Osa 27: Uusia ystäviä (Jääpuikko)

KERTAUS
  
  
Jasmina pääsi viimein eroon kaikista tuskistaan hänen ja Camillan käynnistettyä Taikapölyn jäädytysoperaation käytännössä. Hetken naisen onni kukoistikin, mutta kuopustytön ja tulevan perijän synnyttyä ongelmia aiheutti vauvan punainen hiusten väri. Jasmina on kuullut suvultaan, että se ei tiennyt hyvää: pahat henget olivat lähettyvillä, ja Lumiananaa olisi vahdittava nyt erityisen tarkasti, ettei mitään pahaa sattuisi.
Jorma ei tehnyt mitään maailoja mullistavia asioita, pääosin hän tuki Jasminaa tämän teoissa.
Julius tunsi jäävänsä täysin ilman vanhempien huomiota näiden hoitaessa nuorempia vauvoja. Kirjoista ja shakkilaudasta muodostui pojan läheisimmät ystävät.
Justus puuhasteli kaikkea jännää, mitä taaperot yleensä keksivätkään!


Jääpuikkojen arki sujui täysin normaalisti tapahtumatta mitään kummempia. Kaikki olivat iloisella ja vetreällä tuulella ilmaston viilentyessä aina vain kovempiin pakkasiin. Julius oli kylläkin jollain tapaa erkaantunut perheestään. Hän oli yllättäen huomannut tarvitsevansa yksinoleskelua. Juliuksesta muutenkin tuntui, ettei vanhemmilla oikein riittänyt aikaa enää hänelle, kun kaikki pyörivät vain Justuksen tai pikkuprinsessa-Lumianan ympärillä. Julius päätti pysyä siis suosiolla muusta perheestä erillään. Hän keksi kyllä itsekseenkin kaikkea tekemistä, vaikkapa karaoken laulaminen oli kivaa!

Oikeastaan Justuskin vietti enemmän aikaa yksikseen kuin Julius osasi edes kuvitella. Tarvitsivathan pienet lapset huomattavasti enemmän huomiota kuin Juliuksen ikäiset, mutta totuudessa palvelija oli lähes ainut, joka Justusta kävi vilkaisemassa ja hoitamassa. Pikkuhiljaa Justus alkoikin oppia uudenlaisia taitoja jatkuvan yksinäisyyden seurauksena. Hän ei jaksanut huutaa tuntitolkulla jotakuta päästämään häntä pois kehdosta, joten pikkuinen opetteli tekniikan, jolla livahti ovelasti kaltereiden takaa kenenkään huomaamatta.

Justus toisinaan tunsi itsensä hyvinkin yksinäiseksi, joten hän pyysi aina sopivan tilanteen tullen isoveljeään leikkitoveriksi. Eikä Juliuksella ollut koskaan mitään ideaa vastaan. Hänestä veli oli oikeastaan mukava ja nauravainen. Juliuksesta oli hauskaa oivalluttaa veljelleen kaikenlaista uutta, mistä tämä innostui ja riemastui entistä enemmän.

Lisäksi palatsissa kävi päivittäin tietenkin muista perheistä väkeä, mutteivat nämäkään viipyneet usein kahta tuntia pidempään, eikä Julius aina nähnyt aiheelliseksi mennä juttelemaan vieraille kasvoille. Kerran Ahvenen saapuessa vierailemaan Julius kuitenkin päätti mennä tekemään tuttavuutta tähän. Julius puhui suurimman osan ajasta Ahvenen vain kuunnellessa. Vaikkei Ahven miltään kiinnostuneimmalta näyttänytkään, ei hän poiskaan kävellyt, mistä ainakin Julius sai kuvan Ahvenesta ystävänä.

Syy lasten "unohtamiseen" oli äskettäin syntyneen perijän Lumianan outo hiusten väri. Jasmina ja Jorma vetäytyivät usein kahden kesken johonkin nurkkaan keskustelemaan tuntikausiksi, eikä heitä silloin kannattanut häiritä, sen Julius oli huomannut. Pojalla ei ollut mitään tietoa, mistä salaisuuksista vanhemmat puhuivat, sillä heidän kuiskuttelustaan ei saanut mitään selkoa. Mitäköhän oli tekeillä?

Camilla kävi kyläilemässä Jääpuikoilla niin usein kuin vain bileiden pidoiltaan ehti. Jasmina arvosti moista paljon. Camilla oli hänen ainoa ystävänsä perheen ulkopuolelta. Minkäs sille mahtoi, ettei muu Taikapölyn väki pitänyt Jasminan tavoin kylmyydestä.

Naiset siirtyivät sisälle, missä Jasmina kaivoi esille paperinsa, jotka sisälsivät kaikki tärkeät tiedot jäädytysoperaatiosta. Camillaa huvitti Jasminan muistiinpanot. Niihin oli merkkattu aivan kaikki muistiin. Lämpötila, lumen määrä, tuulensuunta, lumihiutaleiden paksuus... Kaikki oleellinen ja epäoleellinen papereista löytyi.

-Tilanne näyttää todella hyvältä tällä hetkellä. Jos jatkamme samaan malliin, Taikapölyyn tulee ikuinen talvi aivan pian! Jasmina intoili näyttäen Camillalle laskelmiaan. Camilla ei kuitenkaan ollut tyytyväinen.
-Jos ikuinen talvi todella tulee, onko mahdollista saada kesää enää takaisin? Camilla uteli.
-Kyllä se onnistuisi, siinä vain on omat riskinsä. Jos kaikki lumet sulavat, olisi seurauksena vedenpaisumus, josta tuskin kukaan selviäisi. Vielä lunta ei ole niin paljon, mutta lisää tulee koko ajan, Jasmina selitti muistiinpanojaan selaillen.

-Minusta meidän olisi parempi vähän hidastaa. Koko Taikapölyn väki varmasti ihmettelee äkillistä talven pitkittymistä, ja ennen pitkää sinut saatettaisiin yhdistää siihen. Jos joka toinen päivä pitäisit lumikoneesi pois päältä, Camilla kertoi suunnitelmiaan.
-Olet oikeassa. Jos minut yhdistetään tähän, voisi suunnitelmamme mennä pieleen, Jasmina ymmärsi, vaikka hiukan kummasteli Camillan mielenmuutosta. Aluksi tämä oli halunnut talven mahdollisimman nopeasti. Miksi sitä piti nyt yhtäkkiä hidastaa? Jasminan oli kuitenkin suostuttava Camillan ehtoihin. Hän oli pomo, vaikka lumikoneen ohjaus olikin Jasminan vastuulla.

Camillan lähdettyä Jasmina suuntasi kurkkaamaan Justuksen huoneeseen pojan touhuja. Poika oli oikein tarmokkaalla mielellä ja äidin näkeminen innostutti lisää. Jasmina päätti käyttää tilanteen hyväksi ja opettaa pari uutta sanaa Justukselle. Pitäisihän pojan puhumaan oppia! Jasminaa harmitti suuresti se, että hän oli laiminlyönyt lapsiaan, mutta suvun kirouksen kanssa ei ollut leikkimistä.

Murheet kuitenkin katosivat heti, kun Jasmina sai viettää lasten kanssa hetkenkin arvokasta aikaa. Niiden ikävien lämpimien vuosien jälkeen Jasmina oli oppinut arvostamaan elämän pieniä iloja. Jasmina katsoi poikaansa silmiin, ja tämä vastasi yhtä suloisesti takaisin.
-En jättäisi koskaan ikäviäkään kokemiani kokemuksia. Ne ovat vahvistaneet ja kasvattaneet minua siminä. Ihanaa kuitenkin, kun niihin aikoihin ei tarvitse enää milloinkaan palata. Nyt voin elää täysillä joka päivä, Jasmina selitti pienelle pojalleen, joka veti pienen suunsa suurempaan hymyyn.

Julius sen sijaan oli tapansa mukaan yksikseen opiskelemassa. Jasminan ja Justuksen nauru yläkerrasta raikui pitkin käytäviä myös Juliuksen korviin. Poika huokaisi, Justus oli vielä niin pieni, ettei tajunnut.
-Eivät ne minusta välitä, eivätkä Justuksestakaan. Ne vain toivovat, että kasvaisimme ja muuttaisimme pois, ajattelevat vain Lumiana-siskoa, Julius uskotteli itselleen. Iloinen kikatus jatkui vieläkin taustalla Juliuksen koittaessa jatkaa kesken jäänyttä sivuaan, eikä Julius voinut olla salaa toivomatta, että vanhemmat huomioisivat välillä häntäkin.

Illan päätteeksi vanhemmatkin hipsivät nukkumaan pohdiskellen kaikenlaisia asioita. Heidän mieltään painoi tapansa mukaan edelleen Lumianan hiusten punainen väri. Asiasta oli kuitenkin puhuttu niin paljon kuin kumpikin jaksoi edes muistaa. Ehkä olisi vain aika lakata miettimästä pahinta ja keskittyä olennaiseen. Kaikkihan oli vielä aivan hyvin, ainakin Jasminan ja Jorman näkökulmasta. He eivät olleet kokeneet tekevänsä mitään väärää.

Aamulla varhain Jorma kävi päästämässä Justuksen pois kehdosta. Moinen alkoi tuppautua jo tavaksi. Viime aikoina palvelijan kaikki huomio oli kulunut täysin vaativan Lumianan hoitamiseen. Jorma ei kuitenkaan ollut asian vuoksi katkera, ja hän hoiti mielellään Justusta aina ehtiessään. Olihan meneillä kaikkea, muttei se saisi vaikuttaa lasten kanssa oleskeluun.
-Katso, isi! Minä näytän, kun minä opin eilen potalle. Minä istuin siinä ihan paikallaan, Justus kertoi.
-Katson, katson, Jorma naurahti.

Pienen hapuilun jälkeen Justus pääsi kiipeämään potan päälle erittäin mainiosti. Jorma oikein kiinnitti huomiota, kuinka paljon pikkuinen yritti pysyä hievahtamattakaan paikallaan. Jormasta oli muutenkin ilo huomata, kuinka hänen lapsensa oppivat ja kasvoivat. Aika oli yhtäkkiä lähtenyt rullaamaan huimalla vauhdilla eteenpäin, vaikkei sitä olisikaan toivonut.

Hetken päästä Justus pomppasi pois potalta, ja hän tipahti istualteen lattialle. Poika oli niin hymyilevä ja suloinen, ettei Jorma voinut vastustaa kiusausta. Jorma alkoi kutella poikaansa kyljistä ja kainaloista, eikä hän pystynyt olla itsekään vakavana katsellessaan Justusta.
-Voi isin pikku-pottailija! Sinä kehityt nopeammin kuin osaan edes kuvitella, Jorma leperteli.
-Ihihii, lopeta isi! Justus huudahti. Jorma lopetti kutituksen ja jäi katsomaan poikaansa, ihanimpaan lapseen.

Pitkästä aikaa saattoi Jääpuikkojen perhe kokoontua yhtä aikaa pöydän ääreen päivälliselle. Jorma ja Jasmina pitivät pääosin keskustelua yllä. Julius puhui vain, jos häneltä jotain satuttiin kysymään. Poika oli harmissaan, kun vanhemmat olivat unohtaneet hänet. Muita lapsia he kyllä muistivat. Kyllähän Julius ymmärsi, että Justus ja Lumiana olivat nuorempia ja tarvitsivat siksi huolenpitoa enemmän, mutta ei hän olisi pahakseenkaan pistänyt, jos vanhemmat huomaisivat hänetkin välillä.

-Mitäs se Julius niin vakavana pohtii? Jorma kysäisi vaihteeksi pojaltakin jotain.
-Yhtä koulujuttua vaan, Julius tokaisi tunkien leipää ison palan suuhunsa, jotta voisi välttää lisäkysymyksiin vastaukset - ruoka suussa ei saanut puhua.
-Sinä opiskelet niin paljon. Eikö sinulla ole mitään mukavampaa tekemistä? Jasmina kummasteli.
-Minä pidän opiskelusta! Jah.. ei minulla oikein kavereitakaan ole... Toivoisin voivani viettää enemmän aikaa kanssanne, Julius päästi suustaan jo kauan mieltä painaneen asian. Hän oli potenut yksinäisyyttä heti lapseksi kasvun jälkeen.

Julius huomasi, miten vanhemmat vilkuilivat toisiaan, aivan kuin he olisivat viestineet telepaattisesti toisilleen jotain. Julius alkoi jo katua äskeistä lipsautustaan. Miksei hän voinut vain pysyä hiljaa, kuten tähänkin asti?
-Olemme pahoillamme Julius, emme huomanneet yksinäisyyttäsi, Jorma pahoitteli.
-Niin. Lupaamme tästä lähtien huomioida sinut paremmin, hmm... Koska sinä pidät opiskelusta, voisi Jorma näyttää sinulle uusinta mekaniikkavehjettä? Se on aivan uusi tapa opiskella, tajuaa paremmin asiat kuin kirjasta lukemalla, Jasmina selitteli.
-Joo! Julius innostui, eikä Jormallakaan ollut mitään sitä vastaan.

Heti ruoan jälkeen kiiruhdettiin vehkeen luo. Pääosin homma hoidetiin siten, että Jorma näytti, ja Julius katsoi sivusta. Työpöytä olisi muutenkin ollut liian korkealla lyhyelle Juliukselle, joten pojallekin sopi hyvin taustalta katsojan rooli. Jasmina oli oikeassa: asian oppi paljon paremmin käytännön toimia katsoessa, kuin pelkkiä tekstirivejä tuijottamalla. Ja mikä parasta - Julius sai viettää aikaa isänsä kanssa, eikä tarvinnut olla yksin.

Jasminakin halusi pojalleen tekemistä, ja mikä olisikaan parempi kuin samanikäinen leikkiseura? Jasmina kutsui Camillan kylään ja pyysi samalla tuomaan myös Nikolaksen mukaan. Camillakin oli mielissään ideasta tutustuttaa lapset paremmin toisiinsa. Saisipa Nikolas kerrankin kunnon seuraa, eikä niitä ala-arvoisia välikäsiä.
-Menisitkös sinä tutustumaan tuohon Juliukseen? Tulette varmasti hyvin toimeen, Jasmina mainosti Juliusta Nikolakselle.
-Voin minä mennä, Nikolas lupasi.

Jasmina kutsui Juliuksen ulos, ja pojat pääsivät tutustumaan. Aluksi kumpaakin hieman ujostutti, mutta vauhtiin päästyään juttua syntyi vaikka kuinka paljon! Kumpikin oli lukenut paljon kirjoja, ja niistä riittikin paljon puhumista. Kaikeksi kurjuudeksi Camilla ei antanut Nikolaksen jäädä pitkäksi aikaa. Pojan pitäisi saada opiskeltua tämän päivän aikana vielä monta taitopistettä. Haikeissa tunnelmissa pojat hyvästelivät toisensa, mutta nyt kumpikin jäi innolla odottamaan seuraavaa koulupäivää, jolloin he voisivat jutella lisää.

Jasmina kutsui Juliuksen hänen ja Camillan seuraksi. Julius ihmetteli hiukan aluksi mutta saapui kuitenkin kohteliaana paikalle.
-Katsos Camilla, tässä poika, josta olen sinulle paljon puhunut. Julius on reipas ja ahkera, aivan täydellinen puoliso sinun Nina-vauvallesi, Jasmina huudahti innoissaan. Julius käänsi katseensa Camillaan ja vilkutti kädet rivakasti heiluen sekä suu melkoisessa virneessä. Camilla vilkaisi poikaa paheksuvasti, minkä jälkeen sanoi:
-Mutta eikös teillä ollut se toinenkin poika? Mikähän sen nimi olikaan...? Camilla pohdiskeli.
-Aivan, Justus! Jasmina huudahti.
-Haluan nähdä hänet ennen kuin lyön mitään lukkoon, Camilla sanoi asiallisesti.

Camillan tahtoa kuunneltiin tietenkin, ja Jasmina ohjasi ystävättärensä nuorimmaisen poikansa huoneeseen. Justus oli nukkumassa, mutta Jasmina herätti toisen aivan vaivoitta, minkä jälkeen hän antoi pojan Camillan syliin. Camilla katsoi pojan pieniä vaaleita silmiä, ei tuostakaan pojasta olisi mitään hänen pahalle suvulleen. Onneksi pahuusjuomalla sai aikaan kaikenlaista tuhoa, ja Camilla oli aivan varma saavansa Justuksesta oivallisen kumppanin Ninalle.
-Tässä hän on, Paholaisten perijättären tuleva puoliso, Camilla julisti.
-Olisihan Juliuskin ollut hyvä. Vanhemmille pojille on vaikeampi löytää puolisoita, ja sinä ystävänä voisit tehdä palveluksen ja naittaa... Jasmina puhui, kunnes Camilla keskeytti hänet.
-Ei! Jussi on paremman ikäinen, Camilla karjaisi.
-Hänen nimensä on kylläkin Justus, Jasmina huomautti.
-Se ja sama! Camilla äksyili.
-Noh, jos kerran kovasti tahdot juuri Justuksen Ninan mieheksi, ei minulla ole mitään asiaa vastaan, Jasmina totesi olkiaan kohauttamalla. Camilla nyökkäsi viekkaasti, minkä jälkeen näki parhaaksi lähteä kulkemaan jo kotia kohti.

Illalla puolestaan oli pienen Lumianan aika saada kokea taikapölyn voima. Jasminaa harmistutti Camillan aikainen lähteminen. Tämä olisi voinut nähdä Nikolaksen vaimon kasvaneena. Nyt ei kuitenkaan enempää murehdittu. Lapsen kasvaminen oli aina niin riemukasta!

Lumianasta kasvoi oikein viehättävä tyttö, kunhan Jasmina oli pitänyt kovat hiustenvärjäyshetken. Luonnolliset punaiset hiukset ja kulmakarvat piti saada nopeasti häivytettyä. Jasmina värjäsi tyttärensä pään varmuudeksi kolme kertaa, ettei Lumianan hiuksiin varmastikaan olisi jäänyt yhtään punaista hiusta. Näin huonoa onnea tunnetusti pystyttiin ehkäisemään. Pahat henget eivät välttämättä huomaisi mitään eroa. Jasminan johdosta joka aamuiseksi toimeenpiteeksi tuli hiusten värjääminen.

Myös Justus kasvoi samoihin aikoihin, tässä kuva hänestäkin.

Vauvakamat saivat syrjäytyä. Iso Justus ei niitä enää tarvinnut. Tilalle tuli eri sinisen ja valkoisen sävyiset huonekalut.

Synttäreiden kunniaksi koko perhe Lumianaa lukuunottamatta kasaantui pöydän ääreen juhla-aterialle. Palvelija oli laittanut tavallista herkullisempaa ruokaa Jasminan pyynnöstä. Olihan perijän kasvu tärkeä tapahtuma. Kyllä Jasmina poikiaankin arvosti. Kiireisenä naisena hän ei vain ehtinyt kaikkien kunniaksi samaan illallispöytään, mutta muutenkin Taikapölyssä oli ihan yleistä tyttöjen suosiminen, joten Jasmina ajatteli, ettei Juliusta ja Justusta haittaisi.

Hän oli kuitenkin väärässä. Julius huomasi tilanteen epäreiluuden:
-Miksi minä en ole ikinä saanut juhla-ateriaa synttäreideni kunniaksi? poika tenttasi.
-Tiedäthän sinä Taikapölyn perijäjärjestelmän? On normaalia, että tyttöjä lellitään, Jasmina selitteli.
-Niin, mutta tämähän on enemmän Justukselle juhla. Hänhän täällä on syömässä eikä Lumiana, Julius huomautti.

Jasmina tajusi, että asia oli kerrottava nyt heti, vaikka mieluummin hän olisi säästellyt totuuden kertomista. Olisi turha keksiä enempää hätävalheitä. Luminan väärä hiustenväri riitti. Hän kääntyi selittämään asiansa Justukseen päin.
-No, onhan tämä aika paljon myös Justuksen juhla. Camilla nimittäin ilmoitti, että Justus kelpaa Nina-perijälle puoliksosi! On aina suuri kunnia päästä perijäperheeseen. Siihen hommaan kelpaa vain yksi, Jasmina ylisti.
-Ooh, pääsenkö minä todella hyvään asemaan? Justus ihasteli Jasminan nyökytellessä. Julius painoi päänsä alas, hän ei tuntunut kelpaavan kellekään.

Lumiana tulikin saamaan erityisen paljon huomiota vanhemmiltaan ja palvelijalta. Jonkun piti olla lähes joka hetki vahtimassa, etteivät pahat henget hyökkäisi. Palvelija ei kerta kaikkiaan vain ehtisi palatsin muiden puuhastelujen parissa pitää tyttöä jatkuvasti silmällä, joten Jorma ja Jasmina saivat hoitaa oman osansa järjestelyistä. Jorma vahti aina aamuisin hiusten värjäysoperaation jälkeen, sillä Jasmina nukkui mielellään hiukan pidempään aamuisin. Tämä taas sai hoitaa vahtimisen iltapäivästä ja palvelija yöstä. Vahtimiseen meni paljon aikaa, muttei Jorma kuitenkaan nähnyt sitä huonona asiana. Hänestä oli virkistävää leikkiä rakkaan tyttärensä kanssa kuin miettiä jotain kurjia ja vakavia aikuisten juttuja. Lisäksi Lumiana sai ympärilleen rakastavat vanhemmat ja onnellisen lapsuuden.

Toisetkin lapset huomioivat Lumianan moninkertaisen huomion, joten he hakivat sitä muilla keinoin. Julius perheen ulkopuolisena sai ainakin perfektionismin koulun käymiseen. Hänellä oli pakkomielle olla parhaimpia ikäisistään ja kerätä kokeista mahdollisimman monta kymppiä. Niillä hän sai ainakin huomiota ja kehuja vanhemmiltaan hetkellisesti. Pikkuhiljaa Julius oli alkanut tuntemaan jopa riippuvuutta niitä kohtaan. Hänestä tuntui, etteivät muut muuten hyväksyisi häntä.
-Hienoa, hienoa! On minulla kunnia saada noin viisas poika! Jasmina hehkutti.

Hetkessä myös Justus käveli huoneeseen iloisesti virnuillen.
-Sinä se aina olet niin hyvä. Osaisinpa minäkin laskea ja kirjoittaa yhtä hyvin kuin sinä, Justus haaveili.
-Opetan sinua kyllä mielelläni, Julius ilmoitti ylpeänä.
-Voih, se olisi mahtavaa! Olet maailman paras veli! Justus hihkaisi.

-Leikitään se opettamasi läpsytysloru vielä kerran! Se on niin mukava, Justus huudahti, eikä Juliuksella ollut mitään ajatusta vastaan.
Kaikista harmeista ja epäoikeudenmukaisuuksista huolimatta veljekset olivat pysyneet läheisinä ja tärkeinä toisilleen. Julius oli ymmärtänyt, ettei ollut Justuksen syy, että Camilla Paholainen oli kylmästi valinnut nuoremman ehdokkaan perijälleen mieheksi. Moisesta hän saisi olla katkera pelkästään Paholaisille ja iloita veljensä puolesta. Justus puolestaan ihaili vastuuntuntoista ja viisasta isoveljeään, jota olisi valmis puolustamaan vaikka kynsin ja hampain.

Pojat eivät tietenkään saaneet viettää aikaa pelkästään kahdestaan, vaan Jasmina ja Camilla järjestivät heille välillä muutakin väkeä.
-En vain voi ymmärtää, miksi minun pitää muka tulla taas vierailemaan tänne taas, vaikka tällä viikolla olen käynyt Jääpuikoilla ainakin kolme kertaa. Miksen saa viettää vapaa-aikaani muiden kavereideni kanssa? Nikolas kysäisi äidiltään.
-Haluatko muka olla opiskelemassa kotona jokaisen tunnin? Luultavasti et, joten jätä turhat kysymykset pois! Camilla karjaisi takaisin, eikä Nikolas uskaltanut sanoa enää mitään. Oliko hänessä jotain vikaa, kun äiti ei ikinä puhutellut hänelle kilttiin äänensävyyn? Aina hän teki jotain väärin, hänelle oli oikeus huutaa, ja pikkuhiljaa Nikolas alkoi saada tarpeekseen.

Nikolas liittyi kiltisti veljesten seuraan Camillan käskyjen mukaisesti. Oli tämä kyllä oikeassa, oli Jääpuikkoja paljon mieluisampaa tavata kuin lukea jotain mätäneviä kirjoja. Nikolasta olisi vain kiinnostanut saada selville, miksi. Camilla ei ikinä perustellut määräyksiään, käski vain totella, mikä ihmetytti Nikolasta. Äiti oli liiankin salaperäinen, eikä tahtonut jakaa mitään asiaa kenellekään kanssa.

Jääpuikkojen pojat olivat kuitenkin omalla tavallaan hauskaa ja mielekästä seuraa. Vaikka pojat olivatkin aika säälittäviä Nikolaksesta, heidän hauskuutta ja innokkuuta tihkuville jutuille ei voinut olla nauramatta. Julius ja Justus saivat Nikolaksen hymyilemään ja joskus jopa nauramaan, mikä oli kehumisen arvoinen suoritus. Nikolas ei vain pystynyt olemaan nauramatta katsoessaan poikien ilmekkäitä kasvoja. Miten jotkut edes onnistuivat hymyilemään ja temputtelemaan suutaan niin paljon?

Nikolaksesta silti tuntui oudolta olla palatsissa, jossa kaikki oli sokaisevan valkeaa. Nikolaksen piti siristää silmiään lähes jatkuvasti. Hän oli tottunut juuri päinvastaiseen sisustustyyliin kotona ollessaan. Jossain vaiheessa moinen alkoi vaikuttaa kaikkien vaalean ja kirkkauden näkemiseen. Vaikka paikka tuntuikin kaikin tavoin vieraalta ja uudelta, seikkailunhaluinen Nikolas piti sitä jännittävänä ja tutustumisen arvoisena. Joskus Nikolas kuitenkin olisi toivonut uusien ystäviensä käyvän Paholaisten linnakkeella, ihan vaihteluksi.

Myös Pahis-kissalla tuntui olevan sopeutumisongelmia paikallisen eläinkunnan kanssa. Camilla oli sinä päivänä ottanut mukaansa viihdykkeeksi myös kissansa, Jasmina kun oli kertonut pitävänsä kovasti lemmikeistä. Riitaisa Pahis oli tietenkin mennyt ärjymään sitä suunnattomasti isomman suden kanssa, ja tappeluhan siitä syntyi.
-Hyvä Pahis, näytä sille! Camilla huusi kuin kannustaen, mutta huolen hänen eleistään huomasi jo kaukaa. Jasmina ei moista ihmetellyt. Pahishan oli erittäin rakas hänen ystävättärelleen ja olisi varmasti kamalaa, jos kissa loukkaisi itsensä kovasti. Camilla ei vain halunnut näyttää pelkäävältä.

Monien yllätykseksi Pahis seisoi kohta rotevana ja ylpeänä voittajana nuutuneen suden vieressä, joka häpeissään kätki naamansa tassujen suojaan.
-Hienoa Pahis, mitäs minä sanoin! Camilla ylpeili kissansa mukana.
-Todella outoa, että kissasi päihitti suuren suden, Jasminakin naurahti.
-Tietenkin voitti, Pahis on paras! Camilla karjaisi, eikä Jasmina viitsinyt enää puuttua keskusteluun.

-Anna, kun silitän sinua, Jasmina sanoi polvistuen maahan. Ensin Pahis katsoi häntä epämääräisesti, mutta Jasminan lähes koskettua sen päälakea lähti Pahis rajuin liikkein pakoon. Jasmina jäi hölmistyneenä maahan, ja hän meinasi jopa kaatua.
-Sinullapa oli kiire, ihan kolme jalkaa ilmassa yhtä aikaa, Jasmina harmitteli kummastellen.

Camilla käveli ystävänsä luokse pidätellen nauruaan.
-Älä välitä, kaikki tämä valkeus on Pahikselle niin uutta, vähemmästäkin säikähtäisi, Camilla selitteli.
-Hyvä, luulin olevani niin epämiellyttävä sim, että kissasi lähti minua karkuun kauhuissaan, Jasmina hihitteli.
-Heh, Camilla veteli tekonauruaan Jasminan jutuille. Suunnitelman mukaan kuului olla mahdollisimman samaa mieltä kaikkien simien kanssa, ja joskus täytyi toimia itselle vieraalla tavalla.

Camilla olikin oikeassa, ja illan tullen Jasmina sai kissan lumoutumaan itseensä.
-Olet sinä vain niin ihana! Pusipusi! Jasmina huudahti sulkien silmänsä. Hän ei huomannutkaan, kuinka Pahis veti päätään aina vain taaemmaksi Jasminan tuodessa omaansa eteenpäin.

Jasminan harmiksi kello kävi, ja hän muisti, että iltaisin hänen oli määrä pitää huolta Lumianan hiusten värjäämisestä, joten nainen joutui hylkäämään Pahiksen. Pahis oli siitä kuitenkin mielissään ja ryhtyi heti pesulle putsatakseen Jasmina-pöpöt pois. Vain Camillan kosketus oli hyväksi. Kummaloiden Memmä-koira oli ilmeisesti juoksennellut taas Eskon perässä kaupungilla, ja kesken kaiken se huomasi Pahiksen. Memmä toivoi kovasti uutta leikkikaveria ja lähestyi Pahista takaa päin. Pahis ei kumma kyllä huomannut koiran tuloa ja säikähti pahanpäiväisesti kuullessaan tervehdys-haukahduksen. Se sai Pahikselta jopa jalat alta!

Kun pari punehtavaa hiusta oli saatu vaaleiksi Lumianan päästä, siirtyi Jasmina ruokailemaan kylässä olevan Kuha Merithaimenen kanssa. Jasminan eläinrakkaus koski kalojakin, ja Meritaimenten poikien nimet miellyttivät jääkuningatarta kovasti, joten hän tutustui oikein mielellään näihin kalapoikiin. Kuha hiukan kummasteli Jasminan vaatiessa häntä jäämään ruokailemaan. Hän ei tiennyt, miksi Jasmina niin halusi (ja ehkä niin on myös parempi.)

-Pahoittelen kehnohkoa tarjoilua, mutta palvelija sanoo, että ruokaa on säästeltävä, sillä se on vähissä. Jostain syystä köyhät tuottavat niin vähän kasviksia meille, Jasmina valitteli Kuhan pyöritellessä silmiään.
-Etkö satu tietämään, että talvella mikään ei kasva, joten aika vaikea mitään lahjuksia jaella. Suuri osa menee muutenkin teille ylemmille, ja meillä kotona nähdään nälkää. Yleensä päivittäiseen ateriaamme ei kuulu kuin puolet tästä annoksestani. Olen onnekas saadessani täällä ruokaa, Kuha pulisi. Jasminan päässä naksahti jokin. Aiemmin hänelle ei ollut tullut mieleen ollenkaan, että talvesta tulisi ongelmia joillekin. Kun itsellä on kaikki hyvin, ei aina tule ajateltua muiden kurjuutta.

Asia jäi kummittelemaan Jasminan pään sisälle moneksi päiväksi. Oliko oikein, kun Jasminalla oli kaikki hyvin, mutta muut kärsivät? Sitä paitsi Jasminallekin kävisi lopulta kehnosti, kun ruoka loppuisi. Valkonaama ehti jopa hetken harkita Taikapölyn jäädytyssuunnitelman keskeyttämistä, mutta sitten hänen mieleensä tuli eräs asia: Ei kukaan häntäkään silloin säälinyt, kun aurinko kuumotti tehden Jasminan voinnin huonoksi. Hän oli mukavuudenhaluinen, ja kaiken piti olla hänen vointinsa kannalta kunnossa.
-Jasmina, sinun piti auttaa minua läksyissä, mutta taas olet vaan hiljaa! kyllästynyt Justus karjaisi.
-Anteeksi, olin ajatuksissani. Missä tehtävässä on ongelma? Jasmina pyyhki edelliset mietteet päästään.

Palvelija laski haukotellen Lumianan syöttötuoliin tuoden hetken sen jälkeen kulhollisen lumipuuroa, prinsessan lempiherkkua. Hetki sitten oli tehty tytön hiuksiin yövärjäys, joka palvelin oli määrä suorittaa. Tällä kertaa Lumiana ei ollutkaan väsyksissä sen jälkeen, vaan alkoi valittaa nälästään. Tietysti palvelijan oli ruokittava toinen, ja hän istui itse pöydän ääressä puolinukuksissa. Hänestä oli rankkaa valvoa päivät töiden touhussa, mutta yötyöt olivat palvelijalle ihan liikaa. Lumiana piti kuitenkin huolen palvelijan hereillä pitämisestä. Kukaan ei voinut nukkua rääkyvän taaperon ollessa samassa huoneessa.

Palvelija oli kuitenkin mielissään, että päivisin hänen ei tarvinnut kantaa huolta lastenhoidosta. Jasmina nimittäin halusi itse vahtia tytärtään joka hetki, ihan varmuudeksi. Pahat henget voisivat muuten vaan saada vihiä Lumianasta, ja se olisi menoa. Jasminan ollessa lähellä ei kuitenkaan olisi hätää, sillä hänen voimiensa ansiosta pahat henget saataisiin hetkessä kukistettua. Ja oli Jasminan myönnettävä, että Lumiana oli hänen suosikkilapsensa, joten mielellään hän tyttärensä kanssa vietti aikaa opettaen tälle uusia taitoja.

Jasmina tietenkin ymmärsi muidenkin lapsien kaipaavan hänen huomiotaan, minkä vuoksi hän kutsui useinkin kaikki paikalle yhdessä hauskaa pitämään. Justus ja Lumiana veivät suurimmaksi osin Jasminan kaiken huomion, kun Julius luki yksikseen kirjoja. Hän oli erakoitunut perheestään niin paljon, ettei enää edes jaksanut tulla kinumaan huomiosta. Olisivatpa muut lapset onnellisempia, kun saivat omistaa Jasminan puoliksi eikä tarvitsisi kolmeen osaan pilkkoa.

Justus tuntui yllättäen kiinnostavan kaikkia. Camillakin oli ottanut pikkuisen silmätikukseen varmistaakseen tämän oikeasti olevan sopivaa miesainesta Ninalle. Justus ei erityisemmin viihtynyt Camillan seurassa, sillä hänestä nainen tuntui liian synkeältä ja kuulustelevalta. Nainen ei ikinä suostunut kertomaan itsestään mitään, vaan kuulusteli toista osapuolta tivaten tältä kaiken haluamansa tiedon. Lisäksi Camilla yritti jatkuvasti tiputtaa pahuuspulveria pojan päähän, mutta Justus tuntui olevan kokoajan varullaan ja onnistui väistämään jokaiset yritykset, mistä Camilla kimpaantyi. Yleensä hän sai helposti taivuteltua muut puolelleen.

Justus oli erittäin tyytyväinen Paholaisten pysyessä omissa oloissaan. Hän viihtyi paljon paremmin oman perheensä parissa. Unohtumattomia hetkiä olivat taatusti Jorman järjestämät "Lukukemut", jossa kaikki lukuriippuvaiset miehet pääsivät lukemaan kaikenlaisia kirjoja sydämensä kyllyydestä. Lopuksi kaikki saivat kertoa kiinnostavimman oppimansa asian.

Vuodatuksesta kopioidut kommentit & vastaukset.