksen ja keittiön välillä vieden aina yhden hapantuneen maitolastin mukanaan. Lumiana todellakin mietti, mihin olikaan suostunut. Hän ei ollut elämässään ikinä siivonnut, kun palvelija hoiti heidän taloudessaan kaikki ällöt jutut. Lumiana alkoi arvostaa enemmän palvelijoiden työtä, kuten kaikkien köyhien taikapölyläistenkin. Ei näillä ollut varaa hankkia omaa palvelijaa!

Lumiana ei ollut ehtinyt edes pestä käsiään inhottavan tuttipullosiivouksen jälkeen, kun Olhi jo toi kiitollisena ison lastin kasviksia.
-Kiitos, että ymmärrät tilannettamme ja suostuit auttamaan. Ihan oikeasti, arvostan tätä todella paljon. Suoraan sanottuna en olisi uskonut, että pystyt koskemaan Jääpuikkojen perijänä samaan likaan kuin me tavallisetkin tallaajat, Olhi piti suuren kiitospuheen.
-En kyllä minäkään, Lumiana sanoi hiljaa ottaen paketin vastaan. Olhi pääsi viimein päiväunille unisen päivän jälkeen, ja Lumiana sai ylimääräisiä kasviksia tienattua.

Lumianan siivoillessa ahkerasti, oli Uhlo löytänyt pihalta pienen albiino-mamsterin. Punaiset silmät ja valkea karvoitus kiehtoi kovasti Uhloa, joka oli samalla tavalla erilainen muiden silmissä kuin valkea mamsterikin. Uhlo kiintyi niin kovasti pikku eliöön, että päätti ottaa sen mukaansa sisälle. Kaatopaikalta Uhlo löysi kelpo mamsterihäkin, josta tuli putsauksen jälkeen täydellinen koti pikku lemmikille. Uhlo silitteli mamsteria ja laittoi pieneen ruokakulhoon lemmikilleen purtavaa.

Voi olla vaikea uskoa, mutta niinkin pieni asia kuin nyrkkiin mahtuva mamsteri toi Uhlolle suurta iloa. Poika helli ja lelli pientä ystäväänsä päivittäin niin ahkerasti, että oli ihme, etteivät albiino-mamsterin punaiset silmät pulpahtaneet ulos eliön päästä Uhlon rutistellessa sitä välillä turhan voimakkain ottein. Rajusta kohtelusta huolimatta mamsteri viihtyi sisällä häkissä paremmin kuin villinä ja vapaana luonnossa. Täällä sille tuotiin ruoka suoraan nenän eteen, eikä tarvinnut pelätä joutuvansa minkään kissan saaliiksi, sillä Kummalilla oli vain kaksi hömelöä ja ystävällistä koiraa, jotka olivat myös ottaneet mamsterin ystäväkseen, ja välillä kaikki kolme jopa nukkuivat yhdessä samalla pedillä.

Kissa-kammo iski kuitenkin silloin tällöin, kun vieraat toivat lemmikkikissoja mukanaan Kummalille. Jasmina Jääpuikon mukana tullut Elli-kisuli kipusi uteliaana mamsterin häkin vieressä olevalle työtasolle ja kurkki vähän väliä häkissä lymyilevää hiiren näköistä otusta. Elli oli tottunut Paljuloilla asuessaan metsästämään toisinaan itse omat sapuskansa, eikä se vielä ollut luopunut tavastaan kokonaan, vaikka Jääpuikoilla sai ruokaa eteensä niin paljon kuin vain jaksoi syödä. Albiino-mamsterin maistaminen jäi kuitenkin vain haaveeksi, sillä muovinen kupu häkin päällä ei särkynyt Ellin tuuppiessa sitä, ja lattialla olivat Kummalien koirat, Elhi ja Memmä, ystävä-mamsuaan vartioimassa.

Pian eläinten huomio herpaantui kuitenkin kovaan törähdykseen, jonka Uhlon torvi oli aiheuttanut. Elli-kisu loikkasi alas työtasolta ja koiratkin tekivät äkkikäännöksen Uhlon suuntaan. Oli nimittäin Kummalien perheen nuorimmaisen, Elinan, syntymäpäivien ja kasvun aika! Jasminakin ravisteli bileräikkäänsä ja odotti kärsimättömästi kakun leikkuu -vaihetta. Salaa nainen myös haaveili voivansa salakuljettaa pari kakun palasta mukanaan, ruokapula ei edelleenkään ottanut talttuakseen Jääpuikoilla pienistä ekstrasadoista huolimatta.

Pian kynttilät olikin jo puhallettu ja kasvanut Elina hymyili vähän aikaa sitten puhjenneilla maitohampaillaan.

Olhi jätti pikkuveljensä viihdyttämään vieraana ollutta Jasminaa, ja siirtyi itse Elinan kanssa lastenhuoneeseen harjoittelemaan kävelyn alkeita. Homma ei vielä oikein lähtenyt käyntiin Elinan huterilla jaloilla, jotka pettivät alta heti Olhin irrottaessa tukevat sormensa taaperon pikkuisista kätösistä. Elina kikatteli opetukselle koko ajan, mutta Olhi oli huolissaan siitä, ehtisikö opettaa pikkusiskolleen kaiken tarvittavan ajoissa, sillä hänellä olisi muitakin talon askareita hoidettavanaan yllin kyllin.

Olhi oli juuri ehtinyt mennä päiväunille hetkeksi aikaa, kun ovikello keskeytti hänen aikeensa jälleen. Olhi käveli väsyneenä ovelle ja avasi sen laiskasti. Sisään asteli Aleksanteri Sun, joka tuli pyytämään satoa. Olhi lähti löntystellen hakemaan vihanneskellarista satoa ylväälle simille, mutta antaessaan pakettia Aleksanterille sai Olhikin kuulla yllätyksen.
-Näytät kovin väsyneeltä, ja huhut kertoivat Eskon muuttaneen Paljuloille. Sinulla on varmasti todella rankkaa hoitaa kaikki asiat aivan yksin. Tiedän, mitä käyt läpi. Itsekin menetin äitini, mistä varmaan tiedätkin, ja nyt isäni on aloittanut uuden suhteen, minkä takia minulle tai muillekaan lapsille ei jää hirveästi aikaa. Olen nyt kiireinen, mutta jos haluat jutella, soita, Aleksanteri kertoi ja ojensi puhelinnumeronsa. Olhi otti lapun vastaan. Hänestä oli upeaa, että joku toinenkin osasi nähdä, mitä kaikkea hän joutui sisarustensa eteen tekemään.

Päivä kului jälleen kotihommissa ja Elinan opettamisessa. Tyttö käyttäytyi usein hyvin omapäisesti, eikä tähän ollut helppoa syöttää kävelyn opetusta, vaikka Olhi kovasti yrittikin. Uhlokin oli ehtinyt tehdä jo läksynsä, ja hyvin ystävällisenä nuorena herrana hän lupautui siivoamaan hiukan olohuonetta toivoen samalla, että isoveljellä olisi hänelle silloin enemmän aikaa. Olhi oli hyvin kiitollinen ja iloisempi kuin pitkästä aikaa. Vihdoin muut simit hänen ympärillään huomasivat hänen vaikean tilanteensa ja tulivat vapaaehtoisesti auttamaan. Ehkei maailma ollutkaan loppujen lopuksi niin paha paikka kuin Olhi oli vielä eilen ajatellut. Olhi päätti kiikuttaa sylissään olevan Elinan tavallista aikaisemmin yöunille, jotta hän voisi pelata pikkuveljensä kanssa erän shakkia kiitokseksi siivousavusta.

Olhi kuljetti Elinan kehtohuoneeseen ja peitteli pikkuisen. Elina ei kuitenkaan ollut unituulella, vaan potki veljen nätisti asetteleman peiton petinsä jalkopäähän. Kävelyopetuksista oli ollut kuin ollutkin apua, sillä Elina pystyi nousemaan vaivatta seisomaan jalkojensa varassa, kun otti vähän tukea kehdon kaiteesta. Synkkään yöhön valoa tuova kuu kiehtoi Elinaa, ja taapero tapittikin sitä herkeämättä. Elinan mieleen muistui yö, jolloin hän oli nähnyt taivaalla kirkkaan valon, yönä, jolloin hän oli syntynyt. Tapahtuma oli ollut niin merkittävä, että Elinan vauva-aivot olivat tallettaneet sen vahvaan muistiin. Elina muisti myös, miten hänen äitinsä oli kadonnut valon mukana korkeuksiin. Jonakin päivänä Elina vielä haluaisi selvittää tämän mystisen yön merkityksen.

Vuodatuksesta kopioidut kommentit & vastaukset